KKO:2020:42

Oikeudenkäyntimenettely - Jatkokäsittelylupa - Muutosperuste - Tarkistusperuste - Ennakkoratkaisuperuste
Ulosottokaari - Ulosottovalitus

Diaarinumero: S2019/11
Taltionumero: 916
Antopäivä: 11.6.2020 ECLI:FI:KKO:2020:42

A oli tehnyt ulosottomiehen toimittamassa kiinteistön verkkohuutokaupassa korkeimman tarjouksen, joka oli hyväksytty. Hän ei ollut kuitenkaan maksanut käsirahaa, minkä vuoksi kiinteistö oli myyty uudelleen ulosottomiehen toimittamalla vapaalla myynnillä. Uudessa myynnissä korkein tarjous jäi ensimmäistä myyntiä alhaisemmaksi ja ulosottomies oli ulosottokaaren 5 luvun 25 §:n nojalla velvoittanut A:n korvaamaan kauppahintojen erotuksen. A vaati käräjäoikeudelle tekemässään ulosottovalituksessa korvausvelvollisuuden poistamista vedoten siihen, että uutta myyntiä ei ollut suoritettu ilmoitettujen yleisten huutokauppaehtojen mukaisesti. Käräjäoikeus hylkäsi A:n ulosottovalituksen. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.

Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katsottiin, että hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutos-, tarkistus- ja ennakkoratkaisuperusteella.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätös 21.8.2018 nro 18/31888, muutoksenhaku Turun hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 30.10.2018 nro 837 selostetaan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Susanna Leppänen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Leena Virtanen-Salonen, Juha Laaksonen ja Virpi Vuorinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan.

Vastapuolena oleva pankki ei vastannut valitukseen.

Varsinais-Suomen ulosottovirasto antoi asiassa lausuman.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja alempien oikeuksien ratkaisut

1. Ulosottomies oli päätöksellään ulosmitannut velalliselta kiinteistön rakennuksineen. Ulosmitattu kiinteistö oli ollut myynnissä huutokaupat.com -internetsivustolla 16.2.–4.3.2018. A teki mainitussa verkkohuutokaupassa kohteesta 29 000 euron määräisen korkeimman tarjouksen, jonka ulosottomies 5.3.2018 hyväksyi.

2. A ei kuitenkaan ulosottomiehen antamaan määräaikaan mennessä maksanut yleisissä huutokauppaehdoissa edellytettyä käsirahaa, minkä vuoksi ulosottomies 7.3.2018 tekemällään päätöksellä peruutti aiemman ratkaisunsa A:n tekemän tarjouksen hyväksymisestä.

3. Myynnin peruuttamisen jälkeen ulosottomies jatkoi ulosmitatun kiinteistön myyntiä siten, että kiinteistöstä verkkohuutokaupassa toiseksi ja kolmanneksi korkeimman tarjouksen tehneille tarjottiin tilaisuus sähköpostitse esittää ja korottaa tarjouksiaan. Tällä tavoin toteutetussa toisessa myynnissä kiinteistöstä esitetty korkein tarjous oli 22 000 euroa, minkä ulosottomies hyväksyi.

4. Edellä kuvatun ulosmitatun kiinteistön uudelleen myynnin jälkeen ulosottomies on 24.4.2018 tekemällään päätöksellä ulosottokaaren 5 luvun 25 §:n nojalla velvoittanut A:n korvaamaan edellä mainittujen kauppahintojen erotuksen 7 000 euroa viivästyskorkoineen sekä jälkimmäisen myynnin myyntimaksun 1 100 euroa.

5. A on tekemässään ulosottovalituksessa vaatinut, että ulosottomiehen tekemä korvausvelvollisuutta koskeva päätös 24.4.2018 kumotaan. Perusteinaan A on lausunut, että huutokauppaehtojen mukaan ostaja on korvausvelvollinen vain, jos kiinteistön myymiseksi järjestetään uusi huutokauppa, mitä tässä asiassa ei ollut järjestetty.

