KKO:2019:48

A oli B:n häneen kohdistamalta pahoinpitelyltä puolustautuakseen lyönyt tätä puukolla kaulaan. A:n syyksi oli luettu hätävarjelun liioitteluna tehty pahoinpitely.

Korkein oikeus katsoi, että vaikka teossa oli käytetty teräasetta ja B:lle oli aiheutunut vakava vamma, A ei ollut teon vaikuttimet ja muut seikat huomioon ottaen velvollinen suorittamaan B:lle korvausta kärsimyksestä.

VahL 5 luku 6 § 1 mom 3 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 4.5.2017 nro 17/118304

Käräjäoikeus tuomitsi A:n tapon yrityksestä vankeusrangaistukseen, koska hän oli 16.1.2017 lyönyt B:tä puukolla oikealle puolelle kaulaan, johon oli aiheutunut 9 senttimetrin syvyinen haava. B:n syyksi käräjäoikeus luki hätävarjelun liioitteluna tehdyn pahoinpitelyn, kun tämä oli mainitun tilanteen jälkeen kohdistanut A:han väkivaltaa.

Käräjäoikeus velvoitti asianosaiset puolin ja toisin korvaamaan toisilleen aiheuttamansa vahingon. A velvoitettiin suorittamaan B:lle korvausta kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta sekä lisäksi kärsimyksestä 3 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Olli Kankkunen ja Satu Saarensola sekä käräjänotaari Essi Lehtola.

Turun hovioikeuden tuomio 7.3.2018 nro 18/109988

A valitti hovioikeuteen ja B teki vastavalituksen.

Hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus B:n käyneen ensin A:n kimppuun. B oli tehnyt A:lle ruumiillista väkivaltaa repimällä tätä vaatteista ja hiuksista sekä tarttumalla kaulasta. Tässä väkivaltatilanteessa A oli tarttunut puukkoon ja lyönyt sillä kohti B:n olkapäätä osuen oikealle puolelle kaulaan. Tämän jälkeen B oli jatkanut A:han kohdistunutta väkivaltaa.

Hovioikeus katsoi A:n toimineen puukkoon tarttuessaan hätävarjelutilanteessa. Puukonisku kohti B:n ylävartaloa oli kuitenkin ilmeisesti ylittänyt sen, mitä tilanteessa oli voitu pitää puolustettavana. Hovioikeus luki A:n syyksi hätävarjelun liioitteluna tehdyn pahoinpitelyn ja tuomitsi hänet ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

B:n syyksi luettiin pahoinpitely.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua siltä osin kuin A oli velvoitettu suorittamaan B:lle kärsimyskorvausta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Leena Mikkonen, Rita Melartin ja Vilja Hahto.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että B:n kärsimyskorvausta koskeva vaatimus hylätään.

B vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu täällä merkityksellisin osin lainvoimaisella hovioikeuden tuomiolla hätävarjelun liioitteluna tehty pahoinpitely. B:n käytyä ensin A:n kimppuun hiuksista ja vaatteista repimällä sekä kaulasta tarttumalla A oli ottanut puukon ja lyönyt kohti B:n olkapäätä osuen tämän kaulaan. Puukoniskusta oli aiheutunut kaulaan noin 5 senttimetrin läpimittainen ja 9 senttimetrin syvyinen haava. Hovioikeus on velvoittanut A:n korvaamaan B:lle kärsimyksestä 3 000 euroa.

2. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A hänen syykseen luetun teon johdosta velvollinen suorittamaan B:lle korvausta kärsimyksestä.

Kärsimyksen korvaamisen edellytykset

3. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu, 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty, 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu, tai 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.

4. Oikeus kärsimyskorvaukseen ei määräydy vain sen perusteella, mikä rikos tekijän syyksi on luettu. Tätä olennaisempi merkitys on sillä, mitä oikeushyviä teolla on loukattu. Arviointi on siten suoritettava sen perusteella, sisältyykö tekoon sellaisten oikeushyvien loukkauksia, jotka sanotun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeuttavat korvaukseen (KKO 2012:14, kohta 4). Tässä tapauksessa kyseeseen tulee momentin 3 kohdassa tarkoitettu henkilökohtainen koskemattomuus.

5. Mainitussa kohdassa tarkoitetulta loukkaukselta edellytetään vakavuutta. Hallituksen esityksessä (HE 167/2003 vp s. 57) on todettu, että jos henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksen pääasiallisena ilmenemismuotona on henkilövahinko, henkilövahingon perusteella suoritettava korvaus aineettomasta vahingosta muodostaa yleensä tosiasiallisesti riittävän hyvityksen myös loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Loukkauksen vakavuutta olisi arvioitava siltä kannalta, kuinka olennaisella tavalla teko loukkaa uhrin ihmisarvoa. Loukkausta voitaisiin pitää vakavana muun muassa silloin, kun teko on tehty erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla. Loukkauksen vakavuutta arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon myös teon vaikuttimet.

6. Oikeuskäytännössä rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitetun pahoinpitelyn, josta ihmisarvoa vakavasti loukkaavat erityispiirteet puuttuvat, ei ole katsottu merkitsevän henkilökohtaisen koskemattomuuden vakavaa loukkausta. Fyysisten vammojen vakavuusastekaan ei sellaisenaan ratkaise oikeutta kärsimyskorvaukseen (KKO 2009:46, kohta 7). Toisaalta tapon yritystä tai törkeää pahoinpitelyä voidaan yleensä pitää vakavana henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksena (KKO 2009:82, kohta 8 ja HE 167/2003 vp s. 58). Loukkauksen vakavuuden arviointi ei kuitenkaan ole suoraan sidoksissa teon rikosoikeudelliseen luonnehdintaan.

Arviointi tässä asiassa

7. A:n syyksi on luettu hätävarjelun liioitteluna tehty pahoinpitely. Yksin rikosnimikkeen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksen vakavuudesta, vaan arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti teon sisältämän ihmisarvon loukkauksen olennaisuutta silmällä pitäen. Arvioinnissa merkitystä on myös teon motiivilla.

8. Teräaseen käyttäminen on törkeän pahoinpitelyn kvalifiointiperuste. Kaulaan osunut isku on ollut hengenvaarallinen ja aiheuttanut B:lle vakavan vamman. Teko on siten kohdistunut henkilökohtaisen koskemattomuuden ytimeen. Lisäksi teko on tapahtunut B:n kotona. Nämä seikat puoltavat loukkauksen arviointia vakavaksi.

9. Toisaalta A on tarttunut puukkoon ja lyönyt sillä B:tä puolustautuessaan B:n häneen kohdistamaa oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Teon vaikuttimena on siten ollut B:n oma menettely, joka on luettu hänen syykseen tahallisena rikoksena. Ottaen huomioon, että B on muun ohella tarttunut A:ta kaulasta, B:n myötävaikutusta on pidettävä merkittävänä. A:n tekoa ei ole tehty erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla. Näissä olosuhteissa B:n henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kohdistuneen loukkauksen ei voida katsoa olleen vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa edellytetyllä tavalla vakava.

10. Korkein oikeus katsoo näin ollen, ettei edellytyksiä kärsimyskorvauksen tuomitsemiseen ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että kärsimyksen korvaamista koskeva B:n vaatimus hylätään ja A vapautetaan tätä koskevasta korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Jukka Sippo, Jarmo Littunen, Mika Huovila ja Tatu Leppänen. Esittelijä Heidi Myllys.