KKO:2018:84

Ryöstö - Törkeä ryöstö
Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen

Diaarinumero: R2017/288
Taltionumero: 2390
Antopäivä: 13.12.2018 ECLI:FI:KKO:2018:84

A oli puukolla uhkaamalla pakottanut kioskin myyntitiskin takana olleen myyjän luovuttamaan rahaa. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla ryöstö ei ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta.

Ks. KKO:1992:169 KKO:2014:87

RL 31 luku 1 §
RL 31 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 16.6.2016 nro 16/126610 ja Vaasan hovioikeuden tuomio 15.2.2017 nro 17/106291 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Mikko Jaatinen ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Harri Kurkinen, Eerika Hirvelä ja Johanna Borgmästars.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan syyttäjä vaati, että A tuomitaan törkeästä ryöstöstä ja että A:lle tuomittua rangaistusta joka tapauksessa korotetaan ja se tuomitaan ehdottomana.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian käsittely alemmissa oikeusasteissa

1. Käräjäoikeus on tuomiossaan syytekohdassa 1 katsonut selvitetyksi, että A oli mennyt puukolla aseistautuneena kioskiin vähän ennen sen sulkemisaikaa suojaten kasvojaan pipolla, hupulla ja aurinkolaseilla. A oli mennyt kioskin kassalla avoimen myyntitiskin takana työskennelleen myyjän eteen, nostanut taskustaan 10 cm pituisella terällä varustetun puukon lyöntiasentoon terä kohti myyjää, pakottanut tämän luovuttamaan kassasta rahaa ja käskenyt olemaan tekemättä hälytystä. Myyjä oli luovuttanut kassasta A:lle 95 euroa. A oli vaatinut lisää rahaa, jolloin myyjä oli ilmoittanut, ettei voinut kassan toimintatavan vuoksi luovuttaa enempää rahaa. A oli poistunut kioskista kyseiset 95 euroa mukanaan. Ryöstössä oli käytetty teräasetta ja ryöstö oli käräjäoikeuden mukaan myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon uhkauksen laatu, teon kohdistuminen liikkeessä illalla yksin työskennelleeseen myyjään ja teon suunnitelmallisuus.

2. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi syytekohdassa 1 törkeän ryöstön ja syytekohdassa 2 huumausaineen käyttörikoksen sekä tuominnut hänet 2 vuoden 4 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen.

3. A on valittanut hovioikeuteen vaatien, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän ryöstön sijasta ryöstöön ja että rangaistusta lievennetään. Hovioikeus on lausunut, että A:n ei ollut väitetty käyttäneen väkivaltaa. A oli ottanut puukon esille kioskin sisällä myyntitiskin luona ja nostanut sen lyöntiasentoon ja vaatinut myyjää luovuttamaan hänelle rahaa. A ei ollut ollut myyjän välittömässä läheisyydessä, sillä heidän välillään oli ollut myyntitiski, mutta myyjän ainoa poistumistie oli ollut myymälän puolelle, jossa myös A oli ollut. Siinä vaiheessa, kun myyjä oli alkanut ottaa rahoja kassasta, A oli edelleen pitänyt puukkoa kädessään, mutta ei enää lyöntiasennossa. A ei ollut tilanteessa käyttänyt puukkoa enemmän kuin ryöstön toteuttaminen ja rahojen saaminen oli edellyttänyt. Hän ei ollut myöskään esittänyt suusanallisia uhkauksia eikä hänen käyttäytymisensä ollut ollut muutoinkaan aggressiivista. Saatuaan rahat A oli poistunut kioskista. Vaikka A:n teko oli kohdistunut kioskissa yksin työskennelleeseen myyjään ja teko oli osoittanut suunnitelmallisuutta, hovioikeus on katsonut, ettei teko ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.

4. Hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen syytekohdassa 1 törkeän ryöstön sijasta ryöstöön ja tuominnut hänet tästä ja syytekohdan 2 huumausaineen käyttörikoksesta 1 vuoden 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 90 tunnin yhdyskuntapalveluun.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. Syyttäjän valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lle syyksi luettua ryöstöä pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä ja onko A:lle tuomittua rangaistusta syytä korottaa ja tuomita se ehdottomana.

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

6. Rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, joka käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa toisen hallusta anastaa tai ottaa luvattomasti käyttöön toisen irtainta omaisuutta taikka sellaista väkivaltaa tai uhkausta käyttämällä pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta, on tuomittava ryöstöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Pykälän 4 momentin mukaan, ellei pykälässä tarkoitettu teko, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys tai muut tekoon liittyvät seikat, ole kokonaisuutena arvostellen vakava, ei rikoksentekijää tuomita ryöstöstä, vaan niistä muista rikoksista, jotka teko käsittää.

