KKO:2019:74

RL 23 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 30.5.2017 nro 17/122791 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 29.1.2018 nro 18/103388 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ratkaissut käräjäoikeudessa käräjänotaari Mikko Nieminen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Terhi Mattila, Johanna Jylhä ja Pirjo Keisu.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan sitä kysymystä, oliko hovioikeuden tuomion syytekohdasta 2 ilmenevä menettely ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai turvallisuudelle. Muilta osin kysymys valitusluvan myöntämisestä siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja hänen katsotaan syyllistyneen törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen asemesta liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Valituslupahakemusta koskeva ratkaisu

Siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä A:lle ei myönnetä valituslupaa. Hovioikeuden tuomio jää siis näiltä osin pysyväksi.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on tuomittu hovioikeudessa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja näpistyksestä yhteiseen 60 päiväsakon sakkorangaistukseen ja ajokieltoon.

2. Hovioikeus on näpistystä koskevassa syytekohdassa 1 katsonut selvitetyksi, että A oli anastanut huoltoasemalta polttoainetta tankkaamalla henkilöauton ja poistumalla paikalta maksamatta polttoainetta. Tämän jälkeen A oli syytekohdassa 2 syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen Helsingissä, kun hän oli jättänyt noudattamatta liikennevalo-opastimen osoittaman pysähtymisvelvollisuuden kääntymällä kulkusuunnassaan oikealle liikennevalojen näyttäessä punaista valoa Vaakalinnuntien ja Mäkelänkadun risteyksessä ja toisen kerran Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä.

3. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko hovioikeuden tuomiossa syyksi luettu liikenneturvallisuuden vaarantaminen ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle ja onko tekoa siten pidettävä törkeänä.

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

4. Rikoslain 23 luvun 1 §:n mukaan, joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Liikenneturvallisuuden vaarantamisen törkeästä tekomuodosta säädetään saman luvun 2 §:ssä. Säännöksen mukaan, jos liikenneturvallisuuden vaarantamisessa moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta muun muassa laiminlyö liikenneturvallisuuden vaatiman pysähtymisvelvollisuuden siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

5. Lain esitöiden mukaan säännökseen sisältyvä vaatimus teon abstraktisti vakavaa vaaraa aiheuttavasta luonteesta tarkoittaa sitä, että pelkästään säännöksen esimerkkiluettelossa mainitun liikennesäännön rikkominen ei sinänsä merkitse vielä syyllistymistä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Teon edellytetään olevan myös omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Tällöin kiinnitetään huomiota muun muassa ajotapaan, ajoneuvon kuntoon, tapahtumapaikkaan sekä liikenneolosuhteisiin, esimerkiksi näkyvyyteen, keliin ja liikennetiheyteen. Useiden vakavien rikkomusten esiintyminen samassa tapahtumainkulussa otetaan huomioon teon kokonaisarvostelussa. (HE 32/1997 vp s. 2 ja 18)

6. Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tai sen törkeästä tekomuodosta on niukasti Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä. Korkein oikeus on katsonut ratkaisussaan KKO 2010:19, että vastaaja oli syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Poliisimies oli yrittänyt pysäyttää rattijuopumuksesta epäillyn vastaajan, joka oli kuitenkin jatkanut pysäytysmerkistä piittaamatta ajoaan. Poliisimies oli onnistunut välttämään yliajetuksi joutumisen hyppäämällä viime hetkellä syrjään.

7. Myös aikaisemmin voimassa olleessa tieliikennelain törkeää liikenteen vaarantamista koskevassa säännöksessä edellytettiin, että menettely oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Korkein oikeus on katsonut ratkaisussaan KKO 1991:80 vastaajan syyllistyneen törkeään liikenteen vaarantamiseen, kun vastaaja oli kuljettanut henkilöautoa 154 kilometrin tuntinopeudella tiellä, jolla oli 80 kilometrin tuntinopeusrajoitus. Tiellä oli ollut myös muuta liikennettä. Ratkaisussa KKO 1991:29 on ollut puolestaan kyse siitä, että vastaaja oli kuljettanut henkilöautoa 190 kilometrin tuntinopeudella moottoritiellä, jolla suurin sallittu nopeus oli 100 kilometriä tunnissa. Ajoneuvossa oli ollut kuljettajan lisäksi kaksi matkustajaa, ja kuljettajan katsottiin aiheuttaneen vakavaa vaaraa ainakin matkustajien hengelle tai terveydelle. Näin ollen hän oli syyllistynyt törkeään liikenteen vaarantamiseen.

Korkeimman oikeuden arviointi

8. Korkein oikeus toteaa, että teon törkeysarvioinnissa on otettava huomioon mahdollisten vahinkojen vakavuus ja niiden todennäköisyys. Merkitystä on annettava myös tapauskohtaisille liikenneolosuhteille, koska liikennevalo-opastimen osoittama pysähtymisvelvollisuus voidaan jättää noudattamatta hyvin erilaisissa olosuhteissa.

