KKO:2019:73

Oikeudenkäyntimenettely - Jatkokäsittelylupa - Muutosperuste
Rakennusurakka - Yleiset sopimusehdot

Diaarinumero: S2018/554
Taltionumero: 1400
Antopäivä: 2.9.2019 ECLI:FI:KKO:2019:73

Rakennusurakan tilaaja oli käräjäoikeudessa vaatinut urakoitsijan vahingonkorvauskanteen hylkäämistä sillä perusteella, että urakoitsija oli menettänyt puhevaltansa, koska kanteessa tarkoitettu vaatimus oli esitetty vasta rakennusurakan yleisissä sopimusehdoissa tarkoitetun taloudellisen loppuselvitystilaisuuden jälkeen. Asianosaiset olivat erimielisiä siitä, oliko taloudellinen loppuselvitys päättynyt 12.9.2013 vai oliko loppuselvitystä jatkettu sen jälkeen järjestetyissä kokouksissa. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että taloudellista loppuselvitystä oli jatkettu kahdessa myöhemmässä kokouksessa. Käräjäoikeuden mukaan urakoitsijan vaatimus oli siksi esitetty ajoissa. Kanne hyväksyttiin.

Tilaaja valitti hovioikeuteen. Valituksen mukaan 12.9.2013 pidetyn tilaisuuden pöytäkirjasta ja urakoitsijan edustajan käräjäoikeudessa kertomasta ilmeni, että loppuselvitystilaisuus oli pidetty 12.9.2013 eikä sen jatkamisesta myöhemmin ollut sovittu. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että tilaajan valituksen johdosta hovioikeudessa ei ollut ollut kysymys yksinomaan näytön uudelleen arvioimisesta ja ettei hovioikeus ollut voinut käräjäoikeuden tuomion ja valituksen perusteella pitää selvänä, että käräjäoikeuden ratkaisu loppuselvityksen jatkumisesta 12.9.2013 jälkeen oli oikea. Hovioikeuden olisi siksi tullut myöntää jatkokäsittelylupa muutosperusteella. (Ään.)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

B Oy (jäljempänä tilaaja) oli toiminut erään asunto-osakeyhtiön tilaaman rakennusurakan pääurakoitsijana. Se oli tilannut kohteen ilmanvaihtourakan työt A Oy:ltä (jäljempänä urakoitsija). Osapuolten väliseen sopimukseen sovellettiin rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998 (jäljempänä YSE-ehdot).

Kanne ja vastaus Tuusulan käräjäoikeudessa

Urakoitsija vaati kanteessaan, että tilaaja velvoitetaan korvaamaan ylimääräiset kustannukset, jotka urakoitsijalle olivat aiheutuneet urakan viivästyttyä tilaajasta johtuvasta syystä.

Tilaaja vaati kanteen hylkäämistä muun ohella sillä perusteella, että urakoitsija oli YSE-ehtojen 73 §:n 3 kohdan nojalla menettänyt oikeuden vaatimusten esittämiseen, koska se ei ollut esittänyt niitä ennen taloudellisen loppuselvitystilaisuuden päättymistä. Loppuselvitystilaisuus oli pidetty 12.9.2013 ja vaatimukset esitetty 17.12.2013. Loppuselvitystilaisuutta koskevassa pöytäkirjassa oli todettu, että osapuolilla ei ole enää toisiaan kohtaan muita kuin pöytäkirjassa mainitut vaatimukset. Osapuolet olivat loppuselvitystilaisuuden jälkeen pitäneet kokoukset 17.12.2013 ja 9.1.2014 sen vuoksi, että tilaajan edustaja oli halunnut tarkennuksia ja lisäselvityksiä esitettyihin vaatimuksiin. Näiden kokousten pitäminen ei kuitenkaan tarkoittanut, että uusien vaatimusten esittäminen olisi ollut sallittua.

Urakoitsija katsoi, että taloudellista loppuselvitystä ei ollut saatettu loppuun vielä 12.9.2013. Osapuolet eivät olleet hyväksyneet ja allekirjoittaneet tilaisuudesta laadittua muistiota, joten tilaisuutta ei voitu pitää lopullisena tai sitovana taloudellisena loppuselvityksenä. Loppuselvitystilaisuuksia oli ollut 12.9.2013 jälkeen vielä useita.

Käräjäoikeuden tuomio 16.3.2018 nro 18/3205

Käräjäoikeus totesi, että todisteena oli esitetty urakoitsijan edustajan laatima muistio taloudellisesta loppuselvityksestä 12.9.2013. Muistiossa oli todettu, että kummallakaan osapuolella ei ollut muita vaateita toisiaan kohtaan. Muistiossa ei ollut allekirjoituksia. Lisäksi todisteina oli esitetty pöytäkirjat 17.12.2013 ja 9.1.2014 pidetyistä kokouksista, jotka oli nimetty lisäselvityksiksi taloudelliseen loppuselvityskokoukseen ja lisäkokoukseksi taloudellisiin loppuselvityksiin. Urakoitsija ei ollut allekirjoittanut ensin mainittua pöytäkirjaa, eikä jälkimmäisessä ollut lainkaan allekirjoituksia.

Käräjäoikeus katsoi, että allekirjoitusten puuttuminen ja uusien kokouksien järjestäminen viittasivat siihen, että osapuolet eivät olleet hyväksyneet toistensa tekemissä muistioissa ja pöytäkirjoissa esitettyjä näkemyksiä vaatimuksista ja että taloudellista loppuselvitystä ei ollut hyväksytty päättyneeksi. Myös tilaaja oli esittänyt kokouksessa 17.12.2013 uuden vaatimuksen. Todistelutarkoituksessa kuullun urakoitsijan edustajan mukaan oli tavanomaista, että taloudellinen loppuselvitys jatkuu useissa kokouksissa ennen kuin kaikki vaatimukset saadaan puolin ja toisin selvitetyiksi.

