KKO:2018:89

RL 6 luku 5 § 1 mom 2 kohta
RL 6 luku 5 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomio 11.4.2017 (nro 17/114294) ja Helsingin hovioikeuden tuomio 31.1.2018 (nro 18/103758) kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Vesa Komulainen ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Pirjo Aaltonen, Pirjo Keisu ja Virva Nyman.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

B:lle myönnettiin valituslupa rangaistuksen määräämisestä ja erityisesti siitä kysymyksestä, voidaanko hänen syykseen luettuihin tekoihin soveltaa rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädettyä koventamisperustetta.

A vaati valituksessaan, ettei koventamisperustetta sovelleta ja että kokonaisrangaistus alennetaan enintään 4 vuoteen vankeutta.

B vaati valituksessaan, ettei koventamisperustetta sovelleta ja että rangaistusta muutoinkin alennetaan ja se muutetaan ehdolliseksi.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitukset hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Käräjäoikeus on lukenut A:lle ja B:lle syyksi lukuisia rikoksia, jotka ovat pääosin olleet törkeitä varkauksia, niiden yrityksiä ja varkauksia. Käräjäoikeus on tuominnut A:lle 5 vuoden ja B:lle 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen. Käräjäoikeus on rangaistuksia mitatessaan soveltanut 1.10.2015 jälkeen tehtyjen rikosten osalta rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua koventamisperustetta katsoen, että rikokset on tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Syyttäjä ja vastaajat ovat hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon.

2. Hovioikeus on tuominnut A:n aikavälillä 9.3.2015 – 7.9.2016 tehdyistä 23 törkeästä varkaudesta, kahdesta törkeän varkauden yrityksestä, 55 varkaudesta sekä varkauden yrityksestä, näpistyksestä ja väärennyksestä 4 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. B on puolestaan hovioikeudessa tuomittu aikavälillä 8.9.2015 – 19.5.2016 tehdyistä 13 törkeästä varkaudesta, törkeän varkauden yrityksestä ja 29 varkaudesta 3 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen. Myös hovioikeus on heidän rangaistuksiaan mitatessaan soveltanut 1.10.2015 jälkeen tehtyjen rikosten osalta mainittua koventamisperustetta.

3. Hovioikeuden lainvoimaisiksi tulleiden syyksilukemisten mukaan A oli tullut lukuisina eri kertoina yhdessä niin sanotun apumiehen kanssa Suomeen anastamaan pääasiassa veneiden perämoottoreita. B oli häntä koskevissa syytekohdissa tarkoitetuissa teoissa toiminut A:n apumiehenä. Heidät oli lähettänyt tehtävälle A:n isä C. A ja B olivat toimittaneet anastamansa perämoottorit D:lle, joka oli varastoinut ja säilyttänyt moottoreita sekä toimittanut ne oman laillisen liiketoimintansa yhteydessä Latviaan C:lle. Tämä oli myynyt moottorit eteenpäin Latviassa lähinnä Venäjälle. C on lainvoimaisesti tuomittu tekijänä osallisuudesta puheena oleviin anastustekoihin sekä D ammattimaisesta kätkemisrikoksesta ajalla 9.3.2015 – 7.9.2016.

4. Hovioikeus on koventamisperusteen soveltamista koskevissa perusteluissaan todennut, että vastaajat olivat 1.10.2015 jälkeen tehneet yhteistoiminnassa rikoksia vielä lähes vuoden ajan ja tänä aikana syyllistyneet useisiin vakaviin anastusrikoksiin. Vastaajien työnjako oli ollut eriytynyttä ja suunnitelmallista. Kiinnijäämisriskiä oli pyritty vähentämään vaihtamalla autoja ja laatimalla niitä koskien useita luovutuskirjoja, käyttämällä useita puhelinliittymiä, tekemällä tekaistu myyntitosite sekä hankkimalla väärennettyjä tunnistekilpiä ja henkilöllisyystodistuksia. Hovioikeus on todennut vielä, että ryhmän rikollisessa toiminnassa oli hyödynnetty D:n liiketoimintaa. Rikoksilla oli tavoiteltu ja saavutettu merkittävää taloudellista hyötyä. Myös se, että ryhmä oli kyennyt jatkamaan toimintaansa pitkään ilman kiinnijäämistä, osoitti ryhmän rakenteen olleen sillä tavoin järjestäytynyt, että se oli palvellut rikosten tekemistä.

