KKO:2020:21

Asianajaja
Oikeudenkäyntiasiamies
Esteellisyys

Diaarinumero: S2018/246
Taltionumero: 297
Antopäivä: 3.3.2020 ECLI:FI:KKO:2020:21

Asianajaja toimi riita-asiassa yhtiön oikeudenkäyntiasiamiehenä. Yhtiöllä oli samaan aikaan vireillä myös toinen riita-asia, joka perustui osittain samaan tapahtumainkulkuun ja tosiseikastoon, ja jossa yhtiön vastapuolen oikeudenkäyntiasiamiehenä toimi asianajajan kanssa samassa toimistossa työskentelevä toinen asianajaja.

Korkein oikeus katsoi, että asianajaja oli esteellinen toimimaan asiamiehenä asiassa. (Ään.)

OK 15 luku 3 § 3 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Alempien oikeuksien ratkaisut

Pohjanmaan käräjäoikeuden päätös 2.11.2017 nro 17/9781, muutoksenhaku Vaasan hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 26.2.2018 nro 89 selostetaan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Toni Savolainen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Eija-Liisa Helin, Jukka Mäkelä ja Heikki Sneck.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan X vaati, että hänelle määrätty esiintymiskielto kumotaan, koska hän ei ollut käräjäoikeudessa ollut esteellinen toimimaan yhtiön asiamiehenä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja alempien oikeuksien ratkaisut

1. Yhtiön ja I Oy:n välillä oli liikehuoneistoa koskeva vuokrasopimus. Yhtiön ja L Oy:n välillä oli liikuntapalvelujen tarjoamiseen liittyvää Easyfit-yrittäjyyttä koskeva lisenssisopimus (franchising-sopimus). Vuokrasopimus oli tehty lisenssisopimuksessa tarkoitettua liiketoimintaa varten.

2. Asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja X on toiminut yhtiön asiamiehenä vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa, jossa I Oy on kanteessaan vaatinut yhtiöltä erääntyneitä vuokrasaatavia ja korvausta menetetyistä vuokratuloista. Yhtiö on vastakanteessaan vaatinut muun ohella korvausta vuokrahuoneistossa suorittamistaan mutta I Oy:n vastuulle kuuluneista muutostöistä, vuokrahuoneiston käyttöönoton viivästymisestä aiheutuneesta liiketaloudellisesta menetyksestä ja uuden liiketilan hankkimisesta johtuneista kustannuksista ja muuttokustannuksista sekä vuokranalennusta, koska huoneisto ei vastannut sovittua.

3. Samassa asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja Y on toiminut L Oy:n asiamiehenä samaan aikaan vireillä olleessa lisenssisopimusta koskevassa riita-asiassa, jossa yhtiö on vaatinut L Oy:n velvoittamista maksamaan sopimussakon ja vahingonkorvausta. Vahinkoa oli yhtiön mukaan aiheutunut muun ohella lisenssisopimuksessa kerrotun tuloksen ja toteutuneen tuloksen välisestä erotuksesta. Yhtiön mukaan L Oy oli osallistunut sopivan liikehuoneiston etsimiseen ja vuokraamiseen, mutta liiketoiminta ei ollut vastannut niitä tietoja, jotka L Oy oli antanut liiketoiminnasta, kuten kassavirrasta, kyseisessä liikepaikassa.

4. Käräjäoikeus on liikehuoneiston vuokrasopimusta koskevan riita-asian valmisteluistunnossa tiedustellut asianajaja X:ltä, miksi asianajotoimisto toimii samanaikaisesti sekä yhtiön että sen vastapuolen asiamiehenä. X:n mukaan liikehuoneiston vuokrasopimusta ja lisenssiopimusta koskevissa riita-asioissa ei ole ollut kysymys samoista asioista. X on lisäksi toimittanut käräjäoikeudelle yhtiön antaman suostumuksen sille, että hän voi toimia yhtiön asiamiehenä asiassa.

5. Käräjäoikeus on katsonut, että yhtiön ja I Oy:n vuokrasopimuksella sekä sen tekemiseen ja purkamiseen johtaneilla seikoilla on ollut merkittävä asema sekä liikehuoneiston vuokrasopimusta että lisenssisopimusta koskevissa asioissa. Lisäksi asioissa on tullut arvioitavaksi vuokrasopimuksen purkamisen ja muiden siihen liittyvien seikkojen vaikutus yhtiön liiketulokseen. Asianajotoimiston on katsottava saaneen tietoonsa sellaisia seikkoja, joilla on vaikutusta kummankin asian ratkaisuun. Ei ole hyväksyttävää, että asianajotoimiston asianajajat argumentoivat vuokrasuhteeseen liittyvissä seikoissa yhtiön puolesta ja sitä vastaan. Käräjäoikeus on katsonut X:n niin sanotun vastapuolijääviyden perusteella esteelliseksi ja on kieltänyt oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n nojalla häntä esiintymästä yhtiön asiamiehenä asiassa.

6. X on valittanut käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeus on katsonut, etteivät riita-asiat todennäköisesti koskeneet osaksikaan samaa vahinkoa, mutta ne sivusivat toisiaan. Yhtymäkohtien osalta hovioikeus on viitannut käräjäoikeuden perusteluihin ja muun muassa yhtiön ja L Oy:n eri käsityksiin L Oy:n roolista vuokrasopimuksen tekemisessä ja velvollisuudesta auttaa liikehuoneiston korjaamisessa. Lisäksi lisenssisopimusta koskevassa asiassa saattoi jossain määrin saada merkitystä se, mitä yhtiö ja I Oy olivat sopineet esimerkiksi vuokratun huoneiston korjauskustannuksista. Myös hovioikeus totesi, että saman asianajotoimiston asianajajat ovat joutuneet samaan aikaan vireillä olevissa asioissa argumentoimaan vuokrasuhteeseen liittyvistä kysymyksistä yhtiön puolesta ja sitä vastaan. Liikehuoneiston vuokrasopimusta ja lisenssisopimusta koskevat asiat ovat siten muodostaneet sellaisen kokonaisuuden, että saman asianajotoimiston asianajajat eivät ole voineet toimia niissä sekä yhtiön että sen vastapuolen asiamiehenä. Hovioikeus on hylännyt X:n valituksen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

7. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on siitä, onko X ollut esteellinen toimimaan yhtiön asiamiehenä vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa sen vuoksi, että saman asianajotoimiston toinen asianajaja on samaan aikaan vireillä olleessa toisessa riita-asiassa toiminut yhtiön vastapuolen asiamiehenä. Lisäksi kysymys on siitä, saako tuomioistuin määrätä esiintymiskiellon asiamiehen esteellisyyden perusteella.

