KKO:2019:104

RL 3 luku 1 §
RL 20 luku 5 a §
RL 45 luku 1 §
SotilasoikeudenkäyntiL 8 §
L puolustusvoimista 42 §
Yleinen palvelusohjesääntö 78 §, 81 §

Asian käsittely Helsingin hovioikeudessa

Syyte

Syytteen mukaan A oli 12.4.2017 Tampereella syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun ja palvelusrikokseen seuraavasti:

A oli syytekohdassa 1 koskettelemalla tehnyt asianomistajalle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta. A oli

- ensin keskustelun aikana laskenut kätensä joksikin aikaa asianomistajan reidelle,

- asianomistajan ollessa lähdössä pois tapaamisesta suudellut asianomistajaa suulle ja kaulalle,

- työntänyt samalla kätensä asianomistajan paidan alle ja hyväillyt asianomistajan selkää ja vatsaa,

- suudelman aikana työntänyt kielensä asianomistajan suuhun,

- suudellessaan puristellut asianomistajaa takapuolesta,

- suudellessaan tunnustellut, oliko asianomistajan liiveissä hakasia ja

- irtaantuessaan asianomistajasta siirtänyt kättään asianomistajan rintoja kohti.

Syytekohdassa 2 kommodori A oli puolustusvoimien logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksen osastopäällikkönä toimiessaan rikkonut kohdassa 1 kuvatulla menettelyllään palvelukseen kuuluvan velvollisuutensa sekä sotilaallista järjestystä koskevia Yleisellä palvelusohjesäännöllä (YlPalvO) annettuja määräyksiä siten, että hän oli rikkonut ohjesäännön

- kohdassa 10 olevia määräyksiä sotilaan käyttäytymisvelvollisuudesta asiallisesti tilanteeseen sopivalla tavalla,

- kohdassa 78 olevia määräyksiä häirinnän ja syrjinnän kiellosta sekä

- kohdassa 81 olevia määräyksiä kaikenlaisen seksuaalisen ja sukupuolisen häirinnän kiellosta.

Hovioikeuden päätös 2.3.2018

Hovioikeus katsoi, että se oli toimivaltainen käsittelemään seksuaalista ahdistelua ja palvelusrikosta koskevan asian. Hovioikeus katsoi, että säädettyihin enimmäisrangaistuksiin sekä seksuaalirikoksen teonkuvaukseen nähden seksuaalirikosta koskevaa syytettä oli pidettävä palvelusrikosta koskevaan syytteeseen nähden vähäisenä. Tämän vuoksi asia voitiin sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n nojalla tarkoituksenmukaisimmin käsitellä kokonaisuudessaan hovioikeudessa.

Eri mieltä ollut hovioikeuden jäsen totesi sotilasrikosasioihin liittyvän asian tutkintaa, vireillepanoa sekä tuomioistuimen kokoonpanoa ja käsittelyä koskevia eroja yleiseen rikosasioiden käsittelyjärjestykseen nähden. Hän totesi, että sotilasoikeudenkäyntilain 8 § asettaa tiukat edellytykset siviilirikoksen käsittelemiselle sotilasoikeudenkäyntiasiana, ja katsoi, että puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvan osalta vakavan siviilirikosasian käsittely tapahtuu yleinen yhdenmukaisuus huomioon ottaen paremmin rikosasioiden yleisen käsittelyjärjestyksen mukaisesti. Eri mieltä ollut jäsen olisi hovioikeudelta puuttuvaan toimivaltaan nähden jättänyt seksuaalista ahdistelua koskevan syytteen tutkimatta ja asianomistajan vahingonkorvausvaatimukset sillensä sekä arvioinut erikseen sen, miten palvelusrikosta koskevan syytteen käsittely soveliaimmin tapahtuu.

Hovioikeuden tuomio 31.5.2018 nro 671

Hovioikeus tuomitsi A:n syytteessä kuvatusta seksuaalisesta ahdistelusta ja palvelusrikoksesta yhteiseen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen sekä korvaamaan asianomistajalle kuluista 100 euroa sekä kärsimyksestä 1 000 euroa.

Seksuaalinen ahdistelu (syytekohta 1)

Hovioikeus totesi, että rikoksen syyksilukeminen edellytti, että tuomioistuin näyttöä kokonaisuudessaan harkittuaan katsoo, ettei vastaajan syyllisyydestä ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä. Lähtökohtana oli syyttömyysolettama, joten näytön hankkiminen oli syyttäjän tai asianomistajan vastuulla. Riittävään varmuuteen rikoksesta ja vastaajan syyllisyydestä ei ainakaan yleensä voitu päätyä vain sillä, että asianomistajan kertomus keskinäisessä vertailussa katsottiin uskottavammaksi kuin vastaajan kertomus. Asianomistajan todentuntuinen ja vakuuttavakin kertomus tarvitsi virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen välillistä näyttöä esimerkiksi väitetyn rikoksen jälkeisistä tapahtumista ja seurauksista. Vastaajan kertomusta oli arvioitava sen kannalta, oliko esitetty vaihtoehtoinen tapahtumienkulku olennaisilta osin mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voitu riittävällä varmuudella poissulkea. Lopuksi arvioitavaksi jäi, riittikö näytön todistusarvo kokonaisarvioinnissa ylittämään tuomitsemiskynnyksen (ks. esim. KKO 2013:96, kohdat 5, 7 ja 9).

