KKO:2020:45

Huumausainerikos - Törkeä huumausainerikos
Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen

Diaarinumero: R2019/595
Taltionumero: 959
Antopäivä: 17.6.2020 ECLI:FI:KKO:2020:45

A, B ja C olivat tehneet amfetamiiniemäksestä saostamalla ja jatkeainetta lisäämällä lähes 18 kilogrammaa amfetamiinisulfaattia. Hovioikeus oli katsonut, että A:lla ja B:llä oli ollut määräysvalta huumausaineeseen ja että huumausaineen määrän perusteella heidät tuli lähtökohtaisesti tuomita törkeästä huumausainerikoksesta enimmäisrangaistukseen eli 10 vuodeksi vankeuteen. Koska C:n osallisuus oli ollut A:ta ja B:tä huomattavasti vähäisempää, hovioikeus oli tuominnut hänet 8 vuodeksi vankeuteen.

Korkein oikeus katsoi, että rangaistusasteikon ylintä osaa tuli myös törkeissä huumausainerikoksissa käyttää vain kaikkein vaarallisimpien ja vakavimpien rikosten rangaistuksena. Vaikka huumausaineen laadulla ja määrällä oli keskeinen merkitys rangaistuksen mittaamisessa, rangaistuksen tuomitseminen asteikon ylärajalta edellytti, että rikokseen liittyi myös muita teon erityistä moitittavuutta tai tekijän suurta syyllisyyttä osoittavia seikkoja.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että A:n ja B:n teossa ei ollut tällaisia erityisiä moitittavuutta lisääviä tekijöitä, joten heille tuomittavan rangaistuksen tuli olla selvästi enimmäisrangaistusta alempi. Vastaavasti tuli myös C:n rangaistusta alentaa. Korkein oikeus katsoi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi törkeästä huumausainerikoksesta A:lle ja B:lle 8 vuoden vankeusrangaistuksen ja C:lle 6 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Vahvennettu jaosto

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Oulun käräjäoikeuden tuomio 16.3.2018 nro 18/112020

Käräjäoikeus katsoi syytekohdassa 1 näytetyksi, että A ja B olivat 16.12.2016 alkaen pitäneet hallussaan noin 5 litraa amfetamiiniemästä. B:n toimeksiannosta A ja eräs kolmas henkilö olivat 16.12.2016 hankkineet tavaratalosta amfetamiiniemäksen amfetamiinisulfaatiksi saostamiseen tarvittavaa metanolia. B oli lisäksi järjestänyt ainakin viisi kilogrammaa amfetamiinisulfaatin jatkamiseen käytettävää kofeiinia Alankomaissa olleelle C:lle, joka oli lähettänyt kofeiinin huhtikuussa 2017 Alankomaista Suomeen A:lle.

A, B ja C olivat 13.6.2017 kokoontuneet A:n järjestämälle mökille, jonne A oli kuljettanut amfetamiiniemäksen sekä rikkihappoa ja metanolia. A:n, B:n ja C:n kokoonnuttua mökille C oli jäänyt vartioimaan mökkiä ja siellä ollutta amfetamiiniemästä A:n ja B:n hankkiessa lisätarvikkeita amfetamiiniemäksen saostamista ja aineen jatkamista varten. A, B ja C olivat 13.–14.6.2017 yhdessä valmistaneet hallussaan pitämästä amfetamiiniemäksestä erittäin suuren määrän amfetamiinisulfaattia, jota he olivat osin jatkaneet kofeiinilla ja muulla jatkeaineella. Poliisi oli ottanut A:n, B:n ja C:n kiinni 14.6.2017. Mökiltä oli takavarikoitu yhteensä 17 886 grammaa osin erittäin vahvaa ja osin jatkettua vahvaa amfetamiinia sekä 1,3 grammaa amfetamiiniemästä. A:n, B:n ja C:n katsottiin syyllistyneen syytekohdassa 1 törkeään huumausainerikokseen.

Syytekohdassa 3 käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että B oli pitänyt ampuma-aselain vastaisesti hallussaan Walther 9 mm pistoolia ja siihen lipastettuja 14 kappaletta patruunoita ilman niiden hallussapitoon oikeuttavaa ampuma-aselain mukaista lupaa. B oli pitänyt pistoolia hallussaan 14.6.2017, jolloin hänet oli otettu kiinni syytekohdassa 1 tarkoitetun rikoksen yhteydessä. B:n syyksi luettiin ampuma-aserikos.

Syytekohdassa 4 käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että B oli laittomasti pitänyt levitystarkoituksessa hallussaan 65,1 grammaa kokaiinia. Poliisi oli 25.8.2016 takavarikoinut B:n hallussaan maastokätkössä pitämän kokaiinin. B oli vielä 27.9.2016 käynyt poliisin B:n tietämättä tyhjentämällä maastokätköllä yrittäen ottaa osan kokaiinista mukaansa levitystarkoituksessa. Teon kohteena olleen kokaiinin pitoisuus oli ollut 54–55 painoprosenttia. B:n syyksi kohdassa 4 luettiin törkeä huumausainerikos.

