KKO:2019:86

OK 25 luku 12 § 2 mom
L sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 8 §, 10 §, 12 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta ja käsittely Pohjanmaan käräjäoikeudessa

A myötäpuolineen sekä useat muut kantajat olivat nostaneet B:n kaupunkia vastaan yhteensä 21 kannetta maanvuokrasaatavaa koskevassa asiassa. Asiat oli käräjäoikeudessa käsitelty eri diaarinumeroilla, ja käräjäoikeus oli antanut niissä erilliset tuomiot samana päivänä 14.12.2017. A myötäpuolineen olivat määräajassa ilmoittaneet tuomioon tyytymättömyyttä. Käräjäoikeuden kantajien pyynnön perusteella asettama määräaika valituksen toimittamiselle oli ollut 31.1.2018.

Kantajien asiamiehenä toiminut asianajaja C oli 30.1.2018 lähettänyt sähköpostilla A:n ja hänen myötäpuoltensa sekä 12 muun asian valituskirjelmät käräjäoikeuden virastosähköpostiin. Valitukset eivät kuitenkaan olleet saapuneet perille käräjäoikeuden sähköpostiin. Seuraavana päivänä 31.1.2018 hän oli toimittanut uudelleen yhden asian korjatun valitusasiakirjan, joka oli saapunut perille käräjäoikeuteen.

Viimeksi mainitun asian käsittelyn yhteydessä oli myöhemmin hovioikeudessa tullut ilmi, että käräjäoikeus ei ollut vastaanottanut A:n ja hänen myötäpuoltensa sekä 11 muun asian valitusasiakirjoja. C oli tämän jälkeen toimittanut valitusasiakirjat uudelleen käräjäoikeuden virastosähköpostiin 6.6.2018.

Käräjäoikeuden päätös 12.6.2018

Käräjäoikeus totesi muiden ohella A:n ja hänen myötäpuoltensa valituksen tutkimista koskevassa päätöksessään, että määräaika valitusten toimittamiselle oli ollut 31.1.2018. Yhden jutun kantajat olivat määräpäivänä toimittaneet valituksen käräjäoikeuden virastosähköpostiin ilmoittaen, että kysymys oli edellisenä päivänä lähetetyn valituskirjelmän täydentämisestä. Muiden asioiden valituksista ei ollut tässä yhteydessä mainittu. Käräjäoikeus oli todennut täydennyksen tulleen määräajan sisällä ja toimittanut siihen asiaan liittyneet asiakirjat hovioikeuteen. Käräjäoikeuden käsitys oli ollut, että vain tämän yhden jutun osalta oli päätetty hakea valitusteitse oikaisua.

Käräjäoikeus totesi hovioikeudesta tulleen sittemmin tieto, että muissakin asioissa oli jo 30.1.2018 lähetetty valituskirjelmät sähköisessä muodossa käräjäoikeuden virastosähköpostiin. Syy siihen, etteivät nämä olleet kirjautuneet käräjäoikeuden järjestelmään, oli Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskuksesta (Valtori) saatujen tietojen mukaan ollut seuraava: Kantajien asiamies oli lähettänyt valituskirjelmät kahden erillisen sähköpostiviestin liitteinä. Molempien viestien laajuus oli ollut noin 37 megatavua. Palvelimen kapasiteetti vastaanottaa tiedostoja oli siihen aikaan ollut noin 20 megatavua, joten viestit eivät olleet tulleet perille. Tästä olisi Valtorin mukaan pitänyt mennä virheilmoitus lähettäjälle, minkä kantajien asiamies oli kiistänyt saaneensa. Toisaalta hän ei ollut saanut myöskään vastaanottokuittausta. Kevään 2018 aikana 20 megatavun raja oli nostettu 50 megatavuun, mikä selitti sen, että samat viestit olivat sittemmin 6.6.2018 tulleet läpi ja kirjautuneet käräjäoikeuden virastosähköpostiin saapuneiksi.