Käräjäoikeus piti näytettynä, että taloudellinen loppuselvitys ei ollut päättynyt ainakaan ennen 9.1.2014 pidettyä kokousta. Kun urakoitsijan kanteeseen sisältyvät vaatimukset oli esitetty 17.12.2013, oikeutta niiden esittämiseen ei ollut menetetty.

Käräjäoikeus katsoi, että aliurakka oli viivästynyt tilaajasta johtuneesta syystä, ja velvoitti tilaajan korvaamaan urakoitsijalle viivästyksestä aiheutuneen vahingon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Marja Terttu Mälkki.

Helsingin hovioikeuden päätös 4.7.2018 nro 931

Tilaaja pyysi valituksessaan hovioikeuteen jatkokäsittelylupaa katsoen, että käräjäoikeuden ratkaisu oli loppuselvitystilaisuuden ajankohdan osalta virheellinen. Urakoitsijan edustajan laatimasta loppuselvitystilaisuuden pöytäkirjasta 12.9.2013 kävi ilmi, että loppuselvitystilaisuus oli saatettu loppuun ja että osapuolilla ei ollut toisiaan kohtaan muita kuin pöytäkirjasta ilmenevät vaateet. Urakoitsijan edustaja oli käräjäoikeudessa kuultuna lisäksi kertonut, että kokouksessa 12.9.2013 tai sen jälkeen osapuolten kesken ei ollut puhuttu mitään mahdollisesta jatkokokouksesta. Se, että tilaaja oli noin kolme kuukautta kokouksen jälkeen moittinut pöytäkirjaa ja esittänyt lisäselvityksiä, ei palauttanut urakoitsijalle jo menetettyä puhevaltaa.

Hovioikeus ei myöntänyt tilaajalle jatkokäsittelylupaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Liisa Lehtimäki, hovioikeudenneuvos Kristiina Harenko ja asessori Silja Leino.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Tilaajalle myönnettiin valituslupa.

Tilaaja vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja jatkokäsittelylupa myönnetään. Urakoitsija vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Rakennusurakan pääurakoitsijana toiminut B Oy on tilannut A Oy:ltä kohteen ilmanvaihtourakan työt. Urakkasopimukseen sovelletaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998 (jäljempänä YSE-ehdot).

2. Urakoitsija on kanteessaan vaatinut tilaajalta korvausta ylimääräisistä kustannuksista, joita sille oli aiheutunut urakan viivästyttyä tilaajasta johtuvasta syystä.

3. Käräjäoikeudessa on ollut riitaista muun muassa se, onko urakoitsija esittänyt vaatimuksensa liian myöhään. Asiassa on riidatonta, että varsinaista vastaanottotarkastusta ei ole pidetty ja että vaatimus on tullut sovellettavien YSE-ehtojen 73 §:n 3 kohdan mukaisesti esittää puhevallan menettämisen uhalla viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa. Urakoitsija on esittänyt korvausvaatimuksensa ensimmäisen kerran 17.12.2013. Tilaaja on katsonut, että loppuselvitystilaisuus oli pidetty jo 12.9.2013, kun taas urakoitsija on katsonut, ettei loppuselvitystä ollut vielä tuolloin saatettu loppuun, vaan loppuselvitystä oli jatkettu kokouksissa 17.12.2013 ja 9.1.2014.

4. Tilaaja on vedonnut kantansa tueksi urakoitsijan edustajan laatimaan muistioon kokouksesta 12.9.2013. Muistiosta ilmenee, että kysymys on ollut loppuselvitystilaisuudesta, ja muistion lopussa on todettu, että osapuolilla ei ole toisiaan kohtaan muita kuin muistiossa mainitut vaatimukset. Loppuselvitystilaisuuden jälkeiset kokoukset 17.12.2013 ja 9.1.2014 oli tilaajan mukaan pidetty vain sen vuoksi, että tilaajan edustaja oli halunnut esittää tarkennuksia ja lisäselvityksiä aikaisemmin esitettyihin vaatimuksiin.

5. Urakoitsija on puolestaan katsonut, ettei tilaisuutta 12.9.2013 voida pitää lopullisena tai sitovana loppuselvityksenä, koska osapuolet eivät olleet hyväksyneet ja allekirjoittaneet sitä koskevaa muistiota. Loppuselvitystilaisuuksia oli ollut useita tämän jälkeen, ja tilaaja oli kieltäytynyt allekirjoittamasta taloudellisen loppuselvityksen lopullista pöytäkirjaa.

6. Käräjäoikeus on todennut, että todisteena esitetyn urakoitsijan edustajan laatiman muistion mukaan tilaisuudessa 12.9.2013 oli esitetty vaateita puolin ja toisin. Muistion lopussa on todettu, että kummallakaan osapuolella ei ollut muita vaateita toisiaan kohtaan. Osapuolet eivät olleet allekirjoittaneet muistiota. Todisteina esitettyjen tilaajan edustajan laatimien pöytäkirjojen mukaan kokoukset 17.12.2013 ja 9.1.2014 oli nimetty lisäselvityksiksi taloudelliseen loppuselvityskokoukseen ja lisäkokoukseksi taloudellisiin loppuselvityksiin. Urakoitsija ei ollut allekirjoittanut ensin mainitun kokouksen pöytäkirjaa, eikä jälkimmäisen kokouksen pöytäkirjassa ollut lainkaan allekirjoituksia.

