KKO:2018:67

Velallisen rikos - Velkojansuosinta
Vahingonkorvaus
Kuittaus - Kuittaus konkurssissa

Diaarinumero: R2015/733
Taltionumero: 1979
Antopäivä: 19.10.2018 ECLI:FI:KKO:2018:67

A oli myynyt X Oy:n edustajana sen liiketoiminnan toiselle omistamalleen yhtiölle.

Kauppahinta oli suoritettu kuittaamalla A:n saatavia X Oy:ltä. Myöhemmin X Oy oli asetettu konkurssiin ja A oli takaajana maksanut X Oy:n velkoja pankille.

Konkurssipesä vaati A:lta velkojansuosintaa koskevan rikosasian yhteydessä myydyn omaisuuden arvon suuruista vahingonkorvausta. A vaati puolestaan, että hän saa takautumissaatavallaan kuitata konkurssipesälle maksettavaa vahingonkorvausta.

Vaikka X Oy:n konkurssi ei ollut rauennut vaan sitä oli jatkettu julkisselvityksenä, velkojansuosinnalla toisille velkojille aiheutettu vahinko määräytyi sen mukaan, mitä näiden arvioitiin saavan jako-osuuksina, jos rikosta ei olisi tehty ja velallinen olisi rikoksentekopäivänä asetettu konkurssiin. (Ään.) Ks. KKO:1998:53 KKO:1998:82

A:lla oli oikeus kuitata takautumissaatavallaan konkurssipesälle maksettavaa vahingonkorvausvelkaansa.

RL 39 luku 6 §

RL 39 luku 9 §

KonkL 6 luku 1 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 29.10.2014 nro 14/142949 ja Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 25.6.2015 nro 15/127892 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Leena Ruuskanen ja lautamiehet ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Heimo Kiviranta, Merja Lahti ja Anne Karhu.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Konkurssipesälle myönnettiin valituslupa.

Konkurssipesä vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomiota muutetaan niin, että A:n vahingonkorvausvelvollisuus konkurssipesälle korotetaan 19 101,20 eurosta 25 000 euroksi ja että hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A on oikeutettu kuittaamaan vahingonkorvausvelkaa omalla konkurssisaatavallaan.

A vaati, että konkurssipesän valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla luettu velkojansuosinta. A oli ollut konkurssiin 16.5.2013 asetetun X Oy:n (jäljempänä myös yhtiö) tosiasiallisen määräysvallan käyttäjä. Hän oli 20.10.2012 luovuttanut X Oy:n liiketoiminnan omistamalleen Y Oy:lle ja tässä yhteydessä tietoisena X Oy:n maksukyvyttömyydestä ja suosiakseen itseään yhtiön muiden velkojien kustannuksella kuitannut liiketoiminnan kauppahinnan 25 000 euroa maksetuksi hänellä X Oy:ltä olleita palkka- ja lainasaatavia vastaan.

2. X Oy:n konkurssipesä on rikosasian yhteydessä esittänyt kauppahintaa vastaavan 25 000 euron vahingonkorvausvaatimuksen. A on kiistänyt vaatimuksen perusteen ja määrän. Lisäksi A on vaatinut, että hän saa kuitata konkurssipesälle maksettavaa vahingonkorvausvelkaansa omalla X Oy:ltä olevalla, pääomaltaan yhteensä 16 032,26 euron suuruisella konkurssisaatavallaan. Kyseinen saatava perustui siihen, että hän oli takauksen johdosta maksanut 10.5.2013 ja 2.10.2013 yhtiön velkoja pankille.

3. Käräjäoikeus on katsonut A:n aiheuttaneen rikoksellaan X Oy:n konkurssipesälle 25 000 euron suuruisen vahingon ja hylännyt A:n kuittausvaatimuksen. Käräjäoikeus on perustellut ratkaisuaan sillä, että A:lla on omien saataviensa osalta oikeus konkurssipesästä mahdollisesti kertyvään jako-osuuteen. Koska mahdolliseen jako-osuuteen perustuva A:n vastasaatava ei ollut erääntynyt, sitä ei voinut käyttää kuittaukseen.

4. Hovioikeus on vahingon määrän osalta katsonut, että velallisen toisille velkojille velkojansuosinnalla aiheuttama vahinko määräytyy sen mukaan, mitä nämä olisivat jako-osuuksina saaneet saatavilleen, jos rikosta ei olisi tehty ja velallinen olisi asetettu rikoksentekopäivänä konkurssiin. Vähennettyään X Oy:llä ennen rikoksen tekemistä 20.10.2012 arviolta olleiden varojen määrästä arvioidut konkurssikustannukset hovioikeus katsoi, että ilman velkojansuosintaa X Oy:n velkojille olisi konkurssissa kertynyt 26 prosenttia niiden saatavien määrästä. Muille velkojille aiheutuneen vahingon määräksi hovioikeus on katsonut, kun otetaan huomioon A:n oman saatavan jako-osuus, 19 101,21 euroa.

