KKO:2019:112

Pakkokeino - Takavarikko - Sinetöidyn aineiston tutkiminen ja hyödyntäminen
Sananvapaus - Lähdesuoja
Todistelu - Hyödyntämiskielto

Diaarinumero: R2018/914
Taltionumero: 2191
Antopäivä: 20.12.2019 ECLI:FI:KKO:2019:112

Toimittajan asuntoon tehdyn erityisen kotietsinnän yhteydessä oli takavarikoitu tietokone ja tallennusalustoja. Niiden tutkimiseksi suoritettiin laite-etsintä, jolloin etsintävaltuutettu oli vastustanut erään aineiston takavarikoimista ja jäljentämistä, koska aineisto mahdollisesti sisälsi lähdesuojan alaisia tietoja. Aineisto sinetöitiin pakkokeinolain 8 luvun 11 §:n tarkoittamalla tavalla ja sen tutkiminen ja hyödyntäminen saatettiin luvun 12 §:n mukaisesti tuomioistuimen ratkaistavaksi. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että takavarikoimiskiellon edellytykset täyttyivät, kun aineiston sisältö voi johtaa julkaistun artikkelin lähteiden paljastumiseen. Sen vuoksi sinetöityä aineistoa ei saanut takavarikoida tai jäljentää rikosasian todisteena käytettäväksi. Aineisto voitiin kuitenkin takavarikoida ja säilyttää sinetöitynä mahdollisen menettämisseuraamuksen turvaamiseksi.

PakkokeinoL 7 luku 1 §
PakkokeinoL 7 luku 3 §
PakkokeinoL 8 luku 11 §
PakkokeinoL 8 luku 12 §
PakkokeinoL 8 luku 28 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden päätös 6.4.2018 nro 873

Toimittaja A:n kotoa oli erityisen kotietsinnän 17.12.2017 yhteydessä takavarikoitu tietokone ja eräitä tallennusalustoja. Niiden tutkimiseen oli 7.3.2018 annettu laite-etsintälupa ja etsintään oli määrätty etsintävaltuutettu. Etsintävaltuutettu oli laite-etsinnän 20.3.2018 yhteydessä vastustanut erään aineiston takavarikoimista ja jäljentämistä, minkä seurauksena aineisto oli sinetöity.

Tutkinnanjohtaja saattoi pakkokeinolain 8 luvun 12 §:n mukaisesti tuomioistuimen ratkaistavaksi, saadaanko sinetöityä aineistoa tutkia tai hyödyntää. Lisäksi tutkinnanjohtaja katsoi joka tapauksessa, että aineistoa ei voida määrätä palautettavaksi A:lle, koska se voidaan tuomita menetetyksi.

A ja hänen toimittajakollegansa B vastustivat tutkinnanjohtajan vaatimuksia lähdesuojaan vedoten.

Käräjäoikeus katsoi, että sinetöity aineisto saatiin takavarikoida tai jäljentää. Käräjäoikeus totesi pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n 1 ja 2 momentin mukaisen takavarikoimiskiellon edellytyksiä arvioidessaan, että takavarikoitu aineisto oli ollut A:n hallussa, eivätkä A ja B olleet suostuneet aineiston takavarikoimiseen. Tutkittavana olevista rikoksista ei ollut säädetty ankarimpana rangaistuksena vähintään kuutta vuotta vankeutta. Takavarikoimiskiellon edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet, koska aineistosta ei voinut tehdä suoria päätelmiä toimittajien tietolähteestä tai -lähteistä, eikä lähdesuoja siten vaarantunut. Käräjäoikeuden mukaan oli syytä olettaa, että aineistoa voidaan käyttää todisteena rikosasiassa tai se voidaan tuomita menetetyksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Essi Konttinen-Di Nardo.

Helsingin hovioikeuden päätös 19.10.2018 nro 1355

A saattoi asian hovioikeuden tutkittavaksi. Hovioikeus lausui, että lähdesuoja on toimittajalle kuuluva oikeus, eikä sen punnintaa voida asiassa vastoin toimittajan kantaa sivuuttaa esitutkinnassa selvitettyjen seikkojen perusteella. Esitutkintaviranomaisen käsityksellä tiedon alkuperästä ei ollut ratkaisevaa merkitystä sen arvioimisessa, paljastuuko toimittajan tietolähde sinetöityä aineistoa tarkasteltaessa. Hovioikeus otti arvioinnissaan huomioon mahdollisuuden, että taustatiedot tunteva tai asiaan paremmin perehtynyt taho saattaisi kyetä päättelemään lähteen aineiston perusteella, vaikka tieto ei siitä suoraan ilmenisikään. Hovioikeus totesi, että tarkasteltavana oli kuitenkin vain yksittäinen excel-tiedosto. Hovioikeuden mukaan sinetöity tiedosto ei osoittanut, kuka oli toiminut tietolähteenä. Näin ollen hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mirja-Leena Nurmi, Malla Sunell ja Petri Voima.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että tutkinnanjohtajan vaatimus sinetöidyn aineiston tutkimiseksi ja hyödyntämiseksi hylätään ja että sinetöity aineisto määrätään palautettavaksi hänelle.

