KKO:2018:76

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 23.5.2016 nro 16/122023

Käräjäoikeus luki A:n syyksi törkeän huumausainerikoksen katsottuaan selvitetyksi, että A oli laittomasti levitystarkoituksessa tuonut maahan 100,5 grammaa puhdasta alfa-PVP:tä tilaamalla huumausaineen internetin kautta Kiinasta. A:n tarkoituksena oli ollut myydä erästä 80 grammaa ja käyttää itse loput. Teko oli jäänyt yritykseksi, koska Tulli oli takavarikoinut huumausaineen.

Teon kohteena oli ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, kun otettiin huomioon levitystarkoitus ja tavoiteltu huomattava taloudellinen hyöty.

A:lle rangaistusta mitatessaan käräjäoikeus otti lähtökohdaksi soveltuvin osin amfetamiinia koskevan rangaistuskäytännön. Alfa-PVP:n tavanomainen käyttöannos oli 0,05 grammaa, joten A:n rikoksen kohteena olleesta määrästä olisi saatu noin 2 000 käyttöannosta. Sitä vastaava määrä amfetamiinia oli vähän alle 500 grammaa, mistä tuomittaisiin noin kaksi vuotta vankeutta.

Rangaistusta ankaroitti se, että huumausaine oli osin tarkoitettu levitykseen ja että sen pitoisuus oli ollut sata prosenttia. Toisaalta alfa-PVP oli tilattaessa pääsääntöisesti puhdasta. Alfa-PVP oli huumausaine, jota joudutaan sen lyhyen vaikutusajan takia käyttämään tiheämmin kuin esimerkiksi amfetamiinia. Lisäksi A:n tilaama huumausaine-erä oli takavarikoitu eikä näin ollut päätynyt levitykseen.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä huumausainerikoksesta ja hänen syykseen myös luetuista kahdesta näpistyksestä kahdeksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Inka Grönqvist ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.4.2017 nro 17/115837

A valitti hovioikeuteen vaatien, että rangaistusta alennetaan ja että se lievennetään ehdolliseksi vankeudeksi.

Hovioikeus katsoi, että alfa-PVP rinnastui vaikutuksiltaan amfetamiiniin. Alfa-PVP:n keskimääräinen käyttöannos oli noin 0,05 grammaa. A:n rikoksen kohteena ollut huumausaine oli ollut puhdasta, ja siitä olisi voitu saada jopa 2 000 käyttöannosta. Rangaistuksen mittaamisessa oli kuitenkin otettava huomioon, että alfa-PVP:n vaikutusaika oli amfetamiinia lyhyempi, minkä vuoksi sitä käytetään tiheämmin kuin amfetamiinia. Sen vuoksi alfa-PVP ei ollut käyttöannoksissa täysin rinnasteinen amfetamiiniin.

Hovioikeus rinnasti A:n rikoksen kohteena olleen määrän alfa-PVP:tä ainakin 250 grammaan amfetamiinia ja otti tämän määrän rangaistuksen mittaamisen lähtökohdaksi. A:n syyksi luettujen näpistysten vaikutus rangaistukseen oli vain joitakin päiviä. Hovioikeus alensi A:lle tuomitun rangaistuksen 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta. Edellytyksiä määrätä vankeusrangaistusta ehdollisena ei ollut.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Petri Leskinen, Arja Mäki ja Liisa Lehikoinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan.

A vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Välitoimet

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) antoivat Korkeimman oikeuden pyytämät lausunnot.

Syyttäjä ja A antoivat lausuntojen johdosta lausumat.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi törkeän huumausainerikoksen, koska hän oli internetistä tilaamalla tuonut laittomasti maahan 100,5 grammaa puhdasta α-pyrrolidiinivalerofenonia eli alfa-PVP:tä. A:n tarkoituksena oli ollut myydä erästä 80 grammaa ja käyttää itse loput. Levitys oli jäänyt yritykseksi, koska huumausaine oli takavarikoitu tullitarkastuksessa. Teon kohteena oli ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta, ja A oli tavoitellut teollaan huomattavaa taloudellista hyötyä.

2. Käräjäoikeus on katsonut, että rangaistustason arvioinnissa lähtökohdaksi voitiin ottaa amfetamiinia koskeva rangaistuskäytäntö, koska alfa-PVP on vaikutuksiltaan rinnastettavissa amfetamiiniin. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä huumausainerikoksesta ja hänen syykseen myös luetuista kahdesta näpistyksestä kahdeksi vuodeksi vankeuteen.

