KKO:2020:60

ElatusL 2 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Espoon käräjäoikeuden päätös 20.4.2017 nro 17/6526 ja Helsingin hovioikeuden päätös 19.9.2018 nro 1197 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Pia Hansson-Anttonen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Timo Ojala, Pekka Haapaniemi ja Heli Melander.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

E:lle myönnettiin valituslupa.

E vaati valituksessaan, että hovioikeuden ratkaisu kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden ratkaisun varaan. Lisäksi E vaati, että jo maksetut tai perityt hovioikeuden ratkaisuun perustuvat elatusmaksut tulee palauttaa tai vähentää tulevista elatusmaksuista.

A, B, C ja D vaativat vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. E:llä ja L:llä on yhteiset lapset A, B, C ja D. Lapset asuvat L:n luona.

2. E:llä on lisäksi vuonna 2016 syntynyt lapsi, jota hoitaakseen hän on ollut työstään hoitovapaalla 9.7.2017 alkaen. Ennen hoitovapaata hän on ollut osittaisella hoitovapaalla ja isyysvapaalla. Asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä E on ilmoittanut palaavansa hoitovapaalta työhön viimeistään 20.8.2019. Korkeimmassa oikeudessa hän on ilmoittanut palanneensa työhön 1.2.2018. Hoitovapaajakson jälkeen hänelle on syntynyt kuudes lapsi.

3. Myös L:llä on kaksi muuta lasta. Hän on ollut nuoremman vuonna 2016 syntyneen lapsensa hoidon vuoksi hoitovapaalla heinäkuusta 2017 alkaen. Ennen hoitovapaata L on ollut vanhempainvapaalla.

4. A, B, C ja D ovat käräjäoikeudessa vaatineet, että E velvoitetaan suorittamaan heille elatusapua 1.5.2016 alkaen, ensin 356 euroa lasta kohden ja 1.8.2016 alkaen 382,75 euroa lasta kohden. Lapset ovat katsoneet, että E:n hoitovapaan aikana hänen elatuskykynsä oli arvioitava sen mukaan, mitkä hänen tulonsa olisivat olleet, jos hän olisi ollut työssä. E:n työssäolon aikaiset nettotulot olivat olleet 3 695 euroa kuukaudessa.

5. E on katsonut, että elatusavun määräksi 9.7.2017 alkaen on vahvistettava 0 euroa, koska hänen elatuskykynsä on arvioitava hänen tosiasiallisten tulojensa perusteella eikä hänellä ole hoitovapaan aikana elatuskykyä.

6. Käräjäoikeus on katsonut, että kummankin vanhemman tulot on otettava huomioon sen suuruisina kuin ne esitetyn selvityksen mukaan kunakin ajanjaksona ovat tosiasiassa olleet. Käräjäoikeus on velvoittanut E:n suorittamaan kullekin lapselle kuukausittaista elatusapua, määrältään 1.5.2016 ja 31.5.2017 välisenä aikana 330 euroa, 1.6.2017 ja 31.7.2017 välisenä aikana 230 euroa ja 1.9.2019 lukien 310 euroa, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta tai toisin sovitaan tai määrätään. Elatusavun määräksi E:n hoitovapaan ajalta 1.8.2017–31.8.2019 on vahvistettu puuttuvan elatuskyvyn vuoksi 0 euroa.

7. Hovioikeudessa on lasten valituksen johdosta ollut kysymys elatusavun määrästä ajalla 1.6.2017–31.8.2019. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua isyysvapaan ajalta (1.6.– 31.7.2017) maksettavan elatusavun osalta.

8. Hoitovapaan aikaisen elatusavun osalta hovioikeus on katsonut, että hoitovapaalle jäämisestä aiheutunutta ansiotason laskua ei voida pitää elatuksen tarpeessa olevien lasten kannalta hyväksyttävänä tilanteessa, jossa nämä jäisivät elatusvelvollisen vanhemman hoitovapaan vuoksi pitkäksi aikaa tämän vanhemman osalta pelkästään elatustuen varaan. Hovioikeus on katsonut perustelluksi, että kummankin vanhemman ollessa yhtä aikaa uuden lapsen vuoksi hoitovapaalla kummankin vanhemman elatuskyky määritetään laskennallisesti potentiaalisen elatuskyvyn perusteella siten kuin he molemmat olisivat ansiotyössään.

9. Hovioikeus on velvoittanut E:n suorittamaan kullekin lapselle elatusapua 1.8.2017 ja 31.8.2019 väliseltä ajalta 269,50 euroa kuukausittain siihen asti, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta tai toisin sovitaan tai määrätään.

