KKO:2020:8

TSL 1 luku 10 § 1 mom
TSL 1 luku 10 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A oli työskennellyt B Oy:n palveluksessa kuorma-auton kuljettajana lokakuuhun 2014 asti. B Oy oli myynyt A:n kuljettaman kuorma-auton C Oy:lle, joka oli suorittanut B Oy:lle kauppahinnan 6.11.2014. A oli 1.11.2014 lukien toiminut C Oy:n työntekijänä ajaen samaa kuorma-autoa ja saman asiakkaan M:n ajoja kuin B Oy:n palveluksessa. B Oy oli työsuhteen aikana jättänyt maksamatta A:lle palkkaa 17 222,82 euroa, minkä määrän B Oy oli sittemmin käräjäoikeuden yksipuolisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan A:lle.

Kanne ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan, että käräjäoikeus velvoittaa C Oy:n yhteisvastuullisesti aikaisemmin yksipuolisella tuomiolla tuomitun B Oy:n kanssa suorittamaan A:lle maksamatta olevat palkkasaatavat sekä odotuspäivien palkan 672 euroa.

A:lla oli jäänyt saamatta palkkasaatavia B Oy:ltä kanteessa vaadittu määrä. A oli siirtynyt liikkeen luovutuksella C Oy:n palvelukseen, kun yhtiö oli ostanut B Oy:ltä kuljetusliiketoiminnan. C Oy oli liikkeen luovutuksen saajana yhteisvastuussa B Oy:n kanssa A:n maksamatta olevista palkkasaatavista.

C Oy kiisti kanteen. Se ei ollut ostanut B Oy:n kuljetusliiketoimintaa, vaan ainoastaan kuorma-auton ja perävaunun. Kyse oli irtaimen kaupasta, ei liikkeen luovutuksesta. C Oy ei ollut vastuussa B Oy:n mahdollisista palkkaveloista A:lle.

Käräjäoikeuden tuomio 27.2.2017 nro 17/6649

Asiassa oli selvitetty, että A oli toiminut B Oy:n palveluksessa 31.10.2014 asti ja C Oy:n palveluksessa 1.11.2014 lukien. A:n työ kummankin yhtiön palveluksessa oli koostunut saman asiakkaan M:n ajoista samalla kuorma-autolla. B Oy:llä ei ollut ollut muita työntekijöitä, eikä sille ollut jäänyt itsenäistä liiketoimintaa, joka oli kuorma-autokaupan ja A:n siirtymisen myötä siirtynyt C Oy:lle. A:n ja kuorma-auton muodostama itsenäinen liiketoiminta ei ollut sulautunut erottamattomaksi osaksi C Oy:n muuta liiketoimintaa. Luovutuksen kohteena oli siten ollut toiminnallinen kokonaisuus, ja toiminta oli jatkunut keskeytyksettä. Sillä, että M:n kanssa aikaansaatu sopimus ei olisi ollut siirrettävissä, ei ollut merkitystä asian arvioinnissa.

Kaupan osapuolet eikä myöskään A eivät olleet tapahtuma-aikoihin käsittäneet kauppaa liikkeen luovutuksena. Tätä puolsivat yhtäältä B Oy:n A:lle antaman työtodistuksen ristiriitaiset merkinnät A:n työsuhteen päättymisestä ja A:n siirtymisestä C Oy:n palvelukseen vanhana työntekijänä sekä toisaalta se, että A oli allekirjoittanut C Oy:n kanssa uuden työsopimuksen, jossa hänen työsuhteensa ehdot olivat ainakin osittain aikaisemmasta heikentyneet. Tätä puolsi myös se, että C Oy:n omistaja oli kertomansa mukaan halunnut ostaa kuorma-auton, jolla hän sai kuljetusliiketoimintaa.

Käräjäoikeus katsoikin uskottavaa olevan, ettei B Oy:n ja C Oy:n välillä ollut ollut nimenomaisesti puhetta liikkeen luovutuksesta. Tällä seikalla ei kuitenkaan ollut kanteen hylkäävää vaikutusta, koska liikkeen luovutusta koskevan sääntelyn tarkoituksena oli työntekijöiden oikeuksien turvaaminen yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä. Yksi sääntelyn päätavoitteista oli, että luovuttajan työntekijöiden työsopimukset pidetään voimassa luovutuksensaajan tahdon vastaisestikin.

