KKO:2019:84

Seksuaalirikos - Raiskaus - Törkeä raiskaus
Todistelu - Näytön arviointi

Diaarinumero: R2018/550
Taltionumero: 1671
Antopäivä: 3.10.2019 ECLI:FI:KKO:2019:84

Kysymys näytön arvioinnista törkeää raiskausta koskevassa asiassa.
Ks. KKO:2013:96 KKO:2019:54

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Rangaistusvaatimukset ja vastaus

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä raiskauksesta. Syytteen mukaan A oli 28.8.2015 pakottanut B:n kanssaan sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa sekä käyttämällä hyväkseen sitä, että B oli tajuttomuudesta johtuvan tiedottomuuden ja väkivallan käytöstä johtuvan pelkotilan vuoksi ollut kykenemätön puolustamaan itseään. A oli ensin maannut sängyllä vatsallaan olleen B:n päällä ja alkanut kaksin käsin kuristaa tätä kaulalta. B oli pyytänyt A:ta lopettamaan ja yrittänyt repiä tämän käsiä irti kaulalta. Tämän jälkeen A oli painanut B:n kasvoja tyynyä vasten estäen tätä huutamasta ja hengittämästä. B oli yrittänyt rimpuilla irti niin voimakkaasti, että osapuolet olivat pudonneet sängystä lattialle. Lattialla A oli pitänyt toista kättä B:n suun edessä ja toisella kädellä kuristanut B:tä niin voimakkaasti, että tämä oli menettänyt tajuntansa. B:n ollessa tajuton A oli siirtänyt B:n sängylle ja työntänyt peniksensä tämän peräaukkoon. B oli palannut tajuihinsa kesken yhdynnän ja pyytänyt A:ta lopettamaan, mutta ollut kuristamisesta aiheutuneen pelkotilan vuoksi ollut kykenemätön puolustamaan itseään. Raiskaus oli tehty erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä, kun huomioon otettiin käytetyn väkivallan laatu ja määrä sekä se, että yhdyntä oli ollut suojaamaton ja että A oli menettelyllään saattanut B:n tiedottomaan tilaan ja sen jälkeen käyttänyt B:n tiedottomuutta hyväkseen.

B yhtyi syytteeseen ja vaati, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta kasvo- ja kaula-alueen vammojen aiheuttamasta kivusta ja särystä sekä tilapäisestä haitasta, traumaperäisen stressireaktion aiheuttamasta tilapäisestä haitasta, vaikean masennuksen aiheuttamasta tilapäisestä haitasta, loukkauksesta aiheutuneesta kärsimyksestä sekä lääkäri-, asianosais- ja selvittelykuluista.

A kiisti syytteen ja korvausvaatimukset.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 25.10.2017 nro 17/142230

Asiassa oli riidatonta, että A ja B olivat sopineet maksullisen seksin harrastamisesta yökerhossa, josta he olivat poistuneet taksilla B:n asunnolle. B:n asunnolla osapuolet olivat harrastaneet B:n suostumuksen mukaisesti seksiä, joka oli käsittänyt vaginaalisen sukupuoliyhteyden ja jossa oli käytetty kondomia. Riidatonta lisäksi oli, että A oli ollut suojaamattomassa anaaliyhdynnässä B:n kanssa ja kuristanut tätä. Riidatonta oli edelleen se, että A oli poistunut B:n asunnolta noin kello viiden aikaan aamuyöllä oltuaan asunnolla sitä ennen noin kahden tunnin ajan.

Asiassa oli riitaista se, oliko B pyytänyt kuristamista vai oliko A käyttänyt väkivaltaa B:tä kohtaan. Riitaa oli lisäksi siitä, oliko B menettänyt tajuntansa ja oliko A B:n ollessa tajuton aloittanut suojaamattoman anaaliyhdynnän ja jatkanut sitä vastoin B:n tahtoa tämän palattua tajuihinsa ja pyydettyä A:ta lopettamaan. Riitaa oli vielä siitä, oliko teko tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja oliko se myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus katsoi, että B:n kertomus tapahtumainkulusta oli yksityiskohtainen, selväpiirteinen ja johdonmukainen eikä se sisältänyt mahdottomia tai vaikeasti selitettäviä seikkoja. B oli kertonut syytteen mukaisesta teosta sekä sitä edeltäneistä ja seuranneista tapahtumista olennaisilta osiltaan samalla tavalla asian esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä sekä häntä tutkineille ja hoitaneille lääkäreille ja terapeuteille.

B:n kertomusta tukivat lisäksi todistajina kuulusteltujen taksiautoilijan ja B:n ystävättären kertomukset. B oli heti teon jälkeen kertonut näille tapahtumista. Syytettä tukivat vielä B:n fyysiset vammat, joiden perusteella kuristaminen oli ollut voimakasta, sekä hänen psyykkiset oireensa, jotka oli todettu heti tapahtumien jälkeen ja joiden osalta asian käsittelyssä ei ollut tullut esiin muuta selittävää tekijää.