5. A:n kuittausvaatimuksen johdosta hovioikeus on todennut, että A:n vahingonkorvausvelvollisuus oli syntynyt ennen yhtiön asettamista konkurssiin. A:lla oli oikeus käyttää kuittaukseen omaa takautumisoikeuteen perustuvaa konkurssisaatavaansa eikä vain sitä määrää, jonka hän olisi oikeutettu saamaan jako-osuutena konkurssipesästä.

6. Korkeimmassa oikeudessa on konkurssipesän valituksen johdosta kysymys velkojansuosinnalla aiheutetun vahingon määrästä ja siitä, onko korvausvelvollisella oikeus kuitata konkurssisaatavallaan konkurssipesälle maksettavaksi määrättyä rikosperusteista vahingonkorvausvelkaa.

Vahingon määrä

Arvioinnin lähtökohdat

7. Korkein oikeus on oikeuskäytännössään (ks. KKO 1998:53 ja KKO 1998:82) katsonut, että velkojansuosinnalla muille velkojille aiheutettu vahinko määräytyy sen mukaan, mitä nämä olisivat jako-osuuksina saaneet saatavilleen, jos rikosta ei olisi tehty ja velallinen olisi rikoksentekopäivänä asetettu konkurssiin. Näin määräytyvien jako-osuuksien suuruudet taas riippuvat, paitsi velallisen varojen ja velkojien saatavien määristä tuolloin, myös saatavien konkurssissa nauttimasta etuoikeudesta ja ajatellun loppuunsaatetun konkurssimenettelyn kustannuksista. Tämä korvattavan vahingon laskemistapa vastaa yleisiä periaatteita siitä, miten vahingonkorvauksen suuruus määritetään.

8. Edellä mainitut ennakkoratkaisut ovat koskeneet tilanteita, joissa konkurssi on rauennut. Kuten Korkein oikeus on ratkaisuissaan todennut, tällaisissa tapauksissa, joissa konkurssivalvontaa siis ei toimiteta eikä konkurssituomiota anneta, yksittäisen velkojan mahdollisuudet esittää tarkkaa selvitystä jako-osuutensa määräytymiseen vaikuttavista muista seikoista kuin omista saatavistaan ovat lähtökohtaisesti rajalliset. Tämä merkitsee sitä, että hänen vahinkonsa on määrättävissä vain oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n (571/1948) perusteella ja ottaen tällöin huomioon, mitä yksittäisessä tapauksessa kohtuuden mukaan on ollut selvitettävissä.

9. Muissa kuin konkurssin raukeamistilanteissa asianomistajien puhevaltaa sekä rangaistus- että vahingonkorvausvaatimuksen osalta käyttää usein yksittäisten velkojien asemesta rikoslain 39 luvun 9 §:n 3 momentin nojalla konkurssipesän hallinto, jolla on oikeus saada korvaus yleiselle velkojataholle aiheutetusta vahingosta. Konkurssipesään velkojien tyydyttämiseen saatava vahingonkorvaus on jaettava samalla tavalla ja samassa etuoikeusjärjestyksessä kuin konkurssissa kertyvät varat muutenkin (HE 66/1988 vp s. 168). Korkein oikeus toteaa, että yksittäisellä velkojalla tai konkurssipesällä voi konkurssin vaiheesta riippuen olla rajalliset mahdollisuudet esittää tarkkaa selvitystä jako-osuuksiin vaikuttavista seikoista myös muissa kuin konkurssin raukeamistapauksissa. Tämä voi olla tilanne esimerkiksi silloin, kun konkurssi, kuten nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, on jatkunut konkurssilain 11 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna julkisselvityksenä. Vahingonkorvauksen määrä voidaan tällöin arvioida soveltamalla oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:ssä 1.1.2016 saakka ollutta ja nykyisin saman luvun 2 §:n 3 momentin säännöstä.

Johtopäätökset vahingonkorvauksen määrästä

10. Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että myös tässä tapauksessa velkojansuosinnalla aiheutettu vahinko määräytyy sen mukaan, mitä muut velkojat olisivat saaneet, jos rikosta ei olisi tehty ja velallisyhtiö olisi rikoksentekopäivänä asetettu konkurssiin. Konkurssipesä ja A eivät ole Korkeimmassa oikeudessa perustellusti riitauttaneet hovioikeuden tuomiossa esitettyjä saatavien, varojen ja konkurssikustannusten eivätkä myöskään jako-osuuksien määriä. Näin ollen on katsottava, että muille velkojille kertymässä ollut jako-osuuden määrä oli rikoksen johdosta vähentynyt 19 101,21 eurolla.

