A oli tilannut internetin kautta itselleen postitse toimitettavaksi 1 gramman fentanyyliä. Hänelle oli lähetetty 0,9 grammaa 86,8-painoprosenttista fentanyyliä. Kysymys oli erittäin vaarallisesta huumausaineesta, ja aineesta saatavissa olevien noin 2 600 käyttöannoksen perusteella kysymys oli myös suuresta määrästä huumausainetta. Korkein oikeus katsoi, että huumausainerikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Kysymys myös vankeusrangaistuksen mittaamisesta ja siitä, voitiinko se määrätä ehdolliseksi.

A oli tappelutilanteessa lyönyt B:tä nyrkillä rintaan ja kuristanut tätä kaulasta sekä pitänyt lattialla allaan ollutta B:tä otteessaan siten, että B:n hengitys oli estynyt ja tälle oli aiheutunut aivojen hapenpuutevaurio. B oli menehtynyt vammoihinsa. Korkein oikeus katsoi, että A:n oli täytynyt pitää B:n kuolemaa tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena ja teko oli luettava A:n syyksi tappona. (Ään.)

A oli harjoittanut käytettyjen ajoneuvojen kauppaa. A oli soveltanut marginaaliverotusmenettelyä siihen osaan kaupoista, jonka hän oli merkinnyt kirjanpitoon. Pääosan kaupoista A oli jättänyt merkitsemättä kirjanpitoon eikä ollut siltä osin noudattanut marginaaliverotusmenettelyä koskevia vaatimuksia kirjanpitokäsittelystä sekä lasku- ja tositemerkinnöistä. A:n syyksi luettiin muun ohella se, että hän oli kuukausittaisissa arvonlisäveroilmoituksissa osin antanut vääriä tietoja myynnin määristä ja osin väärin perustein ilmoittanut, ettei arvonlisäverollista toimintaa ollut ollut.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että marginaaliverotusmenettelyn soveltamisen edellytysten täyttymisestä ei A:n menettelyn vuoksi saatu luotettavaa selvitystä ja että vältetyn arvonlisäveron määrän oli siten perustuttava voittomarginaalien sijasta myyntihintoihin. A:n katsottiin menettelyllään syyllistyneen törkeään veropetokseen.