KKO:2019:92

PakkokeinoL 8 luku 18 § 1 mom
PL 10 §
IhmisoikeusSop 8 art

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vantaan käräjäoikeuden päätös 12.4.2017 nro 17/430 ja Helsingin hovioikeuden päätös 20.2.2018 nro 212 on selostettu tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Inka Grönqvist sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Timo Ojala, Heli Melander ja Juha Kärkölä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle myönnettiin valituslupa.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja A:n vaatimukset jätetään käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti tutkimatta.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja alempien oikeuksien ratkaisut

1. A oli ollut 9.12.2016 ampumassa luvallisilla aseilla ystävänsä kanssa ulkotiloissa vapaa-ajan asunnon läheisyydessä. Lähistöllä ollut henkilö oli ilmoittanut tästä poliisille, joka oli saapunut paikalle ja keskeyttänyt ammuskelun. A oli tällöin vastustanut poliisipartion virkatoimia, mistä syystä hänet oli otettu kiinni epäiltynä haitanteosta virkamiehelle.

2. Esitutkinnassa oli käynyt ilmi, että A:lla oli ollut myös kotonaan ampuma-aseita. Poliisi oli suorittanut ampuma-aselain mukaisen tutkinnan ampuma-aseiden hallussapitoluvan mahdolliseksi peruuttamiseksi. A:n asuntoon oli tehty 10.12.2016 päivystävänä yleisjohtajana toimineen rikoskomisarion suullisen määräyksen perusteella etsintä, jossa oli otettu väliaikaisesti haltuun A:lla olleet ampuma-aseet, niiden osat ja patruunat. A oli ollut etsinnässä henkilökohtaisesti läsnä. Erillinen hallintopäätös ampuma-aseiden väliaikaisesta haltuunottamisesta oli tehty myöhemmin 24.1.2017.

3. A:n asuntoon tehdystä etsinnästä oli laadittu pöytäkirja, johon etsinnän suorittanut vanhempi konstaapeli oli kirjannut perusteluna etsinnälle ˮampuma-aseiden ja aseen osien väliaikainen haltuunotto, ampuma-aselaki 92 §ˮ. Pöytäkirjassa ilmoitettiin tapahtumaksi ˮampuma-aselain mukainen tutkinta ja hallussapitoluvan peruuttamiseen liittyvä tutkintaˮ. Toisaalta pöytäkirjaan oli useaan kohtaan merkitty tehdyksi kotietsintä tai yleinen kotietsintä. A:n oli myös kirjattu olleen epäiltynä rikoksesta. Pöytäkirjan mukaan A:lle oli ilmoitettu suullisesti etsinnän tarkoitus ja määräys, oikeudesta saada etsintämääräyksestä ja pöytäkirjasta jäljennös sekä oikeudesta saattaa etsinnän oikeudenmukaisuus tuomioistuimen arvioitavaksi 30 päivän kuluessa.

4. A on 9.1.2017 saattanut etsinnän laillisuuden käräjäoikeuden tutkittavaksi. A:n mukaan kysymys oli ollut yleisestä kotietsinnästä, jolle ei ollut ollut laillisia edellytyksiä. Lisäksi poliisi ei ollut etsinnässä menetellyt pakkokeinolain 8 luvun 5 ja 6 §:ien edellyttämällä tavalla. A on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 500 euroa.

5. Rikoskomisario on vastineessaan todennut, että poliisin toimenpiteet A:n ampuma-aseiden haltuunottamiseksi olivat perustuneet ampuma-aselain 92 §:ään ja poliisilain 2 luvun 6 §:ään. A:n asuntoon ei ollut kohdistettu pakkokeinolain 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettua kotietsintää. Asiaa ei tullut arvioida toimitettuna kotietsintänä.

6. Käräjäoikeus on katsonut, että kyseessä oli ollut ampuma-aselain ja poliisilain mukainen toimenpide, jonka laillisuutta käräjäoikeudella ei ollut toimivaltaa tutkia. Sen vuoksi käräjäoikeus on jättänyt A:n vaatimukset tutkimatta.

