Historia

Ruotsin vallan aika 1789 - 1809

Kustaa III perusti Yhdistys- vakuuskirjalla vuonna 1789 Ruotsin valtakunnan korkeimman oikeuden, jonka alaisina tulivat olemaan myös Suomen tuomioistuimet. Korkein oikeus toimi kuninkaallisessa linnassa.

Suomalaisia jäseniä korkeimmassa oikeudessa oli vuosien 1789 - 1809 välisenä aikana kaikkiaan 15, mikä oli noin kolmannes kaikista sinä aikana nimitetyistä jäsenistä. Jäsenistä voidaan mainita prokuraattori ja professori Matthias Calonius sekä Turun hoviokeuden presidentti Adolf Tandefelt, josta autonomian aikana tuli hallituskonseljin oikeusosaston ensimmäinen varapuheenjohtaja.

Hallituskonseljin ja senaatin oikeusosasto 1809 - 1918

Kun Suomi 1809 yhdistettiin Venäjän keisarikuntaan, jäi maa aluksi ilman omaa tuomioistuinta. Samana vuonna hallituskonseljin (vuodesta 1816 senaatin) oikeusosasto määrättiin kuitenkin maamme korkeimmaksi oikeusasteeksi. Senaatin, samoin kuin sen kummankin osaston puheenjohtajana toimi kenraalikuvernööri. Tärkeimmät oikeusasiat ratkaisi keisari. Senaatin suomalaisen jäsenen oli luvallista toimia osaston varapuheenjohtajana.

Oikeusosasto sijaitsi aluksi Turussa ns. Rothstenin talossa, joka sijaitsi nykyisen Linnankadun varrella Aurajoen länsipuolella. Kun Helsingistä tuli pääkaupunki, siirtyi senaatti osastoineen sinne.

Korkein oikeus 1918 -

Suomen itsenäistyttyä perustettiin vuonna 1918 korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Laki korkeimmasta oikeudesta tuli voimaan lokakuun 1. päivänä 1918. Samana päivänä senaatin oikeusosasto lakkautettiin. Oikeusosasto ehti toimia 109 vuotta ja korkeimman oikeuden ryhtyminen oikeusosaston työn jatkamiseksi tapahtui vähin muutoksin. Oikeusosaston silloisesta varapuheenjohtajasta, August Nyberghistä, tuli korkeimman oikeuden ensimmäinen presidentti. Samaten oikeusosaston jäsenistä tuli suoraan korkeimman oikeuden jäseniä eli oikeusneuvoksia. Ylin tuomiovalta tuli näin riippumattomaksi hallintovallan käytöstä ja sen jäsenille taattiin erottamattomuus.

Korkeimman oikeuden myöhempien muutosvaiheiden joukossa tärkeimpiin kuuluu vuonna 1980 voimaan saatettu uudistus, jolla luotiin nykyinen valituslupajärjestelmä ja korkeimmasta oikeudesta tuli ensisijaisesti ennakkopäätöstuomioistuin. Ylimmän oikeusasteen rooliin yleisesti kuuluva oikeuskäytännön ohjaaminen lain tulkinnan selventämiseksi, oikeuden kehittäminen lainsäädännön luomissa puitteissa sekä lain soveltamisen yhtenäisyyden edistäminen nousivat korkeimman oikeudessa toiminnassa keskiöön.

Lähteet:
Aimo Halila: Katsaus ylimmän tuomioivallan käytön kehitykseen ennen korkeimman oikeuden perustamista. Artikkeli teoksessa Korkein oikeus 1809 - 1959. Toim. Matti Mali, Helsinki 1959.
Pauliine Koskelo: Korkein oikeus 2000-luvun alun näkökulmasta. Artikkeli teoksessa Da mihi factum, dabo tibi ius. Korkein oikeus 1809 -2009. Helsinki 2009.

 
Julkaistu 11.12.2018