KKO:2019:23

PakkokeinoL 8 luku 18 § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden päätös 12.10.2016 nro 16/580 ja Vaasan hovioikeuden päätös 4.9.2017 nro 312 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ratkaissut käräjäoikeudessa käräjätuomari Minna Kangasmäki ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Harri Kurkinen, Ulla-Maj Leppäkorpi ja Tapio Kaarniemi. Esittelijä Jurkka Jämsä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, voitiinko paikanetsinnän toimittamisedellytykset ja paikanetsinnässä noudatettu menettely saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Muilta osin kysymys valitusluvan myöntämisestä siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen paikanetsinnän laillisuuden tutkimiseksi.

Rikoskomisario B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Valituslupahakemusta koskeva ratkaisu

Siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä A:lle ei myönnetä valituslupaa. Hovioikeuden tuomio jää siis näiltä osin pysyväksi.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta

1. Poliisi oli suorittanut 14.8.2016 rikoskomisario B:n määräyksestä paikanetsinnän A:n kuljettamaan henkilöautoon. A:ta oli ollut syytä epäillä rattijuopumuksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta.

2. A on saattanut poliisin suorittaman paikanetsinnän lainmukaisuuden tuomioistuimen tutkittavaksi. A:n mukaan paikanetsinnän toimittamiselle ei ollut ollut edellytyksiä eikä siinä ollut menetelty lain mukaisesti.

3. Käräjäoikeus on jättänyt A:n hakemuksen tutkimatta. Käräjäoikeus on todennut, että kysymys on ollut pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 4 momentissa tarkoitetusta paikanetsinnästä, koska etsintä oli kohdistunut kulkuneuvoon. Pakkokeinolain säännösten nojalla paikanetsintää ei ole voitu saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Lain sanamuoto on selvä eikä lain esitöistäkään ilmennyt muuta.

4. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta. Hovioikeus on todennut, että oikeus saattaa etsinnän lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi koskee pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan vain kotietsintää. Hovioikeus on katsonut, että säännöksen sanamuotoa ei ole tulkittava laajentavasti, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössäkään ei ollut katsottu, että tavallinen ajoneuvo kuuluisi kodin suojan piiriin.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voidaanko henkilöautoon suoritetun paikanetsinnän toimittamisedellytykset ja paikanetsinnässä noudatetun menettelyn lainmukaisuus saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi.

Etsinnän saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi

6. Pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on todettava sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on toimitettu, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty saman luvun 5 tai 6 §:n edellyttämällä tavalla.

7. Pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n mukaan paikkaan kohdistuvia etsintöjä ovat yleinen kotietsintä, erityinen kotietsintä ja paikanetsintä. Yleisellä kotietsinnällä tarkoitetaan mainitun pykälän 2 momentin mukaan rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetussa kotirauhan suojaamassa paikassa toimitettavaa etsintää. Erityisellä kotietsinnällä tarkoitetaan pykälän 3 momentin mukaan etsintää sellaisessa tilassa, jossa etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan pykälässä tarkemmin yksilöityä todistamiskiellon tai -velvollisuuden taikka takavarikko- tai jäljentämiskiellon alaista tietoa.

8. Paikanetsinnällä tarkoitetaan puolestaan pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan etsintää, joka toimitetaan muussa kuin edellä mainitun yleisen tai erityisen kotietsinnän tarkoittamassa paikassa, vaikka paikkaan ei ole yleistä pääsyä tai yleinen pääsy siihen on rajoitettu tai estetty etsinnän toimittamisajankohtana. Momentin mukaan paikanetsinnällä tarkoitetaan myös etsintää, jonka kohteena on kulkuneuvo.

9. Pakkokeinolain 8 luvun 14 §:n mukaan, jos paikanetsintä kohdistuu paikkaan, johon ei ole yleistä pääsyä tai johon yleinen pääsy on rajoitettu tai estetty etsinnän toimittamisajankohtana, etsinnässä noudatetaan soveltuvin osin lainkohdassa mainittuja kotietsintää koskevia säännöksiä.

