KKO:2020:50

Turvaamistoimi - Väliaikainen turvaamistoimi
Työtaistelu - Saarto

Diaarinumero: S2019/103
Taltionumero: 997
Antopäivä: 24.6.2020 ECLI:FI:KKO:2020:50

Ammattiliitot A ry, B ry ja C ry olivat päättäneet tukea ammattiliitto X ry:tä sen käymissä työehtosopimusneuvotteluissa myötätuntotyötaistelutoimenpiteillä, jotka olisivat kohdistuneet yhteen työehtosopimusneuvotteluihin nähden sivulliseen yritysryhmään. Yritysryhmään kuuluvat yhtiöt vaativat turvaamistoimihakemuksessaan, että ammattiliittoja kielletään sakon uhalla ryhtymästä ilmoittamiinsa toimenpiteisiin. Yhtiöiden mukaan toimenpiteet olisivat olleet syrjiviä ja hyvän tavan vastaisia, koska ne oli ollut tarkoitus kohdistaa ainoastaan yritysryhmän yrityksiin.

Korkein oikeus katsoi päätöksestään ilmenevillä perusteilla, etteivät yhtiöt olleet saattaneet todennäköiseksi, että yhdistysten ilmoittamat myötätuntotyötaistelutoimenpiteet olisivat olleet syrjiviä ja hyvän tavan vastaisia. Niiden kieltämiselle väliaikaisena turvaamistoimena ei siten ollut ollut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisia edellytyksiä.

OK 7 luku 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Posti Oyj:n työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen voimassaolon päätyttyä sen osapuolet eivät olleet päässeet sopimukseen uudesta työehtosopimuksesta, minkä seurauksena ammattiliitto X ry oli 19.11.2015 aloittanut työtaistelutoimenpiteet. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Suomen Merimies-Unioni SMU ry ja Julkisten ja Hyvinvointialojen Liitto JHL ry (jäljempänä yhdistykset) olivat päättäneet ryhtyä myötätuntotyötaistelutoimenpiteisiin X ry:n tukemiseksi.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry oli päättänyt, että sen jäsenet eivät käsittele tietyissä satamissa DHL:n yksiköitä eikä niissä tulevia tai lähteviä lasteja. Suomen Merimies-Unioni SMU ry oli ilmoittanut, etteivät sen jäsenet ota DHL:n yksiköitä rahti- eikä matkustaja-aluksiin, yhteysaluksiin, lauttoihin, losseihin eikä muihinkaan kuljetusvälineitä tai lastia kuljettaviin aluksiin Suomen satamissa. Julkisten ja Hyvinvointialojen Liitto JHL ry oli ilmoittanut, että erään lauttaliikennettä hoitavan yhtiön ja erään henkilöstövuokrausalalla toimivan yhtiön työntekijöinä olevat JHL:n jäsenet eivät ota Posti Oyj:n tai DHL-yhtiöiden ajoneuvoja tai muita kuljetuksia aluksille koko Suomessa. Yhdistysten ilmoittamat myötätuntotyötaistelutoimenpiteet oli ollut tarkoitus aloittaa 30.11.2015.

Turvaamistoimihakemus Helsingin käräjäoikeudessa

DHL Freight (Finland) Oy, DHL Global Forwarding (Finland) Oy ja DHL Supply Chain (Finland) Oy (jäljempänä DHL-yhtiöt) vaativat käräjäoikeuteen 26.11.2015 saapuneessa hakemuksessaan, että käräjäoikeus velvoittaa kunkin yhdistyksen 1 000 000 euron sakon uhalla lopettamaan ja olemaan ryhtymättä 30.11.2015 alkavaksi ilmoitettuun tukilakkoon siltä osin kuin se estäisi hakijoiden ja DP DHL Group -konsernin kuljetusyksiköiden ja lastien lastaamisen laivoihin ja purkamisen laivoista sekä satamakäsittelyt Suomen satamissa. DHL-yhtiöt pyysivät, että turvaamistoimi myönnetään väliaikaisena vastapuolia kuulematta.