Syytekohdassa 16 käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli laittomasti viljellyt 38 kappaletta Cannabis Sativa -kasveja käytettäväksi huumausaineena. A oli siten syyllistynyt huumausainerikokseen.

Tuomittavista rangaistuksista käräjäoikeus totesi, että syytekohdassa 1 teon kohteena olleen huumausaineen määrä oli siten tuntuva, että rangaistus läheni yleisen rangaistuskäytännön mukaisesti enimmäisrangaistusta eli 10 vuoden vankeusrangaistusta.

Käräjäoikeus katsoi asiassa olevan perusteet määrätä A:n 3 vuoden 10 päivän jäännösrangaistus kokonaan täytäntöönpantavaksi. Jäännösrangaistuksen vaikutus yhteiseen rangaistukseen oli yksi vuosi. A:n ja B:n kohdalla sovellettavaksi tuli aikaisempien vakavien huumausainerikosten perusteella myös rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan mukainen koventamisperuste, mutta koventamisperusteen vaikutus rangaistukseen oli rangaistuksen ankaruudesta johtuen varsin vähäinen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n koventamisperustetta soveltaen törkeästä huumausainerikoksesta ja huumausainerikoksesta sekä täytäntöönpannusta jäännösrangaistuksesta yhteiseen 10 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. B tuomittiin koventamisperustetta soveltaen kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikoksesta yhteiseen 10 vuoden vankeusrangaistukseen. C tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta 9 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Mika-Pekka Sarkkinen ja Kari Aho sekä lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 7.6.2019 nro 19/126129

A, B ja C valittivat hovioikeuteen. Syyttäjät vaativat vastavalituksessaan A:lle ja B:lle tuomittujen rangaistusten korottamista.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota rikosten syyksilukemisten osalta.

Rangaistuksista hovioikeus totesi, että syytekohdassa 1 vastaajien hallussapitämän amfetamiinin määrä oli ollut 17 886 grammaa. Amfetamiinin kokonaismäärä oli katukaupassa keskimäärin tavattuun 25 prosentin vahvuuteen muunnettuna 22 291 grammaa. Kysymys oli siten ollut poikkeuksellisen suuresta huumausaine-erästä, joka oli sisältänyt erittäin suuren määrän erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi luokiteltua amfetamiinia. Yleisen rangaistuskäytännön mukaan jo selvästi tätä pienemmän amfetamiinimäärän maahantuonnista oli voitu tuomita keskeiselle tekijälle lähellä kymmentä vuotta olevia vankeusrangaistuksia. Näin ollen hovioikeus katsoi, että yksin kohdan 1 törkeästä huumausainerikoksesta tuli lähtökohtaisesti tuomita 10 vuotta vankeutta.

A:lla ja B:llä oli selvästi ollut määräysvalta kyseiseen huumausaine-erään. Vaikka C:n tehtävä ei ollut ollut rikoskokonaisuuden kannalta välttämättä keskeinen, se oli ollut kuitenkin siten tarpeellinen, että hänen läsnäolonsa mökillä oli mahdollistanut A:n ja B:n kaupassa käymisen hänen vartioidessaan amfetamiinia. C oli myös osallistunut amfetamiinierän saostamiseen. C:llä ei kuitenkaan ollut määräysvaltaa amfetamiinierään. Kun C:n toiminta ja osallisuus amfetamiinin saostamista edeltäneissä vaiheissa oli ollut kahta muuta vastaajaa huomattavasti vähäisempää, hovioikeus katsoi, että C:lle tuomittavan rangaistuksen tuli olla selvästi alempi kuin A:lle ja B:lle tuomittava rangaistus.

Hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus, että B:n kohdalla koventamisperusteen soveltamiseen ei ollut edellytyksiä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua A:n osalta koventamisperusteen soveltamisesta ja jäännösrangaistuksen täytäntöönpanosta. Hovioikeus hyväksyi myös käräjäoikeuden perustelut jäännösrangaistuksen vaikutuksesta A:n yhteiseen rangaistukseen.

Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden A:lle ja B:lle tuomitsemat rangaistukset olivat liian lieviä siitäkin huolimatta, että koventamisperustetta ei B:n osalta tullut soveltaa. Hovioikeus korotti A:lle tuomittavan rangaistuksen 12 vuodeksi vankeutta ja B:n rangaistuksen 10 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta. C:n rangaistus alennettiin 8 vuodeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Teija Unkila, Marjo Juotasniemi ja Meriel Koppström.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle, B:lle ja C:lle myönnettiin valituslupa rangaistuksen määräämisen osalta.