Kuittaus

Kuittauksen yleiset edellytykset konkurssissa

11. A on vaatinut saada kuitata vahingonkorvausvelkaansa omalla konkurssisaatavallaan. Kuittauksen yleisinä edellytyksinä ovat saatavien samanlaatuisuus, vastasaatavan perimiskelpoisuus ja saamisten vastakkaisuus. Velkojalla on laaja kuittausoikeus myös konkurssissa, jolloin sovelletaan konkurssilain 6 luvun säännöksiä. Konkurssissa velkojan oikeus kuittaukseen konkurssisaatavaansa vastaan ei ole rajoitettu vain hänelle kertyvään jako-osuuteen, vaan se koskee koko konkurssisaatavaa ja merkitsee siten huomattavaa etua velkojalle.

Saatavien samanlaatuisuus ja perimiskelpoisuus

12. Tässä tapauksessa kysymys on A:n vahingonkorvausvelasta ja hänen takautumisoikeuteen perustuvasta konkurssisaatavastaan, joten molemmat saamiset ovat rahasaatavia. Saatavien perimiskelpoisuudella tarkoitetaan sitä, että saatavasta voidaan oikeudenkäynnissä antaa suoritustuomio (KKO 2007:25, kohta 3). Yleensä kuitattavien saatavien tulee olla erääntyneitä, mutta tästä vaatimuksesta on säädetty poikkeus konkurssilain 6 luvun 1 §:n 1 momentissa, jonka mukaisesti velkojalla on oikeus kuittaukseen, vaikka velkojan velka tai saatava ei olisi erääntynyt kuittausilmoitusta tehtäessä. A:n vahingonkorvausvelka ja konkurssisaatava täyttävät saatavien samanlaatuisuutta ja perimiskelpoisuutta koskevat kuittauksen edellytykset.

Saatavien vastakkaisuus

13. Konkurssilain 6 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti velkojalla on oikeus käyttää konkurssisaatavaansa kuittaukseen velalliselle konkurssin alkaessa olevaa velkaansa vastaan. Kuitattavien saamisoikeuksien on oltava vastakkain konkurssin alkaessa, eivätkä konkurssin jälkeen syntyvät tai siirretyt saatavat oikeuta kuittaukseen. Siten velkojan oman saatavan tulee olla konkurssilain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu konkurssisaatava, eikä velkojalla ole oikeutta kuitata sitä konkurssin alkamisen jälkeen syntynyttä konkurssipesän saatavaa vastaan (ks. HE 26/2003 vp s. 79).

14. Kuittaus konkurssissa edellyttää siten, että kummankin saamisen oikeusperusteen tulee olla konkurssia edeltävältä ajalta. X Oy on asetettu konkurssiin 16.5.2013. A on ennen yhtiön konkurssin alkamista antanut takaussitoumuksen yhtiön veloista ja on 10.5. ja 2.10.2013 suorittanut takauksen perusteella velkoja pankille. Takaukseen perustuva takautumisoikeus katsotaan konkurssilain 6 luvun 3 §:n mukaan syntyneeksi silloin, kun takaussitoumus on annettu, vaikka takaaja olisi täyttänyt velvoitteensa vasta konkurssin alettua. Näin ollen A:n takautumisoikeuteen perustuva saatava on syntynyt ennen konkurssin alkamista. Myös hänen velkojansuosintaan perustuva vahingonkorvausvelkansa on syntynyt ennen konkurssin alkamista, rikoksentekopäivänä 20.10.2012.

15. Konkurssipesä on kuitenkin kiistänyt kuittausvaatimuksen sillä perusteella, että A:n takautumisoikeuteen perustuva konkurssisaatava konkurssivelalliselta ja konkurssipesälle maksettavaksi tuomittava vahingonkorvaus eivät ole vastakkaisia siinä mielessä, että A:n saatava on saatavaa konkurssivelalliselta ja hänen vahingonkorvausvelkansa on velkaa konkurssipesälle, joka on konkurssivelallisesta erillinen oikeussubjekti.

