KKO:2019:95

Konkurssi - Velkojainkokouksen päätöksen moite
Panttaus

Diaarinumero: S2018/169
Taltionumero: 1823
Antopäivä: 28.10.2019 ECLI:FI:KKO:2019:95

Konkurssipesä oli myynyt kolme määräalaa pantatuista kiinteistöistä. Konkurssipesän ja panttivelkojien sopimuksin panttioikeus oli purettu määräalojen osalta kaupan jälkeen. Velkojainkokous päätti, että määräalojen myynnistä kertyneiden varojen tilitys tehdään vasta, kun pantatut kiinteistöt on kokonaisuudessaan realisoitu.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein velkojainkokouksen päätöstä muutettiin siten, että konkurssipesä määrättiin viipymättä tekemään pantinhaltijoille tilitys määräalojen kaupoista.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tausta

X Oy oli 2.5.2012 päivätyllä panttaussitoumuksella pantannut Y-yhtiöille saatavien, velvoitteiden ja vastuiden vakuudeksi 22:een X Oy:n omistamaan kiinteistöön vahvistetun 10 000 000 euron määräisen panttikirjan.

X Oy oli asetettu konkurssiin 27.6.2012 ja jakoluettelo oli vahvistettu 9.1.2014. Jakoluettelossa Y-yhtiöiden kiinteistöpantin tuottamalle etuoikeudelle maksettavien saatavien määräksi korkoineen oli vahvistettu 8 000 819,56 euroa.

X Oy:n konkurssipesä (konkurssipesä) oli 10.12.2014 Y-yhtiöiden suostumuksella myynyt pantatusta omaisuudesta 17 kokonaista kiinteistöä, määräalat kolmesta muusta kiinteistöstä sekä irtaimistoa yhteensä 10 000 000 euron kauppahinnalla. Kauppahinnasta kokonaan myytyjen kiinteistöjen osuus oli ollut 5 070 000 euroa, määräalojen osuus 4 900 000 euroa ja irtaimiston osuus 30 000 euroa. Panttikirja oli purettu myytyjen kiinteistöjen ja määräalojen osalta kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen ja panttioikeus oli lakannut.

Konkurssipesä oli 13.2.2015 tilittänyt Y-yhtiöille kokonaan myytyjen kiinteistöjen kauppahinnoista 5 060 146,37 euroa. Määräalojen osalta tilitystä ei ollut tehty.

Velkojainkokouksen päätös 24.2.2015

X Oy:n konkurssipesän velkojainkokouksessa oli päätetty äänestyksen jälkeen pesänhoitajan esityksestä, että myytyjä määräaloja koskien tilitys toteutetaan pantattujen kiinteistöjen tultua kokonaisuudessaan realisoiduiksi. Y-yhtiöiden vastaesityksen mukaan pesänhoitaja olisi tullut määrätä toimeenpanemaan viipymättä myytyjä määräaloja koskeva tilitys ja tilittämään määräalojen myynnistä saadut varat pantinhaltijoille konkurssilain mukaisessa järjestyksessä.

Hakemus ja lausuma Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

Y-yhtiöt moittivat velkojainkokouksen päätöstä ja vaativat, että velkojainkokouksen päätös kohdassa 8.2 kumotaan siltä osin kuin myytyjen määräalojen kauppahinta oli jätetty tilittämättä (vaatimuskohta 1). Y-yhtiöt vaativat myös päätöksen muuttamista siten, että konkurssipesä tai pesänhoitaja määrätään viipymättä toimeenpanemaan määräaloja koskeva tilitys ja tilittämään määräalojen myynnistä saadut varat pantinhaltijoille vähennettynä konkurssilain 17 luvun 7 §:n mukaisilla välttämättömillä pantinhoito- ja myyntikustannuksilla (vaatimuskohta 2.1). Lisäksi Y-yhtiöt vaativat, että tehtävässä tilityksessä otetaan kyseisen lainkohdan mukaisina vähennettävinä kustannuksina huomioon vain kaupanteon ajankohtana tiedossa olleet ja syntyneet määräaloihin välittömästi kohdistuvat välttämättömät kustannukset (vaatimuskohta 2.2) sekä siten, että tilityksessä ei ollut ollut kysymys jako-osuuden ennakon maksamisesta (vaatimuskohta 2.3).