A vaati valituksessaan, että jäännösrangaistusta ei määrätä pantavaksi täytäntöön eikä rangaistuksen mittaamisessa sovelleta koventamisperustetta ja hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan. Toissijaisesti A vaati, että jäännösrangaistus määrätään pantavaksi täytäntöön vain osittain ja rangaistusta alennetaan.

B ja C vaativat valituksissaan, että heille tuomittuja rangaistuksia alennetaan.

Syyttäjät vaativat vastauksessaan, että valitukset hylätään.

Asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa

Asia on ratkaistu Korkeimman oikeuden presidentin määräyksestä vahvennetussa jaostossa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A, B ja C on syyksi lukemisten osalta lainvoimaiseksi jääneellä hovioikeuden tuomiolla tuomittu syytekohdassa 1 törkeästä huumausainerikoksesta (tekoaika 16.12.2016–14.6.2017). A ja B olivat pitäneet 16.12.2016 alkaen hallussaan noin 5 litraa amfetamiiniemästä. B:n toimeksiannosta A oli hankkinut tavaratalosta amfetamiiniemäksen sulfaatiksi saostamiseen tarvittavaa metanolia. B oli lisäksi järjestänyt Alankomaissa olleelle C:lle ainakin viisi kilogrammaa amfetamiinisulfaatin jatkamiseen käytettävää kofeiinia, jonka C oli huhtikuussa 2017 lähettänyt Alankomaista Suomeen A:lle. A, B ja C olivat 13.6.2017 kokoontuneet A:n järjestämälle mökille ja saostaneet amfetamiiniemäksestä erittäin suuren määrän kofeiinilla ja muulla aineella jatkettua amfetamiinisulfaattia. Mökiltä oli takavarikoitu 356,70 grammaa 55–86 painoprosenttista ja 17 530 grammaa 26–35 painoprosenttista amfetamiinia eli amfetamiinia yhteensä 17 886 grammaa sekä 1,3 grammaa amfetamiiniemästä. A:n, B:n ja C:n on katsottu pitäneen hallussaan amfetamiiniemästä ja siitä saostamalla aikaansaatua amfetamiinisulfaattia ja siten syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen.

2. Syytekohdan 1 lisäksi A:n syyksi on luettu syytekohdan 16 huumausainerikos ja B:n syyksi on kohdan 1 lisäksi luettu kohdan 3 ampuma-aserikos ja kohdan 4 törkeä huumausainerikos.

3. Hovioikeus on todennut rangaistuksista, että syytekohdan 1 teosta rangaistuksen tulee lähtökohtaisesti olla vankeutta 10 vuotta. A:lle tuomittavaa rangaistusta harkitessaan hovioikeus on soveltanut tämän aikaisempien samankaltaisten rikosten perusteella koventamisperustetta, määrännyt jäännösrangaistuksen pantavaksi kokonaan täytäntöön ja tuominnut A:n yhteiseen 12 vuoden vankeusrangaistukseen. B on tuomittu yhteiseen 10 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen. C:n osallisuuden kohdan 1 rikoksessa on katsottu olleen muita vastaajia vähäisempi, ja hänet on tuomittu tästä rikoksesta 8 vuoden vankeusrangaistukseen.

4. Korkeimmassa oikeudessa on A:n, B:n ja C:n valitusten perusteella kysymys siitä, tuleeko heille tuomittuja rangaistuksia alentaa. A:n osalta kysymys on myös siitä, tuleeko jäännösrangaistus määrätä pantavaksi täytäntöön ja onko rangaistuksen mittaamisessa sovellettava koventamisperustetta.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

5. Rangaistuksen määräämisestä säädetään rikoslain 6 luvussa. Rangaistuksen määräämisen lähtökohtana on sovellettavan rangaistussäännöksen rangaistusasteikko.

6. Rangaistusasteikosta ilmenevissä rajoissa rangaistusta määrättäessä on rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

7. Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että rikoksen vahingollisuudella ja vaarallisuudella tarkoitetaan sovellettavan rangaistussäännöksen seurausten arvottamista. Lähtökohtana arvioinnissa on rangaistussäännöksen tarkoittama suojeltava oikeushyvä ja sitä koskeva suojelutavoite. Vaaralla ja vahingolla tarkoitetaan rangaistussäännöksellä suojelluille oikeushyville aiheutuneita seurauksia sekä myös niitä seurauksia, joita teosta on voinut ennalta arvioiden olettaa aiheutuvan (HE 44/2002 vp s. 187).

8. Rikoksen tekotavalla on myös merkitystä arvioitaessa tuomittavaa rangaistusta. Hallituksen esityksestä (HE 44/2002 vp s. 189–190) ilmenevin tavoin tekotapojen erot heijastavat pääsääntöisesti teon vaihtelevaa vahingollisuutta tai vaarallisuutta taikka ne ovat osoituksena tekijän syyllisyyden asteesta. Tekotapojen erilaisuuden merkitys rangaistuksen mittaamisessa määräytyykin sen mukaan, mitä erilaisista tekotavoista voidaan päätellä teon vahingollisuudesta, vaarallisuudesta tai tekijän syyllisyydestä.