A:n esittämän vaihtoehtoisen tapahtumainkulun osalta käräjäoikeus katsoi, että B:n vammat eivät tukeneet A:n kertomusta, jonka mukaan hän olisi kuristanut asianomistajaa niin kevyesti, että tämä olisi kyennyt kuristamisen aikana puhumaan. B:llä todetut verenpurkaumat ja mustelmat tukivat sitä vastoin B:n kertomusta voimakkaasta kuristamisesta, jonka yhteydessä hän oli menettänyt tajuntansa. Uskottavaa ei myöskään ollut se, että B, joka ei ollut tapahtuma-aikaan ollut päihtynyt tai harkintakykyyn vaikuttavien tunteiden vallassa, olisi käytettyään ensin kondomia suostunut tuntemattoman henkilön kanssa suojaamattomaan anaaliyhdyntään ja tämän jälkeen vielä suojaamattomaan emätinyhdyntään ilman, että yhdyntöjen välillä olisi edes peseydytty.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti törkeästä raiskauksesta kolmen vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus viittasi ennakkopäätökseen KKO 2014:91, jossa vastaaja oli entuudestaan tuntematonta asianomistajaa kuristamalla ja tappamisella uhaten pakottanut tämän sukupuoliyhteyteen puistossa. Käräjäoikeus katsoi, että käsillä olleessa tapauksessa vastaaja oli kuristanut asianomistajaa niin kauan ja niin voimakkaasti, että tämä oli menettänyt tajuntansa, minkä vuoksi teko oli ankarammin arvosteltava kuin ennakkopäätöksessä. Teko ei ollut myöskään kestänyt erityisen pitkään eikä siinä ollut ollut moitittavuutta lisäävää suunnitelmallisuutta.

Lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvausta kivusta ja särystä sekä tilapäisestä haitasta, kärsimyksestä ja lääkärikuluista.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Elisa Savolainen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 25.5.2018 nro 18/122625

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte ja siihen perustuvat korvausvaatimukset hylätään ja että rangaistusta ja korvausvelvollisuutta joka tapauksessa alennetaan. A vaati toissijaisesti, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän raiskauksen asemesta raiskaukseen. B vaati vastavalituksessaan, että A:n hänelle maksettaviksi määrättyjä korvauksia korotetaan.

Hovioikeus totesi näytön arvioinnin johtopäätöksinään, että A:n ja B:n kertomukset olivat suurimmaksi osaksi yhtenevät muilta tapahtumainkulkua koskevilta osilta kuin B:n väitetyn kuristamisen, tajuttomuuden ja anaaliyhdynnässä suoritetun raiskauksen osalta.

B:n kertomuksen tueksi esitetyt todisteet, eli hänen itsensä ottamat valokuvat, kahden todistajan kertomukset ja lääketieteellinen selvitys perustuivat B:n tapahtumainkulusta kertomaan tai hänen omaan toimintaansa. Kaikki todisteet tukivat B:n kertomusta, joten olennaista oli se, voitiinko B:n kertomusta tapahtumista pitää niin johdonmukaisena ja luotettavana, että kertomuksen ja sitä tukevien todisteiden perusteella A:n syyllisyydestä ei jäänyt varteenotettavaa epäilystä. Mikäli B:n kertomuksen ja sitä tukevien todisteiden oli katsottava riittävän osoittamaan A:n syyllisyyden, oli vielä arvioitava A:n esittämää vaihtoehtoista tapahtumainkulkua.

Hovioikeus katsoi asiaa kokonaisuutena arvioituaan, että B:n kertomaan liittyi siinä määrin ristiriitaisuuksia ja vaikeasti selitettäviä piirteitä, että kertomus ei välillisten, asianomistajan kertomukseen ja toimintaan perustuvien todisteiden tukemana riittänyt osoittamaan A:n syyllistyneen syytteen teonkuvauksessa selostettuun raiskausrikokseen. A:n syyllisyydestä jäi varteenotettava epäily, joten syyte törkeästä raiskauksesta ja siihen perustuvat korvausvaatimukset hylättiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Åsa Nordlund, Johanna Ehtamo-Kettunen ja Kristian Sjöblom.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Syytäjä ja B vaativat valituksissaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja A tuomitaan törkeästä raiskauksesta 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Lisäksi B vaati, että A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvausta rikoksella aiheutetuista vahingoista ja selvittelykuluista.

B vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A ja B olivat tavanneet yökerhossa ja sopineet maksullisesta seksistä. B:n asunnolla he olivat ensin sovitulla tavalla harjoittaneet seksiä ja olleet emätinyhdynnässä käyttäen kondomia.

2. Tämän jälkeisistä tapahtumista syyttäjä ja asianomistaja B ovat vaatineet A:lle rangaistusta törkeästä raiskauksesta keskeisiltä osin seuraavan A:n menettelyn perusteella: Vastaaja oli kuristanut kaksin käsin asianomistajaa tämän vastustelusta huolimatta. Vastaaja oli painanut asianomistajan kasvot tyynyä vasten estäen tätä huutamasta ja hengittämästä ja lopulta kuristanut niin voimakkaasti, että asianomistaja oli menettänyt tajuntansa. Asianomistajan ollessa tajuttomana vastaaja oli aloittanut suojaamattoman anaaliyhdynnän. Tajuihinsa palattuaan asianomistaja oli pyytänyt vastaajaa lopettamaan, mutta vastaaja oli tästä huolimatta jatkanut yhdyntää. Asianomistaja oli ollut pelkotilansa vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään.

