KKO:2020:29

Virkarikos - Virkavelvollisuuden rikkominen - Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen - Poliisi
Vapaudenriisto - Tuottamuksellinen vapaudenriisto
Pahoinpitely - Vammantuottamus

Diaarinumero: R2018/120
Taltionumero: 522
Antopäivä: 15.4.2020 ECLI:FI:KKO:2020:29

Hovioikeus oli tuominnut poliisimiehet A:n ja B:n virkavelvollisuuden rikkomisesta, vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä sakkorangaistuksiin. Hovioikeuden tuomion mukaan poliisimiehillä ei ollut ollut oikeutta ottaa kiinni ja viedä poliisivankilaan päihtynyttä C:tä pelkästään sillä perusteella, että C oli kävellyt kohti poliisiautoa ja näyttänyt keskisormeaan. Poliisivankilassa A ja B olivat kaataneet C:n maahan, vaikka C ei ollut vastustanut turvallisuustarkastuksen tekemistä siten, että voimakeinojen käytön edellytykset olisivat täyttyneet. C:n lonkkanivel oli mennyt sijoiltaan maahanviennin yhteydessä. A ja B olivat laiminlyöneet velvollisuutensa järjestää C:lle lääkärin apua ja sulkeneet tämän putkaan.

Kysymys siitä, olivatko A ja B syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen tai tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, vapaudenriistoon tai tuottamukselliseen vapaudenriistoon ja pahoinpitelyyn tai vammantuottamukseen. (Ään.)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Syyte Pohjois-Savon käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta syytekohdissa 1 ja 2 virkavelvollisuuden rikkomisesta tai ainakin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, syytekohdassa 3 vapaudenriistosta tai ainakin tuottamuksellisesta vapaudenriistosta ja syytekohdassa 4 pahoinpitelystä tai ainakin vammantuottamuksesta.

Virkavelvollisuuden rikkominen / tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen (syytekohdat 1 ja 2)

Poliisipartion johtajana toiminut ylikonstaapeli A ja vanhempi konstaapeli B olivat 19.4.2014 aamuyöllä virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkoneet virkatoiminnassaan noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa laiminlyömällä poliisilaissa ja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa säädettyjä säännöksiä eikä teko ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. A ja B olivat menetelleet seuraavasti:

- A ja B olivat yhdessä pysäyttäneet kävellen liikkeellä olleen C:n kadulla ja A oli määrännyt C:n kiinniotettavaksi. B oli ryhtynyt kiinniottamiseen yhdessä A:n kanssa. Huomioon ottaen C:n tekemäksi epäilty teko eli keskisormen näyttäminen, oli kiinniottaminen ollut suhteellisuus- ja vähimmän haitan periaatteen vastainen.

- A oli lisäksi puhunut tilanteessa epäasiallisesti C:lle ja C:n seurueessa olleille D:lle ja E:lle.

- A ja B olivat poliisivankilalla yhdessä kohdistaneet C:hen väkivaltaa kaatamalla tämän maahan sillä seurauksella, että C:n lonkka oli mennyt sijoiltaan (lonkkaluksaatio). C:n vamma oli ollut A:n ja B:n selvästi havaittavissa, mutta he olivat hoidon järjestämisen sijasta sulkeneet C:n putkatilaan, jossa tämä oli ollut kiinniotettuna yhteensä noin 11 tunnin ajan. C oli toimitettu ambulanssikyydillä hoitoon vasta vapauttamisensa jälkeen.

Vaihtoehtoisten syytteiden mukaan A ja B olivat virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkoneet edellä kuvatuin tavoin virkavelvollisuutensa.

Vapaudenriisto / tuottamuksellinen vapaudenriisto (syytekohta 3)

A ja B olivat yhdessä syytekohdissa 1 ja 2 kerrotuin tavoin oikeudettomasti riistäneet C:ltä vapauden ottamalla tämän kiinni, kuljettamalla poliisivankilaan ja sulkemalla tämän putkaan noin 11 tunniksi. Vaihtoehtoisen syytteen mukaan A ja B olivat oikeudettomasti, pitäen sitä oikeutenaan, menetelleet edellä todetuin tavoin, eikä teko huomioon ottaen sen aiheuttama haitta tai vahinko ollut vähäinen.

Pahoinpitely / vammantuottamus (syytekohta 4)

A ja B olivat syytekohdissa 1 ja 2 kerrotuin tavoin tehneet oikeudettomasti ruumiillista väkivaltaa C:lle poliisivankilan tiloissa aiheuttaen lonkkaluksaation lisäksi C:lle kipua ja särkyä. Vaihtoehtoisen syytteen mukaan A ja B olivat huolimattomuudellaan aiheuttaneet C:lle edellä todetun ruumiinvamman, jota ei ollut pidettävä vähäisenä.

Vastaukset

A ja B kiistivät syytteet. He olivat toimineet virkavelvollisuutensa mukaisesti. B:n oli tullut noudattaa partionjohtajana toimineen A:n ohjeita ja määräyksiä.

Käräjäoikeuden tuomio 5.1.2017 nro 17/100095

Käräjäoikeus hylkäsi syytteet kaikilta osin ja katsoi, että A ja B olivat menetelleet tilanteessa lain mukaisesti ja C:n vammautuminen oli ollut onnettomuus.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Leena Ruuskanen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 14.12.2017 nro 17/151092

Hovioikeus luki A:n ja B:n syyksi virkavelvollisuuden rikkomisen, vapaudenriiston ja pahoinpitelyn ja tuomitsi A:n 80 päiväsakon ja B:n 60 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Hovioikeus katsoi, että A:lla ja B:llä oli ollut oikeus pysäyttää C keskisormen näyttämisen jälkeen ja puhuttaa häntä, mutta tilanteessa ei ollut ollut perusteita ottaa C:tä kiinni. Ottaen huomioon C:n käytös A:lla ja B:llä ei ollut ollut syytä olettaa, että C aiheuttaisi huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

Hovioikeus totesi, että B oli ollut velvollinen noudattamaan esimiehensä A:n käskyjä ja toimimaan tämän tekemien päätösten mukaisesti, elleivät ne olleet olleet selvästi lainvastaisia. B oli ollut tapahtuma-aikana kokenut poliisimies ja kokemuksensa perusteella kyennyt arvioimaan, oliko hänen esimiehensä A:n tekemä päätös C:n kiinniottamisesta ollut selvästi virheellinen. A oli poistunut poliisiautosta ensin ja B välittömästi hänen jälkeensä. Näissä oloissa B:n oli täytynyt käsittää, että C:n kiinniottamiselle ei ollut ollut muuta syytä kuin keskisormen näyttäminen.

Hovioikeus katsoi, että A ja B olivat ilman laillista perustetta ottaneet C:n kiinni ja kuljettaneet tämän poliisivankilaan säilöönotettavaksi. A:n ja B:n oli tullut ymmärtää, että C tuli olemaan vapautensa menettäneenä ainakin seuraavaan aamuun saakka, vaikka päätöksen tekeminen C:n vapauttamisesta ei ollut kuulunut heidän virkatehtäviinsä.

Hovioikeus katsoi myös selvitetyn, että A oli käyttänyt epäasiallista kieltä C:tä ja tämän seuralaisia kohtaan.

Hovioikeus vielä katsoi, ettei asiassa esitetty selvitys osoittanut C:n tehneen fyysistä vastarintaa poliisivankilan tiloissa säilöönottotarkastuksessa. Siten C:n käytös ei ollut antanut aihetta voimakeinojen käytölle. Hovioikeus katsoi lisäksi, että A:n ja B:n olisi tullut havaita C:n loukkaantuminen voimankäyttötilanteessa ja järjestää hänelle lääkärinapua viivytyksettä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Helena Lindgren, Tanja Makkonen ja Tero Vauhkonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että syyte kohdissa 1, 3 ja 4 virkavelvollisuuden rikkomisesta, vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä hylätään taikka hänen katsotaan syyllistyneen enintään tuottamuksellisiin tekoihin.

Mikäli teot katsotaan tuottamuksellisiksi, hänet tulee jättää rangaistukseen tuomitsematta tai rangaistusta tulee ainakin alentaa.

B vaati valituksessaan, että syyte kohdissa 2–4 virkavelvollisuuden rikkomisesta, vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä hylätään taikka hänen katsotaan korkeintaan syyllistyneen tuottamuksellisiin tekoihin ja rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään tai että A ja B tuomitaan vähintään vaihtoehtoisen syytteen mukaisesti tuottamuksellisista teoista.

C vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään tai että A ja B tuomitaan vähintään vaihtoehtoisen syytteen mukaisesti tuottamuksellisista teoista.

Suullinen käsittely

Korkeimmassa oikeudessa toimitettiin suullinen käsittely.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Asian tausta

1. Ylikonstaapeli A ja vanhempi konstaapeli B olivat olleet aamuyöllä 19.4.2014 työvuorossa poliisin partioautossa Kuopion keskustassa anniskeluravintoloiden sulkemisaikaan suorittamassa järjestyksenvalvontaa. A oli ollut poliisipartion johtaja. A ja B olivat ottaneet C:n kiinni ja kuljettaneet hänet poliisivankilaan. Poliisivankilassa A ja B olivat turvallisuustarkastuksen yhteydessä kaataneet C:n maahan, ja C:n lonkkanivel oli mennyt sijoiltaan (lonkkaluksaatio). C oli otettu säilöön, ja hän oli ollut vapautensa menettäneenä 11 tuntia. C oli toimitettu ambulanssikyydillä hoitoon vasta vapauttamisensa jälkeen.