7. Mainitun luvun 2 §:n 1 momentin mukaan, jos ryöstössä käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä (3 kohta) tai rikos kohdistetaan henkilöön, joka ammattiinsa tai toimeensa kuuluvan työn tai tehtävän vuoksi ei voi itseään tai omaisuuttaan puolustaa (4 kohta), ja ryöstö on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ryöstöstä vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

8. Ryöstöä on perinteisesti pidetty hyvin vakavana rikoksena. Ryöstörikosten rangaistusasteikot ovat muihin omaisuusrikoksiin verrattuina ankarat. Ellei ryöstön tunnusmerkistön toteuttavaa tekoa, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys tai muut tekoon liittyvät seikat, ole kokonaisuutena arvostellen pidettävä vakavana, rikoksentekijää ei rikoslain 31 luvun 1 §:n 4 momentista ilmenevällä tavalla tuomita ryöstöstä, vaan niistä muista rikoksista, jotka teko käsittää (HE 66/1988 vp s. 94 ja 98).

9. Rikoslain 31 luvun 2 §:ä koskevien esitöiden mukaan, jotta ryöstö olisi katsottava törkeäksi, sen tulisi täyttää jokin säännöksessä mainituista ankaroittamisperusteista ja lisäksi ryöstön tulisi olla sellainen, että sitä on kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Tässä arvioinnissa suurin merkitys on käytetyn väkivallan voimakkuudella ja uhkauksen vaarallisuudella. Tämän ohella olisi kiinnitettävä huomiota myös ryöstöllä tavoitellun omaisuuden määrään (HE 66/1988 vp s. 99).

10. Ratkaisussa KKO 1992:169 teon katsottiin olleen perusmuotoinen ryöstö, kun naamioitunut tekijä oli rikkomalla kaupungin keskustassa sijainneen grillikioskin myyntiluukun lasin ja huitomalla näin syntyneestä aukosta kioskin sisälle työntämällään veitsellä vähintään metrin etäisyydellä myyjästä saanut myyjän luovuttamaan hänelle ainakin 820 markkaa (noin 138 euroa). Uhkausta ei pidetty huomattavan vaarallisena, koska tekijä ei ollut käyttänyt väkivaltaa muutoin kuin myyntiluukun rikkomiseen ja hän oli uhannut käyttää väkivaltaa vain kioskin ulkopuolelta. Kioski oli ollut kaupungin keskustassa ja sinne oli tullut asiakkaita myös tekoyönä. Myöskään tavoitellun omaisuuden määrä ei ollut voinut olla suuri, eivätkä naamion käyttö ja autolla liikkuminen oikeuttaneet pitämään ryöstöä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

11. Ratkaisussa KKO 2014:87 Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys enää rangaistuksen määräämisestä törkeästä ryöstöstä. Alemmat oikeusasteet olivat katsoneet selvitetyksi, että kommandopipoon sonnustautunut tekijä oli kioskin sisällä juuri ennen sulkemisaikaa ensin uhannut kioskissa yksin ollutta myyjää puukolla lähietäisyydeltä avoimen myyntitiskin yli ja rahat saatuaan tullut puukko mukanaan myyjän välittömään läheisyyteen myyntitiskin taakse hakemaan savukkeita. Tekijä oli anastanut ainakin 200 ja enintään 400 markkaa (noin 34 – 67 euroa) sekä enintään 10 savukerasiaa. Alemmat oikeusasteet olivat pitäneet tilannetta uhkaavana ja huomattavan vaarallisena ja ryöstöä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

A:n teon törkeysarviointi

12. Korkein oikeus toteaa, että harkittaessa sitä, onko ryöstöä pidettävä törkeänä, on teon moitittavuutta arvioitava tapauskohtaisesti kokonaisuutena ottaen merkittävinä seikkoina huomioon käytetyn väkivallan voimakkuus ja uhkauksen vaarallisuus. Myös ryöstöllä tavoitellun ja saadun omaisuuden määrä, teon suunnitelmallisuus ja teko-olosuhteet vaikuttavat siihen, millä tavoin teon törkeys kokonaisuutena arvioidaan. Lisäksi huomioon on otettava se, että jo perusmuotoisessa ryöstössä vaaditaan tietynlaista vakavuutta.

13. Tässä asiassa on riidatonta, että rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ankaroittamisperuste täyttyy, kun ryöstössä on käytetty teräasetta. Syytteen mukaan ryöstöä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä ottaen huomioon uhkauksen laatu, teon kohdistuminen liikkeessä illalla yksin työskennelleeseen myyjään ja teon suunnitelmallisuus.

