KKO:2019:35

TSL 2 luku 12 § 1 mom
YhdenvertaisuusL 8 § 1 mom
YhdenvertaisuusL 10 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden tuomio 11.8.2016 nro 16/7106, muutoksenhaku Turun hovioikeudessa ja hovioikeuden tuomio 17.11.2017 nro 981 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Erja Vihinen ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Kimmo Vanne, Nora Viikari ja Vilja Hahto.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B Oy:lle myönnettiin valituslupa.

B Oy vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.

A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on työskennellyt B Oy:n (jäljempänä yhtiö) palveluksessa postityöntekijänä. Hänen työsopimuksensa mukainen työ on ollut pääasiassa postin lajittelu- ja jakelutyötä sekä satunnaisesti uusien työntekijöiden perehdyttämistä.

2. A:n työsuhteen ehtoja koskevan työehtosopimuksen voimassaolon päätyttyä X ry on suunnitellut sopimusneuvottelujen vauhdittamista työtaisteluilla. Yhtiö on varautunut työtaistelu-uhkaan hankkimalla toimipaikkoihinsa vuokratyöntekijöitä. X ry on puolestaan julistanut alalle 2.11.2015 alkaen ylityö- ja perehdyttämiskiellon. Kyseisen järjestöpäätöksen mukaan niissä työpaikoissa, joihin tuli vuokratyöntekijöitä, ei tehty ylitöitä eikä vuokratyöntekijöitä perehdytetty eikä koulutettu työtehtäviin.

3. A:n esimies on 10.11.2015 määrännyt A:n perehdyttämään henkilöstöpalveluyrityksen kautta hankittua vuokratyöntekijää. Perehdyttämistyöhön olisi kuulunut, että A olisi tavanomaista lajittelu- ja jakelutyötä tehdessään selostanut perehdytettävälle vuokratyöntekijälle tekemäänsä työtä ja menettelyä eri työvaiheissa.

4. A on kieltäytynyt perehdyttämistyöstä ammattiliiton alalle määräämän perehdyttämiskiellon takia, mutta hän on ilmoittanut olevansa halukas tekemään tavanomaisia työtehtäviään ilman perehdyttämistyötä. Esimies on lähettänyt A:n kotiin tämän kieltäydyttyä perehdyttämistyöstä, eikä A:lle ole maksettu palkkaa loppupäivän tunneilta. Sama on toistunut A:n seuraavana työpäivänä 11.11.2015.

Käsittely alemmissa oikeuksissa

5. A on kanteessaan vaatinut, että yhtiö velvoitetaan maksamaan hänelle edellä mainituilta työpäiviltä pidätetty palkka 142,70 euroa sekä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä 5 000 euroa, molemmat määrät korkoineen. Hän on katsonut, että työnantaja on velvollinen maksamaan palkan, koska hän oli ollut työnantajan käytettävissä tavanomaisiin työtehtäviinsä, ja työnteko oli estynyt työnantajasta johtuvasta syystä. Työnantaja ei olisi saanut edellyttää häneltä työtaistelun piiriin kuuluvan perehdyttämistyön tekemistä, vaan sen olisi tullut työsuhteissa noudatettavan lojaliteettivelvoitteen mukaisesti pyrkiä osoittamaan hänelle muuta työtä. Yhtiön menettely oli ollut syrjivää, koska se oli ammattiyhdistystoiminnan perusteella asettanut hänet epäedullisempaan asemaan kuin sellaisen vertailukelpoisessa tilanteessa olleen henkilön, joka ei kuulunut ammattiliittoon eikä noudattanut ammattiliiton järjestöpäätöstä perehdyttämiskiellosta.

6. Yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä katsoen, että se ei ole velvollinen maksamaan A:lle palkkaa. Yhtiön mukaan A:n työteko oli estynyt sen vuoksi, että hän oli osallistunut ammattiliiton toimeenpanemaan työtaisteluun ja kieltäytynyt hänelle osoitetuista, työsopimuksensa mukaisista työtehtävistä. Yhtiö oli voinut osittaisen työtaistelun aikana harkintansa mukaan joko sallia osittaisen työsuorituksen tai keskeyttää työnteon kokonaan. Työn keskeytyminen oli johtunut työntekijöiden työtaistelutoimenpiteestä. Työnantajalla ei ole velvollisuutta järjestää työntekijöiden työtä siinä tarkoituksessa, että työtaistelutoimenpide vältetään, eikä työnantajan työnjohto-oikeus väisty työtaistelulla toimeenpantavan painostuksen alla. Puuttuvaa työsuoritusta vastaavan palkan pidättäminen työtaisteluun osallistuvalta työntekijältä ei merkitse ammattiyhdistystoiminnan oikeuden loukkaamista tai syrjintää.

7. Käräjäoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle työnteon estymisen ajalta palkkaa vähennettynä määrällä, joka vastasi perehdyttämistyön osuutta tekemättä jääneestä työstä, sekä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä 2 000 euroa, molemmat määrät korkoineen. Se on katsonut A:n työnteon estyneen työnantajasta johtuvasta syystä, koska yhtiö olisi voinut olennaisitta vaikeuksitta poistaa työtaistelusta aiheutuvan työnteon esteen osoittamalla A:lle perehdyttämistyön sijaan tämän tavanomaista lajittelu- ja jakelutyötä ilman perehdyttämistehtäviä. Estäessään A:n työnteon yhtiö oli syrjinyt A:ta ammattiyhdistystoimintaan osallistumisen perusteella.

8. Hovioikeus on pysyttänyt muilta osin käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen, mutta se on velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle käräjäoikeuden tuomitseman määrän sijaan täyden palkan. Hovioikeuden mukaan A ei ollut ollut perehdyttämistyöstä kieltäydyttyään työnantajan käytettävissä työsopimuksessa sovitulla tavalla, koska perehdyttämistyö ei ollut ollut erotettavissa A:n tavanomaisesta lajittelu- ja jakelutyöstä. Työnantajalla ei ollut kuitenkaan oikeutta kieltäytyä vastaanottamasta laillisen työtaistelutoimenpiteen aikana työntekijän tavanomaista työsuoritusta, kun työtaistelutoimenpide ei olisi estänyt sen tekemistä. Perehdyttämistyöstä kieltäytyminen oli sinällään kuulunut A:n vahingonvaarapiiriin, mutta siitä ei ollut voinut aiheutua hänelle työtaistelutilanteessa muuta seurausta kuin kieltäytymistä vastaava mahdollinen palkanmenetys. Kun A olisi ollut koko työvuoronsa ajan käytettävissä tavanomaisiin tehtäviinsä, työnantajalla ei ollut ollut oikeutta pidättää hänen palkkaansa osaksikaan, koska vaadittuun työpalkkaan ei ollut sisältynyt perehdyttämislisää. Jos A olisi noudattanut työnantajansa määräystä perehdyttämisestä, hän olisi saanut työehtosopimuksen mukaista perehdyttämislisää 0,60 euroa tunnilta.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

9. Asiassa on yhtiön valituksen johdosta kysymys siitä, onko yhtiö velvollinen maksamaan A:lle palkan siltä työajalta, jona A ei ole perehdyttämistyöstä kieltäydyttyään saanut tehdä työtä. Lisäksi ratkaistavana on, onko yhtiö menettelyllään syrjinyt A:ta ammattiyhdistystoiminnan perusteella siten, että A:lla on oikeus yhdenvertaisuuslain mukaiseen hyvitykseen.

Työntekijän oikeus palkkaan työn estyessä

10. Palkka on vastiketta työstä, jonka työntekijä suorittaa työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena. Työnantajalla ei ole pääsääntöisesti palkanmaksuvelvollisuutta silloin, kun työnantaja ei ole saanut hyväkseen työntekijän työsuoritusta.

11. Työnantaja on kuitenkin työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan, jos työntekijä on ollut sopimuksen mukaisesti työnantajan käytettävissä voimatta kuitenkaan tehdä työtä työnantajasta johtuvasta syystä. Säännöksen esitöiden mukaan työnantajasta johtuvina työnteon estymisen syinä pidetään paitsi välittömästi työnantajasta ja hänen toiminnastaan aiheutuvia syitä myös sellaisia syitä, jotka työnantaja voisi poistaa olennaisitta vaikeuksitta esimerkiksi korjaustöin (HE 157/2000 vp s. 76).

12. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan, jos työntekijä on estynyt tekemästä työtään työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun sen kaltaisen hänestä tai työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi, työntekijällä on oikeus saada palkkansa esteen ajalta, enintään kuitenkin 14 päivältä. Jos työnteon estymisen työsopimuksen osapuolista riippumattomana syynä on toisten työntekijöiden työtaistelutoimenpide, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen työehtoihinsa tai työoloihinsa, työntekijällä on oikeus saada palkkansa kuitenkin enintään seitsemältä päivältä.

13. Myös työtaistelusta aiheutuva osittainen työnteon estyminen voi vaikuttaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuuteen. Työtuomioistuin on ratkaisukäytännössään katsonut, että työnantaja ei ole ollut velvollinen maksamaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa täysimääräisenä silloin, kun työntekijät ovat työtaistelutoimenpiteenä hidastaneet työskentelyään (ks. esim. TT 1986:114) tai kieltäytyneet tietyistä työtehtävistä, jotka he olisivat ehtineet tehdä työaikanaan (TT 1988:88). Korkein oikeus toteaa, että näissä ratkaisuissa ei ole ollut kysymys siitä, onko työnantajalla ollut velvollisuus hyväksyä osittainen työsuoritus.

14. Edellä kuvatut oikeusohjeet osoittavat, että työntekijällä on oikeus palkkaan työnteon estyessä työnantajasta johtuvasta syystä. Jos työnteko on estynyt siitä syystä, että työntekijä on osallistunut työtaisteluun, hänellä ei ole oikeutta palkkaan. Tässä asiassa on riidatonta, että työntekijä on työtaistelun takia kieltäytynyt sellaisesta työsopimuksensa mukaisesta työstä, jota työnantaja on hänelle osoittanut. Arviointi kohdistuu tällöin siihen, katsotaanko työnteon estyneen työntekijän vai työnantajan vastuupiiriin kuuluvasta syystä, kun yhtiö ei ole A:n kieltäydyttyä työtaistelun alaisesta perehdyttämistyöstä sallinut hänen suorittaa lajittelu- ja jakelutyötä ilman perehdyttämistyötä.

Työtaistelun vaikutus työnantajan oikeuteen päättää työntekijälle osoitettavasta työstä

15. Työtaistelutoimenpiteille on ominaista, että niillä pyritään kollektiivisin toimenpitein painostamaan toista työmarkkinaosapuolta joidenkin tavoitteiden toteuttamiseksi. Työtaistelutoimenpiteeseen osallistuminen vaikuttaa yksittäiseen työntekijän ja työnantajan väliseen työsuhteeseen tavallisesti siten, että toimenpiteeseen osallistuva osapuoli ei toimi työsopimukseen perustuvien velvoitteidensa mukaisesti ainakaan kaikilta osin. Sitä, mitä vaikutuksia työtaistelutoimenpiteeseen osallistumisella on yksittäisen työsuhteen osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, on arvioitava kysymyksessä olevan työsopimuksen sekä tuohon työsuhteeseen sovellettavien säännösten ja muiden normien perusteella.

16. Työsopimuksen tehdessään työntekijä sitoutuu tekemään työsopimuksen mukaista työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena. Työnantajan keskeisiin oikeuksiin työsuhteessa kuuluu päättää työntekijälle kulloinkin osoitettavasta työstä ja sen tekemisen tavasta työnantajan omien intressien mukaisesti. Tämä oikeus menettäisi merkityksensä, jos työnantajalla olisi työntekijän kieltäydyttyä työnantajan osoittamasta työstä velvollisuus hyväksyä työntekijältä muun sisältöinen työsuoritus.