Korkeimman oikeuden ratkaistavana olevat kysymykset

10. Asiassa on ensiksi arvioitavana, onko E:n maksettavaksi tuomitun elatusavun määrää 1.8.2017–31.8.2019 väliseltä ajalta alennettava tai onko velvollisuus maksaa elatusapua poistettava sen vuoksi, että hän on tuona aikana ollut hoitovapaalla työstään 31.1.2018 saakka ja siten vailla ansiotuloja. Toiseksi, jos E:n velvollisuutta maksaa elatusapua alennetaan tai velvollisuus poistetaan, asiassa on kysymys siitä, onko suoritetut elatusavut tai osa niistä palautettava.

Sovellettavat säännökset

11. Lapsen elatuksesta annetun lain (elatuslaki) mukaan lapsen elatus määräytyy yhtäältä lapsen elatustarpeen ja toisaalta lapsen vanhempien elatuskyvyn mukaan. Lain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.

12. Elatuslain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.

Elatusavun arvioimista koskeva ohje

13. Oikeusministeriön 31.5.2007 julkaisemassa ohjeessa lapsen elatusavun arvioimiseksi esitetään yksityiskohtainen, elatuslain säännösten tulkintaan perustuva malli siitä, miten elatusavun määrä voidaan laskea toisaalta lapsen elatuksen tarpeeseen ja toisaalta vanhempien elatuskykyyn vaikuttavien tekijöiden perusteella.

14. Ohje on tarkoitettu ensisijaisesti sosiaaliviranomaisille, mutta sen on katsottu soveltuvan myös tuomioistuimissa käytettäväksi. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2010:37 (kohta 8) katsonut yhdenvertaisen kohtelun periaatteen puoltavan sitä, että ohjetta käytetään apuna myös tuomioistuimissa elatusapua määritettäessä. Silloin on kuitenkin otettava huomioon ensiksikin, ettei ohjeen antaminen perustu lakiin eikä se sen vuoksi sido tuomioistuinta. Ohjetta käyttävän tuomioistuimen on siksi arvioitava, onko ohjeen mukainen tulos elatuslain mukainen, ja perustettava ratkaisunsa viime kädessä elatuslain säännöksiin. Toiseksi on otettava huomioon, että ohje on käyttötarkoituksensa vuoksi laadittu siten, että elatusapu voidaan laskea melko yksinkertaisilla laskukaavoilla, jotka voivat poikkeuksellisissa tapauksissa varsinkin mekaanisesti sovellettuina johtaa tuloksiin, jotka eivät ole elatuslain mukaisia.

15. Mainitun ohjeen mukaan vanhemman elatuskyky arvioidaan yleensä vähentämällä vanhemman tuloista kulutustutkimuksiin perustuvien yleisten elinkustannusten lisäksi muun muassa asumis- ja työmatkakustannukset sekä vanhemman muu elatusvastuu. Jos vanhemman tulot ilman hyväksyttävää syytä ovat pienemmät kuin hän kykenisi hankkimaan, hänen tuloinaan otetaan huomioon se määrä, jonka hän voisi saada. Ohjeen mukaan hyväksyttävänä syynä tulojen vähäisyydelle pidetään muun muassa äitiys-, isyys, vanhempain- tai hoitovapaan taikka osittaisen hoitovapaan käyttämistä.

16. Kun lapsen elatuksen tarve ja kummankin vanhemman elatuskyky on määritetty, lasketaan elatusavun määrä ohjeen mukaan jakamalla lapsen elatuksen tarve vanhempien kesken heidän elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Koska kaavamainen laskutapa ei mahdollista kaikkien yksittäistapauksessa merkityksellisten seikkojen huomioon ottamista, on lopuksi vielä arvioitava, onko laskelman mukainen elatusavun määrä kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullinen. Tällöin laskelman osoittamaan elatusavun määrään on tarvittaessa tehtävä harkinnanvarainen tarkistus, jotta elatusapua ei vahvistettaisi kohtuuttoman suureksi tai pieneksi.

Oikeuskäytäntö

17. Oikeuskäytännössä vanhemman käytettävissä olevilla tuloilla ja varoilla sekä niiden määrässä tapahtuneilla muutoksilla on ollut keskeinen merkitys vanhemman elatuskykyä arvioitaessa. Ne eivät kuitenkaan ole yksin olleet ratkaisevia, vaan erityisesti vanhemman taloudellisen aseman ollessa heikko tai sen heikentyessä aiempaan nähden elatuskyvyn arvioinnissa on kiinnitetty huomiota vanhemman taloudelliseen asemaan vaikuttaneisiin tekijöihin.

