B oli esitutkinnassa epäiltynä aviopuolisoonsa A:han kohdistuneesta pahoinpitelystä. Ottaen huomioon A:n ja B:n välisen suhteen laatu samassa taloudessa asuvina aviopuolisoina, A:n osittain taloudellisesti riippuvainen asema B:stä ja B:n ammattiinsa liittyvä parempi tuntemus rikosoikeudenkäynnistä Korkein oikeus katsoi, että oikeudenkäyntiavustajan määrääminen A:lle oli perusteltua oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan nojalla.

A ja B olivat tavanneet ravintolassa. A oli sanonut B:lle, että hänellä on B:lle kahdenkeskeistä asiaa, ja vienyt tämän selästä ohjaten terassille. A ja B olivat istuneet terassin sohvalla vierekkäin siten, että A:n käsi oli ollut B:n olkapäällä mutta heidän vartalonsa eivät olleet yhdessä. A oli sanonut olevansa ihastunut B:hen ja voivansa "lykkiä" tätä. B oli yrittänyt lähteä A:n vierestä, mutta A oli tarttunut tätä ranteesta ja sanonut, ettei tämä lähtisi minnekään.

A ei ollut rikoslain 20 luvun 5 a §:ssä edellytetyllä tavalla koskettelemalla tehnyt B:lle seksuaalista tekoa, joka oli omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Syyte seksuaalisesta ahdistelusta hylättiin.

A ja B olivat lukinneet X:n tavaratalon wc-koppiin, osoittaneet siellä X:ää pohjaosastaan rikki olevilla olutpulloilla ja uhanneet häntä tappamisella. A ja B olivat näin pakottaneet X:n luovuttamaan heille irtainta omaisuutta.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsottiin, että ryöstössä oli käytetty teräaseeseen rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja että ryöstöä oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta ja rangaistuslajista.

Ks. KKO:1992:169 KKO:2014:87 KKO:2018:84