KKO:2020:11

Ajokielto
Tuomioistuimen toimivalta - Asiallinen toimivalta

Diaarinumero: R2019/513
Taltionumero: 157
Antopäivä: 5.2.2020 ECLI:FI:KKO:2020:11

Ajokorttilain 1.6.2019 voimaan tulleella muutoksella ajokieltoon määrääminen keskitettiin yksin poliisin toimivaltaan kuuluvaksi. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevin perustein, ettei käräjäoikeudella ollut lain voimaantulon jälkeen ollut toimivaltaa tutkia syyttäjän esittämää ajokieltovaatimusta asiassa, joka oli tullut vireille ennen lain voimaantuloa.

AjokorttiL 64 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden tuomio 3.6.2019 nro 19/124716 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ratkaissut käräjäoikeudessa käräjätuomari Laura Karjalainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati ennakkopäätösvalituksessaan, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan A:lle määrätyn ajokiellon osalta ja asia palautetaan siltä osin uudelleen käsiteltäväksi Itä-Suomen poliisilaitokselle.

A ei vastannut valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Käräjäoikeuden ratkaisu

1. Käräjäoikeus on 3.6.2019 antamallaan tuomiolla lukenut A:n syyksi törkeän rattijuopumuksen ja määrännyt hänet ajokieltoon 20.7.2020 saakka. Asia oli tullut vireille käräjäoikeudessa 19.3.2019.

2. Käräjäoikeus on katsonut olleensa toimivaltainen tutkimaan vaatimuksen ajokiellosta, vaikka ajokieltoon määrääminen oli lailla siirretty poliisin toimivaltaan kuuluvaksi 1.6.2019 lukien. Ajokorttilain muutos ei sisältänyt siirtymäsäännöstä, eikä sen yhteydessä ollut pohdittu tuomioistuimen toimivallan jatkumista jo vireillä olevissa asioissa. Jatkumisperiaatteen nojalla tuomarin tulee voida ratkaista hänelle jaettu asia, eikä lausunnon antaminen ajokieltoasiasta ollut lainmuutoksen tarkoituksen eli yksinkertaisten asioiden sakkomenettelyyn siirtämisen vastaista.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

3. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän ennakkopäätösvalituksen johdosta kysymys siitä, onko käräjäoikeudella ollut ajokorttilain muutosten voimaantulon jälkeen toimivalta tutkia vaatimus ajokiellosta asiassa, joka oli tullut vireille ennen muutoksen voimaantuloa.

Ajokiellon määräämismenettelyä koskeva lainmuutos

4. Ajokieltoa koskevia ajokorttilain säännöksiä muutettiin 30.1.2018 vahvistetulla lailla (96/2018), joka tuli voimaan 1.6.2019. Uuteen lakiin ei sisälly siirtymäsäännöksiä. Lainmuutoksella ajokieltoon määrääminen siirrettiin käräjäoikeudelta poliisille niin, että poliisi määrää kiellon hallinnollisessa menettelyssä syyksi lukevan tuomion perusteella. Ajokieltoa koskevia aineellisoikeudellisia määräyksiä ei muutettu.

5. Uudistetun ajokorttilain 64 §:n 1 momentin mukaan poliisin on määrättävä moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ajokieltoon muun muassa silloin, jos tämän on todettu syyllistyneen rikoslain 23 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun törkeään rattijuopumukseen.

6. Lain 76 a §:n mukaan ajokielto saadaan määrätä, kun tekoa koskeva rikesakkomääräys, sakkomääräys, rangaistusmääräys tai tuomio on annettu. Ajokieltoasia on käsiteltävä viipymättä tällaisen ratkaisun antamisen jälkeen.