3. A on kiistänyt syyllisyytensä. Kuristaminen oli tapahtunut B:n omasta pyynnöstä, ja myös suojaamaton anaaliyhdyntä oli tapahtunut yhteisymmärryksessä ja B:n ollessa koko ajan tajuissaan.

4. Käräjäoikeus on tuominnut A:n syytteen mukaisesti törkeästä raiskauksesta 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen ja maksamaan B:lle vahingonkorvausta.

5. A:n valitettua tuomiosta hovioikeus on hylännyt syytteen näyttämättömänä. Hovioikeus on asiaa kokonaisuutena arvioiden katsonut, että B:n kertomukseen oli liittynyt siinä määrin ristiriitaisuuksia ja vaikeasti selitettäviä piirteitä, että kertomus ei välillisten todisteiden tukemanakaan riittävällä varmuudella osoittanut A:n syyllistyneen syytteen teonkuvauksen mukaiseen tekoon, vaan hänen syyllisyydestään on jäänyt varteenotettava epäily.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän ja B:n valitusten johdosta keskeisesti kysymys A:n ja B:n keskenään ristiriitaisten kertomusten arvioinnista ensinnäkin sen suhteen, oliko A kuristanut B:tä tämän pyynnöstä vai oliko kuristaminen tapahtunut vastoin tämän tahtoa ja ollut niin voimakasta, että B oli menettänyt tajuntansa. Lisäksi kysymys on siitä, oliko A ollut B:n kanssa suojaamattomassa anaalisessa sukupuoliyhteydessä, kun B oli ollut tajuton häneen kohdistuneen kuristamisen seurauksena ja myöhemmin tajuihinsa tultuaan ollut pelkotilansa vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään, vai oliko sukupuoliyhteys tapahtunut B:n suostumuksella.

7. Mikäli A:n näytetään menetelleen syytteessä väitetyllä tavalla, kysymys on lisäksi siitä, täyttääkö A:n syyksi luettu menettely rikoslain 20 luvun 2 §:n törkeän raiskauksen tunnusmerkistön. Mikäli menettely syyksiluetaan A:lle, kysymys on vielä rangaistuksen määräämisestä ja rikokseen perustuvasta korvausvelvollisuudesta.

Näytön arvioinnin lähtökohdat

8. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla.

9. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

10. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2013:96 todennut, ettei näyttökynnys seksuaalirikoksissa ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa, vaikka suoran ja yksiselitteisen näytön hankkiminen jo tekojen luonteen vuoksi on usein vaikeaa (kohta 5). Riittävään varmuuteen rikoksesta ja vastaajan syyllisyydestä ei ainakaan yleensä voida päätyä vain sillä, että asianomistajan kertomus keskinäisessä vertailussa katsotaan uskottavammaksi kuin syytetyn kertomus. Asianomistajan kertomuksen painoarvoa ei myöskään itsessään lisää se, että asianomistajalla, toisin kuin vastaajalla, on velvollisuus pysyä totuudessa. Asianomistajan todentuntuinen ja vakuuttavakin kertomus tarvitsee virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen välillistä näyttöä esimerkiksi väitetyn rikoksen jälkeisistä tapahtumista ja seurauksista (kohta 7).

11. Korkein oikeus on viitatussa ratkaisussaan lisäksi todennut, että jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava asiassa esitettyjen muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen valossa (kohta 6). Vastaaja voi kertomuksellaan ja muilla todisteilla pyrkiä horjuttamaan rangaistusvaatimuksen tueksi esitettyä todistelua tai esittää vaihtoehtoisen tapahtumienkulun. Vastaajan kertomuksen uskottavuuden arvioiminen korostuu silloin, kun asianomistajan kertomusta on muun näytön perusteella pidettävä luotettavana. Vastaajan kertomusta on arvioitava sen kannalta, onko esitetty vaihtoehtoinen tapahtumienkulku olennaisilta osiltaan mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella poissulkea. Lopuksi arvioitavaksi jää, riittääkö näytön todistusarvo kokonaisarvioinnissa ylittämään tuomitsemiskynnyksen (kohta 9).

Asiassa esitetty näyttö

B:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa

12. B on Korkeimmassa oikeudessa kuultuna kertonut, että hän oli tavannut A:n yökerhossa, jossa he olivat sopineet maksullisesta seksistä B:n luona. B ei ollut juonut alkoholia, sen sijaan A oli vaikuttanut olevan jonkin verran juovuksissa. Ravintolasta he olivat poistuneet taksilla, jonka kuljettajan B tunsi entuudestaan. Matkalla A ja B olivat sopineet seksin hinnasta ja siitä, että seksinä olisi emätinyhdyntää ja oraaliseksiä. He olivat pysähtyneet pankkiautomaatilla, josta A oli nostanut rahaa.