Käräjäoikeuden päätös väliaikaisesta turvaamistoimesta 26.11.2015 nro 15/51927

Käräjäoikeus määräsi 26.11.2015 antamallaan päätöksellä vastapuolia kuulematta väliaikaisen turvaamistoimen hakemuksen mukaisena muutoin mutta määräsi uhkasakon suuruudeksi kunkin yhdistyksen osalta 500 000 euroa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Antti Sjöstedt.

Yhdistysten vastaus

Käräjäoikeus varasi väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen annettuaan yhdistyksille tilaisuuden vastauksen antamiseen.

Yhdistykset vastasivat turvaamistoimihakemukseen ja vaativat, että käräjäoikeus hylkää hakemuksen.

Käräjäoikeuden päätös 30.6.2017 nro 17/36000

Käräjäoikeus määräsi 30.6.2017 antamallaan päätöksellä väliaikaisen turvaamistoimen peruutettavaksi ja jätti asian sillensä.

Päätöksensä perusteluissa käräjäoikeus totesi, että yhdistykset olivat väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen antamisen jälkeen päättäneet peruuttaa työtaistelun tukitoimet. Siten ei enää ollut syytä, jonka vuoksi turvaamistoimesta oli päätetty.

Käräjäoikeus antoi ratkaisun myös turvaamistoimen edellytyksistä. Se katsoi, että valikoidusti vain yhteen varsinaisen työtaistelun ulkopuoliseen kuljetusalan toimijaan kohdistettu myötätuntotyötaistelutoimenpide suhteutettuna sen välittömiin seurauksiin hakijoille ja suhteessa kilpaileviin alan muihin toimijoihin oli siinä määrin oikeutukseltaan kyseenalainen, että hakijoiden oli katsottava saattaneen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisen oikeutensa riittävän todennäköiseksi. Näin ollen edellytykset väliaikaisen turvaamistoimen myöntämiselle olivat olleet olemassa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Antti Sjöstedt.

Helsingin hovioikeuden päätös 18.12.2018 nro 1637

Yhdistykset valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että turvaamistoimihakemus hylätään ja käräjäoikeuden antama väliaikainen turvaamistoimi määrätään peruutettavaksi myös tällä perusteella. Toissijaisesti yhdistykset vaativat vahvistettavaksi, ettei turvaamistoimen edellytyksiä olisi ollut edes väliaikaisen turvaamistoimen osalta.

DHL-yhtiöt vaativat valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä siten, että se kumosi päätöksen asian sillensä jättämisestä. Se hylkäsi yhdistysten vahvistusvaatimuksen eikä muilta osin muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Hovioikeus totesi työtaistelun kieltämisen turvaamistoimella edellyttävän, että hakija saattaa todennäköiseksi, että työtaistelu on oikeudenvastainen. Koska hakija saisi turvaamistoimella jo ennen pääasian vireillepanoa sen oikeuden, jonka se on väittänyt sillä olleen vastapuolta kohtaan, hakijan tulee saattaa toimenpiteen väitetty oikeudenvastaisuus huomattavasti todennäköisemmäksi kuin mitä esimerkiksi saamisen todennäköisyydeltä takavarikkoasiassa edellytetään.

Oikeuskäytännön mukaan saarto työtaistelutoimenpiteenä on turvaamistoimella kiellettävissä oikeudenvastaisena vain, jos se toteuttamistapansa, päämääriensä tai seuraustensa johdosta olisi oikeuskäytännössä vakiintunein perustein katsottava oikeuden tai hyvän tavan vastaiseksi taikka kohtuuttomaksi.