16. Konkurssilaissa ei ole konkurssipesän määritelmää. Lain esitöissä (HE 26/2003 vp s. 32) on todettu, että laissa ja konkurssioikeudellisessa käsitteistössä yleisesti käytetty termi konkurssipesä on hyvin vakiintunut, mutta se ei ole yksiselitteisesti ilmaistavissa, minkä vuoksi määritelmän sisällyttämistä lakiin ei pidetty aiheellisena. Lain esitöiden mukaan konkurssipesä voidaan luonnehtia velallisen omaisuudesta muodostetuksi varallisuusmassaksi. Toisaalta konkurssipesällä on oma hallinto-organisaationsa ja se voi hankkia oikeuksia ja velvollisuuksia sekä muun muassa käyttää puhevaltaa oikeudenkäynneissä. Laissa konkurssipesällä tarkoitetaan asiayhteyden mukaan joko varallisuusmassaa tai konkurssihallintoa.

17. Konkurssilain 5 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti konkurssipesään kuuluu eräin poikkeuksin omaisuus, joka velallisella on konkurssin alkaessa ja jonka velallinen saa ennen konkurssin päättymistä. Pykälän 2 momentin mukaisesti konkurssipesään kuuluu myös omaisuus, joka takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain nojalla tai muulla perusteella saadaan pesään takaisin.

18. Rikoslain 39 luvun 9 §:n mukaan velkojansuosinnan asianomistajia ovat velallisen teon aikaiset velkojat. Edellä todetun mukaisesti puhevaltaa rangaistus- ja korvausvaatimusten osalta on kuitenkin tässä tapauksessa käyttänyt konkurssipesä, jolloin korvauksena saadut varat käytetään konkurssissa kuten muukin konkurssipesään kuuluva omaisuus. Konkurssipesässä käsiteltäisiin samalla tavalla myös esimerkiksi laittomaan varojenjakoon tai kavallukseen perustuvat vahingonkorvaukset, joissa oikeudenloukkauksen voi lähtökohtaisesti katsoa kohdistuneen velallisyhtiöön. Korkein oikeus katsoo, että tosiasiallisesti pitkälti samankaltaisia vahingonkorvaussaatavia ei ole aiheellista kohdella eri tavoin kuittauksen edellytyksiä arvioitaessa. Konkurssilain 6 luvun 1 §:n kuittaussäännöstä on siksi perusteltua tulkita niin, että siinä velallisen saatavina pidetään myös velallisen rikokseen perustuvia vahingonkorvaussaatavia, jotka kuuluvat konkurssipesään. Korkein oikeus katsoo, että A:n takautumisoikeuteen perustuva konkurssisaatava ja velkojansuosintaan perustuva konkurssipesän vahingonkorvaussaatava ovat konkurssissa edellytetyllä tavalla vastakkaisia.

Kuittausrajoitukset

19. Kuittaus on yleensä sallittua, kun edellä selostetut kuittauksen edellytykset täyttyvät. Tästä lähtökohdasta on kuitenkin eräitä poikkeuksia.

20. Oikeuskäytännössä on katsottu, että nimenomaisen säännöksen puuttuessa ei voida asettaa yleisluonteista, oikeudenvastaiseen tekoon perustuvia saatavia koskevaa kuittauskieltoa (KKO 1995:196). Ennakkoratkaisussa katsottiin, että korvausvelallisella oli oikeus palkkasaatavallaan kuitata rikosasiassa konkurssipesälle maksettavaksi tuomittua vahingonkorvausta, kun palkkasaatava ei ollut yhteydessä siihen menettelyyn, josta hänet tuomittiin rangaistukseen. Tässäkään tapauksessa A:n vastasaatava eli takautumisoikeuteen perustuva konkurssisaatava ei ole yhteydessä siihen menettelyyn, joka on luettu hänen syykseen velkojansuosintana. A:n kuittausvaatimusta ei ole tämän kuittausrajoituksen johdosta hylättävä.

21. Konkurssilain 6 luvun 2 §:ssä on säädetty kuittausrajoituksista konkurssissa. Pykälän 1 momentin mukaan velkoja ei saa käyttää kuittaukseen saatavaa, jonka perusteella velkojalla ei ole oikeutta saada suoritusta konkurssipesästä, eikä saatavaa, joka on velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992) 6 §:n 1 momentin 3 – 5 kohdan mukaan viimeksi suoritettava. Lisäksi konkurssilain 6 luvun 2 §:n 2 ja 3 momenteissa on säädetty kuittausrajoitus sellaisia tilanteita varten, joissa kuittaustilanne on aikaansaatu tarkoituksellisesti konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. Konkurssipesä ei ole edes väittänyt, että A:n oikeus kuittaukseen voisi näiden säännösten johdosta estyä.