18. Yhtäältä vanhemman väliaikaisesti tai pysyvästi heikentynyt taloudellinen asema on otettu huomioon vanhemman elatuskykyä arvioitaessa silloin, kun taloudellisen aseman heikentyminen on johtunut vanhemman ansiotyöhön osallistumista rajoittaneista olosuhteista tai muutoin vanhemmasta riippumattomaksi katsotusta syystä (ks. KKO 1983 II 74, KKO 1987:70 ja KKO 1993:116). Toisaalta elatuskyky on arvioitu muuten kuin vanhemman tosiasiallisen taloudellisen aseman perusteella silloin, kun vanhempi on tietoisena elatusvastuustaan hankkinut tuloihinsa nähden kalliin asunnon ja näin heikentänyt taloudellista asemaansa (ks. KKO 1993:138 ja KKO 2010:37).

Hoitovapaan aikaisen elatuskyvyn arviointi

19. Edellä selostetuista säännöksistä, oikeuskäytännöstä ja oikeusministeriön ohjeesta ilmenevin tavoin vanhemman elatuskyvyn arvioinnin lähtökohdaksi otetaan vanhemman tosiasiallinen taloudellinen asema, joka määräytyy hänen tulojensa ja elatusavun määrässä huomioitavien menojensa sekä varallisuutensa perusteella. Vanhemman elatuskyvyn arviointia ei voida kuitenkaan perustaa pelkästään tosiasialliseen taloudelliseen asemaan silloin, kun vanhemman tulot ilman hyväksyttävää syytä jäävät vähäisiksi tai kun elatusapua määritettäessä huomioon otettavat vanhemman menot ylittävät olosuhteisiin nähden kohtuullisen tason. Elatusvastuuta onkin vakiintuneesti pidetty ankaroitettuna vastuuna, millä on viitattu muun muassa siihen, että elatusvelvollinen ei voi ilman hyväksyttävää syytä heikentää elatuskykyään.

20. Elatuslain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemman elatuskykyä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa hänen mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön sekä hänen muu lakiin perustuva elatusvelvollisuutensa. Elatuskyvyn arvioinnissa on sen vuoksi perusteltua antaa merkitystä sille, että vanhemman luona asuvasta lapsesta huolehtiminen rajoittaa vanhemman mahdollisuuksia osallistua ansiotyöhön. Myös oikeusministeriön ohjeessa lapsen elatusavun arvioimiseksi hyväksyttävänä syynä tulojen vähäisyydelle pidetään muun muassa äitiys-, isyys-, vanhempain- ja hoitovapaan käyttämistä. Korkein oikeus katsoo, että elatusvelvollisten yhdenvertaisen kohtelun periaate tukee ohjeen mukaista tulkintaa.

21. Hoitovapaa eroaa kuitenkin äitiys- ja isyysvapaasta sekä vanhempainvapaasta siten, että nämä muut perhevapaat kohdistuvat aikaan, jolloin lapsen hoito on tämän nuoresta iästä johtuen käytännössä lähes välttämätöntä järjestää kotona. Tämän ajan jälkeen ja siten hoitovapaan ajankohtana kunnalla on myös velvollisuus järjestää kokopäiväistä varhaiskasvatusta (varhaiskasvatuslain 12 §). Näin ollen vanhempien valinnanmahdollisuudet lapsen hoitomuodon suhteen ovat selvästi rajatummat hoitovapaata edeltävänä ajankohtana kuin sen aikana.

22. Vanhempien mahdollisuutta valita lapsen hoitomuoto myös ajankohtana, jolloin vanhempi on oikeutettu hoitovapaaseen, on lainsäädännöllä tuettu. Työsopimuslain 4 luvun 3 §:n perusteella on turvattu työntekijän oikeus saada hoitovapaata lapsensa tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen hoitamiseksi, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Oikeuskäytännössä pyrkimystä tukea mahdollisuutta hoitovapaan pitämiseen ilmentää Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu, jossa on katsottu, että arvioitaessa oikeutta toimeentulotukeen hoitovapaan aikana hakijan tuloiksi voitiin lukea vain ne tulot, jotka hän hoitovapaalla ollessaan todellisuudessa sai (KHO 30.10.2001 nro 2661).

