KKO:2020:24

OK 31 luku 8 § 3 kohta

Asian aikaisempi käsittely

Muutoksenhakijan osalta lainvoimaiseksi jäänyt Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 12.2.2014 nro 14/107089 sekä kanssavastaajaa koskevat Korkeimman oikeuden ratkaisu 22.12.2016 nro 2608 (KKO 2016:96), Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 9.3.2017 nro 17/109751 ja Vaasan hovioikeuden tuomio 21.12.2017 17/152611 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Muutoksenhakijaa koskevan asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Hannu Kilpelä ja lautamiehet.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B vaati, että Keski-Suomen käräjäoikeuden 12.2.2014 antama tuomio puretaan siltä osin kuin hänen syykseen oli luettu yllytys törkeään pahoinpitelyyn.

Syyttäjä sekä C:n oikeudenomistajat vaativat, että hakemus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Keski-Suomen käräjäoikeus on 12.2.2014 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n muun ohella C:n murhasta. B on tuomittu ampuma-aserikoksen ohella yllytyksestä törkeään pahoinpitelyyn, koska hänen on katsottu tahallaan taivuttaneen A:n ainakin ampumaan C:tä siten, että tämä joutuu sairaalaan. Käräjäoikeuden tuomion mukaan näytetyksi on tullut, että B on antanut törkeän pahoinpitelyn suorittamiseksi A:lle aseen, minkä jälkeen A on houkutellut C:n mukaansa tekaistulle maastokätkölle ja siellä ampunut C:tä selkään kaksi kertaa.

2. B ei ole hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, joka on jäänyt siten B:n osalta lainvoimaiseksi. A on valittanut tuomiosta Vaasan hovioikeuteen ja edelleen Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus on kumonnut alempien oikeusasteiden tuomiot A:ta koskevilta osin ja palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeuteen (KKO 2016:96). Korkein oikeus on katsonut, että syyksilukeminen oli perustunut osittain rikosylikonstaapelin todistajankertomukseen siitä, mitä A oli hänelle puhuttamisissa kertonut puolustajansa läsnä olematta. Menettelyssä oli loukattu A:n puolustautumismahdollisuuksia ja itsekriminointisuojaa niin, ettei rikosylikonstaapelin todistajankertomusta saanut hyödyntää näyttönä A:n syyllisyydestä. Sen lisäksi A:n puhuttamisille ei ollut ollut edellytyksiä hänen mielentilansa takia.

3. Palautuksen jälkeen käräjäoikeus on tuomiossaan 9.3.2017 ja sittemmin hovioikeus tuomiossaan 21.12.2017 edellä tarkoitettua todistusaineistoa näytön arvioinnissaan hyödyntämättä katsonut, että A:n syyllisyydestä oli jäänyt varteenotettava epäily. A:han kohdistettu syyte C:n murhasta on hylätty hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimmassa oikeudessa on B:n ylimääräisen muutoksenhakemuksen nojalla kysymys siitä, onko hakemuksen kohteena oleva käräjäoikeuden tuomio yllytyksestä törkeään pahoinpitelyyn purettava hovioikeuden hylättyä päätekijää koskevan syytteen.

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

5. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, tahi on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen.

6. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen annettu uusi tuomio ei ole mainitussa lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka (KKO 2020:10, kohdissa 7–8 viitattu oikeuskäytäntö). Korkein oikeus on nimenomaisesti katsonut, että uutena seikkana ei voida pitää yksin Korkeimman oikeuden myöhemmin annettua tuomiota, jossa samassa jutussa toisen vastaajan syyllisyydestä esitetty näyttö on arvioitu toisin kuin hovioikeudessa, eikä tuon tuomion ja purkuhakemuksen kohteena olevan hovioikeuden tuomion väitettyä ristiriitaisuutta (KKO 1998:30, KKO 2015:68, kohta 13 ja KKO 2019:6, kohta 7).

