KKO:2019:11

Asianajaja - Valvonta - Kurinpidollinen seuraamus
Oikeudenkäyntimenettely - Pääkäsittely hovioikeudessa

Diaarinumero: R2017/788
Taltionumero: 174
Antopäivä: 7.2.2019

Asianajaja oli toiminut kantelijoiden asiamiehenä näiden asuinhuoneiston remonttia koskeneessa riita-asiassa. Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimiva valvontalautakunta oli palkkioriita-asiassa suositellut asianajajan palkkion alentamista. Valvontalautakunta oli samana päivänä valvonta-asiassa antamassaan ratkaisussa palkkioriita-asian ratkaisuun perustuen katsonut, että asianajaja oli menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti laskuttaessaan päämiehiään ylittäen olennaisesti sen, mitä voitiin pitää asiassa kohtuullisena.

Korkein oikeus katsoi, että valvontalautakunta oli menetellyt harkintavaltansa puitteissa, kun se oli määrännyt asianajajalle varoituksen kohtuuttoman laskutuksen perusteella.

Kysymys myös hovioikeuden tutkimisvelvollisuuden laajuudesta valvonta-asioissa ja velvollisuudesta toimittaa suullinen käsittely.

Asian käsittely valvontalautakunnassa ja hovioikeudessa

Valvontalautakunnan ratkaisu 15.4.2016 § 19, muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 9.8.2017 nro 972 sekä vaatimukset ja lausumat Korkeimmassa oikeudessa kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Risto Jalanko, Malla Sunell ja Risto Niemiluoto. Esittelijä Kristian Sjöblom.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hovioikeuden ratkaisu kumotaan ja hänelle annettu varoitus poistetaan. Hän vaati myös, että Korkeimmassa oikeudessa toimitetaan suullinen käsittely tai toissijaisesti asia palautetaan henkilötodistelun vastaanottamiseksi valvontalautakuntaan tai hovioikeuteen.

Valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri ilmoitti, ettei hänellä ole lausuttavaa asiassa.

Suomen Asianajajaliiton hallitus antoi siltä pyydetyn lausunnon.

B ja C antoivat heiltä pyydetyn lausuman. B ja C vaativat, että A:n valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A oli toiminut B:n ja C:n asiamiehenä heidän asuinhuoneistonsa remonttia koskeneessa riita-asiassa, jossa vastapuolena oli ollut remonttia suorittanut urakoitsija. B ja C sekä urakoitsija olivat esittäneet puolin ja toisin sopimukseen ja sen väitettyyn rikkomiseen perustuvia vaatimuksia. A:n toimeksianto oli kestänyt noin vuoden ja kolme kuukautta. A oli tänä aikana laskuttanut B:tä ja C:tä yhteensä 69 858,47 euroa. B ja C olivat maksaneet laskut niistä reklamoimatta. Toimeksiannon päätyttyä he olivat vaihtaneet asiamiestä ja päässeet urakoitsijan kanssa sovinnolliseen ratkaisuun.

2. B ja C ovat toimittaneet valvontalautakunnalle kirjelmän, jossa he ovat muun ohella katsoneet, että A:n laskutus oli ollut kohtuuttoman suuri suhteessa tehtävän laatuun, sen vaatimaan työmäärään ja riidan intressiin, sekä vaatineet, että A:n laskutusta alennetaan 35 000 euroon. Kirjelmän johdosta valvontalautakunnassa on tullut vireille B:n ja C:n sekä A:n ja hänen asianajotoimistonsa välinen palkkioriita-asia ja A:han kohdistuva valvonta-asia.

3. Valvontalautakunta on palkkioriita-asiassa antamassaan ratkaisussa katsonut, että kantelijoiden intressi oli ollut huomattavasti A:n ilmoittamaa alhaisempi. Asia ei myöskään ollut poikennut laajuudeltaan tai vaikeusasteeltaan tavanomaisesta urakkariidasta. A:n laskutus ei ollut ollut oikeassa suhteessa tehtävän laatuun, laajuuteen ja sen vaatimaan työmäärään, vaan oli kokonaisuutta arvioiden kohtuuton. Valvontalautakunta on tämän johdosta suosittanut, että A:n asianajotoimiston laskutusta alennetaan arvonlisäveroineen 34 858,47 euroa, jolloin kohtuulliseksi laskutuksen määräksi jää 35 000 euroa arvonlisäveroineen.

