KKO:2020:44

RL 17 luku 14 a § 2 kohta
OikeusapuL 17 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 10.10.2017 (nro 17/137973) ja Vaasan hovioikeuden tuomio 4.12.2018 (nro 18/153596) kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Ville Aaltonen ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Tuula Keltikangas, Tapio Kaarniemi ja Pia-Maria Sillanpää.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, täyttikö hovioikeuden syyksilukema menettely törkeän eläinsuojelurikoksen tunnusmerkistön.

Asianajaja B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen menettelyllään törkeän eläinsuojelurikoksen asemesta eläinsuojelurikokseen.

Valituksessaan asianajaja B vaati, että hänelle valtion varoista A:n puolustamisesta hovioikeudessa maksettu palkkio ja korvaus kuluista määrätään samoin perustein kuin tuomioistuinpaikkakunnalla toimivalle avustajalle ja maksettua palkkiota ja korvausta korotetaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että A:n valitus hylätään.

Syyttäjä ei vastannut asianajaja B:n valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

I Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä eläinsuojelurikoksesta tekoajalta 27.10.2013–9.2.2016. Syytteen mukaan A oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättämällä tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille tai muuten eläinsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti kohdellut hoidossaan olleita koiria ja poneja tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen. A oli muun muassa laiminlyönyt huolehtia siitä, että koirat olisivat saaneet riittävästi niille soveltuvaa ravintoa ja juomakelpoista vettä, koirien pitopaikat olisivat olleet puhtaat ja eläimille turvalliset, sairaat koirat olisivat päässeet hoitoon tai ne olisi kärsimysten ehkäisemiseksi lopetettu ja ponien pitopaikka olisi ollut puhdas, riittävän tilava ja eläimille turvallinen. A oli pitänyt koiria saadakseen pentuja myytäväksi. Syytteen mukaan teon kohteena oli huomattavan suuri määrä eläimiä. Rikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä ottaen huomioon rikoksen pitkä tekoaika ja A:n pyrkimys hankkia toiminnalla taloudellista hyötyä.

2. Käräjäoikeus on katsonut osan hoidon laiminlyönneistä jääneen näyttämättä, hylännyt syytteen törkeästä eläinsuojelurikoksesta ja lukenut A:n syyksi eläinsuojelurikoksen ajalla 1.6.2015–9.2.2016. Epäselväksi oli jäänyt, voitiinko samanaikaisesti hoidettavina olleita 10–20 koiraa ja neljää ponia pitää huomattavan suurena määränä eläimiä. Näin ollen kysymys ei ollut ollut huomattavan suuresta määrästä eläimiä.

3. Hovioikeus on lukenut A:n syyksi törkeän eläinsuojelurikoksen. Hovioikeus on katsonut rikoksen tekoajaksi 27.10.2013–9.2.2016. A:lla tekoaikana olleita noin 50 koiraa ja 1.6.2015–9.2.2016 olleita neljää ponia oli pidettävä huomattavan suurena määränä. Tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä ottaen huomioon varsin pitkä tekoaika, koirien lukuisat hoitamattomat sairaudet ja viat sekä se, että kaksi koiraa oli jouduttu lopettamaan. Lisäksi A oli myynyt pentuja ja siten pyrkinyt saamaan koirista taloudellista hyötyä.

4. Korkeimman oikeuden arvioitavana on se, onko A:n rikoksen kohteena hovioikeuden toteamien tosiseikkojen perusteella ollut rikoslain 17 luvun 14 a §:n 2 kohdan tarkoittama huomattavan suuri määrä eläimiä ja onko A syyllistynyt törkeään eläinsuojelurikokseen.

Arvioinnin lähtökohdat

5. Rikoslain 17 luvun 14 a §:n mukaan eläinsuojelurikosta pidetään törkeänä 1) jos rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, 2) rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä eläimiä tai 3) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä. Lisäksi edellytetään, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

6. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 97/2010 vp s. 24) mukaan eläinten huomattavan suuri määrä on osoitus toiminnan laajamittaisuudesta. Huomattavan suurta määrää tulisi arvioida eläinlajeittain, ja seura- tai harrastuseläinten huomattavan suuren määrän arviointi on erilainen kuin esimerkiksi siipikarjan tai lehmien suhteen. Tuotantoeläimiä on yleensä omistajallaan suurempi määrä kuin seura- tai harrastuseläimiä. Tämän vuoksi edellytettäisiin, että kyse ei ole vain suuresta määrästä, vaan huomattavan suuresta määrästä. Huomattavan suuresta määrästä eläimiä voisi olla kyse esimerkiksi, jos eläinten kuljetukseen osallistuneiden laiton toiminta on kestänyt useita vuosia tai se on muutoin ollut poikkeuksellisen laajamittaista.