9. Rikosoikeudellisella suhteellisuusperiaatteella pyritään oikeuskäytännössä turvaamaan se, että rikoksista tuomittavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa toisiinsa lievimmästä tekomuodosta ankarimmin arvioitavaan tekoon saakka. Rikoslain 6 luvusta ilmenevien rangaistuksen mittaamisperusteiden soveltaminen ja eri tekotapojen keskinäinen vertaaminen yhdessä sovellettavaksi tulevan rangaistusasteikon kanssa määrittävät sen, minkälainen rangaistus kulloisessakin tapauksessa tuomitaan.

10. Edellä todetun lisäksi rangaistuksen mittaamisen ja rangaistusasteikon käyttämisen yhtenä vakiintuneena soveltamisohjeena voidaan pitää rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamisenkin yhteydessä todettua lähtökohtaa, jonka mukaan kunkin rikoksen enimmäisrangaistus on tarkoitettu kaikkein törkeimmille ajateltavissa oleville tapauksille. Valtaosassa rikostyypeistä tuomitaankin sovellettavan rangaistussäännöksen enimmäisrangaistus vain harvoin. Enimmäisrangaistuksen soveltamista on pidetty osoituksena siitä, että rangaistusasteikko ei anna enää riittävää harkintavaraa (HE 44/2002 vp s. 179).

Rangaistuksen mittaaminen törkeästä huumausainerikoksesta

11. Rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

12. Törkeää huumausainerikosta koskevasta rangaistuksesta säädettiin ensimmäisen kerran vuoden 1972 huumausainelaissa (41/1972), jossa törkeän huumausainerikoksen enimmäisrangaistukseksi säädettiin vankeutta 10 vuotta. Huumausainerikokset siirrettiin huumausainelaista rikoslakiin vuoden 1994 alussa voimaan tulleella lailla (1304/1993). Törkeän huumausainerikoksen enimmäisrangaistus pysytettiin tuossa yhteydessä 10 vuodessa vankeutta, eikä rangaistusasteikkoa ole tämän jälkeen muutettu. Huumausainerikosten rikoslakiin siirtämistä koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, kuten rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamisen yhteydessä rangaistusasteikkojen käyttämisestä yleensäkin, että törkeän huumausainerikoksen 10 vuoden enimmäisrangaistusta tarvitaan kaikkein törkeimpiä ja vaarallisimpia rikoksia varten (HE 180/1992 vp s. 14).

13. Törkeän huumausainerikoksen rangaistusasteikko on laaja. Törkeissä huumausainerikoksissa voi olla kyse vaarallisuudeltaan erilaisista huumausaineista ja myös huumausaineiden määrissä on suurta vaihtelua. Törkeät huumausainerikokset poikkeavat myös tekotavoiltaan ja muutoinkin moitittavuudeltaan toisistaan.

14. Yleisistä rangaistuksen mittaamisperusteista ja törkeää huumausainerikosta koskevasta rangaistussäännöksestä seuraa, että törkeän huumausainerikoksen vaarallisuuden ja vahingollisuuden kannalta olennainen lähtökohta on tarkasteltavana olevan huumausaineen laatu ja siihen liittyen aineen vaarallisuus sekä huumausaineen määrä. Tämän lisäksi rangaistuksen mittaamisessa on annettava merkitystä muillekin rikoslain 6 luvussa säädetyille mittaamisperusteille.

15. Korkein oikeus on huumausainekuriirille tuomittavaa rangaistusta koskevassa ennakkoratkaisussaan KKO 2017:9 (kohta 11) todennut, että oikeuskäytännössä rangaistus huumausainerikoksesta määräytyy usein melko kaavamaisesti aineen määrän ja laadun perusteella. Tämä edistää rangaistusten mittaamisessa rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä ja ennakoitavuutta. Toisaalta huumausainerikokset ovat kohdistuneet yhä suurempiin määriin huumausainetta ja niiden kohteeksi on tullut lukuisia uusia erittäin vaarallisina pidettäviä huumausaineita. Tämä on yhdessä edellä mainitun kaavamaisen mittaamistavan kanssa johtanut törkeistä huumausainerikoksista tuomittavien rangaistusten kohoamiseen lähelle enimmäisrangaistusta myös sellaisista teoista, jotka eivät tekotavoiltaan ole kaikkein vahingollisimpia, vaarallisimpia ja suurinta syyllisyyttä osoittavia. Ankarimmat rangaistukset eivät siten kohdistu vain kaikkein törkeimpiin huumausainerikoksiin eivätkä tekojen rangaistusarvot ole riittävästi erotettavissa toisistaan. Samalla törkeiden huumausainerikosten rangaistuskäytäntö on erkaantunut muun tyyppisistä rikoksista, joissa on sama rangaistusasteikko.

