KKO:2019:87

L asiakirjain kuolettamisesta 1 §, 10 §
UK 4 luku 32 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Helsingin ulosottoviraston ulosottomies oli päätöksillään 29.6.2006 ja 25.3.2011 keinotekoisen järjestelyn sivuuttamista koskevien säännösten nojalla ulosmitannut B Oy:n nimissä olevat kolmen eri osakehuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet A:n velkojen suoritukseksi. Ulosmittauspäätökset olivat tulleet lainvoimaisiksi.

Ulosmitattujen osakkeiden osakekirjoja ei ollut saatu ulosottomiehen haltuun eikä niiden olinpaikasta ollut saatu selvyyttä ulosottomenettelyssä. Kun osakekirjoja ei löydetty, ulosottovirasto haki ulosottokaaren 4 luvun 32 §:n mukaisesti Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa osakekirjojen kuolettamista.

Käräjäoikeus julkaisi virallisessa lehdessä 1.10.2014 kuulutuksen, jolla se taho, jonka hallussa ulosmitattuja osakkeita koskevat osakekirjat olivat, kutsuttiin näyttämään ne käräjäoikeudelle viimeistään 15.1.2015 ja esittämään vaatimuksensa niihin.

B Oy toimitti käräjäoikeudelle oikeaksi todistetut jäljennökset osakekirjoista ja vastusti ulosottoviraston hakemusta kertoen, etteivät osakekirjat olleet kadoksissa, hukassa tai turmeltuneet, vaan ne olivat tallella alkuperäiskappaleina Luxemburgissa. B Oy:n mukaan aiemmin pankissa C pantattuina olleet osakirjat oli luovutettu sille 21.11.2014, jolloin B Oy oli pantannut osakekirjat luxemburgilaiselle yhtiölle D siltä saamansa lainan vakuudeksi.

Ulosottovirasto lausui, että B Oy:n puolesta yhtiön D kanssa 21.11.2014 panttaussopimuksen allekirjoittaneen E:n tiedossa oli tuolloin ollut, että osakkeet oli lainvoimaisesti ulosmitattu, eikä B Oy:llä sen vuoksi ollut osakkeisiin liittyvää määräysvaltaa ja panttauskompetenssia. Kysymys ei myöskään ollut ollut aidosta panttauksesta, vaan yhtiö D oli tosiasiassa ottanut osakekirjat haltuunsa estääkseen ulosmittauksen täytäntöönpanon.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden päätös 29.1.2016 nro 16/5

Asianosaisten suostumuksin ja enemmän viivytyksen välttämiseksi käräjäoikeus otti hakemuksen ratkaistavakseen osoittamatta asianosaisia asiakirjain kuolettamisesta annetun lain (kuolettamislaki) 11 §:n 2 momentin mukaisesti riitelemään esitetyistä väitteistä erillisessä oikeudenkäynnissä.

Käräjäoikeus katsoi, että osakekirjat olivat kuolettamislain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla joutuneet hukkaan, kun ulosottoviranomaisella ei ollut mahdollisuutta saada niitä haltuunsa. Se seikka, että osakekirjojen fyysinen olinpaikka Luxemburgissa oli riidattomasti tiedossa, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin.

Käräjäoikeus katsoi, että kuoletettavaksi haetut osakekirjat olivat edelleen hukassa ulosottovirastolta niiden laillisena haltijana, vaikka ne oli esitetty alkuperäisinä Luxemburgissa julkiselle notaarille. Alkuperäisten osakekirjojen esittämisellä käräjäoikeuden sijasta julkiselle notaarille ei voitu täyttää kuolettamislain mukaista vaatimusta asiakirjan esittämisestä. Asiakirjan kuolettamisen kohteena voi olla nimenomaan sellainen asiakirja, johon liittyvä oikeus perustui juuri asiakirjan hallintaan, ja asiakirjan tarkoittamaa oikeutta voitiin toteuttaa vain esittämällä asiakirja alkuperäisenä.

