KKO:2018:70

Seksuaalirikos - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin
Rikoksen yritys - Satunnainen syy

Diaarinumero: R2016/345
Taltionumero: 2043
Antopäivä: 31.10.2018 ECLI:FI:KKO:2018:70

A oli käynyt 15-vuotiaan lapsen kanssa internetissä seksuaaliväritteistä keskustelua. Eräissä viesteissä hän oli ehdottanut lapselle tapaamista ja kertonut haluavansa olla tämän kanssa sukupuoliyhteydessä. Lapsi oli kieltäytynyt tapaamisesta, eikä A:lla ollut ollut fyysisen tapaamisen mahdollistavia yhteystietoja. A:ta syytettiin törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä sillä perusteella, että hän oli yrittänyt saada alle 16-vuotiaan lapsen ryhtymään kanssaan sukupuoliyhteyteen.

Syyte törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä hylättiin. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei A ehdotuksillaan ollut vielä aloittanut syytteessä tarkoitetun rikoksen tekemistä eikä hänen menettelynsä ollut aiheuttanut konkreettista vaaraa sukupuoliyhteyden toteutumisesta. A:n syyksi luettiin sen sijaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin.

RL 5 luku 1 § 2 mom
RL 20 luku 6 §
RL 20 luku 7 §
RL 20 luku 8 b §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 15.12.2014 nro 14/155216 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 26.2.2016 nro 16/108433 on selostettu tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asiat ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Markku Aunala ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenneuvos Kirsti Uusitalo ja hovioikeudenneuvos Timo Ojala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa syytekohdan 1 syyksilukemisen osalta.

A vaati valituksessaan, että hänen syykseen luetaan kohdassa 1 törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen asemesta lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja että mainittu syyte hylätään siltä osin kuin syytteessä väitetään A:n yrittäneen saada asianomistajan ryhtymään kanssaan sukupuoliyhteyteen ja antaneen tälle osoitetietoja.

Syyttäjä ja asianomistaja vaativat vastauksissaan, että valitus hylätään.

Korkein oikeus varasi asianosaisille tilaisuuden lausua yksilöidystä kysymyksestä. Asianosaiset toimittivat lausumansa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Arvioitavana oleva menettely ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytteen mukaisesti törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritykseen (syytekohta 1) ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitoon (syytekohta 2). A:lle määrättiin yhteinen yhden vuoden kahden kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus ja 60 päiväsakon oheissakko. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden syyksilukemisen ja rangaistuksen.

2. Syytekohdassa 1 katsottiin, että A oli 26.5. – 16.10.2013 pitänyt tiiviisti yhteyttä 15-vuotiaaseen asianomistajaan eräällä internetin keskustelukanavalla sekä erään pikaviestisovelluksen ja Skype-sovelluksen välityksellä. A:n lähettämistä viesteistä suuri osa oli ollut voimakkaan seksuaalisia sisältäen muun muassa kuvauksia itsetyydytyksestä sekä A:n halusta työntyä sukupuolielimellään asianomistajaan, imeskellä tämän rintoja ja sukupuolielintä ja antaa tälle orgasmeja. A oli lisäksi saanut asianomistajan esiintymään useita kertoja Skype-yhteydessä nettikameran välityksellä alastomana ja tällöin tyydyttämään itseään. A oli tallentanut tietokoneelleen ainakin 14 tällaista videotiedostoa asianomistajasta ja lähettänyt itsestään joitakin seksuaalisia kuvia tälle. Lisäksi A oli saanut asianomistajan lähettämään hänelle ainakin 40 alastonkuvaa itsestään.

3. Osassa asianomistajalle lähettämistään viesteistä A oli useaan kertaan ehdottanut tälle tapaamista voidakseen olla tämän kanssa sukupuoliyhteydessä ja kertonut asianomistajalle haluavansa harjoittaa tapaamisen yhteydessä emätin-, oraali- ja anaaliyhdyntöjä. A oli muun muassa ehdottanut, että asianomistaja tulisi hänen luokseen ennen tämän rippijuhlia tai että hän tulisi hakemaan asianomistajan juhlista luokseen "naimaan". Teko oli kuitenkin jäänyt yritykseksi, koska tapaaminen ei ollut toteutunut asianomistajan kieltäydyttyä siitä.

