KKO:2019:71

Oikeudenkäyntimenettely - Rikosasia - Kirjallinen menettely

Diaarinumero: R2018/732
Taltionumero: 1355
Antopäivä: 27.8.2019 ECLI:FI:KKO:2019:71

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen kirjallisessa menettelyssä viittaamalla vastaajan esitutkintakertomukseen, johon asianosaiset eivät olleet vedonneet. Syyttäjän valituksen johdosta hovioikeus totesi, että asian käsittelylle kirjallisessa menettelyssä ei ollut ollut edellytyksiä eikä käräjäoikeus olisi saanut ottaa oikeudenkäyntiaineistona huomioon esitutkintakertomusta. Hovioikeus katsoi kuitenkin, että asiassa ei ollut tapahtunut sellaista oikeudenkäyntivirhettä, jonka takia asia pitäisi palauttaa käräjäoikeuteen.

Korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeus ei olisi saanut käyttää tuomion perusteena vastaajan esitutkintakertomusta eikä asian käsittelyyn kirjallisessa menettelyssä ollut ollut edellytyksiä. Asia palautettiin käräjäoikeuteen.

ROL 5 a luku 1 § 1 mom 5 kohta
ROL 5 a luku 7 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kainuun käräjäoikeuden tuomio 6.4.2018 (nro 18/115078) ja Rovaniemen hovioikeuden tuomio 18.7.2018 (nro 18/130167) kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Mirja Seppänen sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Sakari Laukkanen, Tapio Kamppinen ja Timo Lahdenperä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen.

A ei vastannut valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on vaatinut rangaistusta A:lle kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle. Syytteen mukaan A oli luovuttanut omistamansa henkilöauton kuljetettavaksi B:lle, joka ilmeisesti oli ollut sellaisessa tilassa, että syyllistyy törkeään rattijuopumukseen. A oli esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä rikokseen, mutta ilmoittanut suostuvansa asian käsittelyyn kirjallisessa menettelyssä. Käräjäoikeuden antaman haasteen tiedoksiannon yhteydessä A oli tunnustanut käräjäoikeudelle menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla, luopunut oikeudestaan suullisen käsittelyyn ja suostunut kirjalliseen menettelyyn.

2. Kirjallisessa menettelyssä annetussa tuomiossa käräjäoikeus on todennut, että A oli esitutkinnassa kiistänyt tietoisesti luovuttaneensa ajoneuvoa B:lle. Käräjäoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi tiennyt tai tietoisesti luovuttanut ajoneuvon B:n kuljetettavaksi. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen.

3. Syyttäjän valituksen johdosta hovioikeus on todennut, että kirjallisen menettelyn edellytykset tulee tutkia ennen haasteen antamista. Esitutkinnan perusteella asian käsittelylle kirjallisessa menettelyssä käräjäoikeudessa ei ollut ollut edellytyksiä, koska A oli esitutkintakertomuksessaan kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Käräjäoikeus ei olisi myöskään saanut ottaa huomioon esitutkintakertomusta, johon ei ollut oikeudenkäyntiaineistona vedottu. Hovioikeus on todennut, että asia oli kuitenkin ratkaistu vastaajan eduksi ja syyte oli hylätty. A:lla ei ollut ollut oikeudenkäyntiavustajaa, eikä syyttäjä ollut nimennyt valituksessaan todistelua tai vaatinut pääkäsittelyä hovioikeudessa. Asian palauttaminen käräjäoikeuteen olisi hovioikeuden mukaan ollut A:n kannalta yllättävää ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden vastaista. Lopputuloksenaan hovioikeus on todennut, että asiassa ei ollut tapahtunut sellaista oikeudenkäyntivirhettä, jonka vuoksi asia tulisi palauttaa käräjäoikeuteen, eikä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ollut ilmennyt aihetta.

4. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän valituksen johdosta kysymys käräjäoikeuden ja hovioikeuden menettelyn oikeellisuuden arvioinnista.