Käräjäoikeus totesi, että osakkeet oli ulosmitattu lainvoimaisesti ja osakekirjojen haltijaa oli käräjäoikeuden kuulutuksella kehotettu niiden esittämiseen jo ennen Luxemburgissa 21.11.2014 tapahtuneeksi väitettyä panttausta. Näin tapahtunut panttaus saattoi olla ulosottoviranomaiseen nähden tehokas vain, mikäli uusi pantinsaaja ei tiennyt eikä tämän olisi pitänytkään tietää osakkeiden ulosmittauksesta. Vastaanottamansa selvityksen perusteella käräjäoikeus katsoi, ettei panttaus yhtiölle D ollut tehokas, koska sitä panttauksessa edustanut F oli tiennyt tai hänen olisi joka tapauksessa pitänyt tietää osakkeisiin kohdistuneesta ulosmittauksesta. Yhtiöllä D ei siten voinut olla parempaa oikeutta osakekirjoihin kuin hakijana olevalla ulosottovirastolla.

Käräjäoikeus totesi lisäksi F:n kertomuksen viittaavan vahvasti siihen, että yhtiö D oli tosiasiallisesti ollut jonkinlaisen bulvaanin asemassa toteutetussa järjestelyssä. Käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että kysymyksessä olisi todellinen laina- ja vakuusjärjestely, vaan katsoi todennäköiseksi, että järjestely oli tekaistu estämään se, että ulosottoviranomainen saa osakekirjat haltuunsa.

Käräjäoikeus julisti kaikki kolme osakekirjaa kuoletetuiksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mika Illman.

Turun hovioikeuden päätös 30.11.2016 nro 1184

B Oy valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, että väite osakekirjojen luovutuksesta yhtiölle D sai tukea F:n kertomuksesta sekä esitetyistä kirjallisista todisteista. Ulosottovirastokaan ei ollut kiistänyt, etteikö osakekirjojen luovutus yhtiölle D olisi tapahtunut F:n kertomalla tavalla, vaan oli ainoastaan katsonut, ettei luovutusta ollut pidettävä todellisena panttauksena. Hovioikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi, että osakekirjat oli luovutettu yhtiölle D. Koska asiakirjat olivat olemassa ja niiden sijaintipaikka oli tiedossa, ne eivät olleet kadonneet tai turmeltuneet kuolettamislain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Näin ollen ulosottoviraston hakemus niiden kuolettamisesta oli hylättävä. Hovioikeus totesi, että kysymys panttioikeuden pätevyydestä ei kuulunut kuolettamislain soveltamisalaan.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi ulosottoviraston hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marianne Salonen, Erkki Reijonen ja Camilla Mäkinen. Esittelijä Rickard Grönqvist.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Ulosottovirastolle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan ulosottovirasto vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Vastauksessaan B Oy vaati, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A:n veloista on keinotekoisen järjestelyn sivuuttamista koskevien säännösten nojalla ulosmitattu kahden asunto-osakeyhtiön osakkeita. Ulosmitattujen osakkeiden omistajaksi on asunto-osakeyhtiöiden osakasluetteloissa merkitty B Oy. Ulosmittauspäätökset ovat lainvoimaisia.

2. Ulosottomies ei ole saanut haltuunsa ulosmitattuja osakkeita koskevia osakekirjoja, eikä osakekirjojen olinpaikkaa ole kyetty selvittämään ulosottomenettelyssä. Osakkeita ei ole siten voitu myydä täytäntöönpanon loppuun saattamiseksi, ja ulosottomies on hakenut osakekirjojen kuolettamista.

3. Asiakirjain kuolettamisesta annetun lain (kuolettamislaki) 6 §:n mukainen kuulutus on julkaistu virallisessa lehdessä 1.10.2014. Se, jonka hallussa kyseiset osakekirjat ovat, on kuulutuksessa kutsuttu esittämään osakekirjat käräjäoikeudelle viimeistään 15.1.2015 sekä samalla esittämään vaatimuksensa niihin uhalla, että osakekirjat kuoletetaan.

