KKO:2020:54

Petos - Törkeä petos
Omaisuuden ositus

Diaarinumero: R2018/917
Taltionumero: 1053
Antopäivä: 2.7.2020 ECLI:FI:KKO:2020:54

Syytteen mukaan A oli A:n ja B:n välisessä omaisuuden osituksessa erehdyttänyt sen toimittanutta pesänjakajaa jättämällä ilmoittamatta avioeron vireille tulon jälkeen saamansa osinkotulot osittain omistamastaan osakeyhtiöstä, jossa hän työskenteli. Kysymys siitä, olivatko maksetut osingot avio-oikeuden alaista omaisuutta ja oliko A syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan törkeään petokseen. Ks. KKO:1994:6

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyttäjän ja asianomistajan vaatimukset Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen törkeästä petoksesta. Syytteen mukaan A oli 26.3.2013–29.7.2013 hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä salaamalla omaisuuttaan osituksessa erehdyttänyt tai ainakin yrittänyt erehdyttää osituksen 29.7.2013 toimittanutta pesänjakajaa tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä saanut tämän toimittamaan virheellisen osituksen. A oli pesänjakajan toimittamassa osituksessa jättänyt ilmoittamatta osittain omistamansa osakeyhtiön 26.3.2013 päättämästä vuoden 2012 osingosta. Pesänjakaja oli A:n varojen määrästä erehtyneenä toimittanut virheellisen osituksen, koska siinä ei ollut A:n varoina otettu huomioon tämän saamaa 54 000 euron osinkoa. A oli siten saanut itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä. Teosta oli aiheutunut B:lle ainakin 27 000 euron suuruinen taloudellinen vahinko tai ainakin sen suuruinen taloudellisen vahingon vaara. Petoksessa oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja petos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Asianomistaja B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

Käräjäoikeuden tuomio 8.12.2017 nro 17/150471

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä jättänyt ilmoittamatta vuodelta 2012 jaetun osingon sekä siten erehdyttämällä pesänjakajaa tai tämän erehdystä hyväksi käyttäen saanut tämän toimittamaan virheellisen osituksen. A:n oli selvitetty aiheuttaneen B:lle taloudellisen vahingon tai ainakin taloudellisen vahingon vaaran.

Käräjäoikeus totesi, että ositusperusteen syntyhetki oli ollut 6.7.2011, jolloin A:n ja B:n avioero oli tullut vireille, ja osituksen toimittamisajankohta oli ollut 29.7.2013. Avioliittolain selkeä lähtökohta oli se, että ositusperusteen syntyhetken jälkeen puolison ansaitsema omaisuus, kuten hänen palkkatulonaan saamansa, ei enää kuulu puolison avio-oikeuden alaiseen ja osituksessa tasingon osalta huomioitavaan varallisuuteen. Toisaalta avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuotto kuuluu avio-oikeuden alaisuuteen ajalta osituksen päättymiseen asti. A ei ollut kysyttäessä ilmoittanut pesänjakajalle omistamastaan katsastusyhtiöstä vuodelta 2012 maksettua osinkoa määrältään 54 000 euroa. A:lla ja B:llä ei ollut ollut avioehtosopimusta. Myöhemmin A oli osituksen moitetta koskevassa riita-asiassa myöntänyt osinkotulon kuuluvan avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, mutta tämän myöntämisen oli katsottava tapahtuneen erehdyksestä.

Käräjäoikeus totesi, että katsastusyhtiön toiminta sekä sen synnyttämä tuotto oli pitkälti perustunut yhtiön kahden omistajan ja sen hallinnossa toimineiden henkilöiden lähes päivittäiseen työpanokseen. Katsastustoiminnan tekninen luonne ja sitä koskevan lainsäädännön erityisluonne sekä niiden vaatimat pääomapanostukset huomioiden käräjäoikeus arvioi enemmän selvityksen puuttuessa, että A:n vuodelta 2012 saamista tuotoista 10 800 euroa olisi pitänyt ilmoittaa osituksessa. Käräjäoikeus katsoi, ettei kyseinen määrä täyttänyt törkeän petoksen tunnusmerkistössä mainittua huomattavan hyödyn edellytystä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n petoksesta 70 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Vesa-Matti Valkama.

Turun hovioikeuden tuomio 15.10.2018 nro 18/143932

B valitti hovioikeuteen ja vaati A:n tuomitsemista syytteen mukaisesti törkeästä petoksesta.

