X Oy oli vastannut kaupungin kanssa vuonna 2003 tekemänsä sopimuksen perusteella vanhusten tehostettua palveluasumista koskevan toiminnan ja ruokahuollon järjestämisestä kaupungin palvelutalossa. Sopimusta oli muutettu vuonna 2011 niin, että X Oy vastasi tehostetun palveluasumisen ja ruokahuollon järjestämisestä vain osassa palvelutalon toimintaa, kaupungin vastatessa muilta osin muuttuneiden palveluiden tuottamisesta. Vuoden 2012 alusta kaupunki otti vastatakseen koko palvelutalon toiminnasta, tehostettua palveluasumista koskevan toiminnan ja ruokahuollon jatkuessa kuitenkin samansisältöisenä. A:n, B:n ja C:n, jotka olivat olleet X Oy:n palveluksessa tehostetun palveluasumisen tehtävissä, työsopimukset oli irtisanottu päättymään 31.12.2011.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että asiassa oli kyse liikkeen luovutuksesta ja että kaupunki oli velvollinen suorittamaan A:lle, B:lle ja C:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Ks. KKO:2018:64 KKO:2018:65

X Oy oli tuottanut kuntayhtymän kanssa tekemänsä ostopalvelusopimuksen perusteella tehostetun palveluasumisen palveluja kuntayhtymän vuokraamissa tiloissa. A oli työskennellyt palvelutalossa X Oy:n palveluksessa. Kuntayhtymä oli ilmoittanut yhtiölle ostopalvelusopimuksen päättymisestä ja siitä, että kuntayhtymä ottaa palvelutalossa harjoitetun toiminnan suoritettavakseen. X Oy oli irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään ostopalvelusopimuksen päättymispäivänä.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että asiassa oli kyse liikkeen luovutuksesta ja että kuntayhtymä oli velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Ks. KKO:2018:64 KKO:2018:66

Kysymys myös A:n velvollisuudesta korvata X Oy:n oikeudenkäyntikulut, kun A oli aiheettomasti kohdistanut korvauskanteensa myös yhtiöön.

Kaupunki ja B ry olivat sopineet koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämisestä. A oli työskennellyt iltapäiväkerhon ohjaajana B ry:n palveluksessa. B ry:n lopetettua iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisen kaupunki oli sopinut toiminnan järjestämisestä C ry:n kanssa ja B ry oli irtisanonut A:n työsopimuksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että asiassa oli kyse liikkeen luovutuksesta ja että C ry oli velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. (Ään.) Ks. KKO:2018:65 KKO:2018:66