Hovioikeus totesi, että tässä tapauksessa myötätuntotyötaistelutoimenpiteiden seurauksena yhtiöiden Suomen liiketoiminta olisi kokonaisuudessaan keskeytynyt. Asiassa ei ollut ilmennyt hyväksyttäviä perusteita sille, että yhdistysten ilmoittamat tukitoimet olisivat kohdistuneet ainakin pääasiallisesti vain yhteen tuettavan työtaistelun ulkopuoliseen yritykseen. Yhdistysten kannalta työtaistelutoimenpiteen tehokkuutta olisi merkittävästi vähentänyt se, että yhtiöiden asiakkaat olisivat voineet käyttää kuljetuksiin yhtiöiden sijasta muita alan toimijoita. Myötätuntotyötaistelutoimenpiteet eivät siksi olisi olleet suhteessa niiden tavoitteiden kanssa. Hovioikeus katsoi, että tällaiset työtaistelutoimet olivat syrjiviä ja loukkasivat perusteettomasti DHL-yhtiöiden oikeusasemaa. Siksi toimenpiteitä oli pidettävä työtaisteluoikeuden väärinkäyttämisenä ja yhtiöiden kannalta kohtuuttomina ja siten hyvän tavan vastaisina.

Näillä perusteilla hovioikeus päätyi siihen, että yhdistysten toimenpiteiden kieltämiselle väliaikaisella turvaamistoimella oli ollut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaiset edellytykset.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen, hovioikeudenneuvos Tiina Nurmimäki ja asessori Matti Pyöriä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Yhdistyksille myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, olivatko DHL-yhtiöt saattaneet todennäköiseksi, että niillä on yhdistyksiä vastaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeus.

Yhdistykset vaativat valituksessaan, että Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden päätöksen ja ensisijaisesti hylkää väliaikaista turvaamistoimea koskevan hakemuksen sekä määrää käräjäoikeuden antaman väliaikaisen turvaamistoimen peruutettavaksi myös tällä perusteella tai toissijaisesti vahvistaa, ettei turvaamistoimen edellytyksiä ole ollut edes väliaikaisen turvaamistoimen osalta.

DHL-yhtiöt vaativat vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Yhdistykset olivat päättäneet tukea X ry:tä sen käymissä työehtosopimusneuvotteluissa myötätuntotyötaistelutoimenpiteillä, jotka olisivat kohdistuneet työehtosopimusneuvotteluihin nähden sivullisiin DHL-yhtiöihin. Yhtiöt ovat vaatineet turvaamistoimihakemuksessaan, että yhdistyksiä kielletään sakon uhalla ryhtymästä ilmoittamiinsa toimenpiteisiin. Yhtiöiden mukaan toimenpiteet olisivat olleet syrjiviä ja hyvän tavan vastaisia, koska ne oli ollut tarkoitus kohdistaa ainoastaan DHL-yhtiöihin.

2. Käräjäoikeus on myöntänyt yhtiöiden vaatiman turvaamistoimen väliaikaisena yhdistyksiä kuulematta. Yhdistysten vastattua hakemukseen käräjäoikeus on määrännyt väliaikaisen turvaamistoimen peruutettavaksi, koska sille ei enää ollut tarvetta yhdistysten päätettyä olla ryhtymättä myötätuntotyötaistelutoimenpiteisiin. Käräjäoikeus on päätöksessään lisäksi lausunut siitä, oliko väliaikaisen turvaamistoimen myöntämiseen ollut edellytykset. Käräjäoikeus on katsonut, että hakijat olivat saattaneet oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaisen oikeutensa riittävän todennäköiseksi ja että edellytykset väliaikaisen turvaamistoimen myöntämiseen olivat siten olleet olemassa.

3. Yhdistysten haettua muutosta myös hovioikeus on katsonut, että väliaikaisen turvaamistoimen myöntämiseen oli ollut lainmukaiset edellytykset.

Kysymyksenasettelu ja sovellettava säännös

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, ovatko DHL-yhtiöt saattaneet todennäköiseksi, että niillä on yhdistyksiä vastaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeus.

5. Mainitussa pykälässä säädetään tuomioistuimen määräämästä muusta turvaamistoimesta kuin saman luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitetusta takavarikosta, jollainen puolestaan voidaan määrätä saamisen taikka vastapuolen hallussa olevaan esineeseen tai muuhun tiettyyn omaisuuteen kohdistuvan paremman oikeuden turvaamiseksi. Nyt kysymyksessä olevan 3 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla tuomioistuin voi sakon uhalla kieltää vastapuolta tekemästä jotakin tai ryhtymästä johonkin, jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan muu oikeus, joka voidaan vahvistaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla. Lisäksi tulee olla olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavoin estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä.