7. A:n valituksen johdosta hovioikeus on katsonut, että käräjäoikeus ei olisi saanut jättää A:n vaatimuksia tutkimatta. Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus on katsonut, että kysymyksessä oli ollut ampuma-aselain ja poliisilain nojalla suoritettu etsintä. Hovioikeus on kuitenkin katsonut, että julkisen vallan velvollisuus turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen edellytti, että A:lla oli oikeus saattaa kodin suojaan puuttuneen etsinnän laillisuus tuomioistuimen käsiteltäväksi siitä huolimatta, ettei kysymys ollut pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ssä tarkoitetusta kotietsinnästä. Hovioikeus on palauttanut asian käräjäoikeuteen etsinnän laillisuuden ja vahingonkorvausvaatimuksen tutkimiseksi.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

8. Korkeimmassa oikeudessa on Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen valituksen johdosta kysymys siitä, onko A voinut saattaa asunnossaan suoritetun etsinnän laillisuuden tuomioistuimen tutkittavaksi. Ennen tämän kysymyksen ratkaisemista on kuitenkin arvioitava, onko tässä tapauksessa ollut kyseessä poliisilaissa tarkoitettu etsintä vai pakkokeinolaissa tarkoitettu kotietsintä.

Suoritetun etsinnän oikeudellinen peruste

9. Ampuma-aselain 97 §:ssä on kotietsintää koskeva viittaussäännös, jonka mukaan oikeudesta päästä kotirauhan suojaamaan paikkaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten haltuun ottamiseksi epäillyn rikoksen johdosta taikka vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi säädetään pakkokeinolaissa ja poliisilaissa.

10. Pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 1 momentissa on määritelty, että sanotun luvun mukaisia paikkaan kohdistuvia etsintöjä ovat kotietsintä, joka voi olla yleinen tai erityinen kotietsintä, sekä paikanetsintä. Pykälän 2 momentin mukaan yleisellä kotietsinnällä tarkoitetaan rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetussa kotirauhan suojaamassa paikassa toimitettavaa etsintää. Pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n mukaan yleinen tai erityinen kotietsintä saadaan toimittaa rikoksesta epäillyn hallinnassa olevassa paikassa muun muassa, jos on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta, ja etsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavana olevaan rikokseen liittyvä esine, omaisuus, asiakirja tai tieto, jota voidaan käyttää todisteena rikosasiassa tai joka on viety rikoksella joltakulta tai joka tuomitaan menetetyksi.

11. Vaara- ja vahinkotilanteita koskevasta etsinnästä säädetään poliisilain 2 luvun 6 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan poliisimiehellä on oikeus päästä kotirauhan tai julkisrauhan suojaamaan tilaan tai muuhun paikkaan tai tilaan tai muuhun paikkaan, johon ei ole yleistä pääsyä, taikka kulkuneuvoon ja suorittaa siellä tarvittaessa etsintä, jos on perusteltua syytä olettaa, että henkeä, terveyttä tai henkilökohtaista vapautta vaarantava tai huomattavaa omaisuus- tai ympäristövahinkoa aiheuttava teko tai tapahtuma on välittömästi uhkaamassa tai käynnissä. Edellytyksenä on lisäksi, että toimenpide on välttämätön vaaran tai vahingon estämiseksi taikka räjähdysaineiden, aseiden tai muiden vaarallisten aineiden ja esineiden etsimiseksi ja haltuun ottamiseksi. Mainittuun lukuun sittemmin lisätty 6 a § (625/2017) ei tule tässä asiassa sovellettavaksi.