Konkurssipesä vaati lausumassaan, että vaatimukset kohdissa 1 ja 2.1 hylätään ja että vaatimukset kohdissa 2.2 ja 2.3 jätetään ensisijaisesti tutkimatta ja toissijaisesti hylätään.

Käräjäoikeuden päätös 6.5.2016 nro 16/12928

Käräjäoikeus kumosi velkojainkokouksen päätöksen siltä osin kuin pesänhoitajan ehdotus, että myytyjä määräaloja koskeva tilitys toteutetaan kyseisten pantattujen kiinteistöjen tultua realisoiduiksi kokonaisuudessaan, oli hyväksytty. Käräjäoikeus muutti päätöstä siten, että pesänhoitaja määrättiin toimeenpanemaan viipymättä myytyjä määräaloja koskeva tilitys ja tilittämään määräalojen myynnistä saadut varat pantinhaltijoille vähennettyinä määräaloihin kohdistuneilla konkurssilain 17 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla kustannuksilla.

Käräjäoikeus hylkäsi muut asiassa esitetyt vaatimukset.

Käräjäoikeus lausui muun ohella perusteluinaan, että panttivelkojalla oli panttioikeutensa nojalla lähtökohtaisesti oikeus saada pantin realisoinnista kertynyt määrä vähennettynä konkurssilain 17 luvun 7 §:ssä tarkoitetuilla kuluilla. Mainitusta säännöksestä ei käynyt ilmi, miten siinä tarkoitetut kulut oli kohdistettava silloin, kun panttioikeus kohdistui useisiin yhteiskiinnitettyihin kiinteistöihin. Kun pantin arvo ei voinut muodostua negatiiviseksi ja kun panttivelkoja voi jättää käyttämättä panttioikeuden hänelle tuottamat oikeudet jonkin kiinteistön osalta, käräjäoikeus katsoi olevan perusteltua, että kulut kohdistetaan kiinteistökohtaisesti.

Käräjäoikeus totesi, että määräalojen kauppahinnan tilittäminen saattoi johtaa siihen, että
Y-yhtiöille suoritettiin koko kiinteistöjen lopullista nettoarvoa suurempi määrä. Tämä olisi puoltanut tilityksen suorittamista vasta kun kiinteistökohtaisten kulujen kokonaismäärä oli selvillä. Toisaalta selvä lähtökohta niin konkurssipesän suorittamassa myynnissä kuin konkurssirealisaatiossa oli, että kertyneet varat tilitetään heti myynnin jälkeen. Konkurssipesä olisi voinut estää määräalojen erillisen myynnin. Kun määräalat oli kuitenkin myyty ilman erityisiä ehtoja tai sopimuksia, käräjäoikeus katsoi, että niiden kauppahinnoista olisi tullut toimittaa tilitys ja että
Y-yhtiöille olisi tullut suorittaa tilityksen osoittama osuus. Sen vuoksi tilityksessä tulee ottaa huomioon vain määräaloihin kohdistuneet konkurssilain 17 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetut kustannukset, eikä kysymys voi olla jako-osuuden ennakosta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kimmo Simola.

Turun hovioikeuden päätös 17.1.2018 nro 43

Konkurssipesä vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja että Y-yhtiöiden vaatimukset kohdissa 1 ja 2.1 hylätään ja että vaatimukset kohdissa 2.2 ja 2.3 jätetään ensisijaisesti tutkimatta ja toissijaisesti hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöslauselmaa.

Hovioikeus lausui perusteluinaan muun ohella, että tilityksessä tuli ottaa huomioon vain määräaloihin kohdistuneet konkurssilain 17 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetut kustannukset, koska asiassa ei ollut käynyt ilmi, että konkurssipesä olisi sopinut panttivelkojien kanssa erikseen vastuukysymyksistä ja kustannusten korvaamisesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Salla-Maaret Keränen, Mika Koivunen ja Pirjo Tammio. Esittelijä Mervi Kutvonen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Konkurssipesälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan konkurssipesä vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että Y-yhtiöiden vaatimukset kohdissa 1 ja 2.1 hylätään ja että kohdissa 2.2 ja 2.3 esitetyt vaatimukset jätetään ensisijaisesti tutkimatta ja toissijaisesti hylätään.