23. Korkein oikeus toteaa, että hoitovapaalla olevan vanhemman elatuskyvyn arvioiminen hänen työssäoloaikaisten tulojensa perusteella heikentäisi käytännössä usein vanhemman tosiasiallisia taloudellisia mahdollisuuksia jäädä hoitamaan lasta kotiin. Toisaalta elatuskyvyn arviointi tosiasiallisten tulojen perusteella hoitovapaan aikana merkitsisi usein sitä, että vanhemmalla ei ole lainkaan elatuskykyä hoitovapaansa aikana. Toisen vanhemman luona asuvan lapsen elatusta muun muassa tällaisten tilanteiden varalta turvaa osaltaan elatustukijärjestelmä. Vanhemman luona ja tästä erillään asuvien sisarusten yhdenvertaisuutta puolestaan on pyritty turvaamaan muun muassa elatusapuohjeen kaavamaisella elatusvähennyksellä vanhemman muita elatusvastuita arvioitaessa.

24. Korkein oikeus toteaa, että pienen lapsen hoitomuodon valinta on sellainen perhe-elämän järjestämistä koskeva perusratkaisu, johon liittyy taloudellisten seikkojen ohella myös muita tärkeitä ja laissakin tunnustettuja arvoja. Edellä mainittuja näkökohtia punnittuaan Korkein oikeus päätyy katsomaan, että vastaavasti kuin äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaata myös hoitovapaata on vapaalle jäävän elatuskykyä arvioitaessa perusteltua pitää hyväksyttävänä syynä sille, että vanhemman mahdollisuus osallistua ansiotyöhön on rajoittunut. Näin ollen myöskään hoitovapaan osalta ei ole perusteita poiketa siitä lähtökohdasta, että hoitovapaalla olevan vanhemman elatuskykyä tuona aikana arvioidaan hänen todellisten tulojensa mukaan. Korkein oikeus katsoo, että riittävä peruste tästä lähtökohdasta poikkeamiselle ei ole se, että lapsen hoito on mahdollisesti ollut järjestettävissä muullakin tavoin kuin kotihoitona.

25. Korkein oikeus toteaa kuitenkin edelleen, että kun hoitovapaalle jäämistä suunnittelevan vanhemman on joka tapauksessa otettava huomioon taloudelliset edellytyksensä ansiotyöstä pois jäämiselle, voidaan hänen edellyttää ottavan tässä harkinnassa huomioon myös toisen vanhemman luona asuviin lapsiin kohdistuvan elatusvastuunsa. Sen vuoksi ei voida pitää perusteltuna, että vanhempi voisi aina hoitovapaan perusteella välttyä kokonaan suorittamasta elatusapua. Yksittäistapauksittain onkin vielä arvioitava, onko hoitovapaan aikaisten todellisten tulojen perusteella lasketun elatusavun määrä kokonaisuutena arvioiden kohtuullinen, kun otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

E:n elatuskyvyn ja elatusavun määrän arviointi

26. E on 9.7.2017–31.1.2018 ollut työstään hoitovapaalla hoitamassa elokuussa 2016 syntynyttä lastaan. Korkein oikeus katsoo, että hoitovapaa on ollut hyväksyttävä syy siihen, että hänen tulonsa ovat olleet alhaisemmat kuin hän olisi kyennyt työssä ollessaan hankkimaan. Jos elatuskykyä arvioitaisiin vain hänen tosiasiallisten tulojensa perusteella, hänellä ei oikeusministeriön antaman ohjeen mukaisella laskutavalla olisi elatuskykyä.

27. Tämän jälkeen on arvioitava, onko E:n tosiallisten tulojen perusteella laskettu elatusapu kohtuullinen, kun otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

28. E:n elatuskyky on hänen työssäolonsa aikana ollut noin 2 180 euroa kuukaudessa, mikä on ylittänyt selvästi hänen yhteenlasketun 1 320 euron elatusvastuunsa määrän. E:n tosiasialliset tulot seitsemän kuukauden pituisen hoitovapaan aikana ovat olleet 410 euroa kuukaudessa. Kysymys on ollut väliaikaisesta tulotason laskusta, johon hän on hoitovapaasta päättäessään voinut ainakin jossakin määrin varautua huomioon ottaen hänen työssäoloaikaiset tulonsa.

29. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus päätyy arvioon, että E on kyennyt väliaikaisesti suorittamaan pelkästään hänen hoitovapaan aikaisten tulojensa perusteella laskettavaa elatusapua jonkin verran suurempaa elatusapua. E:n hoitovapaan aikaisten tulojen perusteella määritettävä elatusapu olisi kohtuuttoman alhainen hänen elatuskykyynsä nähden. Korkein oikeus katsoo kohtuulliseksi elatusavun määräksi 100 euroa lasta kohden.