2. Syyttäjä on vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta syytekohdissa 1 ja 2 virkavelvollisuuden rikkomisesta tai ainakin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, syytekohdassa 3 vapaudenriistosta tai ainakin tuottamuksellisesta vapaudenriistosta ja syytekohdassa 4 pahoinpitelystä tai ainakin vammantuottamuksesta.

Perustelujen kohdat 3, 4 ja 5 jätetään tässä julkaisematta, koska niissä kuvatut tapahtumat kuvataan ratkaisussa jäljempänä.

6. Käräjäoikeus on hylännyt syytteet kaikilta osin ja katsonut, että A ja B ovat menetelleet tilanteessa lain mukaisesti ja C:n vammautuminen on ollut onnettomuus.

7. Hovioikeus on ensisijaisten syytteiden mukaisesti lukenut A:n ja B:n syyksi virkavelvollisuuden rikkomisen, vapaudenriiston ja pahoinpitelyn ja tuominnut A:n 80 päiväsakon ja B:n 60 päiväsakon sakkorangaistukseen.

2. Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

8. Korkeimmassa oikeudessa on A:n ja B:n valitusten perusteella kysymys siitä, ovatko he syyllistyneet hovioikeudessa heidän syykseen luettuihin syytekohtien 1 ja 2 mukaisiin virkavelvollisuuden rikkomisiin, syytekohdan 3 mukaiseen vapaudenriistoon ja syytekohdan 4 mukaiseen pahoinpitelyyn tai vaihtoehtoisesti tuottamuksellisiin virkavelvollisuuden rikkomisiin syytekohdissa 1 ja 2, tuottamukselliseen vapaudenriistoon syytekohdassa 3 ja vammantuottamukseen syytekohdassa 4.

3. Näytön arvioinnin lähtökohdat

9. Rikosasiassa näytön arvioinnin lähtökohtana on syyttömyysolettama. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:n mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

10. Todistustaakka vastaajan syyllisyydestä rikosasiassa on lähtökohtaisesti syyttäjällä ja asianomistajalla, eikä vastaajalle voida asettaa velvollisuutta osoittaa syyttömyyttään. Syytetyn syyllisyydestä ei saa näytön arvioinnin jälkeen jäädä varteenotettavaa epäilystä. Epäselvissä tilanteissa syyte tulee hylätä (ks. esim. KKO 2014:48 kohta 64 ja siinä viitatut ratkaisut).

11. Käsillä olevassa asiassa A ja B ovat puolustuksekseen vedonneet siihen, että heillä on ollut oikeus poliisilain 2 luvun 10 §:n mukaan ottaa C kiinni ja pitää hänet säilössä sekä saman luvun 17 §:n mukainen oikeus käyttää voimakeinoja toimittaessaan säilöön ottamisen yhteydessä turvallisuustarkastusta. He eivät ole ylittäneet valtuuksiaan tai käyttäneet liiallisia voimakeinoja.

12. Rikoslain 4 luvussa säädetään rikosoikeudellisista vastuuvapausperusteista. Vastuuvapausperusteiden tärkeimpiä alaryhmiä ovat oikeuttamis- ja anteeksiantoperusteet. Ensin mainitut poistavat teon oikeudenvastaisuuden, jälkimmäiset tekijän syyllisyyden. Jos teko on jonkin mainitun luvun oikeuttamisperusteen mukainen, se ei ole oikeusjärjestyksen vastainen ja sen tekijä on rangaistusvastuusta vapaa. Anteeksiantoperuste puolestaan poistaa ainoastaan tekijän syyllisyyden ja teon moitittavuuden. Rikoslain 4 luvun 6 §:ssä on säännöksiä virkatehtävän hoitamiseksi sallittujen voimakeinojen rajoista ja voimakeinojen käytön liioittelusta. Voimakeinojen käytön liioittelu on anteeksiantoperuste (ks. HE 44/2002 vp s. 16 ja 130).

13. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:97 (kohdat 8–9) katsonut rikoslain 4 luvun vastuuvapausperusteista 4 §:n mukaisen hätävarjeluväitteen osalta, että vastaajan väittäessä toimineensa hätävarjelutilanteessa rangaistusvaatimuksen esittäjällä on todistustaakka siitä, että kysymys ei ole ollut hätävarjeluun oikeuttavasta tilanteesta. Vastaajan väite hätävarjelutilanteen käsillä olosta ei kuitenkaan yksinään johda syytteestä vapautumiseen, jos väite ei saa tukea asiassa esitetyistä todisteista tai muista asian käsittelyssä esiin tulleista seikoista. Kun vastaaja väittää toimineensa hätävarjelussa, tuomioistuimen on vertailtava asiassa esitettyä muuta näyttöä siihen, mitä vastaaja on kertonut väittämästään hätävarjelutilanteesta. Vastaajan väite voi menestyä, jos hänen kertomuksensa mukainen tapahtumainkulku on uskottava vaihtoehto syytteessä väitetylle tapahtumainkululle eli jos hätävarjelutilanteen käsillä oloa ei esitetyn näytön perusteella voida riittävällä varmuudella sulkea pois (ks. myös KKO 2019:22, kohta 12).

14. Korkein oikeus katsoo, että edellä hätävarjeluväitteestä todettua on sovellettava myös arvioitaessa näyttöä ja todistustaakan jakautumista käsillä olevassa tapauksessa, kun poliisi vetoaa puolustuksekseen rikosasiassa poliisilain mukaiseen oikeuteensa ottaa henkilö kiinni ja pitää hänet säilössä sekä saman lain mukaiseen voimankäyttöoikeuteensa, jolloin sovellettavaksi tulevat rikoslain 4 luvun 6 §:n säännökset sallittujen voimakeinojen rajoista ja voimakeinojen käytön mahdollisesta liioittelusta.

4. Virkavelvollisuuden rikkominen / tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen (syytekohdat 1 ja 2)

4.1 Sovellettavat rangaistussäännökset

15. Rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan, jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan tai muulla kuin mainitussa luvussa tai 11 luvun 9 a §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

16. Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan virkamies on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon, jos hän virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

4.2 Kiinniotto ja säilössä pitäminen

4.2.1 Sovellettavista säännöksistä

17. Poliisilain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti poliisin tehtävänä on muun ohella yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta ehkäiseminen.

18. Saman luvun 6 §:n 1 momentin mukaan poliisin on toimittava asiallisesti ja puolueettomasti sekä yhdenvertaista kohtelua ja sovinnollisuutta edistäen. Poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

19. Poliisilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus poistaa paikalta henkilö, jos hänen uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä perusteella on perusteltua syytä olettaa tai hänen aikaisemman käyttäytymisensä perusteella on todennäköistä, että hän syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen taikka aiheuttaisi huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan henkilö voidaan ottaa kiinni, jos paikalta poistaminen on todennäköisesti riittämätön toimenpide eikä rikosta voida muuten estää taikka häiriötä tai vaaraa muuten poistaa. Kiinni otettu voidaan pitää säilössä niin kauan kuin on todennäköistä, että hän syyllistyy 1 momentissa tarkoitettuun rikokseen taikka aiheuttaa häiriötä tai vaaraa, kuitenkin enintään 24 tuntia kiinniottamisesta.

20. Arvioitaessa sitä, mitä poliisilain 2 luvun 10 §:n mukaista toimivaltuutta poliisi voi kussakin yksittäistilanteessa käyttää, on otettava huomioon poliisilain 1 luvun yleisperiaatteet. Tämän luvun 2 §:n mukaan poliisin on kunnioitettava perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä toimivaltuuksia käyttäessään valittava perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista. Luvun 3 §:n suhteellisuusperiaatteen mukaan poliisin toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään, toimenpiteen kohteena olevan henkilön käyttäytymiseen, ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Saman luvun 4 §:n vähimmän haitan periaatteen mukaan poliisin toimenpiteillä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää eikä kenellekään saa aiheuttaa suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Luvun 5 §:ssä on vielä todettu, että poliisi saa käyttää toimivaltuuttaan vain säädettyyn tarkoitukseen (tarkoitussidonnaisuuden periaate).

21. Korkein oikeus toteaa, että edellä mainittujen säännösten mukaan poliisin on käytettävä aina mahdollisimman lievää keinoa kulloisenkin tilanteen selvittämiseksi. Poliisin kohdatessa häiriökäyttäytymistä ensisijainen toimenpide on puuttua tilanteeseen poliisilain 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin. Jos tilanne ei selviä puhuttamalla, poliisi voi poistaa henkilön paikalta, ja vasta jos tämä osoittautuu riittämättömäksi toimenpiteeksi, henkilö voidaan ottaa kiinni ja pitää säilössä.