Hovioikeus totesi asiassa riidattomaksi, että A ja asianomistaja olivat tavanneet 12.4.2017 Tampereella puolustusvoimien hallinnassa olevassa neuvotteluhuoneessa ja että asianosaisten välillä oli ollut halauksia sekä tapaamisen alussa että sen lopussa. Muutoin A ja asianomistaja olivat kertoneet tapahtumista eri tavoin.

Asianomistaja kertoi A:n menetelleen syytteessä kuvatulla tavalla. Hovioikeus katsoi, että asianomistaja oli kertonut johdonmukaisesti ja yksityiskohtaisesti tapaamisesta ja sen sopimisesta A:n kanssa. Asianomistajan kertomus oli pysynyt koko ajan samanlaisena ja hän oli kertonut tapahtumista välittömästi ystävilleen, hätäkeskuspäivystäjälle ja poliisille. Asianomistajaa on myös kuulusteltu poliisilaitoksella välittömästi tapahtumien jälkeen.

Asianomistajan kertomusta ja sen luotettavuutta tukivat vahvasti asiassa todistajina kuultujen henkilöiden kertomukset. Todistajien kertoman mukaan asianomistaja oli välittömästi tapahtumien jälkeen ollut hätääntynyt, peloissaan ja itkuinen. Asianomistajan kertomusta ja todistajien havaintoja tuki myös litterointi hätäkeskuspuhelusta, josta ilmeni, että asianomistaja oli itkuisena ja nopeasti huohottavasti hengittäen kertonut entisen esimiehensä A:n käyneen häneen käsiksi puolustusvoimien tiloissa halaamalla, pussaamalla kaulaa, kourimalla kaikkialta ja suutelemalla suulle.

Hovioikeus totesi, että todistajien kertomusten perusteella asianomistajan käytös ei ollut ollut ristiriidassa hänen kertomansa kanssa. Asianomistajan entuudestaan tunteneet henkilöt olivat kertoneet, että asianomistaja oli tapahtumien jälkeen ollut peloissaan eikä hän ollut ollut oma itsensä. He olivat lisäksi kertoneet, että tapahtumat olivat vaikuttaneet muun muassa asianomistajan asumiseen ja opiskeluun. Kaikkien todistajien kertomukset asianomistajan käyttäytymisestä heti tapahtumien jälkeen tukivat asianomistajan kertomusta. Hovioikeus katsoi siten, että syytteen tueksi esitetty näyttö oli lähtökohtaisesti riittävää.

A:n kertomus poikkesi olennaisilta osiltaan asianomistajan kertomuksesta. Vaikka A:n kertoma tapahtumienkulku oli sinänsä mahdollinen, hovioikeus katsoi, että se oli kokonaisuutena tarkastellen varsin epätodennäköinen. Oli epätodennäköistä, että entisen esimiehen otettua yhteyttä työsuhteensa jo yli puolitoista vuotta aikaisemmin päättäneeseen asianomistajaan, tämä olisi ehdottanut henkilökohtaista tapaamista entisessä työpaikassaan, jonne pääsy oli vaatinut erityisjärjestelyjä. Todistajien kertomusten mukaan asianomistaja oli myös etukäteen ihmetellyt tapaamista ja sen tarkoitusta, joten ei ollut uskottavaa, että asianomistaja olisi itse ehdottanut tapaamista. Sinänsä sillä seikalla, miten asianosaiset olivat ymmärtäneet tapaamisen tarkoituksen ja oliko tapaamisen peruste alun perin ollut A:n tyttären ongelmat Saksassa vai mahdollisten ongelmien poissulkeminen, ei ollut asian arvioinnin kannalta olennaista merkitystä. Yleisen elämänkokemuksen perusteella oli myös epätodennäköistä, että asianosaisten huulet olisivat A:n kertomalla tavalla vain vahingossa koskettaneet toisiaan halauksen yhteydessä.

A oli esittänyt psykiatrisen asiantuntijalausunnon aikaisemman seksuaalisen väkivaltateon aiheuttaman traumatisoitumisen merkityksestä uhrin myöhemmälle käyttäytymiselle. Hovioikeus totesi, ettei tällaisen, yleisiin kokemussääntöihin ja A:n asiantuntijalle esittämiin kysymyksiin perustuvan lausunnon pohjalta voitu luotettavasti tehdä johtopäätöksiä asianomistajan käyttäytymisestä tai arvioida tämän kertomuksen luotettavuutta.

Hovioikeus katsoi, ettei asiassa ollut tullut ilmi mitään syytä sille, miksi asianomistaja olisi kertonut tapahtumista totuudenvastaisesti. Päinvastoin molempien asianosaisten kertoman perusteella asianomistajan ja A:n välit olivat olleet kunnossa, ja A oli asianomistajan työsuhteen päättymisen jälkeen kesällä 2015 antanut asianomistajalle hyvät suositukset. A:n esittämä tapahtumienkulku oli siinä määrin epätodennäköinen, että se oli riittävällä varmuudella suljettu pois.

Edellä selostetuilla perusteilla hovioikeus katsoi, ettei A:n syyllistymisestä syytteen mukaiseen seksuaaliseen ahdisteluun jäänyt varteenotettavaa epäilyä.