4. Osakekirjoja ei ole määräajassa toimitettu käräjäoikeudelle. Sen sijaan B Oy on 12.1.2015 toimittanut käräjäoikeudelle julkisen notaarin Luxemburgissa 8.12.2014 oikeaksi todistamat jäljennökset osakekirjoista ja esittänyt väitteen siitä, etteivät osakekirjat ole kadoksissa, hukassa tai turmeltuneet, vaan ne ovat tallella alkuperäiskappaleina Luxemburgissa. B Oy on ilmoittanut pantanneensa osakkeet 21.11.2014 luxemburgilaiselle yhtiölle D. B Oy on myös esittänyt selvitystä osakkeiden panttausta koskevan väitteensä tueksi.

5. Panttivelkojaksi väitetty yhtiö D ei ole osallistunut osakekirjojen kuolettamista koskevan asian käsittelyyn, vaikka yhtiöllä on ollut tieto asian vireilläolosta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, täyttyvätkö osakekirjojen kuolettamisen edellytykset, kun käräjäoikeudelle ei ole esitetty kuoletettavaksi haettuja asiakirjoja alkuperäisinä vaan julkisen notaarin oikeaksi todistamina jäljennöksinä ja kun asiakirjojen on kerrottu olevan tallella ja panttina Luxemburgissa.

Sovellettavat säännökset

7. Ulosottomiehen puhevalta perustuu ulosottokaaren 4 luvun 32 §:ään, jonka mukaan ulosottomies saa hakea asiakirjan kuolettamista, jos se on välttämätöntä ulosmittauksen toteuttamiseksi tai varmistamiseksi. Ulosottomiehen oikeus saada ulosmitattuja osakkeita koskevat osakekirjat haltuunsa ilmenee mainitun luvun 31 §:n 2 momentista, jonka mukaan ulosottomiehen tulee ottaa haltuunsa sellaiset velalliselle kuuluvat asiakirjat, joista käy ilmi omistusoikeus ulosmitattuun omaisuuteen. Saman luvun 44 §:n 1 momentin mukaan panttioikeus velallisen omaisuuteen ei estä kyseisen omaisuuden ulosmittaamista muusta saatavasta. Velkoja, jolla on ulosmitattu omaisuus hallussaan panttioikeuden perusteella, on velvollinen antamaan omaisuuden välittömästi ulosottomiehelle. Panttivelkojan maksunsaantioikeudet turvataan ulosottomyyntiä ja varojen tilitystä koskevissa ulosottokaaren 5 ja 6 luvun säännöksissä.

8. Kuolettamislain 1 §:n mukaan kadonnut tai turmeltunut osakekirja voidaan kuolettaa siten kuin mainitussa laissa säädetään.

9. Kuolettamislain 6 §:n mukaan kuolettamishakemusta käsittelevän tuomioistuimen on, kuuluttamalla siten kuin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 10 §:ssä säädetään, kutsuttava se, jonka hallussa asiakirja on, viimeistään määräpäivänä näyttämään asiakirja tuomioistuimelle ja ilmoittamaan vaatimuksensa siihen uhalla, että asiakirja muuten tuomioistuimen päätöksellä kuoletetaan.

10. Kuolettamislain 10 §:n mukaan tuomioistuimen on julistettava asiakirja kuoletetuksi, ellei tiedoksipanoaikana tai ennen asian ottamista ratkaistavaksi asiakirjaa ole näytetty tai muuta väitettä hakemusta vastaan esitetty. Lain 11 §:n 1 momentin mukaan, jos kuulutuksella etsitty asiakirja näytetään, antakoon oikeus, ennen asian raukeamista, hakijan saada siitä tiedon. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos asiakirjaa näyttämättä tehdään väite hakemusta vastaan, osoittakoon oikeus, ellei havaita, että väite ilmeisesti on hylättävä, asianomaiset määräajan kuluessa erikseen riitelemään väitteestä.

