KKO:2020:35

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kainuun käräjäoikeuden välituomio 29.6.2018 nro 18/3281 ja Rovaniemen hovioikeuden tuomio 12.3.2019 nro 89 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa laamanni Pekka Määttä sekä hovioikeudessa hovioikeudenlaamanni Sakari Laukkanen, hovioikeudenneuvos Pasi Oikkonen ja asessori Maija Mononen, joka myös esitteli asian.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X Oy:lle (jäljempänä yhtiö) myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan yhtiö vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A:n vahvistamisvaatimus kohdassa 3 on hyväksytty ja hovioikeus katsonut, että yhtiöllä olisi palkanmaksuvelvoite 1.1.2014 lukien.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on työskennellyt X:n (jäljempänä myös liikelaitos) palveluksessa kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa (jäljempänä viranhaltijalaki) tarkoitetussa virkasuhteessa lehtorina. Liikelaitoksen rehtori on päätöksellään 6.7.2012 irtisanonut A:n virkasuhteen taloudellisista ja tuotannollisista syistä päättymään 7.2.2013. Liikelaitoksen johtokunta on 27.2.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen rehtorin päätöksestä. A on valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka on päätöksellään 13.11.2014 hylännyt A:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisullaan 30.12.2016 kumonnut edellä mainitut päätökset ja katsonut, että liikelaitoksella ei ollut ollut viranhaltijalaissa säädettyä perustetta irtisanoa A:n virkasuhdetta. A:n palvelussuhteen päättämiselle ei siten ollut ollut viranhaltijalaissa säädettyä perustetta.

2. X Oy niminen osakeyhtiö on perustettu 8.5.2013, ja X-liikelaitoksen henkilöstö on siirtynyt 1.1.2014 lukien yhtiön palvelukseen työsopimussuhteeseen. A ei tuossa yhteydessä ollut siirtynyt yhtiön palvelukseen. Liikelaitoksen johtokunta on lakkauttanut liikelaitoksen virat päättymään 31.12.2013. Virkasuhteisille on tehty työsopimukset yhtiöön palvelussuhteiden ehtojen säilyessä ennallaan.

3. A on irtisanomisensa jälkeen työskennellyt yhtiön palveluksessa sivutoimisena tuntiopettajana 1.1.–31.12.2014 ja sivutoimisena kirjastovirkailijana 1.1.–31.3.2014.

4. A on yhtiötä vastaan nostamassaan kanteessa vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle viranhaltijalain 45 §:n nojalla korvausta saamatta jääneistä työansioista ajalta 1.1.2014–31.12.2016 tai toissijaisesti vastaavaa määrää työsopimuslain mukaisena palkkana. Palkanmaksuvelvollisuus on kanteen mukaan syntynyt, koska A on ollut työnantajan käytettävissä 1.1.2014 alkaen. Lisäksi A on vaatinut korvausta irtisanomisajan palkasta ja työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

5. A on katsonut, että irtisanomisen tultua todetuksi laittomaksi yhtiö on liikkeen luovutuksensaajana viranhaltijalain 25 §:n 2 momentin nojalla vastuussa sille siirtyneistä virkasuhteesta johtuvista oikeuksista ja velvollisuuksista. A:n virasta irtisanominen oli viranhaltijalain 44 §:n 1 momentista ilmenevästä virkamiesoikeudellisesta jatkuvuusperiaatteesta johtuen jäänyt vaikutuksettomaksi, ja asiaa oli arvioitava niin kuin irtisanomista ei olisi tapahtunutkaan. A:n mukaan hänen on katsottava siirtyneen liikkeen luovutuksella yhtiön palvelukseen. Yhtiö oli Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen kieltäytynyt ottamasta A:ta palvelukseensa ja siten päättänyt työsopimuksen ilman työsopimuslaissa tarkoitettua perustetta ja irtisanomisaikaa noudattamatta.

6. Yhtiö on kiistänyt kanteen.

7. Asianosaiset ovat pyytäneet, että käräjäoikeus antaa oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun välituomion A:n vaatimuksista, joilla hän on vaatinut käräjäoikeutta vahvistamaan, että

1) A:n virkasuhde on ollut viranhaltijalain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla voimassa liikkeen luovutuksen hetkellä 1.1.2014;

2) työnantajan oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet yhtiölle siten, että A:lle on ensisijaisesti syntynyt oikeus viranhaltijalain 45 §:n mukaiseen ansionmenetyskorvaukseen 1.1.2014 lukien; ja

3) toissijaisesti, että A:n ja yhtiön välille on syntynyt työsuhde 1.1.2014 alkaen ja siten A:lle on syntynyt oikeus saada palkkaa 1.1.2014 lukien.

