KKO:2019:60

Konkurssi - Takaisinsaanti konkurssipesään
Palautusvelvollisuuden sovittelu

Diaarinumero: S2017/741
Taltionumero: 1139
Antopäivä: 24.6.2019 ECLI:FI:KKO:2019:60

A:n palkkaennakon kuittaus peräytettiin yhtiön konkurssissa siltä osin kuin palkan katsottiin olleen ilmeisessä epäsuhteessa yhtiön hyväksi tehtyyn työhön nähden. Hovioikeus katsoi, että A:n palautusvelvollisuuden sovittelua puolsivat hänen taloudellinen tilanteensa ja pyrkimyksensä yhtiön vastuiden hoitoon, ja poisti A:n palautusvelvollisuuden kokonaan.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevin perustein, että sovittelulle ei ollut takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 22 §:ssä tarkoitettua painavaa syytä.

TakSL 22 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

X Oy asetettiin 25.6.2014 konkurssiin 3.3.2014 vireille tulleesta hakemuksesta.

X Oy:n 41 016,82 euron palkkaennakkosaatava A:lta oli yhtiön kirjanpidon mukaan 31.5.2014 kuitattu A:n saman suuruisella nettopalkkasaatavalla yhtiöltä.

Kanne ja vastaus Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

X Oy:n konkurssipesä vaati kanteessaan, että käräjäoikeus määrää peräytettäväksi suoritetusta 41 016,82 euron kuittauksesta 34 274,02 euroa ja velvoittaa A:n suorittamaan konkurssipesälle mainitun määrän viivästyskorkoinen. Konkurssipesä vaati peräyttämistä ensisijaisesti takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 6, 7 ja 13 §:ien perusteella ja toissijaisesti lain 5 §:n perusteella.

Konkurssipesän mukaan peräytettäväksi vaadituilta osin suoritus oli ollut ilmeisessä epäsuhteessa tehtyyn työhön nähden. Palautusvelvollisuuden sovittelulle ei ollut painavia perusteita. X Oy ja A olivat takaisinsaantilain mukaiset läheiset. A oli nostanut kohtuuttoman suurta palkkaa tilanteessa, jossa yhtiöllä ei ollut ollut enää liiketoimintaa. Oikeustoimi oli tehty juuri ennen konkurssia yhtiön yritettyä hakeutua yrityssaneerausmenettelyyn. Konkurssipesä totesi lisäksi, että A oli suorittanut yhtiön puolesta 50 000 euron suuruisen lainojen lyhennyksen mutta ei ollut kehotuksesta huolimatta valvonut tätä saatavaansa.

A vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä tai joka tapauksessa palautettavan määrän sovittelemista katsoen vaatimuksen olevan kohtuuton. Hän oli tehnyt 24 vuoden ajan työtä yhtiön hyväksi ja oli nostanut palkkaa vain sen verran kuin oli ansainnut ja tarvinnut välttämättömään elämiseen. Hän oli alkanut ajaa yritystä alas, ja hänellä oli ollut tarkoitus saada yhtiön kaikki velat ja vastuut hoidettua. Hän oli maksanut yhtiön lainoja 50 000 eurolla kiinteistönkaupasta saamillaan varoilla. Pesänhoitaja oli ilmoittanut yhtiön varojen ylittävän velkojen määrän noin 65 000 eurolla. A ei ollut osannut valvoa saatavaansa, koska oli luullut saavansa omansa pois. Vaikka hän oli saanut uuden työn, hänellä ei ollut varaa suorittaa konkurssipesän vaatimaa summaa.

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 7.7.2016 nro 16/21915

Käräjäoikeus katsoi, että A:lle laskutettu palkka oli ollut 3 000 euron bruttokuukausipalkan ylittäviltä osin ilmeisessä epäsuhteessa yhtiön tilanteeseen sekä hänen yhtiön hyväksi tekemäänsä työhön nähden. Näin ollen suoritettu kuittaus oli peräytettävä takaisinsaantilain 6, 7 ja 13 §:ien nojalla konkurssipesään 27 531,22 euron osalta. Käräjäoikeus katsoi sen sijaan, ettei takaisinsaantilain 5 §:n mukainen yleinen takaisinsaantiperuste ollut täyttynyt asiassa.

Käräjäoikeus katsoi palautusvastuun sovittelua vastaan puhuvan sen, että A oli yhtiön läheinen ja että hän oli tietoisena ainakin siitä, että yhtiö oli haettu konkurssiin, laskuttanut yhtiöltä ylisuurta palkkaa sen pyrkiessä yrityssaneeraukseen. Sovittelua puolsi se, että A oli suorittanut yhtiön puolesta saatavan ja pyrkinyt muutenkin yhtiön vastuiden hoitamiseen, samoin kuin hänen taloudellinen tilanteensa. Käräjäoikeus katsoi, että asiassa oli takaisinsaantilain 22 §:ssä tarkoitettuja painavia syitä sovitella palautusvelvollisuutta siten, että 27 531,22 euron määräinen palautusvelvollisuus poistetaan kokonaan. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Elisa Mäntysaari.

