KKO:2021:42

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 13.12.2018 nro 18/155653 ja Turun hovioikeuden päätös 17.5.2019 nro 19/122692 selostetaan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Timo Lehtonen ja hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Arja Maunula, Kimmo Suorsa ja Sanna Niinistö.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hänet vapautetaan velvollisuudesta suorittaa valtiolle rikosuhrimaksu.

Syyttäjä katsoi vastauksessaan, että A voitiin vapauttaa velvollisuudesta suorittaa rikosuhrimaksu.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuominnut A:n 45 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen kolmesta lievästä petoksesta ja määrännyt hänet suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksun 40 euroa. A on lisäksi velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta asianomistajille yhteensä 136 euroa viivästyskorkoineen.

2. A on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että hänelle määrätty rikosuhrimaksu poistetaan. Valituksessaan hän on esittänyt, ettei rikosuhrimaksun määräämiselle ollut perusteita, koska lievästä petoksesta voidaan tuomita vain sakkorangaistus. Hovioikeus on jättänyt valituksen tutkimatta, koska A ei ollut hakenut muutosta pääasiaan.

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lla ollut oikeus hakea muutosta valittamalla yksinomaan rikosuhrimaksun maksuvelvollisuuteen hakematta muutosta pääasiaan.

Rikosuhrimaksulaissa säädetty muutoksenhakuoikeus ja sen tulkinta

4. Rikosuhrimaksusta annetun lain (rikosuhrimaksulaki) 2 §:n mukaan rikosuhrimaksun on velvollinen suorittamaan se, joka tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Rikosuhrimaksulain 4 §:n mukaan tuomioistuin määrää rikosuhrimaksun rangaistuksen tuomitessaan. Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä rikosuhrimaksun määrää syyttäjä rangaistusmääräyksen yhteydessä ja poliisi, tullimies, rajavartija ja erätarkastaja sakkomääräyksen yhteydessä. Rikosuhrimaksulain mukaisesta maksuvelvollisuudesta saa lain 5 §:n mukaan hakea muutosta vain pääasian yhteydessä.

5. Rikosuhrimaksulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 293/2014 vp s. 21) todetaan muutoksenhakuoikeuden osalta muun ohella, että rikosuhrimaksua koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta vain pääasian yhteydessä. Pääasialla tarkoitetaan sitä rangaistusta koskevaa tuomiota tai sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä annettua seuraamusta, jonka perusteella rikosuhrimaksu on määrätty. Pääasiassa noudatettava muutoksenhakujärjestys siten ratkaisisi rikosuhrimaksun määräämistä koskevassa asiassa noudatettavan muutoksenhakuoikeuden ja -menettelyn. Milloin rikosuhrimaksu tuomitaan rikosasian käsittelyn yhteydessä yleisessä tuomioistuimessa, muutoksenhaussa noudatettaisiin, mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään muutoksenhausta. Perustuslakivaliokunta ei ole lakiehdotusta koskevassa lausunnossaan (PeVL 61/2014 vp) eikä lakivaliokunta sitä koskevassa mietinnössään (LaVM 32/2014 vp) ottanut kantaa muutoksenhakusääntelyyn.

6. Lain esitöistä käy ilmi, että yhtäältä tarkoituksena on ollut luoda yksinkertainen ja ennustettava järjestelmä, jota on helppo soveltaa, mutta toisaalta järjestelmän tulee olla oikeudenmukaisuusnäkökulmasta hyväksyttävissä ja sen tulee täyttää muun ohella rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellytykset (HE 293/2014 vp s. 12–13 ja LaVM 32/2014 vp s. 4).

7. Rikosuhrimaksulain 5 §:n sanamuoto on yksiselitteinen; sen mukaan maksuvelvollisuudesta saa hakea muutosta vain pääasian yhteydessä. Lain esityöt eivät anna aihetta säännöksen muunlaiselle tulkinnalle. Säännöksen ja sen esitöiden perusteella tarkoituksena on ollut luoda yksinkertainen ja helposti sovellettava järjestelmä. Esitöissä ei ole enemmälti arvioitu vain pääasian yhteydessä tapahtuvan muutoksenhaun merkitystä eikä käsitelty menettelyä tilanteissa, joissa rikosuhrimaksu on määrätty virheellisesti.

8. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perustuslain 22 § velvoittaa tuomioistuimen valitsemaan mahdollisista lain tulkintavaihtoehdoista ihmis- ja perusoikeudet parhaiten turvaavan vaihtoehdon. Tuomioistuimen on pyrittävä ihmisoikeusmyönteiseen ja perustuslainmukaiseen tulkintaan käyttäessään yksittäiseen säännökseen perustuvaa harkintavaltaa ja noudattaessaan ihmisoikeusvelvoitteiden asettamia vaatimuksia. Toisaalta tulkinnassa kiellettyä on ainakin lain sanamuodon vastainen tulkinta, joka muuttaa säännöksen keskeisen sisällön lainsäätäjän ilmaisemasta tarkoituksesta poikkeavaksi. Lain tulkinnan vakiintuneita rajoja ei myöskään tule ylittää tai laajentaa vain, jotta perustuslain 106 §:n soveltamiselta voitaisiin välttyä (KKO 2015:14, kohdat 29 ja 36 ja KKO 2020:2, kohta 21).

9. Edellä rikosuhrimaksulain 5 §:stä lausuttu huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei säännöksen sanamuoto perusoikeusmyönteisesti tulkittunakaan sisällä oikeutta hakea erikseen muutosta rikosuhrimaksuun valittamalla, hakematta samalla muutosta myös pääasiaan. Rikosuhrimaksua koskevan hallituksen esityksen mukaan tavoitteena on ollut yksinkertainen järjestelmä, jossa maksun määräämiseen ei liity tapauskohtaista harkintaa (HE 293/2014 vp s. 16). Vaikka lain esitöissä on kiinnitetty huomiota oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin noudattamisen tarpeisiin rikosuhrimaksun määräämisessä, esitöistä ei ilmene lain sanamuodosta poikkeavia tavoitteita toisin kuin esimerkiksi ratkaisussa KKO 2020:2. Asiassa ei voida päätyä toiseen lopputulokseen perusoikeusmyönteisen tulkinnan nojalla myöskään sillä oikeuskäytännössä sovelletulla perusteella, että käsiteltävään asiaan nähden rinnasteisessa tilanteessa on säädetty muutoksenhakuoikeus (KKO 2017:40, kohdat 12–17 ja KKO 2018:77, kohdat 10–20).

10. Johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoo, että rikosuhrimaksulain 5 §:ää on tulkittava siten, että rikosuhrimaksun määräämistä koskevaan ratkaisuun saadaan hakea muutosta vain pääasian yhteydessä eikä maksun määräämisestä voi erikseen valittaa.

Säännöksen soveltamisen ilmeinen ristiriita perustuslain kanssa

11. Suomen perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan oikeus hakea muutosta turvataan lailla. Perustuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on ylimpien tuomioistuinten tehtäviä koskevan 99 §:n perusteluissa todettu, että valituskiellosta tulee säätää lailla (HE 1/1998 vp s. 156). Korkein oikeus on ennakkopäätöksissään KKO 2019:15 (kohta 11) ja KKO 2020:47 (kohta 18) katsonut perustuslain 21 §:n 2 momentista seuraavan, että asianosaiselle lain mukaan kuuluvaa muutoksenhakuoikeutta ei voida rajoittaa, jollei rajoitukselle ole laissa säädettyä perustetta. Toisin kuin mainituissa ratkaisuissa, tässä asiassa muutoksenhakuoikeudesta ja sen rajoittamisesta on säädetty laissa selkeästi. Edellä kohdassa 7 todetuin tavoin säännöksen esitöissä ei kuitenkaan ole arvioitu sitä, mikä merkitys muutoksenhakuoikeuden rajoittamisella vain pääasian yhteydessä tehtävään muutoksenhakuun on virheellisesti määrätyissä rikosuhrimaksuissa.

12. Perustuslain 106 §:n mukaan tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Sanottu etusijan antaminen perustuslain säännökselle tulee perustuslain 106 §:n nojalla harkittavaksi vasta silloin, kun ristiriita ei ole ratkaistavissa perusoikeusmyönteisellä tulkinnalla. Perustuslain 106 §:n soveltaminen edellyttää, että lain säännöksen soveltamisessa ristiriita perustuslain kanssa on ilmeinen. Perustuslain esitöissä (HE 1/1998 vp s. 162–164 ja PeVM 10/1998 vp s. 31) on ilmeisyysvaatimuksen täyttymiselle asetettu korkea kynnys. Lain säännöksen soveltamisen aiheuttaman ristiriidan perustuslain kanssa pitää olla selvä ja riidaton ja siksi helposti havaittavissa eikä esimerkiksi oikeudellisena kysymyksenä tulkinnanvarainen.