4. Hovioikeus on arvioidessaan törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksen tunnusmerkistön toteutumista katsonut, että A oli kuvatulla menettelyllään aloittanut sukupuoliyhteyteen pyrkimisen ja siten rikoksen tekemisen, kun hän oli viesteissään asianomistajalle selkeästi ilmoittanut halustaan tavata tämä ja tarkoituksestaan olla tämän kanssa sukupuoliyhteydessä ja kuvata seksuaalinen kanssakäyminen. Sukupuoliyhteyden toteutumista koskevan konkreettisen vaaran osalta hovioikeus on ottanut huomioon, että A:lla oli ollut tieto asianomistajan asuinkaupungista pääkaupunkiseudulla, rippikoulun käymisestä, konfirmaatiopäivästä, konfirmaatiojuhlien aikataulusta, perhetilanteesta, vanhempien erosta ja asianomistajan liikkumisesta. Viesteistä oli pääteltävissä, että A olisi tarvittaessa tullut noutamaan asianomistajan joko omalta asuinalueeltaan tai asianomistajan kotoa. Hän olisi epäilemättä järjestänyt tapaamisen ja ollut asianomistajan kanssa sukupuoliyhteydessä, mikäli asianomistaja olisi ilmoittanut tapaamispaikan tai halunsa tapaamiseen. Hovioikeus on katsonut, että yhteydenpidon runsaus ja sisältö, A:n tiedot asianomistajan yksityiselämästä ja asuinpaikasta ja se, että tapaaminen olisi vastaajan järjestämänä toteutunut milloin tahansa asianomistajan ilmoittaessa halukkuudestaan tapaamiseen, osoittivat, että A:n toimenpiteiden johdosta oli syntynyt konkreettinen vaara sukupuoliyhteyden toteutumisesta. Yhteydenpito A:n ja asianomistajan välillä oli päättynyt ensin asianomistajan kieltäydyttyä tapaamisesta ja myöhemmin hyväksikäyttöepäilyjen tultua ilmi. Hovioikeus on katsonut, että asianomistajan haluttomuus oli ollut sellainen satunnainen syy, joka ei poistanut rikoksen yrityksen rangaistavuutta.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A toiminnallaan syyllistynyt törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritykseen. Siinä tapauksessa, ettei A:n voida katsoa syyllistyneen mainittuun rikokseen, kysymys on vielä siitä, onko A menettelyllään syyllistynyt johonkin muuhun rikokseen.

Sovellettavat säännökset

6. Rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan henkilö, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Saman luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jos hän on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Pykälän 2 momentin mukaan yritys on rangaistava.

7. Lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin tuomitaan rikoslain 20 luvun 8 b §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijä, joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muuten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan kohdistaa lapseen saman luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitettu rikos.

8. Sukupuoliyhteyden ja seksuaaliteon määritelmät käyvät ilmi rikoslain 20 luvun 10 §:stä. Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan rikoslaissa sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon. Seksuaalisella teolla tarkoitetaan puolestaan sellaista tekoa, joka tekijä ja teon kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

9. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.

Törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys

10. Arviointi teon etenemisestä rikoksen yritykseksi on tehtävä kahden yhtäaikaisesti toteutuvan osatekijän, rikoksen tekemisen aloittamisen ja vaaran aiheutumisen, perusteella.

11. Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on esitetty, että vaatimus rikoksen tekemisen aloittamisesta viittaa siihen, että tekijä on ryhtynyt konkreettisiin toimiin rikoksen tunnusmerkistön toteuttamiseksi. Vaatimus kiinnittää yrityksen rankaisemisen aina kulloinkin kysymykseen tulevaan tunnusmerkistöön, jonka kannalta toimintaa on tarkasteltava. Yrityskynnyksen ylittymistä on vakiintuneesti kuvattu siten, että toiminnassa on edetty vaiheeseen, johon yleisesti tai vain tekijälle itselleen tunnettavissa olevissa olosuhteissa sisältyy välitön vaara seurauksen syntymisestä. Rikoksen yritys on käsillä, kun tekijä on ryhtynyt tekoon, joka on viimeistä edellinen lenkki tekosarjassa, joka on jokseenkin välittömästi johtamassa rikoksen täyttymiseen (HE 44/2002 vp s. 136).