13. Asunnolla A ja B olivat peseytyneet, menneet sängylle ja B oli laittanut A:lle kondomin. A ja B olivat harjoittaneet seksiä sovitulla tavalla, kunnes olivat pitäneet tauon, jolloin B oli ottanut kondomin pois A:lta.

14. A oli tauon aikana muuttunut ärtyneeksi ja vaikuttanut suuttuneelta. A oli myös käynyt dominoivaksi. B oli laittanut A:lle uudestaan kondomin. A oli asettanut B:n sängylle vatsalleen ja asettunut itse B:n selän taakse, laittanut kätensä tämän kaulalle ja ryhtynyt kuristamaan B:tä melko voimakkaasti. B oli pyytänyt A:ta lopettamaan ja sanonut, että kuristaminen sattuu. A oli kuristanut B:tä voimakkaammin ja laittanut kätensä tämän suulle painaen samalla B:n kasvoja tyynyyn. B oli tuossa vaiheessa ymmärtänyt, että tilanteessa oli ollut "tosi kyseessä" eikä kysymys enää ollut leikistä.

15. B oli huutanut ja yrittänyt rimpuilla irti A:n otteesta. B oli A:ta vastaan kamppaillessaan lyönyt tätä lattialla olleella lampulla otsaan. B oli päässyt irti A:n otteesta ja pudonnut sängyltä lattialle. A oli mennyt B:n taakse ja jatkanut tämän kuristamista niin voimakkaasti, että B oli kokenut tukehtuvansa ja uskonut kuolevansa. B:n kieli oli joutunut puristuksiin, ja hän oli menettänyt tajuntansa.

16. B oli tajuihinsa tultuaan ollut sängyllä, jolle hän on arvellut A:n nostaneen hänet. A oli B:n tullessa tajuihinsa jo aloittanut anaaliyhdynnän ja pitänyt B:tä molemmista käsistä kiinni. A:lla ei ollut enää ollut kondomia. B oli ollut peloissaan ja pyytänyt A:ta lopettamaan, mutta A oli kääntänyt B:n selälleen ja jatkanut sukupuoliyhteyttä emätinyhdyntänä. B ei ollut uskaltanut vastustella A:ta, sillä hän oli pelännyt tätä ja uskonut, että A nauttii tilanteesta ja tappaisi hänet. B oli pyytänyt, että A ei tappaisi häntä, ja luvannut, että hän ei kertoisi tapahtuneesta kenellekään. A oli B:n pyynnöstä lopettanut yhdynnän, kun tältä oli tullut ulostetta ja verta.

17. A ja B olivat sukupuoliyhteyden jälkeen menneet yhdessä peseytymään. B oli nähnyt A:n otsassa punaisen jäljen. B oli A:n ollessa suihkussa poistunut wc:stä, ottanut eteisestä ylleen takin ja avannut asunnon ulko-oven. B oli sanonut, että A:n pitää lähteä tai B huutaisi. A ei B:n mukaan ollut enää vaikuttanut yhtä itsevarmalta, vaan hämillään olevalta ja hermostuneelta. A oli suostunut lähtemään, jos B antaisi hänelle taksirahan. B oli antanut A:lle rahan ja pitänyt auki ulko-ovea, josta A oli poistunut. B ei ollut halunnut, että hänen naapurinsa saavat tietää asiasta.

18. B oli A:n lähdettyä ollut sokissa ja itkenyt. Hän oli soittanut taksinkuljettajalle ja kysynyt, oliko taksin kameranauhoitus ollut päällä. B oli kertonut, että asunnolle tullut mies oli kuristanut häntä ja raiskannut hänet. Taksinkuljettaja oli todennut, että kamera ei ollut ollut päällä, ja oli yrittänyt rauhoitella B:ta. Puhelun päättymisen jälkeen B oli ottanut itsestään valokuvia.

19. B oli soittanut myös tuttavalleen, jolle hän oli edellisenä päivänä soittanut. B:n mukaan he eivät olleet läheisiä ystäviä, mutta hän oli halunnut tukea ja keskustella jonkun kanssa. B oli puhelun aikana edelleen itkenyt ja hänen kielensä oli turvonnut niin, että puhuminen oli ollut vaikeaa. B oli kertonut, että häntä oli kuristettu ja melkein tapettu. Intiimeistä asioista he eivät olleet puhuneet.

20. B oli tapahtumien jälkeisenä päivänä hakeutunut lääkäriin. B ei vielä tuolloin ollut päättänyt, tekisikö tapahtuneesta rikosilmoituksen, mutta oli mennyt lääkäriin varmuuden vuoksi. B ei ollut osannut vastata lääkärin kysymykseen siitä, halusiko hän itselleen tehtävän gynekologisen tutkimuksen, vaan hän oli kysynyt lääkäriltä, oliko siitä hyötyä. B ei ollut halunnut itselleen tehtävän gynekologista tutkimusta. B ei ollut aikaisemmin ollut anaaliyhdynnässä, ja häntä oli hävettänyt kertoa siitä edes lääkärille.

