KKO:2019:110

Rahanpesu - Törkeä rahanpesu
Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen

Diaarinumero: R2018/743
Taltionumero: 2187
Antopäivä: 19.12.2019 ECLI:FI:KKO:2019:110

A oli syyllistynyt törkeään rahanpesuun rikoksen kautta saadun omaisuuden arvon ollessa 19 600 euroa. Kysymys rangaistuksen mittaamisesta. (Ään.)

RL 6 luku 4 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 21.6.2017 nro 17/125832

Käräjäoikeus luki A:n syyksi törkeän rahanpesun, rattijuopumuksen ja ampuma-aserikoksen ja tuomitsi hänet 1 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistuslajista käräjäoikeus totesi, että A:n viimeiset tuomiot ja teot rikosrekisterissä olivat vuodelta 2010. Niistä oli kulunut jo sen verran aikaa, ettei ehdottoman vankeusrangaistuksen määräämiselle ollut perusteita. Siten vankeusrangaistus oli ehdollinen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Olli Kankkunen ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 31.7.2018 nro 18/131099

A valitti ja syyttäjä vastavalitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen tai rangaistuksen mittaamisen osalta.

Rangaistuslajista hovioikeus totesi, että törkeä rahanpesu oli jo lähtökohtaisesti vakava rikos. A oli syyllistynyt tekoon vajaan kahden vuoden kuluttua siitä, kun hänet oli päästetty ehdonalaiseen vapauteen. Hän oli syyllistynyt vuodesta 2007 lukien lukuisiin rikoksiin, joista monet olivat olleet omaisuusrikoksia ja joista hänet oli tuomittu seitsemän kertaa vankeusrangaistukseen. Viimeisin vankeus oli tuomittu 22.12.2010, jolloin hänen syykseen oli luettu muun ohella viisi törkeää rikosta. Kärsittyään osan vankeusrangaistuksesta A oli päässyt ehdonalaiseen vapauteen, jonka koeajan viimeinen päivä oli ollut 29.6.2014. Tästä päivästä lukien vajaan kahden vuoden kuluttua hän oli syyllistynyt nyt kysymyksessä olevaan törkeään rahanpesuun.

Vaikka A:n viimeisimmästä tuomiosta oli siten kulunut pitkähkö aika, hänen aikaisempi rikollisuutensa ja sen vakavuus sekä nyt kysymyksessä olevien rikosten vakavuus ja rikoksista ilmenevä A:n syyllisyys edellyttivät tuomitsemista ehdottomaan vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kimmo Suorsa, Erkki Reijonen ja Sanna Niinistö (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Niinistö totesi, että ottaen huomioon sen, että kysymys oli yksittäisestä teosta ja rikoksen kohteena ollut omaisuus oli alle 20 000 euroa, oikeudenmukainen rangaistus oli 1 vuosi vankeutta. Muilta osin eri mieltä ollut jäsen oli samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan rangaistuksen määräämistä.

A vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan.

Syyttäjä vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A:n syyksi on luettu törkeä rahanpesu (kohta 1, tekoaika 21.–24.6.2016), rattijuopumus (kohta 5, tekoaika 26.2.2017) ja ampuma-aserikos (kohta 6, tekoaika 1.3.2017), joista käräjäoikeus on tuominnut hänelle yhteisen 1 vuoden 4 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden syyksilukemista, mutta on A:n aikaisemman rikollisuuden, sen vakavuuden sekä nyt kysymyksessä olevien rikosten vakavuuden ja niistä ilmenevän A:n syyllisyyden vuoksi määrännyt vankeusrangaistuksen ehdottomaksi.

2. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat kohdassa 1 katsoneet selvitetyksi, että A oli yhdessä kahden muun henkilön kanssa ottanut vastaan, pitänyt hallussaan, siirtänyt ja luovuttanut asianomistajilta rikoksella hankittua omaisuutta yhteensä 19 600 euron arvosta hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä tai peittääkseen tai häivyttääkseen omaisuuden laittoman alkuperän tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Vaihtoehtoisesti hän oli joko itse tai toista avustamalla peittänyt tai häivyttänyt mainitun rikoksella hankitun omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin tai siihen kohdistuvat määräämistoimet tai oikeudet. Alemmat oikeudet ovat lisäksi katsoneet, että rikoksen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus. Ottaen huomioon A:n olennainen rooli rikoksen tekemisessä rahanpesua oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

