KKO:2019:55

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 24.8.2016 nro 16/132834 ja Vaasan hovioikeuden tuomio 11.8.2017 nro 17/130050 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Juha Niemi-Pynttäri ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Juhani Palmu, Kirsi Häkkinen ja Yvonne Strömsholm.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Asianomistaja B:lle myönnettiin valituslupa.

B vaati, että A tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen raiskauksesta.

A vaati ensisijaisesti, että valitus hylätään ja toissijaisesti, että hänen katsotaan syyllistyneen enintään pakottamiseen seksuaaliseen tekoon.

Välitoimi

Korkein oikeus hankki Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalausunnon niin sanotusta sexsomniana tunnetusta tilasta. Asianosaiset antoivat lausumat lausunnon johdosta.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian käsittely alemmissa oikeusasteissa

1. Syytteen mukaan A oli syyllistynyt raiskaukseen siten, että hän oli 14.9.2014 leirintäalueen majoitustiloissa sijaitsevalla sohvalla käyttämällä hyväkseen sitä, että B oli nukkumisesta johtuvan tiedottomuuden takia ollut kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmaisemaan tahtoaan, ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa työntämällä kaksi tai kolme sormeaan tämän emättimeen. Asianomistaja B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen.

2. A on kiistänyt loukanneensa B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta syytteessä kerrotulla tavalla. Jos hän oli kosketellut B:tä tämän tahdonvastaisesti, se oli tapahtunut A:n ollessa unitilassa. Näin ollen hän ei ollut toiminut tahallisesti. Joka tapauksessa hänen syykseen voitiin lukea enintään pakottaminen seksuaaliseen tekoon.

3. Käräjäoikeus on katsonut, että asiassa oli näytetty A:n tunkeutuneen B:n kehoon syytteessä kuvatulla tavalla. Asiassa ei kuitenkaan käräjäoikeuden mukaan voitu sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että A oli toiminut unitilassa. Koska varmuutta ei ollut siitä, että A oli toiminut tahallisesti, käräjäoikeus on hylännyt syytteen.

4. Syyttäjä ja B ovat valittaneet hovioikeuteen ja vaatineet, että A:n syyksi luetaan syytteen mukainen raiskaus.

5. Hovioikeus on katsonut käräjäoikeuden tavoin näytetyksi, että A oli tunkeutunut sormillaan B:n emättimeen tämän nukkuessa. B:n kertomus puhui määrätietoisesta ja järjestelmällisestä toiminnasta, joka ei ole tyypillistä unissakävelijän toiminnalle ja tuki hovioikeuden mukaan sitä, että A olisi ollut teon aikana hereillä. Toisaalta B:n kertomus oli tältä osin muuttunut hänen esitutkinnassa antamaansa kertomukseen nähden, eikä pelkästään B:n hovioikeudessa antaman kertomuksen perusteella voitu tehdä johtopäätöksiä teon luonteesta tai siitä, oliko A ollut hereillä. A:n kertomusta unessa olemisesta tukivat myös todistajien ja B:n kertomukset A:n käyttäytymisestä teon jälkeen. Myöskään A:n esitutkintakertomus ei antanut aihetta arvioida hänen oikeudenkäynnissä antamaansa kertomusta toisin.

6. Hovioikeuden mukaan asiassa ei voitu riittävällä varmuudella poissulkea sitä mahdollisuutta, että A oli toiminut unitilassa. A:n syyllisyydestä jäi siten järkevä epäily. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

7. Korkeimmassa oikeudessa on asianomistaja B:n valituksen johdosta kysymys ensinnäkin siitä, onko A menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla. Toiseksi kysymys on sen arvioinnista, onko A tekoa tehdessään toiminut tahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoisesti vai unitilassa. Kysymys on siitä, osoittaako esitetty näyttö riittävällä varmuudella A:n syyllistyneen väitettyyn tahalliseen rikokseen vai jääkö hänen syyllisyydestään vähintäänkin varteenotettava epäily.

Sovellettavat rikoslain säännökset

8. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan luvun 4 §:n nojalla se, joka edellä mainittua tilaa hyväksikäyttäen saa toisen ryhtymään muuhun kuin 1 §:ssä tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

9. Rikoslain 20 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan mainitussa laissa sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon.

10. Raiskausta tai seksuaaliseen tekoon pakottamista koskevan rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.

11. Korkein oikeus on oikeuskäytännössään katsonut, että tuomitseminen tahallisesta rikoksesta edellyttää, että tekijä on tietoinen kaikista rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista (KKO 2006:64, kohta 2 ja siinä mainitut ratkaisut). Korkein oikeus toteaa, että jos henkilö on tekoa tehdessään ollut sellaisessa unitilassa, ettei hän ole ollut tietoinen toiminnastaan, ei hänen voida katsoa tehneen tekoaan tahallisesti, kuten vastaaja on tässä asiassa väittänyt.

Näytön arvioinnin lähtökohdista

12. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla.

13. Mainitun luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

14. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 (kohta 5) todennut, ettei näyttökynnys seksuaalirikoksissa ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa, vaikka suoran ja yksiselitteisen näytön hankkiminen jo tekojen luonteen vuoksi on usein vaikeaa. Koska lähtökohtana on syyttömyysolettama, näytön hankkiminen on syyttäjän tai asianomistajan vastuulla. Ratkaisussa on edelleen todettu (kohta 6), että näyttökysymykset vaihtelevat tapauksittain, eikä todisteiden arvottamisesta tai punnintamenetelmistä voida antaa kiinteitä ja kaavamaisia ohjeita. Yleisesti noudatettaviin periaatteisiin kuitenkin kuuluu muun muassa, että todisteita arvioidaan objektiivisesti, tasapuolisesti ja yleisten kokemussääntöjen mukaisesti ja myös yksilöidysti ennen kokonaisarvioinnin tekemistä. Jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava asiassa esitettyjen muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen valossa. Näitä seikkoja on myös käsiteltävä tuomion perusteluissa.

