KKO:2020:14

Käräjäoikeus oli väliaikaisena turvaamistoimena kieltänyt työntekijäliittoa saartamasta suomalaisessa satamassa lastattavana ollutta ulkomaalaista kauppa-alusta. Väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen jälkeen työntekijäliitto oli lopettanut saarron ja alus oli päässyt jatkamaan matkaansa. Turvaamistoimen hakija oli peruuttanut turvaamistoimihakemuksen. Työntekijäliiton vaatimuksesta käräjäoikeus oli tutkinut turvaamistoimen määräämisen edellytykset ja katsonut edellytysten täyttyneen.

Korkein oikeus katsoi, että turvaamistoimen hakijan oikeudenkäyntikuluvaatimus voitiin tutkia turvaamistoimiasian yhteydessä. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla työntekijäliitto velvoitettiin korvaamaan turvaamistoimen hakijan oikeudenkäyntikulut.

OK 7 luku 10 §
OK 7 luku 12 §
OK 21 luku 1 §
OK 21 luku 7 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 12.12.2017 nro 17/61711 ja Helsingin hovioikeuden päätös 18.1.2019 nro 53 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Kari Lappi ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Jussi Heiskanen, Pia Sandvik ja Markku Laine.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X ry:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan X ry vaati, että se vapautetaan velvollisuudesta korvata Y:n ja Z:n (jäljempänä yhtiöt) oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa.

Yhtiöt vaativat yhteisessä vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Yhtiöt ovat vaatineet turvaamistoimihakemuksessaan käräjäoikeudessa, että X ry:tä kielletään sakon uhalla saartamasta yhtiöiden hallinnoimaa thaimaalaista kauppa-alusta Kalajoen satamassa. Yhtiöt ovat pyytäneet käräjäoikeutta myöntämään turvaamistoimen väliaikaisena X ry:tä kuulematta.

2. Käräjäoikeus on myöntänyt vaaditun turvaamistoimen väliaikaisena, minkä jälkeen saarto on lopetettu ja alus on päässyt jatkamaan matkaansa. Sittemmin yhtiöt ovat peruuttaneet turvaamistoimihakemuksensa. Yhtiöiden mukaan turvaamistoimelle ei ollut enää tarvetta aluksen päästyä lähtemään satamasta. X ry on vastannut turvaamistoimihakemukseen ennen sen peruuttamista ja peruutuksen johdosta sittemmin antamassaan lausumassa vaatinut, että käräjäoikeus antaa ratkaisun turvaamistoimen edellytyksistä.

3. Käräjäoikeus on tutkinut väliaikaisen turvaamistoimen edellytykset ja ratkaisussaan katsonut yhtiöiden saattaneen todennäköiseksi, että saarto oli ollut oikeudenvastainen, ja todennut, että edellytykset väliaikaiselle turvaamistoimelle olivat siten olleet olemassa.

4. Yhtiöiden esittämästä oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta käräjäoikeus on lausunut, että käsillä olevassa tilanteessa pääasia eli kanne saarron aiheuttamista vahingoista ei ollut tullut vireille, koska yhtiöt olivat päässeet tavoitteeseensa eli siihen, että alus oli päässyt jatkamaan matkaansa. Epätarkoituksenmukaista olisi, että yhtiöiden olisi vaadittava oikeudenkäyntikulujensa korvaamista erillisellä kanteella. Näin ollen kuluvaatimus oli tarkoituksenmukaista ratkaista turvaamistoimiasian yhteydessä. Yhtiöt olivat voittaneet asian, joten niillä oli oikeus saada X ry:ltä korvaus kuluistaan.

5. Käräjäoikeus on velvoittanut X ry:n korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta. X ry on velvoitettu korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudessa.

Kysymyksenasettelu

6. Korkeimmassa oikeudessa on X ry:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko yhtiöiden oikeudenkäyntikuluvaatimus voitu tutkia turvaamistoimiasian yhteydessä. Mikäli vastaus on myöntävä, kysymys on lisäksi siitä, miten oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta tulee arvioida.