A teki vastavalituksen. A vaati, että syyte petoksesta hylätään.

Hovioikeus totesi, että asiassa oli kysymys siitä, oliko A:lle maksetun osingon jakoperusteena ollut hänen työpanoksensa yhtiössä vai hänen osakeomistuksensa määrä. Tuloverolain 33 b §:n 3 momentin mukaan osinko on ansiotuloa, jos osingon jakoperusteena yhtiöjärjestyksen määräyksen, yhtiökokouksen päätöksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen mukaan on osingonsaajan työpanos. Hovioikeuden mukaan osinko ei ollut korvausta työpanoksesta pelkästään sen johdosta, että yhtiön tulos oli kertynyt osingonsaajan työpanoksen johdosta.

Hovioikeus totesi, että osingon jakoperusteena ei ollut A:n työpanos yhtiössä, vaan osinko oli maksettu A:lle tämän omistamien osakkeiden perusteella ja suhteessa. A:n olisi tullut ilmoittaa osituksessa saamansa 54 000 euron osinko hänen avio-oikeuden alaisen omaisuutensa tuottona. Salaamalla sanotun seikan hän oli toiminut tahallaan ja saanut pesänjakajan toimittamaan virheellisen osituksen. Teolla oli tavoiteltu 27 000 euron huomattavaa hyötyä ja teko oli olosuhteet huomioon ottaen ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä petoksesta 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Elina Paasivirta, Matti Kolehmainen ja Pirjo Tammio. Esittelijä Juho Angervo (mietintö).

Esittelijä Angervo lausui mietinnössään, että A:n saamaa osinkoa ei ollut näytetty ylimitoitetuksi eikä avio-oikeuden alaisena omaisuutena huomioon otettavaksi, joten syyte oli hylättävä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa koskemaan kysymystä siitä, täyttääkö A:n syyksi luettu menettely törkeän petoksen tunnusmerkistön.

Valituksessaan A vaati, että syyte hylätään tai että hänen syykseen luetaan enintään käräjäoikeuden tuomitsema petos. Joka tapauksessa rangaistusta oli alennettava.

Vastauksissaan syyttäjä ja B vaativat valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja alempien oikeusasteiden ratkaisut

1. A:n ja B:n avioerohakemus oli tullut vireille 6.7.2011. Ositusta toimitettaessa A:n asiamies oli 25.3.2013 ilmoittanut pesänjakajalle A:n tilikaudelta 2011 saamat osingot katsastusyhtiöstä, jonka osakekannasta hän omisti puolet. Asiamies oli samalla ilmoittanut, ettei yhtiö ollut maksanut A:lle osinkoa 31.12.2012 päättyneeltä tilikaudelta. Katsastusyhtiö oli kuitenkin 26.3.2013 päättänyt jakaa osinkoa tilikaudelta 2012 yhteensä 108 000 euroa, josta A:n osuus on ollut 54 000 euroa. A ei ollut ilmoittanut viimeksi mainittua osinkoa pesänjakajalle eikä sitä ollut otettu huomioon 29.7.2013 toimitetussa osituksessa. B:n nostaman osituksen moitekanteen perusteella ositusta oli tältä osin oikaistu.

2. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä petoksesta. Teonkuvauksen mukaan A oli salaamalla omaisuuttaan 54 000 euron osalta osituksessa erehdyttänyt tai ainakin yrittänyt erehdyttää osituksen toimittanutta pesänjakajaa tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä saanut tämän toimittamaan virheellisen osituksen. Teosta oli aiheutunut B:lle 27 000 euron suuruinen taloudellinen vahinko tai ainakin sen suuruinen taloudellisen vahingon vaara. Petoksessa oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. B on yhtynyt rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänelle rikoksella aiheutettuna vahinkona viivästyskorkoa 27 000 euron pääomalle tekopäivästä lukien. A on suorittanut sanotun pääoman B:lle.

3. A on kiistänyt syytteen ja katsonut, että osinko on kokonaisuudessaan perustunut hänen työpanokseensa, minkä vuoksi osinko ei ole osaksikaan kuulunut avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen.