15. Mainitussa ratkaisussa on lisäksi (kohta 7) todettu, että riittävään varmuuteen rikoksesta ja vastaajan syyllisyydestä ei ainakaan yleensä voida päätyä vain sillä, että asianomistajan kertomus keskinäisessä vertailussa katsotaan uskottavammaksi kuin syytetyn kertomus. Asianomistajan kertomuksen painoarvoa ei myöskään itsessään lisää se, että asianomistajalla, toisin kuin vastaajalla, on velvollisuus pysyä totuudessa. Asianomistajan todentuntuinen ja vakuuttavakin kertomus tarvitsee virheettömyyden varmistamiseksi tuekseen välillistä näyttöä esimerkiksi väitetyn rikoksen jälkeisistä tapahtumista ja seurauksista. Henkilötodistelun luotettavuutta ei voida juurikaan perustaa henkilön tunnereaktiosta tehtävien havaintojen ja vaikutelmien varaan, vaan suurempi merkitys on kertomuksella itsellään, kuten sen keskeisen sisällön johdonmukaisuudella, realistisuudella ja muuttumattomuudella sekä yksityiskohtien runsaudella (kohta 8).

16. Rikosasian vastaajalla ei ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä. Vastaaja voi kuitenkin kertomuksellaan sekä muilla todisteilla pyrkiä horjuttamaan rangaistusvaatimuksen tueksi esitettyä todistelua tai esittää syytteessä väitettyyn nähden vaihtoehtoisen tapahtumienkulun. Mainitussa ratkaisussa KKO 2013:96 (kohta 9) todetulla tavalla tällöinkin on lähtökohtana, että vastaajan ei edellytetä puolustautuakseen voivan esittää vastanäyttöä syyttäjän todistelulle tai vakuuttavaa todistelua oman kertomuksensa paikkansapitävyydestä. Vastaajan kertomusta on arvioitava sen kannalta, onko esitetty vaihtoehtoinen tapahtumienkulku olennaisilta osiltaan mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida sulkea pois riittävällä varmuudella. Lopuksi arvioitavaksi jää, riittääkö näytön todistusarvo kokonaisarvioinnissa ylittämään tuomitsemiskynnyksen.

17. Toisaalta, kuten Korkein oikeus on muun muassa ratkaisussaan KKO 2018:3 (kohta 15) todennut, rikosasian kantajan todistustaakasta huolimatta voi syntyä tilanteita, joissa vastaajan voidaan edellyttää puolestaan selvittävän niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Vastaajan kertomalla voi olla merkitystä muun muassa arvioitaessa hänen kertomuksensa uskottavuutta tai vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen mahdollisuutta.

A:n menettely

18. Käräjäoikeus on B:n eri kuulustelutilanteissa yhdenmukaisen kertomuksen ja sitä tukevan todistajana kuullun D:n kertomuksen perusteella katsonut selvitetyksi, että A oli sormellaan tunkeutunut B:n emättimeen. Samoin hovioikeus on katsonut, että B oli uskottavasti kertonut, että hän oli herännyt A:n tunkeutumiseen kehoonsa. B oli johdonmukaisesti kertonut tunkeutumisesta heti tapahtuman jälkeen D:lle, puhelimitse äidilleen C:lle ja vielä poliisille samana aamuna suoritetussa kuulustelussa. Tunkeutumista on tukenut myös asianomistajan DNA-löydös A:n kynsien alta. Hovioikeuden mukaan asiassa ei ollut tullut esiin seikkoja, jotka tukisivat A:n esittämää väitettä, jonka mukaan B olisi nähnyt tapahtumasta unta tai kuvitellut tulleensa raiskatuksi. Hovioikeus on siten samoin kuin käräjäoikeus katsonut näytetyksi, että A oli syytteessä kuvatulla tavalla tunkeutunut sormillaan asianomistajan emättimeen tämän nukkuessa.

19. Korkein oikeus katsoo esitetyn näytön perusteella, ettei ole aihetta arvioida asiaa tältä osin toisin kuin alemmat oikeudet. Asiassa on siten näytetty A:n tunkeutuneen sormillaan B:n emättimeen syytteessä kuvatulla tavalla. A:n menettely täyttää lähtökohtaisesti rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisen raiskauksen tunnusmerkistön.

20. Raiskausrikos on rangaistava vain tahallisena tekona. A on kiistänyt tahallisuutensa tekoon sillä perusteella, että hän oli ollut tapahtumahetkellä unitilassa eikä siten ollut tietoisesti menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla.

21. Korkeimman oikeuden tulee siten seuraavaksi arvioida, jääkö A:n tahallisuudesta varteenotettava epäily sillä perusteella, ettei riittävällä varmuudella voida sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että hän on väittämällään tavalla toiminut unitilassa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalausunto unitilassa tehdystä seksuaalisesta teosta

22. Korkein oikeus on hankkinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalausunnon niin sanotusta sexsomniana tunnetusta tilasta. Lausunnossa todetaan, että unihäiriöiden taustalla voidaan erotella erilaisia nukkumiseen liittyviä ja unen aikana ilmeneviä häiriöitä. Suomessa käytössä olevan Maailman terveysjärjestön kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-10) mukaan unihäiriöt jaetaan kahteen pääluokkaan: ei-elimellisiin (mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt) ja elimellisiin (hermostonsairaudet). Lisäksi tavataan muita uni-valvetilaan vaikuttavia sairauksia. Ei-elimellisiin unihäiriöihin kuuluvat muiden ohella NREM-parasomniat, kuten unissakävely (ICD-10 F 51.3) ja unikauhuhäiriö (ICD-10 F 51.4).