Y-yhtiöt vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. X Oy oli 2.5.2012 pantannut Y-yhtiöille saatavien, velvoitteiden ja vastuiden vakuudeksi 22:een X Oy:n omistamaan kiinteistöön vahvistetun 10 000 000 euron määräisen panttikirjan. X Oy oli asetettu konkurssiin 27.6.2012. X Oy:n konkurssipesä oli sopinut Y-yhtiöiden kanssa konkurssipesän toimesta tapahtuvasta panttiomaisuuden realisoimisesta.

2. Konkurssipesä oli 10.12.2014 myynyt 17 panttiomaisuuteen kuulunutta kiinteistöä kokonaisuudessaan sekä lisäksi kolme määräalaa pantatuista kiinteistöistä. Kauppakirjan kohdasta 6.1.2. käy ilmi, että Y-yhtiöt olivat antaneet suostumuksensa kyseisen kauppakirjan mukaisen kaupan tekemiseen sekä antaneet lisäksi sitoumuksensa siitä, että panttikirja puretaan myytyjen kiinteistöjen ja määräalojen osalta kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen. Konkurssipesä oli 13.2.2015 tilittänyt Y-yhtiöille kokonaan myytyjen kiinteistöjen kauppahinnasta Y-yhtiöille tulevan osuuden. Määräalojen osalta tilitystä ei ollut tehty. Konkurssipesän mukaan panttiomaisuuden mahdollinen nettoarvo oli selvillä ja tilitys voitiin tehdä vasta siinä vaiheessa, kun kaikki koko panttiomaisuuden hoidosta ja myynnistä aiheutuvat kulut olisivat selvillä. Myymättä olevaan omaisuuteen kohdistui hoito- ja myyntikustannuksia ja mahdollisesti ympäristövastuita.

3. X Oy:n konkurssipesän 24.2.2015 pidetyssä velkojainkokouksessa oli päätetty hyväksyä pesänhoitajan esitys, jonka mukaan 10.12.2014 myytyjä määräaloja koskien tilitys pantinhaltijoille eli Y-yhtiöille tehdään pantattujen kiinteistöjen tultua kokonaisuudessaan realisoiduiksi. Käräjäoikeus on Y-yhtiöiden hakemuksesta kumonnut päätöksen ja muuttanut sitä siten, että pesänhoitaja määrättiin toimeenpanemaan viipymättä myytyjä määräaloja koskeva tilitys ja tilittämään määräalojen myynnistä saadut varat pantinhaltijoille vähennettyinä määräaloihin kohdistuneilla konkurssilain 17 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla kustannuksilla. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimmassa oikeudessa on konkurssipesän valituksen johdosta kysymys siitä, onko velkojainkokouksen päätöksen kumoamiselle ja muuttamiselle alempien oikeuksien vahvistamaan muotoon ollut laissa säädetyt edellytykset. Y-yhtiöiden velkojainkokouksen päätöksen kumoamiselle ja muuttamiselle käräjäoikeudessa esittämät perusteet huomioon ottaen kysymys on erityisesti siitä, onko päätös ollut konkurssilain 15 luvun 10 §:n tarkoittamalla tavalla omiaan tuottamaan velkojalle tai jollekulle muulle epäoikeutettua etua konkurssipesän tai toisen velkojan kustannuksella taikka velkojaa tai velallista kohtaan ilmeisen kohtuuton.

Velkojien päätöksen kumoamis- ja muuttamisperusteet

5. Oikeus käyttää velkojien päätösvaltaa on konkurssilain 15 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla niillä velkojilla, joilla on konkurssisaatava velalliselta. Saman luvun 2 §:n mukaan velkojat käyttävät päätösvaltaansa pääsääntöisesti velkojainkokouksessa. Luvun 11 §:ssä säädetään siitä, missä tapauksissa velkojien päätöksen lainmukaisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi.