16. Korkein oikeus on edellä mainitussa ratkaisussaan KKO 2017:9 huomattavasti alentanut huumausainekuriirille tuomittua rangaistusta ja painottanut sitä, että etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat merkittävästi myös muut seikat kuin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä (kohta 12).

17. Korkeimman oikeuden niin kutsuttujen kuriiriratkaisujen (KKO 2017:9 ja KKO 2017:23) jälkeen alemmat oikeusasteet ovat aikaisempaa useammin muidenkin kuin kuriirien tai vastaavien epäitsenäisten tekijöiden osalta ottaneet huomioon huumausaineen laadun ja määrän lisäksi muitakin rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia tekijöitä (ks. esimerkiksi Helsingin ja Rovaniemen hovioikeuspiirien laatuhankkeen 2019 raportti ˮRangaistuksen määrääminen huumausaine-, lääke- ja dopingrikoksissaˮ s. 74–75). Rangaistuskäytännössä on tästä huolimatta tapauksia, joissa muussa kuin kuriirin tai epäitsenäisen tekijän asemassa olevalle tuomitaan suhteellisen mekaanisesti 10 vuoden enimmäisrangaistus tai sitä lähellä oleva rangaistus, kun tietty huumausainemäärä on ylitetty. Tällaisissa tilanteissa alempien oikeusasteiden ratkaisuissa huumausaineen laadun ja määrän on katsottu olleen yksin riittävä peruste sille, että olennaisessa tekijänasemassa oleva tuomitaan enimmäisrangaistukseen tai sitä lähellä olevaan rangaistukseen.

18. Törkeissä huumausainerikoksissa, toisin kuin muissa rikoslajeissa yleensä, oikeuskäytännössä sovelletaan koko rangaistusasteikkoa ja käytetään usein asteikon ylintä neljännestä. Enimmäisrangaistusten laajan käytön yhtenä syynä on se, että huumausainerikosten rangaistustaso on tuomioistuinkäytännössä aikanaan muodostunut varsin ankaraksi, jolloin siihen on ollut vaikea suhteuttaa huumausaineiden määrissä tapahtunutta kasvua.

19. Myös oikeusjärjestelmältään Suomea lähinnä olevan Ruotsin oikeuskäytännössä törkeistä huumausainerikoksista tuomittiin aikaisemmin vakiintuneesti rangaistusasteikon mukainen enimmäisrangaistus silloin, kun huumausaineen määrä ylitti tietyn tason. Ruotsin korkein oikeus antoi vuosina 2011–2013 useita ennakkoratkaisuja, joissa katsottiin rangaistusasteikon ylimmän osan käyttämisen olevan perusteltua vain kaikkein törkeimpinä pidettävissä rikoksissa. Huumausaineen laadulla ja määrällä katsottiin olevan vain rajallinen merkitys rangaistusasteikon yläosaa käytettäessä. Kyseisissä ennakkoratkaisuissa huumausainerikosten rangaistuskäytäntöä muutettiin, ja huumausainerikoksista tuomittiin aikaisempaa alhaisempia rangaistuksia erityisesti niissä tilanteissa, joissa yksinomaan huumausaineen määrä olisi aikaisemman käytännön mukaan johtanut enimmäisrangaistuksen tuomitsemiseen.

20. Korkein oikeus toteaa, että törkeissä huumausainerikoksissa huumausaineen laadulla ja määrällä on keskeinen merkitys rangaistuksen mittaamisen lähtökohtana, koska ne ilmentävät rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta (KKO 2017:9, kohta 10 ja KKO 2011:108, kohta 11). Tuomitsemiskäytäntö, jossa suuren huumausainemäärän hallussapidosta lähes säännönmukaisesti tuomitaan enimmäisrangaistus tai sitä lähellä oleva rangaistus, on kuitenkin rangaistuksen mittaamisessa noudatettavan suhteellisuusperiaatteen kannalta ongelmallinen. Enimmäisrangaistuksen tuomitseminen ei tällöin kohdistu lainsäätäjän tavoitteen mukaisesti vain kaikkein törkeimpiin huumausainerikoksiin. Rangaistukset eivät kohdennu myöskään rangaistusasteikon sisällä oikeasuhtaisesti, jos vahingollisuuden, vaarallisuuden ja tekijän syyllisyyden kannalta toisistaan huomattavasti poikkeavat rikokset johtavat keskenään samaan rangaistukseen. Huumausainerikollisuuden yleisestä vakavoitumisesta huolimatta asteikon ylimmän osan soveltaminen tulisi jättää vain kaikkein vakavimmille teoille.