Asiamiehen esteellisyyttä ja esiintymiskieltoa koskevat säännökset

8. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin toisen virkkeen mukaan asiamiehenä tai avustajana ei saa toimia se, joka on osallistunut asian käsittelyyn tuomioistuimen jäsenenä, esittelijänä tai pöytäkirjanpitäjänä taikka ollut siinä vastapuolen asiamiehenä tai avustajana.

9. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan, jos oikeudenkäyntiasiamies tai avustaja osoittautuu epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi, saa tuomioistuin kieltää häntä esiintymästä kyseisessä asiassa.

Vastapuolijääviys samassa asianajotoimistossa työskentelemisen perusteella

Korkeimman oikeuden arvioinnin lähtökohdat

10. Kuten oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin toisesta virkkeestä ilmenee, esteellisyyden aiheuttaa vastapuolen asiamiehenä toimiminen. Asiamiehen esteellisyyttä koskeva säännös on peräisin vuoden 1734 lain oikeudenkäymiskaaresta, eikä siihen ole tehty sisällöllisiä muutoksia.

11. Korkein oikeus toteaa, että asiamiehen esteettömyyttä samoin kuin muuta kelpoisuutta koskevat ehdot kuuluvat asianmukaisen oikeudenkäyntimenettelyn takeisiin. Vastapuolijäävin tarkoituksena on suojata asiamiehen ja hänen päämiehensä luottamussuhdetta ja asiamiehen lojaliteetti- ja vaitiolovelvollisuutta. Päämiehen tulee voida luottaa siihen, että hänen asiamiehensä edistää oikeudenkäynnissä vain hänen etujaan ja että päämiehen antamat tiedot eivät kulkeudu vastapuolelle tai tämän asiamiehelle. Kun vastapuolijäävi koskee jo päättynyttäkin asiamiessuhdetta, on vielä selvemmin epäasianmukaista toimia samanaikaisesti vastapuolen asiamiehenä. Korkein oikeus katsoo, että nämä lähtökohdat on otettava huomioon arvioitaessa esteellisyyttä myös tilanteessa, jossa vastapuolen asiamiehenä toimii toinen samassa asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja. Tällöin kysymys on niin sanotusta toimistojäävistä.

12. Oikeuskäytännössä on katsottu, että asiamiehen esteellisyyttä arvioitaessa on aiheellista kiinnittää huomiota myös asianajajan esteellisyyttä koskeviin sääntöihin, kun kysymys on ammattimaisesti esimerkiksi asianajajana harjoitetusta asiamiestoiminnasta (KKO 2011:31, kohta 10).

13. Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden (tapaohjeet, 15.1.2009, muut. 8.6.2012) 6.1 kohdan 1 alakohdan mukaan asianajaja ei saa ottaa vastaan tehtävää samassa asiassa kahdelta tai useammalta asiakkaalta, jos asiakkaiden edut tai oikeudet asiassa ovat ristiriitaiset tai eturistiriidan mahdollisuus on ilmeinen. Tapaohjeiden 6.5 kohdan 1 alakohdan mukaan kohdissa 6.1–6.3 sanottua sovelletaan asianajajan lisäksi myös muihin, asianajajan kanssa samassa asianajotoimistossa tai toimistoyhteisössä työskenteleviin henkilöihin.

14. Edellä viitatussa ratkaisussa KKO 2011:31 Korkein oikeus katsoi, että jos asianajaja on esteellinen toimimaan pesänjakajana, myös hänen yhtiökumppaninsa ja toimistonsa työntekijät ovat esteellisiä. Myös oikeuskirjallisuudessa on yhdenmukaisesti esitetty, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momenttia on tulkittava siten laveasti, että esteellisyys on olemassa, jos saman asianajo- tai lakiasiaintoimiston osakas tai palveluksessa oleva henkilö on asiassa avustanut vastapuolta tai neuvotellut vastapuolen kanssa (Juha Lappalainen, Siviiliprosessioikeus I, 1995, s. 308; Dan Frände ym., Prosessioikeus, 2017, s. 463; Antti Jokela, Oikeudenkäynti II, 2012, s. 80).

15. Lainsäädännöllistä tukea yleiselle, kaikkia oikeudenkäyntiasiamiehiä ja -avustajia koskevalle toimistojääviydelle voi saada myös oikeusapulainsäädännöstä. Oikeusapulain (88/1973) 14 §:n 1 momentissa oli aikanaan nimenomainen säännös toimistojääviydestä oikeusaputoimistossa, jota perusteltiin tavoitteella asettaa yleiset oikeusaputoimistot tällaiseen avustajan esteellisyyteen nähden samanlaiseen asemaan kuin yksityiset asianajotoimistot (HE 106/1972 vp s. 5). Vaikka nykyisessä oikeusapulaissa (257/2002) ei ole vastaavaa säännöstä, sama tavoite käy ilmi valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain 11 §:n ja 12 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöksistä ja niiden perusteluista (HE 26/2016 vp s. 20).

Korkeimman oikeuden arvio toimistojäävistä

16. Edellä todetuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momenttia on tulkittava siten, että saman asianajotoimiston asianajajat ovat esteellisiä avustamaan vastapuolia samassa asiassa.

17. Asianajajat X ja Y ovat olleet töissä samassa asianajotoimistossa, kun X on ollut yhtiön asiamiehenä yhdessä oikeudenkäynnissä ja Y yhtiön vastapuolen asiamiehenä toisessa samaan aikaan vireillä olleessa oikeudenkäynnissä. X on siten ollut esteellinen toimimaan yhtiön asiamiehenä vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa, jos katsotaan, että molemmissa oikeudenkäynneissä on käsitelty samaa asiaa.

Vastapuolen asiamiehenä samassa asiassa toimimisesta

Korkeimman oikeuden arvioinnin lähtökohdat

18. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin toisen virkkeen mukainen vastapuolijääviys edellyttää, että asiamies on tai on ollut vastapuolen asiamiehenä asiassa. Säännöksestä ilmenee yleinen periaate, jonka mukaan henkilö, joka on jo osallistunut asian käsittelyyn muussa ominaisuudessa, on esteellinen toimimaan asianosaisen oikeudenkäyntiavustajana samassa asiassa (KKO 1995:191).