22. Konkurssipesä on esittänyt, että konkurssisaatavan ja pesän vahingonkorvaussaatavan kuittaamisen salliminen muuttaisi nykytilaa ja laajentaisi kuittausmahdollisuuksia myös takaisinsaantilanteissa siten, että konkurssisaatavalla voitaisiin kuitata myös takaisinsaantiasiassa konkurssipesälle palautettava määrä.

23. Korkein oikeus toteaa, että takaisinsaanti on säädetty oikeussuojakeinoksi, jolla konkurssipesä voi jälkikäteen puuttua velkojien maksunsaantioikeutta tai yhdenvertaisuutta loukkaaviin toimiin. Takaisinsaannin edellytykset ja menettely, jossa molemmat osapuolet palauttavat peräytyvään oikeustoimeen liittyneet suorituksensa, määräytyvät takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain mukaan. Rikosperusteisen vahingonkorvauksen laskemista tai kuittaamista koskevista säännöistä ei voida johtaa takaisinsaantiin sovellettavia oikeusohjeita. Vastaavasti myöskään takaisinsaannin vaikutukset eivät muodosta perustetta poiketa yleisistä vahingonkorvauksen määräytymisperusteista eikä kuittauksen edellytyksistä.

Johtopäätökset kuittausoikeudesta

24. Kun kuittauksen yleiset edellytykset edellä selostetuin perustein ovat olemassa eikä kuittaukselle ole estettä myöskään laissa säädetyn tai oikeuskäytäntöön perustuvan kuittausrajoituksen vuoksi, A:n kuittausvaatimus on hyväksyttävä. A:lla on siten oikeus käyttää takautumisoikeuteen perustuvaa konkurssisaatavaansa kuittaukseen konkurssipesälle maksettavaa velkojansuosintaan perustuvaa vahingonkorvausvelkaansa vastaan hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ilkka Rautio, Marjut Jokela, Jarmo Littunen, Kirsti Uusitalo (eri mieltä) ja Lena Engstrand. Esittelijä Ilkka Lahtinen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Uusitalo: Olen eri mieltä Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista kohtien 8, 9 ja 10 sekä tuomion lopputuloksen osalta.

X Oy:n konkurssi ei ole rauennut, vaan se on jatkunut konkurssilain 11 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna julkisselvityksenä, jolloin pesän määräysvaltaa on ryhtynyt käyttämään julkisselvittäjä. Julkisselvityksen kustannukset maksetaan valtion varoista siltä osin kuin konkurssipesän varat eivät niihin riitä.

Totean enemmistön tavoin, että muissa kuin konkurssin raukeamistilanteissa asianomistajien puhevaltaa sekä rangaistus- että vahingonkorvausvaatimuksen osalta käyttää usein yksittäisten velkojien asemesta rikoslain 39 luvun 9 §:n 3 momentin nojalla konkurssipesä, jolla siten on oikeus saada korvaus yleiselle velkojataholle aiheutetusta vahingosta. Tällaisessa tilanteessa yleiselle velkojataholle on aiheutunut myös konkurssikustannusten suuruinen todellinen vahinko, sillä konkurssipesään kertyvät varat on jaettava samalla tavalla ja samassa etuoikeusjärjestyksessä kuin konkurssissa kertyvät varat muutenkin (HE 66/1988 vp s. 168). Vahingonkorvaus tuomitaan siis konkurssipesälle ensiksi konkurssikustannusten kattamista varten ja sen jälkeen yleiselle velkojataholle jaettavaksi.

Käsillä olevassa tapauksessa ei lähtökohtaisesti ole tarvetta arvioida konkurssikustannuksia, vaan ne ovat selvitettävissä. Julkisselvittäjä on tässä asiassa ilmoittanut, ettei X Oy:n konkurssipesästä tule hänen arvionsa mukaan kertymään jako-osuuksia. Todisteena asiassa esitetystä X Oy:n pesäluettelosta ilmenee, että käytännössä ainoa omaisuus pesässä on ollut kysymyksessä oleva saatava A:lta. Pidän tässä tapauksessa tätä julkisselvittäjän ilmoituksen tueksi esitettyä selvitystä riittävänä.

Konkurssipesälle korvattavan vahingon määrä tässä tapauksessa on siten rikoksen tekohetken mukaisesti arvioitu rikoksella luovutetun etuuden arvo eli käräjäoikeuden toteamat 25 000 euroa.

Edellä selostetun johdosta muutan hovioikeuden tuomiota siten, että A velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvauksena X Oy:n konkurssipesälle 25 000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 20.10.2012 lukien.

Muilta osin olen ratkaisun perusteluista ja lopputuloksesta samaa mieltä kuin enemmistö.

 
Julkaistu 19.10.2018  Päivitetty 22.10.2018