KKO:2019:31

RL 16 luku 1 §
RL 25 luku 7 §
RL 7 luku 5 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kemi-Tornion käräjäoikeuden tuomio 4.4.2016 (nro 16/113565), muutoksenhaku Rovaniemen hovioikeudessa ja hovioikeuden tuomio 18.10.2016 (nro 16/142847) kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa. Eri mieltä ollut hovioikeuden jäsen Pogreboff katsoi lain esityöt ja sanamuoto huomioon ottaen, ettei A:ta voitu tuomita virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen ohella rangaistukseen laittomasta uhkauksesta.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Anne Kurtti sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Tapio Kamppinen, Anu Pogreboff (eri mieltä) ja Teemu Saukkoriipi.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa siitä kysymyksestä, voitiinko hänet tuomita sekä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta että kahdesta laittomasta uhkauksesta.

Siltä osin kuin valituslupa myönnettiin A vaati, että syyte kahdesta laittomasta uhkauksesta hylätään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

B ja C vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Tausta ja kysymyksen asettelu

1. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 27.7.2015 uhannut sosiaalityöntekijöinä A:n ja hänen vaimonsa vastasyntyneen vauvan huostaanottoa koskeneessa asiassa toimineita B:tä ja C:tä sairaalassa käydyssä neuvottelussa ja B:tä lisäksi samana päivänä käydyssä puhelinkeskustelussa. A oli puhelinkeskustelussa todennut B:lle, että "jos minun lapsi viedään, etsin sinun osoitteen ja vien sinun lapset". Sairaalassa käydyssä neuvottelussa A oli todennut B:lle ja C:lle "sen mä vain sanon, jos mun lapsen viette, löydätte itsenne mullan alta hautausmaalta" sekä C:lle lisäksi, että "otapa tai uskallatko ottaa vauvan, sulta lähtee välittömästi jalat alta".

2. Käräjäoikeus on katsonut, että B:llä ja C:llä oli uhkausten johdosta ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa ja B:llä myös lastensa turvallisuuden olleen vakavassa vaarassa. Käräjäoikeus on katsonut, että kun virkamiehen väkivaltaista vastustamista ja laitonta uhkausta koskevilla säännöksillä suojataan eri oikeushyviä eikä niiden tunnusmerkistöt peitä toisiaan, A oli syyllistynyt menettelyllään virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen ohella kahteen laittomaan uhkaukseen.

3. Hovioikeus ei A:n valituksen johdosta ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

4. Virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta tuomitaan rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla se, joka käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään tai jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen. Momentin 2 kohdan nojalla virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta tuomitaan myös se, joka muuten käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa sellaisen virkatoimen johdosta sitä suorittavaa virkamiestä vastaan. Virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta tuomitaan säännöksen mukaisesti vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta.

5. Laittomasta uhkauksesta tuomitaan rikoslain 25 luvun 7 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, se, joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Laittomasta uhkauksesta tuomitaan säännöksen mukaisesti sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, sisältyvätkö syytteessä tarkoitetut laittomat uhkaukset virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen vai voidaanko A tuomita virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen ohella kahdesta laittomasta uhkauksesta.

Rikosten yhtyminen

7. Laitonta uhkausta koskevan säännöksen mukaan laittomasta uhkauksesta tuomitseminen edellyttää, ettei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta (toissijaisuuslauseke). Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on ankarammin rangaistava rikos kuin laiton uhkaus. Toissijaisuuslausekkeen mukainen lähtökohta on siten, että laiton uhkaus sisältyy virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Myös aikaisemmin voimassa olleen, asiallisesti nykyistä laitonta uhkausta koskevaa säännöstä vastaavan rikoslain 25 luvun 13 §:n (491/1969) esitöissä katsottiin, että laittoman uhkauksen tunnusmerkistön soveltamisen edellytyksenä oli, että uhkaus ei samalla toteuta virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistöä (HE 68/1966 vp s. 12).

8. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2003:115, KKO 2014:7 ja KKO 2017:57 arvioinut rikosten yhtymistä tilanteissa, joissa vastaajan syyksi luetun teon on katsottu täyttävän kahden eri rikoksen tunnusmerkistön, joista toisessa on toissijaisuuslauseke. Ratkaisussa KKO 2003:115 oli kysymys tapauksesta, jossa tekijä oli ampunut rappukäytävästä katkaistulla haulikolla oven läpi asuntoon. Hänet tuomittiin sekä tapon yrityksestä että vaaran aiheuttamisesta, joista viimeksi mainittu rangaistussäännös sisältää toissijaisuuslausekkeen. Ratkaisun perusteluista ilmenee, että vaaran aiheuttaminen oli kohdistunut eri henkilöihin kuin tapon yritys.

9. Ratkaisussa KKO 2014:7 (kohdat 48–57) Korkein oikeus piti rahankeräysrikosta koskevassa rangaistussäännöksessä olevan toissijaisuuslausekkeen perusteella lähtökohtana, että rahankeräysrikos sisältyy ankarammin rangaistavaan törkeään petokseen. Huomioon oli kuitenkin otettava käsillä olevan tapauksen tosiseikat ja niiden kriminalisointien suojelukohteet, joita teko ulkoisesti toteuttaa. Viitaten muun muassa rikosten erilaisiin suojelukohteisiin ja siihen, että rahankeräysrikos kohdistuu yleisöön ja toisin kuin petos ei edellytä yksittäisten asianomistajien olemassaoloa eikä kenenkään erehtymistä keräyksen luonteesta pyramidipelinä, Korkein oikeus tuomitsi tekijän rangaistukseen törkeän petoksen ohella myös rahankeräysrikoksesta.

10. Ratkaisussa KKO 2017:57 vastaaja oli uhkaamalla katkoa erään henkilön sormet pakottanut tämän ryöstämään elintarvikeliikkeen. Korkein oikeus katsoi sen, että rikokset oli toteutettu samalla teolla ja yhtenevin tarkoituksin anastaa omaisuutta, puhuvan sen puolesta, että teko tulisi lukea vastaajan syyksi vain yllytyksenä ryöstöön. Pakottaminen oli kuitenkin kohdistunut nimenomaisesti mainittuun henkilöön ja loukannut hänen vapauttaan, kun taas yllytys ryöstöön oli kohdistunut myymälän henkilökuntaan ja omaisuuteen. Tunnusmerkistöissä oli myös osaksi eri suojelukohde, kun ryöstöä koskevalla rangaistussäännöksellä suojataan vapauden lisäksi varallisuutta. Sen vuoksi vastaajan katsottiin ryöstön ohella syyllistyneen myös pakottamiseen, vaikka sitä koskeva säännös sisältää toissijaisuuslausekkeen.

11. Ratkaisussa KKO 2009:3 oli kysymys tapauksesta, jossa tekijää ei tuomittu salassapitorikoksesta, vaikka säännökseen ei sisältynyt toissijaisuuslauseketta. Tekijä oli television ajankohtaisohjelmassa kertonut oikeudenkäynnissä salassa pidettäviksi määrättyjä ja eräiden henkilöiden yksityisyyden suojan piiriin kuuluneita seikkoja. Tekijä tuomittiin vain yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, kun hänen tekonsa tuli rikosoikeudellisesti riittävästi arvioiduksi jo tämän rikostunnusmerkistön soveltamisella, vaikka salassapitorikoksen ja yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevien rangaistussäännösten suojaamat oikeushyvät eivät ole täysin yhteneväisiä.

12. Arvioitaessa rikosten yhtymistä Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä ei ole annettu merkitystä sille, onko kysymys asianomistajarikoksista, joista syyttäjä ei saa nostaa syytettä ilman asianomistajan pyyntöä. Ratkaisussa KKO 1986 II 1 Korkein oikeus katsoi lievän pahoinpitelyn sisältyvän virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistöön, vaikka lievä pahoinpitely oli myös tuolloin lähtökohtaisesti asianomistajarikos.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

13. A:n menettely on liittynyt B:n ja C:n toimintaan virkamiehinä A:n lapsen huostaanottoa koskeneessa asiassa. A on esittänyt syytteessä tarkoitetut uhkaukset samana päivänä kahdessa eri tilaisuudessa tarkoituksenaan estää lapsen huostaanotto. Yhtäältä virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen ja toisaalta kahden laittoman uhkauksen tunnusmerkistöt ovat täyttyneet samoihin henkilöihin kohdistuneella ja yhtenäiseen tahtotilaan perustuvalla yhdellä tekokokonaisuudella. Nämä seikat yhdessä toissijaisuuslausekkeen kanssa puoltavat sitä, että teko tulisi lukea A:n syyksi vain yhtenä rikoksena eli virkamiehen väkivaltaisena vastustamisena.