8. Käräjäoikeus on välituomiossaan hyväksynyt kanteen vahvistusvaatimukset kohtien 1 ja 3 osalta. Kohdan 2 vahvistusvaatimus on hylätty. Hovioikeus on tuomiollaan pysyttänyt voimassa käräjäoikeuden välituomion lopputuloksen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

9. Myönnetyn valitusluvan ja yhtiön välituomiolla ratkaistuun vaatimuskohtaan 3 rajatun valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n ja yhtiön välille syntynyt työsuhde 1.1.2014 alkaen ja jos on, onko A:lla oikeus saada palkkaa sanotusta ajankohdasta lukien.

Onko A:n ja X Oy:n välille syntynyt työsuhde 1.1.2014 alkaen

Arvioinnin lähtökohdista

10. Kunnallisen viranhaltijan asemasta liikkeen luovutuksen yhteydessä säännellään viranhaltijalain 25 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista virkasuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät uudelle omistajalle tai haltijalle. Jos luovutus tapahtuu yksityisoikeudelliselle yhteisölle tai säätiölle, siirtyvät viranhaltijat työsopimussuhteeseen luovutuksensaajan palvelukseen. Mitä edellä on lausuttu oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymisestä, ei tällöin kuitenkaan koske niitä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka johtuvat nimenomaan virkasuhteesta eivätkä ole ominaisia työsuhteelle.

11. Niin sanottua virkamiesoikeudellista jatkuvuusperiaatetta koskeva säännös on viranhaltijalain 44 §:n 1 momentissa. Sen mukaan viranhaltijan virkasuhde jatkuu katkeamattomana, jos virkasuhteen irtisanominen tai purkaminen on lainvoimaisen päätöksen mukaan tapahtunut ilman laissa säädettyä irtisanomis- tai purkamisperustetta.

12. Alemmat oikeudet ovat viranhaltijalain 25 §:n 2 momenttiin ja 44 §:ssä ilmaistuun virkamiesoikeudelliseen jatkuvuusperiaatteeseen tukeutuen hyväksyneet vahvistusvaatimuksen kohdan 1 ja katsoneet, että liikelaitoksen palvelussuhteiden ja liikkeen luovuttajan velvoitteiden siirtymistä luovutuksensaajalle on arvioitava siitä lähtökohdasta, että A:n virkasuhde oli jatkunut katkeamattomana liikkeen luovutukseen saakka ja oli voimassa liikkeen luovutuksen hetkellä 1.1.2014. Kun hovioikeuden ratkaisu on tältä osin jäänyt lainvoimaiseksi, on Korkeimman oikeuden arvioinnissa otettava huomioon tämä jo lainvoimaisesti ratkaistu kannevaatimus.

Viranhaltijalain 25 §:n 2 momentin rajoitussäännöksen merkityksestä

13. Viranhaltijalain 25 §:n 2 momentissa on rajattu liikkeen luovutuksen tapahtuessa yksityisoikeudelliselle yhteisölle siirtymisen ulkopuolelle ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka johtuvat nimenomaan virkasuhteesta eivätkä ole ominaisia työsuhteille.

14. Hovioikeus on työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettuun direktiiviin 2001/23/EY (liikkeenluovutusdirektiivi) ja virkamiesoikeudelliseen jatkuvuusperiaatteeseen tukeutuen katsonut A:n 1.1.2014 lukien siirtyneen yhtiön työsuhteiseksi työntekijäksi ja työsuhteen ja työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden olleen voimassa tästä alkaen. Hovioikeuden mukaan yhtiön olisi voidakseen vedota irtisanomiseen tullut ilmoittaa A:lle tahtonsa päättää tämän työsuhde.

15. Korkein oikeus toteaa, että tuomiossaan 14.9.2000, Collino ja Chiappero, C-343/98, EU:C:2000:441, 38–41 kohdat, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettua direktiiviä 77/187/ETY voidaan periaatteessa soveltaa julkisoikeudellisten laitosten luovutukseen luovutuksensaajalle. Kuitenkin direktiivin mukaisista eduista hyötyvät ainoastaan ne työntekijät, jotka ovat alun perin olleet kansallisessa lainsäädännössä suojattuja työntekijöitä. Julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa olevat työntekijät eivät tämän tuomion mukaan ole direktiivissä 77/187/ETY tarkoitettuja työntekijöitä (ks. myös yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 4.6.2002, Beckmann, C-164/00, EU:C:2002:330, 27 kohta ja EFTA-tuomioistuimen tuomio 22.3.2002, Viggósdóttir, E-3/01, 29 kohta).