4. Valvontalautakunta on samana päivänä valvonta-asiassa antamassaan ratkaisussa edellä mainittuun palkkioriita-asian ratkaisuun viitaten katsonut, että A oli toiminut hyvän asianajajatavan vastaisesti laskuttaessaan päämiehiään tavalla, joka olennaisesti ylitti sen, mitä voitiin pitää asiassa kohtuullisena. Valvontalautakunta on määrännyt tästä ja A:n muusta hyvän asianajajatavan vastaisesta menettelystä seuraamukseksi varoituksen.

5. A on valittanut valvontalautakunnan ratkaisusta hovioikeuteen vaatien sen kumoamista ja hänelle määrätyn varoituksen poistamista. Hän on vedonnut muun ohella siihen, että kysymys ei ollut ollut tavanomaisesta urakkariidasta, B:llä ja C:llä oli ollut asiassa erityisiä vaatimuksia, valvontalautakunta oli arvioinut riidan intressin väärin ja että hänen laskutustaan olisi tullut tarkastella yksilöidysti. Lisäksi A on vedonnut siihen, että B ja C olivat hyväksyneet laskut. A on nimennyt hovioikeudessa todistajana kuultavaksi rakennusmestari X:n.

6. Hovioikeus on kuullut asiassa Suomen Asianajajaliittoa (asianajajaliitto), B:tä ja C:tä sekä oikeuskansleria. Asianajajaliiton hallitus on lausunnossaan katsonut, että valvontalautakunnan ratkaisu tuli A:n vaatimilta osin kumota ja määrätä A:lle varoituksen sijasta huomautus muusta valvontalautakunnan samanaikaisesti tutkittavana olleesta hyvän asianajajatavan vastaisesta menettelystä. Ottaen huomioon A:n hovioikeudelle esittämät seikat, joita valvontalautakunta ei ollut asianmukaisesti ottanut huomioon asiaa ratkaistessaan, A:n laskutuksen määrä ei asianajajaliiton hallituksen mukaan antanut aihetta kurinpidollisen seuraamuksen määräämiseen. B ja C ovat lausunnossaan katsoneet, ettei valvontalautakunnan ratkaisua ollut syytä muuttaa. Oikeuskansleri puolestaan on ilmoittanut, ettei hänellä ollut lausuttavaa asiassa.

7. Hovioikeus on päätöksessään tulkinnut A:n pyytäneen suullisen käsittelyn toimittamista. Hovioikeus on todennut, että asiassa ei ollut kysymys aikaisemmin esitetystä suullisesta todistelusta eikä sen uskottavuudesta. A:lla olisi ollut mahdollisuus vedota hovioikeudessa nimettyyn henkilötodisteluun valvontalautakunnassa. Asiassa oli lisäksi esitetty laaja kirjallinen selvitys nyt kysymyksessä olevasta toimeksiannosta, eikä A:n tarjoamasta henkilötodistelusta sen todistusteemat huomioon ottaen ollut saatavissa sellaista lisäselvitystä, joka olisi välttämätöntä sen arvioimiseksi, oliko valvontalautakunta harkintavaltansa puitteissa voinut katsoa A:n menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti. Hovioikeus on pitänyt A:n nimeämää henkilötodistelua mainituista syistä ja valvonta-asian luonne huomioon ottaen tarpeettomana, katsonut asian olevan ratkaistavissa kirjallisen selvityksen pohjalta ja hylännyt pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta.