13. Kuten kohdasta 5 ilmenee, perustuslakivaliokunta ei ole lakiehdotusta koskevassa lausunnossaan (PeVL 61/2014 vp) ottanut kantaa rikosuhrimaksulain muutoksenhakusääntelyyn tai sen perustuslainmukaisuuteen, eikä lain esitöissä ole muutoinkaan käsitelty esillä olevan kaltaista tilannetta. Näin ollen pelkästään se, että perustuslakivaliokunta on antanut lakiehdotuksesta lausunnon, ei anna aihetta tehdä päätelmiä rikosuhrimaksulain 5 §:n soveltamisen perustuslainmukaisuudesta tässä asiassa.

14. Perustuslain 106 §:n soveltamisen edellyttämä ilmeisyyskynnys on korkeimpien oikeuksien oikeuskäytännössä ylittynyt vain harvoin. Rikosasian vastaajan valituksen sillensä jättämistä koskevassa täysistuntoratkaisussa KKO 2015:14 Korkein oikeus katsoi asiaan soveltuneen oikeudenkäymiskaaren sääntelyn olevan ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 21 §:n kanssa. Valituskieltoihin liittyneen ratkaisun KKO 1999:50 antamisen aikaan perustuslain 106 § ei ollut vielä voimassa eikä asiassa arvioitu säännönmukaisen muutoksenhaun vaan kantelun soveltamisalaa. Niin ikään kantelua koskevassa ratkaisussa KKO 2016:14 Korkein oikeus katsoi perustuslain 106 §:ää soveltamatta muutoksenhakukiellon väistyvän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten täyttämiseksi. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2008:25 katsonut perustuslain 106 §:n nojalla, että valtion virkamieslain mukaisen viran siirtopäätöstä koskeneen valituskiellon soveltaminen oli ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 21 §:n 2 momentissa turvatun muutoksenhakuoikeuden kanssa. Korkein hallinto-oikeus on nojautunut perustuslain 106 §:n soveltamiseen myös ratkaisussaan KHO 2018:85.

Ristiriidan ilmeisyyttä koskeva arviointi tässä asiassa

15. Rikosuhrimaksulain esitöissä ja sittemmin Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on katsottu, että rikosuhrimaksu rinnastuu luonteeltaan rikosoikeudelliseen seuraamukseen (PeVL 61/2014 vp s. 2, KKO 2017:92, kohta 85 ja KKO 2019:4, kohta 8). Rikosuhrimaksun kytkemistä vähäisiin rikoksiin ja rikkomuksiin ei ole pidetty perusteltuna, sillä muutoin järjestelmä voisi johtaa tekijän kannalta kohtuuttoman ankaraan kokonaisseuraamukseen (HE 293/2014 vp s. 13 ja 16). Muutoksenhakuoikeuden rikosoikeudelliseen seuraamukseen on katsottava kuuluvan perustuslailla turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja muutoksenhakuoikeuden ydinalueeseen. Arvioinnissa on otettava huomioon, että muutoksenhakuoikeus rikosuhrimaksuun ei tule punnittavaksi suoranaisesti mitään muuta perusoikeutta vastaan. Toisaalta rikosuhrimaksu on kaikissa soveltamismuodoissaan rikosoikeudellisena lisäseuraamuksena sangen lievä. Sitä ei voida kuitenkaan pitää määrältään tai muutoin merkityksettömänä.

16. A on tässä asiassa tuomittu kolmesta lievästä petoksesta. Koska lievästä petoksesta säädetty ankarin rangaistus on sakko, rikosuhrimaksun määrääminen A:n syyksi luetuista teoista ei ole rikosuhrimaksulain 2 §:n mukaan mahdollista. Ratkaisu perustuu siten väärään lain soveltamiseen.

