KKO:2020:32

Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen - Koventamisperusteet
Todistelu - Näytön arviointi

Diaarinumero: R2018/707
Taltionumero: 590
Antopäivä: 5.5.2020 ECLI:FI:KKO:2020:32

Oliko rikos tehty ihonväriin tai etniseen alkuperään perustuvasta vaikuttimesta? Kysymys näyttökynnyksestä ja näytön arvioinnista. (Ään.)

RL 6 luku 5 § 1 mom 4 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Päijät-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 20.11.2017 nro 17/147089

Käräjäoikeus katsoi syytekohdassa 1 selvitetyksi, että A oli 3.8.2017 uhannut D:tä rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että tällä oli ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. A oli erään ravintolan ulko-ovelle vievässä portaikossa ottanut esiin pistoolin ja lähietäisyydeltä osoittanut sillä D:tä jalkoihin.

Käräjäoikeus katsoi syytekohdassa 5 selvitetyksi, että A ja B olivat 3.8.2017 edellä mainitun ravintolan edessä olevalla aukiolla yhdessä yrittäneet tappaa C:n.

A oli osoittanut C:tä lähietäisyydeltä pistoolilla ylävartaloon useita kertoja sekä samalla painanut liipaisinta ja sanallisesti uhannut tappaa C:n. A:n useista yrityksistä huolimatta ase ei ollut piipussa jumissa olleen patruunan vuoksi lauennut.

B oli tämän jälkeen antanut A:lle puukon, jolla A oli lyönyt C:tä vasempaan poskeen. Tämän seurauksena osapuolten välillä oli alkanut kamppailu. B oli tällöin yrittänyt kampata C:n. Kamppailun yhteydessä C oli kaatunut maahan selälleen, jolloin A oli lyönyt häntä puukolla useita kertoja ainakin keskivartaloon. C:n noustua ylös maasta A oli kerran lyönyt C:tä puukolla käteen ja paennut paikalta.

Puukolla lyönnit olivat aiheuttaneet C:lle pistohaavan vasempaan poskeen ja useita pistojälkiä eri puolille kehoa. Teosta oli lisäksi aiheutunut C:lle lievä ilmarinta, kiireellistä leikkaushoitoa vaatinut vatsaontelon haava sekä kasvojen hermovaurio. Teko oli jäänyt yritykseksi, koska paikalle oli hälytetty apua ja C oli toimitettu sairaalahoitoon.

Menetellessään kuvatulla tavalla vastaajat olivat tarkoittaneet tappaa C:n tai ainakin heidän oli täytynyt pitää C:n kuolemaa teon varsin todennäköisenä seurauksena.

Käräjäoikeus luki A:n ja B:n syyksi C:hen kohdistuneen tapon yrityksen syytekohdassa 5 sekä lisäksi A:n syyksi D:hen kohdistuneen laittoman uhkauksen syytekohdassa 1 ja ampuma-aserikoksen syytekohdassa 6. Käräjäoikeus tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista rikoksista ja täytäntöönpantavaksi määrätystä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen viiden vuoden vankeusrangaistukseen sekä B:n hänen syykseen luetusta tapon yrityksestä kolmen vuoden 11 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus hylkäsi syyttäjän vaatimuksen siitä, että A:lle ja B:lle tapon yrityksestä ja A:lle laittomasta uhkauksesta tuomittavaa rangaistusta mitattaessa sovellettaisiin rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua koventamisperustetta. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että kyseiset rikokset olisi tehty rasistisesta, asianomistajien rotuun, ihonväriin, syntyperään tai etniseen alkuperään perustuvasta vaikuttimesta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Vuorio ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 6.7.2018 nro 18/129355

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:lle ja B:lle rangaistuksia tuomittaessa sovelletaan rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan koventamisperustetta ja että rangaistuksia sen vuoksi korotetaan.

Hovioikeuden tuomiossa selostettiin rasistisesta motiivista esitettyä näyttöä seuraavasti:

D:n mukaan hän ei ollut tuntenut A:ta tai B:tä entuudestaan. A oli ravintolassa häntä vastaan kävellessään yllättäen tönäissyt häntä ja hänen kysyttyään syytä tönäisylle A oli vastannut, että "turpa kiinni vitun neekeri" tai jotain muuta vastaavaa. "Neekeriksi" haukkuminen oli jatkunut ravintolan ulkopuolella ja se oli kohdistunut hänen lisäkseen myös erääseen toiseen tummaihoiseen henkilöön. Hän oli yrittänyt kysyä A:lta, miksi tämä käyttäytyi aggressiivisesti häntä kohtaan, muttei ollut saanut kysymykseen vastausta. Hänen käsityksensä mukaan tapahtumat johtuivat heidän ihonväristään ja ulkomaalaistaustastaan. Hän oli juuriltaan afrikkalainen.