Tutkinnanjohtaja vaati vastauksessaan, että valitus hylätään tai että takavarikko joka tapauksessa pidetään voimassa, koska aineisto voitiin tuomita menetetyksi.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Puolustusvoimat oli tehnyt keskusrikospoliisille tutkintapyynnön, koska eräässä sanomalehdessä oli 16.12.2017 julkaistu puolustusvoimien Viestikoekeskusta käsittelevä artikkeli. Artikkelin yhteydessä oli julkaistu kuvia asiakirjoista, joissa oli "salainen" ja "erittäin salainen" -leimoja. Toimittaja A:ta epäillään asiassa turvallisuussalaisuuden paljastamisesta.

2. A oli artikkelin julkaisua seuraavana päivänä 17.12.2017 rikkonut kannettavan tietokoneensa hakkaamalla sitä vasaralla. Tietokone oli syttynyt palamaan, jolloin A oli soittanut hätäkeskukseen ja kertonut toimintansa liittyneen 16.12.2017 ilmestyneeseen artikkeliin. Tieto tapahtuneesta oli saavuttanut myös poliisin. Tutkinnanjohtaja oli määrännyt, että rikottu tietokone takavarikoidaan ja A:n asuntoon sekä siihen liittyviin varastotiloihin toimitetaan erityinen kotietsintä. Erityistä kotietsintää varten oli määrätty etsintävaltuutettu. Menettelyä erityisessä kotietsinnässä on arvioitu Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2019:67.

3. A:lta takavarikoitujen laitteiden ja tallennusalustojen tutkimiseen oli annettu laite-etsintälupa ja etsintään oli määrätty etsintävaltuutettu. Etsintävaltuutettu oli 20.3.2018 suoritetun laite-etsinnän yhteydessä vastustanut erään aineiston takavarikoimista ja jäljentämistä, koska aineisto mahdollisesti sisälsi tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n nojalla oli oikeus kieltäytyä todistamasta. Aineisto oli sinetöity pakkokeinolain 8 luvun 11 ja 28 §:n nojalla, ja kysymys aineiston tutkimisesta ja hyödyntämisestä oli saatettu luvun 12 §:n mukaisesti tuomioistuimen ratkaistavaksi. Sinetöitynä on A:n kotoa erityisessä kotietsinnässä löytynyt muistitikulle tallennettu excel-tiedosto.

4. Käräjäoikeus on katsonut, että sinetöity tiedosto ei ollut sisältänyt takavarikoimiskiellon alaista aineistoa. Aineisto oli siten saatu takavarikoida tai jäljentää. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Kysymyksenasettelu

5. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, sisältääkö sinetöity aineisto lähdesuojan alaisia tietoja, joita ei sen vuoksi saa takavarikoida tai jäljentää rikosasian todisteena käytettäväksi eikä tutkia tai hyödyntää. Jos aineistoa ei edellä mainitulla perusteella saa tutkia tai hyödyntää, kysymys on tutkinnanjohtajan esittämän toissijaisen vaatimuksen perusteella myös siitä, onko takavarikko pidettävä voimassa sen vuoksi, että aineisto voidaan myöhemmin tuomita menetetyksi.

Todisteen takavarikoiminen ja lähdesuoja

6. Pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n nojalla esine, omaisuus tai asiakirja voidaan takavarikoida muun ohella, jos on syytä olettaa, että sitä voidaan käyttää todisteena rikosasiassa. Tämä koskee myös tietoa, joka on teknisessä laitteessa tai muussa vastaavassa tietojärjestelmässä taikka sen tallennusalustalla (data). Säännöksellä turvataan esitutkinnan tavoitteiden ja vapaan todistelun periaatteen toteutumista. Esitutkinnassa on tarkoitus koota asian edellyttämässä laajuudessa tarvittava selvitys ja todistusaineisto syyteharkintaa, asianosaisten etujen valvomista ja mahdollista rikosoikeudenkäyntiä varten. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyn vapaan todistelun periaatteen mukaan asianosaisella on oikeus esittää haluamansa näyttö asian tutkivalle tuomioistuimelle, jollei laissa toisin säädetä.