Käräjäoikeus katsoi, ettei A:n työsopimus C Oy:n kanssa uusine ehtoineen puhunut sen puolesta, että kysymys olisi ollut uudesta työsuhteesta. Usein koetaan tarkoituksenmukaiseksi riidattomienkin liikkeen luovutusten yhteydessä uusia työsopimukset selvyyden vuoksi. Lisäksi B Oy:n A:lle antamaan työtodistukseen oli kirjattu A:n jatkavan vanhana työntekijänä. Työtodistuksesta ilmeni myös se, että A oli työskennellyt B Oy:lle vielä 31.10.2014 eli työtodistukseen kirjatun työsuhteen päättymisen 30.10.2014 jälkeenkin.

B Oy:n ja C Oy:n välistä liiketoiminnan siirtymistä koskevaa yhteisymmärrystä tuki puolestaan vahvasti C Oy:n omistajan kertomus siitä, että hän oli kuorma-autokaupan yhteydessä saanut B Oy:n edustajalta tietää, että kuorma-autolla ajettiin M:n ajoja. Kummankin osapuolen oli siten täytynyt tietää, että auton mukana siirtyy vastaajayhtiölle myös asiakkaan ajot ja mahdollisesti myös A työntekijänä. Muutoin ei olisi selitettävissä se, että A oli B Oy:ssä ajanut asiakkaalle ajoja vielä 30.10.2014, lasku kuorma-autosta oli päivätty 31.10.2014 ja A oli jo 1.11.2014 aloittanut ajonsa C Oy:n palveluksessa samalle asiakkaalle, eikä B Oy:lle ollut jäänyt vastaavaa liiketoimintaa.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että liiketoiminnan siirtyminen oli perustunut B Oy:n ja C Oy:n väliseen yhteisymmärrykseen.

Käräjäoikeus velvoitti C Oy:n yhteisvastuullisesti aikaisemmin yksipuolisella tuomiolla tuomitun B Oy:n kanssa suorittamaan A:lle maksamatta olevia palkkasaatavia 17 222,82 euroa ja odotuspäivien palkkaa 672 euroa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Oskar Kulmala.

Turun hovioikeuden tuomio 11.7.2018 nro 598

C Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että kanne hylätään. A vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätökset siitä, että A:n työ kummankin yhtiön palveluksessa oli ollut samanlaista siten, että A oli ajanut samaa kuorma-autoa ja hänen työnsä oli koostunut kokonaisuudessaan ajoista M:lle, eikä toiminta ollut keskeytynyt juuri lainkaan. Lisäksi hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että kauppakumppanit ja A eivät olleet käsittäneet toimenpiteitään liikkeen luovutuksena.

Hovioikeus totesi, ettei asiassa ollut kuitenkaan esitetty luotettavaa selvitystä B Oy:n liiketoiminnasta ennen ja jälkeen nyt kysymyksessä olevien tapahtumien. Hovioikeus toisin kuin käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että kuorma-autokaupan yhteydessä osapuolten oli täytynyt tietää, että auton mukana siirtyy myös asiakkaan M:n ajot.

Hovioikeus totesi edelleen, ettei käräjäoikeus ollut perustellut liikenneluvan merkitystä, vaikka vastaaja oli jo käräjäoikeudessa vedonnut myös siihen, että kuorma-auton mukana ei ollut siirtynyt liikennelupaa.

Hovioikeus totesi, että C Oy:lle oli siirtynyt B Oy:ltä ainoastaan yksi työntekijä eikä B Oy:llä ollut muita ulkopuolisia työntekijöitä. Epäselväksi oli jäänyt, oliko B Oy:llä muita työntekijöitä ja missä määrin. Kun otettiin huomioon se, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuissa oli tältä osin painotettu lukumääräisesti olennaista osaa henkilökunnasta, tämä seikka tuki jossain määrin johtopäätöstä siitä, ettei kysymyksessä ollut liikkeen luovutus.

Hovioikeus katsoi, että sellaisella toimialalla, jolla liikenneluvalla on suuri merkitys, liikenneluvalla on myös merkittävä painoarvo arvioitaessa luovutetun kokonaisuuden identiteetin säilymistä. Tavaran kuljettaminen kuorma-autolla edellyttää liikennelupaa, joka on toiminnan harjoittamisen välttämätön edellytys. Se, ettei liikennelupa ollut siirtynyt tai ollut edes voinut siirtyä kuorma-auton aiemmalta omistajalta uudelle omistajalle, tuki sitä johtopäätöstä, ettei kokonaisuuden voitu katsoa säilyttäneen identiteettiään eikä kysymyksessä ollut liikkeen luovutus.

