KKO:2019:109

RL 16 luku 7 § 1 mom 1 kohta
RL 30 luku 9 § 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 26.4.2016 nro 16/117990 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 23.1.2018 nro 18/102805 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Minna Hällström ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Timo Ojala, Tuomo Kare (eri mieltä) ja Juha Kärkölä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen kirjanpitorikoksesta ja rekisterimerkintärikoksesta ja määrätään liiketoimintakieltoon. Lisäksi syyttäjä vaati, että B tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen rekisterimerkintärikoksesta ja määrätään menettämään rikoksen tuottama taloudellinen hyöty.

A ja B vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian käsittely alemmissa oikeusasteissa

1. Syyttäjä on vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta rekisterimerkintärikoksesta. Syytteen mukaan A ja B olivat yhdessä, aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen viranomaisen pitämään yleiseen rekisteriin antaneet kaupparekisteriä pitävälle Patentti- ja rekisterihallitukselle väärän tiedon. B oli ostanut edustamansa yhtiön nimiin A:lta X Oy:n (jäljempänä tuotantoyhtiö) osakekannan 4.12.2013 siinä tarkoituksessa, että rekisteröi itsensä tuotantoyhtiön hallituksen jäseneksi. B oli toimittanut Patentti- ja rekisterihallitukselle 4.12.2013 päivätyn allekirjoittamansa tuotantoyhtiötä koskevan muutosilmoituksen, jossa hänet ilmoitettiin yhtiön hallituksen jäseneksi. Tietoa oli pidettävä vääränä, koska B:n ei ollut ollut tarkoituskaan harjoittaa tuotantoyhtiöllä liiketoimintaa ja toimia yhtiön hallituksen jäsenenä, vaan ainoastaan hoitaa yhtiön tuleva konkurssimenettely. A ja B olivat sopineet korvaukseksi 5 000 euroa siitä, että B ottaa tuotantoyhtiön vastuuaseman nimiinsä.

2. Syyttäjä on lisäksi vaatinut A:lle rangaistusta muun ohella kirjanpitorikoksesta, koska hän oli 1.9.2013–25.4.2014 tuotantoyhtiön todellisena toimijana sekä 24.10.2013 alkaen myös hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä laiminlyönyt kokonaan yhtiön kirjanpidon pitämisen yhtiön konkurssihetkeen saakka. Yhtiön pankkitileille oli tullut suorituksia rikoksen tekoaikana yhteensä noin 104 000 euroa. Menettelyllään A oli vaikeuttanut oikean ja riittävän kuvan saamista yhtiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

3. A ja B ovat kiistäneet syytteet ja vaatineet niiden hylkäämistä.

4. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi muun ohella kirjanpitorikoksen ja rekisterimerkintärikoksen sekä B:n syyksi rekisterimerkintärikoksen. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli myynyt tuotantoyhtiön osakekannan 4.12.2013 B:n edustamalle yhtiölle ja maksanut 5 000 euroa tämän yhtiön tarjoamista palveluista. B oli 13.12.2013 toimittanut kaupparekisteriin 4.12.2013 allekirjoittamansa muutosilmoituksen, jossa hänet oli ilmoitettu tuotantoyhtiön hallituksen ainoaksi varsinaiseksi jäseneksi. Yhtiön varsinainen liiketoiminta oli päättynyt joulukuussa 2013, mutta A oli sen jälkeen saattanut vielä keskeneräisen projektin loppuun ja maksanut yhtiön tililtä kuluja. A:lla oli ollut yhtiön prokura ja tilinkäyttöoikeudet. B:n tarkoituksena ei ollut ollut harjoittaa liiketoimintaa yhtiön nimissä, vaan saattaa yhtiö ainoastaan konkurssiin. Kaupparekisteri-ilmoitusta lukuun ottamatta B ei ollut tehnyt mitään konkreettisia toimia yhtiössä ennen kuin se asetettiin konkurssiin. A oli käyttänyt tosiasiallista määräysvaltaa yhtiössä vielä hallituksesta eroamisensa jälkeen. Vaikka B:n kaupparekisteriin toimittama tieto oli ollut sinänsä sen mukainen, mitä yhtiössä oli päätetty, oli selvää, että tieto oli antanut harhaanjohtavan kuvan siitä, miten yhtiön hallinto oli tosiasiassa järjestetty. Kirjanpitorikosta koskevan syytteen osalta käräjäoikeus on katsonut, että A oli vastuuasemansa perusteella ollut vastuussa kirjanpidon järjestämisestä 1.9.2013–25.4.2014.