[Perustelujen kohdat 30–35 jätetään tässä julkaisematta, koska ne eivät liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]

Suoritettujen elatusapujen palauttaminen

36. Elatuslain 12 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on elatusavun määrää alentaessaan harkittava, onko kanteen vireillepanon jälkeen suoritetut elatusavut tai osa niistä palautettava. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 90/1974 vp s. 56) mukaan palauttamisvelvollisuus voidaan asettaa vain, kun palauttamista on pidettävä kohtuullisena esimerkiksi elatusvelvollisen vähävaraisuuden tai muiden erityisten syiden johdosta eikä palauttamisvelvollisuus vaaranna lapsen toimeentuloa.

37. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2010:38 (kohta 20) katsonut, että palauttamista harkittaessa on otettava huomioon erityisesti lapsen olosuhteet ja lapsen etu. Mainitussa ratkaisussa jo suoritettujen maksujen palauttamiseen ei katsottu olevan perusteita, kun maksetut elatusavut oli jo käytetty lapsen elatukseen ja maksut suorittaneen vanhemman elatuskykyä oli pidettävä hyvänä. Myös ratkaisussa KKO 2016:74 (kohdat 19–21) on palautusharkinnassa otettu huomioon lapsen etu ja maksut suorittaneen vanhemman elatuskyky. Siinä katsottiin äidin heikon taloudellisen tilanteen antavan perustellun aiheen olettaa, että äiti oli käyttänyt jo maksetut elatusavut lapsen elatukseen. Elatusapujen palauttaminen olisi siksi saattanut vakavasti vaarantaa lapsen toimeentulon ja olla lapsen edun vastainen. Kun hovioikeuden määräämän palauttamisvelvollisuuden poistamista ei isän elatuskyky huomioon ottaen voitu pitää isän kannalta kohtuuttomana, palautusvelvollisuus poistettiin.

38. Elatusavun alentaminen kohdistuu aikaan, jona L, jonka luona on asunut kuusi alaikäistä lasta, on ollut hoitovapaalla ilman ansiotuloja. Sen perusteella voidaan olettaa, että maksetut elatusavut on jo käytetty lasten elatukseen ja että niiden palauttaminen voisi vaarantaa lasten toimeentulon ja olla heidän etujensa vastaista. Palauttamatta jättämistä ei voida pitää E:n kannalta kohtuuttomana hänen elatuskykyynsä nähden. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei jo suoritettuja elatusapuja tule määrätä palautettaviksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan 1.8.2017 ja 31.1.2018 väliseltä ajalta suoritettavien elatusapujen osalta siten, että E velvoitetaan hovioikeuden vahvistaman elatusavun asemesta suorittamaan A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle kullekin erikseen 100 euroa kuukausittain. E:n vaatimus hovioikeuden päätöksen perusteella maksettujen elatusapujen palauttamisesta hylätään.

Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Jarmo Littunen, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero (eri mieltä) ja Juha Mäkelä. Esittelijä Mia Hoffrén (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Hoffrén: Esittelijän mietintö oli kohtien 1–18 ja 30–38 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Kohtien 19–29 sijaan mietintö kuului seuraavasti:

Hoitovapaan aikaisen elatuskyvyn arviointi

Edellä selostetuista säännöksistä, oikeuskäytännöstä ja oikeusministeriön ohjeesta ilmenevin tavoin vanhemman elatuskyvyn arvioinnin lähtökohdaksi voidaan yleensä ottaa vanhemman tosiasiallinen taloudellinen asema, joka määräytyy pitkälti hänen tulojensa ja elatusavun määrässä huomioitavien menojensa perusteella. Jotta lapsen oikeus elatukseen toteutuisi, elatusvelvollisen vanhemman voidaan kuitenkin edellyttää hyödyntävän tulonhankkimiskykyään lapsensa hyväksi ja ottavan myös muissa taloudelliseen asemaansa liittyvissä ratkaisuissa huomioon lapsensa tarpeen saada elatusta. Sen vuoksi elatuskyvyn arviointia ei voida perustaa pelkästään vanhemman tosiasialliseen taloudelliseen asemaan silloin, kun vanhemman tulot ilman hyväksyttävää syytä jäävät vähäisiksi tai kun elatusapua määritettäessä huomioon otettavat vanhemman menot ylittävät olosuhteisiin nähden kohtuullisen tason.

Elatuslain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemman elatuskykyä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa hänen mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön sekä hänen muu lakiin perustuva elatusvelvollisuutensa. Elatuskyvyn arvioinnissa on sen vuoksi perusteltua antaa merkitystä sille, että vanhemman luona asuvasta lapsesta huolehtiminen rajoittaa vanhemman mahdollisuuksia osallistua ansiotyöhön.