Sovellettavat säännökset

5. Rikosasian kirjallisen menettelyn edellytyksistä säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvun 1 §:ssä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan asia voidaan ratkaista pääkäsittelyä toimittamatta, jos vastaaja tunnustaa syyttäjän syytteessä kuvatun teon sekä käräjäoikeudelle antamallaan nimenomaisella ilmoituksella luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Momentin 5 kohdassa edellytetään, että pääkäsittelyn toimittaminen on asian selvitettyyn tilaan nähden myös kokonaisuutena arvioiden tarpeetonta. Muiden pykälässä säädettyjen edellytysten täyttymisestä ei ole tässä asiassa kysymys.

6. Käräjäoikeuskäsittelyn aikana voimassa olleen saman luvun 2 §:n 1 momentin (243/2006) mukaan, jos esitutkinnan perusteella tai muutoin on aihetta olettaa, että edellytykset kirjalliseen menettelyyn ovat olemassa, vastaajaa kehotetaan haasteen tiedoksiannon yhteydessä ilmoittamaan tuomioistuimen määräämässä ajassa kirjallisesti käräjäoikeudelle, tunnustaako hän syytteessä kuvatun teon sekä luopuuko hän oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuuko hän asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Vastaajalle on samalla annettava tieto suostumuksen merkityksestä asian käsittelyssä. Pykälän 3 momentin mukaan, jos vastaaja toimittaa määräajassa käräjäoikeudelle 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen ja muut luvun 1 §:ssä säädetyt edellytykset asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä ovat olemassa, asiassa ei järjestetä pääkäsittelyä, ja asia ratkaistaan viipymättä kirjallisessa menettelyssä, jollei ole syytä siirtää asiaa pääkäsittelyyn.

7. Mainitun luvun 3 §:n 1 ja 2 momentin mukaan käräjäoikeus voi erityisestä syystä kehottaa asianosaista toimittamaan käräjäoikeuteen lisäksi kirjallisen lausuman. Tällöin käräjäoikeus määrää, mistä kysymyksestä asianosaisen on lausuttava. Jos käräjäoikeus harkitsee tarpeelliseksi, se voi varata asianosaiselle tilaisuuden suullisen lausuman antamiseen käräjäoikeuden kansliassa tai istuntopaikalla.

8. Sanotun luvun 7 §:n mukaan kirjallisessa menettelyssä tuomio tai päätös saadaan perustaa vain syytteessä esitettyihin seikkoihin, vastaajan tunnustukseen, asianosaisten mahdollisiin kirjallisesti esittämiin taikka heidän suullisesti esittämiinsä, pöytäkirjattuihin vaatimuksiin, vastauksiin tai lausumiin sekä muuhun asian käsittelyssä syntyneeseen kirjalliseen aineistoon. Käräjäoikeudelle toimitettua esitutkintapöytäkirjaa saadaan käyttää tuomion tai päätöksen perusteena vain siltä osin kuin asianosaiset ovat siihen vedonneet.

9. Lain esitöissä (HE 271/2004 vp s. 43) on todettu, että vastaajan kiistettyä esitutkinnassa syyllisyytensä rikokseen estettä ei olisi kuitenkaan sille, että vastaaja myöhemmin saatuaan syytteen tiedokseen tunnustaa syytteessä kuvatun teon ja suostuu kirjalliseen menettelyyn. Näin ollen vastaajan esitutkinnassa esittämä tutkittavana olevan rikoksen kiistäminen ei sellaisenaan veisi asiaa menettelyn soveltamisalan ulkopuolelle. Lakivaliokunnan mietinnön (1/2006 vp s. 6) mukaan kirjallisen menettelyn käyttäminen ei ole mahdollista esimerkiksi silloin, kun vastaajan syyllisyydestä on hänen antamastaan tunnustuksesta huolimatta epäilyksiä, esitutkintamateriaalia on syytä epäillä puutteelliseksi tai pääkäsittelyn toimittaminen on perusteltua esimerkiksi seuraamusharkintaan liittyvien seikkojen selvittämiseksi. Lisäksi edellytetään, että näitä puutteita ei voida riittävän luotettavasti poistaa varaamalla asianosaiselle tilaisuus 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun lausuman antamiseen.