16. Korkein oikeus toteaa, että nykyisin voimassa olevaan liikkeenluovutusdirektiiviin 2001/23/EY ei sisälly Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edellä sanotuissa ratkaisuissaan soveltamaan direktiiviin 77/187/ETY verrattuna laajempaa työntekijän käsitettä. Tällä perusteella yhteisöjen tuomioistuimen asiaa koskevaa aikaisempaa oikeuskäytäntöä voidaan edelleen noudattaa.

17. Viranhaltijalain 25 §:n 2 momentin säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perustelujen mukaan (HE 196/2002 vp s. 47) oikeuksien siirtyminen ei koskisi virkasuhteen oikeudelliseen luonteeseen sinänsä kuuluvia oikeuksia kuten esimerkiksi lakiehdotuksen 44 §:ssä säädettäväksi ehdotettua virkasuhteen jatkumista. Asia on mainittua säännöstä sisällöllisesti vastaavan valtion virkamieslain 5 f §:n 1 momentin säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa ilmaistu niin, että oikeuksien siirtyminen ei koskisi esimerkiksi lain 55 §:n 3 momentin jatkuvuusperiaatetta (HE 95/2011 vp s. 11).

18. Viranhaltijalain 25 §:n 2 momentin perusteluista ilmenevin tavoin esimerkiksi virkasuhteen jatkuminen lain 44 §:n nojalla kuuluu kansallisen poikkeussääntelyn piiriin. Korkein oikeus katsoo, että liikkeenluovutusdirektiivistä ei edellä kohdissa 15 ja 16 todetun perusteella johdu perustetta tulkita lain 25 §:n 2 momentin sisältämää nimenomaan virkasuhteesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymistä koskevaa rajoitussäännöstä supistavasti esimerkiksi niin, että liikkeen luovutuksensaajan tulisi jatkuvuusperiaatteen perusteella varautua ottamaan palvelukseensa luovuttajan aikaisemmin irtisanomia virkamiehiä. Liikkeen luovutuksensaajan menettelyä tässä asiassa arvioidessaan Korkein oikeus on kuitenkin edellä 12 kohdasta ilmenevin tavoin sidottu siihen, että A:n virkasuhteen on katsottu olleen voimassa liikkeen luovutuksen tapahtuessa 1.1.2014.

Luovutuksensaajan tosiasiallisen toiminnan merkityksestä työsuhteen syntymisen kannalta

19. Hovioikeus on arvioidessaan kohdan 3 vahvistusvaatimusta A:n työsuhteen syntymisestä luovutuksensaajan kanssa 1.1.2014 alkaen katsonut, että toisin kuin työsuhteissa, laittomasti irtisanottu virkasuhde palautuu ja yhtiö ei ole tehokkaasti voinut vedota liikkeen luovuttajan aikaisemmin tekemään irtisanomiseen ilmoittamatta siitä millään tavalla A:lle. Hovioikeuden mukaan luovutuksensaajan palvelukseen siirtyneen viranhaltijan työsopimuksen päättäminen olisi siten edellyttänyt jonkinlaista luovutuksensaajan suorittamaa päättämistointa ja työntekijälle tehtyä ilmoitusta yhtiön tahdosta päättää tämän työsuhde. Hovioikeuden mukaan A:n työsuhteen ei myöskään voitu katsoa päättyneen liikkeen luovutuksessa ainoastaan sen johdosta, että yhtiö ei ollut ottanut häntä palvelukseensa.

20. Korkein oikeus tarkastelee ensiksi kysymystä siitä, onko A:n vahvistettavaksi vaatima työsopimussuhde tosiasiallisesti päättynyt sen johdosta, että yhtiö ei ollut ottanut häntä palvelukseensa. Korkein oikeus on työsopimuslain liikkeenluovutussäännöksien soveltamista koskevissa ratkaisuissaan KKO 2000:7 ja 2008:88 katsonut työntekijän työsopimuksen, jota ei ollut irtisanottu ennen liikkeen luovutusta, tosiasiallisesti päättyneen sen vuoksi, että luovutuksensaaja ei ollut ottanut työntekijää palvelukseensa.

21. Arvioidessaan liikkeen luovutuksensaajan tosiasiallisen toiminnan merkitystä tässä asiassa Korkein oikeus toteaa lähtökohtana, että yhtiön näkökulmasta A oli jo vuonna 2012 liikelaitoksen toimesta irtisanottu viranhaltija, jonka virkasuhde oli päättynyt 7.2.2013. Liikkeen luovutuksen tapahtuessa 1.1.2014 hän ei tosiasiallisesti kuulunut niiden viranhaltijoiden joukkoon, jotka viranhaltijalain 25 §:n 2 momentin nojalla työsuhteisina siirtyivät yhtiön palvelukseen.