8. Pääasiaa koskevassa ratkaisussaan hovioikeus on todennut, että valvontalautakunnalla oli ollut käytössään hyvin kattava kirjallinen selvitys. Hovioikeus on todennut, ettei valvontalautakunta ollut arvioinut A:n laskutusta toimenpidekohtaisesti tai kiinnittänyt erityistä huomiota mihinkään yksittäiseen erään, mutta laajoissa asioissa tällainen ei usein ollutkaan tarkoituksenmukaista, vaan kysymys oli viime kädessä kokonaisarviosta. Valvontalautakunnan arviota toimeksiannon luonteesta ei voitu pitää ilmeisen virheellisenä. Hovioikeus on edelleen pitänyt mahdollisena, että A:n asiakkaat olivat edellyttäneet asian luonteeseen nähden tavanomaista enemmän tai tavanomaisesta poikkeavia toimenpiteitä. Hovioikeus on tältä osin korostanut asianajajan ammattitaitovaatimusta ja velvollisuutta tarvittaessa ohjata asiakastaan asian vaatima ajankäyttö, kustannustehokkuus ja todennäköinen lopputulos huomioon ottaen. Hovioikeus on näin ollen katsonut valvontalautakunnan voineen sen ratkaisusta ilmenevin perustein harkintavaltansa puitteissa katsoa A:n menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti. Varoitusta ei myöskään voitu pitää kohtuuttomana seuraamuksena.

Vaatimukset ja lausumat Korkeimmassa oikeudessa

9. A on vaatinut, että valvontalautakunnan ja hovioikeuden ratkaisut kumotaan siltä osin kuin hänen oli katsottu laskutuksen kohtuuttomuuden johdosta toimineen hyvän asianajajatavan vastaisesti ja että hänelle määrätty varoitus poistetaan. A on viitannut hovioikeudessa esittämiinsä perusteisiin ja katsonut lisäksi, että hovioikeus ei ollut riittävästi tutkinut asiaa. Hänen oikeusturvansa kannalta suullisen käsittelyn toimittaminen oli ollut tarpeen.

10. Asianajajaliiton hallitus on lausunnossaan viitannut hovioikeudelle antamaansa lausuntoon ja katsonut lisäksi, että A:lla olisi tullut olla oikeus saada todistajansa kuulluksi hovioikeudessa siitä huolimatta, ettei hän ollut nimennyt todistajaa kuultavaksi valvontalautakunnassa.

11. B ja C ovat lausumassaan katsoneet A:n laskutuksen olleen ilmiselvästi liiallista. Kysymys ei ollut ollut erityisen laajasta tai vaikeasta riita-asiasta. Suullisen käsittelyn järjestäminen hovioikeudessa ei ollut ollut tarpeen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

12. A:n valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on ensinnä kysymys siitä, onko hovioikeus menetellyt virheellisesti, kun se ei ollut toimittanut asiassa suullista käsittelyä. Pääasian osalta kysymys on siitä, onko valvontalautakunta voinut katsoa A:n menetelleen asiassa vastoin hyvää asianajajatapaa siten, että siitä on tullut määrätä hänelle varoitus, ja onko hovioikeus A:n valituksessa esitetyt väitteet huomioon ottaen riittävästi tutkinut asian.

Arvioinnin lähtökohdat

13. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:44 (kohta 17 ja siinä viitatut ratkaisut) todennut, että asianajajia sitovat ammattieettiset ohjeet perustuvat keskeisesti ammattikunnan omassa piirissä hyväksyttyihin sääntöihin ja käytäntöihin. Hyvä asianajajatapa asettaa asianajajille pidemmälle meneviä velvollisuuksia kuin asianajotehtävän suorittamista koskevat lain säännökset. Tavan sisältö kehittyy ja täsmentyy toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten johdosta. Tähän nähden hyvän asianajajatavan valvonta onkin lähtökohtaisesti uskottu asianajajalaitokselle itselleen ja siellä asianajajaliiton yhteydessä toimivalle riippumattomalle valvontalautakunnalle. Tuomioistuimet toimivat valvonta-asioissa oikeussuojaa takaavina valitusasteina. Niissä korostuvat kysymykset kurinpitoratkaisujen mahdollisesta kohtuuttomuudesta tai ilmeisestä virheellisyydestä sekä ihmis- ja perusoikeuksien asettamien vaatimusten täyttymisestä valvonta-asiassa.