21. Jotta erilaiset rangaistuksen mittaamisperusteet voitaisiin ottaa seuraamusharkinnassa täysimääräisesti huomioon rikosoikeudellisen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, Korkein oikeus katsoo perustelluksi, että huumausaineen laadun ja määrän itsenäinen merkitys rangaistuksen mittaamisessa on nykyistä vähäisempi, kun määrät ovat hyvin suuria. Enimmäisrangaistuksen tai sitä lähellä olevan rangaistuksen tuomitsemisen perusteena tulee siten huumausaineen laadun ja suuren määrän lisäksi olla muitakin teon erityistä moitittavuutta tai tekijän suurta syyllisyyttä osoittavia seikkoja. Merkitystä voidaan antaa esimerkiksi seikoille, jotka liittyvät rikoksen erityiseen suunnitelmallisuuteen, organisoitumisen asteeseen, mahdollisuuteen määrätä huumausaineesta, tekijän osuuteen toiminnassa, toiminnan kestoon sekä levitystoiminnan laatuun ja laajuuteen.

22. Kun huumausaineen laatu ja määrä eivät lähtökohtaisesti yksin johda rangaistusasteikon ylärajalla olevan rangaistuksen tuomitsemiseen, tuomioistuimella on mahdollisuus yksilöidysti arvioida kunkin rikoksentekijän syyllisyyttä ja rikoksen vahingollisuutta sekä vaarallisuutta niin rangaistusta lieventävinä kuin korottavinakin tekijöinä.

Rangaistuksen mittaaminen syytekohdassa 1

23. Kahdesta tai useammasta rikoksesta tuomittavaa yhteistä rangaistusta määrättäessä lähtökohdaksi on rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus. Yhteinen rangaistus on mitattava siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Korkein oikeus katsoo, että ankarin rangaistus kaikille vastaajille seuraa syytekohdan 1 törkeästä huumausainerikoksesta. Tästä kohdasta tuomittava rangaistus on siten otettava yhteisen rangaistuksen lähtökohdaksi.

24. A, B ja C ovat syytekohdassa 1 pitäneet hallussaan amfetamiiniemästä ja saostamalla emäksen amfetamiinisulfaatiksi saaneet aikaan erittäin suuren määrän amfetamiinisulfaattia, joka on pieneltä osalta ollut tavanomaista pitoisuutta selvästi vahvempaa. Amfetamiiniemäs on sellaisenaan huumausaineena pidettävää amfetamiinia, mutta haluttujen vaikutusten ja käytettävyyden vuoksi emäs saostetaan amfetamiinisulfaatiksi ja sitä jatketaan lisäaineilla. Amfetamiiniemäksen määrää on rangaistuksen mittaamisen kannalta perusteltua arvioida sillä perusteella, paljonko siitä olisi saatavissa tai on saatu tavanomaisessa käyttövahvuudessa olevaa amfetamiinisulfaattia.

25. Tässä tapauksessa amfetamiinisulfaattia on ollut yhteensä 17 886 grammaa. Amfetamiini on erittäin vaarallinen huumausaine ja määrä on hyvin suuri. Hovioikeus on huumausaineen laadun ja määrän perusteella katsonut vallitsevan rangaistuskäytännön mukaiseksi rangaistukseksi enimmäisrangaistuksen eli vankeutta 10 vuotta.

26. Korkein oikeus toteaa amfetamiinin määrästä, että poliisi ja Tulli ovat viime vuosina takavarikoneet amfetamiinia ja metamfetamiinia vuosittain yhteensä noin 200–300 kilogrammaa. Poliisin tilastotietojen perusteella vuosittain on joitakin yksittäisiä amfetamiinin takavarikkoja, joissa aineen määrä ylittää 10 kilogrammaa. Esimerkiksi vuonna 2015 suurin yksittäisen takavarikon määrä on ollut noin 104 kilogrammaa. Muutoin yksittäiset suuret takavarikot ovat vaihdelleet noin 10 kilogrammasta yli 50 kilogrammaan. Viime vuosina nimenomaan amfetamiiniemäkseen liittyvä rikollisuus on yleistynyt.

27. Korkein oikeus toteaa, että amfetamiinin määrä tässä tapauksessa on ollut suuri, mutta ei poikkeuksellinen. Selvää on, että amfetamiinin kokonaismäärä edellyttää lähtökohtaisesti ankaraa vankeusrangaistusta. Edellä kohdissa 21–22 todetuin perustein huumausaineen laadun ja määrän ei kuitenkaan tule yksin johtaa enimmäisrangaistuksen tai sitä lähellä olevan rangaistuksen tuomitsemiseen. Myös muut rangaistuksen mittaamisperusteet on otettava huomioon ja arvioitava, onko kysymys sellaisesta törkeän huumausainerikoksen kaikkein törkeimmästä tekotavasta, josta tulisi tuomita 10 vuoden enimmäisrangaistus. Asiassa on siten arvioitava laadun ja määrän lisäksi muitakin mittaamisharkinnassa huomioon otettavia tekijöitä.