7. Ratkaisussa KKO 2015:68 (kohta 7) todetun mukaisesti edellä esitetystä pääsäännöstä on oikeuskäytännössä poikettu erityisesti tilanteissa, joissa purettavaksi haetun tuomion perusteena ollut tuomio on ensin purettu. Tällöin uusi tuomio on voinut osoittaa, että hakemuksen kohteena ollut tuomio on nojautunut virheelliseen perusteeseen. Lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio voi siten tietyissä tilanteissa olla lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka. Tällainen tilanne on ollut käsillä esimerkiksi ratkaisussa KKO 2006:3, jossa Korkein oikeus on purkanut törkeää velallisen epärehellisyyttä koskevan tuomion. Tämä on johtunut siitä, että Korkeimman oikeuden purettua ratkaisulla KKO 2004:56 asiaan liittyneen törkeää veropetosta ja vahingonkorvausta koskeneen lainvoimaisen hovioikeuden tuomion, asiassa ei voitu enää katsoa olleen velallisen rikoksen tarkoittamaa velkaa eikä velkojaa.

Yllytyksen liitännäisyys päätekoon

8. Rikoslain 5 luvun 5 §:n mukaan, joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä.

9. Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan yllyttäjän vastuu edellyttää, että päätekijä syyllistyy vähintään rangaistavaan yritykseen. Yllytysvastuun perusedellytyksenä on, että yllytys saa aikaan tekopäätöksen tekijässä. Hallituksen esityksessä on korostettu, että yllytyksen ja pääteon liitännäisyys eli niin sanottu aksessorisuusvaatimus sitoo yllyttäjän vastuun määräpisteeseen saakka siihen, kuinka päätekijän teko oikeudellisesti arvioidaan. Yllyttäjän vastuu edellyttää, että pääteko on tunnusmerkistön mukainen, oikeudenvastainen ja tahallisena päätekijälle syyksiluettava. Kun osallisuudella on tällä tavoin määritelty kelvollinen kohde, yhteys päätekoon eräässä mielessä katkeaa. Tästä eteenpäin osallisten vastuu arvioidaan subjektiivisessa suhteessa pääsääntöisesti itsenäisesti (HE 44/2002 vp s. 146–149, 154–156).

Varsinaisen osallisen tuomion purkaminen

10. Korkein oikeus ei ole antanut julkaistuja ratkaisuja yllyttäjää koskevan lainvoiman saaneen tuomion purun edellytyksistä, kun päätekijää koskeva syyte on hylätty. Kysymys on yllytyksen ja pääteon välisestä liitännäisyydestä arvioitaessa tuomion purkamisen edellytyksiä.

11. Korkein oikeus on antanut toisesta varsinaisen osallisuuden muodosta eli avunannosta ratkaisut KKO 2015:68, KKO 2019:6 ja KKO 2020:10. Ratkaisussa KKO 2015:68 hovioikeus oli hylännyt päätekoa koskevan syytteen vanhentuneena, koska hovioikeus oli näytön arvioinnissa päätynyt pienempään petoksella tavoitellun oikeudettoman hyödyn määrään kuin käräjäoikeus. Teko oli tämän takia arvioitava törkeän petoksen asemesta petokseksi, mikä oli johtanut lyhyemmän määräajan soveltamiseen syyteoikeuden vanhentumisessa. Käräjäoikeuden tuomio oli jäänyt lainvoimaiseksi avunannosta törkeään petokseen tuomittujen vastaajien osalta. He hakivat tuomionsa purkamista, mutta Korkein oikeus hylkäsi hakemuksen. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden perustelut eivät osoittaneet, että pääteossa oli jäänyt täyttymättä jokin rikosoikeudellisen vastuun yleinen edellytys, eikä purettavaksi haettu käräjäoikeuden tuomio ollut perustunut virheelliseen syyksilukemiseen ratkaisussa KKO 2006:3 katsotulla tavalla. Avunannon liitännäisyydestä päätekoon ei itsessään seurannut, että päätekijää koskeva uusi tuomio olisi oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdan tarkoittama uusi seikka (kohta 15).