7. Todistusaineiston tutkimista ja hyödyntämistä rajoittavat pakkokeinolaissa sekä oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetyt kiellot. Pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan asiakirjaa tai muuta 1 §:ssä tarkoitettua kohdetta ei saa takavarikoida eikä jäljentää muun ohella silloin, jos se sisältää tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n nojalla on velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetussa laissa tarkoitettu yleisön saataville toimitetun viestin laatija saa kieltäytyä todistamasta siitä, kuka on antanut viestin perusteena olevat tiedot tai laatinut yleisön saataville toimitetun viestin.

8. Toimittajan oikeus olla ilmaisematta tietolähdettään kuuluu perustuslain 12 §:n, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan suojaaman sananvapauden piiriin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti painotettu tiedotusvälineiden asemaa demokraattisessa yhteiskunnassa. Erityisen tärkeää median sananvapaus on silloin, kun viranomaisten toiminta ei ole luonteeltaan julkista ja tiedotusvälineiden rooli valtiovallan kriitikkona ja valvojana on tämän vuoksi korostunut (ks. esim. Castells v. Espanja 23.4.1992, kohta 43 ja Thorgeir Thorgeirson v. Islanti 25.6.1992, kohta 63).

9. Lähdesuoja kuuluu tiedotusvälineiden vapauden perusedellytyksiin (esim. Saint-Paul Luxembourg S.A. v. Luxemburg 18.4.2013, kohta 49, Roemen ja Schmit v. Luxemburg 25.2.2003, kohta 46 sekä Goodwin v. Yhdistynyt Kuningaskunta 27.3.1996, kohta 39). Tietolähde on ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ymmärrettävä laajasti. Sillä tarkoitetaan ketä tahansa, jolta toimittaja on saanut tietoa (Nagla v. Latvia 16.7.2013, kohta 81). Arvioinnissa ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, onko toimittajalle tietoja välittänyt henkilö toiminut tarkoituksellisesti vastoin velvollisuuksiaan (Becker v. Norja 5.10.2017, kohta 74). Lähteen yksilöivällä tiedolla tarkoitetaan puolestaan kaikkea sellaista tietoa, joka voi johtaa lähteen tunnistamiseen, mukaan lukien ne olosuhteet, joissa toimittaja sai tiedot lähteeltä, sekä lähteeltä saadun tiedon julkaisematon sisältö (edellä mainittu ratkaisu Nagla, kohta 81).

10. Sananvapautta ja siitä johdettavaa lähdesuojaa voidaan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen mukaan rajoittaa vain silloin, kun tällaisista rajoituksista on säädetty laissa ja rajoittaminen on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa toisten oikeuksien suojaamiseksi, kuten vakavina pidettävien rikosten selvittämiseksi tai luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi (ks. KKO 2019:67, kohta 15 ja KKO 2004:30, kohta 12). Ihmisoikeustuomioistuin on edellyttänyt, että sananvapauteen kohdistuvia rajoituksia tulkitaan suppeasti ja että niille on yleisen edun kannalta pakottava syy (esim. edellä mainittu Thorgeir Thorgeirson, kohta 63 ja Sanoma Uitgevers B.V. v. Alankomaat 14.9.2010, kohdat 50–51). Toimittajan oikeutta vedota lähdesuojaan ei poista se, että lähteen henkilöllisyys on viranomaisten tiedossa (ks. edellä mainitut Becker, kohta 74 ja Nagla, kohta 95).

11. Myös Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä sananvapauden ja lähdesuojan merkitystä on korostettu. Ratkaisuissa on todettu, että lähdesuoja on usein välttämätön edellytys sille, että tietyistä aiheista on ylipäätään mahdollista käydä julkista keskustelua (KKO 2019:67, kohta 15 ja KKO 2010:88, kohta 44). Lisäksi on katsottu, että lähdesuojaan perustuvaa todistajan vaitiolo-oikeutta ei voi kiertää hyödyntämällä esimerkiksi todistajan vaitiolo-oikeutensa osoittamiseksi oikeudelle esittämiä asiakirjoja (KKO 2009:88, kohta 19).