Korkeimman oikeuden arviointi

7. A:lla on hovioikeuden selvitetyksi toteamalla tavalla ollut tekoaikana 27.10.2013–9.2.2016 hoidettavanaan yhteensä noin 50 koiraa ja aikana 1.6.2015–9.2.2016 neljä ponia, jotka kaikki olivat olleet eläinsuojelurikoksen kohteena. Kerrallaan A:lla on ollut hoidettavanaan noin 8–9 täysikasvuista koiraa sekä vuosittain noin 20 pentua.

8. Asiassa on A:n väitteen perusteella ensin arvioitava, tuleeko ankaroittamisperusteena olevaa eläinten huomattavan suurta määrää arvioida koko rikoksentekoaikana vastaajan hoidossa olleiden eläinsuojelurikoksen kohteeksi joutuneiden eläinten yhteismäärän perusteella vai sen perusteella, mikä määrä näin kohdeltuja eläimiä vastaajalla on kulloinkin kerrallaan ollut hoidossaan.

9. Rikoslain 17 luvun 14 §:n mukaisessa eläinsuojelurikoksessa teon kohteena ovat ne eläimet, joita rangaistussäännöksessä tarkoitetulla tavalla on kohdeltu julmasti tai joille on aiheutettu tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa. Törkeää tekomuotoa koskevan 14 a §:n 2 kohdan mukaista huomattavan suurta määrää arvioidaan rikoksen kohteena olevien eläinten määrän perusteella, johon lain esitöiden mukaan voi vaikuttaa myös laittoman toiminnan kesto. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että huomioon on otettava kaikki ne eläimet, joita rikoksen tekoaikana on kohdeltu julmasti tai joille on aiheutettu tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa.

10. A:n on selvitetty menetelleen eläinsuojelulainsäädännön vastaisesti tarkemmin syytteessä kuvatulla tavalla kaikkien hänen hoidossaan syytteen tekoaikana olleiden koirien osalta. Näin ollen huomattavan suurta määrää arvioitaessa tulee ottaa huomioon kaikki ne noin 50 koiraa ja neljä ponia, jotka A:lla oli ollut tekoaikana hoidossaan.

11. Rikoslain 17 luvun 14 a §:n 2 kohdan mukaisen ankaroittamisperusteen soveltaminen edellyttää, että rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä eläimiä. Arviointi tulee tehdä eläinlaji huomioon ottaen. Kysymys on siten siitä, onko eläinten määrää pidettävä huomattavan suurena, kun sitä verrataan kyseisen eläinlajin tavanomaiseen määrään omistajallaan.

12. Lain esitöissä ei ole tarkemmin esitetty, millaista määrää olisi seura- ja harrastuseläinten osalta pidettävä huomattavan suurena. Hallituksen esityksessä huomattavan suuri määrä on kuitenkin liitetty toiminnan laajamittaisuuteen.

13. Eläinsuojelulain 24 §:ssä säädetään ammattimaiseen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaan seura- ja harrastuseläinten pitoon liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta. Tätä ilmoitusvelvollisuutta tarkentavan eläinsuojeluasetuksen 26 §:n mukaan ammattimaiseksi tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaksi seura- ja harrastuseläinten pidoksi on koirien tai kissojen osalta katsottava muun ohella toiminta, jossa omistajalla tai haltijalla on kasvatettavanaan vähintään kuusi siitosnarttua, jotka ovat penikoineet ainakin yhden kerran tai jossa otetaan hoidettavaksi säännönmukaisesti ja samanaikaisesti vähintään kuusi yli viiden kuukauden ikäistä koiraa. Käytännössä siitosnarttujen pitäminen voi nopeasti moninkertaistaa eläinten kokonaismäärän.