12. Ratkaisussa KKO 2019:6 hovioikeus oli hylännyt päätekoa koskevat syytteet törkeästä veropetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta katsottuaan jääneen näyttämättä, että päätekijöinä syytetyt henkilöt olisivat käyttäneet yhtiössä määräysvaltaa tai osallistuneet pimeän palkan maksuun. Käräjäoikeuden tuomio oli jäänyt lainvoimaiseksi avunannosta törkeään veropetokseen ja törkeään kirjanpitorikokseen tuomitun vastaajan osalta. Avunantajana tuomitun vastaajan hakemus tuomionsa purkamisesta hyväksyttiin Korkeimmassa oikeudessa ja hakijaan kohdistettu syyte sekä korvausvaatimus hylättiin. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa oli kysymys tilanteesta, jossa hovioikeus ei ollut pitänyt päätekoa lainkaan rikoksena. Päätekijöiden ei ollut katsottu menetelleen rikoksen tunnusmerkistön mukaisesti, eikä heidän tekoaan ollut pidetty syyllisyyttä osoittavana. Kun päätekijöiden syytteet oli hylätty, asiassa ei jäänyt jäljelle sellaista rikosta, johon purun hakijan syytteessä kuvattu avunanto olisi voinut kohdistua (kohta 16).

13. Ratkaisussa KKO 2020:10 hovioikeus oli hylännyt päätekoa koskevat syytteet kahdesta törkeästä veropetoksesta katsottuaan jääneen näyttämättä, että mahdolliset verotukseen liittyvät rikkomukset ja laiminlyönnit olivat tapahtuneet päätekijän omistamien osakeyhtiöiden toiminnassa. Käräjäoikeuden tuomio oli jäänyt lainvoimaiseksi avunannosta törkeään veropetokseen ja veropetokseen tuomitun vastaajan osalta. Avunantajana tuomitun vastaajan hakemus tuomionsa purkamisesta hyväksyttiin Korkeimmassa oikeudessa ja hakijaan kohdistettu syyte sekä korvausvaatimus hylättiin. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden katsottua, että päätekijä ei ollut menetellyt syytteen teonkuvauksen mukaisesti, ei purun hakija ollut voinut syyllistyä sellaisiin avunantotekoihin, jotka käräjäoikeus oli lukenut hänen syykseen (kohta 19).

14. Korkein oikeus katsoo, että yllytystä ja avunantoa varsinaisen osallisuuden muotoina on perusteltua arvioida samojen kriteerien nojalla lainvoimaisen tuomion purkamisen edellytyksiä arvioitaessa.

Purun edellytysten arviointi tässä asiassa

15. Korkein oikeus toteaa, että yllytyksen rangaistavuus edellyttää kelvollista kohdetta eli tunnusmerkistönmukaista, oikeudenvastaista ja tahallisuutta osoittavaa päätekoa. Rikosoikeudellinen vastuu edellyttää myös, että yllytys on kohdistunut päärikoksen tekijään. Yllyttäjän rankaiseminen ei kuitenkaan edellytä, että pääteko on tekijälleen syyksiluettu (KKO 2015:68, kohta 11, KKO 2019:6, kohta 12 ja KKO 2020:10, kohta 12).

16. B:n syyksi on luettu purkuhakemuksen kohteena olevassa lainvoimaisessa käräjäoikeuden tuomiossa yllytys törkeään pahoinpitelyyn siten, että B on tahallaan taivuttanut A:n ainakin ampumaan C:tä. A:n syyksi oli samassa tuomiossa ja sittemmin myös hovioikeuden tuomiossa luettu C:n murha.

17. Korkein oikeus on kumonnut käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot A:ta koskevilta osin ja palauttanut asian käräjäoikeuteen. Tämä palautuspäätös on perustunut A:n henkilökohtaista puolustautumisoikeutta ja itsekriminointisuojaa loukanneeseen näytön hyödyntämiseen; yhtäältä siihen, että A:ta oli puhutettu rikoksesta epäiltynä puolustajan läsnä olematta ja toisaalta A:n mielentilaan häntä näin puhutettaessa. Korkeimman oikeuden päätös on merkinnyt sitä, että päärikosta koskeva tuomio on poistettu menettelyvirheen perusteella.