Palvelusrikos (syytekohta 2)

Hovioikeus totesi, ettei yleisesti rangaistavaksi säädettyä tekoa ole katsottava tehdyksi virkaa toimitettaessa yksistään sen perusteella, että rikos ajallisesti ja paikallisesti liittyy viran toimittamiseen, vaan edellytykseksi oli asetettu myös asiallinen liityntä palvelukseen. Hovioikeus katsoi, että ammattisotilaan esiintyminen virkapaikalla, virka-aikana ja virkapuvussa liittyi yleensä tilanteisiin, joissa sotilas toimii virkatehtävässä. Tapaaminen puolustusvoimien tiloissa oli vaatinut erityisjärjestelyjä. Hovioikeus katsoi, että A oli voinut tilanteessa käyttää hyväkseen myös sitä, että hän oli asianomistajan entinen esimies puolustusvoimissa. A oli tehnyt kysymyksessä olevan teon käyttämällä hyväkseen palvelussuhteen tarjoamia erityisiä mahdollisuuksia ja oikeuksia. Vaikka menettely ei ollut ilmennyt varsinaisen palvelustehtävän hoitamisessa, A:n asema, tehtävä ja erityinen käyttäytymisvelvollisuus huomioon ottaen hänen virkavelvollisuutensa olivat ulottuneet kyseessä olevaan tilanteeseen. A:n menettelyllä oli ollut ajallinen, paikallinen ja myös asiallinen yhteys A:n palvelukseen.

Hovioikeus myös katsoi, että A oli ollut tietoinen rikkovansa palvelusvelvoitteitaan ja etteivät Yleisen palvelusohjesäännön mukaiset määräykset olleet laillisuusperiaatteen näkökulmasta liian epätäsmällisiä. A oli siten rikkonut syytteessä mainittuja Yleisen palvelusohjesäännön kohtia ja näin syyllistynyt palvelusrikokseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Ovaskainen, Ari Siltama (eri mieltä) ja Mirjami Paso sekä sotilasjäsenet eversti Pekka Haavikko ja eversti Kari Pietiläinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Valituksessaan A vaati, että syyte jätetään tutkimatta toimivallan puutteen vuoksi tai että syyte seksuaalisesta ahdistelusta ja palvelusrikoksesta hylätään ja että tuomittua kärsimyskorvausta asianomistajalle joka tapauksessa alennetaan.

Vastauksissaan syyttäjä ja asianomistaja vaativat, että valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Hovioikeuden toimivalta

1. A:n valituksen johdosta Korkeimman oikeuden arvioitavana on ensin kysymys siitä, onko hovioikeus ollut toimivaltainen käsittelemään ensimmäisenä oikeusasteena seksuaalista ahdistelua koskevan syytteen yhdessä sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:n 1 momentin mukaista palvelusrikosta koskevan syytteen kanssa.

2. Palvelusrikosta koskevan asian käsitteleminen ensimmäisenä oikeusasteena Helsingin hovioikeudessa on perustunut sotilasoikeudenkäyntilain 6 §:n säännökseen, jonka mukaan asia käsitellään Helsingin hovioikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena, milloin vastaajana on joukko-osaston komentaja tai vähintään majurin arvoinen upseeri.

3. Hovioikeus on katsonut tarkoituksenmukaiseksi seksuaalista ahdistelua ja palvelusrikosta koskevan asian käsittelyn kokonaisuudessaan hovioikeudessa, kun seksuaalista ahdistelua voitiin tässä tapauksessa pitää suhteessa palvelusrikokseen sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:ssä tarkoitetuin tavoin vähäisenä.

4. Sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan jos sotilasta syytetään sekä sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävästä rikoksesta että muusta rikoksesta, saadaan ensiksi mainittua rikosta koskeva syyte tutkia siinä tuomioistuimessa, joka on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 4 luvun mukaan toimivaltainen käsittelemään jälkimmäistä muuta rikosta koskevan syytteen, jos se asian laadun, selvityksen esittämisen tai muun erityisen syyn takia on tarkoituksenmukaista. Momentin toisen virkkeen mukaan jos muu kuin sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävä rikos on tehty samalla teolla sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävän rikoksen kanssa ja rikos on sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävään rikokseen nähden vähäinen ja jos rikoksia koskevien syytteiden käsitteleminen yhdessä on tarkoituksenmukaista, voidaan myös muuta kuin sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävää rikosta koskeva syyte tutkia tämän lain mukaisessa järjestyksessä.

5. Sotilasoikeudenkäyntilain säännökset poikkeavat rikosasioiden yleisistä oikeuspaikkaa ja tuomioistuimen kokoonpanoa koskevista säännöksistä. Sotilasoikeudenkäyntilain mukaisesti sotilasasioiden käsittelyssä on mukana tuomareiden lisäksi sotilasjäseniä, jotka eivät tuomioistuinlain 5 §:stä ilmenevin tavoin ole tuomareita, vaikka heitä velvoittaakin tuomarin vakuutus. Sotilasrikosasioiden käsitteleminen erillisessä järjestelmässä on perustunut tarpeeseen varmistaa niiden käsittelyssä tarvittava asiantuntemus (HE 86/1981 vp s. 2).

6. Palvelusrikossyyte perustuu puolustusvoimien sotilashenkilöitä koskeviin käyttäytymissääntöihin. Muun muassa juuri tämäntyyppisten kysymysten arvioimiseksi sotilasoikeudenkäyntiasioiden käsittely on eriytetty muiden rikosasioiden käsittelystä ja tuomioistuimia vahvennettu sotilasjäsenillä, joilla on ammatillista sotilasasiantuntemusta.

7. Sotilasoikeudenkäyntilakia koskevassa hallituksen esityksessä on todettu silloisen lain mukaan pääsääntönä olleen, että sotilasoikeudenkäyntiasia ja muu rikosasia käsitellään erikseen. Tämä merkitsee poikkeusta periaatteeseen, että samaa henkilöä koskevat syytteet tulisi käsitellä samalla kertaa. Poikkeusjärjestely perustuu sotilasoikeudenkäyntiasioiden erikoisluonteeseen (HE 86/1981 vp s. 10–11).