5. Hovioikeus on A:n ja B:n valitusten johdosta hylännyt rekisterimerkintärikosta ja kirjanpitorikosta koskevat syytteet. Hovioikeus on katsonut rekisterimerkintärikoksen osalta, että A:n tarkoituksena oli ollut irtaantua tuotantoyhtiöstä 4.12.2013 jälkeen sen liiketoiminnan päättyessä ja ennen konkurssimenettelyä. B:n tarkoituksena oli ollut yhtiön saattaminen konkurssiin, eikä hänellä ollut ollut tarkoitustakaan jatkaa yhtiön liiketoimintaa. B oli tässä tarkoituksessa tehnyt yhtiön hallituksen jäsenelle kuuluvia toimia sekä edustanut yhtiötä ja siten käyttänyt tosiasiallista määräysvaltaa yhtiössä. B oli vastannut hallituksen jäsenenä tehtävien asianmukaisesta järjestämisestä, ja hän oli itse voinut päättää niiden toteuttamistavasta. Pankkitilien käyttöoikeuden jääminen A:n hallintaan ja maksujen suorittaminen yhtiön tililtä ei tehnyt kaupparekisteriin ilmoitettua tietoa B:n asemasta yhtiön hallituksessa vääräksi tai harhaanjohtavaksi kaupparekisteristä ilmenevä prokura huomioon ottaen. Kaupparekisteriin ilmoitettu tieto oli siten 13.12.2013 lukien vastannut A:n ja B:n tarkoitusta sekä yhtiön tosiasiallisen määräysvallan käyttöä, eikä se ollut antanut harhaanjohtavaa kuvaa siitä, miten yhtiön hallinto oli tosiasiallisesti järjestetty. A ei ollut tänä aikana ollut vastuussa myöskään kirjanpidon laiminlyönnistä.

6. Eri mieltä ollut hovioikeuden jäsen on katsonut, että A ja B olivat syyllistyneet käräjäoikeuden heille syyksilukemiin rikoksiin.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

7. Asiassa on syyttäjän valituksen johdosta kysymys siitä, täyttääkö A:n ja B:n menettely rekisterimerkintärikoksen tunnusmerkistön. A:n osalta kysymys on myös kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön täyttymisestä.

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

8. Rikoslain 16 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, joka aiheuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisen virheen viranomaisen pitämään yleiseen rekisteriin antaa rekisteriä pitävälle viranomaiselle väärän tiedon, on tuomittava rekisterimerkintärikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

9. Rekisterimerkintärikosta koskevalla säännöksellä suojataan viranomaisten ylläpitämien yleisten rekistereiden luotettavuutta ja niiden sisältämien tietojen totuudenmukaisuutta. Kuten rekisterimerkintärikosta koskevissa esitöissä on todettu, totuudenvastainen tieto on aina väärä. Joskus saattaa myös sinänsä totuudenmukainen tieto olla väärä, jos se tiedossa olevien puutteiden, esitystavan tai asiayhteyden vuoksi on aivan selvästi omiaan johtamaan vastaanottajaa harhaan (HE 6/1997 vp s. 72).

10. Kaupparekisterilain 9 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan osakeyhtiön perusilmoituksessa on mainittava hallituksen puheenjohtajan sekä jokaisen jäsenen ja varajäsenen henkilötiedot. Lain 14 §:n 1 momentin mukaan, jos asiantilassa, josta on tehty merkintä kaupparekisteriin, tapahtuu muutos, on siitä viivytyksettä tehtävä rekisteriviranomaiselle muutosilmoitus.