22. Poliisilain 2 luvun 10 §:ssä on erilaisia todennäköisyysedellytyksiä eri toimenpiteisiin ryhtymiselle. Pykälän säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 224/2010 vp s. 78–79) ei ole käsitelty tarkemmin pykälän mukaisten todennäköisyyskynnysten ylittymisen edellytyksiä. Tässä tapauksessa paikalta poistamisen perusteena tarkasteltavaksi tulevan "perusteltua syytä olettaa" -kynnyksen ylittymisestä on esimerkkinä mainittu, että jos henkilö käyttäytyy tavalla, jonka perusteella on oletettavissa, että hän syyllistyisi esimerkiksi toisen henkeen tai terveyteen kohdistuvaan rikokseen, voitaisiin mainittu henkilö poistaa paikalta. Esityksessä on todettu, että arviointi olisi aina tapauskohtaista. Esityksen mukaan poliisilain 2 luvun 10 § vastaa pitkälti aikaisemmin voimassa olleen poliisilain (493/1995) 20 §:ää. Myöskään viimeksi mainittua lainkohtaa koskevissa hallituksen esityksissä (HE 57/1994 vp s. 46 ja HE 266/2004 vp s. 17) ei ole otettu kantaa siihen, mitä paikalta poistettavan muunlaiselta käyttäytymiseltä edellytetään, jotta paikalta poistamisen edellytykset täyttyvät, tai milloin kiinniottamisen ja säilössä pitämisen kynnys ylittyy. Aikaisemmin voimassa olleen poliisilain 20 §:n 3 momentin mukaan kiinniottaminen tuli kyseeseen, jos paikalta poistaminen oli ilmeisesti riittämätön toimenpide.

23. Paikalta poistamista koskevan "on perusteltua syytä olettaa" -kynnyksen ylittyminen edellyttää näytöllisesti enemmän kuin poliisilaissa alinta todennäköisyysastetta kuvaamaan käytetty ilmaisu "on syytä olettaa", mikä sekään ei ylity pelkän yleisen epäilyn perusteella. Käsillä tulee olla joitakin sellaisia tosiseikkoja, joista syntyy riittävä peruste arviolle, että kohdehenkilö syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen taikka aiheuttaisi huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Henkilön kiinniottamisen kynnys, joka ylittyy, kun paikalta poistaminen "on todennäköisesti" riittämätön toimenpide, edellyttää suhteellisen korkeaa todennäköisyyttä. Aikaisemmin voimassa olleen poliisilain vastaavassa säännöksessä, jota perustelulausuman (HE 224/2010 vp s. 79) mukaan ei ole ollut tarkoitusta muuttaa, vaadittiin edellä todetulla tavalla, että paikalta poistaminen oli ilmeisesti riittämätön toimenpide.

24. Lain esitöissä ei ole tarkemmin käsitelty myöskään sitä, mitä poliisilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin huomattavalla häiriöllä tai välittömällä vaaralla yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tarkoitetaan. Järjestyslain 3 §:n mukaan yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla on kielletty 1) metelöimällä ja muulla vastaavalla tavalla, 2) toistuvilla uhkaavilla eleillä, hyökkäävillä liikkeillä, suullisesti esitetyillä uhkailuilla ja muulla vastaavalla, pelkoa herättävällä uhkaavalla käyttäytymisellä, 3) ampumalla, heittämällä esineitä tai muulla vastaavalla tavalla.

25. Korkein oikeus toteaa, että kulloinkin käsillä olevaan tilanteeseen nähden lievä tai tavanomainen metelöinti, toistuvat uhkaavat eleet ja hyökkäävät liikkeet tai muu vastaava järjestyslain viitatussa pykälässä tarkoitettu toiminta ei vielä anna poliisille oikeutta poistaa henkilöä paikalta tai ottaa tätä kiinni. Jotta järjestyslain 3 §:n tarkoittama häiriökäyttäytyminen muodostaisi perusteen poliisilain 2 luvun 10 §:ssä säädettyjen toimivaltuuksien käyttämiselle, käyttäytymisen tulee aiheuttaa riski 10 §:ssä tarkoitetusta huomattavasta häiriöstä tai välittömästä ja tavanomaista vakavammasta vaarasta yleiselle järjestykselle.

26. Korkein oikeus toteaa vielä, että esimiesten ja poliisihallituksen ohjeistuksella puuttua matalalla kynnyksellä häiriökäyttäytymiseen ei ole merkitystä arvioitaessa paikalta poistamisen sekä kiinniottamisen ja säilössä pitämisen edellytysten täyttymistä. Kun kysymys on puuttumisesta perustuslain 7 §:n turvaamaan henkilön koskemattomuuteen ja vapauteen, ei puuttumiskynnystä voida alentaa lakia alemman asteisilla säädöksillä, määräyksillä tai esimiehen antamilla käskyillä. Poliisilaissa ei ole säännöstä, jonka nojalla poliisihallitus voisi antaa lakia täsmentäviä määräyksiä. Eri asia on, että tätä koskevalla todistelulla voi olla merkitystä arvioitaessa vastaajien tahallisuutta tai tuottamusta.

4.2.2 Kiinniotto ja säilössä pitäminen

4.2.2.1 Riidattomat tapahtumat kadulla

27. Asiassa on riidatonta, että A ja B ovat olleet aamuyöllä työvuorossa poliisin partioautossa Kuopion keskustassa anniskeluravintoloiden sulkemisaikaan. A on ollut poliisipartion johtaja, ja partion tehtävänä on ollut järjestyksenvalvonta. C on kävellyt jonkin verran samassa seurueessa hänen kanssaan liikkuneiden D:n ja E:n jäljessä poliisiautoa kohti ja näyttänyt keskisormea poliisiautossa olleelle partiolle.

28. A on riidattomasti keskisormen näyttämisen jälkeen noussut ensin autosta ja mennyt puhuttamaan C:tä. B on noussut poliisiautosta A:n jälkeen, kiertänyt poliisiauton ja saapunut A:n ja C:n luokse. Tuolloin A oli jo tehnyt päätöksen C:n siirtämisestä poliisiauton takatilaan. Tämän jälkeen A ja B ovat kuljettaneet C:n poliisivankilaan ja C on otettu säilöön. C on ollut vapautensa menettäneenä noin 11 tuntia.

29. Itä-Suomen poliisilaitoksen kiinni- ja säilöön ottamisen kirjaamisesta 31.1.2015 laaditun pöytäkirjan mukaan C on otettu kiinni rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi. Kiinnioton perusteeksi on kirjattu, että C oli päihtyneenä näyttänyt keskisormea poliisipartiolle ja sen jälkeen käyttäytynyt aggressiivisesti. C:lle annetun rangaistusvaatimusilmoituksen perusteena on virkamiehen vastustaminen ja alkutilanteen tapahtumista on mainittu vain keskisormen näyttäminen.

4.2.2.2 Riitaiset seikat koskien tapahtumia kadulla ja näistä seikoista esitetty näyttö

30. Asiassa on riitaa siitä, onko C tehnyt alkutilanteessa kadulla muuta kuin näyttänyt poliisipartiolle keskisormea.

31. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä C on kertonut, ettei hän ollut tehnyt keskisormen näyttämisen lisäksi muuta ja että A ja B olivat mitään sanomatta ryhtyneet siirtämään häntä poliisiauton kuljetustilaan pelkästään keskisormen näyttämisen takia.

32. A ja B ovat kertoneet, että C oli lähestynyt poliisiautoa vahvasti päihtyneenä hoippuen ja hän oli näyttänyt poliisipartiolle keskisormea. C:n käytös oli poikennut muista kadulla liikkuneista ihmisistä. A:n ja B:n kertoman mukaan C ei ollut suostunut puhuttamiseen kadulla vaan oli huutanut kovaan ääneen ja heiluttanut käsiään sekä käyttäytynyt poliisipartiota kohtaan uhmakkaasti. C oli kovaan ääneen kehottanut ympärillä olevia ihmisiä kuvaamaan tilannetta. A, B ja todistajana kuultu E ovat kertoneet, että kadulla oli liikkunut paljon päihtyneitä, ravintoloista kotiin palaavia ihmisiä ja poliisiauton ympärille oli kerääntynyt ihmisiä seuraamaan tilannetta.

33. Todistajana kuultu D ei ole muistanut, että C olisi huutanut tilanteessa. E on puolestaan kertonut, että hän oli kääntynyt katsomaan jo ohittamansa poliisiauton suuntaan sen vuoksi, että oli kuullut meteliä takaansa. E:n mukaan C oli huutanut ja kovaan ääneen kysynyt, miksi häntä ollaan ottamassa kiinni ja kehottanut ympärillä olevia ihmisiä kuvaamaan tapahtumaa. E on ollut epävarma siitä, oliko A maininnut hänelle kadulla kiinniottamisen syyksi keskisormen näyttämisen. D on puolestaan kertonut, että A olisi maininnut kiinniottamisen perusteeksi pelkästään keskisormen näyttämisen.

4.2.2.3 Korkeimman oikeuden arviointi tapahtumista kadulla

34. Asiassa on edellä kohdassa 28 todetulla tavalla riidatonta, että A on tehnyt päätöksen C:n siirtämisestä poliisiauton takatilaan ennen kuin B on tullut poliisiautosta ulos. Korkein oikeus katsoo, että tämä on ollut poliisilain 2 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua kiinniottamista, koska C on poliisiauton sisällä tapahtuneen puhuttelun aikana tosiasiallisesti ollut poliisien määräysvallassa. Riitaista asiassa on se, onko kiinniottamiseen ollut poliisilaissa säädetyt edellytykset.

35. Korkein oikeus toteaa, että rangaistusvaatimusilmoituksen merkinnöille ei ole annettava tässä yhteydessä suurta merkitystä, koska rangaistusvaatimus on annettu virkamiehen vastustamisesta eli poliisivankilan tiloissa tapahtuneesta eikä siitä, mitä alkutilanteessa on kadulla tapahtunut.