3. A:n muutoksenhaun johdosta hovioikeus on todennut, että alfa-PVP:tä koskeva rangaistuskäytäntö ei ole vielä vakiintunut. Hovioikeus on katsonut, ettei alfa-PVP ole käyttöannoksissa täysin rinnasteinen amfetamiiniin, koska lyhyemmän vaikutusajan vuoksi alfa-PVP:tä käytetään tiheämmin. Hovioikeus on alentanut A:n rangaistuksen yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi vankeutta.

4. Syyttäjän valituksen johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko rangaistusta korotettava.

Rangaistuksen määräämisen lähtökohdat

5. Rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta.

6. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

7. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta on ollut. Pitkään käytössä olleiden huumausaineiden osalta on tässä suhteessa muodostunut vakiintunutta rangaistuskäytäntöä, josta voidaan saada johtoa näiden seikkojen merkitystä harkittaessa (esim. KKO 2011:108, kohta 11 ja KKO 2017:9, kohta 10). Huumausaineen määrää voidaan suuntaa antavasti arvioida ja eri huumausaineiden määriä vertailla keskenään huumausaineen tavanomaisen käyttöannoksen avulla (KKO 2018:7, kohta 13 ja siinä mainitut ratkaisut). Huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei kuitenkaan tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat (KKO 2017:9, kohta 12 ja KKO 2017:23, kohta 10).

Alfa-PVP huumausaineena

8. Tässä asiassa kysymys on alfa-PVP:stä, jonka hovioikeus on lainvoimaisesti katsonut olevan erittäin vaarallinen huumausaine. Alfa-PVP on synteettinen katinoni eli niin sanottu muuntohuume, jonka vaikuttavaa ainesosaa esiintyy luonnossa khat-kasvissa. Korkein oikeus ei aiemmin ole antanut ratkaisuja alfa-PVP:tä koskevista huumausainerikoksista. Rangaistustason määrittämiseksi on siksi ensin arvioitava alfa-PVP:n vaarallisuutta ja verrattava sitä muihin huumausaineisiin.

9. THL:n ja Fimean lausuntojen mukaan alfa-PVP on vaarallisuutensa, ominaisuuksiensa, käyttötapojensa ja annostuksensa osalta parhaiten rinnastettavissa amfetamiiniin, metamfetamiiniin ja metyleenidioksipyrovaleroniin (MDPV). Aineet ovat keskushermoston kautta vaikuttavia stimulantteja, ja niiden farmakologinen profiili on samankaltainen. Alfa-PVP:n käyttö on liittynyt maailmanlaajuisesti lukuisiin sairaalahoitoa edellyttäneisiin myrkytyksiin sekä kuolemantapauksiin. Suomessa takavarikoidut alfa-PVP-erät ovat tyypillisesti olleet erittäin puhtaita.

10. Lausuntojen mukaan alfa-PVP:n yleisimpiä käyttötapoja ovat annostelu nenän limakalvojen tai suun kautta, polttaminen tai höyrystäminen sekä suonensisäinen injektio. Suonensisäinen pistäminen on annostelutavoista vaarallisin. Annostelutavasta, käyttäjän toleranssista ja käytettävän aineen pitoisuudesta riippuen alfa-PVP:n käyttöannos voi vaihdella huomattavasti. THL:n lausunnon mukaan käyttöannos vaihtelee käyttötavasta riippuen joistakin milligrammoista noin 40 milligrammaan. Tyypillinen käyttöannos on suuruusluokkaa 25 milligrammaa. Fimean lausunnon mukaan keskimääräinen käyttöannos suun kautta on noin 10 – 25 milligrammaa ja nenän limakalvon kautta noin 5 – 10 milligrammaa.

11. Lausuntojen mukaan alfa-PVP:n vaikutusaika on jonkin verran lyhyempi kuin amfetamiinin tai metamfetamiinin. Vaikutusajan pituuden merkityksestä alfa-PVP:n käyttötiheyteen ja vaarallisuuteen ei ole tutkimustietoa. Osalla käyttäjistä alfa-PVP:n käyttö johtaa toistuvaan annosteluun. Tutkimuksissa on raportoitu uudelleenannostelusta nimenomaan uusien synteettisten katinonien käytön yhteydessä. Näin tehdään paitsi positiivisena koettujen vaikutusten huipun uusimiseksi, myös aineen käytöstä aiheutuvien ja nopeastikin ilmenevien ikävien vaikutusten välttämiseksi. Toistuva annostelu on usein jopa pakonomaista, mikä lisää liika-annostelun ja muiden haittojen riskiä. Monet käyttäjät annostelevat toistuvasti myös amfetamiinia tai metamfetamiinia, eikä alfa-PVP:n ja mainittujen aineiden välillä ole tässä suhteessa suurta keskinäistä eroa.