11. Osakeyhtiölain 6 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä (yleistoimivalta). Hallitus vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Korkein oikeus toteaa, että hallitus edustaa yhtiötä myös konkurssiin asettamiseen liittyvissä toimissa.

12. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2004:88 (kohdat 4–7) todennut, kaupparekisteristä ulkopuolinen henkilö saa tiedon esimerkiksi siitä, ketkä toimivat yhtiön toimielimissä ja kenellä on oikeus edustaa yhtiötä sekä tehdä sen puolesta oikeustoimia. Niin rekisterin luotettavuuden kuin sen käyttäjien suojan kannalta on tärkeää, etteivät rekisterin tiedot anna harhaanjohtavaa kuvaa yhtiöstä. Muodollisesti oikeakin tieto on väärä, jos se johtaa ulkopuolisen henkilön harhaan tai on luonteeltaan sellainen, että se asiayhteydessään mitä ilmeisimmin on omiaan johtamaan harhaan. Huomiota on kiinnitettävä myös tiedon merkitykseen ja siihen, missä tarkoituksessa tieto on viranomaiselle annettu. Tapauksessa vastaajien yhteinen nimenomainen tarkoitus oli ollut aiheuttaa kaupparekisteriin oikeudellisesti merkityksellinen tieto, joka oli ollut omiaan johtamaan harhaan sekä rekisterinpitäjää että tiedon käyttäjää, kun toisen vastaajan luottotiedoissa olleiden merkintöjen vuoksi yhtiön hallituksen varsinaiseksi jäseneksi oli kaupparekisteriin tehtävää merkintää varten pitänyt hänen sijastaan valita henkilö, jonka luottotiedot eivät olisi olleet esteenä ennakkoperintärekisteriin pääsemiselle.

13. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2012:41 (kohdat 8, 9 ja 11) katsonut, että puutteellinen tieto siitä, kuka tai ketkä kommandiittiyhtiössä tosiasiassa ovat vastuunalaisen yhtiömiehen asemassa, on harhaanjohtava. Tapauksessa kaupparekisteriin vastuunalaiseksi yhtiömieheksi rekisteröidyn henkilön lisäksi kaksi muuta henkilöä olivat toimineet yhtiömiehen asemaan rinnastettavalla tavalla kommandiittiyhtiötä perustettaessa ja olivat myös toiminnan aikana käyttäneet yhtiön päätöksentekovaltaa yhtiömiehen tavoin. Kaupparekisteristä oli kuitenkin saanut sen käsityksen, että kysymys oli ollut yhden yhtiömiehen yksin harjoittamasta liiketoiminnasta ja että hän viime kädessä myös vastasi yhtiön päätöksenteosta ja yhtiön velvoitteista. Järjestelyn nimenomaisena tarkoituksena oli ollut salata kahden muun henkilön tosiasiallinen asema yhtiössä.

14. Rikoslain 30 luvun 9 §:n mukaan, jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu, laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia (kohta 1) ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Rekisterimerkintärikosta koskeva selvitys

15. Hovioikeuden tuomiossa on katsottu selvitetyksi, että A oli myynyt omistamansa tuotantoyhtiön osakekannan 4.12.2013 B:n edustamalle yhtiölle 100 euron kauppahinnasta ja maksanut B:n edustamalle yhtiölle 5 000 euroa tuotantoyhtiön lopettamiseksi. Ylimääräisen yhtiökokouksen 4.12.2013 pöytäkirjan mukaan A oli eronnut yhtiön hallituksesta ja B oli valittu hallituksen ainoaksi varsinaiseksi jäseneksi, mitä koskevan tiedon B oli 13.12.2013 ilmoittanut kaupparekisteriin. A:lle oli jäänyt yhtiön tilinkäyttöoikeudet ja prokura, jonka lakkaaminen oli rekisteröity 28.2.2014. Yhtiön pankkitilille oli 4.12.2013 jälkeen tullut suorituksia, ja tililtä oli maksettu muun muassa palkkoja ja muita kuluja.