36. Korkein oikeus katsoo, että syytteessä väitetylle tapahtumainkululle uskottavana vaihtoehtona voidaan pitää sitä, että keskisormen näyttämisen jälkeen C on reagoinut A:n puhuttamisyritykseen käyttäytymällä uhmakkaasti, huutamalla ja heiluttamalla käsiään. C on käyttäytynyt uhmakkaasti nimenomaan poliisipartiota kohtaan ja ollut silmin nähden päihtynyt. A:n ja B:n väitettä tukee E:n todistajankertomus siitä, että hän oli kääntynyt katsomaan taakseen kuultuaan C:n huutavan. Todisteena esitetty lääkärinlausunto, jonka mukaan C:n hengitysilmassa oli vielä runsaat 14 tuntia kiinniottamisen jälkeen ollut 0,37 promillea alkoholia, tukee sekin A:n ja B:n väitettä.

37. Edellä todetuin perustein Korkein oikeus katsoo, että asiassa jää varteenotettava epäily siitä, ovatko A ja B ottaneet C:n kiinni vain keskisormen näyttämisen perusteella. Asiassa ei voida riittävällä varmuudella sulkea pois sitä mahdollisuutta, että C on puhuttamistilanteessa menetellyt A:n ja B:n väittämällä tavalla eli huitonut käsillään ja huutanut sekä käyttäytynyt vastaajia kohtaan uhmakkaasti ja aggressiivisesti.

4.2.2.4 C:n käytös poliisiautossa

38. A ja B ovat väittäneet myös, että C:n puhuttaminen ei ollut onnistunut poliisiautossakaan, vaan tämä oli jatkanut uhmakasta ja aggressiivista käytöstään. A oli päättänyt, että C:n kiinniottoa jatketaan ja hänet poistetaan paikalta kuljettamalla poliisilaitokselle. C:n mukaan hän ei ollut käyttäytynyt myöskään tässä tilanteessa aggressiivisesti. Edellä kohdassa 37 viitatuin perustein Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa voida riittävällä varmuudella sulkea pois myöskään mahdollisuutta siitä, että C oli jatkanut uhmakasta ja aggressiivista käytöstään heti poliisiautoon siirtämisen jälkeen.

39. Asiassa on riitaa myös siitä, onko C käyttäytynyt aggressiivisesti vielä poliisilaitokselle kuljettamisen aikana. A ja B ovat kertoneet, että C oli matkan aikana hakannut ja potkinut poliisiauton rakenteita sekä metelöinyt. C on kiistänyt menetelleensä näin.

40. C:n kuvaamalta videotallenteelta ilmenee, että C tiedustelee kuljetuksen aikana vihaisena kiinniottamisensa syytä. Tallenteelta ei ilmene, että C metelöisi tai käyttäytyisi A:n ja B:n kertomin tavoin aggressiivisesti. Siten videotallenne tukee C:n kertomusta tapahtumista.

41. Korkein oikeus toteaa, että videotallenne kattaa koko kuljetusajasta vain pienen osan, noin 30 sekuntia, ja tallenne on C:n itsensä kuvaama. Videotallenteelta ilmenee, että C on vihainen poliisin toimista. Ottaen lisäksi huomioon, että edellä todetuin tavoin ei voida riittävällä varmuudella sulkea pois mahdollisuutta, että C on käyttäytynyt aggressiivisesti poliisipartiota kohtaan jo kadulla ja vielä heti poliisiautoon siirtämisen jälkeen, Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n kertomusten mukainen tapahtumainkulku on uskottava vaihtoehto syytteessä väitetylle tapahtumainkululle. Esitetyn näytön perusteella ei voida riittävällä varmuudella sulkea pois sitä mahdollisuutta, että C on käyttäytynyt vastaajien kertomin tavoin myös jossakin vaiheessa poliisilaitokselle kuljettamisen aikana.

4.2.2.5 Säilöön ottamista koskeva päätös

42. A ja B ovat kuljettaneet C:n kiinniottopaikalta poliisilaitokselle. Asiassa on riitaa siitä, missä vaiheessa A on päättänyt, että C otetaan säilöön poliisivankilaan.

43. A on kertonut, että C:tä oli yritetty puhuttaa vielä poliisilaitoksen parkkihallissa ennen poliisivankilan tiloihin siirtymistä. Puhuttaminen ei ollut tuolloinkaan onnistunut. A oli katsonut C:n aggressiivisen käytöksen kuljettamisen aikana huomioon ottaen, ettei C:tä voinut siinä mielentilassa laskea vapaaksi, ja päättänyt, että C otetaan säilöön. B:n kertomus tukee A:n kertomusta.

44. Poliisivankilan aulan valvontakameratallenteelta ei ole havaittavissa A:n ja B:n käyttämän partioauton saapumista poliisilaitoksen parkkihalliin. Tallenteelta sen sijaan näkyy, kun toinen poliisiauto saapuu myöhemmin paikoitusalueelle. Asianosaisten on siten täytynyt saapua parkkihalliin ennen tallenteen alkua. Se, että asianosaiset ovat saapuneet parkkihalliin ennen tallenteen alkamista, mutta sisälle poliisivankilaan vasta noin minuutin tämän jälkeen, puhuu sen puolesta, että C:tä on A:n ja B:n kertomin tavoin yritetty puhuttaa poliisilaitoksen parkkihallissa. Väitettä puhuttamisen epäonnistumisesta tukee C:n käyttäytymisestä kuljetuksen aikana edellä todettu. Puhuttamisen epäonnistumista vastaan puhuu se, että C on valvontakameratallenteen perusteella rauhallinen, kun hän saapuu putkatilan vastaanottoaulaan.

45. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo syytteessä väitetylle tapahtumainkululle olevan uskottava vaihtoehto se, että päätös säilöön ottamisesta on tehty vasta poliisilaitoksen parkkihallissa puhutteluyrityksen epäonnistuttua C:n aggressiivisen käytöksen ja päihtymyksen vuoksi. Se, että A on jäljempänä kerrotuin tavoin jo siirrettäessä C:tä poliisiautoon kysynyt D:ltä ja E:ltä, että haluavatko nämäkin putkaan, ei ole riittävä peruste arvioida asiaa toisin.

4.2.3 Kiinnioton ja säilössä pitämisen lainmukaisuuden arviointi

46. Korkein oikeus on näytön arviointia koskevassa harkinnassaan katsonut selvitetyn, että C oli lähestynyt poliisiautoa vahvasti päihtyneenä ja näyttänyt keskisormea. A oli C:n käytöksen ja päihtymystilan vuoksi ensin yrittänyt puhuttaa C:tä kadulla. Puhuttaminen ei ollut kuitenkaan onnistunut, koska C oli provosoitunut puhuttamisyrityksestä ja alkanut huutaa ja heiluttaa käsiään. C:n uhmakas ja aggressiivinen käytös oli kohdistunut tässä vaiheessa nimenomaisesti poliisipartion jäseniin. Korkein oikeus toteaa, että tilanteessa on ollut ensisijaisesti kysymys poliisilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin tarkoittamasta häiriökäyttäytymisestä eli siitä, onko C aiheuttanut menettelyllään huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle järjestyslain 3 §:ssä kielletyllä tavalla.

47. A oli partion johtajana pyrkinyt ensin ratkaisemaan asian poliisilain 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti puhuttamalla C:tä. Kun puhuttaminen ei ollut kadulla onnistunut ja kun paikalle oli jo kerääntynyt ulkopuolisia päihtyneitä henkilöitä, A:n on selvitetty päättäneen C:n kiinniottamisesta ja siirtämisestä poliisiautoon ja sen jälkeen C:n kiinniottamisen jatkamisesta ja kuljettamisesta poliisilaitokselle. Ottaen huomioon C:n käytös, siitä pääteltävissä oleva aggressiivinen mielentila ja hänen päihtymyksensä aste, Korkein oikeus katsoo, että asiassa on ollut poliisilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaisesti perusteltu syy olettaa, että C aiheuttaisi huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle ja että paikalta poistaminen on ollut todennäköisesti riittämätön toimenpide eikä häiriötä tai vaaraa ole voitu muuten poistaa kuin ottamalla C kiinni. Häiriön vakavuutta arvioidessaan Korkein oikeus on ottanut huomioon, että tekoaika on ollut aamuyö, jolloin kadulla on liikkunut paljon ravintoloista kotiin palaavia vahvastikin päihtyneitä ihmisiä ja tapahtumaa oli pysähtynyt seuraamaan useita ulkopuolisia henkilöitä. Näissä oloissa ja ottaen huomioon C:n käyttäytyminen kuljetuksen aikana ja poliisilaitoksen parkkihallissa A:n ratkaisu säilössä pitämisestä on ollut perusteltu. Tilanteessa on ollut todennäköistä, että päihtynyt C aggressiivisessa mielentilassa aiheuttaa edellä todettua häiriötä tai vaaraa.

48. Johtopäätöksenään Korkein oikeus toteaa, että käsillä on ollut poliisilain 2 luvun 10 §:n mukaiset perusteet C:n ottamiseen kiinni ja pitämiseen säilössä.

4.3 Epäasiallinen käytös

49. Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Poliisilain 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan poliisin on toimittava asiallisesti. Poliisimiehen käyttäytymisestä säädetään myös poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä, jonka mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.

50. Asiassa on riitaa siitä, oliko A puhunut kadulla epäasiallisesti E:lle ja D:lle.

51. D ja E ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että A oli vastannut heidän tiedusteluihinsa koskien C:n kiinniottamista aggressiivisesti toteamalla, että "painukaa tytöt vittuun", ja että "haluatteko itsekin putkaan". A on kiistänyt sanoneensa D:lle tai E:lle mitään epäasiallista. B:n kuulemisesta on ilmennyt, että A oli keskustellut kadulla D:n ja E:n kanssa, mutta B ei ole muistanut keskustelun sisältöä.