23. Suomessa käytössä olevassa ICD-10 tautiluokituksessa ei ole mainittu sexsomniaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalausunnossa todetaan, että käytössä ei myöskään ole näyttöön perustuvaa valtakunnallista suositusta siitä, miten sexsomniaa epäiltäessä henkilö tulisi tutkia tai hoitaa. Lausunnossa todetaan edelleen, että tarkemmin määrittelemättömiin parasomnioihin (ICD-10 F 51.9) lukeutuvat sellaiset unenaikaiset häiriöt, joihin liittyy epänormaaleiksi luokiteltavia fysiologisia ilmiöitä tai epänormaalia käyttäytymistä itse unen aikana tai unen ja valveen rajamailla.

24. Yhdysvaltalaisessa DSM-5 tautiluokituksessa (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) sexsomnia luokitellaan parasomnioihin kuuluvana uni-valvetilan häiriönä ja unissakävelyn (DSM-5 307.46) ensimmäisenä alatyyppinä (A1). Toisena alatyyppinä mainitaan unenaikainen syöminen(A2).

25. Lausunnon mukaan sexsomnia on ilmiönä harvinainen eikä sen esiintyvyydestä väestötasolla ole tarkkaa, tutkittua tietoa. Tutkimukset perustuvat lähinnä yksittäisiä häiriöstä kärsiviä henkilöitä luonnehtiviin tapausselostuksiin. Nimenomaisesti sexsomnialle tyypillistä keskushermoston tilaa tai muuta terveydentilan poikkeavuutta ei ole kyetty objektiivisesti mittaamaan eikä siten ole olemassa mitään spesifiä tutkimusmenetelmää tai indikaattoria ilmiön identifioimiseksi. Sexsomnia-diagnoosiin voidaan päätyä lähinnä kliinisten oireiden ja ympäristön tuottamien havaintojen pohjalta.

26. Lausunnosta ilmenee, että unissakävelyä on tutkittu enemmän kuin sexsomniaa. Unissakävelyn osalta lausunnossa on todettu, että siihen liittyvä sukurasitus on ilmeinen, sillä 80 prosentilla häiriöstä kärsivillä henkilöillä tätä esiintyy myös suvussa.

27. Kuten unissakävelyssä ja NREM-parasomnioissa yleisesti, sexsomnian aikaiset toiminnat ovat moninaisia ja vaihtelua esiintyy sekä yksilökohtaisesti että häiriötasolla. Yhteistä NREM-parasomnioille on episodien toistuva esiintyminen yön ensimmäisen kolmanneksen aikana. Tällöin silmät ovat tyypillisesti auki. Henkilö ei ole täysin hereillä eikä unessa ja siten otaksuttavasti hänen tietoisuutensa ja reagoivuutensa ympäristöä ja sen kommunikointiyrityksiä kohtaan on episodien aikana alentunut. Herättyään henkilö ei muista mitään koko episodista tai hänellä on siitä ainoastaan yksittäisiä muistikuvia. Hänellä voi olla ohimenevää sekavuutta ennen palautumistaan normaalitilaan. Lausunnossa on todettu, että parasomniaepisodien aikana henkilö voi suorittaa monimutkaisiakin toimintoja ja vaikuttaa ikään kuin valveilla olevalta. Henkilö voi kulkea törmäilemättä reitillä oleviin esineisiin luoda tarkkailevia katseita tai vaikuttaa vastaanottavalta ympäristöönsä.

28. Sexsomnian osalta lausunnossa on todettu sen lähteinä olleisiin julkaisuihin ja oppikirjoihin viitaten, että sitä esiintyy aikuisilla, enimmäkseen miehillä. Sexsomnia voi ilmetä monin tavoin, kuten itsetyydytyksenä, itseen tai toisiin kohdistuvana hyväilynä, epäsopivana kosketteluna tai yhdyntöinä. Toimet urkenevat uni-valvetilassa ilman, että henkilö on tietoinen tekemisestään. Sexsomniakäyttäytymisen on eri lähteissä kuvattu ilmenevän myös tavanomaisesta poikkeavana ja olosuhteisiin nähden outona käyttäytymisenä. Niissä on todettu sexsomniaan liittyvien seksuaalisten maneerien voivan erota valvetilalle ominaisista henkilön mieltymyksistä ja käyttäytymisestä. Henkilön häiriöaikainen seksuaalikäytös on voinut vaihdella siten, että toisinaan hän voi olla vaikkapa hellyyteen, huomaavaisuuteen tai kokeilunhaluun taipuvainen, toisinaan taas piittaamattomuutta, aggressiivisuutta tai väkivaltaisuutta ilmentävä.

29. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalausunnon mukaan asianmukaisestikin asetettu sexsomnian diagnoosi ei ole sinällään syyntakeisuutta alentava seikka. Ratkaisevaa on se, miten häiriö henkilöllä ilmenee, onko luotettavaa näyttöä teonhetkisestä tilanteesta ja miten häiriökäytös on ilmennyt kyseisessä tilanteessa.

A:n tahallisuudesta esitetty selvitys

Henkilötodistelu

30. B on Korkeimmassa oikeudessa kertonut, että hän oli keskustellut A:n kanssa tapahtumayönä sohvalla. He olivat istuneet siten, että hänen selkänsä nojasi sohvan käsinojaa vasten ja hänen jalkansa olivat A:n sylissä. B oli ollut päihtynyt ja nukahtanut tässä asennossa. Tätä ennen heidän välillään ei ollut ollut mitään seksuaalista toimintaa. B oli havahtunut ahdistavaan tunteeseen ja siihen, että häntä oli sattunut. Herätessään B:llä oli kestänyt hetken ymmärtää, mitä oli tapahtunut, minkä jälkeen hän oli havainnut, että A oli lattialla polviasennossa ja tämän sormet olivat hänen sukuelimessään. A oli tehnyt voimakasta hakkaavaa liikettä, ja B:tä oli sattunut sisä- ja ulkosynnyttimiin. Kysymys oli ollut voimakkaasta ja aggressiivisesta liikkeestä, jota ei voinut verrata normaaliin seksuaaliseen toimintaan.