C:n mukaan hän ei ollut tuntenut A:ta tai B:tä entuudestaan. Hän ei ymmärtänyt syytä tapahtuneelle. Heitä oli nimitelty "neekereiksi" ja rasistista huutelua oli ollut, mutta sen sisältöä hän ei enää tarkemmin muistanut. Hän oli juuriltaan irakilainen.

Todistaja E oli kertonut kuulleensa tapahtumien aikana jonkinlaista "neekerihuutelua", joka oli kohdistunut henkilöön, joka oli sittemmin joutunut puukotetuksi. Huutelun sisältöä hän ei enää tarkemmin muistanut. Käräjäoikeudessa E oli kertonut kahden suomalaisen miehen huutaneen "vitun neekeri lähdetään tappelemaan" kahdelle miehelle, joista toista oli puukotettu. Nyrkkitappelun jälkeen toinen suomalaisista miehistä oli osoittanut aseella ulkomaalaista miestä.

A ja B olivat kiistäneet rasistisen motiivin. Heidän mukaansa kyse oli muista syistä syntyneestä tavanomaisesta tappelutilanteesta, jonka yhteydessä oli puolin ja toisin esitetty loukkaavia kommentteja.

Johtopäätöksinään hovioikeus katsoi, että asianomistajien ja todistajan kertomukset tukivat sitä, että asianomistajat olivat valikoituneet A:n ja B:n väkivaltaisen käyttäytymisen kohteiksi nimenomaan ihonvärinsä tai etnisen taustansa perusteella. Asianomistajat ja todistaja olivat yhtenevästi kertoneet vastaajien rasistisesta huutelusta. D:n kertomus ravintolassa tapahtuneesta tönimisestä tuki erityisen selvästi sitä, että A:n motiivi väkivallan tekemiselle oli ollut rasistinen. Vastaajat eivät olleet tunteneet asianomistajia entuudestaan eivätkä he olleet esittäneet mitään konkreettista ja uskottavaa vaihtoehtoista syytä tekemälleen väkivallalle.

Kokonaisuutena arvioiden asiassa ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että A ja B olivat tehneet syytekohdan 5 rikoksen ja A lisäksi syytekohdan 1 rikoksen asianomistajien ihonväriin tai etniseen taustaan perustuvasta vaikuttimesta. Rangaistuksia mitattaessa oli siten sovellettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan koventamisperustetta. Hovioikeus katsoi, että koventamisperusteen soveltamisen johdosta vastaajille tuomittuja rangaistuksia oli korotettava neljällä kuukaudella.

A:n rangaistus korotettiin 5 vuoteen 4 kuukauteen ja B:n rangaistus 4 vuoteen 3 kuukauteen 15 päivään vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Janne Arvela, Sari Nevalainen ja Juha Palkamo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin rangaistuksen mittaamiseen on sovellettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan koventamisperustetta.

A ja B vaativat valituksissaan, että koventamisperustetta ei sovelleta ja että heille tuomittuja rangaistuksia alennetaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään.

C vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään.

D vaati vastauksessaan, että A:n valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A:n syyksi on syytekohdassa 1 luettu D:hen kohdistunut laiton uhkaus. A:n ja B:n syyksi on syytekohdassa 5 luettu C:hen kohdistunut tapon yritys. Hovioikeus on katsonut, ettei asiassa jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että A ja B olivat tehneet kyseiset rikokset asianomistajien ihonväriin tai etniseen taustaan perustuvasta vaikuttimesta. Sen vuoksi hovioikeus on soveltanut rangaistuksia mitatessaan rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan koventamisperustetta.

2. Asiassa on A:n ja B:n valitusten johdosta kysymys siitä, onko A:lle syytekohdan 1 laittomasta uhkauksesta sekä A:lle ja B:lle syytekohdan 5 tapon yrityksestä tuomittavaa rangaistusta mitattaessa sovellettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan koventamisperustetta.