14. Kuten Korkeimman oikeuden edellä selostetusta ratkaisukäytännöstä ilmenee, arvioitaessa rikosten yhtymistä on lisäksi otettava huomioon sovellettavien rangaistussäännösten taustalla olevat suojelukohteet. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa seuraavan.

15. Viranomaisia vastaan kohdistuvia rikoksia koskevat säännökset uudistettiin rikoslain kokonaisuudistuksen kolmannessa vaiheessa 1.1.1999 voimaan tulleella lailla. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todettiin mainittuja rikoksia koskevan 16 luvun sisältävän useaan ryhmään kuuluvia säännöksiä. Muiden ohella luvussa olisi säännöksiä, joiden tavoitteena on turvata virkamiestä henkilönä ja virkaan liittyvän tehtävän suorittamista erilaisissa vastarinta- ja vastustamistilanteissa. Tällainen säännös olisi muun muassa virkamiehen väkivaltaista vastustamista koskeva rangaistussäännös (HE 6/1997 vp s. 55).

16. Kuten esitöistä ilmenee, virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen suojelukohteena on myös virkamiehenä toimivan henkilön turvallisuus, vaikka viranomaisia vastaan kohdistuvien rikosten suojelukohteena on yleensä valtion toimeenpanovallan käyttö. Laitonta uhkausta koskevan säännöksen suojelukohteena on puolestaan henkilön turvallisuudentunne riippumatta siitä, onko hän virkamies vai ei. Vaikka rikosten suojelukohteet poikkeavat siten toisistaan, virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen suojelukohde kattaa laittoman uhkauksen sellaisissa tilanteissa, joissa virkamiestä uhataan väkivallalla johonkin virkatoimeen liittyen. Tässä asiassa on kysymys juuri tällaisesta tilanteesta.

17. Virkamiehen väkivaltaista vastustamista koskevassa rangaistussäännöksessä ei edellytetä, että uhatulla olisi perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vakavassa vaarassa. On siten mahdollista, ettei laittoman uhkauksen tunnusmerkistö täyty kaikissa tilanteissa, joissa virkamiehen väkivaltaista vastustamista koskevassa säännöksessä edellytetty uhkaus täyttyy. Korkein oikeus katsoo, ettei tunnusmerkistöjen mainitulla erolla ole kuitenkaan ratkaisevaa merkitystä asiassa, koska rikosten yhtymistä arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä kulloinkin käsillä olevan tapauksen tosiseikkoihin (KKO 2014:7, kohta 49). Tässä asiassa A:n syyksi luetussa teossa kummankin rangaistussäännöksen tunnusmerkistöt ovat täyttyneet.

18. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n menettely tulee rikosoikeudellisesti riittävästi arvioiduksi soveltamalla pelkästään virkamiehen väkivaltaista vastustamista koskevaa säännöstä. Tämän vuoksi syyte kahdesta laittomasta uhkauksesta on hylättävä.

Rangaistuksen mittaaminen

19. Koska syyte kahden laittoman uhkauksen osalta hylätään, rangaistusta on alennettava. Huomioon ottaen rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetyt yhteisen rangaistuksen mittaamista koskevat perusteet Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi alemmissa oikeuksissa luetuilla laittomilla uhkauksilla on ollut vain vähäinen yhteistä rangaistusta korottava vaikutus. Sen vuoksi A:lle tuomittua vankeusrangaistusta on perusteltua alentaa 15 päivällä.

Tuomiolauselma

Muutos hovioikeuden tuomioon:

Syyte kahdesta laittomasta uhkauksesta (syytekohdat 2 ja 4) hylätään.

A tuomitaan hänen syykseen jäävästä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta (tekoaika 27.7.2015) 5 kuukauden ja 15 päivän vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus on ehdollinen. Koeaika on päättynyt 31.12.2017.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Tuula Pynnä (eri mieltä), Mika Huovila ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Jukka Loiva (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Loiva: Esittelijän mietintö oli kohtien 1–6 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen. Tämän lisäksi Korkein oikeus lausunee seuraavan.