6. Konkurssilain 15 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi velallisen tai velkojan hakemuksesta kumota velkojien päätöksen tai, jos se on asian laadun vuoksi mahdollista, muuttaa sitä, jos päätös ei ole syntynyt oikeassa järjestyksessä ja menettelyn virheellisyys on voinut vaikuttaa lopputulokseen tai virhettä voidaan muuten pitää merkittävänä taikka jos päätös on 10 §:n vastainen. Konkurssilakia koskevan hallituksen esityksen mukaan lain 11 §:ssä tarkoitetut kumoamis- ja muuttamisperusteet ovat osin muodollisia ja osin aineellisia. Aineellisesta pätemättömyysperusteesta on kyse silloin, kun päätös on 10 §:n vastainen. Velkojalla tai velallisella ei sen sijaan ole oikeutta hakea muutosta pelkästään sillä perusteella, että päätös ei ole tarkoituksenmukainen (HE 26/2003 vp s. 149–150).

7. Konkurssilain 15 luvun 10 §:n mukaan velkojat eivät saa tehdä päätöstä, joka on omiaan tuottamaan velkojalle tai jollekulle muulle epäoikeutettua etua konkurssipesän tai toisen velkojan kustannuksella taikka joka on velkojaa tai velallista kohtaan ilmeisen kohtuuton. Lain esitöissä on todettu, että pykälässä asetetaan velkojien päätösvallalle sisällölliset rajoitukset. Kysymys on lähinnä velkojien suojaamisesta yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamiselta. Esimerkkinä pykälässä tarkoitetusta kielletystä päätöksestä on esitetty panttiomaisuuden tuoton ja siitä aiheutuvien kustannusten jakaminen 17 luvun säännösten vastaisesti. Ilmeisen kohtuuton voi puolestaan velallista kohtaan olla esimerkiksi se, että velkojat päättävät yksimielisesti myydä omaisuuden selvästi alihintaan. Kysymyksessä voi myös olla tilanne, jossa kukaan ei varsinaisesti saa päätöksen vuoksi etua, mutta jossa velkojat ovat käyttäneet harkintavaltaansa väärin esimerkiksi vahingoittamistarkoituksessa tai niin, että päätös on muuten kohtuuton (HE 26/2003 vp s. 148–149).

Konkurssipesään kuuluvan panttiomaisuuden myynti sekä varojen tilitys panttivelkojalle

8. Korkein oikeus toteaa, että asiassa on riidatonta, että konkurssipesä oli myynyt pantattuihin kiinteistöihin kuuluvat määräalat panttivelkojien suostumuksella. Riidanalaista on se, missä vaiheessa myytyjä määräaloja koskeva tilitys on tullut toimeenpanna tilanteessa, jossa loppuosa näistä kiinteistöistä on jäänyt myymättä.

9. Konkurssipesän oikeudesta myydä panttiomaisuutta säädetään konkurssilain 17 luvun 8 §:ssä. Mainitussa lainkohdassa tai muualla konkurssilaissa ei ole säännöstä siitä, milloin konkurssipesän on annettava tilitys panttiomaisuuden myynnistä taikka luovutettava panttivelkojalle tämän osuus myyntihinnasta konkurssipesän myytyä panttiomaisuutta. Konkurssiasiain neuvottelukunta on realisointia koskevassa suosituksessaan todennut, että pesänhoitajan on toimitettava tilitys panttivelkojalle ja maksettava panttivelkojalle kuuluva osuus välittömästi, kun panttiomaisuus on myyty (Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 11/2004, Realisointi, kohta 6.4).

10. Konkurssilain 17 luvun 11 §:n 2 momentin mukaan panttivelkojan myydessä panttiomaisuutta tämän on viivytyksettä annettava konkurssipesälle tilitys pantin myynnistä ja myyntihinnan käyttämisestä sekä luovutettava mahdollinen ylijäämä konkurssipesälle. Jos velkojalla on useita saatavia, joiden vakuutena pantti on, tilitys kauppahinnan käyttämisestä on säännöksen esitöiden mukaan annettava viivytyksettä sen jälkeen, kun kauppahinta on kohdennettu tietylle velalle (HE 26/2003 vp s. 163).