7. Käräjäoikeus on katsonut, että allekirjoitusten puuttuminen ja uusien kokouksien järjestäminen viittasivat siihen, että osapuolet eivät olleet hyväksyneet toistensa tekemissä muistioissa ja pöytäkirjoissa esitettyjä näkemyksiä vaatimuksista ja että taloudellista loppuselvitystä ei ollut hyväksytty päättyneeksi. Myös tilaaja oli esittänyt kokouksessa 17.12.2013 uuden vaatimuksen. Loppuselvityksen jatkuminen useissa kokouksissa oli todistelutarkoituksessa kuullun urakoitsijan edustajan mukaan tavanomaista.

8. Käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, ettei taloudellinen loppuselvitys ollut päättynyt ainakaan ennen 9.1.2014 pidettyä kokousta. Kun urakoitsijan vaatimukset oli esitetty 17.12.2013, oikeutta niiden esittämiseen ei ollut menetetty. Käräjäoikeus on velvoittanut tilaajan korvaamaan urakoitsijalle urakan viivästymisestä aiheutuneet kustannukset.

9. Tilaaja on valituksessaan hovioikeuteen katsonut, että käräjäoikeuden ratkaisu oli loppuselvitystilaisuuden ajankohdan osalta virheellinen. Urakoitsijan edustajan laatimasta loppuselvitystilaisuutta 12.9.2013 koskevasta muistiosta kävi ilmi, että loppuselvitystilaisuus oli saatettu loppuun ja että osapuolilla ei ollut tuolloin ollut toisiaan kohtaan muita kuin muistiosta ilmenevät vaateet. Urakoitsijan edustaja oli käräjäoikeudessa kuultuna lisäksi kertonut, että kokouksessa 12.9.2013 tai sen jälkeen osapuolten kesken ei ollut puhuttu mitään mahdollisesta jatkokokouksesta. Se, että tilaaja oli noin kolme kuukautta kokouksen jälkeen moittinut pöytäkirjaa ja esittänyt lisäselvityksiä, ei ollut palauttanut urakoitsijalle jo menetettyä puhevaltaa.

10. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiin viitaten hovioikeus ei myöntänyt tilaajalle jatkokäsittelylupaa.

11. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää tilaajalle jatkokäsittelylupa.

Jatkokäsittelyluvan edellytykset

12. Jatkokäsittelylupa on oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan myönnettävä, jos ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste). Mainitun pykälän 2 momentin mukaan jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvitse pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella.

Taloudellista loppuselvitystä koskevat sopimusehdot

13. Taloudellisesta loppuselvityksestä määrätään YSE-ehtojen 73 §:ssä. Sen 1 kohdan mukaan urakoitsijan tulee kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut pöytäkirjan ehtojen 70 §:ssä tarkoitetusta urakkasuorituksen tarkastuksesta tai ehtojen 71 §:ssä tarkoitetusta rakennuskohteen vastaanottotarkastuksesta, lähettää tilaajalle yksilöity lopputilitys kaikista sopijapuolten välisistä epäselvistä asioista, ellei kyseisessä tarkastuksessa jo ole lopullisesti selvitetty kaikkia sopijapuolten välisiä tilisuhteita ja ellei määräajoista muuta sovita. Tilitys ja siihen annettava tilaajan vastine käsitellään loppuselvityksessä, joka on pidettävä kuukauden kuluessa tilityksen luovuttamisesta tilaajalle.

14. YSE-ehtojen 73 §:n 2 kohdan mukaan loppuselvityksestä on pidettävä pöytäkirjaa, josta tulee ilmetä a) urakoitsijan laatima lopputilitys ja tilaajan siihen antama vastine, b) ne tilaajan vaatimusten määrät, jotka eivät sisälly vastineeseen, ja c) muut mahdolliset tilisuhteisiin vaikuttavat asiat.

15. YSE-ehtojen 73 §:n 3 kohdan mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Menetysseuraamus ei kuitenkaan koske sellaisia vaatimuksia, joista on määrältäänkin aikaisemmin sovittu.

16. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:14 (kohdat 24 ja 25) aiempaan ratkaisukäytäntöönsä viitaten todennut, että taloudellista loppuselvitystä koskevien määräysten tarkoituksena on, että kaikki urakkasopimukseen perustuvat vaatimukset puolin ja toisin esitetään ja selvitetään lopullisesti samassa menettelyssä. Loppuselvityksen päämääränä on saada aikaan kokonaisselvittely sopijapuolten välillä. Loppuselvityksessä täsmentyy, miltä osin osapuolten toisiinsa kohdistamat vaatimukset ovat kokonaisuutena huomioon otettuina riitaisia ja miltä osin riidattomia.

17. Osapuolet voivat keskinäisellä sopimuksellaan poiketa YSE-ehtojen loppuselvitystä koskevista määräyksistä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2014:26 katsonut (kohta 13), että YSE-ehdot sopijapuolten toimintavelvoitteista epäselvien vaatimusten käsittelyssä voivat osaltaan vaikuttaa siihen, voidaanko osapuolten katsoa sopineen YSE-ehdoista poikkeavasta menettelystä.

Loppuselvityksen ajankohdan arvioinnista

18. Tilaaja on hovioikeudelle tekemässään valituksessa riitauttanut käräjäoikeuden ratkaisun siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, että loppuselvitystilaisuutta ei ole puhevallan menettämiseen johtavin vaikutuksin pidetty vielä 12.9.2013.