28. Muista mittaamisperusteista asiassa on ensin arvioitava mikä merkitys teon moitittavuudessa on sillä, että tekoon sisältyy amfetamiiniemäksen saostaminen ja että tällä toimenpiteellä on saatu aikaan lähes 18 kilogrammaa käyttövalmista amfetamiinia.

29. Amfetamiiniemäs ja amfetamiinisulfaatti ovat molemmat amfetamiinia eli molemmat ovat huumausainelaissa ja siinä viitatussa yleissopimuksessa tarkoitettuja huumausaineita. Amfetamiiniemäs saostetaan amfetamiinisulfaatiksi eli suolamuotoon, jotta se imeytyisi tarkoitetulla tavalla käyttäjän elimistöön ja saisi aikaan halutun vaikutuksen.

30. Korkein oikeus toteaa, että amfetamiiniemäksen saostaminen ja sulfaatin jatkaminen tavanomaiseen käyttöpitoisuuteen tuottaa käyttövalmista amfetamiinia huomattavasti suuremman määrän kuin emästä on alun perin ollut. Tässä tapauksessa 5 litrasta emästä on saatu lähes 18 kilogrammaa vahvaa ja osin tavanomaista käyttövahvuutta vahvempaa amfetamiinia.

31. Amfetamiiniemäksen saostaminen edellyttää lähtöaineena käytettävän amfetamiiniemäksen hankinnan lisäksi muun muassa liuotinten ja erilaisten työvälineiden hankintaa. Amfetamiiniemäksen saattaminen käyttökelpoiseen muotoon vaatii ainakin jossain määrin osaamista. Näistä syistä amfetamiiniemäksen käsittelyn voidaan katsoa tyypillisesti osoittavan suurempaa suunnitelmallisuutta ja siten suurempaa syyllisyyttä kuin käyttövalmiin amfetamiinin hankkiminen. Amfetamiiniemäksen saostamiseen liittyy siten piirteitä, jotka ovat omiaan korostamaan rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta sekä tekijän syyllisyyttä.

32. Hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla A:lla ja B:llä on ollut määräysvalta amfetamiiniin. A ja B ovat hankkineet amfetamiinin saostamisessa käytetyn metanolin sekä amfetamiiniemäksen noin puoli vuotta ennen saostamista. Jatkeaineena käytetty kofeiini on hankittu ulkomailta ja toimitettu Suomeen useiden välikäsien kautta. A on hankkinut saostamista varten vastaajien käyttöön mökin. Kenelläkään vastaajista ei ole ollut matkapuhelinta mukanaan mökille mennessään. B:llä on ollut hallussaan ammuntavalmis pistooli. Mökiltä on löytynyt amfetamiinisulfaatin paketointiin liittyvää välineistöä, mikä yhdessä jatkeaineiden käyttämisen sekä takavarikoidun yhteismäärän kanssa viittaa laajamittaiseen levittämistarkoitukseen. Tässä kuvatut seikat ilmentävät suunnitelmallisuutta. Takavarikoidun amfetamiinin kokonaismäärä on ollut suuri, ja syytteen mukaan aineen katukauppa-arvo olisi ollut lähes 1,4 miljoonaa euroa. Korkein oikeus toteaa, että edellä mainitut seikat puoltavat ankaran rangaistuksen tuomitsemista.

33. Toisaalta on todettava, että suurten huumausainemäärien käsittely ja levittämisen valmistelu vaativat aina jonkinasteista suunnitelmallisuutta. Vaikka amfetamiiniemäksen hankkiminen ja käsittely ovat vaatineet erilaisia toimenpiteitä, tässä asiassa ei ole kuitenkaan havaittavissa sellaisia piirteitä, jotka lisäisivät teon moitittavuutta siitä, mitä se tyypillisesti on tämän kaltaisissa teoissa. A:n ja B:n suunnitelmallisuus ei siten merkittävästi poikkea suurten huumausainemäärien käsittelyssä vaadittavasta ja tavanomaisesti esiintyvästä suunnitelmallisuudesta. Rikokseen on osallistunut kolme henkilöä, mutta kysymys ei ole ollut sellaisesta yhteenliittymästä, että tälle seikalle olisi annettava rangaistusta korottavaa merkitystä. Esitetyn selvityksen valossa teko ei ole liittynyt rajat ylittävään tai muuhunkaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Amfetamiinin saostaminen ja jatkeaineen lisääminen eivät ole edellyttäneet erityistä asiantuntemusta tai välineistöä. Näiden seikkojen voidaan katsoa puoltavan sitä, että asiassa ei ole teon moitittavuutta erityisesti korottavia tekijöitä.