4. Käräjäoikeus on tuomiossaan arvioinut, että osinkojen 54 000 euron yhteismäärästä ainakin 20 prosenttia eli 10 800 euroa oli koostunut sellaisista tuloista, jotka avioliittolain säännösten ja niiden vakiintuneen tulkinnan perusteella A:n olisi tullut osituksessa ilmoittaa avio-oikeuden alaisina tuloinaan. Ottaen huomioon sanotun tulon vaikutus tasinkona maksettavaan määrään A oli aiheuttanut B:lle syytteessä mainitun määrän sijasta 5 400 euron suuruisen taloudellisen vahingon tai ainakin sen suuruisen vahingon vaaran. Käräjäoikeus on tuominnut A:lle petoksesta 70 päivän ehdollisen vankeusrangaistuksen.

5. B:n valituksesta hovioikeus on lukenut A:n syyksi törkeän petoksen katsoen, että hänen saamansa osinko oli ollut kokonaisuudessaan avio-oikeuden alaista omaisuutta. Osingon jakoperusteena ei ollut ollut A:n työpanos, vaan osinko oli maksettu hänen omistamiensa osakkeiden perusteella. Teolla oli tavoiteltu syytteen mukaista 27 000 euron suuruista huomattavaa hyötyä ja teko oli olosuhteet huomioon ottaen ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus on korottanut ehdollisen vankeusrangaistuksen kuudeksi kuukaudeksi.

Sovellettava rikoslain säännös ja kysymyksenasettelu

6. Petoksesta tuomitaan rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä. Mainitun luvun 2 §:n mukaan petosta on pidettävä törkeänä muun muassa silloin, kun siinä tavoitellaan huomattavaa hyötyä ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

7. Asiassa on harkittavana se, onko A:lle tilikaudelta 2012 maksettua osinkoa pidettävä kokonaan avio-oikeuden alaisena osituksessa huomioon otettavana omaisuutena ja täyttääkö A:n syyksi alemmissa oikeuksissa luettu menettely törkeän petoksen tunnusmerkistön.

Sovellettava avioliittolain säännös ja oikeuskäytäntö

8. Avioliittolain 90 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä 1) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintöä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi; 2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille.

9. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 62/1986 vp s. 64) todetaan pykälässä säänneltävän avio-oikeuden ajallista ulottuvuutta ja se, minä ajankohtana avio-oikeus katkeaa toisen puolison myöhempiin omaisuuden saantoihin nähden. Ansaitulla omaisuudella tarkoitetaan esimerkiksi rahavaroja, jotka toinen puoliso on ansainnut omalla työllään, sekä tällaisilla varoilla hankittua omaisuutta. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan liittyen lausutaan, että puolison kuoleman jälkeen kertynyt avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuotto, samoin kuin avio-oikeuden alaisen omaisuuden sijaan tämän ajankohdan jälkeen tullut omaisuus, olisi sen sijaan luettava osituksessa avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi.

10. Avioeroasian vireilletulo aiheuttaa sanotun 1 momentin 2 kohdan mukaisesti aviopuolisoiden avio-oikeusyhteyden katkeamisen. Oikeuskäytännössä avio-oikeus on myös avioerotilanteissa käsittänyt paitsi sen omaisuuden, jonka puoliso omisti ositusperusteen syntyessä, myös tämän omaisuuden tuoton ositukseen toimittamiseen saakka (ks. KKO 1994:6). Välillisesti tämä ilmenee avioliittolain 86 §:n 2–3 momentin säännöksissä, joiden mukaan puolison on osituksessa tehtävä tili sekä omaisuuden vallinnasta että sen tuotosta ositusperusteen jälkeiseltä ajalta.

11. Korkein oikeus on edellä mainitussa ratkaisussa KKO 1994:6 katsonut, että apteekkitoiminnan harjoittaminen oli perustunut olennaisilta osiltaan apteekkarin henkilökohtaiseen ammattitaitoon ja työpanokseen. Lisäksi toiminta oli edellyttänyt, että apteekkari oli pysyväisluonteisesti sijoittanut siihen varoja ainakin kaluston ja kojeiston sekä lääkevaraston hankintaan. Apteekkiliikkeen tulot olivat siten olleet apteekkarin työn ja omaisuuden yhteisvaikutuksen tulos. Tämän johdosta vain osan avio-oikeuden alaisen apteekkiliikkeen tuloksesta ositusperusteen syntymisen ja osituksen väliseltä ajalta oli katsottu olleen apteekkarin avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuottoa. Omaisuuden tuoton suuruutta vahvistaessaan Korkein oikeus on ottanut huomioon apteekkarin henkilön keskeisen merkityksen apteekkitoiminnassa, asianomaisen apteekin toiminnan tuloksen ja apteekkarin siihen sijoittaman omaisuuden arvon.