17. Työsuhteissa noudatettava lojaliteettiperiaate edellyttää kuitenkin, että työnantaja ottaa omia oikeuksiaan käyttäessään kohtuullisessa määrin huomioon työntekijän edut. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:13 (kohta 18) katsonut, että työnantajalla voi työnteon estyessä työntekijän henkilöön liittyvän syyn vuoksi olla velvollisuus selvittää, olisiko keskeytys vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työsopimuksen mukaiseen työhön. Ratkaisun mukaan (kohta 19) jokaisessa tapauksessa on arvioitava erikseen, millaisia toimenpiteitä työnantajalta voidaan kohtuudella edellyttää lojaliteettivelvollisuuden täyttämiseksi. Tällöin voidaan kiinnittää huomiota ennen kaikkea siihen, millainen työntekijän henkilöön liittyvä seikka on antanut aiheen harkita työnteon keskeyttämistä. Ratkaisussa oli kysymys tilanteesta, jossa lentoaseman turvatarkastajana työskennelleeltä työntekijältä oli häneen kohdistuneen rikosepäilyn takia otettu väliaikaisesti pois lentoaseman pitäjän myöntämä henkilökortti, jonka voimassaolo oli edellytyksenä turvatarkastajana työskentelylle.

18. Korkein oikeus toteaa, että ratkaisu KKO 2016:13 on koskenut tilannetta, jossa työsopimuksen mukaisen työn tekeminen oli käynyt mahdottomaksi sellaisen työntekijän henkilöön liittyneen syyn takia, jota työntekijä ei voinut omin toimenpitein poistaa. On kuitenkin selvää, että työnantajalla ei ole aina tietyn työsuorituksen estyessä työntekijän puolella olevasta syystä velvollisuutta sallia muuta työsuoritusta. Työn estymisen syy voi olla myös sellainen, että työnantajan ei voida kohtuudella edellyttää mukauttavan toimintaansa sen vaikutusten välttämiseksi.

19. Työsopimuslain 13 luvun 1 §:n mukaan työnantajalla ja työntekijällä on oikeus kuulua yhdistykseen sekä oikeus osallistua tällaisen yhdistyksen toimintaan. Tämän oikeuden käytön estäminen ja rajoittaminen on kiellettyä. Ammatillinen yhdistymisvapaus on turvattu myös perustuslain 13 §:n 2 momentissa. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaan työsopimuksen irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen. Oikeuskäytännössä on katsottu ammatillisen yhdistymisvapauden vastaiseksi myös se, että työntekijälle aiheutuisi muita haitallisia seurauksia ammattijärjestön päättämään työtaisteluun osallistumisesta (KKO 2010:93, kohta 21 ja TT 2016:67). Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2010:93 katsottiin, että osallistumista ammattijärjestön päättämään työnseisaukseen ei voitu pitää hyväksyttävänä perusteena koko vuodelta kertyneen tulospalkkion maksamatta jättämiselle.

20. Työnantajalla ei edellä esitetyn mukaisesti yleensä ole velvollisuutta maksaa palkkaa työntekijälle, joka kieltäytyy työstä, jonka työnantaja on työnjohto-oikeutensa puitteissa hänelle osoittanut. Työnteosta kieltäytymisen perustuminen ammattijärjestön päättämään työtaistelutoimenpiteeseen ei ole peruste arvioida palkanmaksuvelvollisuutta tältä osin toisin, vaikka työntekijälle ei muutoin saa aiheutua haitallisia seurauksia tällaiseen työtaisteluun osallistumisesta. Työtaistelutoimenpiteen kohdistuminen työnantajaan ei myöskään itsessään vähennä tämän työnjohdollisia oikeuksia, vaikka työntekijällä on oikeus kieltäytyä työnantajan hänelle osoittamasta työtaistelun alaisesta työstä.

21. Kuten kohdassa 17 kuvatusta Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2016:13 ilmenee, työnantajalla voi työnteon estyessä työntekijän henkilöön liittyvän syyn vuoksi olla lojaliteettiperiaatteeseen perustuen velvollisuus selvittää, olisiko keskeytys vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työsopimuksen mukaiseen työhön. Arvioitaessa työnantajan selvitysvelvollisuutta huomiota voidaan ratkaisun mukaan kiinnittää ennen kaikkea siihen, millainen työntekijän henkilöön liittyvä seikka on antanut aiheen harkita työnteon keskeyttämistä. Korkein oikeus toteaa, että työtaistelu ei ole rinnastettavissa mainitussa ratkaisussa tarkoitettuun henkilöön liittyvään työnteon estymisen syyhyn. Työtaistelussa on kysymys työntekijäpuolen ja työnantajapuolen välisestä konfliktista, jonka tarkoituksena on painostaa vastapuolta esimerkiksi jättämällä työsuhteeseen kuuluvat velvoitteet täyttämättä. Sen vuoksi ei ole perusteltua katsoa, että työnantajalla olisi työnteon estyessä työntekijän työtaistelutoimenpiteen johdosta lojaliteettiperiaatteeseen perustuva velvollisuus pyrkiä omilla toimenpiteillään vähentämään työtaistelusta työntekijälle aiheutuvia haittoja.