3. Teko oli toteutettu siten, että kanssavastaaja B oli luovuttanut pankkitilin numeronsa tuntemattomaksi jääneiden henkilöiden käyttöön, jotka olivat siirtäneet hänen tililleen laittomasti asianomistajien pankkitileiltä yhteensä 19 600 euroa. B oli välittömästi saapuneiden rahasiirtojen jälkeen yhdessä A:n ja toisen kanssavastaajan C:n kanssa nostanut tililtään pankkiautomaatilta usealla eri kerralla yhteensä 10 000 euroa sekä antanut pankkitunnuksensa tuntemattomien henkilöiden käyttöön, jotka olivat siirtäneet usealla eri tilisiirrolla B:n pankkitililtä yhteensä 9 500 euroa C:n tilille. C oli välittömästi saapuneen rahasiirron jälkeen yhdessä A:n ja B:n kanssa nostanut tililtään pankkiautomaatilta usealla eri kerralla 9 550 euroa. Vastaajat olivat joko pitäneet itsellään asianomistajilta rikoksella hankitun omaisuuden tai luovuttaneet sen osaksi tai kokonaan tuntemattomaksi jääneille henkilöille. A oli järjestänyt rahanpesun siten, että kanssavastaajien tilien kautta rahat oli saatu parkkipaikalla olleille tuntemattomiksi jääneille henkilöille.

4. Kohdassa 5 A:n oli selvitetty kuljettaneen kuorma-autoa yleisillä teillä nautittuaan alkoholia niin, että hänellä oli ajon jälkeen ollut 0,36 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Kohdassa 6 puolestaan A:n oli katsottu ampuma-aselain vastaisesti hankkineen ja pitäneen hallussaan ilman asianmukaista lupaa P.Beretta kal. 7,65 itselataavaa pistoolia ja yhteensä 23:a aseeseen kuuluvaa patruunaa. Aseessa on ollut lipastettuna 5 patruunaa, eikä siinä ole ollut tunniste- tai sarjanumeroa.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys rangaistuksen mittaamisesta sekä valinnasta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

6. Rangaistuksen määräämisen lähtökohdista ja periaatteista säädetään rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentissa ja 4 §:ssä. Rikoslain 7 luvun 5 §:n mukaan yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamisessa noudatetaan soveltuvin osin 6 luvun säännöksiä. Lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

7. Sovellettavassa säännöksessä säädetyn rangaistusasteikon pohjalta tapahtuvassa mittaamisharkinnassa ovat keskeisessä asemassa rangaistuksen mittaamista ohjaavat ja muut Korkeimman oikeuden ratkaisut. Ratkaisukäytännön ollessa niukkaa huomiota voidaan kiinnittää myös rangaistuskäytäntöä kuvaaviin tilastollisiin tai muihin selvityksiin (KKO 2011:102, kohta 19). Se, että hyvin erilaiset rikokset voivat täyttää saman tunnusmerkistön, on otettava huomioon arvioitaessa yksittäistapauksessa rangaistuksen mittaamisharkinnassa tilastollisten selvitysten merkitystä (KKO 2014:91, kohta 9 ja KKO 2017:50, kohta 48).

Törkeän rahanpesun rangaistuskäytännöstä

8. Rikoslain 32 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan törkeästä rahanpesusta on tuomittava vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen.

9. Korkeimman oikeuden mittaamista ohjaava rangaistuskäytäntö törkeästä rahanpesusta on niukkaa. Ennakkoratkaisut ovat oikeustosiseikoiltaan hyvin erilaisia, ja pääasiana niissä on Korkeimmassa oikeudessa ollut kysymys muusta kuin rangaistuksen mittaamisesta. Ratkaisussa KKO 2007:67 Korkein oikeus on lukenut vastaajan syyksi rikoksen, joka käsitti törkeän kätkemisrikoksen ja törkeän rahanpesun. Vastaaja oli ottanut vastaan ja muuntanut rikoksella saatua omaisuutta yhteensä 57 567,21 euron arvosta. Korkein oikeus on tuominnut näistä teoista ja rekisterimerkintärikoksesta sekä virkasalaisuuden rikkomisesta vastaajalle yhteisen 10 kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