19. Edellä kohdassa 11 esitetyt oikeudenkäyntiasiamiehen esteellissäännöksen yleiset tavoitteet vaikuttavat sen arviointiin, milloin kysymys on vastapuolesta ja samasta asiasta. Asiamiehen esteellisyyden ulottuvuutta arvioitaessa voidaan myös tällöin ottaa huomioon asianajan esteellisyyttä koskevat tapaohjeet. Tapaohjeiden tulkinnan apuvälineeksi Suomen Asianajajaliitossa laaditun kommentaarin (31.1.2011) mukaan tapaohjeiden 6.1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetusta samasta asiasta on kysymys ainakin silloin, kun asiassa sovelletaan samaa tosiseikastoa. Kommentaarin mukaan eturistiriidan mahdollisuus aiheuttaa esteellisyyden, joten asianajajan on pohdittava asian todennäköistä tapahtumainkulkua ja arvioitava, aiheuttaako todennäköinen tapahtumainkulku esteellisyyden. Samassa asiassa ei ole mahdollista hankkia asiakkailta suostumusta kahden tai useamman ristiriitaisen intressin omaavan asiakkaan avustamiseen (kommentaari s. 34–35).

20. Tuomarin jääviydessä on kysymys tuomarin ja tuomioistuimen riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta (KKO 2015:73, kohta 11 ja KKO 2015:39, kohta 11). Tuomarin esteellisyyttä koskevan sääntelyn tavoitteet poikkeavat olennaisesti niistä tavoitteista, joihin asiamiehen esteellisyyssääntelyllä pyritään. Tästä huolimatta tuomarin esteellisyyttä koskevista oikeudenkäymiskaaren 13 luvun säännöksistä ja oikeuskäytännöstä voidaan saada apua harkittaessa sitä, mitä seikkoja asian samuuden arvioinnissa voidaan ottaa huomioon.

21. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu tuomarin oikeusaste-esteellisyys edellyttää, että tuomari on käsitellyt ˮsamaa asiaaˮ toisessa tuomioistuimessa tai viranomaisessa. Ilmaisua ˮsama asiaˮ ei ole määritelty laissa. Säännöksen perusteluiden mukaan samalla asialla tarkoitetaan paitsi täysin samaa asiaa myös saman asian osaa (HE 78/2000 vp s. 41).

22. Myös oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu ennakkoasenne-esteellisyys tulee kysymykseen, kun tuomari on käsitellyt samaa asiaa tai sen osaa. Esteellisyyden perustavaa asian samuutta arvioitaessa huomioon voidaan ottaa muun muassa vaatimuksen esittänyt asianosainen, vaatimus ja sen perusteet, asian olosuhteet ja tosiseikat sekä se, mitä väitteitä ja näyttöä asiassa on esitetty (HE 78/2000 vp s. 42–46).

23. Ilmaisun ˮsama asiaˮ täsmällinen tulkinta voi vaihdella asiayhteydestä riippuen. Asioiden katsominen samaksi edellyttää kuitenkin yleensä sitä, että niiden taustalla on sama tapahtumainkulku, ne koskevat samaa asianosaista ja niitä koskevissa menettelyissä tehtävät ratkaisut ovat laadultaan saman kaltaisia (KKO 2017:97, kohta 20).

Korkeimman oikeuden arvio samassa asiassa toimimisesta

24. Arvioitavana on, ovatko X:n ja Y:n asiamiestehtävät koskeneet samaa asiaa ja ovatko he toimineet vastapuolten asiamiehinä.

25. X on avustanut yhtiötä vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa, jossa yhtiön vastapuolena on ollut I Oy. Y on puolestaan toiminut yhtiön vastapuolena olleen L Oy:n asiamiehenä lisenssisopimusta koskevassa riita-asiassa. Oikeudenkäynneissä on siten ollut eri asianosaiset. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäyntien tai asianosaisten erillisyys ei ole yksin ratkaiseva arvioitaessa sitä, voiko oikeudenkäynneissä olla kysymys samasta asiasta. Merkityksellistä on se, ovatko yhtäältä vuokrasopimusta ja toisaalta lisenssisopimusta koskevat riita-asiat liittyneet niin läheisesti toisiinsa, että osapuolilla on oikeudenkäynneissä ollut vastakkaiset intressit.

26. Yhtiö on vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa vaatinut korvausta vuokrahuoneistossa suorittamistaan mutta vuokranantajalle kuuluneista muutostöistä, vuokrahuoneiston käyttöönoton viivästymisestä aiheutuneesta liiketaloudellisesta menetyksestä ja uuden liiketilan hankkimisesta johtuneista kustannuksista ja muuttokustannuksista sekä lisäksi vuokranalennusta ajalta, jolloin vuokrahuoneisto ei ollut ollut sovitussa kunnossa. Puutteista oli yhtiön mukaan aiheutunut käyttöhaittaa sekä asiakas- ja myynninmenetyksiä. Yhtiölle oli aiheutunut vahinkoa myös siitä, että se oli joutunut muuttamaan ennenaikaisesti uusiin liiketiloihin.

27. Lisenssisopimusta koskevassa riita-asiassa yhtiön vaatimukset ovat perustuneet muun ohella siihen, että yhtiön tulos ei ollut vastannut niitä tietoja, joita L Oy oli antanut liiketoiminnan tuloksesta. Tiedot oli annettu koskien juuri vuokrasopimuksessa tarkoitettua liikehuoneistoa, jonka L Oy oli osoittanut yhtiön käyttöön.

28. Korkein oikeus toteaa, että yhtiön vaatimukset ovat sinänsä perustuneet eri sopimuksiin ja eri sopimuskumppanien väitettyihin sopimusrikkomuksiin. Yhteistä vaatimuksille ja niiden perusteille on kuitenkin ollut liityntä liiketoiminnan harjoittamisen edellytyksiin ja toteutuneeseen liiketoimintaan vuokrasopimuksessa tarkoitetussa vuokrahuoneistossa.