Käräjäoikeus totesi, että syyn valitusten perilletulon estymiseen oli osoitettu olleen lähetysten liian suuri koko. Käräjäoikeus katsoi, ettei tiedostojen kokoon liittyvää rajoitusta sinänsä voitu pitää toiminnallisena virheellisyytenä. Tällaiset rajoitukset kuuluivat yleisesti tietoteknisten järjestelmien luonteeseen. Nämä rajoitukset oli nimenomaan otettu huomioon säätämällä viranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa lähettäjälle perille saapuneesta viestistä. Näin järjestelmä toimi myös Pohjanmaan käräjäoikeudessa, ja kantajien asiamiehen olisi pitänyt varmistaa perilletulo tällaisen vastaanottokuittauksen kautta.

Siitä kantajien esittämästä väitteestä, että käräjäoikeuden olisi yhden valituskirjelmän täydentämisen yhteydessä tullut huomata puuttuva alkuperäinen valitus ja sen kautta muidenkin valitusten puuttuminen, käräjäoikeus lausui, että täydentämisen lähetteessä oli puhuttu vain tästä nimenomaisesta valituksesta, ei muista. Kun uusi valituskirjelmä oli ollut itsenäinen asiakirja, joka sekin oli saapunut valitusajan sisällä, ei ollut ollut varsinaista syytä hakea esille alkuperäistä asiakirjaa. Käräjäoikeudessa oli tosin ihmetelty, miksi valitus oli rajoitettu sellaiseen kanteeseen, jossa kantajapuoli oli pääosin voittanut jutun. Käräjäoikeudessa oli kuitenkin ajateltu, että asiassa oltiin hakemassa periaatteellista ratkaisua, jonka jälkeen vastapuolen kanssa olisi voitu sopia vuokratasosta.

Käräjäoikeuden mukaan kantajat eivät voineet edellyttää, että käräjäoikeuden henkilökunta kaiken muun työn ohella olisi vastuussa tällaisen tilanteen selvittämisestä ja että tällaisen vastuun laiminlyönti oikeuttaisi poikkeamisen perussäännöstä eli lähettäjän vastuusta asiakirjan perilletulosta. Ainoa peruste poikkeukseen olisi, että käräjäoikeudesta olisi, joko automaattisesti taikka henkilökohtaisesti, vahvistettu, että valitukset olivat saapuneet ja olivat käräjäoikeuden käytettävissä.

Käräjäoikeus jätti A:n ja hänen myötäpuoltensa valituksen tutkimatta.

Asian on ratkaissut laamanni Daniel Allén.

Vaasan hovioikeuden päätös 13.9.2018 nro 395

A myötäpuolineen valittivat käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen ja vaativat, että valitus tutkitaan.

Hovioikeus totesi Valtorilta ja C:ltä saatujen tietojen perusteella selvinneen, että C oli lähettänyt Valtorin ylläpitämässä sähköpostijärjestelmässä olevaan Pohjanmaan käräjäoikeuden virastosähköpostiin 30.1.2018 valitusasiakirjat 13 valitusasiassa, joissa vastapuolena oli B. Valtorin tietojen mukaan ensimmäinen kello 18:14:24 saapunut lähetys oli ollut kooltaan 37 megatavua ja toinen kello 18:33:27 saapunut lähetys 36,8 megatavua. C:n omasta sähköpostistaan toimittaman lähetettyjen sähköpostien kansion tulosteen mukaan hän oli lähettänyt 17.41 ja 17.51 molemmilla kerroilla otsikolla valitus varustetun 26 megatavun suuruisen viestin.

Valtorin hovioikeudelle antaman lausunnon mukaan he eivät pystyneet enää tarkasti selvittämään, kuinka suuria tiedostoja Pohjanmaan käräjäoikeuden virastosähköposti oli tammikuussa 2018 pystynyt vastaanottamaan. Valtorin mukaan valtionhallinnon sähköpostijärjestelmän nettisuoja oli ollut tuolloin 50 megatavua ja Valtion yhteisen viestintäratkaisun (Vyvi) 20 megatavua. Valtorin mukaan Vyviin kuuluvien tuomioistuinten virastosähköpostien kohdalla raja oli ollut korkeampi kuin mainittu 20 megatavua. Valtorin käräjäoikeudelle ja hovioikeudelle toimittamien selvitysten mukaan C:n 30.1.2018 toimittamat tiedostot olivat kuitenkin olleet reilusti ylisuuria ja niiden perilletulo olisi edellyttänyt teknistä häiriötä. Valtorin mukaan Vyvin tiedostokoon raja oli maalis–huhtikuussa 2018 nostettu 50 megatavuun.

