KKO:2019:56

Oikeudenkäyntimenettely - Jatkokäsittelylupa
Todistelu - Prekluusio - Uusi todiste - Uusi todistaja hovioikeudessa

Diaarinumero: S2018/503
Taltionumero: 1099
Antopäivä: 17.6.2019 ECLI:FI:KKO:2019:56

Muutoksenhakija oli hovioikeudelle tekemässään ulosottovalitusasian jatkovalituksessa vedonnut uuteen todisteluun. Kysymys uuden todistelun merkityksestä arvioitaessa jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytyksiä. Kysymys myös prekluusiosta hovioikeudessa.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Savon käräjäoikeuden päätös 29.3.2018 nro 18/6547 ja Itä-Suomen hovioikeuden päätös 14.6.2018 nro 323 kuvataan tarpeellisilta osilta Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Leena Ruuskanen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Merja Lahti, Tiina Kiviranta ja Juha Palkamo.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan, hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuden käsiteltäväksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Etelä-Savon ulosottovirasto ulosmittasi päätöksellä 30.10.2017 moottoripyörän B:n 12 389,25 euron suuruisten velkojen maksamiseksi. Ajoneuvorekisteriin oli merkitty moottoripyörän omistajaksi A ja sen haltijaksi B.

2. A valitti ulosmittauspäätöksestä käräjäoikeuteen ja vaati, että ulosmittaus kumotaan. A väitti ulosottovalituksessaan, että ulosmitattu moottoripyörä oli hänen omistamansa. Hän oli ostanut moottoripyörän kuolinpesältä tarkoituksenaan viedä se Venäjälle myytäväksi. Hän oli saanut moottoripyörän ostoon rahat veljeltään Venäjältä. A:lla ei ole moottoripyörän kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia, joten moottoripyörän haltijaksi oli merkitty hänen puolisonsa B. Kesän 2017 huonon sään takia moottoripyörää ei ollut voitu viedä Venäjälle, ja moottoripyörä oli tästä syystä ollut käyttämättömänä omistajan tosiasiallisessa hallinnassa. A ja B olivat solmineet avio-oikeuden täysin poissulkevan avioehdon eli heillä ei missään tilanteessa ollut oikeutta toistensa omaisuuteen.

3. Ulosottomies antoi ulosottovalituksen johdosta käräjäoikeudelle lausunnon, jonka liitteiksi oli oheistettu muun ohella erään internet-sivuston käyttäjätunnusraportti, ulosmittauksen kohteena olleesta moottoripyörästä kyseiselle internet-sivustolle laadittu myynti-ilmoitus sekä vakuutusyhtiölle tehty vakuutusmaksutiedustelu ja siihen annettu vastaus. Ulosottomiehen lausunnon johdosta antamassaan lausumassa A pääasiassa toisti ulosottovalituksessa esittämänsä näkökohdat. Lisäksi hän ilmoitti, että hänen puolisonsa oli merkitty yhteyshenkilöksi myynti-ilmoitukseen A:n puutteellisen kielitaidon takia. A ilmoitti olevan mahdollista, että B oli maksanut yhden vakuutusmaksun moottoripyörästä, koska perheissä yleisesti maksetaan laskuja siltä tililtä, jolla on rahaa eräpäivänä.

4. Käräjäoikeus hylkäsi ulosottovalituksen. Käräjäoikeus totesi, että moottoripyörä oli sitä ulosmitattaessa ollut B:n hallussa, mikä oli luonut omistusoikeusolettaman. Ulosottomies oli voinut ulosmitata moottoripyörän B:n ulosottoperinnässä olleiden velkojen suorittamiseksi. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että A ei ollut näyttänyt, että hän olisi omistanut moottoripyörän. A:n omistusoikeutta ei osoittanut yksinomaan se, että hänet oli merkitty ajoneuvorekisteriin moottoripyörän omistajaksi ja B sen haltijaksi. A:n väitettä vastaan puhuivat muutkin asiassa ilmenneet seikat kuten se, että B oli myynyt moottoripyörää internetissä, maksanut sen vakuutusmaksun ja se, että A:lla ei ollut moottoripyörän kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia. A:n ja B:n avioehtosopimuksella ei ollut asiassa merkitystä.