12. Korkein oikeus toteaa, että toimittajan vaitiolo-oikeuden rajoituksiin on suhtauduttava pidättyvästi, kun otetaan huomioon lähdesuojan keskeinen merkitys tiedotusvälineiden vapauden perusedellytyksenä. Lähdesuojalla on korostunut merkitys silloin, kun toimittajan yleisölle saattama viesti on koskenut yhteiskunnallisesti merkittävää, luonteeltaan salaista viranomaistoimintaa. Pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n 1 momentin sanamuodon perusteella takavarikoimiskielto koskee jo tilannetta, jossa kohde sisältää tietoa toimittajan tietolähteestä, vaikka lähde ei siitä yksiselitteisesti paljastuisikaan. Korkein oikeus katsoo, että säännöksessä asetetut edellytykset täyttyvät, kun tieto voi johtaa lähteen paljastumiseen.

Sinetöidyn aineiston arviointi tässä tapauksessa

13. Korkein oikeus on tarkastellut sinetöityä aineistoa etsintävaltuutetun läsnä ollessa suullisessa käsittelyssä pitämässään katselmuksessa. Arvioitavana on excel-taulukko, joka on laadittu sanomalehden toimituksessa liittyen A:n ja hänen kollegansa kirjoittamaan Viestikoekeskusta koskevaan julkaistuun artikkeliin. Taulukon on laatinut luontitietojen perusteella A:n toimittajakollega. Hovioikeuden toteamin tavoin taulukko sisältää päävälilehden, jolle on ryhmitelty omiin sarakkeisiinsa erilaisia tietoja, sekä useampia lyhyempiä välilehtiä, joille on koottu pienempiä ja osin toistuvia tietokokonaisuuksia. Taulukko sisältää ilmeisesti toimittajan eri aineistoista koostamia tietoja sekä hänen omia merkintöjään.

14. Etsintävaltuutettu on katsonut, että taulukko sisältää tietoa, joka voisi johtaa lähteen tunnistamiseen, vaikka lähde ei siitä suoraan ilmenisikään. Etsintävaltuutettu on muodostanut käsityksensä taulukosta ilmenevien tietojen perusteella tuntematta asian esitutkinta-aineistoa kokonaisuudessaan. Etsintävaltuutettu ei ollut myöskään keskustellut seulottavasta aineistosta A:n tai hänen toimittajakollegansa kanssa. Korkein oikeus toteaa, että etsintävaltuutetun käsitys puhuu jossakin määrin sinetöidyn aineiston tutkimista ja hyödyntämistä vastaan.

15. Edellä selostetun ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella lähdesuojan alaisuuteen kuuluu kaikki sellainen tieto, joka voi johtaa lähteen tunnistamiseen. Kohdassa 12 todetulla tavalla pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n 1 momentin sanamuodon perusteella takavarikoimiskielto tulee kyseeseen jo, kun aineisto sisältää tietoa lähteestä paljastamatta tätä kuitenkaan yksiselitteisesti. Tässä tapauksessa sinetöity excel-taulukko sisältää ainakin osin salassa pidettäviä tietoja, jotka voivat olla peräisin lähteeltä. Taulukkoon on koostettu tietoja eri asiakirjoista ja toimittaja on ilmeisesti tehnyt siihen myös omia merkintöjään osana toimituksellista työtään. Korkein oikeus katsoo, että taulukon sisältämät tiedot voivat johtaa lähteen tunnistamiseen, etenkin jos ne ovat esitutkinta-aineistoa laajemmalti tuntevan henkilön tutkittavina.

16. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että sinetöidyn aineiston takavarikoiminen tai jäljentäminen käytettäväksi rikosasian todisteena on pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla kiellettyä.

Takavarikko menettämisseuraamuksen turvaamiseksi

17. Tutkinnanjohtaja on vastauksessaan vaatinut, että takavarikko pidetään joka tapauksessa edelleen voimassa, koska muistitikku ja sen sisältö voidaan tuomita menetetyiksi.

18. Pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n 4 momentin mukaan asiakirja tai muu kohde saadaan pykälässä säädetyn takavarikoimiskiellon estämättä takavarikoida, jos on syytä olettaa, että se tuomitaan menetetyksi.

