Työnantaja oli järjestänyt samanaikaisesti kahdet kustannussäästötarpeista johtuneet työvoiman vähentämistä koskeneet yhteistoimintaneuvottelut, joissa käsiteltiin työnantajan harkitsemia, osin eri henkilöstöryhmiin kohdistuvia säästö- ja tehostamistoimenpiteitä.

Korkein oikeus katsoi, että työnantaja oli voinut järjestää eri toimenpiteitä koskevat neuvottelut erikseen ja neuvotella kustakin toimenpiteestä niiden henkilöstöryhmien edustajien kanssa, joiden työ uhkasi toimenpiteen vuoksi vähentyä. Työnantaja vastasi kuitenkin neuvottelujen järjestämisestä siten, että henkilöstön edustajien tiedonsaanti ja mahdollisuus lausua toimenpidevaihtoehdoista toteutuivat myös siltä osin kuin neuvotteluissa nousi esiin kysymyksiä, joilla oli liityntä kumpiinkin neuvotteluihin. Kun tällaisista kysymyksistä oli neuvoteltu asianmukaisesti molemmissa neuvotteluissa, työnantajan ei katsottu laiminlyöneen yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisia velvoitteitaan.

Vuokralaista ei voitu velvoittaa maksamaan tuomion antamishetkellä erääntymättömiä vuokria siihen saakka, kunnes huoneisto oli luovutettu vuokranantajan hallintaan. Kun kantaja ei ollut edes väittänyt saatavaansa erääntyneeksi, kanne tuli tältä osin jättää tutkimatta.

A:lla oli ollut paitansa alla 400 grammaa synteettistä hasista (AB-CHMINACA) sisältäneitä levyjä, kun poliisi oli tarkastanut hänet huoltoaseman pihalla. Hovioikeus oli hylännyt ensisijaisen syytteen laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä ja tuominnut A:n toissijaisen syytteen mukaisesti kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta, koska A oli varastoinut kyseistä ainetta.

A:lle oli myönnetty valituslupa rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko A:n menettelyä pidettävä kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen varastoimisena. Korkeimman oikeuden ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsottiin, että A:n menettelyssä ei ollut ollut kysymys sanotun rangaistussäännöksen mukaisesta varastoimisesta, minkä vuoksi syyte kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta hylättiin.

Syyttäjän vastauksessaan A:n valitukseen Korkeimmassa oikeudessa esittämä ensisijainen rangaistusvaatimus laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä jätettiin tutkimatta, koska vaatimus ei koskenut sitä kysymystä, johon valituslupa oli myönnetty.