19. Korkein oikeus toteaa, että kokous 12.9.2013 on pidetty sen jälkeen, kun rakennuskohde oli luovutettu rakennuttajalle elokuun lopussa 2013. Kirjallisena todisteena esitettyyn kokousta koskevaan muistioon on kirjattu aiheeksi ilmanvaihtourakan taloudellinen loppuselvitys. Muistion mukaan kokouksen tarkoituksena on ollut käsitellä osapuolten toisiinsa kohdistamat ilmanvaihtourakkaan liittyvät vaateet. Muistioon on kirjattu ne virheet ja puutteet, jotka osapuolet ovat sopineet urakoitsijan vielä korjaavan, sekä kummankin osapuolen toisiinsa kohdistamat rahamääräiset vaatimukset. Muistiossa on todettu urakoitsijan vaateiden kokonaismääräksi 18 797 euroa. Muistion lopussa on todettu, että kummallakaan osapuolella ei ollut muita vaateita toisiaan kohtaan. Muistion laatinut urakoitsijan edustaja on lähettänyt muistion tilaajan edustajalle 29.9.2013.

20. Muistiosta ilmenee siten, että urakan valmistumisen jälkeen järjestetyn kokouksen tarkoituksena on ollut kummankin osapuolen esittämien urakkaan liittyvien vaatimusten käsittely. Muistion mukaan vaatimukset puolin ja toisin on kokouksessa käsitelty ja tämän käsittelyn perusteella on täsmentynyt se määrä, jota urakoitsija vielä vaati tilaajalta. Kokouksessa on siten pyritty saavuttamaan ja muistion mukaan myös saavutettu sellainen osapuolten välisten tilisuhteiden kokonaisselvittely, joka on YSE-ehtojen loppuselvitystä koskevien määräysten tarkoituksena. Tällä perusteella kyseistä kokousta on lähtökohtaisesti pidettävä YSE-ehtojen 73 §:ssä tarkoitettuna taloudellisena loppuselvitystilaisuutena.

21. Osapuolet voivat loppuselvitystilaisuuteen kokoonnuttuaan sopia siitä, että loppuselvitystilaisuutta jatketaan myöhemmin. Vaikka YSE-ehdoissa onkin määrätty lopputilityksen ja sen jälkeen pidettävän loppuselvitystilaisuuden määräajoista, osapuolet voivat halutessaan sopia loppuselvityksen jatkamisesta myös ehdoissa määrättyä pitempään. Loppuselvitystilaisuuden jälkeenkin on mahdollista, että osapuolet sopivat loppuselvityksen jatkamisesta ja siitä, että uusien vaatimusten esittäminen on edelleen sallittua. Osapuoli voi myös yksipuolisesti luopua vetoamasta loppuselvityksestä johtuvaan toisen osapuolen puhevallan menetykseen. Todistustaakka tällaisesta loppuselvityksen jälkeen tehdystä sopimuksesta tai luopumisesta on siihen vetoavalla.

22. Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa sitä, onko osapuolten katsottava sopineen loppuselvityksen jatkamisesta, on otettava huomioon loppuselvityksen tarkoitus ja YSE-ehtojen määräykset osapuolten välisissä toimituksissa noudatettavista menettelytavoista.

23. Edellä kohdassa 16 todetuin tavoin loppuselvityksen tarkoituksena on kaikkien urakkaan perustuvien vaatimusten selvittäminen samassa tilaisuudessa. Tavoitteena on määräajassa urakan valmistumisen ja vastaanoton jälkeen saada selvitetyksi kaikki vaatimukset siten, että osapuolet voivat luottaa siihen, ettei urakkaan liittyviin asioihin ole enää tarpeen palata muutoin kuin mahdollisesti loppuselvityksessä riitaisiksi jääneiden vaatimusten osalta. Tämän tavoitteen toteutumisen kannalta on olennaista, ettei synny epäselvyyttä siitä, onko loppuselvitys puhevallan lakkauttavine vaikutuksineen pidetty, ja että loppuselvitystilaisuuden sisältö ja ajankohta kyetään jälkikäteen toteamaan mahdollisimman luotettavasti.

24. YSE-ehdoissa onkin monin paikoin pyritty turvaamaan se, että osapuolten oikeusaseman kannalta merkitykselliset ilmoitukset, sopimukset ja toimitukset ilmenisivät osapuolten tuottamasta kirjallisesta aineistosta. Osapuolten keskinäisten tilisuhteiden selvittelyn osalta tällaisia sopimusehtoja ovat muun muassa vastaanottotarkastuksen (YSE 71 §) ja loppuselvitystilaisuuden pöytäkirjan sisältöä (YSE 73 §:n 2 kohta) sekä urakoitsijan lopputilitystä (YSE 73 §:n 1 kohta) koskevat määräykset. Loppuselvityksen tarkoitus ja nämä määräykset korostavat osapuolten tuottaman kirjallisen aineiston merkitystä selvitettäessä, mitä osapuolet ovat loppuselvityksestä sopineet.