12. Korkein oikeus toteaa, että käsiteltävänä olevassa asiassa etsintäpöytäkirjan kirjaukset etsinnän oikeudellisesta perusteesta ovat edellä kohdassa 3 kuvatulla tavalla ristiriitaisia. Toisaalta ne viittaavat pakkokeinolain mukaiseen yleiseen kotietsintään ja toisaalta poliisilain mukaiseen etsintään ampuma-aseiden väliaikaiseksi haltuunottamiseksi. Jälkimmäistä vaihtoehtoa tukee etsintämääräyksen antaneen rikoskomisarion käsitys etsinnän perusteesta ja etsintäpöytäkirjan kirjaukset etsinnän tarkoituksesta ampuma-aseiden haltuunsaamiseksi. Niin kuin hovioikeus on todennut, etsintäpöytäkirjan viittaukset pakkokeinolain mukaiseen etsintään ovat voineet osaltaan selittyä poliisin tietojärjestelmiin liittyvillä seikoilla. Korkein oikeus katsoo siten alempien oikeuksien tavoin, että kyse on ollut poliisilain 2 luvun 6 §:n ja ampuma-aselain 97 §:n nojalla suoritetusta etsinnästä. Arvioitavaksi tulee tämän jälkeen, onko A voinut saattaa tällaisen etsinnän laillisuuden käräjäoikeuden tutkittavaksi.

Etsinnän saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi

13. Suomessa toimitettua kotietsintää koskeneissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa Harju v. Suomi 15.2.2011 ja Heino v. Suomi 15.2.2011 katsottiin Suomen rikkoneen kotirauhaa suojaavaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, koska kotimainen lainsäädäntö ei sisältänyt riittäviä oikeusturvakeinoja joko ennen kotietsintää tai sen jälkeen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen vuoksi lisättiin 1.8.2011 voimaan tulleella lailla (871/2011) vanhaan pakkokeinolakiin (450/1987) 5 luvun 7 a §, joka sanamuodoltaan vastaa voimassa olevaa pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ää (ks. LaVM 44/2010 vp s. 34). Lainkohdan mukaan sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on toimitettu, tuomioistuimen on todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty 5 tai 6 §:n edellyttämällä tavalla.

14. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:40 katsonut, että koska tilitoimiston toimitilat kuuluvat ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun kodin suojan piiriin, tilitoimistolla oli oikeus saattaa toimitiloissaan suoritettujen etsintöjen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi riippumatta siitä, pidettiinkö etsintöjä pakkokeinolain käsitteistön mukaan erityisinä kotietsintöinä vai paikanetsintöinä (kohta 17). Ratkaisussa KKO 2018:77 on katsottu, että kotietsinnän yhteydessä toimitetun laite-etsinnän edellytykset tuli voida saattaa jälkikäteen tuomioistuimen tutkittavaksi. Myöskään takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaiseen aineistoon oletettavasti ulottuvaa laite-etsintää ei ollut perusteltua asettaa erityiseen kotietsintään nähden eri asemaan jälkikäteisten oikeusturvakeinojen suhteen (kohdat 15 ja 19).

15. Toisaalta ratkaisussa KKO 2019:23 on katsottu, että paikanetsintä ei ollut vaikutuksiltaan tai menettelyltään vastannut kotietsintää, kun se oli kohdistunut henkilöautoon, jota ei ollut käytetty asumiseen ja joka ei muutoinkaan nauttinut kodin suojaa. Näin ollen rikoksesta epäillyllä autoa kuljettaneella henkilöllä ei katsottu olleen oikeutta saattaa paikanetsintää tuomioistuimen tutkittavaksi (kohdat 16–18).

16. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään antanut merkitystä poliisiviranomaisen toimenpiteiden tosiasialliselle sisällölle ja vaikutukselle niiden oikeudellisen muodon tai luokittelun sijaan (esim. Bože v. Latvia 18.5.2017, kohdat 68 ja 77). Etsintää on pidetty vakavana puuttumisena yksilön kotirauhan suojaan (esim. Petri Sallinen ja muut v. Suomi 27.9.2005, kohta 90 sekä Sorvisto v. Suomi 13.1.2009, kohta 118).