12. Ulkoisten toimien ohella edellytetään, että tekijä on toimillaan saanut aikaan vaaran rikoksen toteutumisesta. Vaaraa koskeva edellytys viittaa konkreettiseen vaaraan. Rikoksen täyttymisen tulee olla tosiasiallisesti mahdollista. Lisäksi vaaditaan, että täyttymistä saatettiin tekotilanteessa pitää käytännössä varteenotettavana mahdollisuutena. Jos parhaan mahdollisen hankittavissa olevan tiedon perusteella rikoksen täyttymistä voidaan pitää teon hetkellä huomioon otettavana riskinä, laissa tarkoitettu vaaratunnusmerkki on täyttynyt. Yrityksen rankaisemisessa tarvittava konkreettinen vaara edellyttää siis, että rikoksen täyttyminen oli tekotilanteessa paitsi tosiasiallisesti mahdollista myös käytännössä uskottava vaihtoehto (HE 44/2002 vp s. 137).

13. Törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön täyttävä seksuaaliteko olisi nyt kyseessä olevassa tapauksessa ollut rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn mukaisesti sukupuoliyhteys kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa. Huomioon ottaen sukupuoliyhteyden määritelmä rikoslain 20 luvun 10 §:ssä (ks. edellä kohta 8) tunnusmerkistön täyttävä teko edellyttää sitä, että tekijä ja lapsi kohtaavat fyysisesti toisensa.

14. Pelkkä tapaamisen ehdottaminen tarkoituksin olla sukupuoliyhteydessä lapsen kanssa jää siinä määrin etäiseksi suhteessa rikoslain määritelmän mukaiseen sukupuoliyhteyteen, ettei se vielä yksinään aiheuta konkreettista vaaraa sukupuoliyhteyden toteutumisesta. Jotta kyse olisi rangaistavan yrityksen asteelle edenneestä teosta, tekijän on tullut lisäksi ryhtyä niin merkittäviin toimiin kasvokkain tapahtuvan tapaamisen järjestämiseksi, että on syntynyt konkreettinen vaara sukupuoliyhteyden sisältävän hyväksikäyttörikoksen toteutumisesta.

15. Sukupuoliyhteyden toteutumista koskevan vaaran arviointiin vaikuttaa myös se, kuinka tarkasti ja selvästi tapaamisesta lapsen kanssa on sovittu ja minkälaiset yhteydenottomahdollisuudet tekijällä on lapseen. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:50 (kohta 17) todennut, että rikoslain 20 luvun 8 b §:n lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin koskevassa säännöksessä tarkoitetusta tapaamisehdotuksesta tai muutoin olosuhteista tulee käydä ilmi tapaamisen tai muun kanssakäymisen ajankohta ja paikka siten, ettei tapaamisen onnistuminen käytettävissä olevien tietojen perusteella ole epätodennäköistä tai ettei suunnitelman toteuttaminen ole ainakaan käytännössä mahdotonta. Jotta rikoksen voitaisiin katsoa edenneen houkuttelurikoksen tarkoittamaa valmistelua pidemmälle siten, että konkreettinen ja varteenotettava vaara sukupuoliyhteyden sisältävän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön täyttymisestä olisi syntynyt, tapaamisaikeiden toteutumisen tulee olla selvästi todennäköisempää kuin mitä houkuttelurikoksessa on edellytetty.

16. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin jälkimmäisen virkkeen mukaisesti rikoksen yritys on kuitenkin kysymyksessä, vaikka konkreettista vaaraa rikoksen täyttymisestä ei ole aiheutunut, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä. Säännöksen esitöiden mukaan tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa käsillä ei ollut tosiasiallista rikoksen täyttymisen mahdollisuutta, mutta tekijän näkökulmasta ja senhetkisen tilanteen pohjalta rikoksen täyttymistä saattoi pitää uskottavana (HE 44/2002 vp s. 137).

