KKO:2018:64

Työsopimus - Liikkeen luovutus - Työsopimuksen irtisanominen

Diaarinumero: S2016/922
Taltionumero: 1970
Antopäivä: 18.10.2018 ECLI:FI:KKO:2018:64

Kaupunki ja B ry olivat sopineet koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämisestä. A oli työskennellyt iltapäiväkerhon ohjaajana B ry:n palveluksessa. B ry:n lopetettua iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisen kaupunki oli sopinut toiminnan järjestämisestä C ry:n kanssa ja B ry oli irtisanonut A:n työsopimuksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että asiassa oli kyse liikkeen luovutuksesta ja että C ry oli velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. (Ään.) Ks. KKO:2018:65 KKO:2018:66

TSL 1 luku 10 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A oli työskennellyt B ry:n palveluksessa iltapäiväkerhon ohjaajana ensin määräaikaisissa työsuhteissa 22.11.2004 alkaen ja 1.4.2014 lukien toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Kaupungin ja B ry:n välinen sopimus iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisestä oli päättynyt 31.5.2014 B ry:n ilmoitettua olevansa haluton jatkamaan toimintaa. Kaupungin aloitteesta kaupungin ja C ry:n välillä oli 29.4.2014 solmittu sopimus, jonka mukaan C ry järjestää iltapäiväkerhotoimintaa kaupungin Keskuskoululla 1.8.2014 alkaen.

B ry oli irtisanonut A:n työsopimuksen 3.4.2014 päättymään 3.6.2014 toiminnan päättymisestä johtuvasta syystä. C ry oli ottanut palvelukseensa yhden B ry:n järjestämässä iltapäiväkerhotoiminnassa osa-aikaisesti työskennelleistä työntekijöistä. Tämä oli jatkanut työskentelyä C ry:n palveluksessa 1,5 kuukauden ajan toiminnan aloittamisesta. Iltapäiväkerhotoiminnassa mukana olleet kolme muuta, kokoaikaisesti työskennellyttä työntekijää eivät olleet siirtyneet C ry:n palvelukseen. A:ta, joka oli toiminut vastaavana ohjaajana B ry:n iltapäiväkerhotoiminnassa, lukuun ottamatta B ry:n työntekijöiden työsopimukset olivat olleet määräaikaisia ja päättyneet 31.5.2014.

Kanne ja vastaus Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan, että käräjäoikeus vahvistaa C ry:n menetelleen liikkeen luovutusta koskevien säännösten vastaisesti ja velvoittaa C ry:n suorittamaan hänelle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Kyse oli ollut liikkeen luovutuksesta, jonka perusteella A:n työsuhde oli siirtynyt C ry:lle. Iltapäiväkerhotoiminta oli jatkunut koululla samanlaisena ja keskeytyksettä. Sille, että vain yksi neljästä B ry:n työntekijästä oli otettu C ry:n palvelukseen, ei voinut antaa asiassa merkitystä.

C ry kiisti kanteen katsoen, että kyse ei ollut ollut liikkeen luovutuksesta. C ry ei ollut ottanut palvelukseensa lukumääräisesti tai pätevyyden osalta olennaista osaa toimintaan ennen luovutusta kuuluneesta henkilökunnasta. Myöskään omaisuutta ei ollut siirtynyt eikä toiminta ollut jatkunut keskeytyksettä.

Käräjäoikeuden tuomio 25.9.2015 nro 15/5866

Käräjäoikeus katsoi, että kokonaisuutena arvioiden kyse oli ollut liikkeen luovutuksesta. Iltapäiväkerhotoiminta oli jatkunut sisällöltään samankaltaisena ja samoissa koulun järjestämissä tiloissa palveluntarjoajan vaihtumisen jälkeen. Omaisuuden siirtymättä jäämisellä ei ollut suurta merkitystä, sillä toiminta ei ollut vaatinut huomattavaa aineellista tai aineetonta omaisuutta. Asiakaskunta ei myöskään ollut muuttunut sen mukaan, mikä taho iltapäiväkerhotoimintaa järjesti. Tilanteen arvioimista liikkeen luovutuksena ei estänyt se, ettei kukaan työntekijöistä ollut siirtynyt uuden palveluntarjoajan palvelukseen, kun heidän olisi säännösten perusteella tullut siirtyä. Liikkeen luovutukseen liittyvältä vastuulta ei ollut voinut välttyä vain kieltäytymällä palkkaamasta edellisen palveluntarjoajan työntekijöitä. A:n työsopimus oli päättynyt sen vuoksi, että C ry ei ollut ottanut häntä palvelukseensa. Kesäloma-ajan keskeytyksellä ei ollut merkitystä. C ry oli rekrytoinut iltapäiväkerho-ohjaajia jo kevään 2014 aikana, joten se oli käyttänyt tosiasiallista määräysvaltaa jo tuolloin ja siten ennen varsinaisen toiminnan alkamista elokuussa 2014. A:n työsuhde oli siten ollut voimassa liikkeen luovutushetkellä. C ry oli vastuussa A:n työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä ja velvoitettiin suorittamaan hänelle korvauksena seitsemän kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Laura Nordberg.