5. A haki muutosta hovioikeudelta ja pyysi, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa. Hän toisti jatkovalituksessaan käräjäoikeudessa esittämänsä ja nimesi uusiksi todisteiksi hovioikeudessa itsensä todistelutarkoituksessa ja todistajaksi X:n. A pyysi lisäksi, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn.

6. Hovioikeus ei myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa. Arvioitavana on erityisesti se, mikä merkitys A:n hovioikeudessa nimeämällä uudella todistelulla on ollut jatkokäsittelyluvan edellytyksiä harkittaessa.

Keskeiset sovellettavat säännökset

8. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos:

1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste);

2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä (tarkistusperuste);

3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa; tai

4) luvan myöntämiseen on muu painava syy

9. Ulosottokaaren 11 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan valittamalla hovioikeuteen noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa säädetään. Näin ollen A:n jatkovalitusta hovioikeudessa käsiteltäessä on pitänyt noudattaa myös oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:ää, jonka 1 momentin mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin tai todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen käräjäoikeudessa tai että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Edellä sanotussa lainkohdassa säädetyn niin sanotun prekluusiosäännöksen soveltuminen ulosottoasioita käsiteltäessä hovioikeudessa ilmenee myös Korkeimman oikeuden vakiintuneesta oikeuskäytännöstä (ks. esim. KKO 1999:66 ja KKO 2004:97, kohta 5).

10. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentti koskee kaikkia todistelukeinoja ja siten myös oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 26 §:ssä mainittua asianosaisen kuulustelemista todistelutarkoituksessa (KKO 2004:70, kohta 3).

11. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 15 §:n 3 momentin mukaan, jos valittaja riita-asiassa vetoaa seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole esitetty käräjäoikeudessa, hänen on ilmoitettava, miksi siihen vetoaminen 17 § huomioon ottaen olisi sallittua hovioikeudessa.

Uuteen todisteeseen vetoamisen merkitys riita-asian ja ulosottoasian jatkokäsittelylupaharkinnassa

12. Korkein oikeus toteaa, että uuteen todisteeseen vetoaminen hovioikeudessa ei vielä sinänsä ole peruste jatkokäsittelyluvan myöntämiselle. Uuden todistelun merkitys on kuitenkin arvioitava osana jatkokäsittelylupaharkintaa jatkokäsittelyluvan myöntämisperusteiden näkökulmasta.

13. Muutosperustetta ja tarkistusperustetta koskevan jatkokäsittelylupaharkinnan kohteena on käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuus. Nämä perusteet kytkeytyvät toisiinsa (ks. KKO 2013:66, kohta 11). Muutosperusteesta poiketen tarkistusperusteessa on kysymys tilanteesta, jossa käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei voida edes arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Näin ollen jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset on ensin arvioitava tarkistusperusteen kannalta, kun hovioikeudessa esitetään käräjäoikeuden ratkaisuun vaikuttaneesta perusteesta uutta selvitystä.

14. Kun valittaja vetoaa hovioikeudessa riita-asiassa uuteen todisteeseen, hovioikeuden on jatkokäsittelyluvan myöntämistä harkitessaan samalla arvioitava kysymys siitä, onko todistelun esittämiselle oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset. Uuden todistelun vaikutusta asian ratkaisemiseen ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida ennen todistelun vastaanottamista (KKO 2013:39, kohta 19). Siten jos hovioikeus katsoo, että uuden todistelun esittäminen voitaisiin sallia eikä se ole asian ratkaisemiseen vaikuttamatonta, käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä. Lupa on tällöin myönnettävä tarkistusperusteella.