Kuluvaatimuksen tutkiminen

7. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:n mukaan turvaamistoimen täytäntöönpanosta aiheutuvista kuluista vastaa ensisijaisesti turvaamistoimen hakija. Pääasian käsittelyn yhteydessä ratkaistaan asianosaisen vaatimuksesta se, kenen korvattavaksi lopullisesti jäävät turvaamistoimen hakemisesta ja täytäntöönpanosta aiheutuneet kulut.

8. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:ssä säädetään siitä, missä tuomioistuimessa ja missä ajassa kanne 10 §:ssä tarkoitettujen kulujen korvaamisesta on pantava vireille silloin, kun turvaamistoimeen liittyvää pääasiaa ei ole saatettu vireille saman luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

9. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 ja 12 §:n säännökset lähtevät siis siitä, että turvaamistoimiasiassa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ei ratkaista turvaamistoimiasian yhteydessä, vaan vasta pääasian yhteydessä tai erillisellä kanteella. Lain perusteluissa kulukysymyksen ratkaisemista pääasian yhteydessä on perusteltu sillä, että pääasian ratkaisun yhteydessä on parhaat mahdollisuudet arvioida turvaamistoimen tarpeellisuus ja kuluvastuun määräytyminen (HE 179/1990 vp s. 20).

10. Nyt esillä olevassa tilanteessa jo väliaikainen turvaamistoimi oli johtanut työtaistelutoimenpiteen lopettamiseen, jolloin tarve lopullisen turvaamistoimipäätöksen antamiselle oli poistunut. X ry:n vaatimuksesta asiassa on kuitenkin otettu kantaa turvaamistoimen edellytyksiin. Jo turvaamistoimiasian ollessa vireillä käräjäoikeudessa on siten käynyt selväksi, että mitään kyseiseen turvaamistoimeen liittyvää pääasiaa ei saateta vireille tuomioistuimessa. Tällaisessa tilanteessa turvaamistoimen tarpeellisuus ja muut asianosaisten kuluvastuuseen vaikuttavat seikat on voitu arvioida jo turvaamistoimiasian yhteydessä. Kuluvaatimuksen jättäminen ratkaistavaksi erillisessä oikeudenkäynnissä olisi epätarkoituksenmukaista ja aiheuttaisi tarpeettomia lisäkustannuksia. Näissä olosuhteissa on perusteltua, että kuluvaatimus voidaan tutkia jo turvaamistoimiasian yhteydessä.

11. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että tässä tilanteessa yhtiöiden oikeudenkäyntikuluvaatimus on voitu tutkia turvaamistoimiasian yhteydessä.

Kuluvastuu

12. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, että väliaikaisen turvaamistoimen määräämiselle oli ollut lain mukaiset edellytykset. X ry ei ole hakenut muutosta hovioikeuden ratkaisuun tältä osin. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n säännös tarpeettomasti hankittuun turvaamistoimeen liittyvästä vahingonkorvaus- ja kuluvastuusta ei siten tule asiassa sovellettavaksi. Turvaamistoimiasiassa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta on perusteltua arvioida noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta riita-asiassa.

13. Yhtiöt ovat väliaikaisella turvaamistoimella päässeet tavoittelemaansa lopputulokseen ja peruuttaneet turvaamistoimihakemuksensa. Yhtiöt ovat myös voittaneet asian turvaamistoimen edellytysten oikeudellisen arvioinnin osalta.

14. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta kanteen peruuttamista koskevassa tilanteessa säädetään oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentissa. Tässä asiassa turvaamistoimen edellytykset on kuitenkin turvaamistoimihakemuksen peruuttamisesta huolimatta tutkittu. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa ei ole tällaista tilannetta koskevaa erityissäännöstä. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta on siksi arvioitava kuluvastuun jakautumista koskevan pääperiaatteen ilmaisevan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy tällöin sen perusteella, kenen voidaan katsoa hävinneen asian. Kun yhtiöt ovat voittaneet asian turvaamistoimen edellytysten arvioinnin osalta, X ry on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut asiassa. Aihetta hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Mika Huovila, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Timo Ojala. Esittelijä Tiina Väisänen.