Helsingin hovioikeuden tuomio 13.10.2016 nro 1521

C ry valitti hovioikeuteen ja vaati, että kanne hylätään.

Hovioikeus katsoi, että iltapäiväkerhotoiminnan järjestäminen oli työvoimavaltaiseksi luonnehdittava toimiala. Tällöin omaisuuden siirtymisellä tai siirtymättä jättämisellä ei ollut suurta painoarvoa arvioitaessa luovutetun kokonaisuuden identiteetin säilymistä. Sen sijaan työvoimavaltaisella alalla keskeistä on, onko uusi työnantaja toiminnan jatkamisen lisäksi myös ottanut palvelukseensa sekä lukumääräisesti että pätevyyden osalta olennaisen osan henkilöstöstä. C ry oli palkannut ainoastaan yhden B ry:n osa-aikaisen työntekijän jättäen kolme kokoaikaista palkkaamatta. Taloudellisen yksikön identiteetti ei ollut säilynyt eikä liikkeen luovutuksen edellytys liikkeen pysymisestä luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena ollut täyttynyt.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vapautti C ry:n korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Helena Vihriälä, Anna-Liisa Hyvärinen ja Päivi Saukonoja. Esittelijä Sari Koivisto.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja C ry velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Vastauksessaan C ry vaati valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A on työskennellyt B ry:n palveluksessa iltapäiväkerhon ohjaajana ensin määräaikaisissa työsuhteissa 22.11.2004 alkaen ja 1.4.2014 lukien toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Kaupungin ja B ry:n välinen sopimus iltapäiväkerhon järjestämisestä on päättynyt 31.5.2014 B ry:n ilmoitettua olevansa haluton jatkamaan toimintaa. Kaupungin aloitteesta kaupungin ja C ry:n välillä on 29.4.2014 solmittu sopimus, jonka mukaan C ry järjestää iltapäiväkerhotoimintaa Keskuskoululla 1.8.2014 alkaen. C ry on irtisanonut A:n työsopimuksen 3.4.2014 päättymään 3.6.2014 toiminnan loppumisesta johtuvasta syystä.

2. C ry on ottanut palvelukseensa yhden B ry:n järjestämässä iltapäiväkerhotoiminnassa osa-aikaisesti työskennelleistä työntekijöistä. Iltapäiväkerhotoiminnassa mukana olleet kolme muuta, kokoaikaisesti työskennellyttä työntekijää eivät ole siirtyneet C ry:n palvelukseen. A:ta lukuun ottamatta C ry:n työntekijöiden työsopimukset ovat olleet määräaikaisia ja päättyneet 31.5.2014.

3. A on kanteessaan katsonut, että kyse on ollut liikkeen luovutuksesta, ja vaatinut C ry:ltä korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Käräjäoikeus on hyväksynyt kanteen. Hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja hylännyt kanteen.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

4. Korkeimman oikeuden ratkaistavana on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko iltapäiväkerhotoiminnan palveluntarjoajan vaihtuminen merkinnyt työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitettua liikkeen luovutusta ja onko C ry tällä perusteella velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

5. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Pykälän 2 momentin mukaan liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle.

6. Liikkeen luovutusta koskevalla työsopimuslain 1 luvun 10 §:llä on osaltaan pantu täytäntöön liikkeen luovutusta koskeva neuvoston direktiivi 77/187/ETY ja sen muutosdirektiivi 98/50/EY, jotka on sittemmin kodifioitu 12.3.2001 annetuksi neuvoston direktiiviksi 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä eli liikkeenluovutusdirektiiviksi. Mainitut direktiivit ja niitä koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on siten otettava huomioon työsopimuslain asianomaisia säännöksiä tulkittaessa.

7. Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momenttiin sisältyvä edellytys siitä, että luovutettava liike pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena, vastaa liikkeenluovutusdirektiivin 1 artiklan 1 b kohtaa. Sen mukaan direktiivissä tarkoitettuna luovutuksena pidetään oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta.

8. Unionin tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään katsonut, että arvioitaessa, täyttyykö tosiasiallisesti liikkeenluovutusdirektiivin 1 artiklan 1 b kohdan edellytys, on huomioitava kaikki kyseessä olevaa liiketoimea kuvaavat tosiseikat. Näitä ovat erityisesti seuraavat: millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys, onko rakennusten ja irtaimiston kaltaista aineellista liikeomaisuutta luovutettu, minkä arvoinen aineeton omaisuus on luovutushetkellä ollut, onko pääosa henkilöstöstä otettu uuden työnantajan palvelukseen, onko asiakaskunta siirtynyt liiketoiminnan mukana, miten samankaltaista ennen luovutusta ja sen jälkeen harjoitettu liiketoiminta on ollut, sekä se, kuinka pitkän ajan liiketoiminta mahdollisesti on ollut keskeytyneenä. Mainittuja seikkoja on arvioitava asian kokonaisharkinnassa eikä niitä siksi saa arvioida erillisinä (ks. esim. tuomio 19.10.2017, Securitas, C-200/16, EU:C:2017:780, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

9. Oikeuskäytännön mukaan tuomioistuimen on kyseessä olevaa liiketoimea kuvaavia tosiseikkoja arvioidessaan otettava huomioon muun muassa se, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys. Tämän vuoksi erilaisille liikkeen luovutuksen tapahtumisen arviointiperusteille annettava painoarvo vaihtelee sen mukaan, millaisesta liiketoiminnasta on kysymys, ja jopa kyseisessä yrityksessä, liikkeessä tai liiketoiminnan osassa käytettyjen tuotantomenetelmien tai toimintatapojen mukaan. Alalla, jolla toiminta perustuu pääasiallisesti laitteistoon, se seikka, ettei uusi yrittäjä ole ottanut yrityksen vanhoja työntekijöitä palvelukseensa, ei riitä sulkemaan pois sitä, että kyseessä on identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovutus. Sitä vastoin alalla, jolla taloudellisen yksikön identiteetti perustuu olennaisella tavalla työvoimaan, identiteetti ei voi säilyä, jos luovutuksensaajaksi katsottu taho ei ole ottanut palvelukseensa olennaista osaa sen henkilöstöstä (em. tuomio Securitas, 27 - 30 kohta).

10. Unionin tuomioistuin totesi tapauksessa Aira Pascual, että kyseessä olevaa taloudellista toimintaa, joka käsitti kahta eri kuljetustapaa käyttäviä suuryksikkökuljetuksia, ei voida pitää toimintana, joka perustuu olennaisella tavalla työvoimaan, koska se edellyttää merkittävää laitteistoa. Se totesi edelleen, ettei se seikka, että uuden yrittäjän käyttöön ottama aineellinen liikeomaisuus ei ole sen edeltäjän omaisuutta vaan että toimeksiantaja oli antanut sen tämän käytettäväksi, voi sulkea pois sitä, että kyse oli liikkeen luovutuksesta. Myöskään se, että uusi yrittäjä ei ole ottanut palvelukseensa niin lukumääräisesti kuin pätevyydenkään osalta olennaista osaa työntekijöistä, jotka sen edeltäjä oli osoittanut samojen tehtävien suorittamiseen, ei riitä sulkemaan pois sitä, että kyseessä on liikkeenluovutusdirektiivissä tarkoitettu identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovutus sellaisella alalla, jolla toiminta perustuu pääasiallisesti laitteistoon. Toisenlainen tulkinta olisi mainitun direktiivin päätavoitteen eli sen, että luovuttajan työntekijöiden työsopimukset pidetään voimassa luovutuksensaajan tahdon vastaisestikin, vastainen (tuomio 26.11.2015, Aira Pascual ja Algeposa Terminales Ferroviarios, C-509/14, EU:C:2015:781, 36, 39 ja 41 kohta; vastaavasti em. tuomio Securitas, 32 ja 33 kohta sekä tuomio 20.11.2003, Abler ym., C-340/01, EU:C:2003:629, 42 kohta).