8. Käsillä olevassa asiassa syytteen perustana on sekä seksuaalisessa ahdistelussa että palvelusrikoksessa vastaajan menettely 12.4.2017 hänen tavatessaan asianomistajan puolustusvoimien tiloissa Tampereella. Kysymys on sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n 1 momentin jälkimmäisessä virkkeessä tarkoitetuin tavoin samalla teolla tehdyistä rikoksista. Syytteen teonkuvauksen mukaisella seksuaalisella ahdistelulla on loukattu asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta, mikä menettely on palvelusrikosta koskevan teonkuvauksen mukaisesti samalla merkinnyt myös puolustusvoimien yleisen palvelusohjesäännön määräysten rikkomista, kun se on tehty vastaajan toimiessa puolustusvoimien palveluksessa. Molempia syytekohtia koskee pääosin sama todistelu. Korkein oikeus toteaa, että tällaisessa tilanteessa asioiden käsitteleminen yhdessä on tarkoituksenmukaista.

9. Koska syytteiden yhdessä käsitteleminen on tarkoituksenmukaista, asia voidaan lähtökohtaisesti käsitellä kaikilta osin joko käräjäoikeudessa normaalissa rikosasioiden käsittelyjärjestyksessä tai sotilasrikosasioita varten säädetyssä erityisessä sotilasoikeudenkäyntimenettelyssä. Seuraavaksi onkin arvioitava, kummassa menettelyssä asia sotilasoikeudenkäyntilain mukaan tulisi käsitellä. Ratkaiseva peruste oikeudenkäyntimenettelyn valinnassa on lain 8 §:n 1 momentin jälkimmäisen virkkeen pohjalta arvioituna se, onko seksuaalista ahdistelua pidettävä lainkohdassa tarkoitetuin tavoin palvelusrikokseen nähden vähäisenä.

10. Sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:ää koskevan hallituksen esityksen perusteluissa (HE 40/1997 vp s. 2) on mainittu kaksi esimerkkiä, joilla on perusteltu uuden virkkeen ehdottamista 1 momenttiin. Ensimmäisessä esimerkissä sotilas on jättänyt täyttämättä esimiehen käskyn saapua vartiotehtävään samalla, kun sotilas on syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen. Lisäksi hän on ottanut luvattomasti käyttöönsä ajoneuvon. Tässä esimerkissä sotilasrikokset ovat perustelujen mukaan päärikoksia. Silloisessa laissa liikenteen vaarantaminen ja luvaton käyttö olivat rangaistusasteikoiltaan myös selvästi lievempiä kuin vartiorikos. Näin ollen esimerkki ei anna selvää ohjetta menettelytavan valintaan nyt arvioitavana olevassa asiassa.

11. Toisessa hallituksen esityksestä ilmenevässä esimerkissä on katsottu, että puolustusvoimien ajoneuvon luvaton käyttöönotto ja sillä päihtyneenä ajaminen olisi myös tarkoituksenmukaisinta käsitellä sotilasoikeudenkäyntiasiana. Tässä esimerkissä oikeuspaikan valinta ei ole samalla tapaa rikoksen vähäisyyden perusteella selvä kuin edellisessä esimerkissä. Se, että perusteluiden mukaan tämäkin asia käsiteltäisiin erityiskokoonpanossa, jossain määrin puoltaa vastaavaa tulkintaa rajatapauksissa.

12. Kun rikokset on tehty samalla teolla, Korkein oikeus katsoo, että syytteiden yhteiskäsittelyn edellytyksenä olevaa, muun kuin sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävän rikoksen vähäisyyttä voidaan tarkastella kahdella eri tavalla. Arviointi voidaan ensinnäkin perustaa rikosten tunnusmerkistöihin ja niissä säädettyjen rangaistusasteikkojen ilmentämään moitittavuuteen. Toisaalta huomiota voidaan kiinnittää yksittäisten rikosten tapauskohtaiseen moitittavuuteen.

13. Palvelusrikoksesta on säädetty enimmäisrangaistukseksi vuosi ja seksuaalisesta ahdistelusta kuusi kuukautta vankeutta. Tämä rangaistusasteikoista ilmenevä ero luo lähtökohtaisen olettaman jälkimmäisen vähäisyydestä edelliseen verrattuna. Tämän asian syytteessä kuvatun seksuaalisen ahdistelun moitittavuutta arvioitaessa vakavampaan suuntaan vaikuttavat hovioikeuden toteamalla tavalla osatekojen lukuisuus, asianomistajan vastaajaa heikompi asema ja teon vaikutukset asianomistajan elämään. Lievempään suuntaan tämän tapauksen arvioinnissa puolestaan vaikuttaa ahdistelutekojen lyhyt kokonaiskesto. Palvelusrikoksen vakavuutta arvioitaessa voidaan moitittavuutta lisäävänä seikkana huomioida se, että seksuaalista ahdistelua koskevan rikoksen teko-olosuhteilla on ollut yhteys A:n sotilaspalvelukseen. Korkein oikeus katsoo, että edellä mainitut seksuaalisen teon moitittavuutta lisäävät tapauskohtaiset seikat eivät riitä kumoamaan sitä moitittavuusarviota, joka jo rangaistusasteikkojen perusteella on syytteessä mainituista rikoksista tehtävissä. Syytteessä tarkoitettua seksuaalista ahdistelua on siten pidettävä syytteessä kuvattuun palvelusrikokseen nähden sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n 1 momentin jälkimmäisen virkkeen tarkoittamalla tavalla vähäisenä.