Turun hovioikeuden tuomio 6.9.2017 nro 766

X Oy:n konkurssipesä valitti hovioikeuteen vaatien, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A:n palautusvelvollisuutta oli soviteltu ja että A velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle 27 531,22 euroa korkoineen. Sovittelulle ei ollut painavaa syytä.

A vaati, että valitus hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Arja Maunula, Sanna Niinistö ja Pekka Varjus. Esittelijä Inkeri Kuuskoski (mietintö).

Hovioikeuden esittelijä Kuuskoski lausui mietinnössään, ettei palautusvelvollisuuden sovittelulle ollut takaisinsaantilain 22 §:ssä tarkoitettuja perusteita ottaen huomioon, ettei A ollut esittänyt selvitystä taloudellisesta asemastaan, ettei palautusvelvollisuuden määrä ollut huomattavan suuri ja ettei A:n valvomatta jättämä saatava X Oy:ltä muodostanut perustetta sovittelulle.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

X Oy:n konkurssipesälle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, oliko palautusvelvollisuuden sovittelulle aineelliset edellytykset, ja jos oli, mihin määrään palautusvelvollisuutta oli soviteltava.

X Oy:n konkurssipesä vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että A velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle 27 531,22 euroa korkoineen.

A vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Käräjäoikeus on X Oy:n (yhtiö) konkurssipesän kanteesta takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 6, 7 ja 13 §:ien nojalla peräyttänyt A:n palkkaennakon kuittauksen 27 531,22 euron osalta. Käräjäoikeus on kuitenkin sovitellut A:n palautusvelvollisuutta poistaen sen kokonaan ja tällä perusteella hylännyt kanteen. Konkurssipesä on sovittelun osalta valittanut hovioikeuteen, joka ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

2. Konkurssipesän valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on ratkaistavana se, onko palautusvelvollisuuden sovittelulle takaisinsaantilain 22 §:ssä tarkoitettu painava syy. Mikäli sovittelun edellytysten katsotaan täyttyvän, asiassa on ratkaistava, mihin määrään palautusvelvollisuutta on soviteltava.

Sovellettava säännös ja oikeuskäytäntö

3. Takaisinsaantilain 22 §:n mukaan muulle kuin konkurssipesälle takaisinsaannin johdosta mainitun lain mukaan syntyvää velvollisuutta voidaan painavasta syystä sovitella.

4. Takaisinsaantilain esitöiden mukaan sovittelun edellytysten olemassaoloa arvioitaessa tulisi ottaa huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat, erityisesti oikeustoimen luonne ja ajankohta, vastaajan tietoisuus oikeustoimeen liittyvistä seikoista, vastaajan peräytyvästä oikeustoimesta saama hyöty samoin kuin se suhde, mikä vastaajan ja konkurssivelallisen välillä vallitsee. Painava syy sovitella oikeustoimen peräytyessä syntyviä velvollisuuksia olisi erityisesti silloin, kun palautusvelvollinen joutuisi takaisinsaannin vuoksi huonompaan asemaan kuin jos peräytyvää oikeustointa ei olisi lainkaan tehty. Myös muunlaiset kohtuussyyt voisivat olla painava syy sovittelemiseen. Sovittelu voisi siten tulla kysymykseen esimerkiksi, jos palautusvelvollinen muutoin joutuisi taloudelliseen ahdinkoon. Vastaajan tehtävänä olisi näyttää, että sovitteluun on edellytykset. (HE 102/1990 vp s. 70–71)

5. Ratkaisussa KKO 1999:21 painavana syynä palautusvelvollisuuden sovittelemiselle ei pidetty yksin sitä, että maksun saanut velkoja ei ollut tiennyt velallisen liiketoiminnan lopettamisesta ja taloudellisista oloista. Maksun täysimääräistä palauttamista ei tapauksen olosuhteissa ollut myöskään pidettävä kohtuuttomana. Ratkaisussa KKO 1999:38 on todettu, että takaisinsaantilain 22 §:ää on syytä soveltaa vain poikkeuksellisissa tilanteissa, koska sovittelu merkitsee poikkeamista konkurssivelkojien välisestä yhdenvertaisuudesta.