34. Edellä todetuin tavoin A:lla ja B:llä on ollut määräysvalta amfetamiiniin ja he ovat tosiasiallisin toimenpitein osallistuneet aineen käsittelyyn. Teossa ei ole sellaisia erityisiä piirteitä, jotka tulisi edellä kohdissa 16 ja 17 mainituista kuriiriratkaisuista ilmenevien perusteiden nojalla ottaa huomioon rangaistusta lieventävinä, eikä myöskään kohdassa 21 mainittuja seikkoja, jotka tulisi ottaa huomioon rangaistusta korottavina perusteina. Kokonaisuutena arvioiden heidän rikostaan ei voida luonnehtia kaikkein törkeimmäksi huumausainerikokseksi, joten tuomittavan rangaistuksen tulee olla selvästi enimmäisrangaistusta alempi. Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n rooli rikoksen suunnittelemisessa ja toteuttamisessa on ollut samankaltainen, eikä heidän välillään vaikuta olleen käskyvaltasuhdetta. Näin ollen heille tuomittavan rangaistuksen tulee olla samansuuruinen.

35. Hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla C:n osallisuus rikokseen on ollut huomattavasti A:ta ja B:tä vähäisempää. C:llä ei ole ollut itsenäistä määräysvaltaa amfetamiiniin, vaan hänen tehtävänään on ollut jatkeaineen toimittaminen Suomeen, osallistuminen amfetamiiniemäksen saostamiseen sekä vartiointi mökillä. C:n asema rikoksen tekemisessä on siten ollut vähäisempi kuin A:n ja B:n. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden johtopäätöksen siitä, että C:lle tuomittavan rangaistuksen tulee olla selvästi alempi kuin A:lle ja B:lle tuomittava rangaistus. C:n osallisuuden aste otetaan siten huomioon rangaistusta alentavana samassa suhteessa kuin hovioikeus on tehnyt.

36. Huumausaineen laadun ja määrän sekä muiden edellä selostettujen rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavien tekijöiden perusteella Korkein oikeus harkitsee oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi A:lle ja B:lle syytekohdan 1 törkeästä huumausainerikoksesta 8 vuotta vankeutta. C:lle tuomittava rangaistus on hänen vähäisempi syyllisyytensä huomioon ottaen 6 vuotta 4 kuukautta vankeutta.

A:n yhteinen rangaistus

37. A:n syyksi on syytekohdan 1 lisäksi kohdassa 16 luettu huumausainerikos, jossa on ollut kysymys 38 Cannabis sativa -kasvin kasvattamisesta. Korkein oikeus katsoo kuten hovioikeus, että tällä rikoksella on vain vähäinen vaikutus yhteiseen rangaistukseen. Korkein oikeus hyväksyy alempien oikeusasteiden perustelut ja johtopäätöksen A:lle määrätyn jäännösrangaistuksen täytäntöönpanon ja vaikutuksen sekä koventamisperusteen soveltamisen osalta. Jäännösrangaistuksen vaikutus yhteiseen rangaistukseen on siten 1 vuosi. Koventamisperusteen soveltaminen huomioon ottaen A tuomitaan yhteiseen 9 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

B:n yhteinen rangaistus

38. B:n syyksi on syytekohdan 1 lisäksi luettu syytekohdassa 3 ampuma-aserikos ja kohdassa 4 törkeä huumausainerikos, jossa on ollut kysymys yrityksestä hankkia hallinnassaan olleesta maastokätköstä 65,1 grammaa kokaiinia. Korkein oikeus katsoo, että kohdan 4 rikoksesta tulisi yksin arvioituna tuomita noin 1 vuosi 6 kuukautta vankeutta. Yhteistä rangaistusta mitattaessa on syytekohdan 3 ampuma-aserikoksen osalta otettava huomioon, että B on pitänyt asetta hallussaan syytekohdan 1 rikoksen tekemisen yhteydessä. Rikosten keskinäisen yhteyden johdosta ampuma-aserikoksella ei ole merkittävää vaikutusta B:lle tuomittavaan yhteiseen rangaistukseen. Kohdan 4 törkeä huumausainerikos ja ampuma-aserikos korottavat B:lle syytekohdasta 1 tuomittua rangaistusta yhteensä 6 kuukaudella. B tuomitaan yhteiseen 8 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle kohdissa 1 ja 16 syyksi luetuista rikoksista ja täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta tuomittu rangaistus alennetaan 9 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

B:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus alennetaan 8 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

C:lle tuomittu rangaistus alennetaan 6 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet vahvennetussa jaostossa oikeusneuvokset Juha Häyhä, Marjut Jokela, Jukka Sippo, Ari Kantor, Jarmo Littunen, Mika Huovila, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero, Juha Mäkelä, Jussi Tapani ja Timo Ojala. Esittelijä Heikki Kemppinen.

 
Julkaistu 17.6.2020