C:n 31.1.2018 lähettämien valitusasiakirjojen koko oli ollut Valtorin mukaan 7,7 megatavua ja C:n toimittaman sähköpostin kansion tulosteen mukaan 5 megatavua. Tämän yhden asian valitusasiakirjat olivat olleet kooltaan huomattavasti pienempiä kuin edellisenä päivänä lähetetyt kaksi useiden asioiden valitusasiakirjat sisältänyttä viestiä. Järjestelmä oli toiminut asianmukaisesti vastaanottaessaan sen. Sen perillemeno ei osoittanut, että sähköpostijärjestelmässä olisi ollut edellisenä päivänä toimintahäiriö. Valtorin hankkimien selvitysten mukaan sähköpostijärjestelmässä ei muutoinkaan ollut havaittu olleen 30.1.2018 laajempaa ja pidempikestoisempaa häiriötä. Kyseisenä päivänä Valtorin Portaaliin ei ollut tullut yhtään häiriöilmoitusta.

C oli ilmoittanut, ettei hän ollut saanut 30.1.2018 viestejä koskenutta virheilmoitusta tai vastaanottokuittausta. Valtori oli ilmoittanut, että järjestelmän tulisi tällaisessa tapauksessa lähettää virheilmoitus. Ajan kulumisen vuoksi tätä ei ollut kuitenkaan mahdollista tarkistaa järjestelmän lokitiedostoista. Asiassa oli hovioikeuden mukaan selvitetty, ettei C ollut saanut käräjäoikeuden virastosähköpostista vastaanottokuittausta, mutta selvittämättä oli jäänyt, että hän olisi saanut sieltä virheilmoituksen. C oli saanut 31.1.2018 lähettämästään valituksesta vastaanottokuittauksen.

Tuomioistuinten toiminnasta tiedottavalla oikeus.fi -internetsivustolla oli 29.11.2017 julkaistu ohje, jossa ilmoitettiin, että sähköpostiviestin koon liitetiedostoineen tulisi olla enintään 20 megatavua.

C oli 31.1.2018 onnistuneesti perille tulleen yhden asian valitusasiakirjojen lähetteessä pyytänyt, että hänen edellisenä päivänä lähettämänsä valituskirjelmä korvataan nyt lähetettävällä. C oli myös pahoitellut menettelystään johtuvaa vaivaa. Käräjäoikeus ei ollut ryhtynyt toimiin sen selvittämiseksi, mitä asiakirjoja oli edellisenä päivänä toimitettu.

Hovioikeus totesi sääntelyn lähtevän siitä, että tällaisessa tapauksessa vastuu myöhästymisestä on pääsäännön mukaan valitusasiakirjat toimittaneella lainoppineella asiamiehellä. Hänen vastuunsa kuitenkin väistyy, jos viranomaisen tietojärjestelmässä on toimintahäiriö tai jos tuomioistuimen henkilökunnan laiminlyönnin voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen siihen, ettei valitusasiakirjoja ole saatu määräajassa tuomioistuimen käyttöön. Vastuu väistyy myös, jos valituksen toimittaminen perille estyy sellaisesta poikkeuksellisesta syystä, johon lähettäjän ei voida kohtuudella odottaa varautuvan ja hänen katsotaan voineen luottaa siihen, että viesti saapuu perille. Sähköisesti toimitettujen asiakirjojen osalta tulee myös kiinnittää huomiota siihen, että tuomioistuimella on velvollisuus lähettää asiamiehelle vastaanottokuittaus, jonka avulla asiamies voi varmistaa viestin perillemenon.

