KKO:2020:27

Rangaistuksen määrääminen - Yhteinen rangaistus
Muutoksenhaku - Asianomistaja - Puhevalta

Diaarinumero: R2019/228
Taltionumero: 422
Antopäivä: 1.4.2020 ECLI:FI:KKO:2020:27

Vastaajan syyksi oli käräjäoikeudessa luettu yhdeksän törkeää petosta. Vain yhden syytekohdan asianomistaja oli hovioikeudessa vaatinut yhteisen rangaistuksen korottamista.

Vastaajalle käräjäoikeudessa määrättyä yhteistä rangaistusta oli asianomistajan valituksen johdosta mahdollista korottaa vain häneen kohdistuneen törkeän petoksen perusteella ottaen lisäksi huomioon sen yhteyden muihin vastaajan syyksi luettuihin rikoksiin. Vrt. KKO:2001:108.

Vahvennettu jaosto

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 14.6.2017 nro 17/124637 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 24.1.2019 nro 19/103055 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Minna Hällström sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Jukka Kontio, Pia Sandvik ja Petri Voima.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa rangaistuksen määräämisen osalta.

A vaati valituksessaan, että rangaistusta alennetaan. B vaati puolestaan, että rangaistusta korotetaan ja vankeus tuomitaan ehdottomana.

A vastasi B:n valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

B ja syyttäjä vastasivat A:n valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa

Kysymys siitä, millä tavalla useasta rikoksesta mitattavan yhteisen rangaistuksen määräämiseen muutoksenhakutuomioistuimessa vaikuttaa se, että vain yhden rikosasian asianomistaja on hakenut muutosta vaatien rangaistuksen korottamista, on Korkeimman oikeuden presidentin määräyksestä ratkaistu vahvennetussa jaostossa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on tuomiollaan 14.6.2017 lukenut A:n syyksi kohdissa 1–5, 7–8, 10 ja 12 yhdeksän törkeää petosta sekä kohdassa 6 asianajajista annetun lain säännösten rikkomisen. Käräjäoikeus on katsonut A:n hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä 15.4.2011 ja 20.3.2014 välisenä aikana erehdyttäneen yhdeksää eri asianomistajaa esiintymällä joko oikeustieteen kandidaattina tai oikeustieteen kandidaattina ja asianajajana ja saaneen asianomistajat palkkaamaan hänet asiamiehekseen ja avustajakseen riita- tai rikosasian oikeudenkäynneissä ilman, että hänellä oli todellisuudessa ollut kelpoisuutta hoitaa kyseisiä tehtäviä. A:lla ei ollut myöskään ollut Suomessa ylempää oikeustieteellistä korkeakoulututkintoa tai siihen rinnastettavaa tutkintoa ulkomailla, eikä hän siten ollut saanut toimia oikeudenkäyntiavustajana Suomen tuomioistuimissa. Petoksilla oli aiheutettu yhteensä hieman alle 40 000 euron suuruinen vahinko asianomistajille. Petokset oli tehty käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta, ja tekoja oli niiden suunnitelmallisuus ja vahingollisuus huomioon ottaen myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeinä.

2. Käräjäoikeus on katsonut, että oikeudenmukainen rangaistus rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen sekä rikoslain 6 luvun säännöksiin nähden on 1 vuosi 5 kuukautta vankeutta. Koska A oli ensikertalainen, rangaistus voitiin tuomita ehdollisena.

3. Syytekohdan 12 asianomistaja B on valittanut hovioikeuteen vaatien rangaistuksen korottamista ja sen määräämistä ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. A on vastavalituksessaan vaatinut rangaistuksen alentamista. Hovioikeus on korottanut rangaistuksen 1 vuodeksi 8 kuukaudeksi ehdollista vankeutta.

4. Rangaistusta määrätessään alemmat oikeudet eivät ole tuomionsa perusteluissa käsitelleet eritellysti B:hen kohdistunutta eikä muihinkaan asianomistajiin kohdistuneita petosrikoksia ja niiden rangaistusarvoa. Tuomioissa ei ole myöskään yksilöity, mistä rikoksesta olisi tullut ankarin rangaistus, joka rikoslain 7 luvun 5 §:n mukaan on otettava lähtökohdaksi yhteistä rangaistusta mitattaessa.