11. Unionin tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään todennut niissä tapauksissa, joissa on ollut kysymys tietyssä kohteessa tapahtuvan siivoustoiminnan jatkamisesta, että kyseessä olevaa siivoustoimintaa voidaan pitää työvoimavaltaisena toimintana ja että yhteisen siivoustoiminnan piirissä pysyvästi työskentelevien työntekijöiden ryhmä voitiin muiden tuotannontekijöiden puuttuessa katsoa taloudelliseksi yksiköksi. Yksikön oli kuitenkin säilytettävä identiteettinsä luovutustoimen jälkeenkin (tuomio 20.1.2011, CLECE SA, C-463/09, EU:C:2011:24, 39 kohta; ks. myös tuomio 11.3.1997, Süzen, C-13/95, EU:C:1997:141, 21 kohta sekä tuomio 10.12.1998 yhdistetyissä asioissa Hernández Vidal ym., C-127/96, C-229/96 ja C-74/97, EU:C:1998:594, 32 kohta).

12. Unionin tuomioistuin totesi edellä viitatussa ratkaisussaan CLECE, että kunta oli ottanut hoitaakseen itse koulujensa ja tilojensa siivoustoiminnan, jonka se oli aiemmin antanut CLECE:n hoidettavaksi, palkannut uutta henkilökuntaa ottamatta palvelukseensa CLECE:n näihin tehtäviin aiemmin osoittamia työntekijöitä tai ottamatta käyttöönsä mitään muutakaan tämän yrityksen aineellista tai aineetonta liikeomaisuutta. Siksi ainoa CLECE:n harjoittaman toiminnan ja töiden, jotka kunta otti itse hoitaakseen, välinen yhteys muodostuu kyseessä olevan toiminnan kohteesta eli tilojen siivoamisesta. Pelkästään sen perusteella, että toiminta oli samankaltaista tai jopa täysin samanlaista, ei voida katsoa, että taloudellinen yksikkö oli säilyttänyt identiteettinsä. Näin siksi, ettei yksikön voida katsoa muodostuvan pelkästään harjoitetusta toiminnasta. Yksikön identiteetti muodostuu useista toisistaan erottamattomista seikoista, kuten sen henkilökunnasta, johdosta, työn organisoinnista tai toimintatavoista taikka sen käytössä mahdollisesti olevista tuotantovälineistä. Taloudellisen yksikön identiteetti, joka perustuu olennaisella tavalla työvoimaan, ei voi säilyä, jos luovutuksensaajaksi katsottu taho ei ollut ottanut palvelukseensa olennaista osaa sen henkilökunnasta. Yhteisen toiminnan piirissä pysyvästi työskentelevien työntekijöiden ryhmä voi siten työvoimavaltaisella toimialalla muodostaa taloudellisen yksikön, joka voi säilyttää identiteettinsä luovutuksen jälkeenkin, kun uusi työnantaja ei pelkästään tyydy jatkamaan kyseistä toimintaa vaan myös ottaa palvelukseensa sekä lukumääräisesti että pätevyyden osalta olennaisen osan siitä henkilökunnasta, jonka sen edeltäjä oli erityisesti osoittanut hoitamaan näitä työtehtäviä. Tällaisessa tapauksessa uusi työnantaja itse asiassa hankkii sellaisen eri osatekijöistä muodostuvan organisoidun kokonaisuuden, jonka avulla se voi jatkaa luovuttajayrityksen toimintoja tai tiettyjä toimintoja pysyvästi (em. tuomio CLECE SA, 36, 40 ja 41 kohta).

13. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2008:88 oli kysymys tilanteesta, jossa kunnan päiväkotipalvelujen tuottaja oli tarjouskilpailun jälkeen vaihtunut ja toimintansa lopettava palveluntuottaja oli irtisanonut työntekijänsä työsopimuksen päättymään oman toimintansa lopettamispäivänä. Uusi palveluntarjoaja oli palkannut neljä kuudesta päiväkodissa työskennelleestä työntekijästä. Lisäksi pääosa asiakaskunnasta oli siirtynyt ja toiminta oli säilynyt pääasiallisesti samankaltaisena eikä se ollut keskeytynyt. Vanha palveluntarjoaja ei kuitenkaan ollut luovuttanut uudelle omaisuutta eikä päiväkotitoiminnan johto ollut siirtynyt uuden palveluntarjoajan palvelukseen (kohta 7). Korkein oikeus totesi, että päiväkotitoiminta oli toimiala, jolla liiketoimintaa voidaan pitää itsenäisenä taloudellisena kokonaisuutena, vaikkei sen harjoittaminen vaatisikaan huomattavaa aineellista tai aineetonta omaisuutta. Myöskään toiminnan johdon siirtymättä jäämisellä ei voitu katsoa olevan kyseessä olevassa tapauksessa ratkaisevaa merkitystä toiminnan identiteetin muodostumisessa, kun muun ohella otettiin huomioon toiminnan lakisääteisyys sekä tilaajan toiminnalle asettamat edellytykset. Korkein oikeus katsoi, että kokonaisuutena arvioiden kysymyksessä oli ollut liikkeen luovutus (kohdat 8 ja 9).