Näillä perusteilla hovioikeuden kokonaisarvio oli, ettei C Oy:lle ollut siirtynyt identiteettinsä säilyttänyttä toiminnallista kokonaisuutta. Kysymyksessä ei siten ollut ollut liikkeen luovutus, eikä C Oy ollut vastuussa A:n palkkasaatavista B Oy:ltä.

Hovioikeus hylkäsi kanteen ja vapautti C Oy:n korvausvelvollisuudesta A:lle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Arja Maunula, Kimmo Suorsa (eri mieltä) ja Sanna Niinistö. Esittelijä Esko Junnila (mietintö).

Hovioikeuden esittelijä totesi mietinnössään, että työsopimuslain säännökset, jotka on säädetty työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi liikkeen luovutustilanteessa, ovat pakottavaa oikeutta. Säännösten tarkoitus ja pakottavuus huomioon ottaen A:lle työntekijänä kuuluvien oikeuksien kannalta ei ollut merkitystä, harjoittiko C Oy luovutuksen jälkeen samaa tai samankaltaista liiketoimintaa B Oy:ltä siirtyneellä vaiko omalla aikaisemmalla liikenneluvallaan. Näin ollen sillä perusteella, ettei liikennelupa ollut asiassa siirtynyt, ei ollut aihetta muuttaa käräjäoikeuden kokonaisarviota, jonka mukaan mainittujen yhtiöiden välillä oli tapahtunut liikkeen luovutus. Näillä ja käräjäoikeuden lausumilla perusteilla esittelijä esitti, ettei käräjäoikeuden tuomiolauselmaa muuteta.

Hovioikeudenneuvos Suorsa hyväksyi esittelijän mietinnön.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnettiin.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

C Oy ei vastannut valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on työskennellyt B Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa kuorma-autonkuljettajana ainakin 30.10.2014 asti. Yhtiö on 31.10.2014 myynyt kuorma-auton C Oy:lle, jonka palveluksessa A on kaupantekoa seuraavasta päivästä 1.11.2014 lukien toiminut työntekijänä ajaen samaa kuorma-autoa ja saman asiakkaan M:n ajoja kuin B Oy:n palveluksessa.

2. B Oy oli työsuhteen aikana jättänyt maksamatta A:lle palkkasaatavia yhteensä 17 222,82 euroa. B Oy on sittemmin käräjäoikeuden yksipuolisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan A:lle sanotut palkkasaatavat.

3. A on kanteessaan katsonut, että B Oy:n ja C Oy:n välisessä kaupassa oli ollut kysymys liikkeen luovutuksesta. A on sen vuoksi vaatinut, että C Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti B Oy:n kanssa suorittamaan hänelle maksamatta olevat palkkasaatavat sekä odotuspäivien palkan. C Oy on kiistänyt kanteen.

4. Käräjäoikeus on hyväksynyt kanteen. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja hylännyt kanteen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko B Oy:n ja C Oy:n välillä tapahtunut liikkeen luovutus ja onko C Oy tällä perusteella vastuussa ennen kauppaa erääntyneestä A:n palkkasaatavasta. Koska C Oy ei ole Korkeimmassa oikeudessa vastannut A:n valitukseen, asiassa ensin on ratkaistava, minkä oikeudenkäyntiaineiston perusteella kysymystä arvioidaan.

Oikeudenkäyntiaineisto Korkeimmassa oikeudessa

6. Muutoksenhakua hovioikeudesta Korkeimpaan oikeuteen koskevan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 21 a §:n mukaan asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jollei asiassa toimiteta suullista käsittelyä. Lainkohdan esitöiden (HE 9/2005 vp s. 24) mukaan kysymys siitä, mikä asiassa esitetystä kirjallisesta aineistosta otetaan huomioon, määräytyy yleisten prosessioikeudellisten säännösten ja periaatteiden mukaan.

7. Valitusasian käsittelyä hovioikeudessa koskevassa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 §:n 2 momentissa on säännös siltä varalta, ettei valittajan vastapuoli anna vastausta. Lainkohdan mukaan, jos asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella eikä valittajan vastapuoli ole käyttänyt hovioikeudessa puhevaltaa, asiaa ratkaistaessa otetaan kuitenkin huomioon hänen asiassa aikaisemmin esittämänsä oikeudenkäyntiaineisto. Laissa ei ole vastaavaa säännöstä Korkeimman oikeuden osalta.