16. Edelleen hovioikeuden tuomion mukaan tuotantoyhtiön liiketoiminta oli päättynyt joulukuussa 2013, jolloin A:n tarkoituksena oli ilmoituksensa mukaan ollut irtaantua yhtiöstä. A oli sen jälkeen saattanut vielä keskeneräisen projektin loppuun ja maksanut yhtiön tililtä laskuja ja työntekijöiden palkkoja sekä henkilökohtaisia kuluja. A:lle oli B:n mukaan jätetty tilinkäyttöoikeudet ja prokura tätä varten.

17. B:n liiketoimintana oli ollut hovioikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten ostaminen sekä niiden lopettamisesta ja konkurssimenettelystä huolehtiminen. B:n tarkoituksena oli myös tässä tapauksessa ollut yhtiön saattaminen konkurssiin, eikä hänellä ollut ollut tarkoitustakaan jatkaa yhtiön liiketoimintaa. B on kertonut, että hän oli tehnyt ilmoituksia rekistereihin, ottanut haasteita vastaan ja ollut yhteydessä konkurssipesän pesänhoitajaan.

18. Tuotantoyhtiö asetettiin konkurssiin 25.4.2014, joten B:n toimikausi tuotantoyhtiön hallituksessa oli kestänyt vajaat viisi kuukautta kaupparekisteriin tehdystä ilmoituksesta lukien.

Korkeimman oikeuden rekisterimerkintärikosta koskeva arviointi

19. Syytteen mukaan kaupparekisteriin ilmoitettua tietoa on pidettävä vääränä, koska B:n ei ole ollut tarkoituskaan harjoittaa yhtiöllä liiketoimintaa ja toimia yhtiön hallituksen jäsenenä, vaan hoitaa ainoastaan yhtiön tuleva konkurssimenettely.

20. Korkein oikeus toteaa, että kaupparekisteriin ilmoitettu tieto on ollut muodollisesti oikea, kun se vastaa sitä, mitä ylimääräisessä yhtiökokouksessa 4.12.2013 on päätetty. Arvioitavaksi tulee siten se, onko tieto ollut selvästi omiaan johtamaan vastaanottajaa harhaan siitä, miten yhtiön hallinto on ollut järjestetty. Tässä yhteydessä merkitystä on sillä seikalla, onko ja missä määrin kaupparekisteriin ilmoitettu uusi hallituksen jäsen käyttänyt asemaansa liittyvää toimivaltaa sekä sillä seikalla, onko ja missä määrin entinen hallituksen jäsen jatkanut toimimista yhtiön puolesta uuden hallituksen jäsenen sijasta. Rekisteri-ilmoituksen harhaanjohtavuutta koskeva arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti.

21. B:n liiketoiminta on keskittynyt taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten ostamiseen ja niiden toiminnan lopettamisesta ja konkurssimenettelystä huolehtimiseen. Tässä tarkoituksessa B on ilmoittanut itsensä tuotantoyhtiön hallituksen ainoaksi varsinaiseksi jäseneksi yhtiössä tehdyn päätöksen mukaisesti. A:n tarkoituksena on ollut irtaantua yhtiöstä ja hallituksen jäsenen vastuuasemastaan yhtiön liiketoiminnan päättyessä ja ennen konkurssia.

22. Asiassa on riidatonta, että B ei ole harjoittanut liiketoimintaa tuotantoyhtiössä. Kyseessä on kuitenkin ollut liiketoimintansa lopettanut yhtiö, eikä B:llä ole ollut velvollisuutta harjoittaa liiketoimintaa tuotantoyhtiössä. B on sen sijaan hoitanut yhtiön hallituksen jäsenelle kuuluvia tehtäviä yhtiön toiminnan lopettamiseen liittyen. Hän on toimittanut ilmoituksia rekistereihin, ottanut haasteita vastaan ja ollut yhteydessä konkurssipesän pesänhoitajaan. Ottaen huomioon, että B on toiminut yhtiön edustajana yhtiön tulevaan konkurssiin liittyen, Korkein oikeus katsoo, että B on käyttänyt asemaansa liittyvää toimivaltaa.