31. B:n mukaan A oli ollut keskittynyt tekemiseensä ja näyttänyt kauhistuneelta havaitessaan B:n heränneen. B oli huutanut A:lle kovaäänisesti ja työntänyt tämän kauemmas itsestään ja noussut ylös. Tuossa vaiheessa A oli kysynyt häneltä kaksi kertaa, mitä oli tapahtunut. B:n mielestä A oli kysymyksillään kartoittanut sitä, mitä B oli havainnut tilanteesta. Havaittuaan B:n tienneen, mitä A oli ollut tekemässä, A oli kauhistuneena haudannut kasvot käsiinsä ja pyytänyt B:ltä anteeksi. B:n käsityksen mukaan A oli tilanteessa ollut hereillä ja toiminut täysin tietoisesti. Käsityksensä B perusti siihen, että A:n toiminta oli ollut hyvin voimakasta, hänen silmänsä olivat olleet auki ja hän oli ottanut suoran katsekontaktin B:hen sekä alkanut puhua hänelle heti. A oli ollut kauhistunut tilanteessa nimenomaan sen vuoksi, että B oli herännyt.

32. Noustuaan sohvalta B oli huutanut A:lle ja he olivat menneet ulos terassille. Kun B oli palannut sisälle, muut mökissä yöpyneet olivat heränneet ja tulleet katsomaan, mistä oli kysymys. B oli kertonut heille tapahtuneesta ja mennyt makuuhuoneeseen D:n kanssa, joka oli lohduttanut häntä. B oli soittanut hätäkeskukseen ja poliisit olivat tulleet paikalle.

33. Vastaaja A on Korkeimmassa oikeudessa kertonut kuten B siitä, missä asennossa he olivat olleet sohvalla. Ennen kuin he olivat nukahtaneet, A oli kosketellut B:tä hetken alapäästä. Tämä oli tapahtunut yhteisymmärryksessä, mutta ei ollut johtanut sen pidemmälle. A oli ollut "aika humalassa". A ei ole tiennyt, kuinka kauan hän oli nukkunut, kun hän oli herännyt B:n huutoon. Hänellä on ollut erittäin sumuiset muistikuvat tilanteesta eikä hän ole muistanut sitä, missä asennossa hän oli ollut herätessään. A on arvellut nousseensa ylös ja yrittäneensä selvittää tapahtunutta, mutta se ei ollut selvinnyt hänelle. Hän oli ollut hämmästynyt ja hädissään. Ensimmäinen selvä muistikuva hänellä on ollut ulkoa terassilta, kun muut mökissä olleet olivat tulleet paikalle. A ei ole muistanut, mitä tapahtumista oli mökissä yöpyneiden kanssa puhuttu. Jossain vaiheessa poliisit olivat saapuneet, jolloin A:lle oli selvinnyt, että häntä epäiltiin seksuaalisesta ahdistelusta.

34. Esitutkinnassa A:ta oli kuultu heti tapahtumapäivänä ja seuraavana päivänä. Hän oli viettänyt yön poliisin säilytystiloissa. A oli kertomansa mukaan luullut, että kuulustelussa oli ollut kyse tilanteesta, jolloin hän oli B:n suostumuksella kosketellut tätä alapäästä, ja hän oli kertonut tästä tilanteesta. Tämän vuoksi hänelle ei ollut tuolloin tullut mieleen mainita siitä, että hän oli mahdollisesti toiminut unitilassa. Vasta esitutkinnan päättymisen jälkeen saatuaan esitutkintamateriaalin hän oli havainnut, että hän oli kuulustelussa kertonut eri tilanteesta kuin mistä häntä epäiltiin.

35. A on kertonut unihäiriöstään, että hän oli lapsesta saakka silloin tällöin kävellyt unissaan. Hän oli esimerkiksi unissaan joskus poistunut asunnostaan sekä ottanut taulun seinältä ja purkanut sen osiin. Nukkuessaan avovaimonsa kanssa hän oli vuosien varrella useita kertoja kosketellut tätä unissaan seksuaalisesti, ja joskus koskettelu oli johtanut yhdyntään asti. Tällöin A oli herännyt ennen yhdynnän loppumista. A:n veljellä oli myös vahva taipumus unissakävelyyn, ja tällä esiintyi useammin sexsomnia-kohtauksia.

36. Unihäiriöidensä jälkeen A on kertomansa mukaan joskus tiedostanut, että jotain oli tapahtunut nukkumisen aikana, mutta ei aina. Hän on usein herännyt kesken unissakävelyn. Hänen tunnetilansa heräämisen hetkellä on hämmennystä ja jonkinlaista kauhunsekaista tunnetta siitä, että herää eri paikasta kuin mihin on nukahtanut. Toisaalta usein hän ei ole herännyt kesken unissakävelyn tai heräämiseen on tarvittu ärsyke.

37. A:n mukaan ennen tätä tapausta hän piti unessa sattuneita tapahtumia lähinnä huvittavina, eikä hänellä ollut ollut syytä hakeutua niiden vuoksi tutkimuksiin tai hoitoon. Hän kuuli vasta käräjäoikeusvaiheessa, että oli olemassa diagnosoitavissa oleva sairaus nimeltään sexsomnia. Hovioikeusvaiheessa hän oli asentanut riistakameran makuuhuoneeseensa siinä tarkoituksessa, että siihen tallentuisi mahdollinen kohtaus. Vaihtaessaan vuonna 2017 työnantajaa A oli pystynyt menemään työnantajan kustantamaan unitutkimukseen.

