KKO:2019:21

RL 6 luku 5 § 1 mom 5 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 4.11.2016 (nro 16/146148) ja Turun hovioikeuden tuomio 7.7.2017 (nro 17/127629) kuvataan tarpeellisilta osilta Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomarit Annika Nygård, Vesa Karttunen ja Katja Mäki ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Elise Mäki, Kimmo Vanne ja Vilja Hahto.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa siltä osin kuin rangaistuksen mittaamiseen on sovellettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan koventamisperustetta. Muilta osin A:n ja B:n valituslupahakemukset hylättiin.

A vaati valituksessaan, että rangaistuksen mittaamisessa ei sovelleta rikoslain 6 luvun 5 §:n mukaista koventamisperustetta ja että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta alennetaan.

B vaati valituksessaan, että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta alennetaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 4.11.2016

1. Käräjäoikeus katsoi törkeän ryöstön yritystä koskevassa syytekohdassa 6 selvitetyksi, että A ja B olivat yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa suunnitelleet, valmistelleet ja yrittäneet toteuttaa ryöstön, jossa tarkoituksena oli ollut X Oy:n arvokuljetusajoneuvon kuljettajaan kohdistuvaa väkivaltaa käyttämällä tai väkivallalla uhkaamalla anastaa huomattava määrä rahaa.

2. A ja B olivat yhdessä muiden vastaajien kanssa vuoden 2016 tammi—helmikuussa useilla tapaamisilla suunnitelleet rikosta sekä varustautuneet sen toteuttamiseen ampuma-aseilla, räjähteellä, anastetuilla ajoneuvoilla, kulmahiomakoneella ja naamioitumisvälineillä. A oli rikoksen toteuttamista varten lisäksi vuokrannut tukikohdan, jota oli käytetty teon valmistelun ja suunnittelun aikana sekä tekopäivänä ennen rikosta ja sen jälkeen.

3. Vastaajat olivat rikkoneet pakenemisreitiltä kulmahiomakoneella leikkaamalla puomin lukon ja moottoritien E 18 varrella ennen tekopaikkaa kelivalvontakameran johdon. Vastaajat olivat moottoritiellä pysäyttäneet arvokuljetusajoneuvon ja Turusta Helsinkiin johtaneen liikenteen kolmella ajoneuvolla, joista yhden taakse arvokuljetusajoneuvo oli joutunut pysähtymään. Arvokuljetusajoneuvon taakse, keskelle ajokaistaa, oli muun liikenteen lähestymisen estämiseksi pysäytetty anastetuilla rekisterikilvillä varustettu henkilöauto, joka oli sytytetty palamaan. Vastaajat olivat olleet pukeutuneina tummiin haalareihin, keltaisiin huomioliiveihin ja huppuihin. Kaksi heistä oli uhannut arvokuljetusajoneuvon kuljettajaa ampuma-aseilla. Toinen uhkaaja oli lisäksi ampunut pistoolilla auton tuulilasiin ja jäähdyttimeen sekä käskenyt arvokuljetusajoneuvon kuljettajaa avaamaan ovet, mitä tämä ei ollut voinut tehdä. Arvokuljetusajoneuvon kylki oli kuljettajan poistuttua yritetty räjäyttää siinä kuitenkaan onnistumatta, minkä jälkeen tekijät olivat paenneet paikalta kahdella ajoneuvolla.

4. Käräjäoikeus luki A:n, B:n ja muiden vastaajien syyksi syytekohdassa 6 törkeän ryöstön yrityksen siitä esitetyn syytteen teonkuvauksen mukaisesti katsoen, että rikoksessa oli käytetty ampuma-aseita ja räjähteitä ja sillä oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä. Arvokuljetusajoneuvossa oli ollut noin 900 000 euroa rahaa. Rikosta oli sen suunnitelmallisuus huomioon ottaen pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

5. Käräjäoikeus katsoi, että oikeudenmukaisena yksikkörangaistuksena syytekohdan 6 rikoksesta oli sen vahingollisuuden ja vaarallisuuden perusteella pidettävä kuutta vuotta vankeutta.