14. Silloin, kun edellä arvioitu vähäisyysedellytys täyttyy, syytteiden käsitteleminen sotilasoikeudenkäyntiasiana on sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n 1 momentin jälkimmäisen virkkeen mukaan harkinnanvaraista. Alkuperäisen 8 §:n hallituksen esityksen yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee tuolloin ajateltu lähtökohta, jonka mukaan "jos samaan tekoon on sovellettava RL 45 luvun sotilasrikossäännösten ohella muutakin rangaistussäännöstä, asia käsitellään kokonaisuudessaan sotilasoikeudenkäyntilain mukaisessa järjestyksessä" (HE 86/1981 vp s. 10).

15. Nykyisen muotonsa sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n 1 momentti sai vuonna 1997 tehdyllä lainmuutoksella (993/1997). Tuolloin pykälän 1 momenttiin lisättiin nyt sovellettava jälkimmäinen virke. Lain perusteluissa momentin toisen virkkeen lisäämisen syyksi todettiin, että oikeuskäytännössä "on herättänyt epätietoisuutta, voidaanko sotilasoikeudenkäyntiasiana käsitellä myös sotilasrikoksen kanssa samalla teolla tehty muu vähäinen rikos (HE 40/1997 vp s. 2)". Mikään vuoden 1997 lainmuutoksen esitöissä ei viittaa siihen, että vuoden 1983 lakia säädettäessä ainoaksi mahdolliseksi ajateltu sotilaskokoonpano näissä asioissa olisi lainmuutoksella haluttu muuttaa poikkeukselliseksi.

16. Korkein oikeus katsoo, että huolimatta 8 §:n 1 momentin jälkimmäisessä virkkeessä käytetystä voidaan-sanasta lainsäädäntöhistoria ja sotilasoikeudenkäyntilain oikeuspaikkasäännöstö viittaavat siihen, että laissa on tarkoitettu sotilaskokoonpanon olevan pääsääntö virkkeessä kuvatuissa tilanteissa. Tämä osaltaan tukee sotilaskokoonpanon toimivaltaa nyt käsiteltävässä asiassa.

17. Korkein oikeus katsoo, että sotilasasioita koskeva erityisasiantuntemus on tarpeen arvioitaessa Yleisen palvelusohjesäännön merkitystä ja sisältöä sekä sitä, mikä on seksuaalisen ahdistelun moitittavuus suhteessa muun tyyppisten palvelusrikosten moitittavuuteen. Erityisasiantuntemus on tarpeen myös arvioitaessa A:n virka-aseman merkitystä asiassa. Ottaen huomioon sotilasoikeudenkäyntilain lähtökohdat, nämäkin seikat osaltaan puoltavat asian käsittelemistä sotilasoikeudenkäyntiasiana.

18. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus on ollut toimivaltainen tutkimaan myös seksuaalista ahdistelua koskevan syyteasian.

Pääasia

Kysymyksenasettelu

19. Asiassa on ensin kysymys siitä, onko A menetellyt seksuaalista ahdistelua koskevassa syytteessä kuvatuin tavoin. Siinä tapauksessa, että hänen näin todetaan menetelleen, arvioitavaksi tulee se, onko A menettelyllään syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun ja sen ohella palvelusrikokseen.

Seksuaalinen ahdistelu

20. Rikoslain 20 luvun 5 a §:n mukaan joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Saman luvun 10 §:n 2 momentin mukaan seksuaalisella teolla tarkoitetaan sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

21. Korkeimmassa oikeudessa on tältä osin ollut todistelun kohteena se, oliko A kosketellut asianomistajaa syytteessä kuvatuin tavoin ja näin tehnyt asianomistajaa kohtaan seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan loukkaamaan asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Korkeimmalla oikeudella ei vastaanottamansa todistelun perusteella ole aihetta arvioida näyttöä toisin kuin hovioikeus on tehnyt.

22. A:n on hovioikeuden tuomiossa lausutuin perustein näytetty menetelleen seksuaalista ahdistelua koskevan syytekohdan 1 teonkuvauksen mukaisesti: A on ensin keskustelun aikana laskenut kätensä joksikin aikaa asianomistajan reidelle. Asianomistajan ollessa lähdössä pois tapaamisesta A on halatessaan asianomistajaa suudellut tätä suulle ja kaulalle. A on halatessaan myös samalla työntänyt kätensä asianomistajan paidan alle, hyväillyt asianomistajan selkää ja vatsaa sekä työntänyt kielensä asianomistajan suuhun ja puristellut asianomistajaa takapuolesta. Jatkaessaan asianomistajan suutelemista A on tunnustellut kädellään tämän liivien hakasia ja siirtänyt kättään kohti tämän rintoja. Tämän jälkeen asianomistaja on päässyt poistumaan paikalta.

23. A:n asianomistajaan kohdistamat koskettelut ovat olleet osapuolet ja teko-olosuhteet huomioon ottaen seksuaalisesti olennaisia. Koskettelut ovat kohdistuneet kehon sellaisille alueille ja olleet kokonaisuudessaan luonteeltaan sellaisia, että ne ovat olleet omiaan loukkaamaan asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta. A on siten menettelyllään syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun.