17. Jos rikoksentekijä pyrkii internetin välityksellä tapahtuvan keskustelun kautta sukupuoliyhteyteen lapsen kanssa, lapsen halukkuus fyysiseen tapaamiseen tekijän kanssa vaikuttaa useimmiten ratkaisevasti siihen, voiko ylipäätään syntyä tilanne, jossa sukupuoliyhteys voisi toteutua. Jos lapsi ei itse tule tapaamaan rikoksentekijää eikä ilmaise tälle henkilöllisyyttään eikä olinpaikkaansa ja jollei tekijällä ole muutakaan, esimerkiksi lapsen käyttämän viestintävälineen paikantamiseen perustuvaa keinoa saada selville lapsen olinpaikkaa, uskottavaa mahdollisuutta sukupuoliyhteyden sisältävän hyväksikäyttörikoksen täyttymiseen ei vielä ole edes tekijän näkökulmasta tarkasteltuna syntynyt. Lapsen suhtautumista tapaamisehdotukseen ei voida tällöin pitää yrityskynnyksen ylittymistä arvioitaessa pelkästään satunnaisena syynä.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

18. Arvioitaessa törkeän tekomuodon yritystä voidaan A:n menettely nähdä asteittain etenevänä toimintana kohti kasvokkain tapahtuvaa tapaamista ja sukupuoliyhteyttä. A on lähettänyt asianomistajalle voimakkaan seksuaalissävytteisiä viestejä, joissa hän on myös ilmaissut halunsa olla asianomistajan kanssa sukupuoliyhteydessä. Viestien perusteella on selvää, että A on halunnut tavata asianomistajan ollakseen tämän kanssa sukupuoliyhteydessä. A on toistuvasti viesteissään ehdottanut asianomistajalle tapaamista niin, että hän hakisi asianomistajan asuinpaikkansa lähiseudulta tai rippijuhlista taikka että he tapaisivat jossakin muualla. Viestittelystä on ilmennyt, että asianomistaja on tullut tietämään sen Helsingin kaupunginosan, jossa A asuu. Pääteltävissä myös on, että A on tiennyt asianomistajan asuinpaikkakunnan. Sen sijaan kumpikaan heistä ei ole tiennyt toisen tarkkaa asuinosoitetta eikä viestittelystä ilmene, että A olisi sopinut tapaamisen asianomistajan kanssa tai tiennyt tämän konfirmaation tai rippijuhlien paikan, josta A oli ehdottanut asianomistajan hakevansa. Heillä on kuitenkin ollut mahdollisuus ottaa milloin tahansa yhteyttä toisiinsa internetin välityksellä niissä palveluissa, joissa he ovat viestejä vaihtaneet, ja tällä tavoin sopia tapaamisesta tarkemmin.

19. Korkein oikeus toteaa, että tässä tapauksessa sukupuoliyhteyden toteuttaminen olisi edellyttänyt A:lta vielä konkreettisia toimia ennen kuin hän olisi voinut tavata asianomistajan ja olla fyysisesti samassa paikassa tämän kanssa. A on tehnyt useita tapaamisehdotuksia asianomistajalle, mikä sinänsä on ollut omiaan lisäämään tapaamisen ja siten samalla myös sukupuoliyhteyden toteutumisen todennäköisyyttä. A ei ole kuitenkaan tapaamisehdotuksissaan tai muutoin viesteissään yksilöinyt asuinpaikkaansa tai ehdottanut mitään muutakaan tarkkaa paikkaa ja täsmällistä aikaa sukupuoliyhteyden toteuttamiselle. Vaikka A:lla on ollut tiedossaan joitakin asioita asianomistajan liikkumisesta, hän ei ole tiennyt asianomistajan tarkkaa asuinpaikkaa tai muutoinkaan sellaista paikkaa, jossa asianomistaja tiettynä hetkenä olisi oleskellut.

20. Korkein oikeus katsoo, että seksuaalisesti virittyneellä viestinnällä ja siihen sisältyvällä tapaamisehdotusten tekemisellä A ei ole vielä ryhtynyt sellaiseen tekoon, joka olisi viimeistä edellinen linkki tekosarjassa, joka olisi jokseenkin välittömästi ollut johtamassa sukupuoliyhteyteen. Tapaamisehdotustensa lisäksi A ei ollut missään vaiheessa tehnyt konkreettisia toimia lähteäkseen tapaamaan asianomistajaa tai muutoin varmistaakseen sen, että tämä saapuisi hänen luokseen ja että sukupuoliyhteyden toteutumisen edellyttämä fyysinen läsnäolo samassa paikassa asianomistajan kanssa olisi toteutunut. Asianomistajan torjuttua tapaamisehdotukset ja asianomistajan tapaamista edistävien muiden toimien puuttuessa A ei ole voinut asianomistajan kanssa viestitellessään pitää sukupuoliyhteyden toteutumista kovinkaan uskottavana ja varteenotettavana mahdollisuutena. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A on kyllä viestittelyllään valmistellut asianomistajaa sukupuoliyhteyttä varten. Hän ei ole kuitenkaan käytännön toimina tehnyt mitään sellaista, joka olisi suoraan yhteydessä fyysistä yhtäaikaista läsnäoloa edellyttävään sukupuoliyhteyden välittömään aloittamiseen. Hän ei siten ole aloittanut syytteessä tarkoitetun rikoksen tekemistä. Hän ei myöskään ole toimillaan saanut aikaan varteenotettavaa ja konkreettista vaaraa sukupuoliyhteyden toteutumisesta.