6. Vielä käräjäoikeus katsoi, että A:n ja B:n rangaistuksia oli syyttäjän vaatimuksen mukaisesti kovennettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla. A ja B oli kumpikin kerran aikaisemmin tuomittu pitkähköihin vankeusrangaistuksiin aivan samankaltaisista teoista. Koska kysymys oli hyvin erityislaatuisista teoista, yksi aikaisempi teko riitti osoittamaan heissä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Mainitunlaisen teon tekeminen toistamiseen osoitti tekijöissään vakavaa tietoista piittaamattomuutta ja oli siinä määrin moitittavaa, että koventamisperusteen vaikutuksen rangaistuksen pituuteen oli oltava tavanomaista tuntuvampi. Käräjäoikeus katsoi, että koventamisperusteen vaikutus A:n ja B:n rangaistuksiin oli neljäsosa.

7. Käräjäoikeus tuomitsi A:lle syytekohdan 6 rikoksesta 7 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen. B:lle tuomittiin syytekohdan 6 rikoksesta ja kokonaan täytäntöönpantavaksi määrätystä 1 vuoden 10 kuukauden 20 päivän jäännösrangaistuksesta 8 vuoden vankeusrangaistus.

Turun hovioikeuden tuomio 7.7.2017

8. Hovioikeus, jonne muiden muassa A ja B valittivat, hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perustelut syyksilukemisen osalta eräillä täydentävillä lisäperusteluilla. Hovioikeus katsoi, että rangaistuskäytännön mukainen rangaistus törkeän ryöstön yrityksestä syytekohdassa 6 oli 5 vuotta vankeutta.

9. Koventamisperusteen soveltamisen osalta hovioikeus totesi, että A:n rikosten välillä oli kulunut noin yhdeksän vuotta. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että kysymys oli ollut samankaltaisesta törkeästä ryöstöstä tai sanotun rikoksen yrityksestä. Tällaisia rikoksia ei tehdä hetkellisestä mielijohteesta, vaan kysymys on pitkään harkituista ja erityisen suunnitelmallisista rikoksista. Toistuva syyllistyminen tämänkaltaiseen rikokseen osoitti hovioikeuden mukaan ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, vaikka aikaisempia tuomioita oli vain yksi, ja A:n rikosten välillä oli kulunut pitkähkö aika. B:n osalta hovioikeus totesi, että uuden ja aikaisemman rikoksen välillä oli kulunut noin viisi vuotta. B oli syyllistynyt uuteen rikokseen noin vuoden kuluttua sen jälkeen, kun hän oli päässyt ehdonalaiseen vapauteen. Näillä lisäperusteluilla hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden ratkaisua koventamisperusteen soveltamisesta sekä sen suhteellisesta vaikutuksesta A:n ja B:n rangaistuksiin ei ollut aihetta muuttaa.

10. Hovioikeus alensi A:n vankeusrangaistuksen 6 vuoteen 3 kuukauteen. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun jäännösrangaistuksen täytäntöönpanosta ja alensi B:n yhteisen vankeusrangaistuksen 6 vuoteen 9 kuukauteen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

11. Asiassa on A:n ja B:n valitusten johdosta kysymys siitä, ovatko rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetut rangaistuksen koventamisperusteet täyttyneet.

Koventamisperusteen soveltamista koskevat oikeusohjeet ja niiden tulkinta

12. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan mukainen rangaistuksen koventamisperuste on tekijän aikaisempi rikollisuus, jos sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta tai muuten osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

13. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohta on säädetty rikoslain yleistä osaa uudistettaessa. Mainittu uudistus on tullut voimaan 1.1.2004 (515/2003). Rikoslain 6 luvun 5 §:ää on sittemmin uudistettu eräillä muutoksilla (564/2015), mutta ne eivät ole kohdistuneet kyseisen kohdan sanamuotoon, eikä niillä myöskään ole tarkoitettu muuttaa kyseistä koventamisperustetta.

14. Rikoslain uuden yleisen osan säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä ilmenee, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan koventamisperusteen sanamuoto vastaa siihen asti voimassa olleen rikoslain 6 luvun 2 §:n 4 kohdan (466/1976) sanamuotoa (HE 44/2002 vp s. 24 ja 193. Ks. myös LaVM 28/2002 vp s. 11).