11. Konkurssiasiain neuvottelukunta on mainittuun säännökseen ja sen esitöihin viitaten todennut, että aika, milloin velkojan voidaan katsoa laiminlyöneen tilityksen, voi tapauskohtaisesti vaihdella. Konkurssipesän selvitys ja panttien realisointi esimerkiksi konsernitilanteessa voi kestää pitkään, jolloin pantinhaltijalla ei välttämättä ole riittäviä edellytyksiä kohdentaa kauppahintaa heti kaupanteon jälkeen (Konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus 11/2004, Realisointi, kohta 6.4).

12. Panttiomaisuus voi tulla myytäväksi myös ulosottokaaren mukaisessa järjestyksessä. Ulosottokaaressa ei ole säädetty erityistä määräaikaa omaisuuden myynnistä saatujen varojen jaolle ja tilitykselle. Ulosottokaaren 3 luvun 21 §:n yleisen joutuisuussäännöksen mukaan täytäntöönpanotoimitus on pidettävä ja muut täytäntöönpanotoimet suoritettava ilman aiheetonta viivytystä. Ulosottomenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:n 1 momentin mukaan saataville kohdennetut varat tilitetään hakijalle viikoittain, jollei tilittämiselle ole estettä.

Korkeimman oikeuden arviointi

13. Edellä todetulla tavalla konkurssilaissa ei ole säännöstä siitä, milloin konkurssipesän on annettava tilitys panttiomaisuuden myynnistä taikka luovutettava panttivelkojalle tämän osuus myyntihinnasta konkurssipesän myytyä panttiomaisuutta. Korkein oikeus katsoo, että tässä tilanteessa tulkinta-apua voidaan hakea säännöksistä, jotka koskevat panttivelkojan tai ulosottomiehen velvollisuutta antaa vastaava tilitys.

14. Mainituista säännöksistä ilmenevän perusteella Korkein oikeus katsoo olevan johdonmukaista, että myös konkurssipesällä on sen myytyä panttiomaisuutta panttivelkojan ja ulosottomiehen tavoin lähtökohtaisesti velvollisuus antaa tilitys ja tilittää varat panttivelkojalle ilman aiheetonta viivytystä. Ei voida pitää perusteltuna, että panttivelkoja olisi heikommassa asemassa konkurssipesän myydessä panttiomaisuutta kuin velkojan itse sitä myydessä. Tätä tulkintaa puoltaa myös edellä selostettu konkurssiasiain neuvottelukunnan suositus. Se seikka, että panttiomaisuudesta on myyty vain osa, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Panttivelkojalla on oikeus saada suoritus yhtäläisesti koko panttioikeuden kohteena olevasta omaisuudesta.

15. Konkurssipesän velvollisuutta viivytyksettömään tilitykseen puoltavat myös panttivelkojan oikeus saada suorituksensa pantin kohteena olevasta omaisuudesta riippumatta konkurssipesän selvityksestä (separatistiasema) ja pantinhaltijalle kuuluvat oikeudet panttiomaisuutta myytäessä. Jos konkurssipesä myy panttiomaisuutta eikä panttivelkaa makseta, panttioikeus pysyy nimittäin konkurssilain 17 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan voimassa, jollei oikeudenhaltija muuhun suostu. Korkein oikeus katsoo näiden seikkojen puhuvan vahvasti sen puolesta, että panttivelkoja, joka on suostunut määräalan myymiseen erikseen ja pantin vapauttamiseen, saa suorituksen panttivelalle viivytyksettä, elleivät osapuolet muuta sovi. Konkurssipesällä on myynnin johdosta hallussaan panttivelkojalle separatistina kuuluvia varoja, joiden hallussa pitämiselle pitäisi olla erityinen peruste.

16. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Y-yhtiöt olivat antaneet panttiomaisuuden myynnin yhteydessä suostumuksensa paitsi konkurssipesän suorittamalle, muun muassa määräaloja koskevalle myynnille myös panttioikeuden vapauttamiselle. Kun Y-yhtiöt ja konkurssipesä eivät olleet sopineet tilityksen suorittamisen ja Y-yhtiöille kuuluvan osuuden luovutuksen lykkäämisestä ja kun asiassa ei ole tullut esiin erityisiä syitä olla tilittämättä ilman aiheetonta viivytystä, Korkein oikeus katsoo, että Y-yhtiöillä on ollut oikeus saada viivytyksettä suoritus panttivelalleen.

17. Y-yhtiöt olivat velkojainkokouksen pöytäkirjan mukaan esittäneet kokouksessa pesänhoitajan määräämistä toimeenpanemaan tilitys. Velkojainkokouksen päätöksen muuttamista koskevassa hakemuksessaan Y-yhtiöt ovat vaatineet vaihtoehtoisesti joko konkurssipesän tai pesänhoitajan määräämistä toimeenpanemaan tilitys. Korkein oikeus toteaa, että konkurssilain mukaan konkurssipesällä on panttiomaisuuden realisoinnin jälkeinen tilitysvelvollisuus eli kysymys ei ole välittömästi pesänhoitajaan kohdistuvasta velvoitteesta. Tämän perusteella velvollisuus tilityksen antamiseen ja myyntihinnan luovuttamiseen tulee asettaa konkurssipesälle.

Johtopäätös

18. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että velkojainkokouksen päätös kohdassa 8.2 on ollut konkurssilain varojen jakamista koskevien säännösten vastainen. Panttivelkojalle kuuluvien varojen jäätyä perusteettomasti konkurssipesän haltuun päätös on ollut omiaan tuottamaan epäoikeutettua etua pantinhaltijoiden kustannuksella ja se on myös ollut pantinhaltijoita kohtaan ilmeisen kohtuuton. Näin ollen velkojainkokouksen päätöstä on voitu konkurssilain 15 luvun 10 ja 11 §:n nojalla muuttaa Y-yhtiöiden velkojainkokouksessa esittämän päätösesityksen mukaisesti siten, että konkurssipesä on määrätty toimeenpanemaan viipymättä myytyjä määräaloja koskeva tilitys ja tilittämään määräalojen myynnistä saadut varat pantinhaltijoille vähennettyinä konkurssilain 17 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla kustannuksilla.

Vaatimuskohtien 2.2 ja 2.3 tutkimisen edellytykset

19. Y-yhtiöt olivat velkojainkokouksessa esittäneet vaihtoehtona kohdasta 3 ilmenevälle pesänhoitajan esitykselle, että pesänhoitaja määrätään toimeenpanemaan viipymättä määräaloja koskeva tilitys ja tilittämään määräalojen myynnistä saadut varat pantinhaltijoille konkurssilain mukaisesti. Sen paremmin pesänhoitajan kuin Y-yhtiöiden esityksen myötä velkojainkokouksen päätettäväksi ei ole tullut se, mihin panttiomaisuuden osaan kohdistuvista tai millä ajalla syntyneistä kustannuksista konkurssipesällä on tulevassa tilityksessä oikeus saada konkurssilain 17 luvun 7 §:n mukainen korvaus. Esitysten perusteella velkojainkokouksen ratkaistavaksi ei ole liioin tullut se, onko tilityksessä kysymys konkurssilaissa tarkoitetusta jako-osuuden ennakon maksamisesta. Korkein oikeus katsoo, että Y-yhtiöillä ei ole konkurssilain 15 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla oikeutta saada mainittuja kysymyksiä ratkaistavaksi tässä asiassa, minkä vuoksi vaatimukset 2.2 ja 2.3 on jätettävä tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että konkurssipesä määrätään toimeenpanemaan viipymättä myytyjä määräaloja koskeva tilitys ja tilittämään määräalojen myynnistä saadut varat pantinhaltijoille vähennettyinä konkurssilain 17 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla kustannuksilla.

Y-yhtiöiden vaatimukset kohdissa 2.2 ja 2.3 jätetään tutkimatta.

Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Tatu Leppänen, Lena Engstrand ja Juha Mäkelä. Esittelijä Jussi Virtanen.

 
Julkaistu 28.10.2019  Päivitetty 13.11.2019