Koventamisperusteen soveltamista koskevat oikeusohjeet

3. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperuste on rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta.

4. Mainittu säännös (nykyään laissa 564/2015) on sisällöllisesti nykyistä vastaavassa muodossaan tullut voimaan lailla 511/2011, jolla lainsäädäntö saatettiin vastaamaan muun ohessa rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS vaatimuksia. Puitepäätöksen 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on muiden kuin puitepäätöksen 1 ja 2 artiklassa tarkoitettujen tekojen (rasismia ja muukalaisvihaa koskevat rikokset sekä yllytys ja avunanto niihin) osalta toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että rasistisia ja muukalaisvihamielisiä vaikuttimia pidetään raskauttavina asianhaaroina, tai vaihtoehtoisesti, että tuomioistuimet ottavat tällaiset vaikuttimet huomioon määrätessään rangaistuksia.

5. Lainkohdan säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenee, että Suomen lainsäädännön ei katsottu kaikilta osin kattavan kyseisen artiklan vaatimusta siitä, että rasistisia ja muukalaisvihamielisiä vaikuttimia pidetään raskauttavina asianhaaroina. Tämän vuoksi esityksessä ehdotettiin koventamisperustetta koskevaa säännöstä muutettavaksi niin, että se täyttäisi artiklassa asetetut vaatimukset (ks. HE 317/2010 vp s. 12 ja 31–32). Hallituksen esityksen mukaan säännöksen tarkoituksena on, että rasistinen motiivi voidaan ottaa huomioon koventamisperusteena, vaikka se ei olisi rikoksen ainoa motiivi (HE s. 38).

Koventamisperustetta koskevaa näytön arviointia koskevat oikeusohjeet

6. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja todetaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Laissa ei ole nimenomaista säännöstä rangaistuksen koventamisperusteisiin sovellettavasta näyttövaatimuksesta.

7. Edellä selostetun pykälän 2 momentista ilmenevää näyttövaatimusta on tulkittu oikeuskirjallisuudessa siten, että näyttökynnys koskee vain sitä, onko vastaaja syyllistynyt rikokseen vai ei, ja että tällöin syyllisyyskäsite merkitsee samaa kuin rikosoikeudellinen vastuu. Lisäksi on katsottu, että rikosten seuraamusten osalta ei voida puhua varsinaisesta näyttökynnyksestä, vaan tuomioistuin tekee niistä melko pitkälti kokonaisarvioinnin käsillä olevien faktojen perusteella (Jaakko Rautio – Dan Frände: Todistelu. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari. 2016 s. 42). Samansuuntaisesti on toisaalla oikeuskirjallisuudessa esitetty, että seuraamusharkintaan liittyviä seikkoja koskevalta näytöltä ei edellytetä samanlaista vakuuttavuutta kuin syyksilukemiseen vaaditaan (Pasi Pölönen – Antti Tapanila: Todistelu oikeudenkäynnissä. 2015 s. 133–134).

8. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyssä koventamisperusteessa on kysymys seikoista, joiden vuoksi rikosta tulisi arvostella keskimääräistä ankarammin. Rangaistuksen koventaminen kyseisillä perusteilla perustuu samankaltaiseen seikastoon, joka on useiden eri rikosten tunnusmerkistössä säädetty rangaistusvastuun edellytykseksi (esim. kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja syrjintä, rikoslain 11 luvun 10 ja 11 §).

9. Nyt kysymyksessä olevan koventamisperusteen ja mainittujen rikostunnusmerkistöjen välistä samankaltaisuutta kuvastaa myös edellä mainitun rikoslain muutoksen esitöissä esitetty kanta, jonka mukaan koventamisperustetta ei voida soveltaa syrjintää ja kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevissa rikoksissa, koska tällöin olosuhde, joka on otettu huomioon tunnusmerkistön laadinnassa, otettaisiin vastaajan vahingoksi huomioon rangaistuksen mittaamisessa (ns. kaksinkertaisen kvalifioinnin kielto, HE 317/2010 vp s. 38 ja HE 44/2002 vp s. 193). Sama olosuhde voi siten tulla arvioitavaksi sovellettavan rikostunnusmerkistön muotoilusta riippuen joko tunnusmerkistötekijänä tai koventamisperusteena.

10. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, että kysymyksessä olevan koventamisperusteen soveltamisen tueksi vedottuja seikkoja arvioitaessa on perusteltua noudattaa näyttövaatimusta, joka rinnastuu rangaistusvastuun perusteeksi vedottuja seikkoja koskevaan tuomitsemiskynnykseen.

11. Rikoksen rasistisesta motiivista voidaan toisinaan esittää näyttönä vastaajan oma ilmoitus tekonsa vaikuttimista. Vastaaja on saattanut esimerkiksi kertoa ulkopuolisille taikka viesteissä tai kirjoituksissa ilmaista, että hänen suunnittelemansa tai tekemänsä rikoksen motiivi on ollut rasistinen. Jollei vastaaja ole tällä tavoin itse ilmaissut motiiviaan, teon vaikuttimia voidaan yleensä arvioida vain ulkoisesti havaittavien seikkojen perusteella.

12. Käytännössä usein esiintyvä viite rikoksen rasistisesta motiivista on se, että tekijä on ennen tekoa, sen aikana tai sen jälkeen käyttänyt asianomistajan ihonväriin tai etniseen alkuperään viittaavia loukkaavia nimityksiä. Tällainen nimittely ei välttämättä yksistään riitä osoitukseksi teon rasistisesta vaikuttimesta, vaan nimittely on suhteutettava teko-olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Varsinkin jos rasistinen nimittely on yhdistynyt siihen, että rikos on kohdistettu vastaajalle entuudestaan tuntemattomaan henkilöön eikä siihen vaikuta olleen mitään muuta, esimerkiksi asianomistajan käyttäytymiseen liittyvää syytä, nimittely ja teko-olosuhteet muodostavat yhdessä vahvan näytön rikoksen rasistisesta vaikuttimesta. Teon vaikuttimia koskevaa näyttöä arvioitaessa on otettava huomioon myös se edellä kohdassa 5 todettu seikka, että koventamisperusteen soveltaminen ei edellytä, että rasistinen motiivi olisi ollut rikoksen ainoa motiivi.

13. Kuten Korkein oikeus on useissa ennakkopäätöksissään todennut, syyttäjän todistustaakasta huolimatta voi syntyä tilanteita, joissa rikosasian vastaajan voidaan edellyttää puolestaan selvittävän niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut (ks. esim. KKO 2019:2, kohta 10). Jos syyttäjän esittämä näyttö viittaa vahvasti siihen, että rikos on tehty rasistisesta vaikuttimesta, tulee näyttöä arvioitaessa näin ollen harkittavaksi myös se, onko vastaaja saattanut uskottavaksi, että rikoksen tekeminen on johtunut yksinomaan jostakin muusta vaikuttimesta. Vastaajan selitysvelvollisuutta harkittaessa on toisaalta otettava huomioon yleinen tieto siitä, että varsinkin lievemmät väkivaltarikokset saavat usein alkunsa hetken mielijohteesta tai objektiivisesti arvioiden vähäpätöiseltä vaikuttavista ärsykkeistä ja ettei rikokselle siis välttämättä aina ole mitään järkevästi selitettävissä olevaa motiivia.

Arvio ja johtopäätökset koventamisperusteen soveltamisesta

14. Hovioikeuden tuomiossa on katsottu selvitetyksi, että syytteessä tarkoitetut tapahtumat ovat alkaneet sisällä ravintolassa, jossa A on D:tä vastaan kävellessään yllättäen tönäissyt tätä. D:n kysyttyä syytä tönäisylle A on nimitellyt tätä rasistisesti. A on tämän jälkeen ravintolan ulko-ovelle vievässä portaikossa uhannut D:tä mukanaan olleella käsiaseella syytekohdassa 1 kuvatuin tavoin.

15. Ravintolan ulkopuolella vastaajat ovat kohdistaneet asianomistajiin rasistista nimittelyä ja huutelua. He ovat muun muassa kehottaneet rasistisin huudoin asianomistajia ryhtymään tappeluun. Tämän jälkeen vastaajat ovat syyllistyneet heidän syykseen syytekohdassa 5 luettuun, C:hen kohdistuneeseen tapon yritykseen.

16. Asiassa on riidatonta, että vastaajat eivät ole tunteneet asianomistajia entuudestaan. Asiassa esitetystä näytöstä ei ole pääteltävissä, että asianomistajat olisivat ennen kyseisiä tapahtumia menetelleet tavalla, joka selittäisi, miksi vastaajat ovat ryhtyneet kohdistamaan uhkailua ja väkivaltaa heihin.