10. Edellä mainituilla vuoden 2014 alussa voimaan tulleilla säännöksillä muutettiin aikaisemmin voimassa ollutta etsintää koskevaa sääntelyä. Säännöksiä edeltäneen hallituksen esityksen (HE 222/2010 vp s. 290) mukaan uudella etsintää koskevalla jaottelulla pyrittiin siihen, että kotietsinnän kohteena jatkossa olisi koti sanan varsinaisessa merkityksessä sekä eräät siihen välittömästi liittyvät tilat ja muut paikat. Asunnoiksi on hallituksen esityksen mukaan katsottava myös esimerkiksi asuntoautot ja rekka-auton nukkumiseen tarkoitetut osat. Paikanetsinnän kohteeksi kuuluisi muu kuin asumiseen tarkoitettu kulkuneuvo.

11. Lainuudistuksen myötä osa aiemman lain mukaisista kotietsintäpaikoista siirtyi paikanetsinnän kohteeksi ja osa paikantarkastukseen aiemmin kuuluneista paikoista siirtyi kotietsinnän kohteeksi. Muutos koski myös kulkuneuvoja, sillä uuden pakkokeinolain voimaan tuloon saakka voimassa olleen pakkokeinolain 5 luvun 1 §:n (646/2003) mukaan suljetussa kulkuneuvossa toimitettu etsintä oli kotietsintää. Kotietsinnän käsitteistöön ehdotettujen muutosten vuoksi hallituksen esityksessä (HE 222/2010 vp s. 303) katsottiin tarpeelliseksi säätää myös edellä mainittu pakkokeinolain 8 luvun 14 §:n uusi viittaussäännös paikanetsinnässä noudatettavista menettelytavoista. Tältä osin hallituksen esityksessä viitattiin siihen, että paikanetsinnässäkin yleisöltä suljettuja paikkoja koskeviin etsintöihin liittyy paikanhaltijan oikeusturvaan liittyviä näkökohtia, joiden vuoksi etsinnässä tulisi soveltaa määrättyjä menettelytapoja.

12. Voimassa olevaa pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ää sanamuodoltaan vastannut säännös lisättiin 1.8.2011 voimaan tulleella lailla (871/2011) vanhan pakkokeinolain (450/1987) 5 luvun 7 a §:ksi. Sääntelyn taustalla olivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomessa toimitettua kotietsintää koskevat ratkaisut Harju v. Suomi 15.2.2011 ja Heino v. Suomi 15.2.2011, joissa Suomen katsottiin rikkoneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen kotirauhaa suojaavaa 8 artiklaa, koska kotimainen lainsäädäntö ei sisältänyt riittäviä oikeusturvakeinoja joko ennen kotietsintää tai sen jälkeen. Kun pakkokeinolain kokonaisuudistuksen arvioitiin tulevan voimaan vasta vuoden 2014 alussa, lakivaliokunta edellytti, että jälkikäteiskontrollia koskeva säännös oli saatettava voimaan jo tätä ennen, mistä syystä se lisättiin edellä todetuin tavoin vanhaan pakkokeinolakiin (LaVM 44/2010 vp s. 34).

13. Kun kotietsinnän jälkikäteiskontrollin mahdollistava säännös sisällytettiin vanhaan pakkokeinolakiin ja kun pakkokeinolain etsintää koskevaa käsitteistöä ei samassa yhteydessä vielä uudistettu, kulkuneuvoon kohdistunut etsintä oli vanhan pakkokeinolain 5 luvun 7 a §:n mukaan mahdollista saattaa tuomioistuimen jälkikäteiskontrolliin tuolloisen käsitteistön mukaisena kotietsintänä. Pakkokeinolain uudistamisella (806/2011) muutettiin etsintöjä koskevaa käsitteistöä, kun taas jälkikäteiskontrollia koskenut säännös otettiin uudistetun pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ään sisällöltään muuttumattomana.