15. Koventamisperusteen keskeisen tausta-ajatuksen mukaan uusiminen ei sinänsä kovenna rangaistusta, vaan rangaistusta voidaan koventaa vain sellaisen rikosten toistamisen johdosta, joka osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Tämä piittaamattomuus on pääteltävissä uuden ja aikaisemman rikoksen välisestä suhteesta. Laissa tarkoitettu piittaamattomuus voi olla käsillä muun muassa silloin, kun uudessa ja aikaisemmassa rikollisuudessa on kysymys samankaltaisista teoista (HE 44/2002 vp s. 194).

16. Koventamisperusteen soveltamista harkittaessa on kiinnitettävä rikosten toistamisen ja niiden samankaltaisuuden ohella huomiota myös tuomittavana olevan ja aikaisemman rikoksen laatuun. Lain edellyttämän piittaamattomuuden on katsottu tulevan todistetuksi ennen kaikkea silloin, kun rikokset ovat suunniteltuja ja harkittuja ja osoittavat rikoksentekijässä tietoista haluttomuutta noudattaa lakia (ks. KKO 2018:44, kohta 24 ja siinä viitatut HE 125/1975 II vp s. 12—13 ja HE 44/2002 vp s. 195).

17. Koventamisperusteen soveltaminen edellyttää sitä, että tekijä on tuomittu rangaistukseen aikaisemmasta rikoksesta (KKO 2011:53, kohta 4). Oikeuskäytännössä koventamisperustetta on sovellettu tyypillisesti silloin, kun tekijä on toistuvasti syyllistynyt samoihin tai samankaltaisiin rikoksiin (ks. esim. KKO 1980 II 81 ja KKO 2008:85). Koventamisperusteen soveltaminen ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa edellytä sitä, että tekijä olisi tuomittu lukuisia kertoja rangaistukseen, vaan yhdenkin aikaisemman rikoksen on todettu voivan muodostaa koventamisperusteen, jos muut sen soveltamiselle säädetyt edellytykset ovat olemassa (LaVM 1/1976 vp s. 3).

18. Koventamisperusteen soveltamisen ulkopuolelle jää sellainen satunnainen uusiminen, jonka ei voida katsoa liittyvän tekijän aikaisempaan rikollisuuteen. Satunnaisuutta osoittaa muun muassa rikosten välillä kulunut pitkähkö aika (HE 125/1975 II vp s. 12—13 ja HE 44/2002 vp s. 194—195). Ratkaisussa KKO 2006:82 (kohta 11) katsottiin, että koventamisperustetta ei voitu soveltaa, kun tuomittavana olevan vastaajan törkeän huumausainerikoksen ja hänen syykseen aikaisemmissa tuomioissa luettujen rikosten välillä oli kulunut yli kahdeksan vuoden mittainen aika.

19. Kun koventamisperusteen soveltaminen edellyttää harkittua ja tietoista lainrikkomista, motivointikykyä yleisesti heikentävät teko- ja tekijäkohtaiset olosuhteet, kuten yleiset lieventämisperusteet, nuoruus ja alentunut syyntakeisuus, sulkevat koventamisperusteen soveltamisalan ulkopuolelle ainakin tekosyyllisyyteen pohjautuvan ankaroitumisen (HE 44/2002 vp s. 195 ja KKO 1992:74).

Ovatko koventamisperusteen soveltamisen edellytykset täyttyneet A:n teossa?

20. Syyttäjä on koventamisperusteen soveltamiseksi vedonnut A:n osalta siihen, että tämän syyksi on Turun käräjäoikeuden 19.12.2008 antamalla tuomiolla luettu 19.2.2007 tehty törkeä ryöstö. Turun hovioikeus ei 30.11.2009 antamallaan tuomiolla ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota kyseisen syytekohdan syyksilukemisen osalta. Turun hovioikeuden tuomio on tullut lainvoimaiseksi, kun Korkein oikeus ei 25.1.2011 ole myöntänyt A:lle valituslupaa.