Hovioikeus totesi valitusasiakirjojen perillemenon estyneen sen vuoksi, että useiden asioiden valitusasiakirjat käsittävä viesti liitetiedostoineen oli ollut niin suuri, että sitä ei ollut ollut mahdollista välittää käräjäoikeuden virastosähköpostiin. Asiassa ei ollut tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella olisi syytä epäillä perillemenon estyneen viranomaisen tietojärjestelmän toimimattomuudesta.

Hovioikeus totesi, että sähköpostiviestien kokoa oli varsin usein rajoitettu ja tätä seikkaa voitiin pitää yleisesti tunnettuna. Tuomioistuimen kanssa asioivia oli myös ohjeistettu tiedostokoon rajoituksista. Asiamies ei ollut saanut virastosähköpostista vakiintuneesti tuomioistuimissa käytössä olevia vastaanottokuittauksia 30.1.2018 lähettämistään viesteistä. Tällaisessa tilanteessa hänen olisi pitänyt erikseen varmistaa kooltaan suurien viestien perillemeno. Hovioikeus katsoi, ettei virheilmoituksen puuttumiselle voinut antaa tältä osin harkinnassa ratkaisevaa merkitystä. Näistä syistä viestin perillemenon estymistä ei voitu tässä tapauksessa pitää poikkeuksellisena ja ennalta arvaamattomana.

Hovioikeus totesi edelleen, että käräjäoikeuden henkilökunnalla olisi ollut mahdollisuus kiinnittää huomiota siihen, että 31.1.2018 saapuneen valituksen mukaan käräjäoikeuteen oli saapunut myös aikaisemmin asiakirjoja, joita käräjäoikeudessa ei kuitenkaan ollut ollut. Hovioikeus totesi, että 31.1.2018 toimitettujen asiakirjojen lähetteessä oli varsin selvästi ilmoitettu niiden korvaavan aikaisemmat. Kyseinen valitus oli saapunut määräajan viimeisenä päivänä. Käräjäoikeudella ei voitu katsoa olleen velvollisuutta selvittää asiaa enemmälti ainakaan samana päivänä, koska valittaja oli toimittanut käsittelykelpoiset valitusasiakirjat määräajassa. Lähetteestä ei myöskään ilmennyt, että käräjäoikeuteen olisi toimitettu muita valituksia kuin mainittu asia. Hovioikeus katsoi näistä syistä, ettei käräjäoikeuden henkilökunnan menettely ollut myötävaikuttanut myöhästymiseen. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että vastuu valitusasiakirjojen myöhässä toimittamisesta oli lähettäjällä.

Hovioikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Tapani Vasama ja hovioikeudenneuvokset Eerika Hirvelä ja Sirpa Virkkala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myötäpuolineen myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan he vaativat, että hovioikeuden päätös kumotaan ja valitus palautetaan hovioikeudessa käsiteltäväksi.

B:n kaupunki vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus oli 14.12.2017 antanut tuomiot tämän asian kantajien sekä useiden muiden samaan asiakokonaisuuteen liittyvien kantajien asioissa. Määräaika tuomioista valittamiselle oli ollut 31.1.2018. Kantajien asiamiehenä toimiva asianajaja oli 30.1.2018 eli määräajassa lähettänyt käräjäoikeuden tuomioita koskevan kantajien valituksen sekä 12 muuta valitusta kahden eri sähköpostin liitetiedostoina käräjäoikeuteen.

2. Sähköpostit eivät olleet saapuneet perille käräjäoikeuden virastosähköpostiin, eikä asiamies ollut saanut lähetyksestä vastaanottokuittausta tai virheilmoitusta.

3. Kantajien asiamies oli seuraavana päivänä, 31.1.2018 lähettänyt yhden asiakokonaisuudessa myös asianosaisena esiintyneen kantajan korjatun valituskirjelmän käräjäoikeuden virastosähköpostiin otsikolla "valitus asiassa L16/4653, päätös 17/11260". Sähköpostissaan hän oli kirjoittanut seuraavasti: "Pyydän, että eilen samaan asiaan lähettämäni valituskirjelmä korvataan tällä nyt lähetettävällä. Valittajina D ja E. Pahoittelen aiheuttamaani ylimääräistä työtä."