Turvaamistoimen edellytysten arvioinnin lähtökohdat

6. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa on katsottu, että työtaistelutoimenpide voidaan kieltää turvaamistoimenpiteenä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n nojalla (KKO 2000:94 ja KKO 2018:61). Edellytyksenä on, että turvaamistoimihakemus liittyy sellaiseen pääasiaan, joka voisi johtaa ulosottokaaren 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun ratkaisuun, jolla työtaistelutoimenpide kiellettäisiin (KKO 2016:14, kohdat 53 ja 54).

7. Turvaamistoimiasia käsitellään summaarisessa menettelyssä, jossa tutkittavana on vain turvaamistoimen edellytysten täyttyminen, kuten se, onko hakija saattanut todennäköiseksi, että hänellä on vastapuoltaan kohtaan väittämänsä oikeus. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että jos hakija saisi turvaamistoimella jo ennen pääasian ratkaisemista sen oikeuden, jonka se on väittänyt sillä vastapuolta vastaan olevan (etukäteisnautinta), hakijan oikeuden todennäköisyydelle on turvaamistoimen myöntämistä harkittaessa asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa (esim. KKO 2018:61, kohta 17 ja KKO 2019:34, kohta 14). Takavarikon osalta riittävänä on pidetty, ettei saamista esitetyn näytön valossa tai oikeudellisesti voida pitää selvästi perusteettomana. Tässä tapauksessa näyttövelvollisuus koskee sen todennäköisyyttä, että kanne myötätuntotyötaistelutoimenpiteiden kieltämiseksi menestyisi.

8. Työtaistelutoimenpiteet voivat olla kiellettyjä, jos ne kohdistuvat työntekijäyhdistystä sitovaan työehtosopimukseen tai ovat muutoin oikeudenvastaisia. Työehtosopimuslain 8 §:ssä säädetty työrauhavelvoite koskee vain työehtosopimukseen osallisia tai siihen muuten sidottuja.

9. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:61 todennut saarron olevan Suomen oikeusjärjestyksen hyväksymä työtaistelutoimi, joka nauttii perusoikeustasoista suojaa osana perustuslain 13 §:ssä turvattua ammatillista yhdistymisvapautta. Oikeus työtaisteluun on tunnustettu ihmisoikeutena myös useissa Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa (kohta 16). Lisäksi Korkein oikeus on aikaisempaan ratkaisuunsa viitaten todennut, että työtaistelutoimenpiteen osapuolille tai kolmannellekaan aiheutuvat taloudelliset menetykset eivät sellaisinaan ole riittävä peruste rajoittaa perusoikeuksia (kohta 21).

10. Aikaisemmassa ratkaisukäytännössä on lisäksi todettu, että työtaistelutoimenpide on kiellettävissä lähinnä silloin, kun sellaisen toimenpiteen käyttämistä on nimenomaisesti rajoitettu kansallisessa lainsäädännössä tai Euroopan unionin oikeudessa siten, että rajoitukseen voidaan vedota yksityisten välisessä suhteessa. Turvaamistoimi työtaistelutoimenpidettä vastaan voi lisäksi menestyä tilanteessa, jossa työtaistelutoimenpide toteuttamistapansa, päämääriensä tai seuraustensa johdosta olisi oikeuskäytännössä vakiintunein perustein katsottava oikeuden tai hyvän tavan vastaiseksi taikka kohtuuttomaksi (KKO 2000:94 ja KKO 2018:61, kohta 18).