21. A:n aikaisemmat tuomiot on esitetty alemmissa oikeusasteissa. Niistä ilmenee, että koventamisperusteen soveltamiseksi vedottu törkeä ryöstö 19.2.2007 on tehty Turussa Suomen Pankin pihalla ja sen kohteena on ollut arvokuljetus. Kyseisessä ryöstörikoksessa, jonka A oli suunnitellut ja toteuttanut yhdessä muiden tekijöiden kanssa, on anastettu väkivaltaa käyttämällä ja ampuma-aseella uhkaamalla X Oy:n hallussa olleita, toiselle yhtiölle kuuluneita rahavaroja noin 1 500 000 euroa. Rikosta oli edeltänyt pitkäaikainen suunnittelu ja arvokuljetusyrityksen toimintaa koskevan tiedon hankkiminen sekä varustautuminen, joka oli käsittänyt muun muassa tukikohtana käytetyn asunnon vuokraamisen sekä kahden auton hankkimisen.

22. Käräjäoikeus tuomitsi A:lle törkeästä ryöstöstä 19.2.2007 sekä hänen syykseen luetuista törkeän ryöstön yrityksestä 31.10.2007, törkeästä ampuma-aserikoksesta 26.9.—31.10.2007 ja räjähderikoksesta 26.9.—31.10.2007 yhteisen 9 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen, jota mitattaessa sovellettiin rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyä rikollisen toiminnan suunnitelmallisuutta koskevaa koventamisperustetta. Hovioikeus hylkäsi syytteen törkeän ryöstön yrityksestä 31.10.2007 ja alensi A:n yhteisen vankeusrangaistuksen 8 vuoden 2 kuukauden mittaiseksi.

23. Korkein oikeus toteaa, että A:n syyksi tässä asiassa luetulla, 25.2.2016 tehdyllä törkeän ryöstön yrityksellä on ollut useita yhteisiä piirteitä aikaisemman tuomion kohteena olleen, 19.2.2007 tehdyn törkeän ryöstön kanssa. Molemmat rikokset ovat edellyttäneet erityisen huolellista etukäteissuunnittelua, valmistautumista ja varustautumista. Ilmeistä on, että molemmissa rikoksissa tekijöillä on täytynyt olla tiedossaan sekä teon toteuttamiseksi laadittu kokonaissuunnitelma että heidän oma toimenkuvansa ja sen merkitys rikoksen kokonaisuudessa. Molemmat rikokset ovat siten olleet suunnitelmallisia ja harkittuja. Rikoksilla on tavoiteltu ja aikaisemmalla rikoksella myös saatu sellaista taloudellista hyötyä, jota voidaan hyödyn määrän perusteella luonnehtia lajityypissään erityisen merkittäväksi. Rikokset ovat siten rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla samankaltaisia, mikä sinällään on osoitus A:n ilmeisestä piittaamattomuudesta lain kielloista ja käskyistä.

24. Koventamisperusteen soveltamisedellytyksiä harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon, että rikosten toistamista arvioidaan A:n osalta vain yhden samankaltaisen rikoksen perusteella. Korkein oikeus toteaa, että tällaisessa tilanteessa tekijän menettelyn katsominen rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisen piittaamattomaksi lain kielloista ja käskyistä edellyttää poikkeuksellisen painavia, viime kädessä uuden ja aikaisemman rikoksen samankaltaiseen, erityisen suunnitelmalliseen ja harkittuun laatuun liittyviä perusteita. Korkein oikeus katsoo, että edellä kohdassa 23 kerrotut seikat osoittavat sellaista ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, että koventamisperuste voi tulla sovellettavaksi, vaikka huomioon otettavana on vain yksi aikaisempi rikos.

25. Asiassa on vielä arvioitava, voidaanko koventamisperustetta A:n osalta soveltaa, vaikka hänen aikaisemman ja nyt tuomittavana olevan rikoksensa välillä on kulunut noin yhdeksän vuotta. Korkein oikeus katsoo, että pelkillä aikarajoilla ei voida yksiselitteisesti määritellä sitä, milloin uutta rikosta voidaan pitää koventamisperusteen soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä satunnaisena uusimisena. Mitä vakavammasta ja suunnitelmallisemmasta teosta aikaisemmassa ja uudessa, pitkälti samanlaisessa rikoksessa on kysymys, sitä epätodennäköisempää on, että kysymys olisi satunnaisesta uusimisesta. Kun huomioon toisaalta otetaan A:n aikaisemman rikoksen ja nyt tuomittavana olevan rikoksen huomattava samankaltaisuus sekä niiden poikkeuksellisen harkittu ja suunnitelmallinen laatu, nyt tuomittavaa rikosta ei voida pitää sellaisena satunnaisena uusimisena, joka osoittaisi muuta kuin A:n tietoista haluttomuutta noudattaa lakia ja jäisi siten koventamisperusteen soveltamisen ulkopuolelle.