14. Tuomioistuimen rooliin oikeussuojaa takaavana valitusasteena kuuluu hyvän asianajajatavan tulkinta vain siinä laajuudessa kuin se on tarpeen sellaisten kysymysten arvioimiseksi, onko valvontalautakunta toiminut harkintavaltansa puitteissa, onko valvontalautakunnan ratkaisu esimerkiksi sen aiemmasta käytännöstä poikkeava ja onko se ilmeisesti virheellinen tai ennalta arvaamattomana kohtuuton. Tuomioistuin tekee tämän arvionsa erityisesti valvontalautakunnan ratkaisun perustelujen valossa, mikä edellyttää mainituilta perusteluilta riittävää yksityiskohtaisuutta ja avoimuutta.

Suullisen käsittelyn toimittamatta jättäminen hovioikeudessa

Säännökset ja Korkeimman oikeuden arvioinnin lähtökohdat

15. Asianajajista annetussa laissa (asianajajalaki) säädetään valvonta- ja palkkioriita-asian käsittelystä valvontalautakunnassa. Lain 7 j §:n 2 momentin mukaan siltä osin kuin asianajajalaissa ei toisin säädetä, valvonta- ja palkkioriita-asian käsittelyyn valvontalautakunnassa sovelletaan muun muassa mitä hallintolaissa säädetään. Asianajajalain 10 §:n 1 momentin mukaan asianajajalla, jota valvonta-asia koskee, on oikeus valittaa valvonta-asiassa annetusta valvontalautakunnan päätöksestä Helsingin hovioikeuteen. Asianajajalaissa ei ole säännöksiä siitä, milloin hovioikeuden tulee valvonta-asiassa tehtyä valitusta käsitellessään toimittaa suullinen käsittely.

16. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:ssä säädetään hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa pääkäsittely sen käsitellessä riita-, rikos- tai hakemusasiassa tehtyä valitusta. Mainitun pykälän 1 ja 3 momentin mukaan pääkäsittely on toimitettava, jos riita- tai hakemusasiassa asianosainen taikka rikosasiassa asianomistaja tai vastaaja sitä vaatii. Pääkäsittelyä ei kuitenkaan pykälän 2 momentin mukaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei saman luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

17. Valvonta-asian muutoksenhaussa ei ole kysymys riita-, rikos- tai hakemusasiasta. Kuten edellä kohdissa 13 – 14 on todettu, hovioikeuden rooli sen käsitellessä valvonta-asian muutoksenhakemusta poikkeaa muutoinkin riita-, rikos- tai hakemusasian muutoksenhakuasteen roolista, ja myös hovioikeuden tutkimisvalta on näissä asioissa erilainen. Tämä vaikuttaa myös suullisen käsittelyn toimittamisvelvollisuuteen. Suullisen käsittelyn toimittamisvelvollisuutta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että asianajajalain 10 §:n 1 momentista ilmenevä muutoksenhakuoikeus on otettu lakiin, jotta oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeva vaatimus täyttyisi. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan periaatteita oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä on noudatettava silloin, kun päätetään henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Euroopan neuvoston suosituksen (Recommendation No. R(2000)21) mukaan myös kurinpidollisen menettelyn tulee täyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset ja periaatteet (HE 54/2004 vp s. 32).

18. Korkein oikeus katsoo, että suullisen käsittelyn toimittamisen tarvetta valvonta-asian muutoksenhaussa voidaan lähtökohtaisesti arvioida noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 26 luvun pääkäsittelyä koskevista säännöksistä ilmeneviä periaatteita. Arviossa on kuitenkin otettava huomioon hovioikeuden näissä asioissa tavanomaisesta poikkeava rooli ja siten se, onko suullisen käsittelyn toimittaminen tarpeen niiden kysymysten arvioimiseksi, jotka valvonta-asian muutoksenhaussa kuuluvat hovioikeudelle.

19. Tässä asiassa on arvioitavana, olisiko hovioikeuden tullut ottaa vastaan sille tarjottu uusi henkilötodistelu. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 3 momentin mukaan pääkäsittelyssä otetaan vastaan hovioikeudessa vastaanotettava uusi suullinen todistelu. Hovioikeuden valvonta-asioissa tavanomaisesta poikkeava rooli vaikuttaa kuitenkin myös sen arviointiin, tuleeko uutta todistelua ottaa vastaan.

20. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota todisteeseen käräjäoikeudessa tai että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Korkein oikeus toteaa, että tämä prekluusiosäännös koskee sanamuotonsa perusteella vain riita-asioita, joita on käsitelty ensimmäisenä asteena käräjäoikeudessa. Se ei siten sovellu valvonta-asioihin. Uuteen todisteluun vetoaminen hovioikeudessa ei näin ollen rajoitu prekluusion vuoksi.

21. Toisaalta valvonta-asiassakin tuomioistuimen tulee valvoa, ettei asiassa esitetä tarpeetonta todistelua. Asianajajalain 10 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 54/2004 vp s. 33) mukaan asianosaisilla on hovioikeudessa järjestettävässä suullisessa kuulemisessa oikeus esittää sellaista todistelua ja muuta selvitystä, jonka voidaan olettaa vaikuttavan valituksen ratkaisemiseen. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:n mukaan tuomioistuimen on evättävä muun ohella näyttö, joka koskee asiaan vaikuttamatonta seikkaa tai joka on muuten tarpeeton.

22. Asianajajalain 7 d §:n 3 momentin mukaan asianajajan tulee valvonta-asian käsittelyssä antaa häneltä pyydetyt selvitykset avoimesti ja totuudenmukaisesti. Siten asianajajan on pyrittävä esittämään kaikki asiaan vaikuttava selvitys jo valvontalautakunnalle. Tästä syystä ja erityisesti hovioikeuden poikkeava rooli huomioon ottaen valvonta-asian käsittelyn ei lähtökohtaisesti tulisi hovioikeudessa perustua merkittävästi laajempaan tai erilaiseen aineistoon kuin mihin valvontalautakunta on arviointinsa perustanut. Tämä tulee ottaa huomioon myös vedotun uuden todistelun tarpeellisuutta arvioitaessa. Jos uuden todistelun vastaanottaminen on asiassa tarpeellista, tämä voi usein edellyttää asian palauttamista valvontalautakunnan käsiteltäväksi.

23. Edellä todetun perusteella Korkein oikeus katsoo, että suullisen käsittelyn toimittamista ja vedotun uuden todistelun vastaanottamista arvioitaessa keskeistä on se, onko suullinen käsittely ja uusi todistelu tarpeen sen arvioimiseksi, onko valvonta-asian ratkaisu kohtuuton tai ilmeisen virheellinen ja onko ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset valvonta-asian käsittelyssä täytetty.

Korkeimman oikeuden arviointi suullisen käsittelyn tarpeellisuudesta

24. A:lle on määrätty kurinpidolliseksi seuraamukseksi varoitus, jota ei voida pitää ankarana seuraamuksena ja joka ei sellaisenaan vaikuta A:n oikeuteen harjoittaa elinkeinoaan. Kun tieto varoituksesta kuitenkin on julkinen, ei asiaa voida pitää A:n kannalta vähämerkityksellisenä. Korkein oikeus katsoo tämän seikan puhuvan sen puolesta, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa suullinen käsittely.

25. Toisaalta A on katsonut, että hovioikeudessa olisi tullut toimittaa suullinen käsittely vain hänen nimeämänsä todistajan X:n kuulemiseksi. A on ilmoittanut X:n todistusteemoiksi asiakkaan erityiset vaatimukset, neuvotellusta sovintosopimuksesta vetäytymisen ja asiakkaan viivyttelyn rakennustöitään koskevien välttämättömien tietojen toimittamisessa ynnä muun myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnin.

26. A on väittänyt, että asiassa ei ollut ollut kysymys tavanomaisesta urakkariidasta vaan että muun ohella B:n ja C:n erityiset vaatimukset ja muut toimet olivat kasvattaneet A:n laskutusta. X:lle ilmoitettujen todistusteemojen perusteella hänen kuulemisellaan oli tarkoitus osoittaa tämä väite todeksi.