Arviointi tässä asiassa

6. Käräjäoikeuden tältä osin lainvoimaiseksi tulleella tuomiolla on katsottu, että A:n kuittaukseen käyttämä palkkasaatava oli ollut 3 000 euron bruttokuukausipalkan ylittävältä osin takaisinsaantilain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä epäsuhteessa yhtiön taloudelliseen tilanteeseen ja A:n yhtiön hyväksi tekemään työhön. A oli nostanut palkkaennakkoina ajalta 1.1.–30.6.2014 liikaa palkkaa 27 531,22 euroa eli keskimäärin noin 4 590 euroa kuukaudessa. A:n mainitulta ajalta kuittaama 41 016,82 euron kokonaisnettopalkka oli ollut ylisuuri myös suhteessa hänen tulotasoonsa vuonna 2013, jolloin hänen bruttopalkkansa koko vuodelta oli ollut 40 484 euroa. Korkein oikeus katsoo, että peräytetyn oikeustoimen luonne puhuu sovittelua vastaan, sillä A on kevään 2014 ajalta nostanut palkkaennakkona ja käyttänyt palkkasaatavan kuittaukseen yhtiön taloudelliseen tilanteeseen ja yhtiön hyväksi tekemäänsä työhön nähden selvästi liian suuren määrän.

7. Vaikka A:n palkkaennakon kuittaus oli päivätty yhtiön kirjanpitoon 31.5.2014, asiassa on jäänyt epäselväksi, milloin palkanlasku oli tarkalleen ottaen tapahtunut. Se oli joka tapauksessa ajoittunut konkurssihakemuksen vireille tulon 3.3.2014 jälkeiseen aikaan, jolloin yhtiö oli jo hakeutumassa yrityssaneerausmenettelyyn. Yhtiö asetettiin konkurssiin 25.6.2014. Korkein oikeus toteaa, että myös kuittauksen ajankohta puhuu palautusvelvollisuuden sovittelua vastaan.

8. Yhtiöstä 20.2.2015 laaditun erityistarkastuskertomuksen mukaan yhtiön kirjanpidosta, velallisselvityksestä ja pesäluettelosta ilmenneiden tietojen perusteella yhtiön tosiasialliset varat olivat lähestulkoon vastanneet velkoja, jollei takausvastuita otettu huomioon. Tämän perusteella Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi kuittaushetkellä tiennyt yhtiön olevan takaisinsaantilain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla ylivelkainen.

9. A on suorittanut kuittauksen tietoisena ainakin siitä, että yhtiö oli haettu konkurssiin. A on ollut yhtiön takaisinsaantilain 3 §:ssä tarkoitettu läheinen, koska hän on toiminut yhtiön hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana sekä omistanut puolet yhtiön osakekannasta. Korkein oikeus toteaa, että tässä asemassa hänen on täytynyt olla tietoinen yhtiön taloudellisen tilanteen pitkään jatkuneesta heikkenemisestä. Erityistarkastuskertomuksessa on arvioitu yhtiön tulleen takaisinsaantilaissa tarkoitetulla tavalla maksukyvyttömäksi viimeistään vuodenvaihteeseen 2012–2013 mennessä. Kun lisäksi A:n liikaa nostaman palkan määrä on ollut kohdassa 6 todetuin tavoin huomattava, Korkein oikeus katsoo, että A:n on täytynyt tietää nostavansa vuoden 2014 alkupuoliskolta yhtiön taloudellisiin olosuhteisiin nähden liikaa palkkaa. Korkein oikeus katsoo, että A:n suhde konkurssivelalliseen ja hänen tietoisuutensa kuittaukseen liittyvistä seikoista puhuvat sovittelua vastaan.

10. A on yhtiön taloudelliseen tilanteeseen ja tekemäänsä työhön nähden ylisuurella palkkakirjauksella välttänyt palauttamasta saamaansa palkkaennakkoa. Hän on siten hyötynyt oikeustoimesta muiden velkojien oikeuksia loukkaavalla tavalla, mikä sekin puhuu sovittelua vastaan.

11. A on käräjäoikeudessa lausunut, ettei hänellä ole varoja maksaa konkurssipesälle sen vaatimia määriä, mutta hän ei ole esittänyt tarkempaa selvitystä nykyisestä taloudellisesta tilanteestaan. A on kuitenkin kertonut työllistyneensä konkurssin jälkeen uudelleen. Korkein oikeus toteaa, ettei palautusvelvollisuuden määrä ole itsessään niin suuri, että A:n voitaisiin jo yksin tällä perusteella olettaa joutuvan taloudelliseen ahdinkoon. Korkein oikeus katsoo näin ollen asiassa jääneen näyttämättä, että A:n taloudellinen tilanne tukisi palautusvelvollisuuden sovittelua. A:n ei ole myöskään näytetty joutuneen takaisinsaannin vuoksi huonompaan asemaan kuin jos oikeustointa ei olisi lainkaan tehty.