6. Käräjäoikeus on saatuaan lausunnon ulosottomieheltä hylännyt A:n ulosottovalituksen.

7. Ulosottomies on käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että ulosottokaaren myyntisäännösten mukaan toimitetaan uusi myynti, jollei ostaja maksa kauppahintaa maksuaikana. Ostajan on korvattava erotus, jos korkein tarjous jää uudessa myynnissä alemmaksi kuin edellisen myynnin korkein tarjous lisättynä korolla sekä jälkimmäisestä myynnistä aiheutuneilla kuluilla. Ulosottomiehen lausunnon mukaan ulosottokaaressa on myyntiehdoista säännelty siten, että huutokaupasta säädettyjä yhteisiä säännöksiä noudatetaan soveltuvin osin myös niin sanotuissa vapaissa myynneissä, jollaisesta myös käsillä olevassa tilanteessa on ollut kysymys. Ulosottomiehen mukaan A:n väite siitä, ettei hänellä ollut korvausvelvollisuutta, koska ulosottomies ei ollut järjestänyt uutta huutokauppaa ei pitänyt paikkansa, vaan jokaisen toteutumatta jääneen myynnin jälkeen ulosottomies suorittaa uuden harkinnan uudesta myyntitavasta. A oli ollut tietoinen kaikista myyntiin liittyvistä ehdoista. Myynnin yhteydessä oli huutokaupat.com -sivustolla ollut esillä ulosottomiehen kohteesta laatima myyntiesite, jonka liitteenä oli ollut yleiset huutokauppaehdot. Lisäksi myyntiesitteessä oli mainittu ostajan velvollisuus maksaa käsiraha ja tarjoamansa kauppahinta sekä mahdollinen ostajan korvausvelvollisuus.

8. Käräjäoikeus on ratkaisussaan viitannut ulosottokaaren 5 luvun 25 §:n säännökseen, jonka 1 momentin mukaan jollei ostaja maksa kauppahintaa, toimitetaan uusi huutokauppa. Säännöksen 2 momentin mukaan ostajan on korvattava erotus, jos korkein tarjous jää uudessa huutokaupassa alemmaksi kuin edellisessä huutokaupassa tehty korkein tarjous siihen lisättynä ulosottokaaren 5 luvun 24 §:n 2 momentissa tarkoitettu korko. Jos tarjous nousee tätä korkeammaksi, ostajalla ei ole oikeutta ylijäämään. Ostajan on korvattava myös kulut jälkimmäisestä huutokaupasta, jollei niitä saada ylijäämästä. Käräjäoikeuden mukaan ulosottokaaren 5 luvun 25 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 13/2005 vp) lähtökohtana on, että myös uusi myynti on huutokauppa, jollei ilmaannu erityistä perustetta vaihtaa myyntimuotoa. Esityölausumaan nähden kuitenkin myös muut myyntitavat kuin huutokauppa ovat sallittuja eikä valitulla myyntitavalla tai myyntitavan vaihtamisella ollut vaikutusta ostajan korvausvelvollisuuteen.

9. Käräjäoikeus on todennut, että kiinteistö oli myyty uudelleen ulosottomiehen toimittamalla vapaalla myynnillä. Ottaen huomioon, että myynnistä ei ollut aiheutunut uusia kustannuksia ja että se oli pystytty toimittamaan nopeasti, myyntitapaa oli tässä tapauksessa voitu vaihtaa. Asiassa ei käräjäoikeuden mukaan ollut aihetta epäillä, että uudelleen toimitetun myynnin kauppahinta selvästi alittaisi myydyn kiinteistön käyvän hinnan. Panttivelkoja oli hyväksynyt kauppahinnan. Näin ollen vapaan myynnin edellytykset olivat asiassa täyttyneet eikä A ollut edes väittänyt, että muulla myyntitavalla olisi saatu huomattavasti korkeampi kauppahinta.

10. A on hakenut muutosta käräjäoikeuden päätökseen hovioikeudessa katsoen edelleen, että hän ei ole korvausvelvollinen, koska uuden myynnin olisi tullut olla huutokauppa.

11. Hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

Kysymyksenasettelu ja jatkokäsittelyluvan edellytykset

12. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko hovioikeuden tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa. A on edelleen Korkeimmassa oikeudessa todennut, että yleisten huutokauppaehtojen mukaan tilanteessa olisi tullut järjestää uusi huutokauppa. Näin ei ollut kuitenkaan menetelty, vaan uusi myynti oli tapahtunut tarjousten perusteella. A on katsonut, että hän ei ollut korvausvelvollinen, koska ulosottomies ei ollut menetellyt uudelleenmyyntitilanteessa ilmoitettujen huutokauppaehtojen mukaisesti.

13. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos 1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta, 2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä, 3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa tai 4) luvan myöntämiseen on muu painava syy. Mainitun säännöksen 2 momentin mukaan jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse 1 momentin 1 kohdan nojalla myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella.

14. Korkein oikeus katsoo, että asiassa on huomioon ottaen käräjäoikeuden päätös, A:n valitus hovioikeudelle ja valitus Korkeimmalle oikeudelle arvioitava oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista muutosperustetta ja 2 kohdan mukaista tarkistusperustetta sekä 3 kohdan mukaista ennakkoratkaisuperustetta.

15. Korkein oikeus on todennut, että arvioitaessa jatkokäsittelyluvan myöntämistä muutosperusteella huomiota tulee kiinnittää sovellettavan säännöksen mahdolliseen tulkinnanvaraisuuteen käsillä olevassa asiassa ja siihen, onko säännöksen soveltamisessa muodostunut vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Muutosperusteen osalta lupakynnyksen on tarkoitettu olevan matala, kun kysymyksessä ei ole yksinomaan näytön uudelleen arvioiminen. Jos harkinta kohdistuu oikeuskysymykseen, josta ei ole olemassa vakiintunutta soveltamiskäytäntöä, lupa tulee pääsääntöisesti myöntää (esimerkiksi KKO 2019:101, kohta 8 ja siinä mainitut ennakkopäätökset).

16. Tarkistusperustetta sovelletaan silloin, kun tuomion perustelut ovat niin puutteelliset, ristiriitaiset tai epäselvät, ettei lopputuloksen oikeellisuutta ja sen muuttumisen todennäköisyyttä ole mahdollista arvioida. Tarkistusperustetta sovellettaessa ratkaisevaa on se, ovatko perustelut riittävät ratkaisun lopputuloksen oikeellisuuden arvioimista varten (KKO 2013:66, kohdat 12 ja 14).

17. Ennakkoratkaisuperusteesta on puolestaan kysymys yleensä silloin, kun laissa ei ole selvää vastausta käsiteltävässä asiassa ilmenevään ongelmaan ja kysymys on periaatteellisesti merkityksellisestä asiasta. Hovioikeuden tehtävänä on myös osaltaan valvoa lainkäytön yhtenäisyyttä ja ohjata laintulkintaa (esimerkiksi KKO 2019:77, kohta 10).

Ulosottokaaren ulosmitatun omaisuuden myyntiä koskevat säännökset

18. Ulosmitatun omaisuuden myyntiä koskevat säännökset sisältyvät ulosottokaaren 5 lukuun. Luvun 1 §:n 1 momentin mukaan ulosmitattu omaisuus myydään luvussa säädetyssä järjestyksessä ulosottomiehen toimittamalla julkisella huutokaupalla (huutokauppa) taikka muulla tavalla, kuten toimeksiannolla tai vähittäin (vapaa myynti).

19. Ulosmitatun omaisuuden myyntitavan valinta on lähtökohtaisesti ulosottomiehen tehtävä (nk. virallisperiaate). Ulosottomiehen harkintaa ohjataan muun muassa ulosottokaaren 5 luvun 2 §:ssä säädetyillä perusteilla. Pykälän 1 momentin mukaan ulosottomiehen tulee pyrkiä myynnissä hyvään tulokseen. Myyntitavan valinnassa tulee ottaa huomioon saatavissa oleva kauppahinta, myyntikustannukset ja myynnin vaatima aika. Vapaan myynnin edellytyksistä säädetään luvun 75–79 §:ssä. Luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jos käytetty myyntitapa on ulosottokaaren mukaan sallittu, muun muassa kiinteistön myynti voidaan kumota myyntitavan valinnan perusteella vain, jos saatetaan todennäköiseksi, että muulla myyntitavalla olisi saatu huomattavasti korkeampi kauppahinta.