Palvelusrikos

Sovellettavat oikeusohjeet

24. Rikoslain 45 luvun 1 §:n mukaan sotilas, joka rikkoo tai jättää täyttämättä palvelukseen kuuluvan velvollisuuden taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen, on tuomittava, jollei teosta 11 luvun 9 a §:ssä, 40 luvun 1–3 tai 5 §:ssä tai tässä luvussa erikseen säädetä rangaistusta, palvelusrikoksesta kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

25. Syytteen mukaan A on puolustusvoimien virkamiehenä syyllistynyt edellä kuvattuun seksuaaliseen ahdisteluun ja näin rikkonut palvelukseen kuuluvan velvollisuutensa sekä sotilaallista järjestystä koskevia, Yleisen palvelusohjesäännön kohdissa 10, 78 ja 81 annettuja määräyksiä.

26. Yleisen palvelusohjesäännön kohdan 10 mukaan sotilaan on esiinnyttävä hyvien tapojen mukaisesti käyttäytyen reippaasti, ryhdikkäästi ja asiallisesti tilanteeseen sopivalla tavalla. Kohdan 78 mukaan henkilön ihmisarvoa tarkoituksellisesti loukkaava käyttäytyminen on häirintää. Syrjinnäksi määritellään seksuaalinen häirintä ja häirintä sukupuolen perusteella, kiusaaminen työssä tai palveluksessa sekä simputus palveluksessa. Kohdan 81 mukaan kaikenlainen seksuaalinen ja sukupuolinen häirintä, kiusaaminen ja simputus ovat kiellettyjä. Seksuaalinen ja sukupuolinen häirintä on ei-toivottua fyysistä tai sanallista käyttäytymistä, jolle on ominaista, että sen aiheuttamat tunteet ja seuraukset ovat henkilölle aina kielteisiä. Sukupuolinen huomio muuttuu häirinnäksi, jos sitä jatketaan, vaikka kohteeksi joutunut ilmoittaa pitävänsä sitä loukkaavana tai vastenmielisenä.

27. A on puolustusvoimista annetun lain 36 §:n 1 momentin mukainen sotilasvirassa palveleva ammattisotilas, jota koskee myös kyseisen lain 42 §:n mukainen käyttäytymisvelvoite. Viimeksi mainitun mukaan ammattisotilaan on virkatehtävässään ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän menettele tavalla, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Säännöksen kieltämänä käyttäytymisenä pidetään lainvalmistelutöiden mukaan syyllistymistä rangaistavaksi säädettyyn tekoon (HE 264/2006 vp s. 52). Lisäksi A:ta koskee virkamiehenä valtion virkamieslaki ja sen 14 §:n 2 momentti, jossa säädetään, että virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Nämä säännökset samoin kuin Yleisen palvelusohjesäännön kohdat 10, 78 ja 81 asettavat velvollisuuksia sotilaalle niissä tilanteissa, joissa hän on tekemisissä niin toisen puolustusvoimien palveluksessa olevan kanssa kuin myös tilanteissa, joissa toisena osapuolena on siviilihenkilö.

Laillisuusperiaate

28. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Säännöksen esitöiden mukaan periaate tarkoittaa sitä, ettei tuomioistuin saa rangaistussäännöstä soveltaessaan mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää tai korjata lakia analogiapäätelmään turvautumalla (HE 44/2002 vp s. 29).

29. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että rangaistussäännöksen mukainen palvelukseen kuuluva velvollisuus taikka palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskeva ohjesäännöllä tai muulla tavoin annettu määräys ja niiden sisältö on määritelty jossakin säännöksessä riittävän tarkkarajaisesti ja siten, että säännöksen soveltaminen on ennakoitavissa (KKO 2018:90 kohta 17 ja siinä mainitut ratkaisut).

30. Korkein oikeus toteaa, että A:ta koskevat käyttäytymissäännöt ilmenevät edellä kohdassa 26 kuvatuista säännöksistä. Yleinen palvelusohjesääntö on tärkeä sotilaiden käyttäytymistä sääntelevä normisto. Ohjesäännön kohdassa 10 säännellään kuitenkin hyvin yleisellä tasolla sotilailta edellytettyä käyttäytymistä. Korkein oikeus katsoo, että kyseinen ohjesäännön kohta on suositusluonteinen ohje, eikä se ole rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimin tavoin riittävän tarkasti ja täsmällisesti määritelty, jotta sen rikkomisesta voitaisiin tässä tapauksessa määrätä rangaistus. Sen sijaan ohjesäännön kohdista 78 ja 81 ilmenee A:n kannalta ennakoitavalla tavalla riittävän yksiselitteisesti hänen käyttäytymiselleen asetetut vaatimukset. Käyttäytymisvelvoite ja sen rikkomisen rangaistavuus käyvät A:lle ammattisotilaana ilmi laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla mainituista säännöksistä ja rikoslaista.

Korkeimman oikeuden arviointi

31. Palvelusvelvollisuuden täyttämättä jättämisellä tarkoitetaan sitä, että asianomainen laiminlyö hänelle kuuluvat tehtävät, mutta rikos toteutuu myös siten, että asianomainen ei noudata ohjesääntöjä, pysyväiskäskyjä tai muita vastaavia palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevia määräyksiä (HE 85/1985 vp s. 23. Ks. myös KKO 1990:160).

32. Korkein oikeus katsoo, että palvelusrikoksen rangaistavuudella suojellaan palvelusturvallisuutta ja palvelustehtävien asianmukaista toteuttamista. Osaltaan kyse on myös luottamuksesta puolustusvoimiin ja sille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.

33. A on tavannut asianomistajan puolustusvoimien vartioiduissa ja lukituissa tiloissa, joihin hänellä oli ollut pääsy virka-asemansa johdosta. A on varannut kyseisen tilan tapaamista varten ja ottanut asianomistajan vastaan pukeutuneena virka-asuunsa. Tapaaminen on ajoittunut arkipäivään ja virka-aikaan. Itse tapaaminen ei ollut kuitenkaan liittynyt A:n virkatehtäviin vaan hänen henkilökohtaisiin perheasioihinsa. Asianomistaja ei ollut tapahtumahetkellä ollut puolustusvoimien palveluksessa, mutta A oli aikaisemmin ollut tämän esimies puolustusvoimissa.