21. B on vielä kertonut, että hänellä oli 2–3 kuukauden ajan tapahtumien jälkeen ollut hyvin huono olo ja että hän on sen jälkeenkin kärsinyt masennuksesta, unettomuudesta, painajaisista ja pelkotiloista. B on myös ollut hermostunut ja pelännyt liikkua ulkona pimeällä. Tapahtumat vaivaavat B:tä yhä, ja hän on alkanut pelätä miehiä. B on joutunut käymään terapiassa, ja myös ihmissuhteiden rakentaminen on hänelle vaikeaa.

Muu syytteen tueksi esitetty näyttö

22. Korkeimmassa oikeudessa todistajana kuultu taksinkuljettaja X on kertonut, että hän oli tapahtumayönä kuljettanut B:tä ja tämän seuralaista. Taksi oli tilattu soittamalla X:lle. X ei tuntenut B:tä erityisen hyvin, mutta venäjänkieliset asiakkaat soittavat usein X:lle. B:n ja hänen seuralaisensa ajomatka oli kestänyt lyhyen ajan. B oli ollut selvin päin, mutta hänen seuralaisensa oli ollut päihtynyt. Kyyti oli sujunut hyvin, ja seuralainen oli maksanut taksin asianmukaisesti.

23. X:n mukaan B oli soittanut noin kahden tai kolmen tunnin kuluttua, X:n työvuoron loppupuolella. B:n ääni oli ollut itkuinen ja tärisevä. B oli kysynyt, oliko taksin kameranauhoitus ollut päällä. X oli vastannut kieltävästi, mutta oli kertonut B:lle, että ajomatkasta oli saatavissa kuitti. B oli kertonut, että hänet oli raiskattu ilman kondomia ja häntä oli myös otettu kurkusta kiinni ja lyöty. X oli huomannut heti, että B:lle oli tapahtunut jotakin vakavaa. B oli ollut hysteerinen ja kovassa paineessa. X oli kehottanut B:tä hakeutumaan lääkäriin ja tekemään rikosilmoituksen.

24. Todistajana kuultu Y on kertonut, että hän oli tapahtuma-aikaan ollut B:n kanssa tekemisissä hyvin harvoin. Hän oli yllättynyt, kun B oli soittanut hänelle aikaisin aamulla. B oli kertonut, että häntä oli kuristettu ja hänet oli melkein tapettu. B:n ääni oli ollut hiljainen ja hänen oli ollut vaikea puhua, eikä puhelu ollut kestänyt pitkään. Y:n mukaan B oli tuntunut olevan sokissa. Y oli tiedustellut B:ltä, tarvitseeko tämä apua. B oli vastannut, että hän tarvitsee aikaa ja että hänen pitää rauhoittua ja miettiä asioita.

25. Oikeudenkäynnissä on esitetty todisteina valokuvia B:n vammoista. B:n itsestään ottamista valokuvista ilmenee, että hänellä on ollut kaulassa ja leuassa selvästi erottuvaa punoitusta. Lisäksi B:n silmien ympärillä on ollut nirhaumaa ja verenpurkaumia. B:n kielen päällä on ollut verrattain laaja mustelma, ja hänen kielensä molemmilla sivuilla on ollut verenpurkaumia.

26. Lääkärinlausunnosta ja sen liitteenä olevista potilasasiakirjoista ilmenee, että B oli tapahtumia seuranneena päivänä hakeutunut lääkäriin. Esitietojen mukaan B oli kertonut tulleensa pahoinpidellyksi kuristamalla ja menneensä tajuttomaksi. Lisäksi B oli kertonut, että hänet oli raiskattu ja että hän oli palannut tajuihinsa raiskauksen aikana. Hänen suunsa edessä oli pidetty kättä huutamisen estämiseksi. B oli muistanut tapahtumat ennen tajuttomuutta ja sen jälkeen. B:n on kirjattu kertoneen lääkärille, että hänellä oli kipuja kaulalla, suussa, selässä ja takaraivolla.

27. Lääkäri on vastaanotolla havainnut B:n kaulalla hentoa, kuristamiseen sopivaa verenpurkaumaa, silmäluomissa turvotusta ja pieniä verenpurkaumia sekä kielen molemmin puolin mustelmia. B:n on merkitty kieltäytyneen gynekologisesta tutkimuksesta. Lääkärin kirjauksen mukaan fyysiset vammat sopivat potilaan kertomaan. Myös myöhemmin, 25.9.2015 laaditun lääkärinlausunnon mukaan löydökset ja valokuvissa nähtävissä olevat verenpurkaumat sopivat B:n kertomukseen tapahtumien kulusta.

28. Kirjallisina todisteina esitetyistä muista lääkärinlausunnoista ilmenee, että B on käynyt kriisitapaamisissa ja että hänellä on 23.9.2015 todettu traumaperäinen stressireaktio. Lääkärinlausunnosta 27.9.2017 ilmenee, että B:llä on traumaperäisen stressireaktion lisäksi todettu vaikea-asteisen masennuksen ja ahdistuneisuuden oireita. Uutena kirjallisena todisteena Korkeimmassa oikeudessa esitetyn, 25.3.2019 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan B:n traumaperäiset ahdistusoireet ovat pahentuneet mutta B:n masentuneisuus on aikaisempaan 4.7.2018 tehtyyn tutkimukseen verrattuna vähentynyt.

A:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa

29. A on kertonut, että hän oli tapahtumailtana mennyt ravintolaan ja sieltä edelleen yökerhoon. B oli tullut juttelemaan, ja he olivat yökerhossa sopineet maksullisesta seksistä ja sen hinnasta. Siitä, millaisesta sukupuoliyhteydestä osapuolet olivat sopineet, A:lla ei enää ole ollut tarkkoja muistikuvia. Yökerhosta A ja B olivat poistuneet B:n asunnolle taksilla, joka oli ollut suoraan yökerhon edessä. Matkalla he olivat poikenneet vielä pankkiautomaatilla, josta A oli nostanut rahaa. A on arvioinut olleensa vain lievästi humalassa.

30. B:n asunnolle saapumisen jälkeen A oli suorittanut B:lle maksun. He olivat riisuutuneet, ja B oli laittanut A:lle kondomin. A ei muistanut varmuudella, olivatko he harrastaneet oraaliseksiä, mutta he olivat olleet ainakin emätinyhdynnässä eri asennoissa.

31. A:n mukaan B oli sukupuoliyhteyden aikana pyytänyt A:ta kuristamaan häntä, minkä A oli kokenut hämmentävänä. A:lla ei ollut mitään intressiä kuristaa B:tä, mutta hän oli kuitenkin suostunut pyyntöön. A ei ollut kuristanut B:tä erityisen voimakkaasti, ja tämä oli myös kuristamisen aikana kyennyt puhumaan. A:n mukaan "jotakin small talkia oli ollut koko ajan". A ei ole osannut tarkasti arvioida kuristamisen kestoa, mutta hän on arvellut, että kuristaminen oli jatkunut hetken aikaa, joitakin minuutteja. Kuristaminen ei ollut ollut yhtäjaksoista, vaan he olivat välillä vaihtaneet asentoa.

32. A oli jossakin vaiheessa pyörähtänyt sängyltä alas ja lyönyt päänsä yöpöytään tai lamppuun. A:n aloitteesta he olivat ryhtyneet suojaamattomaan anaaliyhdyntään, kun kumpikin oli ilmoittanut, ettei heillä ollut sukupuolitauteja. Suojaamattoman anaaliyhdynnän ehdottaminen oli tapahtunut spontaanisti, kun B:n ehdottama kuristaminen oli vapauttanut tunnelmaa. Anaaliyhdynnän jälkeen he olivat olleet vielä mahdollisesti myös emätinyhdynnässä.

33. Sukupuoliyhteyden päättymisen jälkeen A ja B olivat menneet yhdessä pesulle. B oli peseytymisen jälkeen ilmoittanut A:lle, että B:n vuokraisäntä oli tulossa käymään, mitä A oli ihmetellyt. A oli pyytänyt B:ltä taksirahaa, koska he olivat sopineet koko yöstä, ja A oli ehtinyt olla asunnolla vasta muutaman tunnin. He olivat eronneet "hyvässä hengessä" eikä heillä ollut ollut riitaa.

Korkeimman oikeuden arviointi

Tapahtumainkulkua koskevan näytön arviointi

34. Tuomioistuimen tulee harkita kunkin todisteen näyttöarvoa erikseen ja tehdä todisteiden yhteisestä näyttöarvosta kokonaisharkinta. Kun tämän kaltaisessa asiassa asianosaisten kertomuksilla tapahtumainkulusta on keskeinen merkitys, myös näitä kertomuksia on arvioitava sekä niiden sisältämien yksityiskohtien osalta että niitä koskevana kokonaisarviointina.

35. Edellä viitatun ratkaisun KKO 2013:96 kohdassa 8 on todettu, että kuultavien uskottavuutta ja heidän kertomustensa luotettavuutta tarkasteltaessa merkityksellisinä voidaan pitää myös sellaisia kertomuksen osia, jotka eivät liity välittömästi rikoksen tunnusmerkkeihin. Tässä asiassa hovioikeus on katsonut asianomistaja B:n kertomuksen luotettavuuden heikentyneen, koska hän oli hovioikeudessa kertonut taksin ottamistavasta toisin kuin taksinkuljettaja ja koska hän oli kertonut, että seksin hinnasta oli sovittu matkalla tai asunnolla eikä jo yökerhossa, kuten A oli hovioikeuden mukaan uskottavammin kertonut. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden esille nostamat kertomusten erot ovat pääosin koskeneet niin tapahtumien taustan kuin tunnusmerkistönkin kannalta epäolennaisia seikkoja, jotka lisäksi liittyvät muutoin riidattomaan tapahtumainkulkuun. Kuultavien kertomusten luotettavuuden arviointia ei tule perustaa tämänkaltaisten eroavaisuuksien varaan.