20. Ulosottomiehen toimittamaa vapaata myyntiä koskevan ulosottokaaren 5 luvun 76 §:n 1 momentin mukaan ulosottomies saa myydä irtaimen tai kiinteän omaisuuden vapaasti velallisen sekä niiden velkojien ja muiden oikeuksien haltijoiden suostumuksella, joiden oikeutta myynti koskee. Vapaata myyntiä ei saa järjestää, jos joku oikeuden haltijoista on jäänyt tuntemattomaksi. Pykälän 2 momentin mukaan ulosottomies saa myydä omaisuuden vapaasti ilman 1 momentissa tarkoitettua suostumusta, jos kauppahinta on mahdollisen luvun 23 §:ssä tarkoitetun vähimmäishinnan mukainen ja: 1) kauppahinta peittää kaikki etuoikeussaatavat tai kauppaan on saatu suostumus etuoikeussaatavien velkojilta; tai 2) korkein tarjous on huutokaupassa hylätty ja kauppahinta nousee vapaassa myynnissä sitä korkeammaksi ja peittää alimman hyväksyttävän tarjouksen.

21. Ulosottokaaren 5 luvun 79 §:n 1 momentin viittaussäännöksen mukaan edellä selostetussa 76 §:ssä tarkoitetussa vapaassa myynnissä noudatetaan soveltuvin osin, mitä luvun 3–15, 20, 21 ja 24–26 §:ssä säädetään, jolleivat asianosaiset ole toisin sopineet. Ostajan asemaa ei kuitenkaan saa heikentää.

22. Viittaussäännöksen nojalla ulosottomiehen vapaassa myynnissä tulevat siten sovellettaviksi muun ohessa ulosottokaaren 5 luvun 20 §:n 1 momentti, jonka mukaan kiinteistöstä tulee laatia myyntiesite, josta käyvät ilmi muun muassa myyntiehdot ja johon on liitetty yleiset huutokauppaehdot. Edelleen viittaussäännöksen perusteella vapaassa myynnissä tulevat sovellettavaksi myös 24 §:n maksuehtoja ja 25 §:n ostajan korvausvelvollisuutta koskevat pykälät. Ensiksi mainitun lainkohdan mukaan ulosottomies saa tarvittaessa antaa ostajalle maksuaikaa enintään kuusi viikkoa, mutta ostajan on heti suoritettava ulosottomiehen määräämä enintään 20 prosentin osuus kauppahinnasta (käsiraha). Kuten edellä kohdassa 8 on jo todettu, jälkimmäisen 25 §:n mukaan uusi huutokauppa on toimitettava, jollei ostaja maksa kauppahintaa, ja ostajan on myös korvattava kauppahintojen erotus sekä mahdolliset korot ja kulut.

Käräjäoikeuden päätöksen arviointi

23. Käräjäoikeus on ratkaisussaan hyväksynyt ulosottomiehen näkemyksen siitä, että käsirahan ja kauppahinnan maksamista koskevan laiminlyönnin vuoksi toteutumatta jääneen myynnin jälkeen ulosottomies voi suorittaa uuden harkinnan uudesta myyntitavasta. Jos myyntitapa on ulosottokaaren säännökset huomioon ottaen ollut sallittu, voidaan uusi myynti kumota vain ulosottokaaren 5 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetyin rajoitetuin perustein. Kun ulosottokaaren 5 luvun 76 §:ssä ulosottomiehen toimittamalle vapaalle myynnille säädetyt edellytykset ovat tässä tapauksessa täyttyneet eikä A ole väittänyt, saati saattanut todennäköiseksi, että muulla myyntitavalla olisi saatu huomattavasti korkeampi kauppahinta, on ulosottovalitus tullut käräjäoikeuden mukaan hylätä.