38. Todistaja D on Korkeimmassa oikeudessa kertonut, että hän yöpyi samassa mökissä asianosaisten kanssa. Hän oli herännyt B:n huutoon ja mennyt katsomaan, mistä oli kysymys. Heräämisestä oli kulunut noin minuutti siihen, kun D oli mennyt paikalle. B oli huutanut A:lle, joka oli ollut hyvin järkyttyneen oloinen. D oli jutellut kummankin kanssa ja koettanut selvittää tapahtunutta. B oli kertonut hänelle heränneensä siihen, että A:n sormet olivat olleet hänen genitaalialueellaan ja että A:n silmät olivat olleet auki teon aikana.

39. A oli D:n mukaan ollut erittäin hämmentynyt ja "aivan pihalla" siitä, mitä oli tapahtunut. D ei ole uskonut, että A olisi näytellyt hämmentynyttä. A oli kertonut heränneensä B:n huutoon ja kysellyt, mitä oli tapahtunut, jolloin A:lle oli kerrottu, että hän oli kosketellut B:tä. A oli tähän todennut, ettei hän voisi mitenkään tehdä tällaista ja pyydellyt anteeksi. Kumpikaan asianosaisista ei ollut kertonut D:lle, että heillä olisi aikaisemmin yöllä ollut seksuaalista kanssakäymistä. Jos tällaista olisi ollut, D:n käsityksen mukaan A olisi varmasti kertonut siitä hänelle, koska se olisi selittänyt tilannetta.

40. E on Korkeimmassa oikeudessa todistajana kuultuna kertonut, että hän oli nukkunut mökin yläkerrassa parvella ja hänen sängystään oli suora näköyhteys alakerran sohvalle. Hän oli herännyt B:n huutoon. E oli seurannut tilannetta muutaman minuutin ennen kuin hän meni alas selvittämään asiaa. A oli tuolloin ollut hereillä. E ei tiennyt, oliko A ollut hereillä ennen kuin B oli huutanut. A oli ollut erittäin hämmästynyt tilanteessa. E:n käsitys oli, ettei sellaista hämmästystä pysty näyttelemään. Hämmennys oli ilmennyt siitä, ettei A ollut tiennyt, mitä oli tehnyt ja miksi B huusi hänelle.

41. A:n avopuoliso F on Korkeimmassa oikeudessa todistajana kuultuna kertonut, että heidän 12-vuotisen suhteensa aikana A on kävellyt ehkä noin kerran vuodessa unissaan. A on kuitenkin levoton nukkuja ja lähes viikoittain tämä esimerkiksi puhuu tai laulaa unissaan. A myös nukkuu erittäin sikeästi eikä herää helposti. Suurin piirtein kerran kuukaudessa A on kosketellut F:ää unissaan. Koskettelu on voinut olla silittelyä tai taputtelua, mutta usein se on ollut myös seksuaalissävytteistä. Koskettelu ei ole koskaan ollut väkivaltaista tai satuttanut F:ää. Joitakin kertoja A:n koskettelu on johtanut yhdyntään. A on aina lopettanut toimintansa, jos F on työntänyt tämän pois tai muutoin estänyt koskettelun. Joskus A on silloin havahtunut. A ei ole koskaan unen aikana riisunut F:ää tai yrittänyt sitä.

42. Yleensä unenaikaisen toimintansa aikana A on F:n mukaan ollut silmät auki sekä hämmentyneen ja sekavan oloinen. F on joitakin kertoja joutunut herättämään A:n kesken unihäiriötilan. Herättäminen on ollut vaikeaa ja hänen on täytynyt esimerkiksi ravistaa A:ta ja puhua hänelle. Heräämisen jälkeen A on yleensä ollut minuutin tai kaksi sekavassa tilassa.

43. A:n veli G on Korkeimmassa oikeudessa todistajana kuultuna kertonut, että veljensä lisäksi myös hän on kärsinyt lapsuudesta asti unissakävelystä. Aikuisena ja iän karttuessa hänellä on ollut jonkinlaista seksuaalista toimintaa unissaan lähes joka kerta, kun hän on nauttinut alkoholia ja joku toinen on nukkunut hänen lähellään. Hän ei ole ollut tämän takia tutkimuksissa eikä hänellä ole diagnosoitu unihäiriöitä.

Muu selvitys

44. A on esittänyt kirjallisena todisteena lausunnon, jonka on laatinut korva-, nenä- ja kurkkutautien dosentti T, jolla on myös unilääketieteen erityispätevyys. Lausunto perustuu 28.–29.6.2018 tehtyyn koko yön kestävään laajaan unipolygrafiaan. Lausunnossa todetaan hoitosuunnitelmana, että tutkimustulos sopi lieväasteiseen obstruktiiviseen asentoriippuvaiseen uniapneaan sekä parasomniaan. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi univajetta ja herkkäunisuutta.

45. A on esittänyt lisäksi videotallenteet ajankohdilta 27.4. ja 1.5.2017, joissa hän on kuvannut liiketunnistimella varustetulla kameralla itseään yöllä nukkuessaan. Videotallenteisiin on tallentunut A:n yöllistä liikehdintää ja havahtumisia.

Korkeimman oikeuden arviointi

46. Pelkän väitteen esittäminen rikoksen tapahtumisesta harvinaisessa unitilassa ilman asianmukaista sitä tukevaa selvitystä ei riitä kumoamaan lähtökohtaista oletusta siitä, että toisen kehoon tunkeutuminen on tahallista. Selvitys henkilön aikaisemmista unihäiriöistä saattaa kuitenkin tukea sitä, että unitilassa toimimista voidaan pitää ylipäätään mahdollisena.