8. Korkein oikeus toteaa, että muutoksenhakijan vastapuoli Korkeimmassa oikeudessa on voittanut asian hovioikeudessa, ja muutoksenhakemuksen käsittelyssä on valitusluvan myöntämisen jälkeen lähtökohtaisesti kysymys siitä, onko alemman oikeuden ratkaisua muutettava valituksessa esitetyllä tavalla. Asiallista perustetta ei ole sellaiselle tulkinnalle, että muutoksenhakijan vastapuoli olisi Korkeimmassa oikeudessa, toisin kuin hovioikeusvaiheessa, velvollinen vastaamaan muutoksenhakemukseen, jotta hänen alemmassa oikeusasteessa esittämänsä voitaisiin ottaa muutoksenhakemusta käsiteltäessä huomioon. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että hovioikeutta koskevasta oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 §:n 2 momentista ilmenevää periaatetta on perusteltua soveltaa myös Korkeimmassa oikeudessa. Näin ollen Korkein oikeus ottaa huomioon C Oy:n hovioikeudessa esittämän oikeudenkäyntiaineiston.

Liikkeen luovutusta koskevat säännökset ja oikeuskäytäntö

9. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Pykälän 2 momentin mukaan liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle. Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Luovuttaja on kuitenkin luovutuksensaajalle vastuussa ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän saatavasta, jollei muuta ole sovittu.

10. Liikkeen luovutusta koskevalla työsopimuslain 1 luvun 10 §:llä on osaltaan pantu täytäntöön liikkeen luovutusta koskeva neuvoston direktiivi 77/187/ETY ja sen muutosdirektiivi 98/50/EY, jotka on sittemmin kodifioitu 12.3.2001 annetuksi neuvoston direktiiviksi 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (ns. liikkeenluovutusdirektiivi). Mainitut direktiivit ja niitä koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on siten otettava huomioon työsopimuslain asianomaisia säännöksiä tulkittaessa.

11. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momenttiin sisältyvä edellytys siitä, että luovutettava liike pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena, vastaa liikkeenluovutusdirektiivin 1 artiklan 1 b kohtaa. Sen mukaan direktiivissä tarkoitettuna luovutuksena pidetään oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta.

12. Unionin tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään katsonut, että arvioitaessa, täyttyykö tosiasiallisesti liikkeenluovutusdirektiivin 1 artiklan 1 b kohdan edellytys, on huomioitava kaikki kyseessä olevaa liiketoimea kuvaavat tosiseikat. Näitä ovat erityisesti seuraavat: millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys, onko rakennusten ja irtaimiston kaltaista aineellista liikeomaisuutta luovutettu, minkä arvoinen aineeton omaisuus on luovutushetkellä ollut, onko pääosa henkilöstöstä otettu uuden työnantajan palvelukseen, onko asiakaskunta siirtynyt liiketoiminnan mukana, miten samankaltaista ennen luovutusta ja sen jälkeen harjoitettu liiketoiminta on ollut, sekä se, kuinka pitkän ajan liiketoiminta mahdollisesti on ollut keskeytyneenä. Mainittuja seikkoja on arvioitava asian kokonaisharkinnassa eikä niitä siksi saa arvioida erillisinä (ks. esim. tuomio 19.10.2017, Securitas, C-200/16, EU:C:2017:780, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

13. Näiden seikkojen tarkempia arviointiperusteita ja niitä koskevaa unionin tuomioistuimen ja Korkeimman oikeuden aikaisempaa oikeuskäytäntöä on selostettu Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2018:64 (kohdat 8–14).

C Oy:n väitteistä

14. Korkein oikeus toteaa, että sen arviointi, onko luovutettu liike pysynyt luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena, on suoritettava edellä kohdassa 12 selostetun kokonaisharkinnan perusteella. Ennen kokonaisharkinnan suorittamista on kuitenkin perusteltua arvioida C Oy:n hovioikeudessa esittämien väitteiden merkitystä asiassa.

15. C Oy on vedonnut kiistämisperusteena ensinnäkin siihen, että sekä B Oy että C Oy olivat pieniä yrityksiä, jotka eivät olleet työllistäneet A:n lisäksi muita ulkopuolisia työntekijöitä. C Oy on katsonut, että liikkeen luovutuksen määritelmään sisältyy ajatus suuremmista toimijoista luovutuksen osapuolina.