29. Myös oikeudenkäynnissä esitettävä näyttö on ollut tältä osin vuokrasopimusta ja lisenssisopimusta koskevissa riita-asioissa yhtenevää. Yhtiö on vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa ilmoittanut näytöksi yhtiön tuloslaskelman teemanaan yhtiön myynti aloituskuukautena ja myynnin menetys yhtiön toiminnan aloituksen viivästyttyä, sekä tositteita yhtiön muutosta ja uuden liiketilan muutostöiden kustannuksista. Yhtiö on lisäksi ilmoittanut henkilötodistelulla selvittävänsä vuokrasopimusneuvotteluja ja -ehtoja sekä muutostöiden suorittamista. Yhtiö on nimennyt todistajaksi toisen jutun asianosaisena olevan L Oy:n edustajan.

30. Lisenssisopimusta koskevassa riita-asiassa yhtiö on esittänyt L Oy:n edustajan etsineen liiketilan sekä osallistuneen vuokrasopimusta ja sen ehtoja sekä vuokrahuoneiston muutostöitä koskeviin neuvotteluihin. Lisäksi yhtiö on ilmoittanut henkilötodistelulla selvittävänsä L Oy:n roolia liikepaikan löytämisessä ja vuokraneuvotteluissa.

31. Edellä kuvatulla tavalla vuokrasopimusta ja lisenssisopimusta koskevat riita-asiat ovat koskeneet liikehuoneiston valinnan ja muutostöiden väitettyä vaikutusta yhtiön toteutuneeseen ja lisenssisopimuksen yhteydessä ilmoitettuun liiketoimintaan. Asioiden tapahtumainkulku ja tosiseikasto ovat samat siltä osin, kuin kysymys on ollut vuokrakohdetta ja sen muutostöitä koskeneista yhtiön sekä I Oy:n ja L Oy:n kesken käydyistä neuvotteluista ja vuokrasopimuksen ehdoista.

32. Samassa asianajotoimistossa työskentelevät asianajajat X ja Y ovat sekä yhtiön että sen vastapuolen asiamiehenä saaneet tietoonsa sekä käyttäneet yhtiön puolesta ja sitä vastaan samaan tapahtumainkulkuun ja tosiseikastoon perustuvia tietoja sekä esittäneet ainakin osin samoista syistä johtuneeseen vahinkoon liittyviä vastakkaisia vaatimuksia ja väitteitä. Asiamiehen esteettömyysvaatimuksilla pyritään välttämään asiamiehen asiakkaiden etujen ristiriita, mikä myös osaltaan turvaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Näiden tavoitteiden turvaamiseksi oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyyttä koskeva arvio on yleensä pyrittävä tekemään jo ennen pääkäsittelyn aloittamista ja näytön vastaanottamista, kuten käräjäoikeus on asiassa tehnytkin.

33. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että vuokrasopimusta ja lisenssisopimusta koskeneissa riita-asioissa on ollut kysymys osittain samasta asiasta, minkä vuoksi X:n on katsottava olleen esteellinen toimimaan vuokrasopimusta koskevassa asiassa yhtiön asiamiehenä.

Esiintymiskielto

34. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan, jos oikeudenkäyntiasiamies tai avustaja osoittautuu epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi, saa tuomioistuin kieltää häntä esiintymästä kyseisessä asiassa.

35. X on esittänyt, ettei tuomioistuin saa oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n nojalla määrätä esiintymiskieltoa oikeudenkäyntiasiamiehen mahdollisen esteellisyyden tai muun erityisissä kelpoisuusedellytyksissä olevan puutteen perusteella. X:n mukaan esiintymiskielto liittyy vain puutteisiin yleisissä kelpoisuusehdoissa.

36. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a § koskee asiamiehen sopimattomuutta tietyn asian hoitamiseen. Tuomioistuimen on tarvittaessa omasta aloitteestaan tutkittava, täyttääkö asiamies oikeudenkäymiskaaren yleiset ja erityiset kelpoisuusehdot (KKO 2011:109). Asiamiehen kelpoisuusehdot ovat ehdottomia, joten puutteen havaitessaan tuomioistuimen on evättävä asiamieheltä oikeus esiintyä oikeudenkäynnissä. Asianosainen ei saa niin halutessaankaan käyttää asiamiestä, joka ei täytä kelpoisuusehtoja.

37. Lainkohdassa ei nimenomaisesti mainita asiamiehen esteettömyyttä yhtenä kelpoisuusehtona. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että henkilön sopimattomuutta tehtäväänsä voidaan arvioida soveltamalla esteellisyysperusteita (KKO 2011:31, kohdat 5 ja 8). Esteellinen asiamies on samalla tehtäväänsä sopimaton.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

38. Koska X on edellä kohdassa 33 katsottu oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla esteelliseksi, tuomioistuimen on oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin mukaisesti tullut evätä hänen esiintymisoikeutensa käsiteltävänä olevassa asiassa. Käräjäoikeuden päätökselle kieltää X:ää esiintymästä yhtiön asiamiehenä vuokrasopimusta koskeneessa riita-asiassa on siten ollut laissa säädetyt perusteet. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei ole aihetta muuttaa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Jarmo Littunen, Mika Huovila (eri mieltä) ja Mika Ilveskero (eri mieltä). Esittelijä Saini Siitarinen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Ilveskero:

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä asian lopputuloksesta mutta seuraavin perustein.

Tässä asiassa on kysymys siitä, onko käräjäoikeus saanut kieltää X:ää esiintymästä asiassa yhtiön asiamiehenä sen vuoksi, että X on ollut yhtiön asiamiehenä yhdessä oikeudenkäynnissä ja Y yhtiön vastapuolen asiamiehenä toisessa samaan aikaan vireillä olleessa oikeudenkäynnissä, kun asianajajat X ja Y ovat olleet työssä samassa asianajotoimistossa.

Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan, jos oikeudenkäyntiasiamies tai avustaja osoittautuu epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi, saa tuomioistuin kieltää häntä esiintymästä kyseisessä asiassa. Tässä asiassa ei ole kyse asiamiehen epärehellisyydestä, ymmärtämättömyydestä tai taitamattomuudesta vaan siitä, onko asiamies toimeensa muutoin sopimaton.

X on esittänyt, ettei tuomioistuin saa oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n nojalla määrätä esiintymiskieltoa oikeudenkäyntiasiamiehen mahdollisen esteellisyyden tai muun erityisissä kelpoisuusehdoissa olevan puutteen perusteella. X:n mukaan esiintymiskielto voidaan määrätä vain yleisten kelpoisuusehtojen puutteen perusteella.

Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:ssä säädetään, että esiintymiskieltopäätöksen koskiessa asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa, tuomioistuimen on ilmoitettava päätöksestä asianajajista annetun lain 6 a §:n 1 momentissa tarkoitetulle valvontalautakunnalle. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan valvontalautakunnalle kuuluvat laissa säädetyt asianajajien toiminnan valvontaan liittyvät seikat. Sen sijaan asianajajan yleisten kelpoisuusehtojen valvonta kuuluu asianajajista annetun lain 4 §:n 1 momentin, 6 §:n ja 9 §:n 3 momentin perusteella Suomen Asianajajaliiton hallitukselle. Velvollisuus ilmoittaa määrätystä esiintymiskiellosta valvontalautakunnalle osoittaa, että esiintymiskielto voi liittyä myös erityisten kelpoisuusehtojen puutteeseen.

Käräjä- ja hovioikeus ovat arvioidessaan X:n esteellisyyttä soveltaneet oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momenttia. Säännöksen mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä tai avustajana ei saa toimia se, joka on ollut asiassa vastapuolen asiamiehenä tai avustajana. Säännöksessä kuvattua esteellisyysperustetta kutsutaan vastapuolijääviksi. Tässä asiassa on ensin arvioitava kysymystä siitä, voiko oikeudenkäymiskaaressa säännelty vastapuolijäävi muodostua tilanteessa, jossa vastapuolen asiamiehenä toimii toinen samassa asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja.

Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentti sanamuotonsa mukaan koskee vain sitä henkilöä, joka on toiminut asiassa vastapuolen asiamiehenä tai avustajana. Asiamiehen esteellisyyttä koskeva säännös on peräisin vuoden 1734 lain oikeudenkäymiskaaresta, eikä siihen ole tehty sisällöllisiä muutoksia.

Edellä tämän ratkaisun kohdissa 12 ja 14 viitatussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:31 on ollut kysymys sopivuudesta pesänjakajan tehtävään, ei oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyydestä, ja siinä on sovellettu tuomaria koskevia esteellisyysperusteita. Samoin ratkaisussa KKO 1987:44 on ollut kyse pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi ehdotetun henkilön sopivuudesta tehtävään. Edellä mainituissa ratkaisuissa sopivuutta arvioitaessa on otettu huomioon tehtävään ehdotetun henkilön kanssa samassa toimistossa työskentelevän toisen lakimiehen asiamiestehtävät. Koska ratkaisut ovat liittyneet pesänjakajaksi ehdotetun henkilön perintökaaren 23 luvun 4 §:ssä tarkoitetun sopivuuden arvioimiseen, ratkaisut eivät ole välittömästi sovellettavissa arvioitaessa samassa toimistossa työskentelevien lakimiesten esteellisyyttä oikeudenkäyntiasiamiehen tehtävissä oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin perusteella.

Asianajajat ja julkiset oikeusavustajat ovat velvollisia noudattamaan hyvää asianajajatapaa (Asianajajista annetun lain 5 §:n 1 momentti ja valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain 8 §:n 1 momentti). Hyvän asianajajatavan tärkeimmät osat on koottu hyvää asianajajatapaa koskeviin ohjeisiin (tapaohjeet kohta 1.1, 15.1.2009, muut. 8.6.2012.) Asianajajien ja julkisten oikeusavustajien toiminta perustuu tapaohjeiden 3 luvussa mainittuihin perusarvoihin: lojaalisuus, riippumattomuus, esteettömyys, luottamuksellisuus ja kunniallisuus. Tapaohjeiden sisältö on perusarvojen ilmentymää konkreettisemmassa muodossa (Hyvää asianajajatapaa koskeva kommentaari 2011 (kommentaari), s. 5). Tapaohjeiden 6.1 kohdan 1 alakohdan mukaan asianajaja ei saa ottaa vastaan tehtävää samassa asiassa kahdelta tai useammalta asiakkaalta, jos asiakkaiden edut tai oikeudet asiassa ovat ristiriitaiset tai eturistiriidan mahdollisuus on ilmeinen. Tapaohjeiden 6.5 kohdan 1 alakohdan mukaan kohdissa 6.1–6.3 sanottua sovelletaan asianajajan lisäksi myös muihin, asianajajan kanssa samassa asianajotoimistossa tai toimistoyhteisössä työskenteleviin henkilöihin. Tapaohjeiden 6.5 perusteella syntyvää esteellisyyttä kutsutaan toimistojääviksi.

Edellä tämän ratkaisun kohdassa 15 on viitattu oikeusapulain (88/1973) ja valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain säännöksiin. Kuten kohdasta ilmenee, kyseisten säännösten tavoitteena on asettaa yleiset oikeusaputoimistot avustajan esteellisyyteen nähden samanlaiseen asemaan kuin yksityiset asianajotoimistot.

Oikeuskirjallisuudessa on yhdenmukaisesti esitetty, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momenttia on tulkittava siten laveasti, että esteellisyys on olemassa, jos saman asianajo- tai lakiasiaintoimiston osakas tai palveluksessa oleva henkilö on asiassa avustanut vastapuolta tai neuvotellut vastapuolen kanssa, ja tämän kannan perusteluina viitattu tapaohjeisiin sekä yllä mainittuihin valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä annetun lain säännöksiin (Ks. Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdassa 14 mainitut teokset ja lisäksi Tauno Tirkkonen, Suomen siviiliprosessioikeus I, 1974, s. 341 alav. 50).

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2019:11 (kohta 13 ja siinä viitatut ratkaisut) todennut, että asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset.

Katson edellä mainitun vuoksi, että hyvä asianajajatapa ei ole peruste laajentaa lain sisältöä sen sanamuodon ulkopuolelle. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momenttia ei sen sanamuotoa laajentamatta voi tulkita koskevan samassa toimistossa toimivia oikeudenkäyntiasiamiehiä. Kun oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin mukainen esteellisyysperuste koskee kaikkia oikeudenkäyntiasiamiehiä ja kun julkisia oikeusavustajia koskevilla säännöksillä on ollut tarkoitus saattaa julkiset oikeusavustajat esteellisyysarvioinnin kannalta samanlaiseen asemaan nimenomaisesti asianajajien kanssa, julkisia oikeusavustajia koskevilla säännöksillä ei myöskään voi perustella oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin sanamuotoa laajempaa tulkintaa. Edellä todetuilla perusteilla katson, että oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momenttia on tulkittava siten, että saman asianajotoimiston asianajajat eivät kyseisen säännöksen perusteella ole esteellisiä avustamaan vastapuolia samassa asiassa.