Ovatko osakekirjat kadoksissa?

11. Korkein oikeus toteaa, että B Oy on toimittanut käräjäoikeudelle julkisen notaarin oikeaksi todistamat ja apostille-todistuksella varustetut jäljennökset kuoletettavaksi haetuista osakekirjoista kuulutuksessa varatussa määräajassa. Asiassa tulee ensiksi arvioitavaksi se, voidaanko hakemuksen kohteena olevia osakekirjoja pitää kuolettamislain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kadonneina, kun oikeaksi todistettujen jäljennösten esittämisen perusteella on todennäköistä, että osakekirjat ovat edelleen tallessa.

12. Osakekirjojen kuolettamista on hakenut ulosottomies. Ulosottomiehelle on säädetty ulosottokaaren 4 luvun 32 §:ssä mahdollisuus hakea asiakirjan kuolettamista ulosoton turvaamistoimena, jos se on välttämätöntä ulosmittauksen toteuttamiseksi tai varmistamiseksi. Ulosottokaaren esitöissä on todettu ongelmia käytännössä aiheutuneen tilanteissa, joissa ulosottomies ei ole saanut haltuunsa esimerkiksi ulosmitattua saatavaa koskevaa juoksevaa velkakirjaa tai siihen rinnastettavaa asiakirjaa, kun ulosottomiehen oikeus hakea tällaisen asiakirjan kuolettamista on ollut epäselvä (HE 13/2005 vp s. 67).

13. Kuolettamismenettelyn tarkoituksena on kuolettamislain esitöiden mukaan turvata asiakirjan tahtomattaan menettäneelle haltijalle hänellä asiakirjan haltijana ollut oikeudellinen asema. Ellei kuolettamista tapahtuisi, olisi asiakirjan menettäjällä käytettävänä ainoastaan palautuskanne sitä vastaan, jolle asiakirja katoamisen jälkeen on joutunut. Edelleen esitöissä on todettu, että tätä kannetta käyttäen asiakirjan menettäjä kuitenkin vain harvoin saattaisi onnistua ehkäisemään sen, ettei asiakirjan haltijalle täytettävä suoritus joutuisi vääriin käsiin (HE 26/1937 vp s. 1).

14. Korkein oikeus katsoo, että tämä kuolettamislain esityölausuma tukee oikeudellista arviota, jonka mukaan asiakirjaa voidaan pitää kadonneena myös tilanteessa, jossa asiakirja on kadonnut sen oikealta haltijalta vastoin tämän tahtoa, vaikka hakija tietää asiakirjan olevan tallessa ja jopa sen, kuka pitää asiakirjaa hallussaan. Pakkotäytäntöönpanossa tarve asiakirjan kuolettamiseen voi johtua esimerkiksi siitä, että velallinen on saattanut ulosmitatun arvopaperin ulosottomiehen ulottumattomiin eikä ulosottokaaren mukaisista pakkokeinoista huolimatta luovuta sitä ulosottomiehelle.

15. Kuolettamisen edellytyksiä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös se, että asiakirjan kuolettamisen tarkoituksena on palauttaa asiakirjan tallella oloa vastaava oikeustila. Kuolettaminen ei luo parempaa oikeutta hakijalle kuin hänellä olisi siinä tapauksessa, että asiakirja olisi hänen hallussaan. Myöskään velkojan panttioikeus ei raukea, vaikka sen kohteena oleva arvopaperi ulosottomiehen hakemuksesta kuoletetaan, vaan panttisaatava voidaan valvoa ja selvittää ulosottomenettelyn yhteydessä.