47. Edellä selostetun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalausunnon mukaan lääketieteessä tunnistetaan sexsomniana tunnettu uni-valvetilan häiriö, joka on kuitenkin harvinainen. Lausunnon mukaan parasomniaepisodin aikana henkilö voi suorittaa monimutkaisia toimintoja ja muun muassa luoda tarkkailevia katseita tai vaikuttaa vastaanottavalta ympäristöönsä nähden. Ilmiöön on kuvattu liittyvän erilaisia seksuaalisen käyttäytymisen muotoja, jotka voivat erota henkilön valvetilan käyttäytymisestä. Herättyään henkilö ei muista mitään koko episodista tai hänellä voi olla siitä vain yksittäisiä muistikuvia. Ennen palautumista normaalitilaan henkilöllä voi olla ohimenevää sekavuutta. Sexsomnian diagnoosi ei ole sinällään oikeudellisen vastuun kannalta ratkaisevaa, vaan olennaista on se, onko ja miten häiriö ilmennyt teonhetkisessä tilanteessa.

48. Erikoislääkäri T:n lausunnon mukaan A:n tutkimuksessa on todettu parasomniaa. A:n oikeudessa esittämät videotaltioinnit ja hänen toimintansa niiden aikana viittaavat A:n unihäiriöön. Lisäksi A:n avopuolison todistajankertomuksesta ilmenee, että A:lla on ollut toistuvaa unenaikaista seksuaalista avopuolisoon kohdistunutta toimintaa, yöllisiä havahtumisia ja unissakävelyä. Samoin A:n veljen todistajankertomus omasta taipumuksestaan viittaa unihäiriön esiintyvyyteen suvussa.

49. Asiassa ei ole selvitetty, että A:n olisi lääketieteellisesti diagnostisoitu kärsivän sexsomniasta. A:n väite hänellä esiintyvästä unihäiriöstä saa kuitenkin tukea edellä kohdassa 48 selostetusta näytöstä. Näin ollen Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että A kärsii jonkinlaisesta unihäiriöstä ja että hän on ennen nyt käsiteltävänä olevaa tekoa unitilassa tehnyt seksuaalisia tekoja.

50. Kysymys A:n tahallisuudesta kiteytyy kuitenkin sen arviointiin, onko hän syytteessä kuvatun teon tehdessään toiminut unitilassa. Tästä on asiassa esitetty sekä väitettä tukevaa että sitä vastaan puhuvaa selvitystä.

51. Unitilaväitettä vastaan puhuu vahvimmin B:n kertomus, jonka mukaan A oli ollut täysin hereillä ja toiminut tietoisesti. B:n mukaan hänen herätessään A oli ollut lattialla polviasennossa sormet B:n sisällä tehden hakkaavaa liikettä ja hänen silmänsä olivat olleet auki katsekontaktissa B:hen. Korkeimmalla oikeudella ei sinänsä ole aihetta epäillä B:n tekemistään havainnoista antaman kertomuksen luotettavuutta. Toisin kuin hovioikeus, Korkein oikeus katsoo, että B:n eri kuulemistilanteissa antamat kertomukset eivät ole merkityksellisellä tavalla poikenneet toisistaan.

52. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan kuitenkaan silmien auki pitäminen ja katseet sekä monimutkaisetkaan motoriset seksuaaliset toiminnot eivät poissulje sitä, että henkilö on voinut toimia unitilassa. Myöskään voimakas toiminta ei välttämättä sulje pois unitilan mahdollisuutta, sillä lausunnon mukaan unitilaiseen toimintaan voi liittyä jopa aggressiivisuutta. Luotettavien päätelmien tekeminen toisen valvetilasta on siten hankalaa. Lisäksi asiassa on otettava huomioon se, että B on herännyt unesta tilanteessa. Tämä on ollut omiaan heikentämään entisestään tehtyjen päätelmien luotettavuutta. Näin on huolimatta siitä, että B on itse vakuuttunut siitä, että A oli toiminut valvetilassa.

53. Unitilaa vastaan puhuu osaltaan myös se, etteivät A:n avopuolison kertomat, A:n häneen unen aikana kohdistamat teot ole olleet vastaavia kuin B:n kuvaama voimakas ja aggressiivinen menettely. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnosta ilmenevin tavoin sexsomnia-kohtauksen aikana henkilön toiminta voi kuitenkin erota huomattavastikin eri kerroilla, joten teon luonne ei välttämättä poissulje unitilassa toimimista.

54. A:n unitilaväitettä vastaan puhuu lähtökohtaisesti myös se, että hän on esittänyt väitteen jälkijättöisesti vasta asian ollessa vireillä käräjäoikeudessa. A:ta on kuultu esitutkinnassa heti tapahtumayön jälkeisenä aamuna ja sitä seuraavana päivänä, jolloin hän ei ollut maininnut mitään mahdollisesta unitilasta. A:n mukaan hän oli esitutkinnassa käsittänyt häntä epäillyn kertomansa aikaisemman yhteisymmärryksessä tapahtuneen koskettelun vuoksi. Asiassa on esitetty selvitystä siitä, että A on ollut erittäin hämmentyneessä tilassa koko sen ajan, kun asiaa on yritetty selvittää ennen poliisien saapumista tapahtumapaikalle, eikä hän ollut ymmärtänyt mistä asiassa oli kysymys. D:n käsitykselle siitä, että A olisi kertonut hänelle aikaisemmasta koskettelusta, mikäli tällaista olisi tapahtunut, ei voida antaa juurikaan painoarvoa huomioon ottaen D:n ja E:n havainnot A:n tapahtuman jälkeisestä käytöksestä. A on siten esittänyt sellaisen selityksen unitilaväitteen jälkijättöisyyden syystä, joka saa tukea muusta näytöstä. Ratkaisevaa merkitystä ei siten voida antaa sille, että A on esittänyt unitilaväitteensä vasta käräjäoikeudessa.