22. Asiassa on lisäksi riidatonta, että A ei ollut liikkeen luovutuksen perusteella pyrkinyt yhtiöön työsuhteeseen. Yhtiö puolestaan ei ollut liikkeen luovutuksen yhteydessä ilmoittanut A:lle kantaansa tämän mahdollisuudesta siirtyä liikkeenluovutuksen perusteella sen palvelukseen työsuhteeseen. Myöskään palvelussuhteen päättämisestä ei tuossa vaiheessa ollut käyty keskustelua. A oli irtisanomisensa jälkeen liikkeen luovutuksen tapahduttua työskennellyt yhtiön palveluksessa sivutoimisena tuntiopettajana 31.12.2014 saakka ja lisäksi yhtiössä sivutoimisena kirjastovirkailijana 1.1.–31.3.2014, mikä osaltaan osoittaa, että hänen työskentelynsä yhtiössä 1.1.2014 jälkeen ei ollut perustunut liikkeen luovutuksessa siirtyneisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

23. Hovioikeuden omaksumasta lähtökohdasta tilannetta tarkastellen Korkein oikeus toteaa lisäksi, että yhtiöllä liikkeen luovutuksensaajana olisi luovutuksen ajankohtana sinänsä ollut mahdollisuus arvioida virkamiesoikeudellisesta jatkuvuusperiaatteesta yhtiölle mahdollisesti aiheutuvia työnantajan velvollisuuksia. Yhtiö olisi esimerkiksi voinut arvioida luovuttajan suorittaman irtisanomisen laillisuutta toisin kuin luovuttaja, ja ottaa aiemmin irtisanotun viranhaltijan jo luovutuksen yhteydessä palvelukseensa. Yhtiö ei kuitenkaan ollut ottanut A:ta palvelukseensa. Vahvistusvaatimuksen kohtaa 1 koskevan hovioikeuden ratkaisun pohjalta yhtiön voidaan katsoa liikkeen luovutuksen yhteydessä näin tosiasiallisesti estäneen hänen siirtymisensä palvelukseensa työsuhteeseen. Työnantajan menettelyn asianmukaisuutta voidaan ratkaisuista KKO 2000:7 ja 2008:88 ilmenevin tavoin tällöin arvioida työsuhteen perusteetonta päättämistä koskevien säännösten valossa.

24. Korkein oikeus katsoo, toisin kuin hovioikeus, että tässä tilanteessa luovutuksensaajan tosiasiallisella toiminnalla liikkeen luovutuksen yhteydessä on vahvistusvaatimuksen kohdan 1 asettamasta lähtökohdasta ja hovioikeuden omaksumasta virkamiesoikeudellisesta jatkuvuusperiaatteesta huolimatta keskeinen merkitys arvioitaessa työsuhteen syntymistä koskevaa kysymystä. Kun yhtiö ei ollut liikkeen luovutuksen perusteella ottanut A:ta palvelukseensa, Korkein oikeus edellä kohdasta 20 ilmenevän työsuhteita koskevan oikeuskäytännön huomioon ottaen katsoo, että edellytyksiä sen vahvistamiseen, että A:n ja yhtiön välille on syntynyt työsuhde 1.1.2014 lukien, ei ole. Tarvetta enemmälti arvioida luovutuksensaajan aikaisemmin suorittamaan irtisanomiseen vetoamista koskevaa kysymystä ei ole.

Oikeutta palkkaan koskeva vahvistusvaatimus

25. Korkein oikeus on edellä kuvatuin tavoin katsonut, ettei asiassa ole edellytyksiä hyväksyä A:n vahvistusvaatimusta, jonka mukaan osapuolten välille on 1.1.2014 alkaen syntynyt työsuhde. Siten ei myöskään ole perusteita A:n vaatimalla tavalla vahvistaa, että hänellä on mainitusta ajankohdasta lukien oikeus saada palkkaa yhtiöltä.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden välituomiota ja hovioikeuden tuomiota muutetaan. Kohdan 3 vahvistusvaatimus, jonka johdosta hovioikeus on vahvistanut, että A:n ja X Oy:n välille on syntynyt työsuhde 1.1.2014 alkaen ja että A:lle on syntynyt oikeus saada palkkaa 1.1.2014 lukien, hylätään.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian käsittely jatkuu Kainuun käräjäoikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Päivi Hirvelä, Asko Välimaa ja Timo Ojala. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.