Asiassa esitetty selvitys

12. A:n ja B:n avioerohakemus on tullut vireille ennen tilikautta 2012, jolta kysymyksessä oleva osinko on maksettu. Osituksessa B:lle on tasinkona siirtynyt puolet A:n omistamista katsastusyhtiön osakkeista. B:n nostaman osituksen moitetta koskevan kanteen perusteella käräjäoikeus on tuomiossaan 24.7.2015 muuttanut ositusta muun muassa siten, että A:n varoihin on tämän myöntämänä lisätty 54 000 euron osinko. Tältä osin käräjäoikeuden tuomio on tullut lainvoimaiseksi. Asiassa on myös selvitetty, että A on maksanut tasingon kokonaisuudessaan 11.10.2017 mennessä.

13. Alempien tuomioistuinten tuomioissa on todettu, että A on yleensä nostanut palkkaa katsastusyhtiöstään rajoitetusti ja verotuksellisista syistä loput palkasta on nostettu osinkona. A on valituksessaan todennut, että hän on tehnyt katsastusmiehenä ja katsastuksesta vastaavana henkilönä kokoaikaisesti töitä katsastusyhtiönsä hyväksi eikä ole nostanut palkkaa yhtiöstään vuonna 2012, mitä seikkoja syyttäjä ja B eivät ole riitauttaneet.

14. Kirjallisena todisteena esitetystä katsastusyhtiön vuoden 2012 tilinpäätöksestä ilmenee, että yhtiön liikevaihto on ollut 156 665,83 euroa, liiketoiminnan muut tuotot 894 000 euroa ja tilikauden voitto 1 020 462,42 euroa. Yhtiön vapaaseen omaan pääomaan on jätetty 1 092 841 euroa. Hovioikeudessa on asianosaisten yhdenmukaisin ilmoituksin selvitetty, että katsastusyhtiö on vuonna 2012 myynyt omistamansa toisen katsastusaseman osakkeet, ja yhtiön liiketoiminnan muut tuotot ovat muodostuneet tästä myynnistä saadusta tulosta.

Korkeimman oikeuden arviointi

15. Nyt käsiteltävänä olevassa rikosasiassa A on kiistänyt sen, että osinko vuodelta 2012 kuuluu ositettavaan varallisuuteen. A on katsonut, ettei osituksen moitetta koskeneessa oikeudenkäynnissä annetulla ratkaisulla ole merkitystä tässä asiassa, koska hän on moiteoikeudenkäynnissä silloisen asiamiehensä antaman virheellisen neuvon perusteella myöntänyt tämän seikan.

16. Oikeuskäytännön mukaan aiemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistulla kysymyksellä voi olla uudessa oikeudenkäynnissä todistusvaikutus, jonka merkitys on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti (KKO 2005:90 kohta 11, KKO 2011:58 kohta 7 ja KKO 2014:72 kohta 16). Kysymys ositusperusteen jälkeen saatujen tulojen kuulumisesta ositettavaan varallisuuteen on oikeudellisesti tulkinnanvarainen. A:n myöntämisen vuoksi käräjäoikeus ei ole riita-asian ratkaisussaan ottanut asian oikeudelliseen arviointiin enemmälti kantaa. Korkein oikeus arvioi tässä tilanteessa sanotusta ratkaisusta riippumatta itsenäisesti sen, miten A:lle maksettuja osinkoja arvioidaan rikosoikeudellisesti.

17. Avioliittolain lähtökohta on kohdista 8–10 ilmenevin tavoin se, että avioeron vireilletulohetken jälkeen puolison ansaitsema omaisuus ei enää kuulu avio-oikeuden alaiseen ja osituksessa huomioon otettavaan varallisuuteen. Tätä perustelee se, että puolisoiden taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat tuossa vaiheessa menettäneet merkitystään.

18. Edellä mainitussa ratkaisussa KKO 1994:6 apteekkiliikkeen tuottoa on arvioitu sekä puolison henkilökohtaisen työpanoksen että tuottoa kerryttävän aikaisemmin hankitun omaisuuden merkityksen kannalta. Ratkaisussa avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuotosta vähennettiin apteekkarin henkilökohtaista työpanosta vastaava määrä asumuseron ja osituksen väliseltä ajalta.

19. Hovioikeus on katsonut, että osinko ei ole ollut korvausta työpanoksesta, kun osinko on maksettu A:lle hänen omistamiensa osakkeiden perusteella eikä tuloverolain 33 b §:n 3 momentin mukaisesti osakkeenomistajan ansiotulona. Tämän vuoksi A:n jälkikäteisellä palkkaväitteellä ei ollut merkitystä asiassa.