10. Ratkaisussa KKO 2017:30 oli kysymys syytteiden tutkimisen edellytyksistä. Tutkittuaan syytteen törkeästä rahanpesusta Korkein oikeus tuomitsi vastaajan noin 45 000 euron arvoisen anastetun omaisuuden välittämisestä 11 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

11. Korkein oikeus on lisäksi antanut julkaisemattoman ratkaisun 21.6.2018 nro 1318, jossa vastaajan katsottiin ottaneen vastaan petosrikoksilla hankitut 62 886 euroa, mistä Korkein oikeus tuomitsi rangaistukseksi 1 vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

12. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan ensimmäisessä asteessa tuomittujen törkeiden rahanpesurikosten määrä on vuosien 2009 ja 2018 välisenä ajanjaksona lisääntynyt, ja niitä on ollut 8–66 tapausta vuosittain. Tilastoista ei ilmene tarkemmin, millaisista rikoksista on ollut kyse. Keskimääräiset vankeusrangaistukset ovat näinä vuosina vaihdelleet noin 8 kuukauden ja 1 vuoden 8 kuukauden välillä sekä vankeusrangaistusten mediaanit 6 kuukauden ja 1 vuoden 6 kuukauden välillä. Tänä ajanjaksona ehdottomien vankeusrangaistusten keskimääräiset pituudet ovat olleet 7–33 kuukautta ja mediaanit 6–30 kuukautta sekä ehdollisten vankeusrangaistusten keskimääräiset pituudet 7–11 kuukautta ja mediaanit 6–10 kuukautta.

13. Edellä selostetusta oikeuskäytännöstä tämän asian arviointiin saatava johto riippuu siitä, tarkastellaanko ehdottomia vai ehdollisia rangaistuksia. Ehdottomia rangaistuksia on tuomittu selvästi vähemmän. Tämän myötä keskirangaistusten vaihteluväli on ollut niissä suuri. Sen sijaan ehdollisten rangaistusten, joita on viime aikoina ollut vuosittain kymmeniä, mediaanirangaistukset ovat suhteellisen vakiintuneet.

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

Törkeä rahanpesu

14. A:n on katsottu ottaneen vastaan, pitäneen hallussaan, siirtäneen ja luovuttaneen rikoksella hankittua omaisuutta yhteensä 19 600 euron arvosta. A oli järjestänyt rahanpesun siten, että rikoksella hankitut varat oli nostettu kanssavastaajien tileiltä ja luovutettu pysäköintipaikalla olleille tuntemattomaksi jääneille henkilöille. A:lla on katsottu olleen olennainen, muita kanssavastaajia määräävämpi rooli teon suorittamisessa, ja siten hänen menettelynsä on ollut kanssavastaajien menettelyä moitittavampaa. Teon kohteena on ollut merkittävä määrä rahaa, ja teko on toteutettu määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti.

15. Korkein oikeus katsoo, että vaikka törkeä rahanpesu on vakava rikos, ei A:n tekoon kuitenkaan liity rikoslajissaan erityisen moitittavia piirteitä. Vaikka teosta ilmenee tiettyä suunnitelmallisuutta, kysymys ei kuitenkaan ole esimerkiksi kansainvälisestä rajat ylittävästä rikollisuudesta eikä sen toteuttaminen ole vaatinut erityisen laajamittaista järjestelyä. Moitittavuudeltaan A:n tekoa voidaan pitää törkeän tekomuodon sisällä verraten lievänä.

16. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus suhteessa kohdan 1 teon vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen on 8 kuukautta vankeutta.

Ampuma-aserikos ja rattijuopumus

17. Kun rangaistusta on syytekohdassa 1 alennettu, A:lle tuomittava yhteinen vankeusrangaistus on rikoslain 7 luvun 5 §:n mukaisesti mitattava uudelleen. Lähtökohtana tässä on ankarimmin rangaistavasta törkeästä rahanpesusta tuomittu 8 kuukauden rangaistus.

18. Ampuma-aserikoksesta tuomitaan rikoslain 41 luvun 1 §:n mukaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Rangaistuksen mittaamisesta ampuma-aserikoksissa ei ole annettu ennakkopäätöksiä. Tilastojen perusteella ampuma-aserikoksista tuomitaan yleisimmin sakkoja tai päivissä mitattavia vankeusrangaistuksia.