23. Tieto B:n vastuuasemasta voi kuitenkin olla harhaanjohtava, jos entinen hallituksen varsinainen jäsen A on tosiasiallisesti jatkanut toimimista tuotantoyhtiön puolesta kokonaan tai osittain B:n sijasta hallituksesta eroamisensa jälkeen. A:n haltuun ovat jääneet yhtiön kirjanpitoaineisto ja tilinkäyttöoikeudet. Hän on myös käyttänyt yhtiön tileillä olleita varoja yhtiön laskujen maksamiseen ja omiin tarkoituksiinsa. Nämä seikat tukevat sitä, että A:n eroaminen hallituksesta ei ole tosiasiallisesti muuttanut A:n asemaa yhtiössä ja että A on jatkanut toimimista yhtiössä kokonaan tai osittain B:n sijasta.

24. Toisaalta A:lle on myönnetty tuotantoyhtiön prokura keskeneräisen tuotantoprojektin hoitamiseen. Prokurasta on tehty ilmoitus kaupparekisteriin ja myös prokuran lakkaaminen on rekisteröity kaupparekisteriin jo 28.2.2014. Projekti on kestänyt enää hyvin lyhyen ajan, ja A:n toiminta yhtiössä on ollut rajattu kyseisen projektin loppuun hoitamiseen, mistä A ja B ovat ilmoitustensa mukaan sopineet osakekannan myynnin yhteydessä. A:n toimien yhtiön puolesta ei ole näytetty liittyneen yhtiön muuhun liiketoimintaan. Nämä seikat puhuvat sitä vastaan, että A olisi toiminut yhtiössä hallituksen jäseneen rinnastettavalla tavalla kokonaan tai osittain B:n sijasta.

25. Korkein oikeus toteaa yhteenvetona, että vastaajien yhteisenä tarkoituksena on ollut tuotantoyhtiön toiminnan lopettaminen ja yhtiön saattaminen konkurssiin sekä se, että A jää pois yhtiön hallituksesta ja B tulee hallituksen ainoaksi jäseneksi. B on toiminut tämän tarkoituksen mukaisesti, ja hän on vastuuasemansa perusteella käyttänyt määräysvaltaa yhtiössä ja edustanut yhtiötä sen toiminnan lopettamiseen liittyvissä tehtävissä. Myös A:n hallituksen jäsenen tehtävä on tosiasiassa päättynyt, eikä hän ole merkittävässä määrin hoitanut yhtiön asioita eroamisensa jälkeen. Korkein oikeus katsoo näin ollen, että B on toiminut yhtiön hallituksen jäsenenä eikä B:tä koskeva rekisteri-ilmoitus ole ollut harhaanjohtava siten, että sitä olisi pidettävä vääränä. Tämän vuoksi A:han ja B:hen kohdistetut syytteet rekisterimerkintärikoksesta on hylättävä.

Korkeimman oikeuden kirjanpitorikosta koskeva arviointi

26. Asiassa on riidatonta, että tuotantoyhtiön kirjanpito on pidetty 31.8.2013 saakka ja että sen jälkeiseltä ajalta se on laiminlyöty konkurssiin asettamiseen 25.4.2014 saakka. Syytteen mukaan kirjanpito on laiminlyöty ajalta 1.9.2013–25.4.2014, ja hovioikeuden toteamin tavoin kirjanpito ensimmäiseltä laiminlyödyltä kuukaudelta on tullut tehdä 31.1.2014 mennessä. Tuolloin A oli jo eronnut hallituksesta eikä hän käyttänyt yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa, joten hän ei ollut enää vastuussa kirjanpidon asianmukaisesta järjestämisestä. A ja B eivät myöskään olleet sopineet sellaisesta toimeksiannosta, jonka perusteella A olisi ollut vastuussa kirjanpidon laatimisesta. Tällä perusteella A:han kohdistettu syyte kirjanpitorikoksesta on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Tatu Leppänen, Lena Engstrand, Mika Ilveskero ja Asko Välimaa. Esittelijä Pia Haga.