20. Korkein oikeus katsoo, että osinkosuoritusta on arvioitava edellä selostettujen avioliittolain 90 §:n säännöksen ja ratkaisusta KKO 1994:6 ilmenevän oikeusohjeen nojalla. Näin ollen muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadun osingon tuloverolain mukaista käsittelyä pääoma- tai ansiotulona ei voida pitää perusteena osingon aviovarallisuusoikeudelliselle arvioinnille.

21. Pääomaan ja työpanokseen perustuvan tuoton suhdetta arvioitaessa lähtökohdaksi on tältä pohjalta otettava se, että osakeyhtiön omistajajohtajalla on oikeus kohtuulliseen korvaukseen tekemästään työstä. Tältä osin voidaan ottaa huomioon henkilökohtainen työskentely, osaaminen ja ammattitaito. Samalla yritystoiminta edellyttää usein pääomapanostuksia ja aineellisia hyödykkeitä, jotka ovat osaltaan myötävaikuttaneet tuloksen syntymiseen.

22. Valtaosa katsastusyhtiön tuotoista tilikaudella 2012 on jätetty yhtiön vapaaseen omaan pääomaan. Pääosin tilikauden voitto on peräisin toisen katsastusyhtiön osakekannan myynnistä saadusta tulosta. Yhtiön tuotto on siten perustunut aiemmin hankitun omaisuuden luovutukseen. Kun nämä varat on mainituin tavoin jätetty jakamatta osinkona, ovat ne myöhemmin tulleet myös B:n hyväksi, kun hän on osituksessa saanut tasinkona 25 prosenttia yhtiön osakekannasta.

23. Katsastusyhtiön toiminta sekä sen synnyttämä tuotto on muilta kuin osakkeiden luovutuksen osalta perustunut asiassa esitetyn todistelun mukaan pitkälti yhtiön kahden omistajan työpanokseen. A on tehnyt kokoaikaisesti töitä katsastusyhtiönsä hyväksi vuonna 2012 eikä asiassa ole riitautettu hänen ilmoitustaan siitä, ettei hän ole kyseisenä vuonna nostanut palkkaa yhtiöstään. Katsastusyhtiö on siten saanut hyväkseen A:n tekemän työpanoksen, mikä on vaikuttanut yhtiön tulokseen ja välillisesti myös voitonjakoon.

24. Korkein oikeus toteaa, että katsastusyhtiöllä on toiminnan laatu ja sen edellytykset huomioiden täytynyt olla myös huomattava määrä erilaista teknistä laitteistoa, joka on myötävaikuttanut yhtiön taloudelliseen tulokseen. Korkeimmalla oikeudella ei ole tältä osin aihetta poiketa käräjäoikeuden johtopäätöksestä, jonka mukaan ainakin 20 prosenttia osinkotuotosta on perustunut toimintaan sijoitettuun pääomapanostukseen ja loppuosa A:n henkilökohtaiseen työpanokseen. Näillä perusteilla A:n vuodelta 2012 saamien osinkotuottojen 54 000 euron määrästä 10 800 euroa on koostunut avio-oikeuden alaisen omaisuuden tuotosta, joka olisi tullut ottaa huomioon osituksessa.

25. Edellä mainituilla perusteilla A:n teosta on aiheutunut B:lle osituksessa hänen tasinko-oikeutensa alentumisena 5 400 euron suuruinen taloudellinen vahinko. Petoksen kohteena ei siten ole ollut suuri määrä varoja eikä teossa ole tavoiteltu huomattavaa hyötyä, minkä vuoksi tekoa ei ole pidettävä törkeänä. A on näin ollen syyllistynyt petokseen.

Rangaistusseuraamus

26. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden mittaama 70 päivän ehdollinen vankeusrangaistus on oikeudenmukainen seuraamus A:n rikoksesta ottaen huomioon tavoitellun hyödyn määrä, teon vahingollisuus ja rikoksesta ilmenevä syyllisyys.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:ta koskeva syyte törkeästä petoksesta hylätään ja asia jätetään syyksilukemisen ja tuomittavan rangaistuksen osalta käräjäoikeuden tuomion varaan. Ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä ja päättynyt 31.8.2019.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Mika Huovila, Timo Ojala ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Pia Haga.

 
Julkaistu 2.7.2020