36. B on kertonut syytteen mukaisesta teosta keskeisiltä osiltaan samalla tavalla eri oikeusasteissa. B:n kertomus Korkeimmassa oikeudessa on kuitenkin sisältänyt aiemmista kertomuksista poikkeavia yksityiskohtia lampulla tapahtuneesta lyönnistä ja anaaliyhdynnän päättymisen syystä. Näitä täydennyksiä voidaan pitää lähtökohtaisesti ymmärrettävinä.

37. Toisin kuin hovioikeus, Korkein oikeus ei pidä ristiriitaisena tai epäuskottavana B:n kertomusta siitä, että A olisi nostanut tajuttoman B:n sängylle ja ryhtynyt anaaliseksiin tämän ollessa vielä tajuttomana. Epäuskottavana ei voida pitää sitäkään, että A on julmana pidettävän väkivallan jälkeen pyynnöstä keskeyttänyt yhdynnän ja että asianosaiset ovat yhdessä menneet peseytymään. B:n kertomus on kuristamisen, anaaliyhdynnän ja tämän jälkeen asunnolla tapahtuneen osalta ollut yksityiskohtainen, selväpiirteinen ja johdonmukainen.

38. B ei lääkäriin ensimmäisen kerran hakeutuessaan ole kertonut tahdonvastaisesta anaaliyhdynnästä, eivätkä myöhemmätkään lääkärinlausunnot sisällä yksityiskohtia siitä, miten raiskaus on tapahtunut. B ei ole kertonut raiskauksen yksityiskohdista myöskään kummallekaan todistajalle, joille hän on välittömästi tapahtuman jälkeen kertonut kuristamisesta ja toiselle todistajalle myös raiskauksesta. Asianosaiset ovat kuitenkin myös A:n kertoman mukaan olleet anaaliyhdynnässä, jota B on kertonut pitäneensä niin hävettävänä, ettei ole kyennyt siitä kertomaan.

39. Asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen osalta hovioikeus on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei lääkärinlausunnon antajilla ole ollut tietoa anaaliseksistä eikä siitä A:n esittämästä tapahtumainkulusta, jonka mukaan kuristaminen oli liittynyt yhteisymmärryksessä harjoitettuun seksiin. Hovioikeus on katsonut, ettei tämän selvityksen perusteella voitu arvioida, millaisia vammoja A:n kuvaama tapahtuma tai seksin sisältö olisi voinut aiheuttaa B:lle. Hovioikeus on todennut lääketieteellisen selvityksen tukevan B:n kertomusta, mutta ettei sen perusteella voitu poissulkea A:n esittämää tapahtumainkulkua.

40. Korkein oikeus toteaa, että B:n välittömästi tapahtumien jälkeen itsestään ottamissa valokuvissa näkyy selvästi kaulan, leuan ja suupielten ympärillä punoitusta. Punoitus sopii yhteen kuristamisen ja sen B:n kertoman seikan kanssa, että A oli painanut kätensä B:n suulle estääkseen tätä huutamasta. Valokuvista ilmenevät B:n kielen päällä sijaitseva mustelma sekä sen sivuilla olevat verenpurkaumat sopivat myös yhteen B:n kertomuksen kanssa. Lääkärinlausuntojen mukaan B:llä on todettu kaulassa olevien jälkien lisäksi silmäluomissa turvotusta ja pieniä verenpurkaumia sekä kielessä mustelmat kummallakin reunalla. Korkein oikeus katsoo B:n vammoja koskevan näytön selvästi tukevan B:n kertomusta tapahtumainkulusta.

41. B:n psyykkisten oireiden osalta Korkein oikeus toteaa, että psyykkiset oireet eivät itsessään osoita rikoksen uhriksi joutumista ja ettei tietynlaisen reaktion esiintymisestä tai sen puuttumisesta voida tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, onko henkilö joutunut seksuaalirikoksen uhriksi (KKO 2013:96, kohta 37). Tässä tapauksessa B:n oireet ovat kuitenkin alkaneet välittömästi tapahtumien jälkeen ja laadultaan ne sopivat hyvin aiheutuneiksi seksuaalirikoksesta johtuneesta traumasta. Esitetyn selvityksen perusteella B:n hoidossa on käsitelty yksinomaan syytteessä kuvattuja tapahtumia. Lääketieteellisessä selvityksessä tai asian käsittelyssä muutoinkaan ei ole tullut ilmi mitään syytteenalaiselle teolle vaihtoehtoista tai siitä riippumatonta seikkaa, joka voisi selittää B:n psyykkisiä oireita.

42. B:n kertomusta tukevat vahvasti myös todistajien kertomukset, joiden oikeellisuutta ei ole ilmennyt aihetta epäillä. Todistaja X on kertonut, että B on tapahtumayönä ollut sokissa ja pyrkinyt välittömästi selvittämään sitä, oliko taksin kameratallennus ollut päällä. Todistaja Y, jolle B on myös soittanut, on kertonut B:n tilasta yhteneväisesti X:n kanssa.