19. A:n syyksi kohdassa 6 luetussa ampuma-aserikoksessa hänen on katsottu hankkineen ja pitäneen hallussaan ilman asianmukaista lupaa itselataavaa, patruunoilla lipastettua pistoolia, josta tunnistetiedot oli poistettu, ja yhteensä 23:a aseeseen kuuluvaa patruunaa.

20. Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa ampuma-aserikos ei yksin arvioitunakaan olisi ollut sakolla sovitettavissa, vaan siitä mitattaisiin noin 3 kuukauden pituinen vankeusrangaistus. Teon moitittavuutta lisäävät aseen piilottamista helpottava pieni koko, itselataavuus sekä se, että ase on ollut panostettuna. Ampuma-aserikos korottaa yhteistä rangaistusta kuukaudella. Kohdassa 5 A:n syyksi luetulla rattijuopumuksella ei ole yhteistä rangaistusta erikseen korottavaa vaikutusta.

21. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomittu 1 vuoden 4 kuukauden mittainen vankeusrangaistus on alennettava 9 kuukaudeksi vankeutta.

Rangaistuslajin valinta

22. Rikoslain 6 luvun 9 §:n mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi (ehdollinen vankeus), jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Lisäksi rangaistuksen lajinvalinnassa on otettava saman luvun 3 §:n mukaisesti huomioon muun muassa rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat perusteet.

23. A:n rikosrekisteriotteesta ilmenee, että hänet on tuomittu vuosina 2009 ja 2010 ehdottomaan vankeusrangaistukseen 4 kertaa muun muassa lukuisista petoksista ja väkivaltarikoksista. Suoritettuaan vankeusrangaistuksiaan A on päässyt ehdonalaiseen vapauteen 14.2.2012, ja koeajan viimeiseksi päiväksi on määrätty 29.6.2014. Sen jälkeen hänet on tuomittu vankeuteen vain vuonna 2012 tehdystä pahoinpitelystä. Tästä seurannut 30 päivän vankeusrangaistus on kuitenkin tuomittu vasta nyt kysymyksessä olevien rikosten jälkeen 27.11.2018, eikä sitä siten ole perusteltua ottaa huomioon arvioitaessa A:n aikaisemman rikollisuuden vaikutusta rangaistuslajin valintaan. Toisin kuin hovioikeus, Korkein oikeus lisäksi katsoo, että tässä arvioinnissa on merkityksellisempää rikoksettoman ajanjakson pituus kokonaisuudessaan kuin se, kuinka pitkän ajan kuluttua ehdonalaisen vapauden päättymisestä A oli syyllistynyt nyt kysymyksessä oleviin rikoksiin.

24. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A:n aikaisempi rikollisuus tässä asiassa vaadi vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Kun myöskään rikosten vakavuus ja rikoksista ilmenevä tekijän syyllisyys ei sitä edellytä, A:lle tuomittava vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle tuomittu vankeusrangaistus alennetaan 9 kuukaudeksi. Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antopäivästä 21.6.2017, ja se on päättynyt hovioikeuden tuomion antopäivänä 31.7.2018 hovioikeuden tuomittua tuolloin A:n ehdottomaan vankeuteen. Koeaika alkaa uudestaan Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 19.6.2020.

Ehdollinen vankeusrangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koeaikana tekee rikoksen, josta syyte nostetaan vuoden kuluessa koeajan päättymisestä ja josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Jarmo Littunen, Päivi Hirvelä, Kirsti Uusitalo (eri mieltä) ja Juha Mäkelä. Esittelijä Eeva Palaja.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Uusitalo: Olen ampuma-aserikoksen osalta tuomittavasta rangaistuksesta ja sen vaikutuksesta yhteiseen rangaistukseen samaa mieltä kuin enemmistö kohdissa 18–20. Muilta osin hyväksyn hovioikeuden tuomion perustelut rangaistuksen määräämisen osalta, vaikka A onkin vapautunut ehdonalaiseen vapauteen jo 14.2.2012. Hovioikeuden määräämä rangaistus on oikean mittainen ja lajinen yhteinen seuraamus A:n syyksi luetuista eri rikoksista. Pysytän hovioikeuden tuomion lopputuloksen.

 
Julkaistu 19.12.2019