KKO:2020:19

Rikosasian asianomistajalle oli myönnetty oikeusapu oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen. Asianomistaja valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaati vastaajan velvoittamista korvaamaan asianomistajan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Hovioikeus oli määrännyt asianomistajan avustajalle suoritettavaksi valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavan määrän ja velvoittanut vastaajan korvaamaan sanotun määrän valtiolle. Muutoin hovioikeus ei ollut lausunut oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin ensinnäkin, että hovioikeus oli jättänyt lausumatta osasta oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta ja hovioikeuden olisi tullut velvoittaa vastaaja korvaamaan asianomistajan oikeudenkäyntikulut myös omavastuun ylittäviltä osin. Ratkaisussa katsottiin myös, että oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden suuruutta eri oikeusasteissa määritettäessä oikeudenkäyntiä arvioidaan yhtenä vakuutustapahtumana. Ks. KKO:2011:55

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tuusulan käräjäoikeuden tuomio 1.2.2018 nro 18/104467 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 18.12.2018 nro 18/156207 selostetaan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Anna Hiltunen sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Birgitta Lemström, Pia Sandvik ja Jukka Lindstedt.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että B velvoitetaan korvaamaan hänelle hovioikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista valtion varoista suoritetun 400 euron suuruisen oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden lisäksi 954,70 euroa korkoineen ja että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

B ilmoitti vastauksessaan, että hän ei ota kantaa siihen, onko hovioikeus jättänyt ottamatta huomioon osan A:n oikeudenkäyntikululaskusta. B vaati, että A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta Korkeimmassa oikeudessa joka tapauksessa hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on rikosasian asianomistajana hakenut käräjäoikeuden tuomioon muutosta hovioikeudelta ja valituksessaan vaatinut kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta tuomitun korvauksen korottamista ja käräjäoikeuden hylkäämien 50 euron suuruisten asianosaiskulujensa korvaamista. Lisäksi A on vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 1 354,70 euroa hovioikeudessa korkoineen. A:lla on ollut oikeusturvavakuutuksen oikeusturvaetuus ja hänelle on myönnetty oikeusapulain 3 b §:n nojalla oikeusapu oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen.

2. Hovioikeus on korottanut vahingonkorvausta vaaditulla tavalla ja hylännyt valituksen asianosaiskulujen korvaamisesta. Hovioikeus on korvannut valtion varoista A:n avustajalle oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutena 400 euroa ja velvoittanut B:n korvaamaan tämän määrän takaisin valtiolle. Muutoin hovioikeus ei ole lausunut oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus jättänyt lausumatta osasta A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa vaatimusta ja olisiko hovioikeuden tullut velvoittaa B korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut myös omavastuuosuuden ylittäviltä osin.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

4. A on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. A:n avustaja on toimittanut hovioikeudelle oikeusavun sähköisen järjestelmän kautta laskuerittelyn, jonka mukaan vaatimus on ollut arvonlisäveroineen 1 354,70 euroa.

5. Hovioikeus on tuomiollaan 18.12.2018 muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua vahingonkorvausta koskevilta osin valituksessa vaadituin tavoin. Hovioikeus on edellä todetuin tavoin määrännyt A:n avustajalle maksettavaksi valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden vähimmäismäärän 400 euroa ja velvoittanut B:n korvaamaan mainitun määrän valtiolle. Hovioikeuden tuomio on näiltä osin lainvoimainen. Hovioikeuden tuomiosta ilmenee, että A:n avustajan laskun suuruus on ollut 1 354,70 euroa ja että B:llä ei ole ollut lausuttavaa tästä laskusta. Hovioikeus ei kuitenkaan ole tuomiolauselmassaan tai perusteluissaan lausunut oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta kuin mainitun omavastuuosuuden osalta.

6. Hovioikeudessa esitettyyn oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaan vaatimukseen nähden on selvää, että oikeusapujärjestelmän kautta toimitetun laskuerittelyn ei voida katsoa tarkoittavan ainoastaan vaatimusta valtion varoista suoritettavan omavastuuosuuden korvaamisesta. Jos hovioikeus on pitänyt vaatimuksen sisältöä tai laskun erittelyä epäselvänä, sen olisi tullut tarpeellisilta osin täsmennyttää vaatimusta (ks. vastaavasti KKO 2011:55, kohta 7). Näin hovioikeus ei ole kuitenkaan tehnyt.