5. B:n osalta hovioikeus on todennut lisäksi, että hän oli tehnyt rikoksia yhteistuumin muiden vastaajien kanssa yli yhdeksän kuukauden ajan ja syyllistynyt tuona aikana lukuisiin anastusrikoksiin. B oli tullut Suomeen ja poistunut Suomesta A:n kanssa sekä majoittunut C:n ja D:n järjestämissä asunnoissa. Esitutkinnassa B oli maininnut A:n, C:n ja D:n kysyttäessä, keitä ryhmään kuului. Lisäksi B oli ollut A:n mukana toimittamassa D:lle anastettua omaisuutta. Todetun perusteella hovioikeus on katsonut, että B:n oli täytynyt olla tietoinen myös C:n ja D:n roolista rikollisryhmän toiminnassa ja että myös B oli osallistunut järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

6. A:n ja B:n valitusten johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voidaanko heille rangaistusta mitattaessa soveltaa rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan koventamisperustetta niiden syyksiluettujen tekojen osalta, jotka on tehty 1.10.2015 jälkeen, sekä rangaistuksen mittaamisesta tämän johdosta. B:n osalta kysymys on rangaistuksen mittaamisesta myös muutoin.

7. Muutoksenhakijat ovat katsoneet, ettei kysymyksessä ole ollut lain kriteerit täyttävä järjestäytynyt rikollisryhmä. Käskyvaltasuhteita, hierarkiaa, työjakoa tai yhteistuumaisuutta ei ole ollut. Lisäksi B on todennut olleensa vain niin sanottu keikkamies ja tekemisissä ainoastaan A:n kanssa.

Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö

8. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperuste on rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Mainitun pykälän 2 momentin määritelmäsäännöksen mukaan järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka lain 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettuja rikoksia.

9. Rikoslain 6 luvun 5 § on muutettu mainitun sisältöiseksi 1.10.2015 voimaan tulleella lailla (564/2015). Aikaisempi pykälä (laissa 515/2003) ei sisältänyt nykyisin 2 momentissa olevaa määritelmäsäännöstä. Pykälän 2 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena oli rikoksen tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Sanottu säännös otettiin rikoslakiin alun perin rangaistuksen mittaamista koskevaa rikoslain 6 lukua säädettäessä lailla 466/1976.

10. Järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmää koskeva säännös on sen sijaan aikaisemmin ollut rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä (laissa 142/2003), joka on koskenut järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisen kriminalisointia. Viimeksi mainitussa määritelmäsäännöksessä oli otettu huomioon Suomea velvoittava Euroopan unionin neuvoston vuonna 1998 hyväksymä yhteinen toiminta 98/733/YOS rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista sekä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus eli niin sanottu Palermon sopimus. Yhteinen toiminta 98/733/YOS on sittemmin korvattu järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24.10.2008 annetulla Euroopan unionin neuvoston puitepäätöksellä 2008/841/YOS (jäljempänä puitepäätös).

11. Korkein oikeus on ennen koventamisperustetta koskevan säännöksen muuttamista annetussa ratkaisussa KKO 2013:90 kohdassa 13 todennut, että mainitun puitepäätöksen 3 artikla viittaa sanamuotonsa mukaisesti järjestäytyneen ryhmän toimintaan osallistumiseen tai toiminnasta sopimiseen liittyviin kriminalisointeihin. Ratkaisun mukaan artiklasta ei voida johtaa vaatimusta yleisen koventamisperusteen soveltamisesta määrättäessä rangaistuksia puitepäätöksen 1 artiklassa tarkoitetuista ryhmän toiminnan yhteydessä tehdyistä tai muista sen toimintatavoitetta edistävistä rikoksista. Korkein oikeus on siten katsonut, että puitepäätöksen 3 artiklasta ei rikollisryhmän järjestäytymisedellytyksiin liittyen ollut johdettavissa rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan soveltamista koskevaa tulkintaohjetta. Vastaavasti ratkaisussa KKO 2011:41 Korkein oikeus on kohdassa 8 katsonut, että koventamisperusteen soveltamisedellytyksiä harkittaessa johtoa oli haettava ensisijaisesti säännöksen sanamuodosta ja sen omista, kotimaisista esitöistä.

12. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentin voimassa oleva määritelmäsäännös on siirretty lähes sellaisenaan aikaisemmasta rikoslain 17 luvun 1 a §:stä. Viimeksi mainitussa säännöksessä viitataan nykyisin järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän osalta rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momenttiin. Rikoslain 17 luvun 1 a §:n soveltamisessa on edelleen otettava huomioon kansainväliset ja unionin oikeuden velvoitteet, vaikka puitepäätöksestä ei kohdassa 11 todetuin tavoin voida johtaa vaatimusta yleisen koventamisperusteen soveltamisesta. Lainmuutoksella on lisäksi nimenomaisesti tavoiteltu järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän yhdenmukaistamista sitä koskevissa eri säännöksissä (ks. HE 263/2014 vp s. 26 ja 31 sekä LaVM 35/2014 vp s. 3). Korkein oikeus katsoo näin ollen, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentin määritelmäsäännöstä on tulkittava samalla tavalla sovellettaessa rikoslain 17 luvun 1 a §:ää ja rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdan koventamisperustetta.

13. Euroopan unionin tuomioistuimen Pupino-tuomiossa (asia C-105/03, tuomio 16.6.2005, EU:C:2005:386, 43 kohta) lausutun mukaisesti puitepäätösten osalta on voimassa vastaava yhdenmukaisen tulkinnan periaate kuin direktiivien osalta. Kansallisen tuomioistuimen on siten kansallista oikeutta soveltaessaan tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle puitepäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta sillä tavoiteltu tulos saavutettaisiin. Tästä ja kohdassa 12 todetusta johtuen puitepäätös ja myös Palermon sopimus on otettava rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen rajoissa huomioon tulkittaessa voimassa olevassa rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitettua järjestäytyneen rikollisryhmän käsitettä.

14. Puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan puitepäätöstä sovellettaessa rikollisjärjestöllä tarkoitetaan rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja joka koostuu useammasta kuin kahdesta henkilöstä, jotka toimivat yhdessä tehdäkseen rikoksia, joista voi enimmillään seurata vähintään neljän vuoden pituinen tai sitä ankarampi vankeusrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, saadakseen niistä suoraan tai välillisesti taloudellista tai muuta aineellista hyötyä. Artiklan 2 kohdan mukaan rakenteeltaan jäsentyneellä yhteenliittymällä tarkoitetaan puitepäätöstä sovellettaessa yhteenliittymää, jota ei ole satunnaisesti muodostettu rikoksen välitöntä tekemistä varten, jonka jäsenillä ei tarvitse olla nimenomaisesti määriteltyjä tehtäviä, jonka jäsenyyden ei tarvitse olla jatkuvaa ja jolla ei tarvitse olla kehittynyttä rakennetta.

15. Palermon sopimuksen 2 artiklan a kohdan mukaan sopimuksessa tarkoitetaan järjestäytyneellä rikollisryhmällä sellaista kolmen tai useamman henkilön muodostamaa rakenteeltaan jäsentynyttä ryhmää, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja jonka tarkoituksena on tehdä yksi tai useampi vakava rikos tai yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetty teko välittömän tai välillisen taloudellisen tai muun aineellisen hyödyn saamiseksi. Saman artiklan b kohdan mukaan vakavalla rikoksella tarkoitetaan sopimuksessa käyttäytymistä, joka täyttää sellaisen rikoksen tunnusmerkistön, jonka enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta tai ankarampi rangaistus. Edelleen c kohdan mukaan rakenteeltaan jäsentyneellä ryhmällä tarkoitetaan ryhmää, joka ei ole satunnaisesti muodostettu rikoksen välitöntä tekemistä varten, jonka jäsenillä ei välttämättä ole muodollisesti määriteltyjä tehtäviä, jonka jäsenyys ei välttämättä ole jatkuvaa tai jolla ei välttämättä ole pitkälle kehittynyttä sisäistä rakennetta.

Arvioinnin lähtökohdat

16. Korkein oikeus toteaa, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentin määritelmäsäännöksessä asetetaan viisi edellytystä, joiden kaikkien on täytyttävä, jotta kysymys voisi olla järjestäytyneestä rikollisryhmästä. Ensinnäkin ryhmässä on oltava vähintään kolme jäsentä, toiseksi ryhmän tulee pysyä koossa riittävän pitkän ajan, kolmanneksi ryhmän tulee olla rakenteeltaan jäsentynyt yhteenliittymä, neljänneksi edellytetään jäsenten yhteistuumaisuutta ja viidenneksi ryhmän tulee toimia tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, tai laissa erikseen mainittuja rikoksia.