14. Tapauksessa KKO 2001:48 oli kysymys yhtiön tiloissa ja kalustolla henkilöstöruokalaa ylläpitäneen palveluntarjoajan työntekijöistä. Tapauksessa kolme yhdeksästä työntekijästä oli otettu uuden palveluntarjoajan palvelukseen. Korkein oikeus katsoi, että uuden palveluntarjoajan toiminta olennaisesti poikkesi aikaisemmasta eikä kysymys ollut liikkeen luovutuksesta.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

15. Korkein oikeus toteaa, että arvioinnin siitä, onko luovutettu liike pysynyt luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena, on perustuttava edellä kohdassa 8 selostetun mukaisesti kokonaisharkintaan, jossa otetaan huomioon kaikki liiketoimea kuvaavat tosiseikat.

16. C ry on ryhtynyt harjoittamaan iltapäiväkerhotoimintaa samoissa tiloissa ja samoilla kalusteilla kuin B ry oli toimintaa harjoittanut. Kuten edellä kohdassa 10 on todettu, unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkitystä ei tällöin ole sillä, että kyse on toimeksiantajan omistamasta omaisuudesta, jonka se on antanut kulloisenkin palveluntarjoajan käytettäväksi. C ry on vedonnut siihen, että iltapäiväkerhotoimintaa olisi voitu harjoittaa myös muissa tiloissa koulun lähellä. Korkein oikeus toteaa, että toiminta jatkui samoissa koulun järjestämissä tiloissa ja että Korkein oikeus arvioi liikkeen samankaltaisuutta tämän tosiseikan perusteella. C ry on tuonut tiloihin toimintaan liittyvän irtaimen omaisuuden lukuun ottamatta kalusteita. Asiassa ei ole selvitetty, että C ry:lle olisi siirtynyt iltapäiväkerhotoiminnan kannalta tarpeellista aineetonta omaisuutta.

17. C ry on ottanut palvelukseensa yhden B ry:n palveluksessa aiemmin olleista iltapäiväkerhotoiminnassa työskennelleistä useista työntekijöistä, joten C ry ei ole ottanut palvelukseensa pääosaa aiemman toiminnanharjoittajan henkilöstöstä.

18. C ry on vedonnut siihen, ettei iltapäiväkerhotoiminnan asiakaskunta ole pysynyt samana vaan se on vaihtunut vuosittain. Korkein oikeus toteaa, että perusopetuslain 48 b §:n 1 momentissa määritellään oppilaat, joille kunta voi tarjota iltapäivätoimintaa. Korkein oikeus katsoo, että iltapäivätoiminnan kohde on määritelty laissa siten, että toiminnan kohderyhmää voidaan pitää toiminnan asiakaskuntana. Asiakaskunta on tässä tapauksessa toiminnan piirissä olevat lapset, eikä asiakaskunta vaihdu sen mukaan, mikä taho toimintaa järjestää. Asiakaskunnan voidaan näin ollen katsoa siirtyneen toiminnan mukana.

19. B ry ja C ry ovat kummatkin harjoittaneet iltapäiväkerhotoimintaa. C ry ei ole osoittanut, että sen harjoittama iltapäiväkerhotoiminta olisi sisällöltään eronnut B ry:n harjoittamasta toiminnasta. Kyse on siten ollut samanlaisesta toiminnasta.

20. Iltapäiväkerhotoiminnan luonteeseen kuuluu, että toiminta on tilapäisesti keskeytyneenä koulujen kesäloman ajan. Sillä seikalla, että toiminta on kesän 2014 ajan ollut tästä syystä keskeytyneenä, ei näin ollen voida antaa merkitystä (ks. tuomio 17.12.1987, Ny Mølle Kro, C-287/86, EU:C:1987:573, 19 ja 20 kohta).

