KKO:2019:75

Yleisvaarallinen rikos - Tuhotyö - Törkeä tuhotyö

Diaarinumero: R2018/189
Taltionumero: 1445
Antopäivä: 9.9.2019 ECLI:FI:KKO:2019:75

A oli yöllä tunkeutunut rivitalohuoneistoon ja sytyttänyt asunnossa tulipalon. Yhdeksän asuinhuoneiston rivitalorakennus oli tuhoutunut palossa täysin. Rivitalossa oli ollut viisi asukasta palon syttymisen aikaan, ja kaksi asukasta oli mennyt asuntoonsa heti syttymisen jälkeen. Korkein oikeus katsoi, että A ei ollut aiheuttanut vakavaa hengen tai terveyden vaaraa suurelle ihmismäärälle eikä tuhotyötä siten ollut pidettävä törkeänä. A:n syyksi luettiin tuhotyö. Ks. KKO:2014:11

RL 34 luku 1 §
RL 34 luku 3 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 2.6.2017 nro 17/121945 ja Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.1.2018 nro 18/100494 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Virpi Pääkkönen ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Eero Antikainen, Tuulikki Räsänen ja Tiina Kiviranta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko hovioikeuden selvitetyksi katsomaa tuhotyötä pidettävä törkeänä.

A vaati valituksessaan, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän tuhotyön sijasta tuhotyöhön ja että rangaistusta tämän takia alennetaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Syyttäjä on syytekohdassa 1 vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä tuhotyöstä. Syytteen mukaan A oli sytyttänyt tulipalon niin, että teko oli aiheuttanut suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa. A oli yöllä tunkeutunut asukkaan poissa ollessa lukitsemattomasta takaovesta rivitalossa sijaitsevaan asuntoon ja sytyttänyt siellä tulipalon kolmesta eri kohdasta. Rivitalorakennus oli tuhoutunut palossa täysin. Rivitalossa oli yhdeksän asuinhuoneistoa, joissa oli ollut palon syttymishetkellä tai palon aikana ainakin seitsemän henkilöä. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Toissijaisesti syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta tuhotyöstä.

2. A on käräjäoikeudessa tunnustanut sytyttäneensä tulipalon ja menetelleensä syytteen teonkuvauksessa kerrotuin tavoin mutta kiistänyt aiheuttaneensa vakavaa hengen tai terveyden vaaraa suurelle ihmismäärälle. Rikosta ei myöskään voitu pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä. A on myöntänyt syyllistyneensä tuhotyöhön.

3. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että rivitalossa oli ollut viisi asukasta nukkumassa palon sytyttämisen aikaan. Lisäksi kaksi henkilöä oli mennyt asuntoonsa heti palon sytyttämisen jälkeen. Konkreettisen vaaran kohteena oli siten ollut yhteensä seitsemän henkilöä, jotka olivat pelastautuneet viime hetkellä. Käräjäoikeus on lausunut, että se ei ole antanut ratkaisevaa painoarvoa asunnossaan sattumalta olleiden ihmisten lukumäärälle. A:n menettely oli aiheuttanut suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen ja terveyden vaaraa. Kun tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä, käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä tuhotyöstä neljän vuoden vankeusrangaistukseen.

4. A on valittanut hovioikeuteen, joka ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. Asiassa on A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko A aiheuttanut vakavaa hengen tai terveyden vaaraa suurelle ihmismäärälle. Jos törkeän tuhotyön tunnusmerkistö tältä osin täyttyy, kysymys on siitä, onko tuhotyötä pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Jos syyksilukemista muutetaan, kysymys on lisäksi rangaistuksen mittaamisesta.

Sovellettavat säännökset, niiden esityöt ja oikeuskäytäntö

6. Rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuhotyöstä tuomitaan se, joka sytyttää tulipalon siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että siitä on yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa.

7. Törkeästä tuhotyöstä on saman luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kysymys, jos tuhotyö tehdään aiheuttaen suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

8. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 94/1993 vp s. 119 ja 124) mukaan tuhotyön perusvaatimus on, että aiheutetun vaaran tulee olla yleistä. Vaaraa voidaan pitää yleisenä silloin, kun se uhkaa määrältään tai muilta ominaisuuksiltaan määrittelemätöntä ennalta rajoittamatonta ihmisjoukkoa. Yleisen vaaran vaatimus sisältää sen, että kohdejoukosta ei etukäteen ole tarkkaa tietoa. Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 22/1994 vp s. 16–17) on puolestaan katsottu, että yleisen vaaran vaatimusta on tulkittava siten, että esimerkiksi asutun rakennuksen tuleen sytyttäminen lähtökohtaisesti kuuluu tuhotyösäännöksen soveltamisalaan, vaikka vaarannettuja henkilöitä olisi vain muutama. Ratkaisevaa ei ole se, tiesikö tekijä henkilöiden lukumäärän edeltä.