Sen sijaan lain sisältöä tulkittaessa huomiota voidaan kiinnittää hyvään asianajajatapaan. Arvioitaessa esiintymiskiellon määräämisen kannalta henkilön sopimattomuutta oikeudenkäyntiasiamiehen tehtävään tulkintalähteenä voidaan käyttää tapaohjeita. Sopimattomuus tehtävään voi perustua myös esteellisyyteen (KKO 2011:31, kohdat 5 ja 8). Siten oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyyteen perustuvaa sopimattomuutta arvioitaessa huomioon voidaan ottaa oikeudenkäyntiasiamiehen kanssa samassa toimistossa työskentelevien muiden lakimiesten oikeudenkäyntiasiamiestehtävät.

Esiintymiskiellon antamisen kynnys on käytännössä varsin korkea (HE 318/2010 vp s. 57). Tämä on perusteltua sen vuoksi, että esiintymiskielto vaikuttaa asianosaisen vapauteen valita itselleen oikeudenkäyntiasiamies. Kynnyksen korkeutta tukee myös se, että tuomioistuimella on käytettävissään mahdollisuus oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin viimeisen virkkeen perusteella saattaa velvollisuuksiensa vastaisesti menettelevän asianajajan, julkisen oikeusavustajan tai luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan menettely valvontalautakunnan käsiteltäväksi.

Esteettömyysvaatimus suojaa sitä, että asianajaja ei joudu paljastamaan tehtävää hoitaessaan muiden asiakkaiden asianajosalaisuuksia tai rikkomaan omaa salassapito- tai vaitiolovelvollisuuttaan (kommentaari, s. 7). Toimistojäävi suojaa sitä, että edellä mainittu esteettömyysvaatimuksen suojatarkoitus ei joudu koetukselle asianajotoimiston sisällä. Toimistojäävillä on siten olennainen merkitys, että päämies voi luottaa siihen, että hänen asiamiehensä edistää oikeudenkäynnissä vain hänen oikeuttaan ja etujaan ja että päämiehen antamat tiedot eivät kulkeudu vastapuolelle tai tämän asiamiehelle. Oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyys on niin merkittävä puute oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeissa, että esiintymiskiellon määrääminen voidaan perustaa oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyydestä aiheutuvaan sopimattomuuteen.

Asianajajat X ja Y ovat olleet työssä samassa asianajotoimistossa, kun X on toiminut yhtiön asiamiehenä yhdessä oikeudenkäynnissä ja Y yhtiön vastapuolen asiamiehenä toisessa samaan aikaan vireillä olleessa oikeudenkäynnissä. Katson, että X on ollut esteellisyyden vuoksi sopimaton toimimaan yhtiön asiamiehenä vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa, jos katsotaan, että molemmissa oikeudenkäynneissä on käsitelty samaa asiaa, sillä samassa asiassa ei ole mahdollista hankkia asiakkailta suostumusta kahden tai useamman ristiriitaisen intressin omaavan asiakkaan avustamiseen (kommentaari, s. 35).

Kuten olen yllä todennut, oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyyden ulottuvuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon asianajan esteellisyyttä koskevat tapaohjeet. Tapaohjeiden 6.1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetusta samasta asiasta on kysymys ainakin silloin, kun asiassa sovelletaan samaa tosiseikastoa. Eturistiriidan mahdollisuus aiheuttaa esteellisyyden, joten asianajajan on pohdittava todennäköistä tapahtumainkulkua ja arvioitava, aiheuttaako todennäköinen tapahtumainkulku esteellisyyden (kommentaari s. 34–35).

Kun vielä olen enemmistön kanssa samaa mieltä kohtien 20–32 perusteluista, katson, että vuokrasopimusta ja lisenssisopimusta koskeneissa riita-asioissa on ollut kysymys osittain samasta asiasta, minkä vuoksi X:n on katsottava olleen esteellisyytensä takia sopimaton toimimaan vuokrasopimusta koskevassa asiassa yhtiön asiamiehenä.

Edellä mainitun vuoksi tuomioistuin on oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin mukaisesti saanut evätä X:n esiintymisoikeuden käsiteltävänä olevassa asiassa. Käräjäoikeuden päätökselle kieltää X:ää esiintymästä yhtiön asiamiehenä vuokrasopimusta koskeneessa riita-asiassa on siten ollut laissa säädetyt perusteet. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei ole aihetta muuttaa.

Oikeusneuvos Huovila:

Katson, ettei asianajaja X ole ollut oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla esteellinen toimimaan yhtiön oikeudenkäyntiasiamiehenä asiassa. Perustelen kantaani seuraavasti.

Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin jälkimmäisessä virkkeessä säädetään kahdesta oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyysperusteesta. Ensinnäkin oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana ei saa toimia se, joka on osallistunut asian käsittelyyn tuomioistuimen jäsenenä, esittelijänä tai pöytäkirjanpitäjänä. Toiseksi oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana ei saa toimia se, joka on ollut asiassa vastapuolen asiamiehenä tai avustajana. Kummankin esteellisyysperusteen tarkoituksena on toteuttaa yleistä periaatetta, jonka mukaan henkilö, joka on jo osallistunut asian käsittelyyn muussa ominaisuudessa, on esteellinen toimimaan asianosaisen oikeudenkäyntiavustajana samassa asiassa (KKO 1995:191). Tässä asiassa on kysymys säännöksen jälkimmäisestä esteellisyysperusteesta eli niin sanotusta vastapuolijäävistä.

Vastapuolijäävin syntyminen edellyttää siis sitä, että henkilö on toiminut oikeudenkäyntiasiamiehenä samassa asiassa. Oikeudenkäymiskaaressa ilmaisua ˮsama asiaˮ käytetään useassa eri säännöksessä ja yhteydessä. Tuomarin esteellisyyttä koskevassa Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että asioiden katsominen samaksi edellyttää yleensä sitä, että niiden taustalla on sama tapahtumainkulku, ne koskevat samaa asianosaista ja niitä koskevissa menettelyissä tehtävät ratkaisut ovat laadultaan saman kaltaisia (KKO 2017:97, kohta 20). Samalla asialla tarkoitetaan paitsi täysin samaa asiaa myös saman asian osaa (HE 78/2000 vp s. 41).

Oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta on tärkeää, että samaan lakiin sisältyviä ja varsinkin samaa oikeudellista kysymystä koskevia samoja käsitteitä tulkitaan johdonmukaisesti eri asiayhteyksissä, ellei tulkintojen eriyttämiselle ole riittäviä perusteita. Sovellettaessa oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin säännöstä lähtökohtana voidaan siten pitää, että asioiden samuudella tarkoitetaan samaa kuin tuomarin esteellisyyttä koskevissa säännöksissä.

Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään (KKO 1995:191 ja KKO 1996:99) tulkinnut kysymyksessä olevaa, jo vuoden 1734 laissa ollutta säännöstä oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyydestä laajentavasti tilanteissa, jotka rinnastuvat sellaisiin tapauksiin, joihin säännös sanamuotonsa mukaisesti soveltuu. Ratkaisussaan KKO 1995:191 Korkein oikeus piti yksityishenkilön velkajärjestelyssä selvittäjäksi määrättyä henkilöä esteellisenä toimimaan velallisen asiamiehenä ja oikeudenkäyntiavustajana maksuohjelman muuttamista koskevassa asiassa. Ratkaisussa KKO 1996:99 konkurssipesän pesänhoitaja katsottiin esteelliseksi toimimaan velkojan asiamiehenä tämän hakiessa lainvoiman saaneen konkurssituomion purkamista siltä osalta kuin hänen valvontansa oli hylätty. Nyt kysymyksessä olevasta vastapuolijäävistä on ollut kysymys ratkaisussa KKO 1990:16. Siinä Korkein oikeus katsoi, ettei asianajaja saanut olla tuomion purkamista hakevan henkilön asiamiehenä, koska hän oli ollut purettavaksi pyydettyyn tuomioon johtaneessa asiassa vastapuolen avustajana ja asiamiehenä.

Korkein oikeus ei ole ennakkopäätöksissään ottanut kantaa siihen, ovatko saman asianajo- tai lakiasiaintoimiston palveluksessa olevat henkilöt esteellisiä toimimaan vastapuolten oikeudenkäyntiasiamiehinä. Edellä tämän ratkaisun kohdissa 12 ja 14 viitatussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:31 on ollut kysymys pesänjakajan esteellisyydestä ja siinä on sovellettu tuomaria koskevia esteellisyysperusteita. Oikeuskirjallisuudessa on sitä vastoin jo vanhastaan katsottu, että oikeudenkäyntiasiamies on oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla esteellinen, jos saman asianajo- tai lakiasiaintoimiston osakas tai palveluksessa oleva henkilö on samassa asiassa avustanut vastapuolta (ks. Korkeimman oikeuden ratkaisun kohdassa 14 mainitut teokset ja lisäksi Tauno Tirkkonen, Suomen siviiliprosessioikeus I, 1974, s. 341 alav. 50). Tämän oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan voidaan katsoa vakiintuneen oikeuskäytännössä.

Nyt kysymyksissä olevissa oikeudenkäynneissä yhtiön vastapuolina ovat olleet eri asianosaiset, tässä asiassa I Oy ja toisessa asiassa L Oy. Oikeudenkäynneissä esitetyt kanteet ovat perustuneet eri sopimussuhteisiin ja siten olennaisesti eri perusteisiin. Hovioikeus on perustellut X:n esteellisyyttä muun ohessa sillä, että saman asianajotoimiston asianajat ovat joutuneet argumentoimaan samaan aikaan vireillä olevissa oikeudenkäynneissä vuokrasuhteeseen liittyvistä kysymyksistä yhtiön puolesta ja sitä vastaan. Käräjäoikeus on perustellut esteellisyyttä myös sillä, että asianajotoimiston on katsottava saaneen tietoonsa sellaisia seikkoja, joilla on ollut vaikutusta kummankin asian ratkaisuun. Oikeudenkäyntien yhtymäkohdat on alempien oikeuksien päätösten perusteluissa muiltakin osin kuvattu suhteellisen yleisluontoisesti.

X on valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle esittänyt muun ohessa, että toisin kuin hovioikeus on katsonut, hän ja hänen kanssaan samassa toimistossa työskentelevä asianajaja eivät joutuisi argumentoimaan oikeudenkäynneissä vuokrasuhteeseen liittyvistä kysymyksistä yhtiön puolesta ja sitä vastaan. X on lisäksi ilmoittanut, ettei kummankaan oikeudenkäynnin mahdollisella lopputuloksella olisi vaikutusta siihen, miten vaatimukset toisessa oikeudenkäynnissä ratkaistaan. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella X:n väitteitä ei voida pitää virheellisinä.

Pidän selvänä, että sovellettaessa oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin säännöstä sen sanamuodon ja aikaisemman oikeuskäytännön mukaisesti X:n ja hänen kanssaan samassa toimistossa työskentelevän asianajajan ei voida katsoa toimineen samassa asiassa vastapuolten oikeudenkäyntiasiamiehinä. Asiassa on kuitenkin perusteltua arvioida vielä sitä, antavatko yhtäältä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien käsitysten kehittyminen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö sekä toisaalta asianajajien piirissä kehitetyt esteellisyyssäännöt aiheen arvioida oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyyttä mainitun lainkohdan sanamuotoa ja tähänastista soveltamiskäytäntöä selvästi laajemmin.

Totean aluksi, että oikeudenkäyntiasiamiehen esteettömyysvaatimus perustuu toisenlaisiin näkökohtiin kuin tuomarin esteettömyys, jota koskevat oikeudenkäymiskaaren säännökset uudistettiin vuonna 2001 vastaamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön vaatimuksia. Asiamiehen esteettömyyden taustalla on viime kädessä asiamiehen ja toimeksiantajan luottamussuhde ja sen turvaaminen (ks. KKO 2011:31, kohta 7).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevassa oikeuskäytännössä ei tiettävästi olekaan ratkaisuja, joissa tuomioistuimen velvollisuudeksi olisi katsottu oikeudenkäyntiasiamiehen esteettömyyden valvominen tai joissa ylipäätään olisi käsitelty oikeudenkäyntiasiamiehen esteettömyyttä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan c alakohdassa on sitä vastoin turvattu syytetyn oikeus itse valita avustajansa. Ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan tuomioistuimen kuuluu lisäksi valvoa, että puolustaja myös todellisuudessa avustaa syytettyä oikeudenkäynnissä tehokkaasti (Ks. esim. Daud v. Portugali 21.4.1998, Czekalla v. Portugali 10.10.2002 ja Sannino v. Italia 27.4.2006).