Laitonta uhkausta koskeva säännös sisältää nimenomaisen toissijaisuuslausekkeen, jonka mukaan laittomasta uhkauksesta tuomitseminen edellyttää sitä, ettei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on ankarammin rangaistava teko kuin laiton uhkaus. Toissijaisuuslausekkeen nojalla lähtökohta on, että laiton uhkaus sisältyisi ankarammin rangaistavaan rikokseen. Korkein oikeus on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään katsonut esimerkiksi, että lievä pahoinpitely sisältyy virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen tunnusmerkistöön mutta pahoinpitely ei sisälly (KKO 1975 II 71 ja KKO 1986 II 1).

A:n syyksi alemmissa oikeusasteissa luetut teot ovat perustuneet yhteen tapahtumien kulun kokonaisuuteen sekä yhteen ja samaan tahtotilaan. Tämä ja edellä toissijaisuuslausekkeesta todettu puoltavat sitä, että laittomat uhkaukset sisältyvät A:n syyksi luettuun virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.

Toisaalta Korkein oikeus on oikeuskäytännössään pitänyt merkityksellisenä sitä, onko tekoihin sovellettavien säännösten taustalla eri suojelukohteet (esimerkiksi KKO 2010:52 ja KKO 2017:57). Ratkaisussa KKO 2014:7, joka on koskenut petoksen ja rahankeräysrikoksen välistä suhdetta, on nimenomaisesti todettu, että toissijaisuuslausekkeen lisäksi on myös otettava huomioon niiden kriminalisointien suojelukohteet, joita teko ulkoisesti toteuttaa (kohta 49).

Korkein oikeus todennee, että virkamiehen väkivaltaista vastustamista koskevilla säännöksillä suojellaan ensi sijassa virkaan liittyvien tehtävien suorittamista erilaisissa vastarinta- ja vastustamistilanteissa. Säännöksen suojelukohde on siten pääasiassa valtiovallan auktoriteetti ja vasta toissijaisesti virkatointa suorittava virkamies henkilönä. Laitonta uhkausta koskevan säännöksen suojelukohteena on sen sijaan yksittäisen henkilön turvallisuudentunne, siitä riippumatta onko hän virkamies vai ei.

Kysymyksessä olevien rikosten suojelukohteen eroista johtuu myös, että jokainen eri asianomistajaan kohdistuva uhkaus muodostaa laittomassa uhkauksessa oman rikoksensa. Sen sijaan virkamiehen väkivaltaisessa vastustamisessa kysymys on yhdestä teosta, vaikka sama teko olisi kohdistunut useaan virkamieheen.

Virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen ja laittoman uhkauksen erilaiset suojelukohteet puhuvat sen puolesta, että virkamiestä kohtaan esitetty uhkaus ei tyhjenny yksin virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ei nimittäin edellytä uhkaukselta sitä, että uhatulla olisi perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Siten on mahdollista, että virkamiehen väkivaltainen vastustamisen tunnusmerkistö täyttyy tilanteessa, jossa laittoman uhkauksen tunnusmerkistö ei täyty.

Lisäksi harkinnassa on otettava huomioon, että laiton uhkaus on, toisin kuin virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, asianomistajarikos. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 1999:54 todennut, että virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on viranomaiseen kohdistuva rikos, jonka syyteoikeus kuuluu viralliselle syyttäjälle. Siten kyseisessä tapauksessa edellytyksenä B:n asianomistaja-asemalle virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen osalta olisi ollut, että tuon rikoksen tunnusmerkistö olisi sisältynyt jonkin toisen, B:hen kohdistuvan rikoksen tunnusmerkistön.

Korkein oikeus katsoi mainitussa ratkaisussaan, ettei näin ollut kyseisessä tapauksessa ollut. Korkein oikeus viittasi siihen, että virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ei edellytä uhkaukselta sitä, että uhatulla olisi perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Korkein oikeus katsoi mainitussa tapauksessa, ettei rangaistusvaatimukseen sisältyvä teonkuvaus täytä laittoman uhkauksen tunnusmerkistöä, minkä johdosta hovioikeus ei olisi tuon rikoksen osalta saanut ottaa asiaa B:n valituksesta tutkittavaksi.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on myös kiinnitetty huomiota siihen, ettei erottelua lainkonkurrenssissa yhden tai useamman rikoksen välillä tule tehdä pelkästään tunnusmerkistöjä vertailemalla. Harkinnassa tulee ottaa huomioon myös tapauksen tosiseikat, vaikka toinen säännös sisältäisikin toissijaisuuslausekkeen. Edellä mainitussa ratkaisussaan KKO 2014:7 Korkein oikeus totesi, että toissijaisuuslausekkeen ja kriminalisointien suojelukohteiden lisäksi on otettava huomioon käsillä olevan tapauksen tosiseikat (KKO 2014:7, kohta 49). Myös ratkaisussa KKO 2017:57 otettiin pakottamisen ja ryöstön välisessä lainkonkurrenssiharkinnassa huomioon käsillä olevat tapauksen tosiseikat.