Korkeimman oikeuden arviointi

10. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvun 7 §:n säännös esitutkintapöytäkirjan käyttämisestä tuomion perusteena rikosasian kirjallisessa menettelyssä on sisällöltään yksiselitteinen. Syyttäjä tai A eivät olleet käräjäoikeudessa vedonneet A:n esitutkintakertomukseen, joten hovioikeuden toteamin tavoin käräjäoikeus ei olisi saanut käyttää kertomusta tuomionsa perusteena. Käräjäoikeuden menettely on tältä osin virheellinen.

11. A:n allekirjoittama ja käräjäoikeudelle toimittama ilmoitus rikoksen tunnustamisesta, ilmoitus luopumisesta oikeudesta suulliseen käsittelyyn ja suostumuksesta asian käsittelyyn kirjallisessa menettelyssä on ollut yksiselitteinen ja täyttänyt mainitun luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan edellytykset. Korkein oikeus toteaa, että rikosasian käsitteleminen kirjallisessa menettelyssä edellyttää lisäksi momentin 5 kohdan mukaan asian olevan selvitetyssä tilassa. Tällaisen tilanteen ei yleensä voida katsoa olevan käsillä esimerkiksi silloin, jos vastaaja on esitutkinnassa kiistänyt syyllisyytensä tavalla, joka asiassa kertyneen aineiston valossa herättää epäilyksen rikosvastuun edellytysten täyttymisestä.

12. Kysymystä asian soveltumisesta kirjallisessa menettelyssä käsiteltäväksi on mainitun luvun 2 §:n mukaisesti harkittava käräjäoikeudessa jo ennen haasteen tiedoksiantoa ja vastaajan suostumuksen tiedustelemista. Vaikka vastaaja on ilmoittanut käräjäoikeudelle tunnustavansa rikoksen, luopuvansa oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuvansa kirjalliseen menettelyyn, tuomioistuimen on myös tämän jälkeen tapauskohtaisesti varmistauduttava siitä, että asia on myös kokonaisuutena arvioiden kirjallisen menettelyn edellyttämässä selvitetyssä tilassa. Tuomioistuimen on tällöin kirjallisen menettelyn edellytysten selvittämiseksi mahdollista pyytää asianosaiselta luvun 3 §:n mukainen kirjallinen tai suullinen lausuma tai siirtää asia pääkäsittelyssä käsiteltäväksi.

13. Korkein oikeus toteaa käräjäoikeuden tuomion perustuneen siihen, että vastaajan syyllisyydestä on hänen esitutkinnassa tapahtuneen kiistämisensä takia jäänyt varteenotettava epäilys. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden toteamin tavoin, että asia ei ole ollut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvun 1 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti selvitetyssä tilassa, eikä asian käsittelemiseen ja ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä ainakaan ilman edellä kuvattuja prosessinjohdollisia toimenpiteitä ole ollut edellytyksiä.

14. Hovioikeus on käräjäoikeuden menettelyn puutteet todettuaan katsonut, että asiassa ei ole tapahtunut sellaista oikeudenkäyntivirhettä, joka edellyttäisi asian palauttamista käräjäoikeuteen. Hovioikeuden kantansa tueksi esittämät perusteet liittyvät palauttamisratkaisun yllätyksellisyyteen A:n kannalta.

15. Korkein oikeus toteaa, että rikosasian kirjallisen menettelyn edellytykset eivät ole käräjäoikeudessa täyttyneet. Sen lisäksi käräjäoikeudessa on toimittu vastoin kirjallista menettelyä koskevia menettelysäännöksiä, kun asiassa on käytetty tuomion perusteena esitutkintakertomusta, johon ei ollut vedottu oikeudenkäyntiaineistona. Käräjäoikeuden menettelyä voidaan näin ollen pitää olennaisesti virheellisenä ja virheet ovat vaikuttaneet tuomion lopputulokseen eli syytteen hylkäämiseen. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden tuomiossa esittämillä perusteilla ei voida katsoa asian palauttamisen lainmukaisessa järjestyksessä käsiteltäväksi olevan A:n kannalta yllättävää tai muuten oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden vastaista. Asia on siten perusteltua palauttaa käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan A:n osalta. Asia palautetaan tältä osin Kainuun käräjäoikeuteen, jonka pitää omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Päivi Hirvelä, Tatu Leppänen, Asko Välimaa ja Jussi Tapani. Esittelijä Heikki Kemppinen.

 
Julkaistu 27.8.2019