25. Edellä selostettu 12.9.2013 pidettyä tilaisuutta koskevan muistion sisältö samoin kuin se, että muistiosta ei ilmene osapuolten sopineen jatkokokouksista, viittaavat siihen, että loppuselvitystilaisuus on pidetty 12.9.2013 ilman, että sen jatkamisesta myöhemmin olisi kyseisessä tilaisuudessa tai ennen sitä koskevan muistion laatimista sovittu. Loppuselvitystilaisuuden puhevallan lakkauttava merkitys huomioon ottaen voidaan pitää epätavanomaisena, että tietoa loppuselvityksen jatkumisesta ei olisi merkitty muistioon, jos sellaisesta olisi jo sovittu. Oikeudenkäyntiaineistosta ei ilmene urakoitsijan esittäneen selitystä sille, miksi urakoitsijan edustaja olisi laatinut ja lähettänyt tilaajalle edellä kuvatun sisältöisen muistion, jos loppuselvitystilaisuutta ei olisi vielä 12.9.2013 saatu päätökseen.

26. Urakoitsijan näkemys loppuselvityksen jatkumisesta on käräjäoikeuden tuomion mukaan perustunut siihen, että muistiota ei ole hyväksytty ja allekirjoitettu ja että kyseisen tilaisuuden jälkeen on järjestetty loppuselvitystilaisuuksia.

27. Korkein oikeus toteaa, että YSE-ehdoissa puhevallan menettäminen on edellä kuvatuin tavoin kytketty loppuselvitystilaisuuden päättymiseen. Puhevallan kannalta ei siten ole merkitystä sillä, milloin kokousta koskeva pöytäkirja laaditaan, tarkastetaan ja allekirjoitetaan. Loppuselvitystilaisuuden myötä menetetty puhevalta ei myöskään palaudu pelkästään sen vuoksi, että jompikumpi osapuoli loppuselvityksen jälkeen moittii loppuselvityspöytäkirjaa tai muutoin palaa loppuselvityksessä käsiteltyihin taikka muutoin urakkaan liittyviin asioihin. Myöhempi urakkaa koskevien asioiden käsittely voi kuitenkin osoittaa, että osapuolet ovat päättäneet jatkaa loppuselvitystä tai että jompikumpi osapuolista on luopunut vetoamasta loppuselvityksen päättämisestä johtuvaan puhevallan menetykseen.

28. Myöhemmin järjestetyistä kokouksista 17.12.2013 ja 9.1.2014 on esitetty todisteena tilaajan edustajan laatimat pöytäkirjat. Käräjäoikeuden tuomiosta ei ilmene, onko kokousten tarkoituksesta esitetty suullista todistelua.

29. Kokouksen 17.12.2013 pöytäkirjaan on kirjattu sen koskevan "taloudelliseen loppuselvityskokoukseen, joka oli 12.9.2013, lisäselvityksiä". Pöytäkirjan mukaan tilaaja on moittinut kokouksen 12.9.2013 pöytäkirjaa katsoen, että kokouksessa oli, toisin kuin pöytäkirjasta ilmenee, sovittu tilaajan tutkivan osapuolten välisistä velvollisuuksista eräissä asiakirjoissa sanottua ja kokouksen pöytäkirjaa täydennettävän sillä perusteella. Mainittujen asiakirjojen perusteella tilaaja on vastustanut urakoitsijan kokouksessa 12.9.2013 esittämää nuohouskustannusvaatimusta ja esittänyt siivouskustannuksia koskevan vaatimuksen. Urakoitsija on puolestaan esittänyt yhteensä 23 111 euron suuruiset lisävaateet, joiden tarkempi sisältö ei ilmene kokouspöytäkirjasta.

30. Kokouspöytäkirjasta ilmenee, ettei kumpikaan osapuoli ole hyväksynyt toisen kokouksessa esittämiä vaatimuksia. Tilaajan vastustaminen on pöytäkirjan mukaan perustunut muun ohella siihen, että urakoitsijan vaateet "ovat keksityt vasta varsinaisen taloudellisen loppuselvityskokouksen 12.9.2013 jälkeen".

31. Pöytäkirjassa on maininta, jonka mukaan vaateita ei kyseisen tilaisuuden jälkeen saa enää esittää. Lisäksi siinä on mainittu seuraavan kokouksen 9.1.2014 paikka ja aika.

32. Kokous 9.1.2014 on pöytäkirjan mukaan ollut lisäkokous taloudelliseen loppuselvitykseen. Kokouksessa on käyty läpi edellisen kokouksen pöytäkirja, ja tilaaja on esittänyt siitä eriävän mielipiteensä erillisellä asiakirjalla, jota ei ole esitetty todisteena. Pöytäkirjan mukaan tilaaja on pysynyt 17.12.2013 esittämissään vaateissa. Urakoitsija on vastannut tilaajan vaateisiin edellä mainitussa erillisessä asiakirjassa, ja tilaaja on vastustanut urakoitsijan vaatimuksia edellisessä kokouksessa esitetyillä perusteilla. Pöytäkirjassa todetaan taloudellisen loppuselvittelyn päättyvän kyseiseen kokoukseen.

33. Korkein oikeus toteaa, että kokousten 17.12.2013 ja 9.1.2014 pöytäkirjoista ei yksiselitteisesti ilmene, mikä kyseisten kokousten tarkoitus on ollut. Osa pöytäkirjamerkinnöistä viittaa siihen, että osapuolet ovat kokoukset järjestäessään tarkoittaneet jatkaa urakan taloudellista loppuselvitystä, kun taas osa merkinnöistä viittaa siihen, että kysymys on ollut loppuselvitystilaisuuden jälkeisistä kokouksista, joiden tarkoituksena ei ole ollut mahdollistaa uusien vaatimusten esittämistä.