17. Ryhmän koon osalta lain esitöissä (HE 263/2014 vp s. 31) on todettu, että tietyn yksittäisen jäsenen jäsenyyden ei tarvitse olla jatkuvaa. Ryhmän muodostavat vähintään kolme henkilöä voivat eri ajankohtina olla eri henkilöitä.

18. Määritelmäsäännöksestä ei ilmene, kuinka pitkään ryhmän edellytetään pysyvän koossa, jotta kysymys olisi järjestäytyneestä rikollisryhmästä. Lain esitöissä (HE 263/2014 vp s. 31) on todettu, että rikollisryhmä muodostetaan pitkällä tai epämääräisellä aikavälillä tehtäviä useampia rikoksia varten. Viikoissa mitattava toiminnan kesto ei ole yleensä riittävä, kun taas vähintään vuoden kestänyt toiminta puolestaan selvästi on, ja niiden väliin asettuvan toiminnan keston merkitys tulee harkita tapaus tapaukselta.

19. Korkein oikeus toteaa, että myös puitepäätöksen sanamuodosta ilmenevällä tavalla ryhmän toiminnan kestoa koskevan kriteerin tarkoituksena on osaltaan erottaa järjestäytynyt rikollisryhmä sellaisesta ryhmästä, joka on muodostettu satunnaisesti rikoksen välitöntä tekemistä varten. Arvioitaessa rikollisryhmän toiminnan kestoa on otettava huomioon ryhmän toiminnan kokonaiskesto. Arvioitaessa tätä kysymystä tässä tapauksessa huomioon voidaan siten ottaa myös ryhmän toiminta ennen 1.10.2015 tapahtunutta lainmuutosta, koska koventamisperustetta voidaan soveltaa heti tämän jälkeen tehtyihin rikoksiin.

20. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan järjestäytyneen rikollisryhmän tulee olla rakenteeltaan jäsentynyt yhteenliittymä. Samaa ilmaisua on käytetty puitepäätöksen 1 artiklassa. Artiklan 2 kohdassa järjestäytyneen rikollisryhmän rakenteen osalta on erikseen todettu, että ryhmän jäsenillä ei tarvitse olla nimenomaisesti määriteltyjä tehtäviä eikä ryhmällä tarvitse olla kehittynyttä rakennetta. Palermon sopimuksen 2 artiklan c kohdan mukaan järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenillä ei välttämättä tarvitse olla muodollisesti määriteltyjä tehtäviä eikä ryhmällä pitkälle kehittynyttä sisäistä rakennetta.

21. Lain esitöissä (HE 263/2014 vp s. 31 – 32) on todettu, että rikollisissa yhteenliittymissä järjestäytyminen on usein niin tiivistä, että siitä voidaan päätellä käskyvaltasuhteiden olemassaolo ja työnjaon eriytyminen. Rakenteeltaan jäsentyneen yhteenliittymän ei kuitenkaan tarvitse olla sellainen, että sen jäsenillä on muodollisesti määrätyt erityiset tehtävät. Yhteenliittymän rakenteen ei myöskään tarvitse olla erityisen kehittynyt. Sen ei siten välttämättä tarvitse olla esimerkiksi tiukkojen hierarkkisten käskyvaltasuhteiden ja pitkälle eriytyneen työnjaon varaan rakentuva.

22. Korkein oikeus toteaa, että ryhmän rakennetta arvioitaessa on keskeistä erottaa järjestäytynyt rikollisryhmä yksilöistä, jotka hyödyntävät toisiaan tietyn yksittäisen rikoksen tai rikosten tekemisessä. Rikoksentekijöiden tavanomainen yhteistoiminta rikoksen tekemisessä ei sellaisenaan osoita tekijöiden järjestäytymistä rikollisryhmäksi (ks. myös KKO 2011:41, kohta 23). Myös puitepäätöksen ja Palermon sopimuksen sanamuoto huomioon ottaen ryhmän rakennetta koskevalle edellytykselle ei tule asettaa liian tiukkoja vaatimuksia. Olennaista on arvioida, onko ryhmän rakenne sellainen, että ryhmä kykenee rikollista toimintaansa koskevaan päätöksentekoon ja ryhtymään päätösten toteuttamiseen. Tätä arvioitaessa voidaan muun ohella ottaa huomioon ryhmän jäsenten mahdollinen työnjako sekä ryhmän toiminnassa tehtyjen ja tehtäväksi aiottujen rikosten määrä, laatu ja tekoajankohdat.