7. A:lle on myönnetty oikeusapu oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen, joten laskuerittelystä ilmenevästä määrästä on A:n vaatimuksen vuoksi tullut määrittää yhtäältä valtion varoista avustajalle suoritettava vakuutuksen omavastuuosuus ja toisaalta arvioida, onko B velvoitettava korvaamaan valtiolle tämä määrä sekä A:lle oikeudenkäyntikulujen loppuosa. Määrittämänsä oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden hovioikeus on velvoittanut B:n valitusasian hävinneenä osapuolena korvaamaan valtiolle. Hovioikeus ei sen sijaan ole ottanut tuomiossaan kantaa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaan vaatimukseen muilta osin.

8. Sanotun menettelyvirheen laatuun ja ratkaisun lopputuloksen selvyyteen nähden asiaa ei ole syytä palauttaa hovioikeuteen, vaan asia on enemmän viivytyksen välttämiseksi tarkoituksenmukaisinta ottaa välittömästi Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavaksi.

9. Korkein oikeus toteaa, että A on hovioikeudessa valtaosin menestynyt valituksessaan, joten B on ollut velvollinen korvaamaan A:n tarpeelliset oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Oikeudenkäyntikuluvaatimusta arvonlisäveroineen 1 354,70 euroa on pidettävä kohtuullisena.

10. Hovioikeus on määrittänyt valtion varoista suoritettavan oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuudeksi 400 euroa, ja tällä perusteella A on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan loppuosan oikeudenkäyntikuluista eli 954,70 euroa. Korkein oikeus toteaa, että oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus on avustajan ilmoituksen mukaan 15 prosenttia tai vähintään 400 euroa. Oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus on asiassa määritettävä vakuutustapahtumakohtaisesti siten, että vakuutuksesta korvattava samaa asiaa koskeva oikeudenkäynti eri oikeusasteissa on samaa vakuutustapahtumaa. Nyt valtion varoista on hovioikeudessa suoritettu näin laskettavaa prosenttiosuutta suurempi määrä, kun mainittu omavastuun vähimmäismäärä on ylittynyt jo käräjäoikeudessa. Ottaen huomioon, että valtion varoista maksettuun määrään tai sen takaisinkorvausvelvollisuuteen ei ole haettu muutosta, hovioikeuden tuomio on jäänyt omavastuuosuuden korvaamista koskevilta osin voimaan. Tällä virheellä ei ole myöskään vaikutusta B:n korvausvastuuseen oikeudenkäyntikulujen yhteismäärästä valtiolle ja A:lle.

11. Valtion varoista hovioikeudessa jo suoritettu omavastuuosuus huomioon ottaen B on siten velvoitettava korvaamaan hovioikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluina A:lle vaadittu 954,70 euroa korkoineen. Hovioikeuden tuomiota on tältä osin muutettava.

Oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa

12. Asian lopputulokseen nähden B on lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa. B on vastauksessaan katsonut, että häntä ei tapahtuneen oikeudenkäyntivirheen vuoksi tule velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikuluja Korkeimmassa oikeudessa.

13. A:n muutoksenhaku on ollut tarpeen hovioikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen vuoksi. Tämä ei ole kuitenkaan peruste poiketa asianosaisten keskinäisessä suhteessa oikeudenkäyntikulujen korvaamisen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentista ilmenevästä pääsäännöstä, jonka mukaan muutoksenhakemuksen voittaneella on oikeus saada oikeudenkäyntikulunsa korvatuksi muutoksenhakutuomioistuimessa (ks. myös KKO 2007:61). Tällä perusteella B on velvoitettava korvamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa.

14. A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa ovat arvonlisäveroineen 926,90 euroa. Laskuerittelystä ilmeneviä toimenpiteitä on pidettävä tarpeellisina ja oikeudenkäyntikuluja myös määrällisesti kohtuullisina. Valtion varoista avustajalle suoritettava A:n 15 prosentin omavastuuosuutta vastaava määrä on laskettava kaikkien oikeusasteiden oikeudenkäyntikulujen yhteismäärästä 5 704 eurosta. Näin laskettu omavastuun määrä 855,60 euroa kuitenkin alittaa käräjäoikeuden ja hovioikeuden omavastuuosuutena valtion varoista jo lainvoimaisesti maksettavaksi tuomitseman määrän 913,36 euroa. Tämän vuoksi B on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa arvonlisäveroineen 926,90 euroa kokonaisuudessaan A:lle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa arvonlisäveroineen 954,70 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa arvonlisäveroineen 926,90 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Mika Ilveskero, Eva Tammi-Salminen ja Timo Ojala. Esittelijä Jussi Virtanen.