11. Korkein oikeus on katsonut ratkaisussa KKO 2018:61 turvaamistoimen hakijan saattaneen varsin todennäköiseksi, että ulkomaiseen kauppa-alukseen kohdistunut saarto oli ollut päämäärältään oikeudenvastainen, koska sillä oli tavoiteltu työehtosopimusta, joka ei olisi aluksen työntekijöiden työsopimuksiin sovellettavan lain mukaan sitova eikä voisi saada aikaan sopimuksessa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia. Ratkaisussa KKO 1985 II 118 saartoa on pidetty tavoitteeltaan hyvän tavan vastaisena tilanteessa, jossa ammattijärjestöt olivat pyrkineet sen avulla pakottamaan yhtiön maksamaan niille saatavia, joiden suorittamisesta yhtiö ei lain mukaan ollut vastuussa. Ratkaisussa KKO 1987:85 on todettu, että saarrolla tavoiteltu päämäärä voi tehdä saarron oikeudenvastaiseksi esimerkiksi silloin, kun saarrolla tavoitellaan Suomen oikeusjärjestyksen mukaan kiellettyä sopimusta. Ratkaisussa KKO 1987:86 saartoa on pidetty oikeudenvastaisena siltä osin kuin sillä oli tavoiteltu toisen, eri omistajalle kuuluneen aluksen miehistön palkka-asioiden selvittämistä, koska saarretun aluksen omistaja ei ollut vastuussa tuon aluksen miehistön palkoista.

12. Ratkaisussa KKO 1999:39 Korkein oikeus on arvioinut ammattiliiton ja sen paikallisjärjestöjen velvollisuutta korvata vahinko, joka oli aiheutunut vain tiettyihin yrityksiin kohdistetusta ostosaarrosta. Korkein oikeus on todennut, että ammattiliitto oli ostosaartoon ryhtyessään valvonut jäsentensä yhteistä etua tilanteessa, jossa työntekijöiden palkkaetujen katsottiin olevan huonontumassa. Niin ikään paikallisjärjestöt saartoa tukiessaan olivat ajaneet työntekijöiden yhteistä etua. Seikat, joiden perusteella saartoon oli ryhdytty, eivät olleet olleet syrjiviä tai muutoin epäasiallisia. Saarron yhteydessä ei ollut esitetty vääriä tietoja taikka muutoin turvauduttu lainvastaisiin tai epäasiallisiin menettelytapoihin. Saartoa ei myöskään ollut toteutettu tavoitteen saavuttamiseen nähden liiallisilla toimenpiteillä. Korkein oikeus katsoi, ettei ostosaartoa voitu katsoa lain tai hyvän tavan vastaiseksi.

Arviointi tässä asiassa

13. Korkein oikeus toteaa, että turvaamistoimea hakeneiden DHL-yhtiöiden asiana on näyttää, että turvaamistoimen edellytykset asiassa täyttyvät. Koska hakemuksella on pyritty edellä kohdassa 7 tarkoitettuun etukäteisnautintaan, myötätuntotyötaistelutoimenpiteiden väitetty oikeudenvastaisuus on tullut saattaa huomattavasti todennäköisemmäksi kuin mitä esimerkiksi saamisen todennäköisyydeltä takavarikkoasiassa edellytetään.

14. Yhdistysten ilmoittamilla työtaistelutoimenpiteillä on ollut tarkoitus tukea työehtosopimusneuvotteluissa X ry:tä, jolla ei ole ollut voimassa olevaa työehtosopimusta ja joka oli aloittanut omat työtaistelutoimensa. Asiassa ei ole väitettykään, että X ry:n aloittama työtaistelu olisi ollut lainvastainen. Tällaisten myötätuntotyötaistelutoimenpiteiden käyttämistä ei ole laissa kielletty, ja tällaisessa tilanteessa kiellon määrääminen kuuluu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Työtaistelutoimenpide voidaan turvaamistoimena kieltää edellä kohdassa 10 selostetuilla perusteilla.

15. DHL-yhtiöt ovat Korkeimmassa oikeudessa vedonneet siihen, että yhdistysten ilmoittamat myötätuntotyötaistelutoimenpiteet olisivat olleet syrjiviä ja hyvän tavan vastaisia, kun ne oli kohdistettu alan toimijoista vain DHL-yhtiöihin. Lisäksi DHL-yhtiöt ovat vedonneet siihen, että yhdistysten toimenpiteet eivät olisi olleet asianmukaisessa suhteessa niillä saavutettavien etujen kanssa. Työtaistelutoimenpiteet eivät DHL-yhtiöiden mukaan olisi vaikuttaneet käsillä olleeseen ensisijaiseen lakkoon eivätkä Suomen sisäisiin tai ulkomaan kuljetuksiin. Vielä DHL-yhtiöiden mukaan myötätuntotyötaistelutoimenpiteillä olisi loukattu yhtiöiden perustuslaissa turvattua elinkeinovapautta.