22. Korkein oikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että työnantajalla on myös osittaisen työtaistelun aikana oikeus päättää omien intressiensä mukaisesti siitä, mitä työsopimuksen mukaisia työtehtäviä hän työntekijöille osoittaa. Jos työntekijä työtaistelun takia kieltäytyy hänelle osoitetusta työstä, työnantajalla ei yleensä ole velvollisuutta sallia muun sisältöistä työsuoritusta.

Arviointi tässä asiassa

23. A:n esimies on 10.11. ja 11.11.2015 määrännyt A:n tekemään perehdyttämistyötä. Alempien oikeuksien tuomioista ilmenevin tavoin perehdyttämistyö on tässä tapauksessa tarkoittanut sitä, että perehdytettävä työntekijä olisi seurannut vierestä A:n lajittelu- ja jakelutyötä ja A olisi selostanut perehdytettävälle työntekijälle työn sisältöä ja menettelyä eri työvaiheissa. Perehdyttämistyö olisi ulottunut koko työvuoron ajalle, koska perehdytettävän kanssa olisi tullut käydä läpi koko jakelureitti. A on kieltäytynyt perehdyttämistyön tekemisestä, mutta hän on tarjoutunut tekemään tavanomaiset työtehtävänsä.

24. Korkein oikeus toteaa, että uusien työntekijöiden perehdyttäminen on ollut riidattomasti A:n työsopimuksen mukaista työtä. Yhtiöllä on siten ollut oikeus osoittaa A:lle tällaista työtä. Yhtiöllä on ollut myös oikeus määrittää työn suorittamisen tapa eli se, että perehdyttäminen suoritetaan tavanomaisten työtehtävien ohella siten, että työnantaja saa samanaikaisesti hyväkseen sekä A:n jakelutyön että vuokratyöntekijän perehdyttämisestä syntyvän hyödyn.

25. Edellä kohdassa 21 esitetyn mukaisesti työnantajalla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan muun sisältöistä työtä työntekijältä, joka työtaistelun takia kieltäytyy hänelle osoitetusta työtehtävästä.

26. A on kuitenkin katsonut, että hänen olisi pitänyt saada suorittaa osa hänelle määrätyistä työtehtävistä eli tavanomaiset työtehtävänsä. A:n mukaan perehdyttämistehtävä oli irrotettavissa näistä tehtävistä, eikä perehdyttämisen suorittamatta jättäminen vähentäisi sen työsuorituksen arvoa, joka tulisi tehtäväksi perehdyttämisestä huolimatta.

27. Korkein oikeus toteaa, että uuden työntekijän perehdyttämiseen kuuluva työtehtävien selittäminen on periaatteessa ollut erotettavissa A:lle osoitetusta tehtäväkokonaisuudesta. A:n olisi ollut mahdollista suorittaa tavanomaiset työtehtävänsä ilman, että hän olisi samalla perehdyttänyt vuokratyöntekijää. Tämä olisi kuitenkin merkinnyt sitä, että A olisi tehnyt työtä muulla kuin työnantajan edellyttämällä tavalla. Tällöin työnantaja ei olisi saanut A:n työpanoksesta vastaavaa hyötyä verrattuna siihen tilanteeseen, että työ olisi tehty samalla vuokratyöntekijää perehdyttäen. A:lle osoitettua perehdyttämistyötä ei voida pitää merkitykseltään vähäisenä työnantajan kannalta.

28. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että yhtiö ei ole A:n kieltäydyttyä hänelle osoitetusta työstä ollut velvollinen hyväksymään häneltä sellaista työsuoritusta, joka olisi käsittänyt vain lajittelu- ja jakelutyötä. Työn estyminen ei siten ole johtunut työnantajasta, eikä yhtiöllä ole velvollisuutta maksaa A:lle palkkaa työn estymisen ajalta.

Onko yhtiön menettely ollut syrjivää?

29. Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä säännöksessä mainittujen syrjintäperusteiden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintäperusteiden luettelossa on mainittu ammattiyhdistystoiminta. Yhdenvertaisuuslain esitöiden (HE 19/2014 vp s. 66–67) mukaan esimerkiksi lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen osallistuminen ei ole hyväksyttävä peruste erilaiseen kohteluun työelämässä.

30. Yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan välitöntä syrjintää on se, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Lain esitöiden mukaan tilanteet ovat säännöksessä tarkoitetussa mielessä vertailukelpoisia, jos ne ovat rinnastettavissa toisiinsa oikeudellisesti merkityksellisten seikkojen näkökulmasta (HE 9/2014 vp s. 70).

31. A:n palkan pidättäminen on perustunut siihen, että A ei ole tehnyt työnantajan hänelle osoittamaa työtä. Kun palkka on vastiketta tehdystä työstä, A:n tilanteeseen nähden vertailukelpoisena ei voida pitää sellaisen työntekijän tilannetta, joka ei ole osallistunut työtaisteluun ja on suorittanut hänelle osoitetun työn.

32. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden näkökulmasta on oikeudellisesti merkityksellistä se, mikä on ollut työnteon estymisen syy. Edellä todetun mukaisesti A:n työnteko ei ole estynyt työnantajan puolella olevasta syystä, vaan A:n vastuupiiriin kuuluneesta syystä. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A:n kohtelua on verrattava sellaisen työntekijän kohteluun, jonka työnteko on estynyt muusta työntekijän vastuupiiriin kuuluvasta syystä ja jolle työnantaja ei sen vuoksi ole velvollinen maksamaan palkkaa. A:ta ei ole kohdeltu epäsuotuisammin kuin tällaista työntekijää.

33. Edellä esitetyillä perusteilla yhtiön menettely ei ole ollut syrjivää, eikä yhtiö ole velvollinen suorittamaan A:lle yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Kanne hylätään ja B Oy vapautetaan maksuvelvollisuudesta A:ta kohtaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo (eri mieltä), Ari Kantor, Mika Huovila, Juha Mäkelä (eri mieltä) ja Jussi Tapani. Esittelijä Mia Hoffrén.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Mäkelä: Yhdyn enemmistön perusteluihin kohtien 1–19 ja 29–30 osalta. Muilta osin lausun seuraavan.

Esimerkiksi työnseisauksena toteutuvan työtaistelun aikana työntekijät eivät tee lainkaan työtä työnantajan lukuun, eikä työnantajalla ole velvollisuutta maksaa palkkaa. Tällöin työsuhteeseen liittyvät päävelvollisuudet lepäävät puolin ja toisin. Jos työntekijät työtaistelutoimenpiteenä pidättäytyvät työstä osittain tai hidastavat työntekoa, työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa palkkaa siltä osin kuin työntekijöille osoitettu työ on työtaistelun takia jäänyt tekemättä. Tehdyn työn osalta palkka kuitenkin tulee maksaa.

Työnantajalla on myös työtaistelun aikana työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus päättää työntekijälle tehtäviksi osoitettavista työsopimuksen mukaisista töistä. Työntekijällä on toisaalta edellä kohdassa 20 todetulla tavalla oikeus kieltäytyä hänelle osoitetuista työtaistelun alaisista työtehtävistä ilman haitallisia seuraamuksia, mikä rajoittaa työnantajan työnjohto-oikeutta työtaistelun aikana. Työntekijän kieltäytyessä työnteosta työtaistelutoimen johdosta ei työnantajalla ole palkanmaksuvelvollisuutta puuttuvan työsuorituksen osalta. Työnantajalla ei myöskään ole velvollisuutta pyrkiä järjestämään työntekijälle muuta työtä työtaistelun alaisten työtehtävien sijaan.