5. Hovioikeus on rangaistuksen korottamista koskevissa perusteluissaan arvioinut A:n menettelyn moitittavuutta yhteisesti kaikkien rikosten osalta. Hovioikeus on todennut, että kaikissa A:n syyksi luetuissa petosrikoksissa on ollut kysymys samanlaisesta menettelystä. Rikokset ovat ajoittuneet kolmen vuoden ajanjaksolle. A:n vastaanottamat toimeksiannot ovat olleet paitsi riita-asioita myös vakavia rikosasioita, ja petokset ovat aiheuttaneet yksityishenkilöille taloudellista vahinkoa ja sen vaaraa. Hovioikeuden perusteluista ei käy ilmi, että rangaistuksen korottaminen olisi perustunut vain sen rikoksen arviointiin, joka on koskenut muutoksenhakijana ollutta B:tä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on rangaistuksen määräämisestä. Vahvennetun jaoston arvioitavana on kysymys siitä, millä tavalla useasta rikoksesta mitattavan yhteisen rangaistuksen määräämiseen muutoksenhakutuomioistuimessa vaikuttaa se, että vain yhden rikosasian asianomistaja on hakenut muutosta vaatien rangaistuksen korottamista.

Asianomistajan puhevaltaa ja yhteistä rangaistusta koskeva sääntely

7. Asianomistajan puhevallasta (syyteoikeudesta) säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:ssä. Mainitun lainkohdan 1 momentin mukaan asianomistajalla on syyttäjään nähden toissijainen puhevalta omassa asiassaan. Lainkohdan 3 momentin mukaan asianomistajalla on lisäksi oikeus yhtyä syyttäjän tai toisen asianomistajan nostamaan syytteeseen ja vedota uuteen seikkaan syytteen tueksi. Asianomistaja voi lisäksi hakea muutosta asiassa annettuun ratkaisuun siitä riippumatta, onko hän käyttänyt asiassa puhevaltaa.

8. Rikoslain 7 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, jos joku on tuomittava samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta vankeusrangaistukseen, hänet tuomitaan rikoksista rikoslain 7 luvun säännösten mukaisesti yhteiseen vankeusrangaistukseen.

9. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan yhteisen rangaistuksen mittaamisessa noudatetaan soveltuvin osin 6 luvun säännöksiä. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

Oikeuskäytäntö

10. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2001:108 käsitellyt kysymystä asianomistajan puhevallasta tilanteessa, jossa muutoksenhaku kohdistui vain osaan vastaajan syyksi luetuista eri asianomistajiin kohdistuneista rikoksista, joista oli määrätty yhteinen rangaistus.

11. Edellä mainitussa ratkaisussa vastaaja oli käräjäoikeudessa tuomittu yhteisen 8 kuukauden vankeusrangaistuksen asemesta yhdyskuntapalveluun yhteensä 17:sta eri rikoksesta, jotka olivat kohdistuneet 13:een eri asianomistajaan. Vain kaksi asianomistajaa haki muutosta ja vaati hovioikeudessa yhteisen vankeusrangaistuksen korottamista. Hovioikeus katsoi ottaen huomioon erityisesti vastaajan syyksi luettujen väkivaltarikosten tekotavan ja niissä käytetyn väkivallan laadun, ettei vastaajalle tuomittu rangaistus ollut hänen nuoresta iästään ja ensikertalaisuudestaan huolimatta oikeudenmukaisessa suhteessa hänen syykseen luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksista ilmenevään vastaajan syyllisyyteen. Tämän vuoksi hovioikeus korotti vastaajalle hänen syykseen luetuista rikoksista tuomitun rangaistuksen 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

12. Vastaaja valitti Korkeimpaan oikeuteen vaatien rangaistuksen alentamista. Hän väitti hovioikeudessa tapahtuneen oikeudenkäyntivirheen, kun hovioikeus oli rangaistusta korottaessaan ottanut huomioon myös muut teot kuin ne, joista oli valitettu.

13. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta. Se totesi, että muutoksenhaun kohdistuessa yhteiseen rangaistukseen tuomioistuimen on, katsoessaan, että korotettavaksi vaadittu yhteinen rangaistus on liian alhainen, rikoslain 7 luvun 5 §:n säännöstä noudattaen muodostettava uusi yhteinen rangaistus, vaikka muutoksenhaku koskisi vain jotakin tai joitakin niistä rikoksista, joista yhteinen rangaistus määrätään. Siten tällöinkin on arvioitava kaikkien samalla kertaa syyksi luettujen rikosten lukumäärää, vakavuutta ja keskinäistä yhteyttä.

14. Ratkaisussa KKO 2014:85 (kohta 5) on viitattu edellä mainittuun ratkaisuun niin, että ratkaisun KKO 2001:108 mukaan yhteistä rangaistusta on arvioitava kaikkien samalla kertaa syyksi luettujen rikosten kannalta, vaikka muutoksenhaku koskisi vain joitakin niistä rikoksista, joista yhteinen rangaistus määrätään. Ratkaisusta 2014:85 ei kuitenkaan käy ilmi, että muiden kuin muutoksenhaun kohteena olleiden rikosten rangaistusarvoa olisi arvioitu uudelleen yhteistä rangaistusta määrättäessä.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

15. Asianomistajalla on myös muutoksenhakuvaiheessa puhevalta vain omassa asiassaan. Hovioikeuden tutkimisvalta ulottuu ainoastaan siihen valituksessa vedottuun osaan käräjäoikeuden tuomiossa, jonka osalta valittajalla on puhevalta.