4. Viimeksi mainittu valitus oli saapunut perille, ja käräjäoikeus oli toimittanut sen hovioikeuteen. Käräjäoikeudesta ei ollut ilmoitettu asiamiehelle, ettei hänen sähköpostissa 31.1.2018 viittaamansa aiempi valituskirjelmä ollut saapunut perille.

5. Hovioikeudessa perille saapuneen valituksen käsittelyn yhteydessä oli sittemmin ilmennyt, että asiamies oli toimittanut käräjäoikeuteen samaan asiakokonaisuuteen liittyen 12 muutakin valituskirjelmää, jotka eivät olleet saapuneet perille. Sen vuoksi kantajien asiamies oli 6.6.2018 lähettänyt valituskirjelmät uudelleen käräjäoikeuden virastosähköpostiin.

6. Käräjäoikeus ja hovioikeus olivat pyytäneet Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskuksesta (Valtori) selvityksen sähköpostien perillemenosta. Valtorin antaman selvityksen mukaan sähköpostit olivat saapuneet määräajassa valtionhallinnon sähköpostijärjestelmään, mutta ne eivät olleet saapuneet perille käräjäoikeuden sähköpostiin, koska sähköpostit liitetiedostoineen olivat olleet liian suuria. Valtorin mukaan kumpikin sähköposti oli ollut kooltaan yli 20 megatavua. Järjestelmä ei ollut tuolloin vielä kyennyt vastaanottamaan sen kokoisia sähköposteja. Sittemmin keväällä 2018 kokorajaa oli nostettu 50 megatavuun.

7. Käräjäoikeus on Valtorin selvityksen perusteella katsonut, että valitukset eivät olleet tulleet perille, koska ne olivat olleet liian suuria. Kysymys ei ollut käräjäoikeuden tietojärjestelmässä olleesta virheellisyydestä. Käräjäoikeudessa ei ollut myöskään tapahtunut menettelyvirhettä. Asiassa ei ollut aihetta poiketa siitä pääsäännöstä, että lähettäjä vastaa sähköisen viestin perillemenosta. Käräjäoikeus on jättänyt valituksen liian myöhään tulleena tutkimatta. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Kysymyksenasettelu

8. Korkeimmassa oikeudessa on kantajien valituksen johdosta kysymys siitä, onko valitus hovioikeuteen tullut jättää tutkimatta.

Sovellettavat säännökset ja arvioinnin lähtökohdat

9. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan valitusta, jota ei ole tehty määräajassa, ei oteta tutkittavaksi.

10. Sähköisen viestin saapumista arvioidaan sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (jäljempänä asiointilaki) perusteella. Asiointilain 8 §:n mukaan sähköinen viesti toimitetaan viranomaiselle lähettäjän omalla vastuulla.

11. Asiointilain perusteluista ja oikeuskäytännöstä ilmenee, että lähettäjän vastuulle luetaan hänen oman toimintansa lisäksi myös sellaiset hänestä riippumattomat viiveet tai virheet (esimerkiksi viestin jakelun viivästys), jotka eivät ole niin poikkeuksellisia, ettei niihin ole voinut varautua (HE 17/2002 vp s. 37 sekä KKO 1990:96 ja KKO 1999:116). Lähettäjän vastuulle ei kuitenkaan lueta sellaisia tilanteita, joissa viesti jää saapumatta perille viranomaisen järjestelmässä olevan virheen vuoksi (KKO 2005:3, kohta 3 ja KKO 2011:63, kohta 5).

12. Asiointilain 10 §:n 1 momentin mukaan sähköinen viesti katsotaan saapuneeksi viranomaiselle silloin, kun se on viranomaisen käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä siten, että viestiä voidaan käsitellä. Pykälän 2 momentin mukaan, jos saapumisajankohdasta ei ole selvitystä sen johdosta, että viranomaisen käyttämä sähköinen tiedonsiirtomenetelmä on ollut epäkunnossa tai poissa käytöstä taikka selvitystä ei muusta vastaavasta syystä voida esittää, sähköinen viesti katsotaan saapuneeksi sinä ajankohtana, jona se on lähetetty, jos lähettämisajankohdasta voidaan esittää luotettava selvitys.