Uusi todistelu hovioikeudessa

15. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentissa säädetyn prekluusion tarkoituksena on edistää oikeudenkäynnin varmuutta ja keskittämistä sekä vaikuttaa oikeudenkäynnin joutuisuuteen estämällä sen kohteen ja oikeudenkäyntiaineiston hallitsematon laajeneminen oikeudenkäynnin myöhäisessä vaiheessa. Prekluusiolla pyritään siten myös turvaamaan asianosaisten prosessuaalinen tasavertaisuus ja vastapuolen puolustautumismahdollisuudet. Muutoksenhakuvaiheen prekluusiolla hovioikeudessa pyritään lisäksi turvaamaan oikeudenkäynnin painopisteen säilymistä käräjäoikeudessa ja oikeusastejärjestyksen ylläpitämistä (KKO 2015:51, kohta 22).

16. Prekluusion edellytyksiä koskevassa punninnassa on kuitenkin otettava huomioon tarve välttää sitä, että kielto vedota asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiin seikkoihin ja todisteisiin johtaisi oikeudenmenetyksiin, samoin kuin tarve välttää sitä, että tosiseikkoihin ja todisteisiin vetoaminen ensimmäisessä oikeusasteessa laajenee pelkästään varmuuden vuoksi. Prekluusio muutoksenhakuvaiheessa hovioikeudessa ei saa aiheettomasti estää aineelliseen totuuteen pääsemistä (ks. KKO 2015:51, kohta 22). Uuteen todisteluun vetoamiselta edellytettyä pätevää aihetta arvioitaessa on otettava huomioon edellä kuvatut prekluusion ristiriitaiset tavoitteet (ks. KKO 2015:28, kohta 7).

17. Selostettua säännöstä koskevissa lain esitöissä on katsottu, että asianosaisella olisi pätevä aihe vedota seikkaan tai todisteeseen vasta hovioikeudessa esimerkiksi silloin, jos hän ei vielä alioikeuskäsittelyn aikana ole ymmärtänyt seikan tai todisteen merkitystä eikä sen voida katsoa johtuneen hänen huolimattomuudestaan (HE 15/1990 vp s. 125–126 ja HE 33/1997 vp s. 56). Korkein oikeus toteaa, että pätevän aiheen arvioinnissa keskeisenä lähtökohtana on asianosaisen kulloistenkin oikeudenkäyntitoimien moitteettomuus ja huolellisuus.

A:n kuulustelu todistelutarkoituksessa

18. A on jatkovalituksessaan hovioikeudelle nimennyt itsensä kuultavaksi todistelutarkoituksessa. Hän on ilmoittanut teemoiksi moottoripyörän oston ja omistusjärjestelyn.

19. A:ta ei ole kuulusteltu todistelutarkoituksessa käräjäoikeudessa. Häntä on avustanut lainoppinut asiamies. A ei ole kuitenkaan jatkovalituksessaan esittänyt perusteita sille, miksi häntä pitäisi voida kuulustella todistelutarkoituksessa vasta hovioikeudessa uuden todistelun esittämistä koskevasta lähtökohtaisesta kiellosta huolimatta. Hän ei siten ole saattanut todennäköiseksi sitä, että hän ei olisi voinut nimetä itseään kuulusteltavaksi todistelutarkoituksessa jo käräjäoikeudessa tai että hänellä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.

X:n kuulusteleminen todistajana

20. A on nimennyt uudeksi todistajaksi hovioikeudessa X:n. Teemoiksi on ilmoitettu moottoripyörän myyntitilanne, ostaja ja omistaja. Jatkovalituksessa X:n on ilmoitettu olevan kuolinpesän edustaja, jolta moottoripyörä on ostettu. A:n mukaan hovioikeudessa olisi pitänyt sallia X:n kuulusteleminen todistajana, koska A:lla ei ollut käräjäoikeusvaiheessa käytössään yhteystietoja kuolinpesän edustajalle, eikä hän ollut onnistunut niitä yrityksistä huolimatta hankkimaan.