52. Korkein oikeus katsoo D:n ja E:n yhdenmukaisilla todistajankertomuksilla näytetyn, että A on vastannut epäasiallisesti D:n ja E:n tiedusteluihin C:n kiinniottamisen perusteesta heidän kertomillaan tavoin.

53. Korkein oikeus katsoo olevan selvää, että A:n edellä kuvattu menettely D:tä ja E:tä kohtaan on rikkonut valtion virkamieslain 14 §:n 2 momenttia, poliisilain 1 luvun 6 §:n 1 momenttia ja poliisihallinnosta annetun lain 15 f §:ää. Korkein oikeus katsoo myös, että käsillä oleva tilanne ei ole ollut vakavuudeltaan tai hoidettavan virkatehtävän kiireellisyyden vuoksi sellainen, ettei A:lta ole voitu edellyttää muunlaista suhtautumista. A on siten menettelyllään virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

54. Asiassa on vielä riitaa siitä, onko A puhutellut C:tä epäasiallisesti poliisiautossa kuljetuksen aikana.

55. C on poliisiautossa kuljetuksen aikana kuvannut videotallenteen. Tallenteelta ilmenee, että jompikumpi vastaajista on vastauksena C:n kysymykseen siitä, miksi hänelle tehdään näin, todennut "oot idiootti" tai "sä oot idiootti".

56. A ei ole muistanut tilannetta. A ja B eivät ole myöskään videotallennetta Korkeimmassa oikeudessa katsottaessa tunnistaneet, kumpi videotallenteella puhuu.

57. Korkein oikeus toteaa, että videotallenteen huonon laadun vuoksi tallenteelta ei ole voinut tunnistaa luotettavasti sitä, kumpi vastaajista on esittänyt edellä selostetut lausumat. Korkein oikeus katsoo toisin kuin hovioikeus, ettei lausuman sanojaksi voida katsoa A:ta pelkästään sillä perusteella, että hän on ollut poliisipartion johtaja. Koska kumpikaan vastaajista ei ole ottanut vastuuta sinällään riidattomasta tapahtumasta eikä puhuja ole ulkopuolisen tunnistettavissa videotallenteelta, asiassa on katsottava jääneen epäselväksi, kumpi vastaajista on puhutellut C:tä poliisiautossa epäasiallisesti.

4.4 Voimakeinojen käyttö

4.4.1 Sovellettavista säännöksistä

58. Rikoslain 4 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeudesta käyttää voimakeinoja virkatehtävän hoitamiseksi tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi sekä oikeudesta avustaa järjestystä ylläpitämään asetettuja henkilöitä säädetään erikseen lailla. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan voimakeinoja käytettäessä saa turvautua vain sellaisiin tehtävän suorittamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, joita on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanne muutenkin. Pykälän 3 momentin mukaan, jos voimakeinojen käytössä on ylitetty 2 momentissa säädetyt rajat, tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos on erittäin painavia perusteita katsoa, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hänen asemansa ja koulutuksensa sekä tehtävän tärkeys ja tilanteen yllätyksellisyys.

59. Poliisilain 2 luvun 17 §:n mukaan poliisimiehellä on virkatehtävää suorittaessaan muun ohella oikeus vastarinnan murtamiseksi, henkilön paikalta poistamiseksi, kiinniottamisen toimittamiseksi taikka välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat.

60. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että poliisilain voimankäyttöoikeutta koskevaa säännöstä tulkittaessa on huomioon otettava myös edellä todetut poliisilain 1 luvun yleisperiaatteet sekä perus- ja ihmisoikeudet. Pääsääntöisesti poliisin tulisi turvautua voimankäyttöön vain, jos poliisilain 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaiset neuvot, kehotukset ja käskyt eivät ole riittäviä toimenpiteitä vastarinnan murtamiseksi tai välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi.

4.4.2 Voimankäyttötilanteesta esitetty näyttö ja näytön arviointi

61. Sen jälkeen kun A on tehnyt päätöksen siitä, että C tuli pitää säilössä, on toimitettu turvallisuustarkastus. Turvallisuustarkastuksen yhteydessä on käytetty voimakeinoja ja C on kaadettu maahan.

62. Voimankäyttötilanne on tallentunut poliisilaitoksen valvontakameraan. Tallenteella ei ole ääntä. Valvontakameratallenteen perusteella C kävelee itse poliisivankilan aulatilaan vapaaehtoisesti ja rauhoittuneen oloisena. B aloittaa säilöön ottamisen turvaamiseksi toimitettavan turvallisuustarkastuksen suorittamisen siten, että C pitää käsiään vastaanottotiskillä. Tämän jälkeen B antaa C:n itsenäisesti tyhjentää taskunsa. A seuraa tilannetta C:n takana. Tallenteelta on havaittavissa, että C kiihtyy turvallisuustarkastuksen edetessä, alkaa levitellä käsiään ja kommentoida tilannetta vihaisena B:lle. Tässä yhteydessä B ja A ottavat samanaikaisesti etäisyyttä C:hen askeleen verran. Kun C on riisunut vyönsä, hän heittää sen vihaisena vastaanottotiskille. C:n käytös on kokonaisuutena arvioiden kiihtynyttä ja aggressiivisen oloista etenkin B:tä kohtaan.

63. Valvontakameratallenteelta ilmenee, kuinka kesken kenkien riisumisen C nousee ylös ja heilauttaa voimakkaasti oikeaa kättään kohti B:tä ja sanoo samalla jotain vihaisena. Korkein oikeus toteaa valvontakameran tallenteen perusteella eleen olevan pikemminkin kättä heilauttamalla tehty sormen osoittaminen kuin lyöntiyritys. Tätä tulkintaa tukee se, että C sanoo samalla B:lle jotain vihaisena.

64. Käden heilautuksen jälkeen B pienellä viiveellä tarttuu C:tä oikeasta kädestä kiinni ja A tukee B:n toimia tarttumalla C:tä toisesta kädestä kiinni. Tämän jälkeen he kaatavat C:n maahan siten, että C kaatuu vasemman jalkansa päälle ja B puolestaan C:n päälle. Paikalle saapunut vartija F suorittaa turvallisuustarkastuksen loppuun A:n painaessa polvella C:tä lonkan kohdalta maata vasten ja B:n pitäessä C:n ylävartalosta kiinni.

4.4.3 Voimakeinojen käytön lainmukaisuuden arviointi

65. Voimankäyttöoikeutta koskevan poliisilain säännöksen perusteella voimakeinoja saa käyttää vastarinnan murtamiseen vain virkatehtävää suoritettaessa. A ja B ovat käyttäneet voimakeinoja riidattomasti tilanteessa, jossa C:lle on tehty turvallisuustarkastusta säilöön ottamista varten. Poliisilain 2 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus säilöön ottamisen ja muun henkilökohtaiseen vapauteen kohdistuvan toimenpiteen yhteydessä tarkastaa, mitä henkilöllä on vaatteissaan tai muuten yllään taikka mukanaan olevissa tavaroissa sen varmistamiseksi, ettei tällä ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi vaarantaa säilyttämisensä taikka aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille.

66. Käsillä olevassa asiassa on edellä todetun perusteella arvioitava, onko C tehnyt turvallisuustarkastuksen aikana sellaista vastarintaa, että A:lla ja B:llä on sen vuoksi ollut perusteet ottaa C:tä käsistä kiinni ja kaataa tämä maahan tarkastuksen toimittamiseksi.

67. Todistajana kuullun poliisin voimankäyttökouluttaja G:n kertomuksesta on ilmennyt, että turvallisuustarkastus toimitetaan yleensä siten, että tarkastettavaa pidetään käsistä kiinni koko ajan, ja poliisi tai vartija tekee tarkastuksen. Korkein oikeus katsoo G:n kertomuksen perusteella, että B:llä ja A:lla on ollut oikeus ottaa C:tä kiinni käsistä tarkastuksen loppuun saattamiseksi. Edellä todetuin tavoin C on käyttäytynyt juuri ennen käsistä kiinni ottamista B:stä kohtaan tavalla, jonka B on voinut kokea uhkaavana, eikä C ole valvontakameratallenteen perusteella suostunut riisumaan kenkiään itse.

68. Korkein oikeus katsoo sen sijaan, ettei videotallenteelta ole havaittavissa, että C sillä tavoin vastustelisi käsien kiinnioton jälkeen turvallisuustarkastuksen loppuun saattamista, että hänet olisi ollut perusteltua kaataa välittömästi maahan käsien kiinniottamisen jälkeen. Siten Korkein oikeus arvioi esitetyn näytön perusteella, että C:n tekemän vastarinnan vaarallisuus taikka turvallisuustarkastuksen suorittamisen kiireellisyys tai tärkeys huomioon ottaen B:n ja A:n käyttämä voimakeino eli maahanvienti ei ole ollut käsillä olevassa tilanteessa poliisivankilan tiloissa puolustettavissa oleva voimakeino tarkastuksen toteuttamiseksi. C on ollut tilanteessa yksin, ja turvallisuustarkastuksen suorittamista on ollut valvomassa kaksi poliisimiestä. Turvallisuustarkastus olisi voinut jatkua käsistä kiinni pitämällä ja käskemällä.

69. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, ovatko A ja B syyllistyneet tahalliseen virkarikokseen kaataessaan C:n maahan. Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitseminen edellyttää, että virkamies arvioitavana olevassa tilanteessa on tarkoittanut menetellä lain vastaisesti tai että hänen on ainakin täytynyt mieltää menettelevänsä lain vastaisesti (ks. esim. KKO 2008:90, kohta 7 ja KKO 2017:92, kohta 63).

70. Arvioitavana on siten se, ovatko A ja B tarkoittaneet tai ainakin mieltäneet ryhtyessään maahanvientiin, että käytetty toimenpide ylittää sen, mitä tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanne muutenkin kokonaisuutena arvioiden on edellyttänyt puolustettavan voimakeinon käyttämiseltä turvallisuustarkastuksen toimittamiseksi.

71. Korkein oikeus toteaa, että voimankäyttötilanne on videotallenteelta ilmenevin tavoin edennyt muutamassa sekunnissa C:n kädestä kiinnipitämisestä saman tien tapahtuneeseen maahanvientiin. Ratkaisun on siten täytynyt tapahtua ennakoimattomasti ja hyvin nopeasti. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole tehtävissä sellaista päätelmää, että A tai B olisivat tahallisuuden edellyttämällä tavalla tarkoittaneet toimia tai mieltäneet toimineensa tilanteessa lain vastaisesti.

72. Asiassa on vielä arvioitava, ovatko A ja B syyllistyneet vaihtoehtoisen syytteen mukaiseen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Rikoslain 3 luvun 7 §:n mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista.

73. Arvioitavana on siis se, ovatko A ja B maahanvientitilanteessa rikkoneet olosuhteiden edellyttämän heiltä vaadittavan huolellisuusvelvollisuuden. Turvallisuustarkastus on tapahtunut poliisivankilan tiloissa, sen toimittamista on ollut valvomassa kaksi poliisimiestä ja tiloissa on ollut myös muuta valvontahenkilökuntaa. Tarkastettavana ei samanaikaisesti ole ollut muita henkilöitä. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa poliisimiehillä olisi ennen ankarampia voimatoimia ollut mahdollisuus taivuttaa C tarkastukseen kädestä kiinnipitämisen lisäksi käskemällä. Todistajana kuullun poliisin voimankäyttökouluttaja G:n tiedossa oli useita tapauksia, joissa maahanviennin yhteydessä oli aiheutunut käsivammoja. Myös kyseessä olevassa tilanteessa maahanvienti teknisesti epäonnistui. Maahanvientiä on pidettävä siinä määrin voimakkaasti toisen fyysiseen koskemattomuuteen puuttuvana ja riskialttiina voimakeinona, että sen käyttämiseen tulee olla selkeä muilla lievemmillä keinoilla hallitsematon väkivaltatilanne. Korkein oikeus on edellä todennut, ettei C:n käyttäytyminen ole edellyttänyt näin voimakasta puuttumista.

74. Korkein oikeus katsoo, että A ja B ovat menettelyllään laiminlyöneet olosuhteiden edellyttämän, heiltä vaadittavan huolellisuusvelvollisuuden siirtyessään lievempiä keinoja käyttämättä saman tien tilanteeseen nähden liialliseen voimakeinoon. Menettelyllään A ja B ovat virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Voimankäyttöä ei ole pidettävä sellaisena rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentin tilanteena, jossa olisi erittäin painavia perusteita katsoa, ettei tekijältä kohtuudella voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hänen asemansa ja koulutuksensa sekä tehtävän tärkeys ja tilanteen yllätyksellisyys.

4.5 Lääkärinavun järjestämisen laiminlyönti

4.5.1 Sovellettavista säännöksistä

75. Poliisilain 8 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan toimenpiteen suorittamisen yhteydessä vammoja saaneelle on viivytyksettä annettava hoitoa ja järjestettävä tarvittaessa lääkärinapua. Jos henkilö ilmoittaa saaneensa vammoja poliisin toimenpiteen vuoksi, hänelle on mahdollisimman pian annettava tilaisuus päästä lääkärintarkastukseen tai, jos se ei ole välittömästi mahdollista, esteettömän henkilön tarkastettavaksi.

76. Vapautensa menettäneiden henkilöiden oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään tarkemmin poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetussa laissa. Mainitun lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 90/2005 vp s. 76) on muun ohella todettu, että poliisin rooli vapautensa menettäneiden terveyden- ja sairaanhoidon järjestämisessä olisi vapautensa menettäneiden terveydentilan valvominen sekä tarvittaessa poliisin henkilökunnan tekemiin havaintoihin tai vapautensa menettäneen esittämään pyyntöön perustuva yhteydenotto terveyden- ja sairaanhoidon palveluja tuottavan kunnan tai kuntayhtymän toimintayksikköön.

77. Rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan laiminlyönti on rangaistava, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut virkaan, toimeen tai asemaan perustuva erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen.

4.5.2 Arviointi lääkärinavun hankkimatta jättämisestä

78. C:lle on maahan kaatamisen yhteydessä aiheutunut lonkkaluksaatio. Asiassa on riitaa siitä, onko vamma ollut A:n ja B:n havaittavissa.

79. C on kertonut, että hän oli valittanut kipua heti maahanviennin jälkeen ja huutanut tuskasta, kun A ja B olivat taluttaneet hänet putkaan. C on myös kertonut, että hän ei ollut pystynyt kipujen takia liikkumaan putkassa eikä nukkumaan. Hän oli huutanut kivusta ja pyytänyt apua, mutta kukaan ei ollut tullut häntä auttamaan. A ja B ovat puolestaan kertoneet, etteivät he olleet havainneet C:n loukkaantumista. He olivat luulleet putkaan taluttamisen aikana, että C oli vain vastustellut putkaan viemistä. A:n, B:n ja todistajana kuullun, turvallisuustarkastuksen loppuunsaattamisessa auttaneen ja koko yön työvuorossa olleen poliisivankilan vartija F:n kertomusten perusteella C ei ollut ilmoittanut mitenkään loukkaantuneensa eikä huutanut tai valittanut kipua missään vaiheessa. Todistajana kuultu poliisivankilan vartija H, jonka työvuoro oli alkanut aamulla kello 7, on myös kertonut, ettei C ollut missään vaiheessa valittanut kipua, vaan nukkunut rauhallisesti.

80. Valvontakameratallenteelta on havaittavissa, että C kävelee normaalisti saapuessaan poliisivankilan tiloihin. Maahanviennin jälkeen, kun A ja B nostavat C:n maasta ja taluttavat tämän putkaan molemmista käsistä tukien, C ei kykene enää varaamaan painoaan lainkaan vasemmalle jalalleen. A ja B joutuvat kantamaan ja raahaamaan C:n putkaan. Valvontakameratallenteessa ei ole ääntä, mutta siltä osin kuin siitä on nähtävissä C:n kasvot, hän ei sano mitään tai huuda kivusta. Hänen kasvonsa ovat kuitenkin tuskaisen näköiset.

81. Todisteena esitettyjen lääkärinlausuntojen perusteella C:n vasen lonkka on mennyt sijoiltaan. Vamma ei ole aiheuttanut C:lle hengenvaaraa, mutta on ollut useiden tuntien makaamisen aikana erittäin kivulias.

82. Todistajana kuullun poliisin voimankäyttökouluttaja G:n mukaan maahanvienti oli epäonnistunut ja C oli sen vuoksi kaatunut maahan väärässä asennossa ja B oli kaatunut C:n päälle. G on myös kertonut, että lonkkaluksaatio on erittäin harvinainen seuraus epäonnistuneesta maahanviennistä, eikä hän ole muistanut urallaan yhtään vastaavanlaista tapausta.

83. Edellä esitetyn näytön perusteella Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A ja B olisivat havainneet C:n loukkaantuneen maahan kaatamisen yhteydessä. Valvontakameratallenne ei tue C:n kertomusta siitä, että hän olisi huutanut kivusta. A, B ja F ovat yhdenmukaisesti kertoneet, ettei C ollut maahan kaatamisen yhteydessä tai häntä putkaan vietäessä valittanut kivusta tai ilmaissut mitenkään loukkaantuneensa. F:n ja H:n kertomuksista ilmenee, ettei C ole myöskään putkassa ollessaan valittanut kipua. Näissä oloissa ei voida sulkea pois riittävällä varmuudella sitä mahdollisuutta, että A ja B ovat luulleet C:n vain hangoitelleen putkaan viemistä vastaan.

84. A:n ja B:n on kuitenkin täytynyt mieltää, että voimakeinojen käytön kohteeksi joutuneelle henkilölle voi aiheutua suurella todennäköisyydellä vammoja. Heidän olisi siten tullut voimankäytön jälkeen ja erityisesti maahanviennin epäonnistumisen takia varmistua siitä, että C ei ole loukkaantunut. C:lle aiheutuneen vamman laadun ja videotallenteelta ilmenevän perusteella on ilmeistä, että vamma on sinänsä ollut A:n ja B:n havaittavissa. C:n terveydentilaan ei kuitenkaan ole kiinnitetty lainkaan huomiota. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo A:n ja B:n menetelleen huolimattomasti, kun he eivät ole järjestäneet hänelle lääkärinapua.

85. Edellä todetuin perustein asiassa on jäänyt näyttämättä, että A ja B olisivat tahallaan laiminlyöneet järjestää vakavasti loukkaantuneelle C:lle lääkärinapua. He ovat kuitenkin menetelleet virkatehtävää hoitaessaan huolimattomasti.