16. Yhdistykset olivat ilmoittaneet kohdistavansa myötätuntotyötaistelutoimenpiteensä varsinaisena työtaisteluosapuolena olleen Posti Oyj:n lisäksi vain DHL-yhtiöihin. Perusteeksi kohdistamiselle yhdistykset ovat ilmoittaneet pyrkimyksen estää sen, että Posti Oyj voisi siirtää omia kansainvälisiä kuljetuksiaan tälle hyvin merkittävälle kuljetusyritykselle. DHL-yhtiöiden mukaan toimenpiteiden kohdistaminen tällä tavoin jo itsessään osoittaa niiden olevan syrjiviä.

17. Korkein oikeus katsoo, että tiettyyn tahoon mielivaltaisesti tai epäasianmukaisista vaikuttimista kohdistettua työtaistelutoimenpidettä voidaan pitää syrjivänä ja hyvän tavan vastaisena ja että sellainen työtaistelu voidaan kieltää. Turvaamistoimiasiassa menettelyn ja asian tutkimisen summaarisuudesta johtuen seikkojen, joiden vuoksi työtaistelutoimea on pidettävä syrjivänä, on oltava kuitenkin melko ilmeisiä.

18. Myötätuntotyötaistelutoimenpiteisiin ryhtyvien ammattijärjestöjen harkintavaltaan lähtökohtaisesti kuuluu se, miten toimenpiteet kohdennetaan. Tätä harkintavaltaa ei tässä asiassa voida katsoa käytetyn väärin tai syrjivästi ainoastaan sillä perusteella, että myötätuntotyötaistelutoimenpiteet oli tarkoitus kohdistaa vain DHL-yhtiöihin. Tällainen johtopäätös vaatisi tuekseen muitakin seikkoja, kuten työtaistelun ulkopuolisia asiattomina pidettäviä vaikuttimia kohdistamiselle. Sellaisia ei asiassa kuitenkaan voida katsoa tulleen selvitetyksi. Korkein oikeus katsoo, ettei toimenpiteiden kohdistaminen kohdassa 16 sanotulla tavalla tee myötätuntotyötaistelutoimenpiteistä tässä tapauksessa syrjiviä.

19. Korkein oikeus toteaa, että työtaistelutoimenpiteiden huomattava liiallisuus niillä tavoiteltaviin päämääriin nähden voi joissain tilanteissa antaa aihetta päätelmään, että toimenpiteet ovat hyvän tavan vastaisia tai kohtuuttomia. Korkein oikeus kuitenkin toteaa, että myötätuntotyötaistelutoimenpiteitä käytetään varsin yleisesti tukemaan ensisijaisen työtaistelun osapuolta. Turvaamistoimen edellytyksiä harkittaessa ei ole mahdollista kovin perusteellisesti arvioida myötätuntotyötaistelutoimenpiteen tehokkuutta. Turvaamistoimiasian yhteydessä ei ole myöskään mahdollista suorittaa yksityiskohtaista harkintaa sen suhteen, onko myötätuntotyötaistelutoimenpide suhteeton tavoiteltavaan päämäärään nähden. Lähtökohtana tässä arvioinnissa onkin pidettävä työtaisteluoikeuden sallittavuutta.