13. Lain perustelujen (HE 17/2002 vp s. 41) mukaan mainitun 2 momentin säännökset mahdollistavat vastanäytön esittämisen sähköisen viestin saapumisajankohdasta. Sähköinen viesti voidaan katsoa ajoissa saapuneeksi, vaikka viranomaisen tietojärjestelmän häiriö olisi estänyt viestin saapumisen ajoissa. Mainitussa ratkaisussa KKO 2005:3 (kohta 3) on todettu, että säännös koskee sanamuotonsa mukaan vain tilanteita, joissa viesti on sinänsä saapunut perille, mutta epäselvyyttä on sen saapumisajankohdasta. Säännöksestä ilmenevää periaatetta on kuitenkin ratkaisussa todetuin tavoin perusteltua noudattaa myös tilanteessa, jossa viranomaisen tiedonsiirtojärjestelmä on ollut epäkunnossa, mutta sekä viesti että sen lähettämisajankohta on sittemmin luotettavasti selvitetty.

14. Asiointilain 12 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on viipymättä ilmoitettava sähköisen asiakirjan vastaanottamisesta lähettäjälle. Ilmoitus voidaan toimittaa tietojärjestelmän välityksellä automaattisena kuittauksena tai muutoin. Vastaanottamisesta ilmoittaminen ei vaikuta asian käsittelyn edellytyksiin, joista säädetään erikseen.

15. Viimeksi mainitun lainkohdan perusteluissa (HE 17/2002 vp s. 42) todetaan, että tällainen sääntely on tarpeen sähköisen asioinnin riskien pienentämiseksi. Ilmoitus sähköisen asiakirjan saapumisesta ei ole kannanotto asian käsittelyn edellytyksiin, eikä ilmoitus sellaisenaan merkitse vielä sitä, että asia on tullut viranomaisessa vireille.

16. Kuten edellä mainitussa ratkaisussa KKO 1999:116 on todettu, arvioinnissa on otettava huomioon myös hakijan mahdollisuudet varmistautua siitä, että muutoksenhakemus on saapunut perille, ja käytettävissä olevat mahdollisuudet toimittaa muutoksenhakukirjelmä uudelleen ennen määräajan päättymistä. Asiointilaissa on asetettu viranomaiselle velvollisuus lähettää vastaanottokuittaus sähköisen viestin saapumisesta. Tällainen velvollisuus edesauttaa viestin lähettäjän mahdollisuuksia toimia vastuunsa edellyttämällä tavalla. Vastaanottokuittauksen saapumatta jääminen antaakin lähettäjälle aiheen olettaa, ettei viesti ole saapunut perille. Tällöin lähettäjän tulee muulla tavoin pyrkiä varmistumaan viestin perillemenosta.

17. Oikeuskäytännössä (KKO 2015:75, kohta 19 ja KKO 2017:89, kohta 17) määräajan jälkeenkin tullut valitus on otettu tutkittavaksi silloin, kun käräjäoikeuden menettelyssä on katsottu tapahtuneen sellainen virhe, jonka on osaltaan voitu otaksua vaikuttaneen olennaisesti siihen, että valituskirjelmä on saapunut myöhässä.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

18. Tässä asiassa selvitetyksi on tullut, ettei kantajien valitus ollut saapunut määräajassa perille käräjäoikeuden sähköpostiin siten, että se olisi ollut asiointilain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla käräjäoikeuden käytettävissä ja käräjäoikeus olisi voinut sitä käsitellä.

19. Kantajat ovat katsoneet, että valitus tulee kuitenkin tutkia, koska viestin perillemenon estyminen oli johtunut käräjäoikeuden sähköpostijärjestelmässä olleesta virheestä, kun järjestelmä ei ollut kyennyt ottamaan vastaan heidän lähettämäänsä liitetiedostoa.