55. Unitilaväitettä tukee erityisesti asiassa esitetty selvitys A:n hämmennyksestä ja muistamattomuudesta heti teon jälkeen. B on kertonut A:n näyttäneen kauhistuneelta ja kyselleen, mitä oli tapahtunut. B oli kuitenkin pitänyt A:n käytöstä teeskentelynä. D ja E ovat kuvanneet A:n olemusta hämmennykseksi, "pihalla oloksi" siitä, mitä oli tapahtunut, hämmästykseksi ja tietämättömyydeksi siitä, mitä oli tehnyt ja miksi B huutaa. Todistajien mukaan tietämättömyys tapahtumista oli ollut todellista eikä näyteltyä, ja he ovat olleet vakuuttuneita siitä, ettei A ollut toiminut tilanteessa tietoisesti. D ja E ovat tehneet havaintonsa muutaman minuutin sisällä B:n heräämisestä paikalle tulleina ulkopuolisina henkilöinä ja muodostaneet käsityksensä tuoreeltaan sen perusteella mitä havaintoja he olivat A:sta tehneet välittömästi teon jälkeen. B:n ja todistajien kuvaus A:n olemuksesta ja käytöksestä heti tapahtuman jälkeen vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaista unihäiriöön liittyvää henkilön täydellistä muistinmenetystä ja ohimenevää sekavuutta ennen palautumista normaalitilaan.

56. Arvioidessaan vaihtoehtoista tapahtumainkulkua vastaan ja sen puolesta puhuvia seikkoja, Korkein oikeus toteaa, että A:n vaihtoehtoista tapahtumainkulkua voidaan pitää lähtökohtaisesti jossain määrin epätodennäköisenä. Asiassa on kuitenkin esitetty siinä määrin tämän vaihtoehtoisen tapahtumainkulun puolesta puhuvaa näyttöä, ettei sitä voida riittävällä varmuudella poissulkea. Asiassa jää siten varteenotettava mahdollisuus siitä, että A on syytteessä tarkoitettua tekoa tehdessään toiminut unitilassa. Näin ollen tuomitsemiskynnys tahallisuutta edellyttävästä raiskauksesta ei ylity, vaan asiassa jää varteenotettava epäily A:n syyllisyydestä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tuula Pynnä (eri mieltä), Päivi Hirvelä, Tatu Leppänen ja Lena Engstrand. Esittelijä Eeva Palaja (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeussihteeri Palaja: Mietintö oli kohtien 1-45 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Muilta osin Korkein oikeus lausunee seuraavan.

Ennakkoratkaisuissa KKO 2012:27, 2017:12 ja 2018:3 on katsottu, että syyttäjän todistustaakasta huolimatta voi syntyä tilanteita, jolloin rikosasian vastaajalta voidaan edellyttää, että hän puolestaan selvittää niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Tässä asiassa on esitetty näyttö siitä, että A on tunkeutunut sormillaan B:n kehoon tämän nukkuessa. Tällaisessa tilanteessa A:n voidaan edellyttää selvittävän niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Myös vastaajan kertomuksen mahdolliselle epäuskottavuudelle voidaan tällaisessa tilanteessa antaa näytön arvioinnissa merkitystä rikosasian kantajan todistustaakasta huolimatta.

A on vedonnut siihen, että hän on tapahtuma-aikana ollut unitilassa. A:lla ei ole diagnosoitu unihäiriöksi luokiteltavaa sexsomniaa. Hän on kertonut, että hän on aikaisemmin muun muassa kävellyt unissaan. Hän ei ole tästä syystä käynyt aikaisemmin lääkärissä, koska oli pitänyt tapahtumia harmittomina. Hänelle on nyt esillä olevien tapahtumien jälkeen vuonna 2018 tehty koko yön laaja unipolygrafia. Korva-, nenä- ja kurkkutautien dosentti T:n antaman lausunnon mukaan A:n unipolygrafia on ollut lievästi poikkeava. Hänellä on esiintynyt hieman hampaiden narskuttelua. Poikkeavaa määrää raajojen liikuttelua ei ole esiintynyt, eikä videorekisteröinnissä ole havaittu poikkeavaa liikehdintää. Tutkimustulos sopii lausunnon mukaan lieväasteiseen obstruktiiviseen (hengitysilman virtaukseen liittyvään) asentoriippuvaiseen uniapneaan sekä parasomniaan.

Videoista, joita A on riistakameralla tallentanut ja joista hän on toimittanut osan Korkeimmalle oikeudelle, ilmenee yöllistä liikehdintää. Ne eivät kuvaa kyseessä olevan yön tapahtumia, eikä niistä myöskään ilmene sen kaltaista voimakasta toimintaa, mistä syytteessä on kysymys. Myöskään A:n avovaimo, joka on kertonut A:n kosketelleen ja silitelleen häntä unissaan noin kerran kuukaudessa, ei ole kertonut nyt esillä olevan kaltaisesta toiminnasta. A:n veli on puolestaan Korkeimmassa oikeudessa kertonut omista kokemuksistaan sekä veljensä taipumuksesta unissakävelyyn.

