Rasitetoimituksessa oli perustettu ajoneuvojen pitämis-, venevalkama- ja laiturirasitteet. Toimituksesta ei ollut tiedotettu rasitealueeseen rajoittuvan kiinteistön omistajalle A:lle. Maaoikeus oli A:n tuomiovirhekantelun johdosta kumonnut toimituspäätöksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla A:n katsottiin olevan rasitetoimituksen asianosainen. Maaoikeuden päätöstä ei muutettu.

A oli kuvannut videon kahden alaikäisen lapsensa huostaanoton täytäntöönpanoon liittyvistä tapahtumista. B oli A:n pyynnöstä internetissä julkaissut videon, josta lapset olivat olleet tunnistettavissa, vaikka heidän kasvojaan oli sumennettu. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein videon julkaisemisen katsottiin liittyvän yleisesti merkittävään asiaan mutta selvästi ylittäneen sen, mitä voitiin pitää hyväksyttävänä. Videon julkaiseminen ei ollut oikeutettua myöskään sillä perusteella, että julkaisemiseen oli ollut huoltajien suostumus. A:n ja B:n katsottiin syyllistyneen yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen.

A:n kesämökillä oli 25.12.2015 toimitettu kotietsintä, jossa hän ei ollut ollut läsnä ja josta hänelle ei ollut annettu etukäteen tietoa. A oli 29.2.2016 pannut vireille vaatimuksen kotietsinnän saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi. Käräjäoikeus ja hovioikeus jättivät vaatimuksen myöhään saapuneena tutkimatta katsottuaan, että A oli saanut tiedon kotietsinnän toimittamisesta ja oikeudestaan saattaa kotietsintä tuomioistuimen tutkittavaksi, kun kotietsinnän toimittanut poliisimies oli välittömästi kotietsinnän jälkeen soittanut A:lle. Kysymys siitä, oliko A esittänyt vaatimuksensa pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin määräajassa.