14. Vaikka oikeus saattaa etsinnän lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi koskee pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan vain kotietsintää, Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussa KKO 2017:40 (kohta 17) katsonut, että tilitoimistolla oli oikeus saattaa toimitiloissaan suoritettujen paikanetsintöjen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi. Pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n käytettyä ilmaisua ˮkotietsintäˮ oli perusteltua tulkita perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien tarkoituksen toteutumista edistävällä tavalla laajentavasti siten, että sen katsotaan kattavan paitsi yleisen kotietsinnän ja erityisen kotietsinnän myös paikanetsinnän, joka toimitetaan sellaisessa paikassa, joka Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan liittyvän ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön mukaan nauttii kodin suojaa (kohta 16).

15. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2018:77 on ollut kyse tilanteista, joissa ensimmäisessä laite-etsintä oli suoritettu yhtäaikaisesti kotietsinnän kanssa ja jälkimmäisessä itsenäisen laite-etsinnän kohteeksi oli ollut syytä olettaa joutuvan takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaista tietoa (kohdat 15 ja 17). Korkein oikeus on todennut ensimmäisestä tilanteesta, että kotietsinnän ja laite-etsinnän keskinäinen yhteys tekee perustelluksi tulkinnan, jonka mukaan kotietsinnän yhteydessä toimitettuun laite-etsintään tulee sovellettavaksi kotietsintää koskeva pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n säännös oikeudesta saattaa etsinnän toimittamisen edellytykset tuomioistuimen tutkittaviksi (kohta 15). Korkein oikeus on todennut jälkimmäisestä tilanteesta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntö samoin kuin Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2017:40, jossa pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin säännöstä on Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamisen turvaamiseksi tulkittu sen sanamuotoa laajemmin, ovat puhuneet sen puolesta, että kyseessä olevissa tilanteissa myös itsenäisenä toimitetun laite-etsinnän edellytykset tulee voida saattaa jälkikäteen tuomioistuimen tutkittavaksi (kohta 19).

Korkeimman oikeuden arviointi henkilöautoon kohdistuneen paikanetsinnän saattamisesta tuomioistuimen tutkittavaksi

16. Tässä tapauksessa poliisin toimittama paikanetsintä on kohdistunut A:n kuljettamaan henkilöautoon. A ei ole väittänyt, että hän olisi käyttänyt autoa asumiseen tai että hänen kuljettamansa auto olisi jollakin muulla perusteella perustuslain 10 §:ssä turvatun kotirauhan suojaama tai nauttisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista kodin suojaa.

17. A:n kuljettamaan autoon kohdistettu paikanetsintä ei ole myöskään ollut yhteydessä kotietsintään taikka sellaiseen tilaan tai laitteeseen, jossa etsinnän kohteeksi olisi ollut syytä olettaa joutuvan pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua todistamis-, takavarikko- tai jäljentämiskiellon alaista tietoa. Asiassa ei ole ilmennyt muutakaan sellaista, jonka johdosta paikanetsintä olisi tässä asiassa vaikutuksiltaan tai menettelyltään vastannut kotietsintää.

18. Oikeus saattaa etsinnän lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi koskee pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan vain kotietsintää. Sanamuodon mukainen tulkinta ei johda ristiriitaan A:lle kuuluvien perus- ja ihmisoikeuksien kanssa, kun A:n kuljettamaan henkilöautoon kohdistunut paikanetsintä ei ole vaikutuksiltaan tai menettelyltään vastannut kotietsintää. Sen vuoksi saman luvun 1 §:n säännöksessä käytettyä ilmaisua ˮkotietsintäˮ ei ole A:n kuljettamaan henkilöautoon kohdistuvassa paikanetsinnän osalta perusteltua tulkita sen sanamuotoa laajentavasti. A:lla ei näin ollen ole ollut oikeutta saattaa kuljettamaansa henkilöautoon tehtyä paikanetsintää tuomioistuimen tutkittavaksi.

Johtopäätös

19. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus päätyy samaan lopputulokseen kuin hovioikeus. Aihetta asian palauttamiseen käräjäoikeuden tutkittavaksi ei siten ole.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ari Kantor, Mika Huovila, Mika Ilveskero ja Juha Mäkelä. Esittelijä Essi Kinnunen.