16. Kysymys siitä, millä tavoin muutoksenhakutuomioistuin voi puuttua yhteiseen rangaistukseen vain yhden asianomistajan valituksen johdosta, ei kuitenkaan ole selvä. Korkeimman oikeuden edellä selostettu ennakkopäätös KKO 2001:108 viittaa siihen, että yhteisen rangaistuksen mittaamisen kautta myös muiden kuin muutoksenhaun kohteena olevien tekojen rangaistusarvot voisivat tulla muutoksenhakuasteessa uudelleen arvioitaviksi siitä huolimatta, että syyttäjä ja mainittujen muiden syytekohtien asianomistajat ovat tyytyneet tuomioon.

17. Ennen nykyiseen yhtenäisrangaistusjärjestelmään siirtymistä kustakin samalla kertaa tuomittavaksi tulleesta eri rikoksesta tuomittiin oma yksikkörangaistus, minkä jälkeen yhteinen rangaistus määrättiin yhdistämällä mainitut rangaistukset. Aikaisemman järjestelmän ollessa voimassa oli selvää, että kullakin asianomistajalla oli puhevalta vaatia vain häneen kohdistuneesta rikoksesta tuomitun yksikkörangaistuksen korottamista.

18. Yhtenäisrangaistusjärjestelmään siirtymistä koskeneista lain esitöistä (HE 40/1990 vp ja LaVM 15/1990 vp) ei ilmene, että rangaistusjärjestelmän muutoksen yhteydessä olisi ollut tarkoitus muuttaa asianomistajan asemaa muutoksenhaussa. Lainmuutoksen yhteydessä rikoslain silloiseen, sittemmin kumottuun 7 luvun 9 §:ään otettiin nimenomainen säännös, jonka mukaan aikaisemmin ratkaistun rikosasian asianomistajalla ei ole puhevaltaa määrättäessä yhteinen rangaistus jälkikäteen tai täytäntöönpanoa varten. Tämäkään ei tue käsitystä, että lainmuutoksen yhteydessä asianomistajan puhevaltaa olisi tarkoitettu laajentaa niin, että se koskisi muutoksenhakuvaiheessa myös muihin asianomistajiin kohdistuneita rikoksia ja niiden vaikutusta yhteiseen rangaistukseen. Korkein oikeus katsoo, että tämänkaltainen poikkeus yleisistä asianomistajan puhevaltaa koskevista periaatteista olisi edellyttänyt selkeää lain säännöstä.

19. Asianomistajan puhevaltaa ja hovioikeuden tutkimisvaltaa koskevat yleiset näkökohdat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että tuomioistuin ei voi yhden asianomistajan valituksen johdosta arvioida muiden kuin valituksen kohteena olevan rikoksen yksittäistä rangaistusarvoa.

20. Muutoksenhakutuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin myös tällöin rikoslain 7 luvun 5 §:ää soveltaessaan arvioida se teko, josta olisi sen harkinnan mukaan tuleva ankarin rangaistus, ja mitattava kaikista vastaajan syyksi luetuista rikoksista yhteinen rangaistus mainitussa säännöksessä mainitut seikat huomioon ottaen. Valitukseen perustuva muutos voi kuitenkin kohdistua valituksen kohteena olevaa rikosta koskevan harkinnan ohella vain arviointiin sen ja muiden syyksi luettujen rikosten keskinäisestä yhteydestä. Yhden asianomistajan muutoksenhaku voi vaikuttaa tällä tavalla yhteisen rangaistuksen määräämiseen laajemmin kuin mitä seuraisi vain häneen kohdistuneen rikoksen uudesta arvioinnista.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

21. A:n syyksi on käräjäoikeudessa luettu yhdeksän törkeää petosta ja asianajajista annetun lain säännösten rikkominen. Vain kohdan 12 asianomistaja B on hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa vaatinut yhteisen rangaistuksen korottamista.

22. Korkein oikeus katsoo, että A:lle käräjäoikeudessa määrättyä yhteistä rangaistusta voidaan B:n valituksen johdosta korottaa vain häneen kohdistuneen rikoksen perusteella ottaen huomioon sen yhteyden muihin vastaajan syyksi luettuihin rikoksiin.

23. Muilta osin kysymys rangaistuksen määräämisestä kuuluu viisijäsenisen jaoston ratkaistavaksi.

Päätöslauselma

Asia siirretään viisijäsenisen jaoston käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet vahvennetussa jaostossa oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Ari Kantor, Jarmo Littunen, Mika Huovila, Lena Engstrand, Mika Ilveskero, Juha Mäkelä, Asko Välimaa, Jussi Tapani ja Timo Ojala. Esittelijä Paula Jutila.

 
Julkaistu 1.4.2020