17. A:lla olisi ollut oikeus hakea muutosta rikosuhrimaksun määräämiseen pääasian yhteydessä. A:lla ei ole kuitenkaan esittämänsä mukaan ollut tarvetta hakea pääasiaan muutosta. Perusteltuna ei voida pitää sitä, että A:n olisi tullut käyttää pääasiaan liittyvää muutoksenhakuoikeutta vain voidakseen hakea muutosta rikosuhrimaksun määräämistä koskevaan ratkaisuun. Näissä olosuhteissa A:n muutoksenhakuoikeuden kannalta riittävänä ei voida pitää sitä, että hänellä on ollut mahdollisuus hakea muutosta virheellisesti määrättyyn rikosuhrimaksuun pääasian yhteydessä.

18. A:lla olisi mahdollisuus hakea myös ylimääräisen muutoksenhaun keinoin oikaisua hänelle virheellisin perustein määrättyyn rikosuhrimaksuun sen tultua lainvoimaiseksi. Tätä vaihtoehtoa voidaan katsoa puoltavan sen, että asiassa on kysymyksessä ilmeinen virhe rikosuhrimaksun määräämiselle laissa säädettyjen edellytysten soveltamisessa, jonka kaltaisessa tilanteessa lainvoimainen tuomio on rikosuhrimaksun määräämisen osalta purettavissa. Ylimääräisen muutoksenhaun poikkeuksellisuutta oikeuskeinona osoittavat kuitenkin sille säädetyt sangen rajoitetut perusteet ja siihen Korkeimmassa oikeudessa liittyvä asiamiespakko. Ratkaisun lainvoimaisuutta edellyttävää ylimääräistä muutoksenhakua ei voida ylipäätään rinnastaa säännönmukaiseen muutoksenhakuun. Korkein oikeus katsoo, ettei ylimääräistä muutoksenhakua voida tässä tilanteessa pitää riittävän tehokkaana oikeussuojakeinona.

19. Korkein oikeus katsoo, että A:lla tulee olla mahdollisuus säännönmukaiseen muutoksenhakuun koskien yksinomaan rikosuhrimaksua, joka on asiassa määrätty laissa säädettyjen edellytysten vastaisesti. Rikosuhrimaksun määrääminen vaikuttaisi esillä olevassa asiassa lain nimenomaisen tarkoituksen vastaisesti A:lle aiheutuvan kokonaisseuraamuksen ankaruuteen sekä kykyyn suorittaa tuomittuja korvauksia asianomistajille.

20. Rikosuhrimaksulain esitöissä korostetuilla järjestelmän yksinkertaisuutta ja tehokkuutta koskevilla perusteilla ei ole mahdollista poiketa perustuslain mukaisista oikeusturvatakeista.

21. Korkein oikeus toteaa edellä lausutun perusteella, että A:n käytettävissä ei ole ollut valituksen sijasta muita riittävän tehokkaita oikeussuojakeinoja rikosuhrimaksun määräämistä koskevan virheellisen ratkaisun korjaamiseksi. Korkein oikeus katsoo, että rikosuhrimaksulain 5 §:n mukaisen muutoksenhaun rajoituksen soveltaminen on asiassa perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 21 §:n 2 momentin muutoksenhakuoikeutta koskevan säännöksen kanssa.

22. Näin ollen rikosuhrimaksulain 5 §:n säännös tulee jättää asiassa soveltamatta ja soveltaa sen asemesta perustuslain 21 §:n 2 momentin nojalla oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 1 ja 2 momenttia.

Asian jatkokäsittely

23. Hovioikeuden päätös tutkimatta jättämisestä on ollut rikosuhrimaksulain 5 §:n sanamuodon mukainen. Kun sanottu säännös jätetään asiassa soveltamatta, tulee hovioikeuden tutkimatta jättämistä koskeva päätös kumota ja lähtökohtaisesti asia tulisi palauttaa hovioikeuteen asianmukaisessa järjestyksessä käsiteltäväksi. Koska asia on selvä siltä osin, ettei rikosuhrimaksun määräämiselle ole ollut perustetta, ja kun käräjäoikeuden tuomion kumoaminen rikosuhrimaksun määräämistä koskevilta osin koituu A:n eduksi, asia voidaan viivästyksen välttämiseksi ottaa välittömästi Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavaksi.

Tuomiolauselma

Turun hovioikeuden päätös 17.5.2019 nro 19/122692 kumotaan siltä osin kuin A:n valitus on jätetty tutkimatta.

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden 13.12.2018 tuomio nro 18/155653 kumotaan siltä osin kuin A on määrätty suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu 40 euroa ja A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa mainittu maksu.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Ari Kantor, Lena Engstrand, Juha Mäkelä ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Lauri Länsman.