16. Kuolettamislain 16 §:stä ilmenee, että menestyneen hakemuksen tehneen hakijan oikeudellinen asema on kuolettamisen jälkeen samanlainen kuin siinä tapauksessa, että hän olisi asiakirjan haltija. Kun ulosottomiehelle on ulosottokaaressa säädetty oikeus hakea asiakirjan kuolettamista, ulosottomiehelle on samalla annettu samanlainen oikeudellinen asema kuin muillekin asiakirjan kuolettamisen hakijoille. Ulosottomies voi siten vaatia myös uutta asiakirjaa annettavaksi kuoletetun sijaan.

17. Esillä olevassa asiassa ulosottomies on pyrkinyt saamaan haltuunsa lainvoimaisesti ulosmitattuja osakkeita koskevat osakekirjat siinä onnistumatta. Tämän vuoksi täytäntöönpanon loppuunsaattaminen ei ole ollut mahdollista. Kun suomalaisella ulosottomiehellä on toimivalta suorittaa täytäntöönpanotoimia vain Suomessa, ulosottomiehellä ei ole ollut käytettävissään vaihtoehtoista tehokasta oikeuskeinoa saadakseen ne haltuunsa.

18. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa kyse on sellaisesta asiakirjan katoamisesta tai muusta hukkaan joutumisesta, johon ulosottomiehelle säädetyllä oikeudella hakea kuolettamista on pyritty puuttumaan. Näin ollen pelkästään se, että osakekirjat asiassa esitetyn selvityksen mukaan todennäköisesti ovat edelleen tallella ja mahdollisesti velan vakuutena, ei estä niiden kuolettamista, jos asiakirjoja ei kuulutuksesta huolimatta esitetä asetetussa määräajassa. Asian ratkaisemiseksi ei ole tarpeen tutkia väitetyn panttioikeuden sitovuutta.

Jäljennösten esittämisen merkitys

19. Seuraavaksi tulee arvioitavaksi, estääkö se osakekirjojen julistamisen kuoletetuksi, että B Oy on toimittanut käräjäoikeudelle oikeaksi todistetut jäljennökset osakekirjoista.

20. Kuolettamislain 10 ja 11 §:ssä on säädetty, että asiakirjan näyttäminen tuomioistuimelle johtaa hakemuksen raukeamiseen. Kuolettamislaissa mainitaan asiakirjan jäljennös vain sen 4 §:ssä, jonka mukaan kuolettamista hakevan on annettava tuomioistuimelle asiakirjasta oikeaksi todistettu jäljennös tai muu sellainen selvitys asiakirjasta, jonka perusteella se voidaan tuntea. Korkein oikeus toteaa, että jo lain sanamuodon mukaisesti on kuoletettavaksi haettu asiakirja lähtökohtaisesti esitettävä sen haltijan toimesta alkuperäisenä kuolettamishakemuksen torjumiseksi.

21. Korkein oikeus toteaa, että pelkästään oikeaksi todistetun jäljennöksen esittäminen ei yleensä riitä osoittamaan, että asiakirja on edelleen tallella ja sen esittävän tahon hallussa. Vaatimusta asiakirjan esittämisestä alkuperäisenä tukee myös se edellä esitetty Korkeimman oikeuden johtopäätös, jonka mukaan kuolettamislain edellyttämällä tavalla kadonneena voidaan pitää asiakirjan oikean haltijan tavoittamattomissa olevaa asiakirjaa.

22. Korkein oikeus katsoo, että myöskään osakekirjojen oikeaksi todistettujen jäljennösten esittäminen ei johda siihen, että kuolettamishakemus olisi hylättävä.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

23. Edellä selostetuin perustein Korkein oikeus katsoo, että B Oy:n kuolettamishakemusta vastaan esittämät väitteet eivät johda hakemuksen hylkäämiseen. Osakekirjojen kuolettamisen edellytykset ovat täyttyneet.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia jää käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo ja Asko Välimaa. Esittelijä Mervi Pere.