Työnantaja oli varautunut työtaistelu-uhkaan hankkimalla toimipaikkoihinsa vuokratyöntekijöitä. A on tavanomaisen postin lajittelu- ja jakelutyönsä ohella määrätty tekemään vuokratyöntekijöiden perehdyttämistyötä, joka on satunnaisesti kuulunut A:n työsopimuksen mukaisiin työtehtäviin. Hänen olisi tullut työnsä ohessa selostaa vuokratyöntekijälle työn sisältöä ja menettelyä eri työvaiheissa. Perehdyttämistyö olisi jatkunut koko hänen työvuoronsa ajan.

Perehdyttämistyö on ollut kiinteässä yhteydessä A:n tavanomaiseen jakelutyöhön. A olisi kuitenkin perehdyttämistyöstä kieltäydyttyäänkin voinut tehdä kaikki tavanomaiset työtehtävänsä, joten työtehtävät olivat erotettavissa toisistaan. Perehdyttämistyöstä oli sovittu maksettavaksi eri korvaus kuin työntekijän tavanomaisesta työstä. Siten asiassa ei ole kysymys siitä, olisiko työnantajan tullut pyrkiä järjestämään A:lle muuta työtä työtaistelun alaisen työn sijaan, vaan siitä, olisiko työnantajan tullut sallia A:n tehdä normaalit työtehtävänsä.

Työnantajan mukaan perehdyttämistyöstä kieltäytyneiden työntekijöiden työn keskeyttämisellä pyrittiin estämään työntekijöiden toimintaa työtaistelulla tuettujen vaatimusten edistämiseksi ja hillitsemään työnantajan toiminnan vastustamista. Kuten työnantaja on todennut, se olisi voinut ryhtyä työtaistelutoimiin sulkemalla työntekijät työstä. Tähän se ei kuitenkaan ole ryhtynyt, vaan yhtiö on reagoinut perehdyttämistyöstä kieltäytymiseen yksittäisillä kutakin työntekijää koskeneilla ratkaisuilla.

Edellä todetun perusteella katson, että työnantaja on tosiasiallisesti pyrkinyt rajoittamaan työntekijöiden työtaisteluoikeutta yksilöllisten työnjohtomääräysten nojalla osoittamalla näiden tehtäväksi tavanomaisten työtehtävien lisäksi työtaistelun alaista perehdyttämistyötä. Työntekijällä on ollut hyväksyttävä syy perehdyttämistyöstä kieltäytymiselleen työtaistelutoimenpiteen johdosta. Perehdyttämistyö on muodostanut vain pienen osan työntekijälle osoitetuista työtehtävistä, minkä lisäksi perehdyttämistyön tarkoituksena on ollut työntekijöiden työtaistelutoimenpiteen vaikutusten heikentäminen. Kun työnantaja olisi saanut työntekijän normaalin työpanoksen hyödykseen mutta ei ole tätä hyväksynyt, katson, että työn tekeminen on estynyt työnantajasta johtuvasta syystä ja työnantaja on velvollinen maksamaan A:lle täyden palkan.

A on kieltäytynyt perehdyttämistyöstä ammattiyhdistyksen työtaistelutoimenpiteen johdosta, mikä on ollut myös työnantajan tiedossa. Kieltäytymiselle on siten ollut hyväksyttävä syy. Edellä olen katsonut, että työnantajan olisi tullut sallia A:n tavanomainen työnteko ja maksaa tältä osin täysi palkka. Kun työnteon estäminen ja palkan maksamatta jättäminen on siten johtunut työntekijän osallistumisesta työtaistelutoimenpiteeseen, A:lle on aiheutunut haitallisia seuraamuksia ammattiyhdistystoimintaan osallistumisesta. Asiassa ei ole ilmennyt yhdenvertaisuuslain 11 §:ssä tarkoitettuja oikeuttamisperusteita A:n erilaiselle kohtelulle. Katson, että työnantaja on syrjinyt A:ta ammattiyhdistystoiminnan perusteella ja on tällä perusteella velvollinen maksamaan A:lle hyvitystä.

Näillä perusteilla hylkään työnantajan valituksen ja pysytän hovioikeuden tuomion lopputuloksen.

Oikeusneuvos Sippo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mäkelä.