Käsillä olevassa asiassa uhkauksen kohteena ovat olleet kaupungin sosiaalityöntekijät ja A on uhannut heitä muun muassa tappamisella sellaisissa oloissa, että kysymyksessä olevat sosiaalityöntekijät ovat joutuneet turvautumaan poliisin virka-apuun tilanteen rauhoittamiseksi ja oman turvallisuutensa takaamiseksi. Toinen asianomistajista on myös pelästynyt A:n uhkausta siinä määrin, että hän on joutunut tarkistamaan omien lastensa turvallisuustilanteen. Käsillä on siten sellaisia seikkoja, joiden perusteella A:n teko ei tyhjenny pelkästään virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Kysymys ei siten tässä asiassa ole ollut pelkästään virkaan liittyvien tehtävien suorittamisen turvaamisesta vastarinta- ja vastustamistilanteessa, vaan myös uhkauksesta, jonka perusteella asianomistajilla on ollut perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vakavassa vaarassa.

Korkein oikeus katsonee edellä todettu huomioon ottaen, että A:n kaupungin sosiaalityöntekijöitä kohtaan esittämät uhkaukset eivät tyhjenny yksin virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. A on siten syyllistynyt virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen lisäksi kahteen laittomaan uhkaukseen.

Rangaistuksen mittaaminen

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

Lain esitöissä (HE 40/1990 vp s. 31–32) on todettu rikosten keskinäisellä yhteydellä tarkoitetun muun ohella sitä, että jos rikokset ovat nykyisen lain mukaisessa ideaalikonkurrenssissa, tulisi se yleensä ottaa huomioon yhteisen rangaistuksen lieventämisperusteena. Tällaisessa tilanteessa rangaistukseen tuomittava on tehnyt vain yhden rikollisen teon, joka kuitenkin täyttää useamman rikoksen tunnusmerkistön. Tämä on yleensä tekijän kokonaissyyllisyyttä vähentävä seikka.

A:n syyksi luetuilla virkamiehen väkivaltaisella vastustamisella ja kahdella laittomalla uhkauksella on vahva keskinäinen yhteys. Ne on toteutettu samoilla toimilla. Sanottu on otettava huomioon yhteisen rangaistuksen lieventämisperusteena A:lle rangaistusta mitattaessa.

A:n esittämät uhkaukset ovat olleet vakavia ja ne on esitetty siinä tarkoituksessa, että hänen tehohoidossa olevaa vastasyntynyttä lastaan ei otettaisi huostaan. Edellä todetuin tavoin uhkaukset on esitetty sellaisissa oloissa, että uhkausten kohteena olleilla kaupungin sosiaalityöntekijöillä on ollut perusteltu syy kokea oman tai toisen puolesta henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vakavassa vaarassa.

A:lle syyksi luetuista teoista ankarimmin rangaistava on virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, josta yksinään edellä esitetyt seikat huomioon ottaen olisi tuomittava 5 kuukauden vankeusrangaistus. Ottaen huomioon syyksi luettujen tekojen keskinäinen yhteys Korkein oikeus katsonee, että kahden laittoman uhkauksen syyksi lukeminen korottaa yhteistä rangaistusta vähäisessä määrin. Hovioikeuden A:lle tuomitsemaa 6 kuukauden vankeusrangaistusta on pidettävä edellä todettu huomioon ottaen oikeudenmukaisena rangaistuksena hänen syykseen luetuista teoista. Rangaistuksen pituus ja syyksi luetut teot huomioon ottaen rangaistus voidaan tuomita ehdollisena.

Johtopäätökset

Edellä todetuin perustein Korkein oikeus katsonee, ettei perusteita hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ole.

Oikeusneuvos Pynnä: Hyväksyn esittelijän mietinnön. Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen velvollisena ottamaan kantaa rangaistukseen ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.