KKO:2019:93

Petos - Törkeä petos

Diaarinumero: R2018/488
Taltionumero: 1815
Antopäivä: 24.10.2019 ECLI:FI:KKO:2019:93

A oli syyllistynyt petoksiin siten, että hän oli toisen henkilön pankkitiliä ja henkilötietoja käyttämällä erehdyttänyt pankkia myöntämään 10 000 euron ja 13 000 euron lainat aikomattakaan maksaa niitä takaisin. Kysymys siitä, oliko A:n tavoittelemaa hyötyä pidettävä törkeän petoksen tunnusmerkistössä edellytetyllä tavalla huomattavana.

RL 36 luku 1 § 1 mom
RL 36 luku 2 § 1 mom 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 11.9.2017 nro 17/135033 ja Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 5.6.2018 nro 18/124024 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Mikko Rautsi ja hovioikeudessa hovioikeudenneuvokset Eija Pitkänen ja Tanja Makkonen sekä asessori Johanna Kantanen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna siitä kysymyksestä, onko A hänen syykseen syytekohdissa 1 ja 4 luetulla menettelyllä syyllistynyt törkeisiin petoksiin vai petoksiin. Valituksen käsittelyn yhteydessä A:lle myönnettiin valituslupa myös rangaistuksen määräämisen osalta.

A vaati valituksessaan, että hänen syykseen luetaan syytekohdissa 1 ja 4 törkeän petoksen asemesta petos. Lisäksi hänelle tuomittua rangaistusta tuli alentaa ja lieventää ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

B ei vastannut valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi törkeän petoksen syytekohdissa 1 ja 4 katsottuaan selvitetyksi, että A oli B:n pankkitiliä ja henkilötietoja käyttäen erehdyttänyt asianomistajayhtiöitä myöntämään itselleen 10 000 euron (syytekohta 1) ja 13 000 euron (syytekohta 4) suuruiset lainat aikomattakaan maksaa niitä takaisin. Käräjäoikeus on katsonut, että tavoiteltuja hyötyjä oli pidettävä huomattavina ja että teot olivat myös kokonaisuutena arvostellen törkeitä. Hovioikeus ei ole muuttanut syyksilukemista.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:n syyksi syytekohdissa 1 ja 4 luettuja petoksia pidettävä törkeinä. Kysymys on lisäksi A:lle tuomitusta rangaistuksesta.

Sovellettavat oikeusohjeet

3. Rikoslain 36 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan petosta pidetään törkeänä, 1) jos siinä tavoitellaan huomattavaa hyötyä, 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa, 3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai 4) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa. Lisäksi edellytetään, että petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

4. Lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 66/1988 vp s. 135) mukaan hyödyn tai vahingon huomattavaa suuruutta arvioitaessa olisi sovellettava yleistä mittapuuta eli kysymys olisi objektiivisesta arviosta. Sen sijaan tunnusmerkistössä mainittu erityisen tuntuva vahinko arvioitaisiin petoksen uhrin näkökulmasta. Tällöin erityisen tuntuvana vahinkona voitaisiin pitää myös sellaista määrää, joka ei täyttäisi huomattavaa hyötyä koskevaa edellytystä. Korkein oikeus toteaa, että tässä asiassa kysymys on ainoastaan rikoslain 36 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisen huomattavan hyödyn tavoittelemista koskevan ankaroittamisperusteen arvioinnista.

5. Korkein oikeus on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään katsonut, että rikoksen kohteena olevan taloudellisen arvon suuruuteen perustuvia ankaroittamisperusteita koskevan tulkinnan pitäisi olla lähtökohtaisesti samanlaista toisiaan vastaavissa eri rikoksissa (KKO 2015:52, kohta 11; ks. myös KKO 2016:39, kohta 53). Ratkaisussaan KKO 2019:46 Korkein oikeus on nimenomaisesti katsonut, että anastetun omaisuuden arvoon liittyvää varkauden ankaroittamisperustetta on perusteltua soveltaa samalla tavalla kuin tavoitellun hyödyn määrään liittyvää petoksen ankaroittamisperustetta (kohta 9).

6. Korkein oikeus toteaa, että rikosten vastaavuutta arvioitaessa on otettava tunnusmerkistökuvausten ohella huomioon muun muassa säännöksillä suojattavat oikeushyvät ja toimintaympäristö, jossa rikos tehdään. Esimerkiksi sisäpiirintiedon väärinkäyttöä ja ympäristön turmelemista koskevissa lain esitöissä on pidetty perusteltuna, että tavoitellun hyödyn suuruutta arvioitaisiin suhteessa vastaavanlaisesta rikoksesta yleensä odotettavaan hyötyyn (HE 254/1998 vp s. 24 ja HE 55/2015 vp s. 19).