Työsopimuslain 4 luvun perhevapaita koskevilla säännöksillä turvataan molempien vanhempien oikeus työstä poissaoloon pienen lapsen hoitamiseksi. Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa kohdistuvat aikaan, jolloin lapsi on vauvaikäinen ja lasta kotona hoitavalla vanhemmalla on oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen ansiosidonnaiseen päivärahaan. Hoitovapaa taas tulee yleensä käytettäväksi edellä mainittujen vapaiden jälkeen, eikä hoitovapaata pitävällä vanhemmalla ole oikeutta ansiosidonnaiseen päivärahaan. Hoitovapaalla olevan vanhemman tulot jäävät yleensä niin pieniksi, että jos elatuskyky määritettäisiin tosiasiallisten tulojen perusteella, vanhemmalla ei olisi elatuskykyä.

Korkein oikeus todennee, että hoitovapaa sijoittuu yleensä aikaan, jolloin lapsen hoito on mahdollista järjestää myös siten, että molemmat vanhemmat voivat osallistua ansiotyöhön. Hoitovapaan aikaisen tulojen vähentymisen ei voida siksi katsoa johtuvan pelkästään elatusvelvollisuudesta vaan myös vanhemman tekemästä valinnasta.

Jos hoitovapaalla olevan vanhemman elatuskyky määritettäisiin oikeusministeriön antaman ohjeen mukaisesti hänen tosiasiallisten tulojensa perusteella, hoitovapaalla olevalla vanhemmalla ei olisi käytännössä juuri koskaan velvollisuutta suorittaa elatusapua. Tällöin elatusapua vaativan lapsen oikeus tarpeitaan vastaavaan elatukseen vaarantuisi. Kun lapsilla on yhtäläinen oikeus saada elatusta molemmilta vanhemmiltaan riippumatta siitä, kumman vanhemman luona he asuvat, ei voida pitää hyväksyttävänä sitä, että vanhempi voisi päättää käyttää elatuskykynsä pelkästään sen lapsen hyväksi, joka asuu hänen luonaan.

Sinänsä myös vanhemmalla, joka on velvollinen osallistumaan toisen vanhemman luona asuvien lastensa elatukseen, on vapaus päättää luonaan asuvan lapsen hoitamisen järjestämisestä perheelleen sopivalla tavalla. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että tästä päätöksestä johtuvan ansiotason vähentymisen tulisi täysimääräisesti vähentää hänen elatusvastuutaan. Kun hoitovapaalle jäämistä suunnittelevan vanhemman on joka tapauksessa otettava huomioon taloudelliset edellytyksensä ansiotyöstä pois jäämiselle, voidaan hänen edellyttää ottavan hoitovapaasta ja sen kestosta päättäessään huomioon myös toisen vanhemman luona asuviin lapsiin kohdistuvan elatusvastuunsa.

Hoitovapaan elatusapujärjestelmän näkökulmasta hyväksyttävä peruste huomioon ottaen perusteltuna ei voida kuitenkaan pitää, että hoitovapaalla olevan vanhemman elatuskyky arvioitaisiin kaavamaisesti vain hänen työssäolonsa aikaisten ansioiden perusteella ottamatta lainkaan huomioon hoitovapaasta aiheutuvaa ansionmenetystä. Tällainen elatusavun kaavamainen laskeminen voisi johtaa vanhemman käytettävissä olevat varat huomioon ottaen kohtuuttoman suureen elatusapuun, jota vanhempi ei tosiasiassa kykenisi suorittamaan. Sen lisäksi hänen edellytyksensä huolehtia omasta elatuksestaan sekä luonaan asuvien lastensa elatuksesta voisivat heikentyä merkittävästi. Tällainen ratkaisu jättäisi huomioimatta myös sen, että vanhemman poissaolo työstä voi olla myös elatusapuun oikeutettujen lasten edun mukaista esimerkiksi silloin, kun vanhempi hoitovapaan aikana voi viettää enemmän aikaa heidän kanssaan ja osallistua heidän elatukseensa muutoin kuin elatusapua maksamalla.

Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsonee, että hoitovapaalla olevan vanhemman elatuskyky voidaan arvioida hänen tosiasiallisten tulojensa perusteella lähinnä silloin, kun lapsen hoito ei ole perheen olosuhteet huomioon ottaen kohtuudella järjestettävissä muulla tavoin tai kun tällaista ratkaisua voidaan muusta erityisestä syystä pitää elatukseen oikeutettujen lasten etu huomioon ottaen kohtuullisena.