7. Ajokorttilain muuttamiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 103/2017 vp s. 28) mukaan lainmuutoksen tarkoituksena on ollut mahdollistaa rattijuopumusten tosiasiallinen käsittely sakkomenettelyssä siten, että samalla johdonmukaistetaan ajokieltomenettelyjen kokonaisuutta ja tehostetaan menettelyä. Muutoksen taustalla on ollut hallitusohjelman tavoite turvata tuomioistuinten keskittyminen ydintehtäviinsä ja keskittää eri viranomaisiin hajautuneet ajokieltomenettelyt yhdelle taholle (s. 4). Muutoksella on arvioitu voitavan edistää myös yhdenmukaista seuraamuskäytäntöä (s. 31). Lain voimaantulosäännöksen perusteluissa on viitattu rikosprosessuaalisten säännösten osalta noudatettavaan lähtökohtaan, jonka mukaan niitä sovelletaan siitä ajankohdasta, kun laki on tullut voimaan (s. 70). Lain esitöissä ei ole kuitenkaan nimenomaisesti lausuttu siitä, miten lainmuutos vaikuttaa tuomioistuimissa vireillä oleviin ajokieltoasioihin.

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

8. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslain esitöiden (HE 1/1998 vp s. 74) mukaan tämä edellyttää, että julkisen vallan käyttäjällä tulisi aina olla viime kädessä eduskunnan säätämään lakiin palautettavissa oleva toimivaltaperuste.

9. Perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

10. Vakiintuneen prosessioikeudellisen periaatteen mukaan oikeudenkäyntimenettelyä koskevia säännöksiä sovelletaan heti niiden voimaantulosta lähtien, vaikka asia olisi tullut vireille tuomioistuimessa ennen säännöksen voimaantuloa.

11. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 4 luvun 7 §:n mukaan tuomioistuin pysyy toimivaltaisena, vaikka toimivallan perustaneissa olosuhteissa tapahtuu muutos sen jälkeen, kun rikosasia on tullut vireille.

Arviointi tässä tapauksessa

12. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeus on asian vireille tullessa ollut toimivaltainen tutkimaan vaatimuksen ajokiellosta tuolloin voimassa olleiden säännösten perusteella. Oikeudenkäynnin aikana voimaan tulleella lailla toimivalta ajokieltoon määräämiseksi on kuitenkin siirretty tuomioistuimilta poliisille. Uusi laki ei sisällä siirtymäsäännöstä. Koska kyseessä on oikeudenkäyntimenettelyä koskeva sääntely, se on tullut lähtökohtaisesti sovellettavaksi välittömästi voimaantulon myötä, kun muuta ei ollut säädetty.

13. Edellä esitetyn johdosta asiassa on arvioitava, onko tästä oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten välitöntä voimaantuloa koskevasta pääsäännöstä perusteltua syytä poiketa tuomioistuimissa vireillä olleiden ajokieltoasioiden osalta.

14. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään poikennut sanotusta pääsäännöstä silloin, kun oikeudenkäynnin aikana voimaan tulleilla oikeudenkäyntimenettelyä koskevilla säännöksillä on ollut myös aineellisoikeudellisia vaikutuksia tai kun muutoksella on ollut muita sellaisia vaikutuksia, joiden vuoksi asianosaisen asema olisi oikeudenkäynnin aikana heikentynyt tai ennakoimattomasti muuttunut tavalla, jota laista tai sen esitöistä ei ilmene tarkoitetun (KKO 1999:80 ja KKO 2002:57).

15. Korkein oikeus toteaa, että soveltamalla uusia menettelysäännöksiä lain voimaan tullessa vireillä olleisiin asioihin ajokielto tulisi määrättäväksi rikosasian käsittelyn päätyttyä hallinnollisessa menettelyssä samalla tavalla kuin lain voimaantulon jälkeen vireille tulleissa asioissa. Tämä vastaa osaltaan hallituksen esityksestä ilmenevää tavoitetta muuttaa ajokielto hallinnolliseksi seuraamukseksi ja keskittää lain voimaan tullessa ajokieltoon määrääminen kaikilta osin poliisille. Välitön soveltaminen olisi myös omiaan edistämään esitöissä mainittua seuraamuskäytännön yhdenmukaistamista. Jos toimivalta säilyisi jo vireillä olleissa asioissa käräjäoikeudella, se voisi johtaa laajojen rikosasioiden yhteydessä siihen, että käräjäoikeudella ja poliisilla voisi olla melko pitkänkin aikaa rinnakkainen toimivalta. Tätä ei voida pitää lainsäädännön tavoitteiden mukaisena tulkintana.