23. Lain sanamuodosta ei ilmene tarkemmin, mitä yhteistuumaisuudella tarkoitetaan. Puitepäätöksessä on käytetty ilmaisua "toimivat yhdessä". Kotimaisen säännöksen esitöissä (LaVM 35/2014 vp s. 3) on todettu, ettei rikollisjärjestönä pidetä muodostelmaa, johon kuuluvat henkilöt kyllä tekevät tahoillaan rikoksia, mutta tietämättä toistensa teoista. Esitöiden mukaan ei kuitenkaan voida edellyttää, että jokainen ryhmän jäsen osallistuisi jokaisen yksittäisen rikoksen suunnitteluun tai toteuttamiseen. Korkein oikeus katsoo, että jäsenten on kuitenkin edellytettävä olevan tietoisia siitä, että ryhmä toimii yhdessä tehdäkseen säännöksessä tarkoitettuja rikoksia.

24. Viidentenä järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän kriteerinä on, että ryhmän tulee toimia tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Lain esitöiden (HE 263/2014 vp s. 30 ja LaVM 35/2014 vp s. 4) mukaan koventamisperuste soveltuu luontevimmin tällaisiin rikoksiin, mutta soveltamista ei kuitenkaan ole yleisesti rajoitettu yksinomaan tällaisiin rikoksiin. Korkein oikeus toteaa, että koventamisperuste voi soveltua muuhunkin edellytykset muutoin täyttävään rikokseen, joka on tehty osana rikollisryhmän toimintaa.

25. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentin määritelmäsäännöksessä ei edellytetä, että ryhmän tarkoituksena on tehdä rikoksia taloudellisen tai muun aineellisen hyödyn saamiseksi. Korkein oikeus kuitenkin toteaa, että arvioitaessa, onko kysymyksessä järjestäytynyt rikollisryhmä, tällekin seikalle voidaan antaa kokonaisarvioinnissa merkitystä. Sekä puitepäätöksessä että Palermon sopimuksessa on järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmässä edellytetty rikosten tekemistä välittömän tai välillisen taloudellisen tai muun aineellisen hyödyn saamiseksi.

26. Voimassa olevassa rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa ei enää edellytetä, että ryhmän järjestäytymisen alkuperäinen tarkoitus on ollut vakavien rikosten tekeminen. Enää ei myöskään edellytetä, että henkilö, jonka osalta koventamisperusteen soveltamista arvioidaan, olisi välttämättä kyseisen järjestäytyneen rikollisryhmän jäsen. Säännöksen sanamuodon mukaan riittävää on, että rikos on tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.

27. Kuten lain esitöissä (HE 263/2014 vp s. 29) on todettu, rikoksen tekemiseen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa sisältyy se, että rikos on katsottava ryhmän hyväksymäksi, että se on tehty ryhmän puolesta, hyväksi tai nimissä ja että se on ryhmän toimintakokonaisuuden mukainen. Rikos tulee voida katsoa tehdyksi ryhmän eikä rikoksentekijän itsensä lukuun. Koventamisperusteen soveltaminen edellyttää lisäksi, että tekijä on ollut näistä seikoista tietoinen.

Arviointi tässä asiassa

28. Tässä asiassa on arvioitava ensin, täyttääkö nyt kysymyksessä oleva ryhmä järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän, ja jos näin on, onko nyt kysymyksessä olevat rikokset tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.

Onko kysymyksessä järjestäytynyt rikollisryhmä

29. Ryhmässä on toiminut koko sen syytteessä tarkoitetun toiminnan ajan kolme vakinaista jäsentä. C on lähettänyt poikansa A:n Suomeen anastamaan perämoottoreita ja muita arvokkaita veneen osia myydäkseen niitä itse eteenpäin Latviassa. A on Suomessa valinnut anastettavat moottorit ja suorittanut anastukset. Tämän jälkeen hän on kuljettanut anastamansa perämoottorit ja muut veneen osat hankkimallaan ajoneuvolla D:lle säilytettäväksi ja kuljetettavaksi eteenpäin C:lle. D on säilyttänyt anastettua omaisuutta ja toimittanut sen kodin elektroniikkaan liittyvän laillisen liiketoimintansa yhteydessä Latviaan C:lle. C on huolehtinut moottoreiden myymisestä eteenpäin lähinnä Venäjälle.