34. Urakoitsijan näkemystä loppuselvityksen jatkumisesta tukee se, että myös tilaaja on esittänyt uusia vaatimuksia vielä 17.12.2013. Lisäksi kokouksen 17.12.2013 pöytäkirjamerkintä siitä, ettei uusia vaateita saa enää kyseisen tilaisuuden jälkeen esittää, sekä kokouksen 9.1.2014 pöytäkirjamerkintä loppuselvityksen päättymisestä tuohon kokoukseen viittaavat siihen, etteivät osapuolet ole katsoneet loppuselvityksen päättyneen vielä ennen kyseisiä kokouksia.

35. Muilta osin kokousten 17.12.2013 ja 9.1.2014 pöytäkirjojen sisältö taas sopii yhteen sen tilaajan näkemyksen kanssa, että kokoukset on järjestetty varsinaisen loppuselvitystilaisuuden jälkeen sen vuoksi, että tilaaja on halunnut moittia loppuselvityspöytäkirjaa ja esittää loppuselvitystilaisuudessa esitettyihin vaatimuksiin liittyviä lisäselvityksiä. Pöytäkirjoissa on useissa kohdissa nimitetty kokousta 12.9.2013 loppuselvitystilaisuudeksi ja esitetty, että myöhemmissä kokouksissa on kysymys lisäselvityksistä jo pidettyyn loppuselvitykseen sekä tuon kokouksen pöytäkirjan moittimisesta ja täydentämisestä. Pöytäkirjoista myös ilmenee tilaajan 17.12.2013 vastustaneen urakoitsijan vaatimuksia sen vuoksi, että ne on esitetty vasta loppuselvityksen jälkeen.

Jatkokäsittelyluvan edellytysten arviointi

36. Edellä esitetyn mukaisesti asiassa esitetty kirjallinen todistelu viittaa siihen, että osapuolet ovat 12.9.2013 järjestäneet loppuselvitystilaisuudeksi tarkoittamansa kokouksen, jonka jälkeen uusien vaatimusten esittäminen ei ole lähtökohtaisesti ollut enää sallittua. Todistustaakka siitä, että loppuselvitystä olisi myöhemmin päätetty jatkaa, on urakoitsijalla. Esitetyn kirjallisen todistelun perusteella on epäselvää, ovatko osapuolet kokoukset 17.12.2013 ja 9.1.2014 järjestäessään tarkoittaneet jatkaa loppuselvitystä. Käräjäoikeuden tuomioon ei ole kirjattu osapuolten tarkoitusta koskeneen suullisen todistelun sisältöä.

37. Käräjäoikeus on perustanut ratkaisunsa loppuselvityksen jatkumisesta muistion ja pöytäkirjojen allekirjoittamattomuuteen, uusien kokousten järjestämiseen sekä siihen, että myös tilaaja oli esittänyt uusia vaatimuksia. Tilaaja on valituksessaan hovioikeudessa katsonut, ettei pelkästään kyseisten seikkojen perusteella voida katsoa loppuselvityksen jatkuneen, ja kiinnittänyt huomiota seikkoihin, jotka tukevat sen näkemystä loppuselvityksen päättymisestä 12.9.2013.

38. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden ratkaisun ja tilaajan valituksessaan esittämien seikkojen perusteella hovioikeus ei ole voinut pitää selvänä, että käräjäoikeuden ratkaisu loppuselvityksen ajankohdasta on oikea.

39. Asiassa on vielä arvioitava, tuleeko asiassa sovellettavaksi oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan jatkokäsittelylupaa ei tarvitse saman pykälän 1 momentin 1 kohdan nojalla myöntää yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, ellei käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ole perusteltua aihetta epäillä valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella. Lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 105/2009 vp s. 61–62) mukaan säännöksessä tarkoitetusta tilanteesta on kysymys, kun valittajan muutosvaatimus perustuu yksinomaan näytön arvioinnin virheellisyyteen. Tarkoituksena on, ettei näytön uskottavuuden arvioinnin perustelematon riitauttaminen riittäisi siihen, että käräjäoikeuden ratkaisua olisi perustelua aihetta epäillä.

40. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:13 todennut, sopimuksen tulkinnassa näyttökysymykset ovat kiinteässä yhteydessä asian oikeudelliseen arviointiin. Keskeisessä asemassa ovat esitetyn sopimuksen tulkinta-aineiston perusteella tehtävät oikeudelliset johtopäätökset. Ratkaisussa katsottiin, ettei hovioikeudessa ollut kysymys yksinomaan näytön uudelleen arvioimisesta, kun valittaja oli hovioikeudessa vedonnut muun ohella siihen, että käräjäoikeus oli tulkinnut osapuolten välistä riidattomiksi muodostuneiden saatavien maksuliikennettä kuvaavaa asiakirjaa sen sanamuodon ja tarkoituksen vastaisesti sovinnoksi ja että ratkaisussa ei ollut otettu huomioon rakennusurakan vakiintuneita käytäntöjä rakennusaikaisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi.

41. Tässä asiassa tilaajan valitus hovioikeuteen on perustunut siihen, että käräjäoikeus ei ollut antanut riittävää merkitystä sille, että urakoitsijan edustajan laatiman muistion mukaan loppuselvitystilaisuus oli pidetty 12.9.2013, vaan oli katsonut urakoitsijan säilyttäneen puhevaltansa lähinnä sillä perusteella, että tilaaja oli myöhemmin moittinut pöytäkirjaa ja halunnut esittää lisäselvityksiä. Kysymys ei ole ollut näytön uskottavuuden riitauttamisesta vaan siitä, millaisia oikeudellisia johtopäätöksiä näytöstä ilmenevästä osapuolten toiminnasta on tullut tehdä. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei ole sovellettava oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 2 momentin mukaista korotettua lupakynnystä.

42. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että asiassa on ilmennyt aihetta ainakin epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Hovioikeuden olisi siten tullut myöntää tilaajalle jatkokäsittelylupa muutosperusteella. Valituksen tutkimiseksi asia on palautettava hovioikeuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja B Oy:lle myönnetään jatkokäsittelylupa.

Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan jatkettava valituksen käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila (eri mieltä), Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo ja Juha Mäkelä. Esittelijä Mia Hoffrén.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Huovila: Lausun mielipiteenäni seuraavan.

Arvioinnin lähtökohdat

Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta aihetta epäillä siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, ettei urakoitsija ollut menettänyt oikeuttaan vaatia korvausta urakan viivästymisestä aiheutuneista ylimääräisistä kustannuksista. Ratkaisevaa mainitun kysymyksen arvioinnissa on se, olivatko tilaaja ja urakoitsija päättäneet jatkaa taloudellista loppuselvitystä vielä 12.9.2013 pidetyn loppuselvitystilaisuuden jälkeen 17.12.2013, jolloin urakoitsija oli esittänyt sanotun korvausvaatimuksensa. Asiassa sovellettavien YSE-ehtojen 73 §:n 3 kohdan mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa.

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa siitä, että jatkokäsittelylupaa koskevassa harkinnassa on sovellettava oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista "aihetta epäillä" -kynnystä eikä siis 2 momentin mukaista korotettua kynnystä (ks. kohdat 39–41). Vaikka asiassa on kysymys pääosin näytön arvioinnista sen suhteen, ovatko osapuolet päättäneet jatkaa taloudellista loppuselvitystä, tähän kysymykseen liittyy myös oikeudellista harkintaa erityisesti sen osalta, miten taloudellista loppuselvitystä koskevia YSE-ehtojen määräyksiä on sovellettava asian tosiseikkoihin.

Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:14 aikaisempaan käytäntöönsä viitaten todennut, taloudellista loppuselvitystä koskevien määräysten tarkoituksena on, että kaikki urakkasopimukseen perustuvat vaatimukset puolin ja toisin esitetään ja selvitetään lopullisesti samassa menettelyssä. Loppuselvityksen päämääränä on saada aikaan kokonaisselvittely sopijapuolten välillä. Loppuselvityksessä täsmentyy, miltä osin osapuolten toisiinsa kohdistamat vaatimukset ovat kokonaisuutena huomioon otettuina riitaisia ja miltä osin riidattomia (kohdat 24 ja 25).

Niin kuin Korkein oikeus on tässä ratkaisussa edellä todennut, osapuolet voivat loppuselvitystilaisuudessa sopia siitä, että loppuselvitystä jatketaan myöhemmin. Osapuolet voivat halutessaan sopia loppuselvityksen jatkamisesta myös YSE-ehdoissa määrättyä pidempään. Loppuselvitystilaisuuden jälkeenkin on mahdollista, että osapuolet sopivat loppuselvityksen jatkamisesta (kohta 21). Lisäksi Korkein oikeus on todennut, että urakkaa koskevien asioiden käsittely voi itsessään osoittaa, että osapuolet ovat päättäneet jatkaa loppuselvitystä (kohta 27). Käräjäoikeudessa esitetyn selvityksen mukaan käytännössä on tavanomaista, että taloudellinen loppuselvitys jatkuu useissa kokouksissa ennen kuin kaikki vaatimukset saadaan puolin ja toisin selvitetyiksi.

Arviointi tässä asiassa

Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 14 §:n mukaan jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskeva kysymys ratkaistaan käräjäoikeuden ratkaisun, valituksen, mahdollisen vastauksen ja tarvittaessa myös muun oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta arvioitaessa otetaan siis huomioon esimerkiksi se, mikä ilmenee oikeudenkäyntiaineistoon kuuluvista kirjallisista todisteista (KKO 2013:66, kohta 16). Ratkaisun oikeellisuusarvio voidaan tietyin edellytyksin perustaa myös riidattomiin seikkoihin, vaikka käräjäoikeuden tuomion perusteluissa näille seikoille ei olisi annettu asianmukaista painoarvoa.

Keskeisenä lähtökohtana asiassa on mielestäni pidettävä sitä riidatonta seikkaa, että osapuolet olivat tosiasiallisesti puolin ja toisin jatkaneet urakkasopimukseen perustuvien vaatimusten selvittelyä vielä 17.12.2013 pidetyssä tilaisuudessa. Urakoitsija oli tuolloin esittänyt tässä oikeudenkäynnissä kysymyksessä olevan vaatimuksen viivästymisestä aiheutuneiden ylimääräisten kustannusten korvaamisesta. Tilaaja oli puolestaan esittänyt vaatimuksen siivouskuluista, jota se ei ollut esittänyt vielä edellisessä tilaisuudessa 12.9.2013, ja lisäksi edellisen tilaisuuden jälkeen tekemiensä selvitysten perusteella vastustanut urakoitsijan 12.9.2013 vaatimia nuohouskuluja. Keskeistä asiassa on myös se, että jälkimmäinen tilaisuus oli pidetty sen vuoksi, että tilaajan edustaja oli halunnut esittää tarkennuksia ja lisäselvityksiä 12.9.2013 esitettyihin vaatimuksiin. Kun näitä osapuolten toimenpiteitä urakkaan liittyvien asioiden käsittelyssä ja jälkimmäisen tilaisuuden ilmoitettua tarkoitusta arvioidaan taloudellista loppuselvitystä koskevien YSE-ehtojen ja niiden tarkoituksen valossa, voidaan lähtökohdaksi jatkokäsittelylupaharkinnassa ottaa se, että osapuolet ovat kumpikin päättäneet jatkaa loppuselvitystä vielä 17.12.2013 pidetyssä tilaisuudessa.

