Ostajat olivat ostaneet juuri putkiremontoidusta rakennuksesta asunnon. Ostajat vaativat myyjän käyttämältä välitysliikkeeltä vahingonkorvausta, koska se oli laiminlyönyt velvollisuutensa antaa ostajille tiedon putkiremontista johtuvasta maksuosuudesta. Ostajat eivät olleet ymmärtäneet, että heidän maksettavakseen tulisi muuta kuin esitteessä ja kauppakirjassa ilmoitettu velaton kauppahinta.

Korkein oikeus katsoi, että myytäviin osakkeisiin liittyviä taloudellisia vastuita ei ollut asianmukaisesti ilmoitettu myyntiesitteessä. Välittäjä oli kuitenkin ennen kaupantekoa antanut muulla tavalla riittävät tiedot yhtiön lainasta ja sen myöhemmin päätettävästä jyvittämisestä samoin kuin arvion kyseiseen asuntoon kohdistuvasta maksuosuudesta. Ostajien vahingonkorvausvaatimus hylättiin. (Ään.)

Syyttäjä oli eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella pyytänyt, että Romanian kansalainen A luovutetaan Romaniaan vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Romanian viranomaisten toimittaman selvityksen mukaan A todennäköisesti suorittaisi merkittävän osan rangaistuksestaan vankilassa, jossa vangeille selleissä taattu henkilökohtainen tila oli vähemmän kuin kolme neliömetriä.

Korkein oikeus katsoi, että Romaniasta saadun selvityksen mukaiset vankeusolosuhteet loivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella vahvan olettaman ihmisoikeusloukkauksesta. Olettama ei kumoutunut pelkästään sillä perusteella, että selvityksen mukaan sellien ovet ovat päivisin auki. A:n luovuttamisesta kieltäydyttiin EU-luovuttamislain 5 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla.

B oli käräjäoikeudessa tuomittu yllytyksestä törkeään pahoinpitelyyn, eikä hän ollut hakenut muutosta tuomioonsa. Murhasta päätekijänä tuomitun A:n osalta tuomio oli Korkeimmassa oikeudessa kumottu todisteluaineiston hyödyntämiseen liittyvän menettelyvirheen perusteella, ja asia oli palautettu käräjäoikeuteen. Asiaa uudelleen käsiteltäessä A:ta vastaan nostettu syyte murhasta oli hylätty toteen näyttämättömänä hovioikeuden lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla. B haki tuomionsa purkamista sillä perusteella, että päätekijän syytteen tultua hylätyksi hän ei ollut voinut yllyttäjänä syyllistyä rikokseen. Korkein oikeus katsoi, että asiassa ei ollut jäänyt jäljelle sellaista päärikosta, johon B:n yllytys olisi voinut kohdistua. Korkein oikeus purki B:n tuomion. Ks. KKO 2020:10 KKO 2019:6