9. Tuhotyön törkeän tekomuodon osalta hallituksen esityksessä (s. 124) on todettu, että kun vaaran on oltava konkreettinen, mahdollisen vahinkoseurauksen kohde on voitava jälkikäteen yksilöidä. Vaarantamisen tulee kohdistua suureen ihmismäärään. Suurelle ihmismäärälle ei kuitenkaan voida esittää tarkkaa lukumääräistä alarajaa, vaan ratkaisu on tehtävä tapauskohtaisesti.

10. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2003:53 ja 2014:11 arvioinut suurta ihmismäärää koskevaa tunnusmerkistötekijää. Ensin mainitussa ratkaisussa oli kysymys tapauksesta, jossa pommi oli räjähtänyt sitä ajoneuvon alle asennettaessa. Korkein oikeus totesi, että ilmaisun suuri ihmismäärä voidaan katsoa tarkoittavan jo sanamuotonsa mukaan ja verrattuna myös 1 §:n mukaiseen yleistä vaaraa koskevaan edellytykseen vähintään kymmeniä henkilöitä, joihin teon konkreettisen vaaran on kohdistuttava. Kun räjähdyksestä aiheutuneella vaaravyöhykkeellä ei ollut ollut kuin enintään muutama ihminen, räjähdyksen ei voitu katsoa aiheuttaneen vakavaa hengen tai terveyden vaaraa suurelle ihmismäärälle.

11. Ratkaisussa KKO 2014:11 kysymys oli tilanteesta, jossa vastaaja oli yöllä sytyttänyt palamaan neljä asuinhuoneistoa käsittävän rivitalon. Asunnoissa oli ollut syttymishetkellä nukkumassa 12 henkilöä. Korkein oikeus katsoi, että vakavan vaaran aiheuttamista ja suurta ihmismäärää koskevia törkeän tuhotyön tunnusmerkkejä on perusteltua arvioida yhdessä siten, että vaaran vakavuus osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka monen ihmisen edellytetään olevan vaaravyöhykkeessä rikoksen täyttymiseksi. Kun arvioidaan yksittäistapauksessa teon kohdistumista suureen ihmismäärään, merkitystä on annettava vaaravyöhykkeellä olleiden henkilöiden lukumäärän lisäksi sille, miten konkreettisesti, välittömästi ja vakavasti vaara vaaravyöhykkeellä olleiden ihmisten henkeen ja terveyteen kohdistuu. Arvioitavana olleessa tapauksessa teko oli aiheuttanut vaaran, jonka konkreettisuusaste oli ollut suuri kaikkien rakennuksessa olleiden henkilöiden kohdalla. Korkein oikeus katsoi, että tulipalosta oli aiheutunut suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa.

A:n teon törkeysarviointi

12. A on sytyttänyt tulipalon yöaikaan yhdeksän asuinhuoneiston rivitalorakennuksessa. Tulipalo on johtanut rivitalorakennuksen täydelliseen tuhoutumiseen. Korkein oikeus katsoo, että A:n sytyttämästä tulipalosta on aiheutunut välitöntä vakavaa hengen ja terveyden vaaraa rivitalorakennuksessa syttymishetkellä nukkumassa olleille viidelle henkilölle.

13. Lisäksi kaksi henkilöä on tullut asuntoonsa välittömästi palon sytyttämisen jälkeen, jolloin he ovat havainneet savun hajua. Korkein oikeus toteaa, että näiden kahden henkilön kohdalla vaara ei ole ollut yhtä välitön ja vakava kuin viiden nukkumassa olleen henkilön osalta. Koska tulipalo on tuhonnut rivitalorakennuksen täysin ja koska yleisesti on tiedossa, että tulipalo aiheuttaa muun muassa hengenvaarallisia savukaasuja, jotka voivat levitä hyvin nopeasti, Korkein oikeus katsoo, että myös mainitut kaksi henkilöä ovat olleet konkreettisessa ja välittömässä vakavan hengen ja terveyden vaarassa. Tulipalosta on siten aiheutunut vakavaa hengen tai terveyden vaaraa yhteensä seitsemälle henkilölle.