27. A on toimittanut valvontalautakunnalle toimeksiantoa koskevan laajan kirjallisen aineiston. Valvontalautakunta on arvioinut aineiston riittäväksi. A on lisäksi erikseen nimennyt aineistoon sisältyviä asiakirjoja hovioikeudessa kirjallisiksi todisteiksi, joiden todistusteemat ovat pääasiassa samoja kuin X:n kuulemiselle ilmoitetut teemat.

28. X:n kuuleminen olisi liittynyt sen arviointiin, onko A:n palkkio ollut kohtuullinen. Hovioikeuden arvioitavana on kuitenkin ollut vain kysymys siitä, onko valvontalautakunta toiminut harkintavaltansa puitteissa A:n palkkiota ja menettelyä arvioidessaan. Ottaen huomioon hovioikeuden rooliin ja tutkimisvaltaan sekä asiassa merkityksellisen selvityksen painopisteeseen liittyvät näkökohdat Korkein oikeus katsoo, ettei X:n kuulemisella ole ollut saavutettavissa sellaista selvitystä, joka olisi ollut tarpeellista sen arvioimiseksi, onko valvontalautakunnan ratkaisu kohtuuton tai ilmeisen virheellinen ja onko ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset täytetty. Hovioikeus on siten voinut päätyä siihen lopputulokseen, että asia on ollut ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella eikä X:n kuuleminen ole ollut tarpeen.

29. A ei ole pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista itsensä kuulemiseksi tai muustakaan syystä kuin X:n kuulemiseksi. Suullisen käsittelyn toimittaminen on näin ollen ollut tarpeetonta. Hovioikeus on siten voinut hylätä A:n pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta. Asiaa ei siten ole tarpeen A:n toissijaisen vaatimuksen mukaisesti palauttaa hovioikeuteen tai valvontalautakuntaan.

Suullisen käsittelyn toimittamista Korkeimmassa oikeudessa koskeva käsittelyratkaisu

30. A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista Korkeimmassa oikeudessa X:n kuulemiseksi.

31. Korkein oikeus on edellä katsonut, ettei X:n kuuleminen hovioikeudessa ole ollut tarpeen hovioikeudessa arvioitavien kysymysten ratkaisemiseksi. Samoilla perusteilla X:n kuuleminen ei ole tarpeellista myöskään Korkeimmassa oikeudessa. Suullisen käsittelyn toimittaminen ei tämän asian arvioimiseksi ole muutoinkaan tarpeen. Sen vuoksi A:n pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta Korkeimmassa oikeudessa hylätään.

Pääasiaa koskevat perustelut

Sääntely ja käytäntö

32. Asianajajalain 5 §:n 1 momentin mukaan asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa.

33. Hyvän asianajajatavan vaatimukset ilmenevät asianajajalain säännöksistä, asianajajaliiton säännöistä ja asianajajaliiton hyvää asianajajatapaa koskevista ohjeista (tapaohjeet). Voimassa olevat tapaohjeet on vahvistettu 15.1.2009, ja ne ovat tulleet voimaan 1.4.2009. Tapaohjeiden 1.1 kohdan mukaan hyvä asianajajatapa ilmenee lisäksi muista asianajajaa velvoittavista ohjeista, valvonta- ja kurinpitoasioissa annetuista ratkaisuista ja asianajajakunnan omaksumista hyväksyttävistä käytännöistä.

34. Tapaohjeiden kohdan 5.12 mukaan asianajajan asiakkaaltaan maksettavaksi vaatiman palkkion on oltava kohtuullinen sekä säädösten ja asianajajaliiton ohjeiden mukainen.