Muissa tapauksissa elatuskyvyn arvioinnin lähtökohdaksi on lasten elatuksen turvaamiseksi perusteltua ottaa ne tulot, jotka elatusvelvollinen olisi töissä ollessaan voinut hankkia. Elatusapua ei voida kuitenkaan kaavamaisesti määrittää vain näiden tulojen perusteella, vaan huomioon on otettava myös vanhemman tosiasialliset taloudelliset olosuhteet siten, että elatusvastuun määrä ei muodostu kohtuuttoman suureksi.

E:n elatuskyvyn ja elatusavun määrän arviointi

E on 9.7.2017–31.1.2018 ollut työstään hoitovapaalla hoitamassa elokuussa 2016 syntynyttä lastaan. Tuona aikana hänen tulonsa ovat olleet 410 euroa kuukaudessa. Mikäli elatuskykyä arvioitaisiin vain hänen tosiasiallisten tulojensa perusteella, hänellä ei oikeusministeriön antaman ohjeen mukaisella laskutavalla olisi elatuskykyä.

E on jäänyt hoitovapaalle sen jälkeen, kun aika, jolta voidaan suorittaa sairausvakuutuslaissa tarkoitettua äitiys- ja vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa, on päättynyt. Hoitovapaa kohdistuu siten aikaan, jona hänen lapsellaan olisi ollut oikeus kunnan järjestämään varhaiskasvatukseen. Asiassa ei ole tullut esiin sellaisia erityisiä olosuhteita, joiden vuoksi lapsen hoito olisi ollut tarpeellista järjestää nimenomaan kotona. Sen vuoksi Korkein oikeus katsonee, että lapsen hoito olisi ollut kohtuudella järjestettävissä myös siten, että E olisi voinut osallistua ansiotyöhön ja ansaita vastaavat tulot kuin aiemmin työssä ollessaan. Asiassa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden vuoksi voitaisiin pitää A:n, B:n, C:n ja D:n etu huomioon ottaen kohtuullisena, että E:llä ei hoitovapaan aikana olisi velvollisuutta osallistua heidän elatukseensa elatusapua suorittamalla.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, että E:n hoitovapaan aikaisen elatusvastuun arvioinnin lähtökohdaksi on otettava ne tulot, jotka hän olisi voinut saada töissä ollessaan. Hovioikeuden tuomion mukaan kullekin lapselle suoritettavan elatusavun määrä E:n ja L:n työssäolon aikaisten tulojen perusteella olisi 269,50 euroa kuukaudessa.

Edellä todetun mukaisesti elatusavun suuruutta on arvioitava myös suhteessa E:n tosiasiallisiin taloudellisiin olosuhteisiin.

E:n tulot seitsemän kuukauden pituisen hoitovapaan aikana ovat olleet vain 410 euroa kuukaudessa. Kysymys on ollut määrältään huomattavasta mutta väliaikaisesta tulotason laskusta, johon E:n on hoitovapaasta päättäessään tullut varautua. Hoitovapaan aikana E:n perhe ei ole ollut yksin hänen elatuksensa varassa, vaan E:n ilmoittaman mukaan hänen puolisonsa on ollut ansiotyössä. Puolison tuloista ei ole esitetty selvitystä. Ennen hoitovapaata E:n elatuskyky on ollut noin 2 180 euroa kuukaudessa, mikä on ylittänyt selvästi hänen yhteenlasketun 1 320 euron elatusvastuunsa määrän.

Edellä esitetyn perusteella työssäolon aikaisten tulojen perusteella määritettävä elatusapu olisi kohtuuttoman korkea suhteessa E:n tosiasialliseen taloudelliseen asemaan. Korkein oikeus katsonee E:n elatuskykyyn ja tosiasiallisiin taloudellisiin olosuhteisiin nähden kohtuulliseksi kuukausittaisen elatusavun määräksi 170 euroa lasta kohden.

Oikeusneuvos Ilveskero: Perustelujen kohdasta 19 alkaen lausun seuraavaa:

Hoitovapaan aikaisen elatuskyvyn arviointi

Elatuslain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan ja vanhemman elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon muun ohella hänen mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön.

Kunnan on järjestettävä lapselle varhaiskasvatusta sen ajan päätyttyä, jolta voidaan suorittaa sairausvakuutuslaissa tarkoitettua äitiys- ja vanhempainrahaa (varhaiskasvatuslain 12 §). Kunnan järjestämisvelvollisuuden vuoksi lapsen hoito on yleensä mahdollista järjestää hoitovapaan aikana siten, että vanhemmilla on mahdollisuus osallistua ansiotyöhön.