34. Edellä selostettujen seikkojen perusteella Korkein oikeus katsoo, että A:n menettely liittyy ajallisesti ja paikallisesti hänen palvelukseensa ja virkavelvollisuuksiinsa. A on käyttänyt asemaansa hyväkseen järjestääkseen tapaamisen. Asiassa on selvitetty, että asianomistaja oli alun alkaen suostunut tapaamiseen muun muassa siksi, että A oli asianomistajan entinen esimies. Olennaisempaa on kuitenkin se, että A on käyttänyt puolustusvoimien virkamiehenä ja ammattisotilaana virkansa ja asemansa suomia valtuuksia hyväkseen, kun hän oli järjestänyt tapaamisen puolustusvoimien tiloissa. Pääsy puolustusvoimien kiinteistöön ja neuvottelutilaan on edellyttänyt rikoslain 45 luvun 27 §:n mukaista sotilasvirassa olevan asemaa. Tällä tavoin A oli osaltaan mahdollistanut keskeytymättömän kahdenkeskisen tapaamisen.

35. Korkein oikeus katsoo, että A:n asema ja hänelle asetettavat koko palvelusaikaa koskevat käyttäytymisvelvoitteet huomioon ottaen A:n palvelukseen kuuluvat tai sitä koskevat velvollisuudet ovat ulottuneet myös käsiteltävänä olevaan yksityistapaamiseen. Kysymys ei siten ole ollut siviilielämän tai vapaa-ajan käyttäytymisestä.

36. Korkein oikeus katsoo, että A on menettelyllään rikkonut Yleisen palvelusohjesäännön kohdissa 78 ja 81 annettuja määräyksiä ja siten syyllistynyt syytekohdassa 2 palvelusrikokseen.

Rangaistus

37. Hovioikeus on tuominnut A:n yhteiseen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen. Syytä rangaistuksen alentamiseen ei ole. Päiväsakon rahamäärä vahvistetaan A:n muuttuneen maksukyvyn mukaiseksi.

Korvausvelvollisuus

38. Asianomistaja on seksuaalitekojen johdosta ollut jonkin aikaa sairauslomalla. Hän on tapahtuneen jälkeen asunut kuukauden vanhempiensa luona. Hän on ollut järkyttynyt ja ahdistunut sekä tuntenut olonsa turvattomaksi. Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeuden tuomitsemaa 1 000 euron kärsimyskorvausta ole syytä alentaa.

Tuomiolauselma

Muutos hovioikeuden tuomioon:

Hovioikeuden tuomiota muutetaan päiväsakon rahamäärän ja sakon yhteismäärän osalta niin, että A tuomitaan 80:een 59 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 4 720 euroa.

Muilta osin hovioikeuden päätöstä tai tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Jarmo Littunen, Kirsti Uusitalo (eri mieltä), Juha Mäkelä ja Eva Tammi-Salminen (eri mieltä) sekä sotilasjäsenet, prikaatikenraalit Vesa Virtanen ja Mikko Heiskanen. Esittelijä Teemu Vanhanen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Tammi-Salminen: Erimielisyyteni koskee Korkeimman oikeuden ratkaisua hovioikeuden toimivallan sekä palvelusrikoksen tunnusmerkistön täyttymisen osalta.

Hovioikeuden toimivalta

Hovioikeuden toimivaltaa koskevilta osin olen samaa mieltä enemmistön ratkaisun perusteluista kohtien 1–5 osalta. Sen jälkeen enemmistön ratkaisun perustelukohtien 6–18 asemesta lausun seuraavaa:

Sotilasoikeudenkäyntilaissa säädetyssä erityisessä järjestyksessä on tarkoitettu käsiteltäväksi vain sellaiset asiat, joissa tällaiseen erityisjärjestelyyn on tarvittavan asiantuntemuksen varmistamiseksi painavia asiasyitä. Suomen perustuslain 6 §:ssä taattu kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaate huomioon ottaen asianmukaista ei ole, että sotilasoikeudenkäyntiä varten säädetyssä erityisessä käsittelyjärjestyksessä käsitellään sellaisia vakavia rikosasioita, joissa on kysymys rikoslain muiden kuin 45 luvun säännösten rikkomisesta. Sotilasoikeudenkäyntilain 8 §:n mahdollistamaa poikkeusta yleisestä oikeudenkäyntijärjestelmästä on tulkittava siten ennemmin supistavasti kuin laajentavasti.

Käsillä olevassa asiassa syyte koskee puolustusvoimien tiloissa siviilihenkilöön kohdistuneeksi väitettyä seksuaalista ahdistelua ja samalla menettelyllä täyttyväksi väitettyä palvelusrikosta, josta on säädetty rangaistus rikoslain 45 luvun 1 §:ssä. Tällaisessa tilanteessa seksuaalista ahdistelua ei voida tekojen rangaistusasteikoista ja niiden keskinäisen moitittavuuden vertailusta riippumatta lähtökohtaisestikaan pitää palvelusrikokseen nähden vähäisenä, vaan asian keskeisimpänä osana sekä ratkaisuun vaikuttavien tosiseikkojen selvittämisen että asian oikeudellisen arvioinnin osalta.