21. A on uuden todistelun sallimiselle esittämiensä syiden perusteella tiennyt jo ulosottovalitusta käräjäoikeudessa käsiteltäessä siitä, että hän voisi kuulustella todistajana saantomiestään X:ää. Ulosmittaus oli perustunut siihen, että B:llä oli ollut ulosmittauksen kohteena olleeseen moottoripyörään tosiasiallinen, omistajaan verrattavissa oleva määräämisvalta. Näin ollen A:n on pitänyt jo asiaa käräjäoikeuteen viedessään ja asiaa siellä käsiteltäessä ymmärtää, että X:lle vasta hovioikeudessa nimetyillä teemoilla ja hänen kuulemisellaan on voinut olla merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Kun A ei siitä ja ulosottomiehen lausunnon liitteeksi oheistetusta selvityksestä huolimatta ole nimennyt X:ää kuultavaksi jo käräjäoikeudessa, menettelyä ei voida pitää huolellisena.

22. Asiaa ei ole arvioitava toisin, vaikka A on hovioikeudelle ilmoittanut, että hänellä ei ole ollut käytettävissään X:n yhteystietoja käräjäoikeusvaiheessa eikä hän ollut onnistunut niitä tuolloin yrityksistä huolimatta hankkimaan. Ulosottokaaren 11 luvun 8 §:n 2 momentissa säädetään velvollisuudesta ilmoittaa ulosottovalituskirjelmässä tuomioistuimelle todistajan yhteystiedot soveltuvalla tavalla, joten A:lla on ollut yhteystietoja koskeva lähtökohtainen selvitysvelvollisuus. A ei ole yksilöinyt, millä tavalla hän on pyrkinyt kyseiset yhteystiedot hankkimaan ja mistä syystä hän ei ole onnistunut saamaan niitä tietoonsa. Korkein oikeus toteaa, että kaupanteon yhteydessä A:lla ja B:llä on täytynyt olla X:n yhteystieto käytettävissään, jotta kauppa on voitu toteuttaa. Näin ollen A ei ole valituksessaan hovioikeudelle saattanut todennäköiseksi sitä, että hän ei ole voinut vedota X:n kuulemiseen jo käräjäoikeudessa tai että hänellä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.

Jatkokäsittelyluvan myöntäminen

23. Koska A:lla ei ole ollut edellä kuvatulla tavalla oikeutta nimetä uutta todistelua hovioikeudessa, kysymystä jatkokäsittelyluvan myöntämisestä on pitänyt arvioida oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun aineiston, eli tässä tapauksessa käräjäoikeuden ratkaisun, valituksen ja muun oikeudenkäyntiaineiston perusteella, kuten hovioikeus on päätöksensä perustelujen mukaan tehnytkin.

24. Käräjäoikeus on todennut, että moottoripyörä on sitä ulosmitattaessa ollut B:n hallussa, mikä on luonut omistusoikeusolettaman. Ulosottomiehen lausunnosta ja sen liitteenä esitetystä selvityksestä on ilmennyt, että ajoneuvoliikennerekisteriin moottoripyörän haltijaksi merkitty B on myynyt moottoripyörää internetissä ja maksanut sen vakuutusmaksun. Lisäksi käräjäoikeus on katsonut, että A ei ollut näyttänyt, että hän olisi omistanut moottoripyörän. Käräjäoikeus on antanut tässä arvioinnissa merkitystä sille, että ajoneuvoliikennerekisteriin moottoripyörän omistajaksi merkityllä A:lla ei ole moottoripyörän ajo-oikeutta. Merkitystä sen sijaan ei ole annettu A:n ja B:n väliselle avioehtosopimukselle.

25. A on jatkovalituksessaan toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset ja niiden perusteet. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuus on tässä tapauksessa ollut arvioitavissa jatkokäsittelylupaa myöntämättä, eikä jatkovalituksessa esitettyjen väitteiden vuoksi ole perusteltua aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Kun jatkokäsittelyluvan myöntäminen ei ole ollut tärkeää lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa eikä sen myöntämiseen ole ilmennyt olleen muuta painavaa syytä, hovioikeuden ratkaisua ei ole ilmennyt aihetta muuttaa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Päivi Hirvelä, Lena Engstrand, Juha Mäkelä ja Jussi Tapani. Esittelijä Timo Saranpää.

 
Julkaistu 17.6.2019