17. Mahdollisuus saattaa kodin suojaa loukkaava etsintä tuomioistuimen käsiteltäväksi tarkoittaa, että toimenpiteen kohteena oleva henkilö voi kyseenalaistaa etsinnän laillisuuden ja saada asianmukaisen hyvityksen tai oikaisun laittomasti määrätyn tai suoritetun etsinnän johdosta. Se, että henkilöllä on esimerkiksi oikeus vaatia etsinnän suorittaneille virkamiehille kurinpitoseuraamuksia, ei ole kotirauhaa ja yksityisyyttä riittävästi suojaava oikeusturvakeino (esim. Posevini v. Bulgaria 19.1.2017, kohta 84). Vastaavasti myöskään mahdollisuus turvautua yleiseen hallintokanteluun ei ole riittävä ja tehokas oikeusturvan tae kotirauhan piiriin kohdistetun etsinnän laillisuuden tutkimiseksi.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

18. Korkein oikeus toteaa, että oikeus saattaa etsinnän lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi koskee pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan vain kotietsintää. Poliisilaissa tai ampuma-aselaissa ei ole säännöksiä niissä tarkoitetun etsinnän saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi tai viittausta pakkokeinolain mainittuun säännökseen.

19. Tässä asiassa etsintä on kohdistunut A:n asuntoon eli kotirauhan piiriin. Korkein oikeus toteaa, että etsintä on vastannut monelta osin vaikutuksiltaan ja menettelyltään yleistä kotietsintää, vaikka sen tarkoituksena onkin ollut saada ampuma-aseet poliisin haltuun sen sijaan, että tarkoituksena olisi ollut kerätä todisteita rikosepäilyn tutkintaa varten. A:n näkökulmasta etsinnän puuttuminen kodin suojaan ei ole tuntuvuudeltaan juurikaan eronnut yleisen kotietsinnän vastaavista vaikutuksista. Tämä puoltaa tulkintaa, että tällaisessa tilanteessa poliisilain ja ampuma-aselain nojalla suoritettua, asuntoon kohdistuvaa etsintää ei ole tuomioistuinkontrollin kannalta perusteltua asettaa eri asemaan yleiseen kotietsintään nähden.

20. Etsinnän suorittaneen poliisin virkamiehen etsintäpöytäkirjaan kirjaamat ja poliisin tietojärjestelmästä sellaisenaan tulleet merkinnät etsinnän perusteesta ovat lisäksi olleet harhaanjohtavia ja ristiriitaisia. Pöytäkirjassa esitetyt keskenään yhteensovittamattomat käsitykset A:n asuntoon tehdyn etsinnän perusteesta ilmentävät osaltaan sitä, että poliisilain ja ampuma-aselain nojalla suoritettu etsintä on myös käytännössä vastannut yleistä kotietsintää.

21. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Koska poliisilain ja ampuma-aselain nojalla suoritettu etsintä A:n asuntoon on edellä todetuin tavoin vastannut vaikutuksiltaan ja menettelyltään yleistä kotietsintää, Korkein oikeus katsoo, että etsinnän laillisuus on voitava saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi sen kontrolloimiseksi, että perustuslain 10 §:ssä turvattu kotirauha ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan tarkoittama kodin suoja toteutuvat.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

22. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että myös poliisilain ja ampuma-aselain nojalla tehty etsintä, joka on toimitettu kodin suojaa nauttivassa paikassa ja joka on vaikutuksiltaan ja menettelyltään vastannut kotietsintää, voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi sekä etsinnän lainmukaisten edellytysten että noudatetun menettelyn osalta. Korkein oikeus katsoo siten, että A:lla on ollut oikeus saattaa asunnossaan suoritetun etsinnän laillisuus käräjäoikeuden tutkittavaksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Vantaan käräjäoikeuden sijaan tulleen Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tulee ottaa asia omasta aloitteestaan viivytyksettä käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Tatu Leppänen, Mika Ilveskero ja Juha Mäkelä. Esittelijä Teemu Vanhanen.