35. Tapaohjeissa viitatuilla asianajajaliiton ohjeilla tarkoitetaan muun ohella 15.1.2009 vahvistettua palkkio-ohjetta, joka koskee palkkion määräytymistä ja laskutusta asianajajan tai hänen toimistonsa ja asiakkaan välillä. Palkkio-ohjeen johdannon mukaan asianajajan tehtävästään veloittama palkkio määräytyy ohjeen sekä asianajajan ja asiakkaan välisen sopimuksen mukaan. Palkkio-ohjeen kohdan 1.1 mukaan asianajajalla on oikeus saada tehtävän hoitamisesta palkkio, jonka on oltava oikeassa suhteessa tehtävän laatuun ja sen vaatimaan työn määrään sekä muutoinkin kohtuullinen. Palkkio-ohjeen 1.4 kohdan mukaan, kun asianajopalkkion sovitaan perustuvan tehtävän hoitamisen vaatimaan aikaan, käytetyn ajan on oltava kohtuullinen. Kohtuullista aikaa harkittaessa on otettava huomioon tehtävän asianmukaiseen hoitamiseen tarvittavat toimet, ellei asiakkaan erityisistä vaatimuksista muuta johdu.

36. Palkkion kohtuullisuutta arvioidessaan valvontalautakunta on ratkaisukäytännössään ottanut huomioon myös muun ohella asian taloudellisen intressin (ratkaisu 18.–19.4.2002 § 55), veloitusperusteen kohtuullisuuden ja tehtyjen toimenpiteiden tarpeellisuuden (ratkaisu 18.–19.4.2002 § 57) sekä asian laadun, laajuuden ja oikeudellisen vaativuuden (ratkaisu 19.11.2003 § 13). Toisaalta valvontalautakunta on myös katsonut, että asianajajan tulee valita asiakkaalleen kustannustehokas tapa hoitaa toimeksiantoa ja välttää tarpeettomia kustannuksia. Asianajajan tulee tarvittaessa ohjata asiakastaan asian vaatima ajankäyttö, kustannustehokkuus ja todennäköinen lopputulos huomioiden (täysistuntoratkaisu 2.10.2015 § 5).

Arviointi tässä asiassa

37. Tässä asiassa valvontalautakunta on valvonta-asiaa koskevan ratkaisunsa perusteluissa viitannut samana päivänä antamaansa ratkaisuun A:n ja tämän asianajoyhtiön sekä B:n ja C:n välisessä palkkioriita-asiassa. Korkein oikeus toteaa, että palkkioriita-asiassa annettu ratkaisu ei ole tämän muutoksenhaun kohteena eikä arvioitavana siten ole se, onko valvontalautakunnan suositus palkkion alentamisesta oikea. Koska valvontalautakunnan ratkaisut kuitenkin ovat kerrotulla tavalla liitännäisiä, myös palkkioriita-asiassa annettua ratkaisua on tarkasteltava arvioitaessa valvonta-asian ratkaisua ja sen perusteita.

38. A ja asianajajaliiton hallitus ovat katsoneet, että maksamalla laskut reklamoimatta B ja C ovat hyväksyneet ne, eikä palkkion kohtuullisuutta olisi tämän vuoksi enää tullut arvioida. Korkein oikeus toteaa, että tapaohjeiden ja palkkio-ohjeen mukaan asianajajan ja asiakkaan välinen sopimus ei sivuuta ohjeiden soveltamista. Valvonta-asiassa ei ole kysymys siitä, ovatko B ja C olleet velvollisia maksamaan laskut, vaan siitä, onko A:n palkkio ollut kohtuuton ja onko hänen sen vuoksi katsottava toimineen hyvän asianajajatavan vastaisesti. Korkein oikeus toteaa, että palkkion kohtuullisuuden arvioimista valvonta-asiassa ei ole estänyt se, että B ja C ovat maksaneet A:n laskut.

39. Valvontalautakunta on nyt kysymyksessä olevassa asiassa todennut, että palkkion kohtuullisuutta harkittaessa arvioinnin tulee suhteutua kulloisenkin asian erityispiirteisiin, mutta yleensä myös asian vaikeuteen, asiamiehen suorittaman työn määrään ja laatuun sekä samanlaisissa asioissa yleensä käytettyyn laskutukseen. Asianajajalla on näyttövelvollisuus siitä, että hänen laskutuksensa on ollut kohtuullista.

40. Edellisessä kohdassa mainitut valvontalautakunnan perustelut vastaavat edellä kohdassa 36 kerrottua valvontalautakunnan ratkaisukäytäntöä. Palkkion katsominen kohtuuttomaksi ei valvontalautakunnan käytännössä ole myöskään edellyttänyt palkkion toimenpidekohtaista tarkastelua. Kuten hovioikeuskin on todennut, tämä ei laajoissa toimeksiannoissa usein ole tarkoituksenmukaistakaan. Palkkion tulee kokonaisuutena tarkastellen olla kohtuullinen.