26. Nyt tuomittavana olevaan rikokseen ei myöskään liity sellaisia seikkoja, jotka tulisivat kysymykseen rangaistuksen lieventämisperusteina tai joiden voitaisiin muuten katsoa vaikuttaneen A:n motivointikykyyn sitä heikentäen.

27. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n rangaistusta on tullut koventaa rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla.

Ovatko koventamisperusteen soveltamisen edellytykset täyttyneet B:n teossa?

28. Syyttäjä on koventamisperusteen soveltamiseksi vedonnut B:n osalta siihen, että tämän syyksi on Varsinais-Suomen käräjäoikeuden 18.11.2011 antamalla tuomiolla luettu 28.4.2011 Loimaalla tehty törkeän ryöstön yritys. Turun hovioikeus ei 30.11.2012 antamallaan tuomiolla ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta. Korkein oikeus on käsitellyt B:n asiaa 20.11.2013 annetussa ennakkoratkaisussa KKO 2013:85.

29. Korkeimman oikeuden arvioitavana olleen hovioikeuden syyksilukemisen mukaisesti B ja muut valitusluvan saaneet vastaajat olivat suunnitelleet ja valmistelleet Loimaalla tehtävää arvokuljetusryöstöä. Tekoa oli edeltänyt arvokuljetusyhtiön ajoneuvon reittiä ja liikkeitä sekä kuljettajien toimintaa koskeva tarkkailu. Tekopäivänä tekijät olivat matkustaneet kahdella ajoneuvolla Loimaalle, missä heidät oli otettu kiinni lähellä paikkaa, johon arvokuljetusajoneuvo oli ollut saapumassa mukanaan rahaa 1,64 miljoonaa euroa. Tekijät olivat kiinniottohetkellä olleet naamioituneita, ja lisäksi he olivat varustautuneet tekoa varten muun muassa ampuma-asein, räjähtein ja työkaluin.

30. Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan tarkemmin lausutuilla perusteilla, että B ja muut valittajat olivat syyllistyneet törkeän ryöstön yritykseen. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta, jolla B:lle oli tuomittu kyseisestä rikoksesta sekä hänen syykseen samalla kertaa luetuista törkeästä ampuma-aserikoksesta ja räjähderikoksesta sekä kokonaan täytäntöönpantavaksi määrätystä 2 vuoden 1 kuukauden jäännösrangaistuksesta yhteinen 5 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus.

31. Korkein oikeus toteaa, että B:n syyksi tässä asiassa luettu, 25.2.2016 tehty törkeän ryöstön yritys on ollut olennaisesti samanlainen kuin aikaisemman tuomion kohteena ollut 28.4.2011 tehty törkeän ryöstön yritys. Myös B:n osalta osoittavat uuden ja aikaisemman rikoksen suunnitelmalliseen ja harkittuun laatuun sekä nyt tuomittavana olevalla ja aikaisemmalla rikoksella tavoitellun hyödyn määrään liittyvät seikat tekijänsä tietoista haluttomuutta noudattaa lakia, kuten edellä A:n osalta edellä kohdissa 23—25 on todettu. B:n syyllistymistä uuteen, aikaisempaa rikosta olennaisesti muistuttavaan ja vakavaan rikokseen ei voida pitää sellaisena satunnaisena uusimisena, joka jäisi koventamisperusteen soveltamisalan ulkopuolelle. Myöskään B:n osalta nyt tuomittavaan rikokseen ei liity seikkoja, jotka tulisivat kysymykseen rangaistuksen lieventämisperusteena tai joiden voitaisiin muuten katsoa vaikuttaneen B:n motivointikykyyn sitä heikentäen.

32. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että B:n rangaistusta on tullut koventaa rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla.

Koventamisperusteen vaikutus A:lle ja B:lle tuomittuihin rangaistuksiin

33. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden ratkaisua siitä, että koventamisperusteen vaikutus A:n ja B:n rangaistuksiin on ollut neljännes, ei ole heidän valitustensa johdosta aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Tuula Pynnä, Jarmo Littunen, Lena Engstrand ja Mika Ilveskero. Esittelijä Timo Saranpää.