24. Korkein oikeus toteaa, että A on ulosottovalituksessaan kuitenkin vedonnut ennen kaikkea siihen, ettei ulosottomies ole kiinteistöä uudelleen myydessään menetellyt huutokaupat.com -sivustolla ilmoitettujen yleisten huutokauppaehtojen mukaisesti. Yleisten huutokauppaehtojen ostajan korvausvelvollisuutta koskevan kohdan mukaan, jollei ostaja maksa kauppahintaa maksuaikana, toimitetaan uusi huutokauppa. Ostajan on korvattava erotus, jos korkein tarjous jää uudessa huutokaupassa alemmaksi kuin edellisessä huutokaupassa tehty korkein tarjous siihen lisättynä maksuajan korko ja viivästyskorko. Ostajan on korvattava kulut myös jälkimmäisestä huutokaupasta, jollei niitä saada ylijäämästä.

25. Käräjäoikeuden päätöksessä edellä mainittuun A:n esittämään valitusperusteeseen ei nimenomaisesti oteta kantaa. Korkein oikeus toteaa, että ulosmitatun omaisuuden myynnissä on ulosottovelallisen, -velkojan ja ulosottomiehen välisen suhteen lisäksi kysymys myös ulosmittausmyynnin ostajan ja ulosottomiehen välisestä suhteesta. Ostaja on tyypillisesti velalliseen ja velkojaan nähden ulkopuolinen, joka saa tietoa ostettavasta kohteesta lähinnä vain ulosottomiehen antamien tietojen perusteella.

26. A:n kiistettyä korvausvelvollisuutensa sillä perusteella, että kiinteistön uudelleen myyntiä ei ollut suoritettu huutokauppaehtojen mukaisesti, asiassa olisi tullut käräjäoikeudessa arvioida, mikä merkitys huutokauppaehdoilla on nimenomaan ostajan korvausvelvollisuuden kannalta. Ulosmitatun omaisuuden ostajan ja ulosottomiehen välillä yleisten huutokauppaehtojen merkitystä arvioitaessa kysymys ei ole siitä, voiko ulosottomies ulosottokaaren mukaisten edellytysten täyttyessä valita uudelleen myynnin tilanteessa ensimmäiseen myyntiin verrattuna toisen myyntitavan, vaan pikemminkin siitä, onko ensimmäisen myynnin ostajille ilmoitetuissa yleisissä huutokauppaehdoissa rajattu korvausvelvollisuuden perusteita siten, että korvausvelvollisuuden edellytyksiä on uudelleen myyntitilanteessa rajattu huutokauppaehdoissa ilmoitetun mukaisesti. Kysymys on siten sen arvioinnista, onko yleisillä huutokauppaehdoilla rajattu tai voitu rajata korvausvelvollisuuden perustavia edellytyksiä ulosottokaaren sääntelyyn nähden.

27. A on vedonnut kohdassa 24 mainittuun seikkaan myös valituksessaan hovioikeudelle. Kun käräjäoikeus ei ole ratkaisussaan lausunut tästä kysymyksestä, ei hovioikeus ole tältä osin voinut arvioida käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen oikeellisuutta jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Jatkokäsittelylupa olisi siten tullut myöntää tarkistusperusteella. Kun ostajan korvausvelvollisuus ja yleisten huutokauppaehtojen merkitys sen kannalta on nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa lisäksi tulkinnanvarainen ja epäselvä, olisi hovioikeuden tullut myöntää jatkokäsittelylupa myös muutosperusteella. Ulosottokaaressa ei ole myöskään säädetty siitä, mikä merkitys huutokauppaehdoilla on ostajan korvausvelvollisuuden perustavien seikkojen arvioinnin kannalta. Tämä kysymys on tulkinnanvaraisuuden lisäksi periaatteellisesti merkityksellinen, joten jatkokäsittelylupa olisi tullut myöntää myös ennakkoratkaisuperusteella.

Asian jatkokäsittely

28. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että A:lle olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa muutos-, tarkistus- ja ennakkoratkaisuperusteella. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asian jatkokäsittely tapahtuu soveliaimmin hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan.

A:lle myönnetään jatkokäsittelylupa. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Päivi Hirvelä, Asko Välimaa ja Timo Ojala. Esittelijä Essi Kinnunen.

 
Julkaistu 11.6.2020