41. Valvontalautakunnan ratkaisun perustelut ovat niukat, mutta niistä ilmenee, mitä seikkoja valvontalautakunta on A:n palkkiota arvioidessaan ottanut huomioon ja millä perusteilla se on päätynyt ratkaisuunsa. Hovioikeus on voinut näiden perusteluiden perusteella arvioida valvontalautakunnan menettelyä ja ratkaisun mahdollista virheellisyyttä.

42. Valvontalautakunta on katsonut, että B:n ja C:n intressi oli ollut huomattavasti A:n ilmoittamaa alhaisempi, minkä lisäksi valvontalautakunta ei ollut havainnut, että asia olisi poikennut laajuudeltaan tai vaikeusasteeltaan tavanomaisesta urakkariidasta. A on valituksessaan hovioikeuteen riitauttanut muun ohella mainitut valvontalautakunnan tekemät arviot. Hovioikeus on ottanut kantaa A:n väitteisiin ja arvioinut muutoinkin valvontalautakunnan ratkaisua. Hovioikeus on katsonut valvontalautakunnan toimineen harkintavaltansa puitteissa.

43. Asiassa on toisaalta ilmennyt, että A:n sekä B:n ja C:n välillä oli sovittu toimeksiannossa noudatettavasta tietystä tuntihinnasta. Palkkion kohtuullisuuden arviointiin soveltuu tällöin myös palkkio-ohjeen 1.4 kohta. Valvontalautakunta ei ole ratkaisussaan soveltanut mainittua kohtaa. A on valituksessaan hovioikeudelle viitannut palkkio-ohjeen kohtaan 1.4 ja siihen, että B:llä ja C:llä oli ollut erityisiä vaatimuksia asian hoitamisen suhteen. Hovioikeus ei kuitenkaan ratkaisussaan ole ottanut kantaa siihen, mikä vaikutus asiaan oli sillä, ettei valvontalautakunta ole soveltanut mainittua ohjeen kohtaa.

44. Sekä palkkio-ohjeen kohdassa 1.1 että kohdassa 1.4 on kysymys palkkion kohtuullisuuden arvioimisesta. Se, mitä nimenomaista palkkio-ohjeen kohtaa valvontalautakunta arviossaan soveltaa, kuuluu valvontalautakunnan harkintavaltaan. Hovioikeus on lisäksi ottanut kantaa A:n väitteeseen siitä, että B ja C olivat esittäneet asiassa erityisiä vaatimuksia, ja viitannut tältä osin valvontalautakunnan käytäntöön siitä, että asianajajan tulee asiakkaan erityistoiveistakin huolimatta arvioida toimenpiteidensä tarpeellisuutta. Tähän nähden valvontalautakunnan ratkaisua ei tältäkään osin voida pitää ilmeisen virheellisenä.

45. Valvontalautakunnalla on ratkaisua tehdessään ollut käytössään laaja kirjallinen materiaali. Ratkaisussa huomioon otetut seikat vastaavat valvontalautakunnan aiempaa ratkaisukäytäntöä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella valvontalautakunnan arvio siitä, että A:n palkkio on ollut kohtuuton ja että A on siten menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti, ei ole ilmeisen virheellinen. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että hovioikeus olisi tutkinut asian puutteellisesti tai menetellyt virheellisesti katsoessaan, ettei aihetta valvontalautakunnan ratkaisun muuttamiseen ollut. Valvontalautakunta on toiminut harkintavaltansa puitteissa määrätessään A:lle seuraamuksen. Varoitus ei myöskään ole kohtuuton seuraamus nyt kysymyksessä olevasta ja A:n muusta hyvän asianajajatavan vastaisesta menettelystä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tatu Leppänen, Lena Engstrand, Mika Ilveskero ja Asko Välimaa. Esittelijä Elina Elo.

 
Julkaistu 7.2.2019