Edellä todetut seikat osoittavat, että A:lla on ollut ennen nyt esillä olevaa tapahtumaa jonkin asteinen unihäiriö. Unihäiriöt ovat kuitenkin yleisiä, monimuotoisia ja eriasteisia. A:n Korkeimmalle oikeudelle toimittamassa unipolygrafia lausunnossa ei ole otettu kantaa sexsomnian mahdollisuuteen. Se, että lausunnossa on todettu A:n unipolygrafian olevan lievästi poikkeava sekä se että tutkimustulos sopii lieväasteiseen obstruktiiviseen asentoriippuvaiseen uniapneaan sekä parasomniaan, ei yksistään vahvista A:n väitettä sexsomniasta. Toisaalta diagnoosi ei myöskään sulje pois mahdollisuutta A:n tapahtuma-aikaisesta unitilasta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalausunnossa on korostettu kyseessä olevien tekojen tapauskohtaisen ar-vioinnin merkitystä ja sitä, että sexsomnia-diagnoosikaan ei pelkästään riitä teon rikosoikeudellisen arvioinnin perusteeksi. Kysymys onkin välittömästi siitä, onko A ollut tapahtuma-aikaan tunkeutuessaan B:n kehoon sellaisessa tiedottomassa unitilassa, että hänen ei voida katsoa toimineen tahallisesti. Tähän nähden merkityksellistä on se näyttö, joka on esitetty tapahtuma-aikaisista olosuhteista.

Arvioitaessa sitä, onko A toiminut syytteen alaisen teon tehdessään unitilassa, asiassa on otettava huomioon se, että vain asianosaiset ovat olleet paikalla tapahtumahetkellä. D ja E ovat kertoneet heränneensä vasta B:n huutoon, eikä heillä näin ollen ole havaintoja itse teosta tai välittömästi sen jälkeisestä hetkestä. A:n ja B:n kertomuksista selviää, että he ovat myös keskustelleet keskenään ennen D:n ja E:n saapumista. Näin ollen D:n ja E:n saapuessa paikalle A on ollut hereillä. Sekä B että A ovat edellisen illan nauttineet alkoholia ja kertoneet olleensa humalatilassa.

B on häntä kuultaessa kertonut olevansa varma siitä, että A oli tekoa tehdessään ollut täysin hereillä ja toiminut tietoisesti. B:n mukaan A:n toiminta oli ollut hyvin dynaamista ja voimakasta, A oli ottanut suoran katsekontaktin häneen ja alkanut puhua hänelle heti. B on kertonut samalla tapaa esitutkinnassa ja asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa eikä asiassa ole aihetta epäillä B:n kertomusta tältäkään osin. Sinänsä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan unitilassa toimiva voi toimia myös määrätietoisesti. Korkein oikeus kuitenkin katsonee, että B:n mainitsemat seikat puoltavat pikemminkin tietoista toimintaa kuin unen alaisena tekemistä. Lisäksi F on kertonut, että A on unitilan aikana toimiessaan sekavan ja hämmentyneen oloinen, mikä poikkeaa B:n kertomasta A:n käytöksestä.

A on esitutkinnassa kertonut kosketelleensa B:tä alapäästä. A:n mukaan hän oli tuolloin luullut, että häntä epäiltiin rikoksesta hänen väittämänsä aikaisemman yhteisymmärryksessä tehdyn koskettelun vuoksi. Tämän vuoksi hänelle ei ollut juolahtanut mieleen mainita esitutkinnassa mitään siitä, että hän oli saattanut toimia unissaan. Niinpä hän oli esittänyt tämän väitteen vasta asian ollessa vireillä käräjäoikeudessa yli puolitoista vuotta tekohetken jälkeen.

Kuitenkin asiassa on selvitetty, että ainakin D oli tapahtuma-aamuna ennen poliisien paikalle tuloa keskustellut kummankin asianosaisen kanssa ja koettanut selvittää tilannetta. D on kertonut, että A:lle oli tällöin nimenomaan kerrottu, mistä tilanteessa oli ollut kysymys ja miksi B oli huutanut hänelle. Näin ollen A:n on täytynyt olla tietoinen häntä myöhemmin samana päivänä kuultaessa esitutkinnassa, mistä teosta häntä on epäilty.

B on kiistänyt, että tällaista suostumuksellista koskettelukertaa olisi ollut. B:n kertomusta tältä osin tukee D:n kertomus siitä, etteivät asianosaiset olleet tapahtuma-aamuna asiaa selvitettäessä maininneet, että heidän välillään olisi ollut jotain seksuaalista toimintaa ennen syytteessä kuvattuja tapahtumia. Mikäli tällaista olisi tapahtunut, olisi A D:n käsityksen mukaan myös maininnut siitä, koska se olisi osaltaan selittänyt tapahtumia. A:n kertomuksen lisäksi mikään asiassa esitetty näyttö ei osoita, että väitettyä suostumuksellisesta koskettelukertaa olisi ollut.

Näin ollen Korkein oikeus katsonee, että B:n kertomus saa D:n kertoman lisäksi tukea A:n esitutkintakertomuksesta, sillä A:n selitystä kertomuksensa muuttumiselle ei ole edellä mainituista syistä pidettävä uskottavana. Syytteen toteennäyttämiseksi on asiassa esitetty varsin vahva näyttö. A:n esittämä vaihtoehtoinen tapahtumienkulku saa jossain määrin tukea A:n aikaisemmista unihäiriöistä sekä D:n ja E:n käsityksestä, jonka mukaan A oli tilanteessa ollut vilpittömän tietämättömän oloinen siitä mitä oli tapahtunut. Edellä mainituin tavoin D ja E eivät kuitenkaan ole nähneet itse tekoa tai välittömästi sen jälkeistä A:n käytöstä. Näyttöä kokonaisuudessa harkitessaan Korkein oikeus katsonee, ettei A:n väitettä unitilassa toimimisesta voida pitää niin todennäköisenä, että se riittäisi horjuttamaan asiassa syytteen tueksi esitettyä näyttöä ja muodostaisi varteenotettavan epäilyn hänen tahallisuudestaan.

Näin ollen Korkein oikeus katsonee, että A on teon tehdessään toiminut tahallisesti ja että syyte luetaan A:n syyksi.

Oikeusneuvos Pynnä: Hyväksyn esittelijän mietinnön.