16. Lainuudistuksella ei muutettu ajokieltoa koskevia aineellisoikeudellisia määräyksiä eikä lain esitöistä ilmene, että sillä olisi pyritty muuttamaan ajokieltoja koskevaa soveltamiskäytäntöä. Hyvissä ajoin ennen lain voimaantuloa vahvistettujen uusien säännösten välitön soveltaminen käräjäoikeudessa jo vireillä olevissa asioissa ei muutenkaan vaikuttaisi asianosaisten asemaa heikentävästi tai muuttaisi sitä tavalla, joka olisi ristiriidassa lainmuutoksen tavoitteiden kanssa.

17. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 4 luvun 7 §:ssä on pyritty turvaamaan erityisesti tuomioistuimen alueellisen toimivallan säilyminen silloin, kun toimivallan perustaneissa olosuhteissa on tapahtunut muutos asian vireilletulon jälkeen. Tällainen muutos on esimerkiksi vastaajan kotipaikan muuttuminen kesken oikeudenkäynnin. Säännös ilmentää siten niin sanottua jatkumis- eli preventioperiaatetta, joka liittyy lähinnä tuomioistuimen alueelliseen toimivaltaan. Korkein oikeus toteaa, että säännös ei sovellu asiallisen toimivallan lainsäädännöllistä uudelleen järjestämistä koskevaan tilanteeseen, jossa toimivalta on lailla siirretty kokonaan pois tuomioistuimilta.

18. Korkein oikeus toteaa edelleen, että asiassa ei ole myöskään ilmennyt mitään viitteitä siitä, että lainmuutoksella olisi pyritty epäasianmukaisesti puuttumaan tuomioistuimissa vireillä olevien asioiden käsittelyyn ja siten loukattu tuomioistuinten riippumattomuutta. Lainsäätäjän valtiosääntöoikeudellinen harkintavalta viranomaisten toimivallan järjestämisessä ei ole hallinnollisten turvaamistointen ja muiden hallinnollisten seuraamusten tapauksessa yhtä sidottua kuin arvioitaessa rikosoikeudellisten rangaistusten määräämistä (ks. esim. PeVL 57/2010 vp s. 2 ja PeVL 9/2012 vp s. 2), eikä toimivallan siirtoa ole ajokieltoasioiden osalta nähty perustuslaillisesti ongelmallisena (PeVL 37/2017 vp s. 2). Toimivallan siirto on tehty edellä kohdassa 7 kuvatuista syistä, ja sen taustalla on ollut hallitusohjelman tavoite turvata tuomioistuimille mahdollisuus keskittyä niiden ydintehtäviin siirtämällä yksinkertaisia rikosasioita summaariseen menettelyyn. Korkein oikeus katsoo, että myöskään tuomioistuinten riippumattomuuteen liittyvillä näkökohdilla ei siten voida perustella sellaista tulkintaa, että käräjäoikeudella olisi katsottava 1.6.2019 jälkeenkin säilyneen toimivalta määrätä ajokielto sitä ennen vireille tulleissa asioissa, vaikka tätä koskeva toimivalta oli lailla siirretty tuomioistuimilta poliisille.

Johtopäätös

19. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin. Toimivalta määrätä ajokielto on 1.6.2019 voimaan tulleella lailla siirretty tuomioistuimilta poliisille. Korkein oikeus katsoo edellä todetuilla perusteilla, että asiassa ei ole ilmennyt aihetta poiketa oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten välitöntä voimaantuloa koskevasta pääsäännöstä. Käräjäoikeudella ei siten ole enää ajokorttilain muutosten voimaantulon 1.6.2019 jälkeen ollut toimivaltaa tutkia vaatimusta ajokiellosta. Ajokieltomenettely poliisissa käynnistyy Korkeimman oikeuden ajokorttilain 101 §:n 2 momentin nojalla liikenneasioiden rekisteriin tekemällä ilmoituksella ajokieltovaatimuksen tutkimatta jättämistä koskevasta ratkaisusta.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan A:lle määrätyn ajokiellon osalta.

Vaatimus ajokieltoon määräämisestä jätetään tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Lena Engstrand, Juha Mäkelä, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Ville Hiltunen.

 
Julkaistu 5.2.2020