Johtopäätöksenäni tältä osin totean, että Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ei ole saatavissa tukea oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin säännöksen olennaisesti laajentavaan tulkintaan, eikä enemmistökään ole tässä asiassa niihin tukeutunut. Mainitun säännöksen lavea tulkinta saattaa päinvastoin rajoittaa tarpeettomasti oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvää asianosaisen oikeutta itse valita oikeudenkäyntiavustajansa, koska päämiehen suostumukselle ei anneta merkitystä säännöstä sovellettaessa.

Hyvää asianajajatapaa koskevissa ohjeissa (tapaohjeet, 15.1.2009, muut. 8.6.2012) on kehitetty varsin yksityiskohtaisia ja laaja-alaisia esteellisyysperusteita. Käsitteitä ˮasiaˮ ja ˮsama asiaˮ käytetään asianajajan esteellisyyttä koskevissa ohjeissa selvästi oikeudenkäymiskaaren soveltamisalaakin laajemmassa merkityksessä, koska asialla tarkoitetaan niissä myös sellaisia tehtäviä, esimerkiksi sopimuksen laatimisia, joilla ei ole mitään yhteyttä tuomioistuinmenettelyihin (ks. tapaohjeet, 6.1. kohdan 2 alakohta). Muut kuin asioiden samuuteen perustuvat tapaohjeiden esteellisyysperusteet ovat tahdonvaltaisia siten, että asiakas voi antaa suostumuksensa siihen, että asianajaja ottaa vastaan tehtävän esteellisyysperusteen täyttymisestä huolimatta.

Kuten Korkein oikeus on useissa valvonta-asioita koskevissa ratkaisuissaan todennut, asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Näissä ratkaisuissa on myös todettu, että hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset. Tähän nähden hyvän asianajajatavan valvonta onkin lähtökohtaisesti uskottu asianajajalaitokselle itselleen ja sen piirissä toimivalle valvontalautakunnalle (KKO 2016:44, kohta 17 ja siinä mainitut ratkaisut). Koska tuomioistuimet toimivat valvonta-asioissa ainoastaan oikeussuojaa takaavina valitusasteina, ne eivät voi ratkaisukäytännöllään vaikuttaa tapaohjeiden ja niihin sisältyvien esteellisyysnormien kehittämiseen.

Tapaohjeiden alkuperästä ja kehitystavasta johtuen ne ovat niin sanottuja sallittuja oikeuslähteitä, joita tuomioistuimet saavat hyödyntää laintulkinnassa. Tapaohjeet voivat esimerkiksi valottaa sitä, miten esteellisyyttä arvioidaan ammattikunnan omassa piirissä, kuten ratkaisussa KKO 2011:31, tai muutoin antaa tuomioistuimelle aiheen tarkistaa vallitsevaa tulkintaa. Tuomioistuimen suorittaman harkinnan tulee tällöinkin perustua lakiin ja muihin oikeudellisesti velvoittaviin lähteisiin sekä tuomioistuimen omaan oikeudelliseen päättelyyn.

Katson, etteivät tapaohjeet puolla oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 3 §:n 3 momentin olennaisesti laajentavaa tulkintaa. Merkityksellistä arvioinnissani on paitsi käsitteen ˮsama asiaˮ erilainen merkitys yhtäältä tapaohjeissa ja toisaalta oikeudenkäymiskaaressa myös se, että tapaohjeiden mukaan muut esteellisyysperusteet, kuten lojaalisuusvelvollisuuteen sekä salassapito- ja vaitiolovelvollisuuteen perustuvat (kohdat 6.2 ja 6.3) esteellisyysperusteet, ovat edellä todetuin tavoin tahdonvaltaisia.

Lain tulkinnassa voidaan hyödyntää enemmistön tavoin (kohta 11 ja 19) sellaisia yleisiä periaatteita kuin asiamiehen ja hänen päämiehensä luottamussuhteen sekä asiamiehen lojaliteetti- ja vaitiolovelvollisuuden suojaaminen. Hyödynnettäessä yleisiä periaatteita ratkaisutoiminnassa on kuitenkin tärkeää, että samalla otetaan huomioon myös niin sanotut vastaperiaatteet, jotka puhuvat toisenlaisen ratkaisun puolesta. Tässä tapauksessa tällaisena vastaperiaatteena on otettava huomioon erityisesti asiamiehen ja hänen päämiehensä luottamussuhteen suojaamiseen liittyvä asianosaisen oikeus valita haluamansa oikeudenkäyntiasiamies. Tämän vastaperiaatteen painoarvoa osoittaa sen edellä todettu liityntä ihmisoikeusperiaatteisiin ja osaltaan myös tapaohjeiden edellä mainittu tahdonvaltaisuus. Katson, ettei tällaisista yleisistä periaatteista kokonaisuutena arvioiden ole saatavissa tukea sille, että X olisi katsottava esteelliseksi vastoin yhtiön tahtoa.

Johtopäätöksenäni totean, että asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden johdosta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tai yhtiön oikeusturvan voitaisiin katsoa vaarantuvan X:n toimiessa yhtiön oikeudenkäyntiasiamiehenä. Yhtiö on ollut tietoinen siitä, että X:n kanssa samassa toimistossa työskentelevä asianaja on toisessa oikeudenkäynnissä yhtiön vastapuolen asiamiehenä, ja on siitä huolimatta halunnut valita oikeudenkäyntiasiamiehekseen X:n. Huomioon ottaen edellä oikeudenkäyntien yhtymäkohdista lausumani seikat en näe perusteita tulkita oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 3 §:n 3 momentin säännöstä niin laveasti, että X:n voitaisiin katsoa olevan asiassa esteellinen toimimaan yhtiön oikeudenkäyntiasiamiehenä.

Kumoan siten alempien oikeuksien päätöksen määrätä X esiintymiskieltoon.

 
Julkaistu 3.3.2020