19. Korkein oikeus toteaa, että pakkokeinolaissa on käytetty kolmiasteista todennäköisyysporrastusta, jossa "syytä olettaa" -kynnys osoittaa alinta todennäköisyyden astetta. Tämä kynnys vastaa aikaisemmin voimassa olleen esitutkintalain (449/1987) 2 §:ssä ja nykyisin voimassa olevan esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 3 §:ssä säädettyä esitutkinnan aloittamiskynnystä ("on syytä epäillä"). Aikaisemman esitutkintalain esitöissä kynnystä on kuvattu siten, että rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaintojensa perusteella päätyy tällaiseen tulokseen. Pakkokeinolaissa on käytetty verbin "epäillä" sijasta verbiä "olettaa", koska ilmaisulla kuvataan inhimillisen toiminnan sijasta esineellä mahdollisesti olevaa todistusarvoa. Esitöiden mukaan esitutkinnan aloittamista koskevaa "on syytä epäillä" -kynnystä ei voida asettaa kovin korkealle (HE 14/1985 vp s. 16). Tämä ilmenee myös nykyisen esitutkintalain esitöistä, joissa lisäksi todetaan, että rikoksen tekemisestä ei edellytetä varmuutta tai suurta todennäköisyyttä (HE 222/2010 vp s. 177).

20. Menettämisseuraamuksista säädetään rikoslain 10 luvussa. Luvun 4 §:n 2 momentin mukaan menetetyksi voidaan tuomita esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä, ja oikeudenkäynnin kohteena olevaan tahalliseen rikokseen läheisesti liittyvä esine tai omaisuus, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tahallista rikosta varten hankittu tai valmistettu taikka ominaisuuksiltaan erityisen sovelias tahallisen rikoksen tekemiseen. Pykälän 3 momentin mukaan menetetyksi tuomitsemisen tarpeellisuutta harkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota uusien rikosten ehkäisemiseen. Saman luvun 5 §:n 2 momentin mukaan rikoksella tuotettu, valmistettu tai aikaansaatu taikka rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus voidaan tuomita kokonaan tai osaksi menetetyksi muun ohella silloin, jos menettämisseuraamus on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi ja esine on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyttöön. Säilytysvälineen menettämisestä säädetään luvun 5 a §:ssä.

21. Takavarikon edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon myös pakkokeinolain 1 luvun 2 §:ssä säädetty suhteellisuusperiaate. Sen mukaan pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

Menettämisseuraamukseen perustuvan takavarikon edellytysten arviointi tässä tapauksessa

22. Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että menettämisseuraamus voi koskea tallennusalustaa ja sen sisältöä (ks. KKO 2017:95, kohdat 18–19).

23. Korkein oikeus toteaa edelleen, että mahdollinen muistitikkua ja sen sisältöä koskeva menettämisvaatimus tulee ratkaistavaksi myöhemmin syyteasian käsittelyn yhteydessä tai erillisenä asiana. Nyt ratkaistavana on kysymys siitä, täyttyvätkö edellä kohdassa 18 selostetut pakkokeinolaissa säädetyt edellytykset takavarikolle mahdollisen menettämisseuraamuksen turvaamiseksi takavarikoimiskiellon estämättä. Korkein oikeus katsoo, että menettämisvaatimuksen on syytä olettaa menestyvän, kun otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys excel-tiedostossa olevasta tietosisällöstä ja sen alkuperästä.

24. Pakkokeinon käyttäminen liittyy tässä tapauksessa vakavana pidettävään rikosepäilyyn ja salassapidettävien tietojen paljastumisen estämiseen. Takavarikoituna on enää yksittäinen muistitikku ja tiedosto. A ei ollut kertomansa mukaan aikeissa hyödyntää näitä tietoja toimittajan työssään, vaan tiedot olivat osoittautuneet tarpeettomiksi. Korkein oikeus toteaa, että lähdesuojasta on huolehdittu asianmukaisesti tutkinnan eri vaiheissa. Sama vaatimus koskee myös tilannetta, jossa takavarikoimiskiellon alainen aineisto määrätään pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n 4 momentin poikkeussäännöksen nojalla takavarikoitavaksi. Aineisto on tällöin säilytettävä siten, että sen sisältö ei paljastu. Pakkokeinoa voidaan edellä lausutut seikat huomioon ottaen pitää puolustettavana.

25. Korkein oikeus katsoo edellä todetuin perustein, että muistitikku ja sen sisältämä tiedosto on pidettävä edelleen takavarikoituna mahdollisen menettämisseuraamuksen turvaamiseksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Sinetöityä aineistoa ei saa takavarikoida tai jäljentää sen tutkimiseksi tai hyödyntämiseksi.

Takavarikko määrätään pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n 4 momentin nojalla pidettäväksi edelleen voimassa ja aineisto säilytettäväksi edelleen sinetöitynä mahdollisen menettämisseuraamuksen turvaamiseksi, kunnes menettämisseuraamusta koskeva vaatimus on ratkaistu tai asia on jäänyt sillensä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Esittelijä Heidi Myllys.

 
Julkaistu 20.12.2019