14. Korkein oikeus toteaa, että eläinsuojelurikoksen katsominen törkeäksi vain eläinten määrän perusteella edellyttää laajuudeltaan tavanomaisesta poikkeavaa tai pitkään jatkunutta toimintaa. Kun kysymys on koirista tai muista niihin verrattavista seura- ja harrastustarkoituksissa pidettävistä eläimistä, huomattavan suurena voidaan pitää vain sellaista koirien määrää, joka selvästi ylittää yksityistaloudessa tavanomaisesti pidettävien ja päivittäin hoidettavien eläinyksilöiden määrän.

15. Edellä kohdassa 14 selostetussa eläinsuojeluasetuksessa on määritelty, millaisissa tilanteissa koirien kasvatus- tai hoitolatoimintaa ryhdytään ennalta valvomaan viranomaistoimin. Sääntelyn erilaiset tarkoituksetkin huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei eläinsuojeluasetuksen varsin tarkkoja määritelmiä laajassa mitassa tapahtuvasta eläinten pidosta voida sellaisinaan käyttää perusteena, kun arvioidaan sitä, onko eläinsuojelurikos kohdistunut huomattavan suureen määrään koiria. Määritelmät kuvaavat lähinnä sitä, milloin seura- tai harrastuseläinten pito saavuttaa elinkeinotoimintana pidettävän tason. Lain esitöiden mukaan elinkeinotoiminnassa pidettävien eläinten määrä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti vielä täytä ankaroittamisperustetta.

16. Korkein oikeus toteaa, ettei koirien tai muidenkaan eläinten osalta voida esittää täsmällisiä rajoja sille, mitä määrää tietyn eläinlajin osalta on pidettävä huomattavan suurena, vaan ratkaisu jää tehtäväksi tapauksittain. Ottaen kuitenkin huomioon tavanomaisesti hoidettavissa olevien koirien määrä ja myös eläinsuojeluasetuksen säännökset Korkein oikeus katsoo, että huomattavan suurta määrää koskeva ankaroittamisperuste voi täyttyä, kun rikoksen kohteena on yhteenlaskettuna kymmeniä koiria.

17. A:n syyksi luettu eläinsuojelurikos on koskenut yhteensä noin 50 koiraa ja neljää ponia. Korkein oikeus katsoo, että A:n rikoksen kohteena on ollut törkeän eläinsuojelurikoksen rangaistussäännöksessä tarkoitettu huomattavan suuri määrä eläimiä. Edellä kohdassa 3 viitattujen hovioikeuden tuomion perustelujen mukaisesti Korkein oikeus katsoo, että rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. A on siten syyllistynyt törkeään eläinsuojelurikokseen. Aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei tältä osin ole.

II Palkkio matka-ajasta aiheutuvasta ajanhukasta ja matkaan liittyvät kulukorvaukset

18. Asianajaja B on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella määrätty A:n puolustajaksi nyt kysymyksessä olevassa törkeää eläinsuojelurikosta koskevassa asiassa.

19. Syyteasiaa on käsitelty ensiasteena Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden Kauhajoen istuntopaikassa. Puolustajaksi määrätyn asianajaja B:n toimisto on Tampereella, eikä hän yleisesti hoitanut asianajoa Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa. Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn Vaasassa, jonne asianajaja B oli saapunut Tampereelta. Hän on vaatinut hovioikeudessa palkkiota matka-ajalta sekä korvausta matkaan liittyvistä kuluista kuten tuomioistuinpaikkakunnalta eli tässä tapauksessa Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden kanslian sijaintipaikalta Seinäjoelta tulevalle avustajalle olisi maksettu. Hovioikeus on hylännyt kyseiset vaatimukset, koska asianajaja B ei yleisesti hoitanut asianajotehtäviä Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa eikä asiassa ollut esitetty, että A:lla olisi ollut oikeusapulain 17 §:ssä tarkoitettu peruste käyttää Tampereelta tulevaa puolustajaa.

20. Asiassa on kysymys siitä, onko asianajaja B:llä oikeus saada palkkio ja korvaus samoin perustein laskettuna ja saman määräisenä kuin mitä tuomioistuinpaikkakunnalta tulevalle avustajalle maksettaisiin siitä ajanhukasta ja matka- ja majoituskuluista, jotka ovat johtuneet matkoista Vaasan hovioikeudessa toimitettuun pääkäsittelyyn.

21. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua. Tätä säännöstä sovelletaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan myös puolustajalle maksettavaan palkkioon.

22. Oikeusapulain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 82/2001 vp s. 109–110) mukaan matka-ajan ja kulujen korvaamista koskevan rajoituksen tarkoituksena on, että oikeusapua saavan asianosaisen avustajalle suoritettaisiin korvausta vain sellaisista kuluista, joita kyseisessä tuomioistuimessa normaalisti toimivalle avustajalle aiheutuu. Avustajan matkustamiseen liittyvien lisäkulujen välttämiseksi avustaja yleensä palkataan kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavien avustajien piiristä. Lain esitöissä on kuitenkin todettu, ettei säännös sinänsä estäisi muunkin kuin kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asioivan avustajan määräämistä, vaan kyse olisi vain matkustamisesta syntyvän lisäkulun ja ajanhukan korvaamisesta.

23. Tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolisen avustajan lisäkuluja koskevasta erityisen syyn edellytyksestä säädettiin myös oikeusapulain säätämisen yhteydessä kumotussa laissa maksuttomasta oikeudenkäynnistä (87/1973). Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin muuttamista koskevista esitöistä (HE 185/1992 vp s. 3–4) ilmenee, että jos hakija pyytää avustajan määräämistä toiselta paikkakunnalta ja samalla osoittaa, että kustannukset tästä muodostuvat enintään yhtä suuriksi kuin avustajan kustannukset samalta paikkakunnalta, tätä voidaan pitää erityisenä syynä. Jos avustaja tulee muualta kuin tuomioistuinpaikkakunnalta eikä tähän ole erityisiä syitä, hänelle maksettaisiin palkkio ottamatta huomioon tästä seikasta syntyvää ylimääräistä ajanhukkaa.

24. Korkein oikeus katsoo, että oikeusapulain 17 §:ää on nykyisen ja aikaisemman lain esityöt huomioon ottaen perusteltua tulkita niin, että matkustamisesta syntyvillä lisäkuluilla ja ajanhukalla tarkoitetaan lainkohdassa kustannuksia, jotka ylittävät tuomioistuinpaikkakunnalta tulevalle avustajalle suoritettavat palkkiot ja kulukorvaukset. Säännöksellä on pyritty rajoittamaan kulujen määrää eikä sinänsä ammatinharjoittamista. Siten avustajalla, joka ei yleisesti hoida asianajoa kyseisessä tuomioistuimessa, on oikeus saada matkustamisesta johtuva palkkio ja kulut siihen määrään, joka vastaa tuomioistuinpaikkakunnalta tulevalle avustajalle maksettavia rahamääriä.

25. Puolustajaksi määrätty asianajaja B on tässä tapauksessa vaatinut matka-ajan palkkiota ja korvausta kuluista samojen perusteiden mukaan kuin hovioikeuden pääkäsittelyyn osallistuvalle, tuomioistuinpaikkakunnalla toimivalle puolustajalle korvattaisiin. Asianajaja B:llä on näin ollen oikeus saada valtion varoista palkkio puolustajan tehtävästä vaatimaltaan kahden ja puolen tunnin matka-ajalta Vaasan hovioikeudessa toimitettuun pääkäsittelyyn sekä korvaus matka- ja majoituskuluista. Majoituskulut ovat olleet kahden päivän pääkäsittelyssä kahdesta edestakaisesta matkasta aiheutuneita kustannuksia alhaisemmat.

Tuomiolauselma

I

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

II

Hovioikeuden tuomiota muutetaan puolustajan palkkion osalta.

Valtion varoista asianajaja B:lle A:n puolustamisesta hovioikeudessa maksettua palkkiota ja korvausta kuluista korotetaan siten, että hänelle maksetaan hovioikeuden maksaman määrän lisäksi palkkiota kahden ja puolen tunnin matka-ajalta 275 euroa ja korvaukseksi matkakuluista 67,20 euroa ja majoituskuluista 95,40 euroa, sekä arvonlisäveron määrä 105,02 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Päivi Hirvelä, Juha Mäkelä, Eva Tammi-Salminen ja Timo Ojala. Esittelijä Hanna Vieruaho.