14. Korkein oikeus toteaa, että A on kioskin sisällä uhannut myyjää puukolla lähietäisyydeltä, alle metrin levyisen myyntitiskin takaa nostamalla teräaseen lyöntiasentoon. Puukko on ollut lyöntiasennossa vain joitakin sekunteja, mutta senkin jälkeen A:n kädessä näkyvillä. Myyjä on tekoaikana ollut yksin myymälässä. Tila myyntitiskin takana on ollut pieni, ja myyjän olisi tullut ohittaa A lähietäisyydeltä, jos hän olisi yrittänyt paeta. A on käskenyt myyjää olemaan tekemättä hälytystä ja vaatinut tältä lisää rahaa. Nämä seikat korostavat teon moitittavuutta ja puhuvat sen puolesta, että tekoa on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

15. Toiseen suuntaan puhuvana seikkana voidaan toisaalta pitää sitä, ettei A ole käyttänyt tilanteessa fyysistä väkivaltaa myyjää kohtaan, vaan on pelkästään uhannut sillä. Hän ei myöskään ole suusanallisesti uhannut väkivallalla eikä käyttäytynyt aggressiivisesti. Hän ei ole ollut myyjän välittömässä läheisyydessä, vaan heidän välissään on koko ajan ollut myyntitiski, joskin A olisi ilmeisesti halutessaan pystynyt tiskin ylittämään. Valvontakameran tallennekuvista ilmenee, että A ei ole hyökännyt kohti myyjää, vaan hän on ainoastaan pitänyt puukkoa hetken lyöntiasennossa kädessään. A on keskeyttänyt teon, kun myyjä on kertonut olevan mahdotonta saada kassasta enempää rahaa. Tämän jälkeen A on rauhallisesti poistunut kioskista. Teko on kestänyt varsin lyhyen ajan, noin 30 sekuntia, mikä on sinänsä tällaisille ryöstöille tavanomaista. Kokonaisuutena arvioiden tilanne ei ole ollut huomattavan vaarallinen. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, ettei teolla tavoitellun ja saadun omaisuuden määrä ole ollut suuri.

16. Teon moitittavuutta korostavana seikkana on vedottu myös siihen, että myyjän kannalta teko-olosuhteet ovat muistuttaneet toista, rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua ankaroittamisperustetta. Se koskee ryöstön kohdistamista henkilöön, joka ammattiinsa tai toimeensa kuuluvan työn tai tehtävän vuoksi ei voi itseään tai omaisuuttaan puolustaa. Oikeuskäytännössä taksinkuljettajaa on pidetty tällaisena henkilönä, kun tekijä oli taksikyydissä yrittänyt ampuma-aseella uhaten ottaa rahaa auton kuljettajalta (KKO 1975 II 44). Sen sijaan ratkaisussa KKO 1992:189 pankkiryöstön kohteeksi joutuneiden pankkivirkailijoiden ei katsottu olleen kohdassa tarkoitettuja henkilöitä. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa ei ole käynyt ilmi, ettei kioskin myyjä olisi lainkohdassa tarkoitetulla tavalla työtehtäviensä vuoksi voinut puolustautua. Korkein oikeus katsoo, ettei rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua ankaroittamisperustetta voida soveltaa tässä asiassa. Teko-olosuhteet myyjän kannalta ovat kuitenkin olleet edellä kohdassa 14 todetulla tavalla teon moitittavuutta muutoin korostavia seikkoja.

17. Syyttäjä on teon moitittavuutta ankaroittavana seikkana vedonnut myös teon suunnitelmallisuuteen. Oikeuskäytännössä on todettu, että rikoslajiin tyypillisesti kuuluva suunnitelmallisuus ilmenee konkreettisissa tapauksissa eri asteisena, mikä on otettava huomioon arvioitaessa yksittäisen teon moitittavuutta (KKO 2018:7, kohta 25). Korkein oikeus toteaa, että liikeyrityksiin kohdistuneissa ryöstöissä on tavanomaista, että rikos tehdään iltaisin tai öisin, ja tekijä on usein naamioitunut kiinnijäämisriskin vähentämiseksi. A on käräjäoikeudessa kertonut varmistaneensa, ettei kioskissa ollut muita ihmisiä. Hän oli toteuttanut teon illalla juuri ennen kioskin sulkemisaikaa ja suojannut kasvojaan pipolla, hupulla ja aurinkolaseilla. Nämä seikat samoin kuin se, että A oli varustautunut rikoksen tekemistä varten uhkaamiseen soveltuvalla välineellä, puhuvat sen puolesta, että kysymys on ollut suunnitelmallisesta teosta eikä hetken mielijohteesta, mikä on teon moitittavuutta korostava seikka. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, ettei A:n toiminta ole ylittänyt tekotyypille tavanomaisena pidettävää suunnitelmallisuutta.