16. Korkein oikeus toteaa, ettei työsopimuslain tai liikkeenluovutusdirektiivin sanamuodoista tai tavoitteista ole saatavissa tukea C Oy:n väitteelle. Liikkeen luovutus on määritelty laissa laajasti siten, että esimerkiksi liikkeen luovuttajana ja luovutuksensaajana voi olla luonnollinen henkilö (liikkeenluovutusdirektiivi 2 artikla 1 a ja 1 b kohdat) ja luovutuksen kohteena voi olla sivutoimisena harjoitettu toiminnan osa (työsopimuslaki 1 luku 10 § 1 momentti). Unionin tuomioistuin on ratkaisussaan Christel Schmidt todennut, että direktiivin tavoitteena on huolehtia työntekijöiden suojasta sen varmistamiseksi, että heidän oikeutensa turvataan, kun työnantaja vaihtuu. Suoja koskee kaikkia työntekijöitä, ja suojaa on annettava, vaikka luovutus ei koskisi kuin yhtä työntekijää (tuomio 14.4.1994, Christel Schmidt, C-392/92, EU:C:1994:134, 15 kohta). Korkein oikeus toteaa, ettei luovuttajan ja luovutuksensaajan koolla ole C Oy:n väittämää merkitystä liikkeen luovutusta arvioitaessa.

17. Kiistäessään liikkeen samankaltaisuuden ennen ja jälkeen luovutuksen C Oy on vedonnut erityisesti siihen, että kuljetustoimintaan oikeuttava B Oy:n liikennelupa ei ollut kuorma-auton kaupan yhteydessä siirtynyt eikä voinutkaan siirtyä sille.

18. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, ettei kaupalliseen tavarankuljetukseen oikeuttavan liikenneluvan haltijalla ole oikeutta luovuttaa lupaa toiselle. Kun luovutuksen kohteena on luvanvaraista tavarankuljetusta koskeva toiminnallinen kokonaisuus, samanlaisen toiminnan jatkaminen edellyttää sen vuoksi, että luovutuksensaajalla on itsellään lupa harjoittaa kuljetusta tai että hän ainakin saa luvan myöhemmin. Sillä, ettei liikennelupaa voida luovuttaa, voi siten tapauskohtaisesti olla välillistä merkitystä arvioitaessa, onko liike pysynyt luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Tässä tapauksessa C Oy:llä on kuitenkin jo ennen kauppaa ollut ylimääräinen liikennelupa, jonka perusteella se on voinut aloittaa kuljetustoiminnan heti kuorma-auton kaupan jälkeen. Liikenneluvalla ei siten ole C Oy:n väittämää merkitystä arvioitaessa kuljetustoiminnan samankaltaisuutta tässä asiassa.

Korkeimman oikeuden kokonaisarviointi

19. Korkein oikeus toteaa, että B Oy on kuorma-auton myynnin yhteydessä tosiasiassa luovuttanut yhtiön toiminnallisen osan C Oy:lle. Asiassa on arvioitava kaikkien liiketoimintaa kuvaavien tosiseikkojen perusteella, onko liike pysynyt samana tai samankaltaisena.

20. B Oy on ennen kauppaa harjoittanut tavarankuljetusta yhdellä kuorma-autolla A:n toimiessa autonkuljettajana. C Oy, jolla on ollut tavarankuljetuksiin oikeuttava liikennelupa, on kuorma-auton kaupan jälkeen ryhtynyt harjoittamaan tavarankuljetustoimintaa samalla kalustolla ja henkilöstöllä. Myös B Oy:n asiakaskunta on kaupan yhteydessä siirtynyt C Oy:lle, ja kuljetustoiminta on muutoinkin pysynyt samanlaisena kuin ennen kauppaa. Toiminta ei ole ollut lainkaan keskeytyneenä.

21. Korkein oikeus toteaa, että kaikki edellä todetut liikkeen luovutuksen edellytyksiä kuvaavat tosiseikat puhuvat yhdensuuntaisesti sen puolesta, että kyse on ollut liikkeen luovutuksesta.

22. Korkein oikeus katsoo liiketoimea kuvaavia tosiseikkoja kokonaisuutena arvioiden ja ottaen huomioon, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys, että luovutettu tavaraliikennettä harjoittanut yksikkö on pysynyt samana. Liikkeen luovutusta koskevan sääntelyn soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä hovioikeuden viittaamalla seikalla, että kaupan osapuolet eivät ole käsittäneet tekemiään toimenpiteitä työsopimuslain mukaiseksi liikkeen luovutukseksi. Kysymyksessä on siten ollut liikkeen luovutus.

Johtopäätös

23. Edellä mainituilla perusteilla C Oy on yhteisvastuullisesti B Oy:n kanssa velvollinen suorittamaan A:lle hänen vaatimansa, maksamatta olevat ja määrältään riidattomat palkkasaatavat.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Ari Kantor, Mika Huovila, Päivi Hirvelä ja Juha Mäkelä. Esittelijä Tiina Väisänen.