20. DHL-yhtiöt ovat erityisesti vedonneet siihen, etteivät yhdistykset olisi pystyneet kattavasti estämään Posti Oyj:n kuljetusten toimittamista, kun ne ovat kohdistaneet myötätuntotyötaistelutoimenpiteensä vain DHL-yhtiöihin mutta eivät muihin kuljetusyrityksiin. Korkein oikeus toteaa, että myötätuntotyötaistelutoimenpiteisiin ryhdyttäessä on tavallista, että toimenpiteitä ei kohdisteta esimerkiksi koko tiettyyn toimialaan vaan ne suunnataan vain sellaisiin valikoituihin toimijoihin, joiden kautta toimenpiteeseen ryhtyvä arvioi saavuttavansa hyvän painostustehon. Se, että painostuksen kohteeksi tarkoitettu neuvotteluosapuoli saattaa osaksi kyetä torjumaan suunnattujen toimenpiteiden vaikutuksia esimerkiksi käyttämällä saarron kohteeksi valittujen yritysten sijasta toisten yritysten palveluita, ei sinänsä merkitse, että toimenpiteillä ei voisi olla painostusvaikutusta.

21. Korkein oikeus katsoo, etteivät DHL-yhtiöt ole nyt käsillä olevassa asiassa saattaneet todennäköiseksi, että ilmoitettujen myötätuntotyötaistelutoimenpiteiden vaikutukset työehtosopimusneuvotteluissa osapuolena olevaan työnantajatahoon olisivat toimenpiteiden rajatun kohdistamisen vuoksi olleet selvästi tehottomia suhteessa niillä tavoiteltuun painostusvaikutukseen. Siten ei ole aihetta katsoa, että toimenpiteet olisivat olleet liiallisia suhteessa tavoitteisiin ja että ne voitaisiin tämän vuoksi kieltää.

22. DHL-yhtiöt ovat vielä vedonneet siihen, että kysymyksessä olevat toimenpiteet olisivat loukanneet niiden perustuslain 18 §:ssä suojattua elinkeinovapautta ja sitä kautta perustuslain 15 §:ssä suojattua omaisuudensuojaa. Toisaalta asiassa on kysymys perusoikeussuojaa nauttivasta työtaisteluoikeudesta. Perusoikeussuojaa nauttivien intressien välisessä punnintatilanteessa tulee valita vaihtoehto, joka kokonaisuutena tarkastellen turvaa mahdollisimman hyvin kilpailevien perusoikeuksien samanaikaisen toteutumisen. Tällaista harkintaa ei yleensä voida ainakaan kovin perusteellisesti tehdä summaarisessa menettelyssä. Kohdassa 9 viitatun oikeuskäytännön mukaan kolmannellekaan aiheutetut taloudelliset tappiot eivät lähtökohtaisesti oikeuta rajoittamaan työtaisteluoikeutta. Esille ei ole myöskään tullut seikkoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida, että DHL-yhtiöiden elinkeinotoiminta olisi joutunut vakavalla tavalla vaarannetuksi yhdistysten ilmoittamien myötätuntotyötaistelutoimenpiteiden vuoksi. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole saatettu todennäköiseksi sitä, että myötätuntotyötaistelutoimenpiteitä voitaisiin pitää tältäkään näkökannalta oikeuden tai hyvän tavan vastaisina taikka kohtuuttomina.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

23. DHL-yhtiöt eivät ole saattaneet todennäköiseksi, että yhdistysten ilmoittamat myötätuntotyötaistelutoimenpiteet olisivat olleet toteutustavoiltaan, päämääriltään tai seurauksiltaan oikeuden tai hyvän tavan vastaisia tai syrjiviä taikka johtaneet kohtuuttomuuteen. Näin ollen DHL-yhtiöt eivät ole saattaneet todennäköiseksi, että niillä olisi ollut yhdistyksiä vastaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu oikeus. Käräjäoikeudella ei ole ollut edellytyksiä määrätä väliaikaista turvaamistoimea ja DHL-yhtiöiden hakemus olisi siten tullut hylätä.

24. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeus on 30.6.2017 antamallaan päätöksellä peruuttanut määräämänsä väliaikaisen turvaamistoimen. Sen vuoksi Korkeimmalla oikeudella ei ole aihetta antaa asiassa lausuntoa enemmälti.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan ja asiassa vahvistetaan, ettei edellytyksiä väliaikaisen turvaamistoimen määräämiseen ole ollut.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä, Asko Välimaa ja Timo Ojala. Esittelijä Eeva Palaja.

 
Julkaistu 24.6.2020  Päivitetty 26.6.2020