12. Asiassa on riidatonta, että A on suorittanut omista varoistaan yhtiön velkoja 50 000 eurolla. Korkein oikeus toteaa, että suoritus on ollut määrältään huomattava. Suoritus osoittaa A:n kertomaa sitoutumista yhtiön velvoitteiden hoitamiseen, minkä voidaan katsoa puoltavan sovittelua. A:n yhtiön hyväksi tekemää työtä ei sen sijaan voida ottaa sovitteluperusteena huomioon, koska kohtuullinen palkka työn vastikkeena on jo otettu huomioon takaisinsaantiperustetta sovellettaessa.

13. Käräjäoikeus on kiinnittänyt lisäksi huomiota sovittelua puoltavana seikkana siihen, että kun A ei ole valvonut mainitusta yhtiön velan suorittamisesta syntynyttä saatavaansa, hän on menettänyt kokonaan mahdollisuuden saada sille jako-osuutta konkurssissa.

14. Konkurssilain 12 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan velkojan on jako-osuutta saadakseen valvottava konkurssisaatavansa kirjallisesti ilmoittamalla se pesänhoitajalle viimeistään valvontapäivänä, jollei saatavaa oteta huomioon ilman valvontaa. Luvun 8 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitaja voi ottaa konkurssisaatavan jakoluetteloehdotuksessa huomioon ilman valvontaa, jos saatavan perusteesta ja määrästä ei ole epäselvyyttä. Saman luvun 16 §:ssä säädetyin edellytyksin velkoja voi valvoa saatavansa vielä valvontapäivän jälkeen. Jakoluettelon vahvistamisen jälkeen jälkivalvontaa ei kuitenkaan enää oteta huomioon.

15. A ei ole valvonut edellä mainittua yhtiön velan suorittamisesta syntynyttä saatavaansa. Kun yhtiön konkurssin jakoluettelo on jo vahvistettu, hänellä ei ole oikeutta jälkivalvontaan. A ei ole myöskään tässä asiassa esittänyt tarkempaa selvitystä suorittamistaan yhtiön veloista.

16. Korkein oikeus toteaa, että saatavan valvonta on velkojalle jako-osuuden menettämisen uhalla säädetty tehtävä. Valvonnalle säädetyt määräajat turvaavat osaltaan sen, että konkurssiasia käsitellään riittävän joutuisasti. Jälkivalvonnalle säädetty määräaika suojaa myös velkojien luottamusta siihen, ettei jakoluetteloon sisällytetä sen vahvistamisen jälkeen uusia saatavia ja että velkojille maksetaan jako-osuus vahvistetun jakoluettelon mukaisesti. Valvonnan tai jälkivalvonnan suorittaminen määräajassa turvaa lisäksi velkojien, velallisen ja pesänhoitajan oikeuden riitauttaa valvonta konkurssilain 13 luvussa säädetyllä tavalla. Palautusvelvollisuuden sovittelu valvomattoman ja siten konkurssissa selvittämättömän saatavan perusteella vaarantaisi näiden tavoitteiden toteutumista.

17. A on väittänyt käsittäneensä saavansa konkurssissa suorituksen saatavalleen, koska se oli merkitty pesäluetteloon, eikä pesänhoitaja ollut ilmoittanut hänelle valvontavelvollisuudesta. Korkein oikeus toteaa, että velkojalla on konkurssilain 13 luvun 16 §:n 2 momentin mukaan oikeus vaatia jakoluetteloon lisättäväksi saatava, joka on velkojasta riippumattomasta syystä jäänyt käsittelyssä tapahtuneen virheen, laiminlyönnin tai muun sellaisen syyn vuoksi ottamatta huomioon. A ei ole esittänyt tällaista vaatimusta, ja vaatimus olisi tutkittava tähän takaisinsaantiasiaan nähden erillisessä oikeudenkäynnissä.

18. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n valvomatta jättämä ja siten konkurssimenettelyssä selvittämättä jäänyt saatava yhtiöltä ei ole palautusvelvollisuuden sovittelua puoltava peruste.

Johtopäätös palautusvelvollisuuden sovittelusta

19. Edellä mainittuja perusteita kokonaisuudessaan harkittuaan Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei ole esitetty takaisinsaantilain 22 §:ssä tarkoitettua painavaa syytä sovitella A:n palautusvelvollisuutta. Sen vuoksi hovioikeuden tuomio on kumottava, ja A on velvoitettava suorittamaan konkurssipesälle käräjäoikeuden peräyttämä määrä kokonaisuudessaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että A velvoitetaan suorittamaan X Oy:n konkurssipesälle 27 531,22 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 10.7.2015 lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Tatu Leppänen, Kirsti Uusitalo, Mika Ilveskero ja Juha Mäkelä. Esittelijä Jussi Virtanen.

 
Julkaistu 24.6.2019