7. Korkein oikeus on lisäksi viimeaikaisessa ratkaisukäytännössään katsonut, että kun arvioidaan erittäin arvokasta omaisuutta rikoksen törkeän tekomuodon tunnusmerkistötekijänä, tulkinnan pitäisi olla sama riippumatta omaisuuden laadusta tai asianomistajan taloudellisesta asemasta, koska kysymys on rahassa mitattavan arvon määrittämisestä (KKO 2018:47, kohta 10; ks. myös KKO 2015:52, kohdat 10–11). Huomattavan hyödyn käsitettä arvioitaessa on otettava huomioon myös rahan arvon kehitys (KKO 2018:47, kohta 6).

8. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2015:52 mukaan noin 10 000 euron suuruisen hyödyn ei katsottu olevan törkeää petosta koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitetulla tavalla huomattava (kohta 15). Ratkaisussa KKO 2019:46 noin 9 500 euron arvoista omaisuutta ei puolestaan pidetty törkeää varkautta koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitetulla tavalla erittäin arvokkaana (kohta 10). Edelleen ratkaisussa KKO 2007:102 veropetoksella saatua noin 14 500 euron suuruista hyötyä ei voitu vielä pitää huomattavana. Sen sijaan törkeää kavallusta koskevassa ratkaisussa KKO 2019:33 pidettiin 17 333 euroa suurena määränä varoja (kohta 17).

Arviointi tässä asiassa

9. Edellä selostetusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että noin 14 500 euron määrä ei ole vielä täyttänyt rikoksen kohteena olevan taloudellisen arvon suuruuteen perustuvaa ankaroittamisperustetta. Sen sijaan 17 333 euron määrä on sen täyttänyt.

10. A on syytekohdassa 1 tavoitellut petoksella 10 000 euron taloudellista hyötyä. Syytekohdassa 4 tavoitellun hyödyn määrä on ollut 13 000 euroa. Näitä määriä ei edellä esitettyyn nähden voida pitää rikoslain 36 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla huomattavina. A:n syyksi näissä syytekohdissa luetut petokset eivät siten ole törkeitä, vaan hänen syykseen on syytekohdissa 1 ja 4 luettava kummassakin petos.

Rangaistuksen määrääminen

11. Syytekohdissa 1 ja 4 tarkoitettujen rikosten lisäksi A:n syyksi on alemmissa tuomioistuimissa luettu törkeä petos, viisi petosta, kolme maksuvälinepetosta sekä varkaus. Hovioikeus on tuominnut hänet yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistuslajin valinnassa on otettu huomioon muun ohella se, että osa rikoksista oli tehty A:lle aiemmin tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen koeajalla. Rangaistuksen lieventämiseen A:n terveydentilan perusteella ei ole katsottu olevan aihetta.

12. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

13. Tässä tapauksessa ankarin rangaistus määrättäisiin syytekohdan 3 törkeästä petoksesta, joten siitä tuomittava rangaistus on otettava yhteisen rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi. Kyseisessä kohdassa A:n on katsottu toisen henkilön pankkitiliä ja henkilötietoja käyttäen erehdyttäneen asianomistajayhtiötä myöntämään itselleen 22 500 euron lainan aikomattakaan maksaa sitä takaisin. A:n on katsottu aiheuttaneen asianomistajalle 21 447,34 euron vahingon. Toisen henkilön tietojen hyväksikäyttäminen osoittaa teossa tavanomaista suurempaa moitittavuutta. Korkein oikeus katsoo, että tästä rikoksesta olisi erikseen tuomittava seitsemän kuukautta vankeutta.

14. A on menetellyt vastaavalla tavalla kohdan 1 ja 4 petoksissa. Erikseen tuomittaessa näistä kohdista seuraisi kummastakin noin viiden kuukauden vankeusrangaistus.

15. Yhteistä rangaistusta mitattaessa on lisäksi otettava huomioon muut A:n syyksi luetut, edellä kohdassa 11 luetellut rikokset. Tässä tapauksessa rikosten keskinäinen yhteys vaikuttaa rangaistukseen ankaroittavasti. Menettelyn jatkuminen noin puolen vuoden ajan sekä oikeudettomien tilisiirtojen peittely uusilla lainoilla osoittavat tavanomaista suurempaa tekijän syyllisyyttä. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden mittaama yhteinen rangaistus on oikeudenmukainen seuraamus kaikista rikoksista.

16. A:n vetoamien lieventämisperusteiden sekä rangaistuslajin valinnan osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden ratkaisun perusteluineen. Aihetta rangaistuksen alentamiseen tai lieventämiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että syyte törkeistä petoksista kohdissa 1 ja 4 hylätään ja A:n syyksi luetaan niiden asemesta rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla syytekohdassa 1 petos (tekoaika 12.1.2016) ja syytekohdassa 4 petos (tekoaika 4.3.2016). Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Mika Huovila, Päivi Hirvelä ja Jussi Tapani. Esittelijä Heidi Myllys.

 
Julkaistu 24.10.2019