12. Korkein oikeus toteaa edellä selostettujen asiantuntijalausuntojen perusteella, että alfa-PVP on luokiteltavissa yhtä vaaralliseksi huumausaineeksi kuin amfetamiini, metamfetamiini ja MDPV. Alfa-PVP:n käyttöannoksen suuruuteen vaikuttaa se, mitä annostelutapaa käytetään ja millainen sietokyky käyttäjällä on, mutta tavanomaisena käyttöannoksena voidaan pitää suuruusluokaltaan noin 25:ttä milligrammaa puhdasta ainetta. Annostelun toistuvuuden suhteen alfa-PVP ei eroa olennaisesti amfetamiinista ja metamfetamiinista, eikä sitä ole mahdollisen tiheämmän käytön vuoksi aihetta pitää vähemmän vaarallisena kuin edellä mainittuja huumausaineita. Rangaistustason arvioinnissa voidaan siten ottaa lähtökohdaksi näitä koskeva rangaistuskäytäntö.

Rangaistuksen mittaaminen tässä asiassa

13. A:n syyksi on lainvoimaisesti luettu kohdassa 1 selostettu menettely. Ottaen huomioon, mitä edellä on todettu alfa-PVP:n tavanomaisesta käyttöannoksesta, A:lta takavarikoidusta alfa-PVP-erästä olisi ollut mahdollista saada noin 4 000 käyttöannosta. Koska oikeuskäytännössä on pidetty normaalivahvuisen amfetamiinin tavanomaisena käyttöannoksena vakiintuneesti noin 0,2:ta grammaa (esim. KKO 2006:82, kohta 5), alfa-PVP:n määrä voidaan rinnastaa noin 800 grammaan normaalivahvuista amfetamiinia.

14. Mittaamisharkinnassa keskeisessä asemassa ovat kysymyksessä olevaa rikosta koskevat rangaistuksen mittaamista ohjaavat Korkeimman oikeuden ratkaisut. Ratkaisussa KKO 2018:45 (kohta 10) katsottiin, että törkeästä huumausainerikoksesta, jonka kohteena on noin kaksi kilogrammaa keskimääräisen vahvuista amfetamiinia, tulisi yksin huumausaineen määrän ja laadun perusteella mitata noin neljän ja puolen vuoden vankeusrangaistus. Ratkaisussa KKO 2015:18 vastaaja tuomittiin kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 90 tunnin yhdyskuntapalveluun törkeästä huumausainerikoksesta ja huumausainerikoksesta. Törkeässä huumausainerikoksessa oli kysymys siitä, että vastaaja oli luovuttanut 400 grammaa amfetamiinia ja hankkinut 30 – 40 grammaa amfetamiinia. Vastaajan syyksi luettu huumausainerikos, joka koski pientä määrää muuta huumausainetta, vaikutti vain suhteellisen vähän rangaistusta korottavasti. Ratkaisussa KKO 2006:82 vastaaja tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta ja kätkemisrikoksesta kahden vuoden ehdottomaan vankeuteen, kun hän oli ensin mainitussa pitänyt levittämistarkoituksessa hallussaan amfetamiinia, jonka huumausainepitoisuus oli ollut 66 – 68 painoprosenttia ja jota olisi tavanomaiseen 25 prosentin käyttövahvuuteen laimennettuna ollut lähes 500 grammaa (kohta 7).

15. A:n tarkoitus on ollut levittää suurin osa huumausaine-erästä taloudellista hyötyä saadakseen. Lisäksi A on syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen aiemman huumausainerikoksista saamansa ehdollisen tuomion koeajalla. Toisaalta teko ei ole ollut erityisen suunnitelmallinen, vaan se on liittynyt A:n omaan huumausaineiden käyttöön. Se, että huumausaineen levittäminen on jäänyt yritykseksi, kun lähetys on takavarikoitu tullitarkastuksessa, ei vaikuta rangaistuksen mittaamiseen. A:n syyksi myös luetut kaksi näpistystä eivät vaikuta yhteiseen rangaistukseen sanottavasti.

16. Asiassa ei näin ollen ole erityisiä perusteita alentaa tai korottaa rangaistusta tavanomaisesta. Teon kohteena olleen huumausaineen laadun ja määrän sekä kohdassa 15 todettujen seikkojen perusteella A:lle tulisi mitata jonkin verran yli kahden vuoden pituinen vankeusrangaistus.

17. Edellä todetun perusteella A:n rangaistusta on korotettava. Kun syyttäjä ei ole hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, asiassa ei voida A:n vahingoksi poiketa käräjäoikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta. Näin ollen A on tuomittava hänen syykseen luetuista rikoksista käräjäoikeuden tuomitsemaan kahden vuoden vankeusrangaistukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus korotetaan kahdeksi vuodeksi vankeutta. Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Jukka Sippo, Jarmo Littunen, Tuomo Antila ja Tatu Leppänen. Esittelijä Heidi Myllys.