43. Edellä käsitelty muu näyttö tukee siten B:n kertomusta. Asiassa ei ole esitetty sellaisia väitteitä eikä sellaista asianosaisten kertomuksista riippumatonta todistelua, jotka horjuttaisivat B:n kertomuksen luotettavuutta. Syytteen tueksi on siten esitetty vahva näyttö, joten arvioitavaksi tulee tämän jälkeen se, voidaanko A:n kertomaa vaihtoehtoista tapahtumainkulkua pitää varteenotettavana (KKO 2012:27, kohta 13, KKO 2017:12, kohta 11 ja KKO 2018:3, kohta 15).

44. A:n kertomus tapahtumainkulusta on ollut B:n kertomukseen verrattuna yksityiskohdiltaan niukka ja varsin pelkistetty, vaikkakin myös A:n kertomus on pääpiirteissään ollut johdonmukainen. A:n kertomuksen niukkuuteen on osaltaan voinut vaikuttaa myös tapahtumista kulunut aika.

45. A:n kertomus on toisaalta ollut ristiriidassa hänen esitutkintakertomuksensa kanssa, joka on Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä nostettu esiin vertailuaineistoksi. Esitutkinnassa A oli vastannut pahoinpitelyepäilyä koskeneeseen kysymykseen kysymällä, ˮkuinka paljon nainen oli kommentoinut sitä, että A:n kasvot olivat olleet veressä, kun he olivat menneet vessaanˮ. Esitutkintakertomus ei tältä osin sovi yhteen sen kanssa, että A on myöhemmin kertonut kaiken asunnossa sujuneen sopuisasti ja että hän oli sängyltä pudotessaan lyönyt päänsä.

46. Korkein oikeus toteaa, että syytteenalaiset tapahtumat ovat alkaneet maksullisesta seksistä toisilleen entuudestaan tuntemattomien henkilöiden välillä. Tähän lähtökohtaan nähden A:n kertomus siitä, että seksin myyjä olisi ensin omasta halustaan pyytänyt asiakasta kuristamaan häntä ja sen jälkeen luopunut kondomin käytöstä ja suostunut suojaamattomaan anaaliyhdyntään, on itsessään niin poikkeuksellinen, että sitä on pidettävä epäuskottavana. Epäuskottavana on pidettävä myös sitä A:n väitettä, että B olisi suojaamattoman anaaliyhdynnän jälkeen suostunut vielä suojaamattomaan emätinyhdyntään ilman, että osapuolet olisivat välillä peseytyneet.

47. Kun huomioon otetaan B:n fyysisistä vammoista esitetty selvitys, on ilmeistä, että A:n kertomus kuristamisen vähäisestä voimakkuudesta ei voi pitää paikkaansa.

48. Yhteenvetona Korkein oikeus katsoo, että B:n kertomusta voidaan sitä tukeva näyttö huomioon ottaen pitää luotettavana. Sitä vastoin A:n kertomusta, joka on ollut tietyiltä osin ristiriitainen ja epäuskottava, ei voida sovittaa yhteen B:n kertomusta tukevan ja tämän kertomuksesta riippumattoman todistelun kanssa, vaan kertomus on edellä kerrotuilta keskeisiltä osiltaan ristiriidassa esitetyn näytön kanssa. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyllistymisestä syytteessä kuvattuun menettelyyn ei jää varteenotettavaa epäilyä.

Oikeudellinen arvio ja syyksilukeminen

49. Rikoslain 20 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan raiskaus on törkeä, jos raiskauksessa 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi, 4) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai 5) käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

50. A on kuristanut B:tä, joka pyrkinyt sitä aluksi vastustamaan. Kuristaminen on ollut niin voimakasta, että B on lopulta menettänyt tajuntansa. B:n ollessa tiedottomana A on aloittanut anaaliyhdynnän, jota hän on jatkanut B:n tultua tajuihinsa. Pelkotilansa vuoksi B on tuolloin ollut kyvytön puolustamaan itseään. B:n kiellosta huolimatta A oli vielä kääntänyt tämän ja aloittanut emätinyhdynnän.

51. Korkein oikeus katsoo, että raiskaus on tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja se on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, kun huomioon otetaan teossa käytetyn väkivallan laatu ja määrä, yhdynnän suojaamattomuus sekä se, että A on saattanut B:n tiedottomaan tilaan ja sen jälkeen käyttänyt tämän tiedottomuutta hyväkseen raiskauksessa.

52. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on syyllistynyt törkeään raiskaukseen siitä esitetyn syytteen mukaisesti.

Rangaistusseuraamus

53. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden A:lle tuomitsemaa 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta on käräjäoikeuden lausumin perustein pidettävä oikeudenmukaisena seuraamuksena A:n syyksi luetusta rikoksesta.

Yksityisoikeudellinen korvausvelvollisuus

54. A on velvollinen korvaamaan B:lle rikoksella aiheuttamansa vahingon. A on velvoitettava korvaamaan myös B:lle lääkärikulut sekä asianosais- ja selvittelykulut myöntämillään määrillä. Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei ole esitetty perusteita muuttaa käräjäoikeuden tuomiossa kärsimyksestä ja henkilövahingoista määrättyjä korvauksia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Lena Engstrand, Mika Ilveskero ja Juha Mäkelä. Esittelijä Timo Saranpää.

 
Julkaistu 3.10.2019  Päivitetty 7.10.2019