17. Korkein oikeus katsoo, että koventamisperusteen soveltamisen tueksi vedotuista seikoista esitetty näyttö tukee vahvasti sitä hovioikeuden tekemää päätelmää, että asianomistajat ovat valikoituneet A:n ja B:n rikosten kohteeksi ihonvärinsä ja etnisen alkuperänsä vuoksi. A ja B eivät myöskään ole esittäneet menettelylleen uskottavaa vaihtoehtoista selitystä, jota heiltä syytekohdan 5 teon vakavuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen voitaisiin edellyttää.

18. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei koventamisperusteen soveltamisen tueksi vedotuista seikoista jää varteenotettavaa epäilystä. Kun hovioikeuden ratkaisu koventamisperusteen soveltamisesta on siten oikea, A:lle ja B:lle tuomittuja rangaistuksia ei ole heidän valitustensa johdosta aihetta alentaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Marjut Jokela (eri mieltä), Tuomo Antila, Juha Mäkelä ja Asko Välimaa. Esittelijä Timo Saranpää.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Jokela: Olen samaa mieltä siitä, että rangaistuksen koventaminen rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla edellyttää, että rikoksen rasistisesta motiivista ei jää varteenotettavaa epäilystä. Todistustaakka kuuluu rikosasian kantajalle. Eri mieltä olen siitä, onko tässä tapauksessa osoitettu, että vastaajien syyksi luettujen rikosten tekeminen on perustunut rasistiseen vaikuttimeen.

Rangaistuksen mittaamisen yleisiin periaatteisiin kuuluu rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaisesti ottaa huomioon muun muassa teon vaikuttimet. Nyt käsiteltävä koventamisperuste on erityissäännös, jota sovelletaan vain, jos rikos on tehty ihonväriin, etniseen alkuperään tai muuhun lainkohdassa mainittuun seikkaan perustuvasta vaikuttimesta.

Kuten Korkeimman oikeuden tuomion kohdassa 5 on todettu, lainkohdan muuttamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on lausuttu, että rasistinen motiivi voidaan ottaa huomioon, vaikka se ei olisi rikoksen ainoa motiivi (HE 317/2010 vp s. 38). Tällä esityölausumalla ei voida syrjäyttää lain sanamuodosta syntyvää käsitystä, jonka mukaan rasistisen motiivin tulee olla rikoksen tekemisen kannalta olennainen, vaikkakaan ei välttämättä yksinomainen syy. Lainmuutoksesta huolimatta tulkinnallista merkitystä on edelleen myös niillä perusteluilla, jotka koskevat alkuperäistä koventamissäännöstä ja jotka sisältyvät rikoslain yleisiä oppeja koskevaan hallituksen esitykseen (HE 44/2002 vp s. 192–193). Tuolloin säännöksen katsottiin antavan suojaa juuri niitä rikoksia vastaan, joiden alkusyy ja tekijän motiivi liittyy uhrin ominaisuuteen tietyn kansanryhmän jäsenenä. Nykyinen säännös on muotoiltu toisin niin, että rikos voi kohdistua muihinkin kuin vain tällaisen ryhmän jäseniin. Tämä ei nähdäkseni poista sitä, että edelleenkin säännös koskee vain rikoksia, joiden alkusyy liittyy rasistisiin tai niihin verrattaviin perusteisiin ja joissa rikos tehdään tai uhri valikoidaan juuri näistä syistä.

Väkivallalle ei useinkaan ole osoitettavissa konkreettista ja yksilöitävää perustetta, kuten myös Korkeimman oikeuden tuomion kohdassa 13 todetaan. Tämä ei rajoitu vain lieviin väkivaltarikoksiin, vaan jopa uhrin kuolemaan johtanut väkivalta voi saada alkunsa tai yltyä sattumanvaraisesti tai ainakin rikoksen vakavuuteen nähden vähäpätöisestä ärsykkeestä. Esimerkkeinä tällaisista voi viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä mainita ratkaisuissa KKO 2019:29 ja KKO 2018:32 kuvatut tapahtumat. Se, ettei väkivallalle välttämättä ole mitään syytä tai selitystä, on otettava huomioon, kun tarkastellaan näyttöä väitetystä rasistisesta motiivista. Erityisen ongelmallista on perustaa arviota siihen, ettei vastaaja kykene esittämään muuta motiivia teolleen. Sellaista vastaselityksen ja sen todentamisen vaatimusta ei voida asettaa, joka käytännössä sulkisi pois sen vaihtoehdon uskottavuuden, ettei tietynkaltaiselle väkivallalle ole mitään ymmärrettävää aihetta.