30. Kohdassa 29 mainittujen henkilöiden lisäksi ryhmässä on toiminut useampi A:ta kulloinkin auttanut henkilö. B on toiminut tässä niin sanotussa apumiehen roolissa. Ryhmän toiminnassa on siten ollut mukana koko tekoajan vähintään neljä henkilöä.

31. Ryhmä on tehnyt rikoksia saman toimintaperiaatteen mukaisesti keväästä 2015 lukien syksyyn 2016 saakka. Korkein oikeus katsoo, että myös ryhmän toiminnan ajallista kestoa koskeva edellytys täyttyy.

32. Ryhmän jäsentyneisyyden osalta Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että syyksiluettuja rikoksia on lukuisia. Ryhmän toiminnassa koko syytteen mukaisen tekoajan mukana olleen A:n syyksi on luettu muun ohella yhteensä 23 törkeää varkautta ja kaksi törkeän varkauden yritystä sekä yli 50 varkautta ja yksi varkauden yritys. Hän on tehnyt tekoaikana Suomeen noin 20 matkaa. B on ollut muun ohella mukana yli kymmenessä törkeässä varkaudessa ja lähes 30 varkaudessa. Kysymys on siten ollut ryhmästä, jota ei ole muodostettu satunnaisesti rikoksen tai rikosten välitöntä tekemistä varten.

33. Ryhmän toiminnasta kohdassa 29 todetun lisäksi Korkein oikeus kiinnittää huomiota siihen, että C on lähettänyt poikansa ja kulloisenkin apumiehen Suomeen anastamaan nimenomaisesti veneiden perämoottoreita, joita koskevaa tietotaitoa A:lla ja C:llä on ollut. C on myös järjestänyt perämoottoreiden tunnistetietojen muuttamisen myymisen helpottamiseksi sekä huolehtinut palkkion maksamisesta muille ryhmään kuuluneille henkilöille. A on pitänyt C:tä ajan tasalla kulloinkin anastettavasta omaisuudesta rikosten tekemisen aikaan. Hän on myös hoitanut matkajärjestelyt itselleen ja apumiehelleen. Apumiesten tehtävä on ollut merkittävä, koska anastettavaksi valitut perämoottorit ovat olleet niin suuria ja painavia, että A ei olisi yksin kyennyt niitä anastamaan. D:n säilytys- ja kuljetustehtävää varten käytössä on ollut varastotila ja pakettiauto. Ryhmän jäsenet ovat myös pyrkineet vaikeuttamaan rikosten selvittämistä ja pienentämään kiinnijäämisen riskiä vaihtamalla useaan kertaan Suomessa käyttämiään ajoneuvoja ja käyttämällä vääriä henkilötietoja. A ja hänen apunaan olleet henkilöt ovat varustautuneet tekoihin etukäteen erityisin työkaluin ja välinein.

34. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että kysymyksessä olevan ryhmän jäsenten välinen työnjako on ollut varsin eriytynyttä eikä rikoksia olisi voitu toteuttaa nyt kysymyksessä olevalla tavalla ilman, että jokainen suorittaa hänelle annetun osuuden. Ottaen huomioon rikosten lukuisa määrä ja samanlainen toistuva tekotapa sekä rikosten vakavuus kysymys on ollut siten järjestäytyneestä ryhmästä, että se on kyennyt useita kertoja tekemään rikoksentekopäätöksen ja toteuttamaan aiotut rikokset suunnitelman mukaisesti.

35. Korkein oikeus on myös ottanut huomioon, että hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla C on toiminut rikosten tekemisessä keskeisenä aloitteentekijänä ilmoittamalla muun muassa D:lle, että hän lähettää henkilöitä Suomeen anastamaan moottoreita. B on puolestaan esitutkinnassa todennut, että hän teki, mitä hänen käskettiin tehdä. Ryhmässä on siten ollut jonkinlainen hierarkkinen rakenne, vaikka asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että ryhmässä olisi ollut tiukat käskyvaltasuhteet. Myös rikoksista saatu hyöty on jaettu siten, että A ja C ovat saaneet enemmän taloudellista hyötyä kuin muut ryhmän jäsenet. Anastettujen perämoottoreiden myyntituotto on jaettu ennalta sovitun mukaisesti siten, että A ja C ovat saaneet molemmat 35 prosenttia ja apumiehet 30 prosenttia. D on saanut kiinteänä palkkiona 100 euroa 10 hevosvoimaa kohti aina 1 000 euroon asti perämoottorilta.

