KKO linjasi enimmäisrangaistuksen käyttöä törkeissä huumausainerikoksissa
Korkein oikeus (KKO) on antanut ennakkoratkaisun siitä, missä tilanteissa ja millä edellytyksillä törkeästä huumausainerikoksesta voidaan tuomita 10 vuoden enimmäisrangaistus tai sitä lähellä oleva rangaistus. Jutussa KKO tuomitsi kolme amfetamiinia hallussapitänyttä miestä törkeistä huumausainerikoksista eri pituisiin vankeusrangaistuksiin.
KKO:ssa muutoksenhakijoina olleet kolme miestä olivat tehneet amfetamiiniemäksestä saostamalla ja jatkeainetta lisäämällä lähes 18 kilogrammaa käyttövalmista amfetamiinisulfaattia. Miehet olivat pitäneet amfetamiiniemästä pitkään hallinnassaan, tuottaneet välikäsiä käyttäen ulkomailta jatkeainetta ja kokoontuneet Itä-Suomessa olleelle mökille, jossa he olivat kaupasta hankkimillaan liuottimilla ja välineillä tehneet huumausainekäyttöön soveltuvan seoksen.
KKO tuomitsi kahdelle päätekijälle törkeästä huumausainerikoksesta 8 vuotta vankeutta. Miehet olivat syyllistyneet myös muihin rikoksiin, jotka korottivat tuomittuja rangaistuksia. Koska kolmannen vastaajan osallisuus oli muita vähäisempi, hänelle tuomittiin 6 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistus.
Rovaniemen hovioikeus oli aiemmin päätynyt siihen, että päätekijöille tuli törkeästä huumausainerikoksesta lähtökohtaisesti tuomita enimmäisrangaistus, eli 10 vuotta vankeutta. Kolmannelle miehistä se oli tuominnut 8 vuotta vankeutta.
Ylärajan käyttö arvioitavana
Jutussa KKO punnitsi huumausainerikosten rangaistusasteikkoa ja sen ylärajan käyttöä. KKO katsoi, että enimmäisrangaistusta tulee myös törkeissä huumausainerikoksissa käyttää vain kaikkein vaarallisimpien ja vakavimpien rikosten rangaistuksena. Jos enimmäisrangaistus tai sitä lähellä oleva rangaistus määrätään kaavamaisesti tietyn huumausainemäärän ylittyessä, rangaistuksilla ei voida enää erotella vakavuudeltaan erilaisia rikoksia, kuten tapauksia, jossa on kysymys poikkeuksellisen vaarallisesta aineesta tai jossa rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Vaikka huumausaineen laadulla ja määrällä on keskeinen merkitys rangaistuksen mittaamisessa, rangaistuksen tuomitseminen asteikon ylärajalta edellyttää, että rikokseen liittyy myös muita teon erityistä moitittavuutta tai tekijän suurta syyllisyyttä osoittavia seikkoja.
Tässä tapauksessa amfetamiinin vaarallisuus ja sen suuri määrä edellyttivät ankaraa rangaistusta. KKO:n mukaan amfetamiinin määrästä huolimatta kysymys ei ollut kaikista törkeimmästä ja moitittavimmasta huumausainerikoksesta. Teko ei suunnitelmallisuudessaan poikennut siitä, mikä on tavallista näin suuria huumausainemääriä käsiteltäessä, eikä siinä ei ollut muitakaan erityisiä moitittavuutta lisääviä tekijöitä. Päätekijöitäkään ei siten tullut tuomita enimmäisrangaistukseen tai sitä lähellä olevaan rangaistukseen, vaan rangaistuksen tuli olla selvästi enimmäisrangaistusta alempi.
KKO ratkaisi asian vahvennetussa jaostossa, johon kuuluu 11 jäsentä.
Lisätiedot: esittelijä Heikki Kemppinen, p. 029 56 40062, heikki.kemppinen(at)oikeus.fi
Ratkaisu (17.6.2020, dnro R2019/595) on tilattavissa korkeimman oikeuden kirjaamosta, p. 029 56 40050, korkein.oikeus(at)oikeus.fi.
Julkaistu 17.6.2020