20. Korkein oikeus toteaa selvitetyksi tulleen, että kantajien sähköpostiviesti oli jäänyt saapumatta perille, koska se oli ollut sähköpostijärjestelmän kapasiteettiin nähden liian suuri, noin 26–37 megatavua. Asiointilaissa ei ole sääntelyä siitä, minkä suuruisia sähköposteja viranomaisen sähköpostijärjestelmän pitää kyetä vastaanottamaan. Yleisesti tunnettuna voidaan pitää sitä, että kaikissa sähköpostijärjestelmissä saattaa olla ominaisuutena liitetiedostojen lähettämiseen liittyviä kokorajoituksia. Tällaisesta kokorajoituksesta oli myös ohjeistettu tuomioistuimissa asioivia oikeuslaitoksen verkkosivuilla.

21. Käräjäoikeuden sähköpostijärjestelmää ei siten voida pitää virheellisenä yksinomaan sen vuoksi, että se ei ollut tammikuussa 2018 kyennyt vastaanottamaan kantajien lähettämää, yli 20 megatavun suuruista sähköpostia. Kokoraja ei myöskään ollut ollut niin alhainen, ettei järjestelmä olisi kyennyt vastaanottamaan valitusasioissa tavanomaisia, suuriakin sähköposteja. Tässä arvioinnissa merkitystä ei ole myöskään sillä, että sittemmin keväällä 2018 Valtori oli nostanut sähköpostien kokorajaa. Kokorajan nostaminen ei osoita järjestelmän virheellisyyttä vaan sen, että sähköpostijärjestelmän palvelutasoa oli sittemmin pyritty parantamaan.

22. Kantajien lainoppinut asiamies ei ollut saanut lähetyksestä vastaanottokuittausta, eikä hän ollut omilla toimillaankaan pyrkinyt selvittämään viestin perillemenoa. Selvittämistoimia ei voida pitää tarpeettomina yksin sillä perusteella, ettei hän ollut saanut lähetyksestään myöskään virheilmoitusta. Asiointilaissa ei ole säädetty velvollisuudesta virheilmoituksen lähettämiseen.

23. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että sähköisen viestin perillemenon estyminen ei ollut johtunut käräjäoikeuden sähköpostijärjestelmässä olleesta virheestä, vaan siitä, että kantajat olivat laiminlyöneet huolehtia viestin perillemenosta.

24. Kantajat ovat vielä katsoneet, että valitus tulee tutkia, koska valituksen myöhästyminen oli johtunut käräjäoikeuden menettelyvirheestä 31.1.2018, kun käräjäoikeudesta ei ollut ilmoitettu, että heidän asiamiehensä sähköpostissa tuolloin viittaama aikaisempi viesti ei ollut saapunut perille.

25. Korkein oikeus toteaa, että kantajien asiamiehen edellä kohdassa 3 selostetun, toista kannetta koskeneen viestin mukaan valituskirjelmä korvasi aiemman kirjelmän samassa asiassa. Viesti oli toimitettu määräajan viimeisenä päivänä eikä sen sisältö ole antanut käräjäoikeudelle aihetta olettaa, että asiaan liittyi myös muita valituksia. Näissä olosuhteissa käräjäoikeuden henkilökunnalla ei voida katsoa olleen velvollisuutta ryhtyä kiireellisesti selvittämään asiaa, mikä olisi voinut mahdollistaa ilmoittamisen asiamiehelle tämän mainitseman aiemman viestin saapumatta jäämisestä.

26. Oikeuskäytännössä valituksen tutkimiseen johtaneina menettelyvirheinä on pidetty tilanteita, joissa kysymys on ollut selvästi laissa asetettujen velvollisuuksien vastaisesta käräjäoikeuden toiminnasta (KKO 2015:75 ja KKO 2017:89). Edellä mainitut seikat huomioon ottaen nyt ratkaistavana olevassa asiassa ei ole ollut kysymys näihin rinnastettavasta tilanteesta. Käräjäoikeudessa ei ole tapahtunut menettelyvirhettä.

27. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että valituksen jääminen saapumatta perille on johtunut lähettäjän vastuulla olleesta seikasta. Hovioikeuden päätöstä, jolla valitus on jätetty tutkimatta, ei näin ollen ole aihetta muuttaa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Pekka Koponen, Jarmo Littunen, Tatu Leppänen ja Asko Välimaa. Esittelijä Tiina Väisänen.