9. Asiassa on selvitetty, että A on jättänyt maksamatta tankkaamansa polttoaineen, jonka jälkeen hän on poistunut huoltoasemalta. A on tämän jälkeen ajanut kahdessa risteyksessä Helsingissä kaupunkialueella päin punaista liikennevalo-opastinta. Ensimmäinen risteys sijaitsi välittömästi huoltoaseman läheisyydessä. A on molemmissa risteyksissä kääntynyt kulkusuuntaan nähden oikealle. Ajon aikana risteyksissä ei ole ollut muita tienkäyttäjiä. Tapahtumat ovat ajoittuneet yöaikaan. Molempien risteyksien alueella nopeusrajoitus on ollut 50 kilometriä tunnissa.

10. A on vedonnut siihen, että hän on kuljettanut autoa yöllä, eikä tiellä ole ollut tuolloin muuta liikennettä. A:n mukaan myös keli ja näkyvyys ovat olleet hyvät.

11. Korkein oikeus toteaa, että yöaikana tienkäyttäjiä on yleensä vähemmän kuin päiväaikaan. Tämä vaikuttaa arvioinnissa siten, että mahdollisen vahinkoseurauksen todennäköisyys on lähtökohtaisesti pienempi kuin päiväaikaan. Vastaavasti myös hyvä keli ja näkyvyys alentavat vahinkoseurauksen todennäköisyyttä.

12. A on jättänyt noudattamatta liikennevalo-opastimen osoittaman pysähtymisvelvollisuuden risteyksissä, jotka ovat suuria, vilkkaasti liikennöityjä ja sijaitsevat tiiviisti asutulla kaupunkialueella. Risteyksissä on liikennettä myös yöaikaan. Molemmissa risteyksissä on ajotien lisäksi kevyen liikenteen väylä ja suojateitä.

13. A:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa ensiksi siten, että hän olisi voinut itse törmätä muihin tienkäyttäjiin, kuten moottoriajoneuvoihin, pyöräilijöihin tai jalankulkijoihin. Toiseksi muut tienkäyttäjät olisivat voineet joutua äkillisesti väistämään A:ta ja joutua sen seurauksena onnettomuuteen. A:n menettelyyn on siten sisältynyt merkittävä vakavan vahingon mahdollisuus.

14. A on vedonnut myös siihen, että liikennevalo-opastimen noudattamatta jättäminen on vähemmän moitittavaa, koska hän oli kääntynyt kulkusuunnassa oikealle. Korkein oikeus toteaa, että kulkusuunnassa oikealle käännyttäessä mahdollinen vaara aiheutuu yhtäältä risteystä kulkusuunnasta vasemmalta lähestyville tienkäyttäjille ja toisaalta niille tienkäyttäjille, jotka ylittävät tien kevyen liikenteen väylää pitkin. Korkein oikeus katsoo, että A:n menettelyn vaarallisuus on ollut kulkusuunnassa oikealle käännyttäessä jossain määrin pienempi kuin ajattaessa risteyksistä suoraan tai käännyttäessä niistä vasemmalle. Menettely on joka tapauksessa ollut muiden tienkäyttäjien kannalta yllättävää ja ennakoimatonta.

15. Asiassa ei ole väitetty, että A olisi oikealle kääntyessään pysähtynyt risteyksiin. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että hänen ajotapansa olisi ollut varovainen tilanteessa, jossa hän on poistunut huoltoasemalta maksamatta polttoainetta ja sen jälkeen laiminlyönyt punaisen liikennevalo-opastimen osoittaman pysähtymisvelvollisuuden kahdesti lyhyen ajan sisällä.

16. A:n menettelystä ei ole aiheutunut konkreettista vaaraa. Tämä on kuitenkin johtunut A:n vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta sattumanvaraisesta seikasta eli siitä, että risteyksissä ei ole ollut A:n ajohetkellä muita tienkäyttäjiä.

17. Korkein oikeus katsoo, että A:n menettelyyn on edellä todetun mukaisesti sisältynyt merkittävä vakavan vahingon mahdollisuus, sillä menettelystä mahdollisesti aiheutuneen törmäyksen tai muun onnettomuuden seuraukset olisivat voineet olla tilanteessa vakavat. Vahinkoseurauksen todennäköisyyttä arvioitaessa on puolestaan otettava huomioon se, että A on laiminlyönyt punaisen liikennevalo-opastimen osoittaman pysähtymisvelvollisuuden kahteen kertaan, sekä se, että kohdassa 12 kuvatun kaltaisissa risteyksissä vahingon todennäköisyyttä ei tapahtuma-aikanakaan voida pitää vähäisenä.

Johtopäätös

18. A on kuljettanut autoa siten, että hän on kääntynyt kaupunkialueella sijaitsevissa suurissa ja vilkkaasti liikennöidyissä risteyksissä, joissa on tyypillisesti liikennettä myös yöaikaan, kulkusuunnassaan oikealle liikennevalo-opastimen näyttäessä punaista valoa. Näin menettelemällä hän on vaarantanut liikenneturvallisuuden jättämällä kahdesti noudattamatta liikennevalo-opastimen osoittaman pysähtymisvelvollisuuden. Korkein oikeus katsoo, että A:n rikos on edellä mainituilla perusteilla ollut kokonaisuutena arvioiden omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa muiden tienkäyttäjien hengelle tai terveydelle. Hän on siten syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Päivi Hirvelä, Tatu Leppänen, Asko Välimaa ja Jussi Tapani. Esittelijä Minna Heikinsalmi.