Tässä tapauksessa väitetystä rasistisesta motiivista ei ole muuta näyttöä kuin se, mitä tapahtumainkulusta voidaan selvittää ja päätellä. Puukotus ja sitä edeltäneet tapahtumat ravintolan ulkopuolella näkyvät varsin selvästi videotallenteelta: Ravintolan edessä olevalla aukiolla seisseet A ja B aloittavat riidanhaluisen uhoamisen kohti C:tä heti tämän tultua ravintolasta. Varsin nopeasti yhtäältä A ja B ja toisaalta C lähestyvät toisiaan ja aloittavat tappelun, jolloin C kaataa A:n maahan. Sekavaan tappeluun liittyvät D ja vähintään kolme muutakin henkilöä potkien ja lyöden toisiaan. Kaikkiaan joukkotappelu kestää muutaman minuutin ennen kuin A ottaa esiin aseen ja myöhemmin puukottaa C:tä.

Väkivallan aloittaminen ja sen yltyminen lopulta tapon yritykseen näyttävät suunnittelemattomilta ja hallitsemattomilta. Väitettyä rasistista motiivia tukevana on esitetty se, että ravintolan edustalla oli huudeltu rasistisia kommentteja. Tätä ei ole kiistetty, mutta niin asianomistajien kuin todistajankin muistikuvat ja kertomukset huutelun sisällöstä, huutajasta kuin ajankohdistakin ovat esitutkinnasta alkaen olleet varsin epämääräisiä. Tarkimman kuvauksen on antanut todistaja, joka käräjäoikeudessa kuultuna on kertonut kahden suomalaismiehen huutaneen "vitun neekeri lähdetään tappelemaan" kahdelle ulkomaalaistaustaiselle miehelle.

Tällainen riitaa haastava huutaminen konfliktitilanteessa ei mielestäni osoita vakavasti otettavaa vaikutinta tapon yritykseen. Rasistista motiivia on pyritty osoittamaan ravintolassa aikaisemmin tapahtuneilla välikohtauksilla A:n ja D:n kesken. Molemminpuolisessa tönimistilantessa A oli sanonut D:lle "neekeri pidä pää kiinni" tai muuta vastaavaa. Myöhemmin A oli portaikossa osoittanut aseella D:tä, mutta tässä yhteydessä rasistista nimittelyä ei ole väitetty käytetyn.

Syyttäjän mukaan vastaajien menettely kokonaisuudessaan osoittaa johdonmukaista asianomistajien ihonväriin tai etniseen taustaan liittyvää motiivia. Mielestäni näistä tapahtumista ja muutamasta päihtyneenä esitetystä sanasta ei voida riittävällä varmuudella päätellä, että tapon yritykseen päätynyt väkivalta olisi perustunut olennaisesti rasistiseen motiiviin. Edellä kuvatun nimittelyn voi yhtä hyvin nähdä väkivaltaisesti käyttäytyneen ja aseistautuneen A:n yrityksenä ärsyttämällä ja loukkaamalla ylipäänsä provosoida tappelua. Erityisen vaikeaa on yhdistää B:tä aikaisemmista välikohtauksista pääteltävään motiiviin. Merkityksellisenä pidän sitäkin, että vastaajien uhoamisen ja nimittelyn kuulleet asianomistajat eivät ole esitutkinnassa eivätkä vielä käräjäoikeudessakaan katsoneet väkivallan johtuneen rasistisista motiiveista. Vasta hovioikeudessa D on ilmoittanut toisenlaisesta käsityksestään.

Vastaajien rikosten perustumisesta asianomistajien ihonväriin tai etniseen taustaan jää mielestäni asiassa esitetyn näytön valossa varteenotettava epäily. Katson käräjäoikeuden tavoin jääneen näyttämättä, että A:n ja B:n rikosten tekemiseen olisi ollut rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu vaikutin.

 
Julkaistu 5.5.2020