18. Punnittuaan vastakkain edellä kerrottuja tekoon ja teko-olosuhteisiin liittyviä lieventäviä ja ankaroittavia seikkoja kokonaisuudessaan Korkein oikeus päätyy siihen, että ryöstö ei ole ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. A on näin ollen syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan ryöstöön.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

19. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

20. Korkeimman oikeuden tuoretta rangaistuskäytäntöä ei ryöstön osalta ole. Kuten ratkaisussa KKO 2014:87 on todettu (kohdat 10 ja 11), mitattaessa rangaistusta ryöstöstä tai törkeästä ryöstöstä on huomiota kiinnitettävä erityisesti siihen, miten vahingollinen tai vaarallinen teossa käytetty väkivalta tai uhkaus on ollut. Rangaistuksen määrääminen perustuu ensi sijassa asianomaista rikosta koskevassa säännöksessä säädettyyn rangaistusasteikkoon. Rangaistuskäytännön yhtenäisyys edellyttää kuitenkin myös sitä, että rangaistukset saman rikostyypin eri rangaistusasteikolla säädetyistä tekomuodoista mitataan keskenään mahdollisimman johdonmukaisesti huomioon ottaen kaikki rangaistuksen määrään vaikuttavat seikat.

21. Edellä mainitussa ratkaisussa KKO 2014:87 rangaistusta määrättäessä kiinnitettiin huomiota teon uhkaavuuteen ja vaarallisuuteen, myyjälle aiheutuneeseen henkiseen kärsimykseen, teon suunnitelmallisuuteen ja rikoksella tavoiteltuun ja saatuun omaisuuteen. Korkein oikeus katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus vastaajan syyksi luetusta törkeästä ryöstöstä ennen rangaistuksen kohtuullistamista olisi ollut 2 vuotta 4 kuukautta vankeutta. Edellä selostetussa vanhemmassa ratkaisussa KKO 1992:169 kioskiryöstön tekijä tuomittiin 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Ratkaisussa KKO 1992:189 ilmapistoolilla uhaten tehtyjen pankkiryöstöjen tekijä tuomittiin kahdesta ryöstöstä kummastakin erikseen 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Rangaistuksen määrääminen tässä asiassa

22. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä ryöstöstä 2 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on katsottuaan teon täyttävän perusmuotoisen ryöstön tunnusmerkistön tuominnut A:n 1 vuoden 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka ohella hovioikeus on tuominnut 90 tuntia yhdyskuntapalvelua.

23. Korkein oikeus on edellä kohdissa 14 – 18 ottanut kantaa teon uhkaavuuteen ja vaarallisuuteen sekä muihin teon moitittavuuteen liittyviin seikkoihin. Vaikka A:n menettely on arvioitu perusmuotoiseksi ryöstöksi, teko on lajissaan vakava ja se on ollut lähellä törkeää tekomuotoa. Tämän vuoksi rikoksen otsikoinnin muuttuminen törkeästä ryöstöstä perusmuotoiseen ryöstöön ei vaikuta niin olennaisesti rangaistuksen mittaamiseen kuin mitä hovioikeus on ratkaisussaan katsonut.

24. A:n tekoa voidaan verrata kohdissa 10 ja 11 mainituissa ratkaisuissa kysymyksessä olleisiin tekoihin. Ratkaisussa KKO 2014:87 todettu teko on ollut jonkin verran vaarallisempi ja vahingollisempi kuin A:n teko ottaen huomioon, että tekijä oli mennyt myyjän välittömään läheisyyteen myyntitiskin taakse. A on sen sijaan kohdassa 15 todetulla tavalla vain pitänyt puukkoa lyöntiasennossa kädessään yrittämättä hyökätä myyjän kimppuun tai mennä tämän välittömään läheisyyteen myyntitiskin yli tai taakse. A:n teko on sitä vastoin ollut selvästi vaarallisempi kuin ratkaisussa KKO 1992:169 kysymyksessä ollut tilanne, jossa tekijän oli miltei mahdotonta hyökätä myyjän kimppuun.

25. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetuista ryöstöstä ja huumausaineen käyttörikoksesta on 2 vuoden 1 kuukauden yhteinen vankeusrangaistus. Vankeusrangaistuksen pituuden vuoksi sitä ei voida määrätä ehdolliseksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle ryöstöstä ja huumausaineen käyttörikoksesta tuomittu rangaistus korotetaan 2 vuodeksi 1 kuukaudeksi vankeutta.

Muutoin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Tatu Leppänen, Lena Engstrand, Mika Ilveskero ja Asko Välimaa. Esittelijä Pia Haga.

 
Julkaistu 13.12.2018