21. Vaaran syntymättä jääminen on johtunut osaltaan myös asianomistajan haluttomuudesta tapaamiseen ja siitä, ettei A ole saanut selville riittäviä tietoja asianomistajan olinpaikasta, mikä olisi tehnyt asianomistajan fyysisen tapaamisen mahdolliseksi. Edellä kohdassa 17 esitettyyn viitaten Korkein oikeus katsoo, ettei vaara sukupuoliyhteyden sisältävän hyväksikäyttörikoksen toteutumisesta ole näissä olosuhteissa jäänyt syntymättä vain satunnaisista syistä. A ei ole siten syyllistynyt törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritykseen.

22. A:n edellä kohdissa 2 ja 3 kuvattu menettely, jossa hän on 26.5. – 16.10.2013 lähettänyt asianomistajalle seksuaalipitoisia viestejä ja kuvia sekä saanut asianomistajan lähettämään hänelle alastonkuvia itsestään ja esiintymään hänelle alasti kuvayhteyden välityksellä, täyttää rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisen hyväksikäyttörikoksen tunnusmerkistön. A on siten syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tekemällä muulla tavoin kuin koskettelemalla lapselle seksuaalisen teon, joka on ollut omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, ja saanut tämän ryhtymään tällaiseen tekoon. Tämän jälkeen jää vielä arvioitavaksi se, sisältyvätkö A:n tekemät tapaamisehdotukset mainittuun syyksilukemiseen.

Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin

23. A on 23.7. – 14.9.2013 kohdassa 3 kuvatulla syytteen teonkuvaukseen sisältyvällä tavalla ehdottanut asianomistajalle useaan otteeseen tapaamista tarkoituksenaan olla tämän kanssa sukupuoliyhteydessä ja siten kohdistaa tähän rikoslain 20 luvun 7 §:ssä tarkoitettu rikos. Kysymys on tässä kohden siitä, voiko A:n menettely tulla arvioitavaksi myös rikoslain 20 luvun 8 b §:ssä tarkoitettuna lapsen houkuttelemisena seksuaalisiin tarkoituksiin. Korkeimmassa oikeudessa A:lle ja muille asianosaisille on varattu tilaisuus lausua asiasta.

24. Säännöstä koskevien lain esitöiden mukaan seksuaalisesti latautuneiden tapahtumien tai asioiden kertominen lapselle taikka seksuaalisväritteisten viestien lähettäminen hänelle täyttää lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Rikoksentekijä voidaan tällaisissa tapauksissa tuomita erikseen rangaistukseen lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin, jos tekijän ja lapsen välisestä keskustelusta on erotettavissa myöhempää tapaamista tai muuta kanssakäymistä koskeva ehdotus, johon liittyy tekijän tarkoituksen ilmeneminen säännöksessä tarkoitetulla tavalla (HE 282/2010 vp s. 106).