4.6 Johtopäätökset ja syyksi lukeminen syytekohdissa 1 ja 2

86. Edellä todetuin perustein A:n päätökset C:n puhuttamisesta, paikalta poistamisesta, kiinniottamisesta ja säilössä pitämisestä ovat olleet poliisilain mukaisesti perusteltuja. Syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vaihtoehtoinen syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta on siten näiltä osin molempien vastaajien osalta hylättävä.

87. Syyte on hylättävä myös siltä osin kuin A:ta on syytetty C:n epäasiallisesta puhuttamisesta. Asiassa on jäänyt epäselväksi, kumpi vastaajista on käyttänyt poliisiautossa epäasiallista kieltä.

88. Korkein oikeus on edellä kohdassa 53 katsonut selvitetyksi, että A on virkaansa toimittaessaan tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa siltä osin kuin hän on puhunut epäasiallisesti D:lle ja E:lle heidän tiedustellessaan syytä C:n kiinniottamiselle. Tekoa ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ottaen huomioon tapahtumaolosuhteet ja se, etteivät D ja E ole antaneet omalla käytöksellään aihetta epäasialliselle käytökselle. A on siten tältä osin syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen.

89. Edellä kohdassa 74 todetuin perustein A ja B ovat virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa siltä osin kuin he ovat turvallisuustarkastuksen yhteydessä kaataneet C:n maahan ilman, että siihen on ollut poliisilain 2 luvun 17 §:n mukaista perustetta. Tekoa ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. A ja B ovat siten tältä osin syyllistyneet tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

90. A ja B ovat edellä kohdassa 85 lausutuin perustein virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa siltä osin kuin he ovat laiminlyöneet järjestää C:lle lääkärinapua tämän loukkaannuttua vakavasti voimakeinojen käytön yhteydessä. Tekoa ei ole pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. A ja B ovat siten myös tältä osin syyllistyneet tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

5. Vapaudenriisto (syytekohta 3)

91. Korkein oikeus on edellä katsonut, että käsillä on ollut peruste C:n kiinniottamiselle ja säilössä pitämiselle. Siten syyte vapaudenriistosta ja tuottamuksellisesta vapaudenriistosta on molempien vastaajien osalta hylättävä.

6. Pahoinpitely ja vammantuottamus (syytekohta 4)

92. Rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaan, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

93. Rikoslain 21 luvun 10 §:n mukaan joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vähäinen, on tuomittava vammantuottamuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

94. Edellä todetuin tavoin A:n ja B:n on katsottu ylittäneen voimakeinojen käytössä sen, mitä on pidettävä kyseisessä tilanteessa puolustettavana, siltä osin kuin he ovat kaataneet C:n maahan turvallisuustarkastuksen yhteydessä. Asiassa on riidatonta, että C:n lonkka on mennyt voimankäyttötilanteessa sijoiltaan.

95. Edellä on myös katsottu, että kysymys ei kuitenkaan ole ollut siitä, että B olisi tahallaan kaatanut C:n maahan ja A tukenut B:n voimankäyttöä tietäen sen olevan kyseisessä tilanteessa lain vastaista. Heidän on katsottu menetelleen nopeasti syntyneessä tilanteessa huolimattomasti. Maahanvienti on myös ollut todistajana kuullun G:n kertomin tavoin sinällään poliisin voimankäyttökoulutuksen mukainen, joskin se oli epäonnistunut. Sanotuin perustein Korkein oikeus katsoo, että syyte pahoinpitelystä on hylättävä.

96. Asiassa on vielä arvioitava, ovatko A ja B voimankäyttötilanteessa syyllistyneet vammantuottamukseen. Edellä todetuin tavoin A ja B ovat tilanteessa menetelleet huolimattomuudesta virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, kun he ovat kaataneet C:n maahan. Lisäksi G:n todistajankertomuksesta ilmenevin tavoin maahanvienti on epäonnistunut ja C on kaatunut väärässä asennossa maahan B:n kaatuessa C:n päälle. C:n lonkka on mennyt sijoiltaan epäonnistuneen maahanviennin seurauksena. Kun A ja B ovat huolimattomuudellaan aiheuttaneet C:lle ruumiinvamman, joka ei ole vähäinen, Korkein oikeus katsoo, että he ovat syyllistyneet vammantuottamukseen vaihtoehtoisen syytteen mukaisesti.

7. Rangaistusseuraamus

97. Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n syyksi luetuista teoista ankarimmin rangaistava on C:n kaataminen maahan ilman laillista perustetta. Teon seurauksena C:n lonkka on mennyt sijoiltaan. Tämä teko on täyttänyt sekä tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen että vammantuottamuksen tunnusmerkistöt.

98. Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen ja vammantuottamus voimakeinojen käytön yhteydessä on vakava teko. Rangaistusta mitattaessa huomioon tulee kuitenkin ottaa se, että A ja B ovat joutuneet tekemään voimakeinojen käyttöä koskevat ratkaisut nopeasti ja reagoimalla voimakeinojen käytön kohteen käytökseen. Tekoaikaiset olosuhteet ja C:n oma käytös tilanteessa huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että yksistään voimakeinojen käytön osalta A ja B on tuomittava 20 päiväsakon sakkorangaistukseen.

99. A:n ja B:n syyksi on luettu lisäksi tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen siltä osin kuin he ovat laiminlyöneet järjestää C:lle lääkärinapua ja A:n syyksi vielä virkavelvollisuuden rikkominen siltä osin kuin hänen on katsottu puhuneen epäasiallisesti D:lle ja E:lle. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteinen sakkorangaistus kaikista syyksi luetuista teoista on A:lle 35 päiväsakkoa ja B:lle 30 päiväsakkoa.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

A:n syyksi luetaan virkavelvollisuuden rikkominen siltä osin kuin hän on puhunut epäasiallisesti D:lle ja E:lle syytekohdassa 1 (tekoaika 19.4.2014).

A:n ja B:n syyksi luetaan tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen siltä osin kuin he ovat kaataneet C:n maahan ja laiminlyöneet järjestää C:lle lääkärinapua syytekohdissa 1 ja 2 (tekoaika 19.4.2014).

A:n ja B:n syyksi luetaan syytekohdassa 4 vammantuottamus (tekoaika 19.4.2014).

Muilta osin syytteet hylätään.

A tuomitaan 35:een 34 euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1 190 euroa.

B tuomitaan 30:een 28 euron päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 840 euroa.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Jarmo Littunen (eri mieltä), Päivi Hirvelä (eri mieltä), Lena Engstrand (eri mieltä) ja Eva Tammi-Salminen (eri mieltä). Esittelijä Jukka Loiva (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Loiva: Esittelijän mietintö oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen pois lukien 1) A:n ja B:n syyllistyminen virkarikokseen syytekohdissa 1 ja 2 voimakeinojen käytön osalta turvallisuustarkastuksen yhteydessä, 2) A:n syyllistyminen virkarikokseen syytekohdassa 1 D:hen ja E:hen kohdistuneen epäasiallisen käytöksen osalta, 3) A:n ja B:n syyllistyminen pahoinpitelyyn tai vammantuottamukseen syytekohdassa 4 ja 4) rangaistuksen mittaaminen. Korkein oikeus lausunee edellä todetuista kysymyksistä seuraavan.

Mietintö oli voimakeinojen käytön lainmukaisuuden arvioimisen osalta kohtaan 67 saakka Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Kohtien 68–74 sijasta Korkein oikeus lausunee seuraavan:

Todisteena esitetyltä valvontakameratallenteelta ilmenee, että A:n ja B:n otettua C:tä kiinni käsistä tämä vastustelee kiinnipitämistä painamalla yläruumistaan kohti lattiaa ja pyrkimällä pääsemään irti vastaajien otteesta vääntämällä käsiään yhteen. Kun B aloittaa maahanviennin, C vastustelee maahanvientiä pyrkimällä pysymään seisaalla, painamalla yläruumistaan alaviistoon ja vääntämällä käsiään yhteen omaa kehoaan vasten.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa todetuin tavoin A:lla ja B:llä on ollut tilanteessa oikeus vastarinnan murtamiseksi ottaa C:tä käsistä kiinni. C ei ole suostunut itsenäisesti suorittamaan turvallisuustarkastusta loppuun, vaan hän on käyttäytynyt uhkaavasti B:tä kohtaan. Kun C on pyrkinyt pääsemään irti vastaajien otteesta ja siten estämään tarkastuksen loppuunsaattamisen käsistä kiinnipidettynä, A:lla ja B:llä on katsottava olleen perusteltu ja hyväksyttävä syy kohdistaa C:hen kiinnipitämistä voimakkaampia voimakeinoja vastarinnan murtamiseksi laillisen virkatehtävän eli turvallisuustarkastuksen suorittamiseksi. Todisteena esitetyn valvontakameratallenteen perusteella tilanne ei ole enää käsistä kiinnipitämisen ja C:n fyysisen vastustelun sekä irtipääsemisyritysten jälkeen ollut ratkaistavissa pelkillä suullisilla käskyillä. Huomioon tulee myös ottaa, että voimankäyttötilanne kokonaisuudessaan on kestänyt vain joitakin sekunteja ja ratkaisu maahanviennistä on täytynyt tehdä tilanteessa hyvin nopeasti C:n liikkumiseen reagoiden.

Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus todennee, että tilannetta kokonaisuutena arvioiden C:n maahanviennin on katsottava olleen puolustettavaa. Kysymys on myös ollut käytettävissä olleista voimakeinoista lievin käsistä kiinnipitämisen jälkeen ja siten oikeassa suhteessa siihen vastarintaan, mitä C on tilanteessa tehnyt. Turvallisuustarkastuksen suorittamista on pidettävä myös tärkeänä virkatoimena ottaen huomioon, että tarkastuksen tarkoituksena on poistaa sellaiset esineet, joilla tarkastettava voisi vahingoittaa itseään tai muita lukituissa tiloissa. Turvallisuustarkastus oli jo ennen voimakeinojen käyttämistä kestänyt joitakin minuutteja ja C oli menettänyt malttinsa tarkastuksen aikana. Ottaen huomioon poliisin ja poliisivankilan vartijoiden työturvallisuus, turvallisuustarkastus on suoritettava kohtuullisen ripeästi. C:n aggressiivinen käytös huomioon ottaen tilanteessa on ollut vaarana, että tapahtumat eskaloituvat ja että kohtalaisen pienessä tilassa syntyy todellinen vaaratilanne. Sanottu huomioon ottaen A:n ja B:n käyttämät voimakeinot ovat olleet oikeassa suhteessa suoritettavan virkatoimen tärkeyteen ja kiireellisyyteen.

Mietintö oli syytekohtien 1 ja 2 syyksilukemisen osalta kohdissa 86, 87 ja 90 Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Kohtien 88 ja 89 osalta Korkein oikeus lausunee seuraavasti:

A:n syyksi olisi virkavelvollisuuden rikkomisena luettava epäasiallinen käytös D:tä ja E:tä kohtaan. Korkein oikeus kuitenkin katsonee teon olevan tältä osin yksittäisenä niin vähäinen, että tekoa on huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Siten syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta on myös D:hen ja E:hen kohdistuvan epäasiallisen käytöksen osalta hylättävä.

A:lla ja B:llä on ollut poliisilain mukainen oikeus käyttää niitä voimakeinoja, joita he ovat poliisivankilan vastaanottoaulassa käyttäneet C:n tekemän vastarinnan murtamiseksi ja turvallisuustarkastuksen loppuun saattamiseksi. Siten Korkein oikeus hylännee syytteen myös siltä osin kuin A:ta ja B:tä on syytetty voimakeinojen käytön osalta virkavelvollisuuden tai vaihtoehtoisesti tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Kohtien 94–96 sijasta Korkein oikeus lausunee pahoinpitelystä ja vammantuottamuksesta seuraavan:

Edellä todetuin tavoin A:lla ja B:llä on ollut poliisilain mukainen peruste käyttämälleen voimakeinolle eli kaataa C maahan turvallisuustarkastuksen loppuunsaattamiseksi. Siten pahoinpitelyä koskeva syyte hylättäneen.

Arvioitavaksi jää, ovatko A ja B syyllistyneet vammantuottamukseen.

Edellä todetuin tavoin C on vastustellut käsistä kiinnipitämistä ja maahanvientiä. G:n todistajankertomuksesta ilmenevin tavoin maahanvienti on epäonnistunut C:n vastustelun takia. Kertomuksesta ilmenevällä tavalla lonkkaluksaatio on myös erittäin harvinainen seuraus maahanviennistä silloinkin, kun maahanvienti epäonnistuu. G:n kertomin tavoin käytetty maahanvientitekniikka on sinällään ollut poliisin silloisen voimankäyttökoulutuksen ja ohjeistuksen mukainen. Valvontakameratallenteelta ja G:n kertomuksesta ilmenevin tavoin C on kaatunut maahan väärässä asennossa ja oman vasemman jalkansa päälle. B on kaatunut puolestaan C:n päälle epäonnistuneen maahanviennin seurauksena. C on todisteena esitettyjen lääkärinlausuntojen ja valvontakameratallenteelta ilmenevän perusteella loukannut lonkkansa tässä yhteydessä.

Kun A:lla ja B:llä on ollut poliisilain mukainen oikeus viedä C maahan ja kun nyt käytetty maahanvientitapa on ollut sinällään voimankäyttökoulutuksen mukainen, mutta se on epäonnistunut pääasiassa siitä syystä, että C on vastustellut maahanvientiä, Korkein oikeus katsonee, että C:n loukkaantuminen on ollut pikemminkin tapaturmaan kuin A:n ja B:n tuottamukseen perustuva teko. Sanotun vuoksi myös syyte vammantuottamuksesta hylättäneen.

Rangaistuksen mittaaminen

A:n ja B:n syyksi luettaneen tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen siltä osin kuin he ovat laiminlyöneet velvollisuutensa järjestää C:lle lääkärinapua. Muilta osin syyte hylättäneen. Ottaen huomioon, että C on joutunut makaamaan loukkaantuneena A:n ja B:n huolimattoman menettelyn seurauksena putkassa ja että hänen kipunsa ovat olleet usean tunnin makaamisen vuoksi kovat, A ja B tuomittaneen 20 päiväsakon sakkorangaistukseen.

Oikeusneuvos Tammi-Salminen: Erimielisyyteni koskee kiinnioton ja säilössä pitämisen lainmukaisuuden arviointia perustelujen kohdissa 47 ja 48 sekä tähän liittyen syyksi lukemista kohdissa 86 ja 91. Kohdan 47 ja kohdan 48 asemesta lausun seuraavaa: A oli partion johtajana pyrkinyt ensin ratkaisemaan asian poliisilain 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti puhuttamalla C:tä. Kun puhuttaminen ei ollut kadulla onnistunut ja kun paikalle oli jo kerääntynyt ulkopuolisia päihtyneitä henkilöitä, A:n on selvitetty päättäneen C:n kiinniottamisesta ja siirtämisestä poliisiautoon ja sen jälkeen C:n kiinniottamisen jatkamisesta ja kuljettamisesta poliisilaitokselle. Ottaen huomioon C:n käytös, siitä pääteltävissä oleva aggressiivinen mielentila ja hänen päihtymyksensä aste, katson, että asiassa on poliisiautoon siirtämiseen ja tätä välittömästi seuranneeseen kiinniottamiseen asti ollut poliisilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaisesti perusteltu syy olettaa, että C aiheuttaisi huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Sen sijaan sen jälkeen, kun C on kuljetettu pois tapahtumien alkamispaikalta, missä on ollut paljon päihtyneitä ihmisiä, todennäköisyys siitä, että hän aiheuttaisi huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, on olennaisesti vähentynyt. Tällöin ei ole enää lähtökohtaisesti ollut perusteltua syytä olettaa C:n aiheuttavan tällaista häiriötä tai vaaraa. Perustuslain 7 §:n turvaamaan henkilökohtaiseen vapauteen puuttumisen edellytyksiä on tulkittava ahtaasti. Tämän tulkintaperiaatteen mukaista olisi ollut arvioida, että jo tapahtunut paikalta poistaminen olisi ollut riittävää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi eikä C:n säilöön ottamiselle enää poistamisen jälkeen ollut perusteita. Päinvastaisen arvion perusteeksi ei riittänyt pelkästään C:n poliisiin kohdistuva vihainen käyttäytyminen kuljetuksen aikana ja poliisilaitoksen parkkihallissa. C:n kiinniottamisen jatkamista tilanteesta poistamisen jälkeen ja säilössä pitämistä ei sen vuoksi voida pitää poliisilain 2 luvun 10 §:n perusteiden mukaisena.

Kohdan 86 asemesta lausun seuraavaa: Edellä todetuin perustein päätöksiä C:n puhuttamisesta, paikalta poistamisesta ja kiinniottamisesta voidaan pitää poliisilain 2 luvun 10 §:n mukaisesti perusteltuina. Sen sijaan kiinniottamisen jatkamiseen paikalta poistamisen jälkeen ja säilöön ottamiseen ei ole ollut poliisilaissa säädettyjä perusteita. Päätökset tehnyt A ja niitä hänen kanssaan täytäntöön pannut B ovat tältä osin rikkoneet virkatoiminnassaan noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Ottaen huomioon esitetty todistelu poliisien saamasta ohjeistuksesta puuttua matalalla kynnyksellä häiriökäyttäytymiseen, virkavelvollisuuden rikkomista ei kuitenkaan ole pidettävä tahallisena. Teko ei huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Molemmat ovat siten syyllistyneet tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Kohdan 91 asemesta lausun seuraavaa: Edellä on katsottu, että käsillä ei ole ollut perustetta jatkaa C:n kiinniottamista ja pitää häntä säilössä, vaikka A ja B ovat pitäneet toimintaansa oikeutettuna. He ovat siten oikeudettomasti, pitäen sitä oikeutenaan, riistäneet C:ltä vapauden ja syyllistyneet tuottamukselliseen vapaudenriistoon.

Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen velvollisena lausumaan rangaistuksen määräämisestä Korkeimman oikeuden enemmistön syyksi lukemista rikoksista ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Engstrand: Hyväksyn esittelijän mietinnön. Velvollisena lausumaan rangaistuksen määräämisestä Korkeimman oikeuden ratkaisuksi tulleessa syyksilukemisessa ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Hirvelä: Hyväksyn esittelijän mietinnön siltä osin kuin siinä on katsottu, että syyte A:n syyllistymisestä virkavelvollisuuden rikkomiseen D:hen ja E:hen kohdistuneen epäasiallisen käytöksen vuoksi on hylättävä vähäisenä (osateko syytekohdassa 1). Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen velvollisena ottamaan kantaa rangaistukseen ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Littunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tammi-Salminen.

 
Julkaistu 15.4.2020  Päivitetty 5.5.2020