Tämän jälkeen on arvioitava, antavatko tilaajan esittämät väitteet ja asiassa esitetyt todisteet sekä muut seikat aiheen epäillä tämän lähtökohdan ja käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta.

Tilaaja on vedonnut kantansa tueksi erityisesti urakoitsijan edustajan kokouksesta 12.9.2013 laatimaan muistioon, jossa on mainittu, että kysymys on loppuselvitystilaisuudesta ja että osapuolilla ei ole toisiaan kohtaan muita kuin muistiossa mainitut vaatimukset. Toisaalta asiassa on esitetty todisteina myös tilaajan edustajan laatimat pöytäkirjat osapuolten välillä urakkasopimuksen johdosta myöhemmin pidetyistä kokouksista 17.12.2013 ja 9.1.2014. Näistä ensimmäinen on otsikoitu lisäselvityksiksi taloudelliseen loppuselvityskokoukseen ja jälkimmäinen lisäkokoukseksi taloudellisiin loppuselvityksiin. Ensiksi mainitussa pöytäkirjassa on todettu, että vaateita ei saa esittää enää tämän tilaisuuden jälkeen, ja jälkimmäisessä, että taloudellinen loppuselvittely päättyy tähän kokoukseen. Käräjäoikeus on näiden todisteiden osalta lausunut, että osapuolet eivät olleet allekirjoittaneet muistiota ja ettei urakoitsija ollut allekirjoittanut myöskään 17.12.2013 pidetyn kokouksen pöytäkirjaa. Kokouksesta 9.1.2014 laaditussa pöytäkirjassa ei ollut lainkaan allekirjoituksia.

Arvioidessaan mainittuja todisteita Korkein oikeus on kohdassa 24 todennut, että loppuselvityksen merkitys ja YSE-ehtojen määräykset korostavat osapuolten tuottaman kirjallisen aineiston merkitystä selvitettäessä, mitä osapuolet ovat loppuselvityksestä sopineet.

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa kirjallisen aineiston merkityksestä yleisesti. Katson kuitenkin, etteivät YSE-ehdot tai loppuselvityksen merkitys voi itsessään vaikuttaa yksittäisessä asiassa siihen todistusarvoon, joka kirjalliselle todisteelle vapaan todisteiden harkinnan pohjalta on perusteltua antaa. Todistusarvoa arvioitaessa on sen sijaan kiinnitettävä huomiota esimerkiksi siihen, missä olosuhteissa ja tarkoituksessa sekä kenen toimesta asiakirja on laadittu, miten asiakirjan sisällön oikeellisuus on pyritty varmistamaan ja onko osapuoli mahdollisesti reklamoinut asiakirjan sisällöstä viivytyksettä. Kun kysymys on YSE-ehdoissa tarkoitetuista pöytäkirjoista, huomiota tulee kiinnittää myös siihen, ovatko osapuolet noudattaneet pöytäkirjaa koskevia ehtoja.

Johtopäätöksenäni totean, että kysymyksessä olevien asiakirjojen sisällöistä on niitä erikseen tarkasteltaessa saatavissa tukea sille kannalle, että loppuselvitys oli päättynyt jo ensimmäisessä tilaisuudessa, mutta toisaalta yhtä lailla myös sille kannalle, että loppuselvitystä oli jatkettu vielä myöhemmissä tilaisuuksissa. Lisäksi näiden todisteiden merkitystä arvioitaessa on otettava huomioon käräjäoikeuden mainitsemat seikat ja se, että tilaaja on johdonmukaisesti pitänyt urakoitsijan edustajan ensimmäisestä tilaisuudesta laatimaa muistiota puutteellisena siltä osin kuin siinä ei ollut mainittu tilaajan esittämää lisäselvitystarvetta. Kantani mukaan sanotuilla todisteilla ei ole sellaista merkitystä asiassa, että ne antaisivat aiheen epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta.

Väittäessään lopputilityksen päättyneen 12.9.2013 tilaaja on vedonnut myös siihen, että sen jälkeiset kokoukset 17.12.2013 ja 9.1.2014 oli pidetty vain sen vuoksi, että tilaajan edustaja oli halunnut esittää tarkennuksia ja lisäselvityksiä aikaisemmin esitettyihin vaatimuksiin. Tilaaja ei ole kuitenkaan väittänyt, että osapuolet olisivat sopineet loppuselvityksen jatkamisesta vain tilaajan vaatimusten selventämiseksi. Tilaajan esittämän johdosta totean, että urakkasopimukseen liittyviä vaatimuksia koskevat tarkennukset ja lisäselvitykset ovat juuri sellaisia toimia, jotka tulee YSE-ehtojen mukaisessa järjestelmässä esittää viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Lisäksi tilaaja oli tosiasiassa esittänyt vielä 17.12.2013 pidetyssä tilaisuudessa uuden siivouskuluja koskevan vaatimuksen ja vastustanut urakoitsijan 12.9.2013 vaatimia nuohouskuluja. Tilaajan väite ei siten anna aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta.

Asiassa ei ole tullut ilmi muitakaan seikkoja, jotka antaisivat aiheen tällaiselle epäilylle. Sen vuoksi en muuta hovioikeuden päätöstä.

 
Julkaistu 2.9.2019