A on kiistänyt menetelleensä seksuaalista ahdistelua koskevan syytekohdan teonkuvauksen mukaisesti. Asiassa ratkaistavana olevista kysymyksistä keskeisin on siten seksuaalista ahdistelua koskevan näytön arviointi. Seksuaalirikosasian näytön arvioinnissa korostuvat tuomarin taidot, eikä näytön arviointi edellytä sotilaallista asiantuntemusta. Myöskään asian oikeudellinen arviointi seksuaalisen ahdistelun tai palvelusrikoksenkaan osalta ei tässä tapauksessa edellytä sotilaallista asiantuntemusta tai puolustusvoimien olojen erityistä tuntemusta.

Käsillä olevassa asiassa on mielestäni annettava merkitystä myös sille, että vastaajan sotilasarvosta johtuen sotilasoikeudenkäyntilain mukainen menettely tarkoittaa asian käsittelyä ensimmäisenä oikeusasteena Helsingin hovioikeudessa, josta säännönmukainen muutoksenhaku tapahtuu Korkeimmassa oikeudessa. Käsillä olevassa asiassa ei ole sellaisia erityispiirteitä, joiden vuoksi asian käsittely olisi tarpeen kahdessa ylimmässä oikeusasteessa tavanomaisen alioikeus- ja hovioikeuskäsittelyn asemesta.

Katson, että käsillä olevan seksuaalirikosasian käsitteleminen on asian käsittelyyn liittyvät seikat huomioon ottaen tarkoituksenmukaisempaa säännönmukaisessa rikosasioiden oikeudenkäyntijärjestyksessä lain mukaan toimivaltaisessa käräjäoikeudessa. Kun kysymys on yhdestä menettelystä sekä seksuaalista ahdistelua että palvelusrikosta koskevilta osin, tapahtuu myös palvelusrikosta koskevan asian käsittely tässä tapauksessa tarkoituksenmukaisimmin yhdessä seksuaalista ahdistelua koskevan syytteen kanssa yleisessä alioikeudessa.

Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden tuomion ja siirrän seksuaalista ahdistelua ja palvelusrikosta koskevan syytteen käsiteltäväksi Pirkanmaan käräjäoikeuteen.

Palvelusrikos

Enemmistön perustelukohtien 27–36 asemesta lausun seuraavaa:

Palvelusrikoksesta on rikoslain 45 luvun 1 §:n mukaan ensinnäkin kysymys, jos sotilas jättää täyttämättä tai rikkoo palvelukseen kuuluvan velvollisuuden. Palvelukseen kuuluvan velvollisuuden käsitettä tulkittaessa on otettava huomioon erityisesti palvelusrikoksen tunnusmerkistön tarkoitus ja tavoitteet turvata palvelusturvallisuus ja palvelustehtävien asianmukainen toteuttaminen. Tehtävien asianmukainen hoitaminen edellyttää, että sotilas noudattaa palvelustehtävään kuuluvia säännöksiä ja määräyksiä. Katson, ettei syytteessä tarkoitetussa tilanteessa ole ollut kysymys palvelustehtävän täyttämisestä, vaan joko lounastauon tai virka-ajan käyttämisestä yksityisasian hoitamiseen. Hylkään tämän vuoksi syytteen siltä osin kuin A:n on väitetty rikkoneen palvelukseen kuuluvaa velvollisuuttaan.

Toiseksi palvelusrikoksesta on kysymys, jos sotilas rikkoo tai jättää täyttämättä palvelusta tai sotilaallista järjestystä koskevan ohjesäännöllä tai muulla tavoin annetun määräyksen. Katson, ettei Yleisen palvelusohjesäännön kohta 10 sisällä sellaisia sotilaan käyttäytymistä koskevia määräyksiä, jotka olisivat rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimin tavoin riittävän tarkasti ja täsmällisesti määriteltyjä, jotta sen rikkomisesta voitaisiin määrätä rangaistus. Sen sijaan katson, että Yleisen palvelusohjesäännön kohdan 81 määräys, jolla kielletään seksuaalinen häirintä, häirintä sukupuolen perusteella sekä kiusaaminen ja simputus, on sillä tavoin täsmällinen ja tarkkarajainen, että sen rikkominen voi johtaa rangaistukseen palvelusrikoksena. Yleisen palvelusohjesäännön kohta 78 sisältää kohtaa 81 täydentävän määritelmän. Tältäkin osin on kuitenkin vielä arvioitava sitä, onko menettelystä rankaiseminen rikoslain 45 luvun 1 §:n nojalla tarpeen sen lisäksi, että A:n syyksi on jo katsottu rikoslain 20 luvun 5 a §:n mukainen rikos.

Huomioon on siis otettava, että palvelusrikoksen kriminalisoinnin tavoitteena on palvelusturvallisuuden ja sotilaallisen järjestyksen varmistaminen. Syytteessä tarkoitettu menettely on tapahtunut suljetussa neuvottelutilassa, vaikkakin puolustusvoimien tiloissa A:n ollessa pukeutuneena virka-asuunsa. A:n ja asianomistajan tapaaminen on liittynyt A:n yksityisasioihin. Katson, ettei A:n menettely ole ollut omiaan vaarantamaan palvelusturvallisuutta tai sotilaallista järjestystä. A:n menettely tulee rikosoikeudellisesti riittävällä tavalla arvioiduksi rikoslain 20 luvun 5 a §:n soveltamisella. Tämän vuoksi hylkään syytteen palvelusrikoksesta.

Äänestyksen lopputulokseen nähden velvollisena lausumaan asiasta myös muilta osin, ilmoitan olevani muilta osin samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Uusitalo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tammi-Salminen.