Elatuslain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemman elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon muun ohella hänen lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Lapsen oikeus elatukseen on lapselle kuuluva taloudellinen etuus (HE 90/1974 vp s. 47). Siten vastaavasti elatusvastuu on taloudellinen vastuu. Vanhemman luona asuvasta lapsesta aiheutuva elatusvastuu otetaan huomioon vanhemman elatuskykyä arvioitaessa taloudellisena vastuuna, joka voi vähentää vanhemman elatuskykyä hänen muihin lapsiinsa nähden, mutta tällä ei ole merkitystä arvioitaessa vanhemman mahdollisuutta osallistua ansiotyöhön.

Totean, että vanhemmalla, joka on velvollinen osallistumaan toisen vanhemman luona asuvien lastensa elatukseen, on vapaus päättää luonaan asuvan lapsen hoidon järjestämisestä perheelleen sopivalla tavalla. Siitä ei kuitenkaan seuraa, että tästä päätöksestä aihetuvan ansiotason vähentymisen tulisi vähentää hänen elatusvastuutaan. Kun hoitovapaalle jäämistä suunnittelevan vanhemman on joka tapauksessa otettava huomioon taloudelliset edellytyksensä ansiotyöstä pois jäämiselle, hänen voidaan edellyttää ottavan tässä harkinnassa huomioon myös toisen vanhemman luona asuviin lapsiin kohdistuvan elatusvastuunsa.

Edellä esitetyn perusteella katson, että oikeus hoitovapaaseen ei poista vanhemman mahdollisuutta osallistua ansiotyöhön. Siksi hoitovapaalla olevan vanhemman elatuskyky arvioidaan lähtökohtaisesti niiden tulojen perusteella, jotka hän olisi töissä ollessaan voinut hankkia. Hoitovapaalla olevan vanhemman elatuskyky voidaan arvioida hänen tosiasiallisten tulojensa perusteella lähinnä silloin, kun vanhemman luona asuvan lapsen hoito ei ole perheen olosuhteet huomioon ottaen kohtuudella ollut järjestettävissä muulla tavoin.

Olen edellä esittänyt perustelut, joiden nojalla vanhemman elatuskyvyn arvioinnin kannalta hoitovapaa on erilainen kuin sitä edeltävät äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaa. Siten arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että oikeusministeriön ohjeessa lapsen elatusavun arvioimiseksi hoitovapaa on rinnastettu äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaaseen tai että työsopimuslain 4 luvun perhevapaita koskevilla säännöksillä turvataan vanhempien oikeus työstä poissaoloon myös hoitovapaan aikana.

E:n elatuskyvyn ja elatusavun määrän arviointi

E on jäänyt hoitovapaalle sen jälkeen, kun aika, jolta voidaan suorittaa sairausvakuutuslaissa tarkoitettua äitiys- ja vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa, on päättynyt. Hoitovapaa kohdistuu siten aikaan, jona hänen lapsellaan olisi ollut oikeus kunnan järjestämään varhaiskasvatukseen. Asiassa ei ole tullut esiin sellaisia erityisiä olosuhteita, joiden vuoksi lapsen hoito olisi ollut tarpeen järjestää kotona. Sen vuoksi katson, että lapsen hoito olisi ollut kohtuudella järjestettävissä siten, että E olisi voinut osallistua ansiotyöhön ja ansaita vastaavat tulot kuin aiemmin työssä ollessaan.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että E:n hoitovapaan aikaisen elatusvastuun arvioinnin lähtökohdaksi on otettava ne tulot, jotka hän olisi voinut saada töissä ollessaan. A:n, B:n, C:n ja D:n toinen vanhempi L on ollut hoitovapaalla samaan aikaan kuin E. Elatuskyvyn arvioimisen perusteeksi on kummankin vanhemman osalta otettava tulot, jotka he olisivat ansainneet työssä ollessaan.

Hovioikeuden esittämillä perusteilla vanhempien työssäoloaikaisesta elatuskyvystä ja lasten yhteenlasketusta elatuksen tarpeesta E:n kullekin lapselle suoritettavan elatusavun määrä on 269,50 euroa kuukaudessa. Kuten hovioikeus, katson, että elatusapu on määrältään kohtuullinen elatukseen oikeutettujen lasten ja elatusvelvollisten vanhempien kannalta.

Johtopäätökseni

Edellä mainituilla perusteilla katson, että hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen velvollisena lausumaan suoritettujen elatusapujen palauttamisvelvollisuudesta ilmoitan olevani siitä samaa mieltä enemmistön kanssa.