36. Korkein oikeus katsoo edellä todetun perusteella, että kysymys ei ole ollut siitä, että yksittäiset henkilöt olisivat hyödyntäneet toisiaan tietyn rikoksen tai rikosten tekemisessä, vaan rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta rakenteeltaan jäsentyneestä yhteenliittymästä.

37. Ryhmä on toiminut edellä todetuin tavoin yhteisen suunnitelman mukaisesti. Kaikki ryhmän toimintaan osallistuneet ovat olleet tietoisia toisistaan ja toistensa roolista rikosten tekemisessä. Ottaen lisäksi huomioon rikosten suuren määrän, toistuvan tekotavan ja vakavuuden Korkein oikeus katsoo, että ryhmän jäsenten on täytynyt toimia määritelmäsäännöksen tarkoittamalla tavalla yhteistuumin, jotta rikosten tekeminen syyksiluetuin tavoin on ylipäätään ollut mahdollista.

38. Vastaajien syyksi on luettu useita törkeitä varkauksia, joiden osalta rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentissa säädetty rikosten vakavuutta koskeva edellytys täyttyy. Korkein oikeus katsoo, että ryhmän toiminnan tarkoituksena on ollut tehdä rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.

39. C on myynyt anastetut perämoottorit eteenpäin, ja ryhmän saama taloudellinen hyöty on jaettu ryhmän jäsenten kesken ennalta sovitun mukaisesti kohdassa 35 kerrotuin tavoin. Siten toiminnan motiivina on ollut välittömän taloudellisen hyödyn saaminen koko ryhmälle. Myös tämä puhuu sen puolesta, että kysymys on ollut järjestäytyneestä rikollisryhmästä.

Onko rikokset tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa

40. A:lle ja B:lle on luettu syyksi edellä kohdassa 2 kerrotut törkeät varkaudet, niiden yritykset, varkaudet ja muut rikokset. Perämoottoreiden anastaminen Suomessa ja kuljettaminen Latviaan sekä niiden myyminen eteenpäin on tapahtunut edellä todetuin tavoin yhteisen suunnitelman mukaisesti. Jokainen ryhmän jäsen on toiminut tehtävänsä mukaan, ja saatu taloudellinen hyöty on jaettu. Myös B on hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla tiennyt muista ryhmän jäsenistä ja heidän tehtävistään sekä siitä, mitä varten Suomeen on tultu. Korkein oikeus katsoo siten selvitetyksi, että kysymyksessä olevat rikokset ovat olleet ryhmän hyväksymiä ja ryhmän lukuun tehtyjä.

41. Kaikki A:lle ja B:lle syyksiluetut rikokset ovat palvelleet ryhmän toimintakokonaisuutta. Kyse ei minkään teon osalta ole ollut ryhmän toimintaan kuulumattomasta rikoksesta, vaan syyksiluetut anastusrikokset ja väärennysrikos on tehty joko noudattaen ryhmän toimintasuunnitelmaa tai jotta vaikeutettaisiin ryhmän tekemien päärikosten selvittämistä ja tehtyjen rikosten yhdistämistä ryhmän jäseniin. Korkein oikeus katsoo näin ollen, että hovioikeuden heille lainvoimaisesti syyksilukemat, 1.10.2015 jälkeen tehdyt rikokset on kaikki tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.

Johtopäätös

42. Edellä kohdissa 29 - 39 todettuja seikkoja kokonaisuutena arvioidessaan Korkein oikeus katsoo, että A:n, C:n ja D:n ja kulloinkin apumiehenä toimineen henkilön muodostama ryhmä on täyttänyt rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisen järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän. Kohdissa 40 ja 41 todetuin perustein Korkein oikeus myös katsoo, että A:lle ja B:lle syyksiluetut, 1.10.2015 jälkeen tehdyt teot on tehty osana tämän järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Siten heille rangaistusta mitattaessa on voitu soveltaa rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua koventamisperustetta mainittujen tekojen osalta. Valitukset ovat näin ollen tältä osin perusteettomia.

Rangaistuksen mittaaminen

43. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut ja lopputuloksen B:n rangaistuksen mittaamisen osalta. Syytä rangaistuksen alentamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila, Tuomo Antila, Tatu Leppänen ja Asko Välimaa. Esittelijä Jukka Loiva.