14. Tuhotyösäännöksen ankaroittamisperusteessa edellytetään, että vakava hengen tai terveyden vaara aiheutetaan suurelle ihmismäärälle. Kohdassa 10 todetuin tavoin suurella ihmismäärällä on viitattu kymmeniin henkilöihin, joihin teon konkreettisen vaaran on kohdistuttava. Kuten ratkaisussa KKO 2014:11 on todettu, arvioinnissa on henkilöiden lukumäärän lisäksi otettava huomioon se, miten konkreettisesti, välittömästi ja vakavasti vaara vaaravyöhykkeellä olleiden ihmisten henkeen ja terveyteen kohdistuu.

15. Korkein oikeus katsoo, että suurta ihmismäärää koskevaa tunnusmerkistötekijää ei kuitenkaan voida tulkita siten, että sille annettaisiin sen sanamuodon ulkopuolelle menevä merkitys. A:n sytyttämästä tulipalosta aiheutunut vaaran konkreettisuusaste on ollut suuri kaikkien rakennuksessa olleiden henkilöiden kohdalla, mutta teon kohdistumista seitsemään henkilöön ei voida pitää säännöksessä tarkoitettuna vakavan hengen tai terveyden vaaran aiheuttamisena suurelle ihmismäärälle. Syyte törkeästä tuhotyöstä on siten hylättävä.

16. A on sytyttänyt tulipalon siten, että se on ollut edellä todetuin tavoin omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa. Yhdeksän asuinhuoneiston rivitalorakennus on tuhoutunut täysin palossa. Rakennuksen arvo on ollut 500 000–600 000 euroa, ja sen uudelleen rakentamisen on arvioitu maksavan 800 000 euroa. A:n teosta on siten aiheutunut lisäksi myös yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa taloyhtiölle ja asuntojen omistajille. Näitä seurauksia A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisinä menettelystään. Korkein oikeus katsoo näillä perusteilla, että A on teollaan syyllistynyt tuhotyöhön.

Rangaistusseuraamus

17. Tuhotyöstä tuomitaan rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan vankeutta vähintään 4 kuukautta ja enintään 4 vuotta.

18. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Kuten Korkein oikeus on esimerkiksi ratkaisussaan KKO 2018:84 (kohta 20) todennut, rangaistuskäytännön yhtenäisyys edellyttää myös sitä, että rangaistukset saman rikostyypin eri rangaistusasteikolla säädetyistä tekomuodoista mitataan keskenään mahdollisimman johdonmukaisesti huomioon ottaen kaikki rangaistuksen määrään vaikuttavat seikat.

19. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2004:95 lukenut vastaajan syyksi tuhotyönä sen, että hän oli sytyttänyt kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kirkossa tulipalon, jossa kirkon puurakenteet ja sisustus olivat tuhoutuneet lähes täysin ja kivirakenteet olivat vaurioituneet. Tekijä on tuomittu 3 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen. Tuomiota on kohtuullistettu ottamalla huomioon vastaajan kaksi aikaisempaa tuomiota.

20. Edellä mainitussa ratkaisussa KKO 2014:11 vastaaja oli sytyttänyt palamaan yöllä neljän asunnon rivitalorakennuksen, jossa oli ollut 12 henkilöä. Korkein oikeus on tuominnut tekijän törkeästä tuhotyöstä 4 vuoden vankeusrangaistukseen.

21. Korkein oikeus on edellä kohdissa 12–16 ottanut kantaa A:n teon vaarallisuuteen ja moitittavuuteen liittyviin seikkoihin. Vaikka A:n menettely on arvioitu perusmuotoiseksi tuhotyöksi, teko on lajissaan vakava ja se on ollut lähellä törkeää tekomuotoa. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettu rikos on sen vaarallisuus ja rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen erityisen moitittava. Tähän nähden oikeudenmukainen rangaistus A:n teosta on 3 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan hänen syykseen syytekohdassa 1 luetun törkeän tuhotyön asemesta rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuhotyöstä 19.12.2016 kolmeksi vuodeksi kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Pekka Koponen, Tatu Leppänen, Mika Ilveskero ja Jussi Tapani. Esittelijä Minna Heikinsalmi.

 
Julkaistu 9.9.2019