18. Korkeimman oikeuden palautuspäätöksen jälkeen käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, että asiassa esitetyn näytön perusteella ei ollut riittävällä varmuudella selvitetty C:n murhaa koskevan syytekohdan teonkuvauksen mukaista tapahtumainkulkua. A:ta kohtaan nostettu syyte murhasta on siten hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla hylätty.

19. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat asiaa uudelleen käsiteltäessä esitetyn todistusaineiston perusteella päätyneet näytön arvioinnissa siihen, että A ei ollut syyllistynyt C:n murhaan tai muuhunkaan tämän kuolemaan johtaneeseen tekoon. Asiassa ei ole A:han ja B:hen kohdistettujen syytteiden teonkuvaukset huomioon ottaen käsillä pääteoksi kelvollista tekoa, johon yllyttämisestä B on tuomittu hänen kohdallaan lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla. Yllyttäjän rikosvastuun syntymisen edellytyksenä oleva liitännäisyys (aksessorisuus) päätekoon ei täyty tässä asiassa. B ei ole siten voinut yllyttäjänä syyllistyä siihen rikokseen, jonka käräjäoikeus on lukenut hänen syykseen.

20. Korkein oikeus katsoo, että A:han kohdistetun murhasyytteen hylkäävä hovioikeuden lainvoimainen tuomio on seikka, joka osoittaa, että B:lle syyksi luetulla yllytyksellä ei ole päätekoa. Asiassa on siten oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu peruste B:n yllytystä koskevan tuomion purkamiseksi ja tuomio on tältä osin purettava.

Rangaistuksen määrääminen syytekohdassa 4

21. Jos tuomion purkamista koskevaan hakemukseen suostutaan ja jutun uusi käsittely havaitaan tarpeelliseksi, Korkeimman oikeuden tulee oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan määrätä, minkä ajan kuluessa ja missä tuomioistuimessa sekä millä tavoin juttu on saatettava uudelleen käsiteltäväksi. Korkeimmalla oikeudella on kuitenkin valta välittömästi oikaista tuomiota, milloin asia havaitaan selväksi eikä hakemus koske rikosasiassa annetun tuomion purkamista syytetyn vahingoksi.

22. B on tuomittu käräjäoikeudessa yllytyksestä törkeään pahoinpitelyyn (syytekohta 1.2) ja ampuma-aserikoksesta (syytekohta 4) yhteiseen 5 vuoden vankeusrangaistukseen, josta on tullut vähentää vapaudenmenetysaika. Kun syytekohdan 1.2 osalta tuomio puretaan, B:lle on määrättävä rangaistus käräjäoikeuden hänen syykseen lukemasta ampuma-aserikoksesta.

23. B:n syyksi luetusta ampuma-aserikoksesta määrättävää rangaistusta ei voida pitää oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 14 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla selvänä. Korkein oikeus harkitsee siten oikeaksi huomioon ottaen osapuolten mahdollisuus muutoksenhakuun ja oikeusastejärjestys, että asia palautetaan B:lle syytekohdassa 4 määrättävän rangaistusseuraamuksen osalta käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 12.2.2014 nro 14/107089 puretaan siltä osin kuin B:n syyksi on luettu yllytys törkeään pahoinpitelyyn (tuomiolauselman kohta 1.2), B:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta sekä siltä osin kuin B on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista syytekohdassa 1 suoritetut todistelukustannukset 351,42 euroa.

Asia palautetaan Keski-Suomen käräjäoikeuteen, jonka pitää viipymättä omasta aloitteestaan ottaa asia B:lle syytekohdassa 4 määrättävän rangaistuksen osalta uudelleen käsiteltäväkseen ja menetellä siinä laillisesti ottamalla huomioon palauttamisen syy.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pekka Koponen, Lena Engstrand, Juha Mäkelä, Jussi Tapani ja Alice Guimaraes-Purokoski. Esittelijä Anna-Maija Ruohoniemi.