25. Korkein oikeus toteaa, että A:n tekemät tapaamisehdotukset on esitetty osana keskusteluja, joissa A on lähettänyt asianomistajalle myös muita seksuaaliväritteisiä viestejä. Osassa viesteistä A on kuitenkin ehdottanut tapaamista asianomistajalle suorasukaisesti siten, ettei hänen ehdotuksiinsa ole liittynyt muihin viesteihin usein sisältyneitä pitkiä ja yksityiskohtaisia seksuaalifantasiakuvailuja. Näistä muusta keskustelusta erotettavissa olevista tapaamisehdotuksista voidaan päätellä, että A:lla on ollut aito pyrkimys tavata asianomistaja eikä hän ole tehnyt tapaamisehdotuksia vain tehdäkseen seksuaaliasioista keskustelemisen tämän kanssa intiimimmäksi tai seksuaalisesti latautuneemmaksi. A:n tapaamisehdotukset ovat tähdänneet sukupuoliyhteyteen asianomistajan kanssa eli luonteeltaan selvästi erilaiseen rikokseen kuin millaisia hänen internetin välityksellä tekemänsä hyväksikäyttöteot ovat olleet. Rikos, jota tapaamisehdotuksilla on valmisteltu, on edellä mainitulla tavalla jäänyt toteutumatta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että tapaamisehdotusten tekemisen ei voida katsoa sisältyvän edellä A:n syyksi luettuun lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

26. A:n tekemät tapaamisehdotukset ovat olleet konkreettisia ja tapaamisajan ja -paikan suhteen yksilöityjä. A:lla ja asianomistajalla olisi lisäksi ollut käyttämiensä viestintäpalvelujen välityksellä mahdollisuus toimittaa toisilleen A:n ehdottamien tapaamisten toteutumiseksi tarpeelliset lisätiedot. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että tapaamisen yksityiskohdat oli määritelty houkuttelurikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta riittävän konkreettisesti.

27. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on edellä kohdassa 3 kuvatulla viestittelyllään 23.7. – 14.9.2013 syyllistynyt lapsen seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi lapsen houkuttelemiseen seksuaalisiin tarkoituksiin ehdottamalla asianomistajalle tapaamista tarkoituksin kohdistaa tähän törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tarkoittava rikos.

Rangaistus

28. A:n syyksi luettu tosiasiallinen menettely ei ole Korkeimmassa oikeudessa muuttunut, mutta hänen tekojensa oikeudellinen arviointi on lieventynyt. A:n syyksi on aikaisemmin syyksiluetun sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidon (syytekohta 2) lisäksi nyt luettu lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (syytekohta 1.1) ja lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (syytekohta 1.2).

29. Rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta, teon vaikuttimia sekä rikoksesta ilmenevää muuta tekijän syyllisyyttä arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä paitsi teosta aiheutuneisiin seurauksiin myös siihen vahinkoon ja vaaraan, joita teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden että niiden laadun ja vakavuuden mukaan. Tekijän syyllisyys puolestaan viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen (KKO 2017:50, kohta 40).

30. Ratkaisussa KKO 2017:51 (kohdat 4 ja 16) on ollut kysymys samantyyppisestä etäyhteyden välityksellä tehdystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kuin A:n asiassa. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luettu lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on erityisesti edellä kohdassa 2 kuvatun, Skype-yhteyden välityksellä toteutetun menettelyn johdosta moitittavampi kuin ratkaisussa kuvattu syytekohdan 12 teko, josta tekijälle on mitattu yksittäisrangaistuksena seitsemän kuukautta vankeutta. Korkein oikeus katsoo, että A:lle kohdan 1.1 rikoksesta olisi yksinään tuomittava kymmenen kuukauden vankeusrangaistus. Ottaen huomioon muiden rikosten rangaistusta lisäävän vaikutuksen Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukaisena seuraamuksena A:lle on pidettävä yhteistä 11 kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta.

31. Ehdollista vankeusrangaistusta on rikosten laadun ja kokonaismenettelyn moitittavuuden johdosta pidettävä yksinään riittämättömänä rangaistuksena rikoksista. Näin ollen Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden oheisseuraamuksena tuomitseman sakkorangaistuksen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

Syyte törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä (tekoaika 26.5. – 16.10.2013) syytekohdassa 1 hylätään.

A:n syyksi luetaan syytekohdassa 1.1 lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (tekoaika 26.5. – 16.10.2013) ja syytekohdassa 1.2 lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (tekoaika 23.7. – 14.9.2013).

A tuomitaan hänen syykseen syytekohdassa 2 käräjäoikeudessa luetusta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta ja edellä mainituista syytekohtien 1.1 ja 1.2 rikoksista yhteiseen 11 kuukauden ehdolliseen vankeuteen hovioikeuden määräämin koeajoin ja tuomitsemin oheissakoin.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Marjut Jokela, Mika Huovila, Tuomo Antila ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Teemu Vanhanen.

 
Julkaistu 31.10.2018