21. Yhteenvetonaan Korkein oikeus toteaa, että C ry on ryhtynyt harjoittamaan iltapäiväkerhotoimintaa samoissa tiloissa ja samoilla kalusteilla kuin B ry oli toimintaa harjoittanut ja että asiakaskunta oli siirtynyt B ry:ltä C ry:lle. Toiminta on ollut täysin samanlaista ennen ja jälkeen toiminnanharjoittajan vaihtumisen eikä toiminta ole ollut asian ratkaisuun vaikuttavalla tavalla keskeytyneenä. Toisaalta pääosa B ry:n henkilöstöstä ei ole siirtynyt C ry:n palvelukseen eikä tiloja ja kalusteita lukuun ottamatta muuta aineellista tai aineetonta omaisuutta ole siirtynyt C ry:lle.

22. Seuraavaksi asiassa on arvioitava, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys, jotta erilaisten liikkeen luovutuksen edellytyksiä kuvaavien tosiseikkojen painoarvoa voidaan arvioida.

23. Korkein oikeus toteaa, että kyseessä oleva iltapäiväkerhotoiminta on perustunut ensisijaisesti työvoimaan mutta on edellyttänyt myös asianmukaisia tiloja ja kalusteita. Siten kyse ei ole ollut vastaavasta tilanteesta kuin kohdassa 10 selostetussa merkittävää laitteistoa vaativassa kuljetustoiminnassa, jossa arviointi liikkeen luovutuksen tapahtumisesta on voitu perustaa aineellisen omaisuuden luovutukseen. Kyse ei myöskään ole ollut vastaavasta tilanteesta kuin edellä kohdissa 11 ja 12 selostetuissa työvoimavaltaista siivousalaa koskevissa tapauksissa, joissa liiketoimintakokonaisuus on muodostunut muiden tuotannontekijöiden puuttuessa vain yhteisen toiminnan piirissä pysyvästi työskentelevien työntekijöiden ryhmästä, jolloin arviointi liikkeen luovutuksen tapahtumisesta on voitu perustaa siihen, onko luovutuksensaaja ottanut palvelukseensa pääosan luovutetussa toiminnassa työskennelleistä luovuttajan työntekijöistä.

24. Korkein oikeus katsoo liiketoimea kuvaavia tosiseikkoja kokonaisuutena arvioiden ja ottaen huomioon, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on ollut kysymys, että luovutettu iltapäiväkerhotoimintaa harjoittanut yksikkö on pysynyt niin samankaltaisena, että kysymyksessä on ollut liikkeen luovutus.

25. C ry on vielä vedonnut siihen, että sillä ei ole ollut velvollisuutta ottaa palvelukseensa niitä työntekijöitä, joiden määräaikaiset työsopimukset olivat päättyneet 31.5.2014. Korkein oikeus toteaa, että määräaikaisten työsopimusten päättymisen vuoksi vain A:n työsuhteen olisi tullut siirtyä liikkeen luovutuksessa. Kuten unionin tuomioistuin on ratkaisussaan Christel Schmidt todennut, direktiivin tavoitteena on huolehtia työntekijöiden suojasta sen varmistamiseksi, että heidän oikeutensa turvataan, kun työnantaja vaihtuu. Suoja koskee kaikkia työntekijöitä, ja suojaa on annettava, vaikka luovutus ei koskisi kuin yhtä työntekijää (tuomio 14.4.1994, Christel Schmidt, C-392/92, EU:C:1994:134, 15 kohta).

26. Suojan kannalta merkitystä ei myöskään ole sillä C ry:n esittämällä seikalla, että A:n työsuhde on päättynyt 3.6.2014 ja iltapäiväkerhotoiminta on alkanut uudelleen vasta koululaisten kesäloman jälkeen elokuussa 2014. B ry:n harjoittaman iltapäiväkerhotoiminnan päättymistä on seurannut tosiasiallisesti liikkeen luovutus. Ottaen huomioon A:n irtisanomiselle esitetyt perusteet ja irtisanomisen ajankohdan Korkein oikeus katsoo, että A:n työsopimuksen päättäminen on ollut seurausta liikkeen luovutuksesta. A:lla, joka on tällä perusteella irtisanottu ennen luovutusta, on oikeus vedota mainittuun lainvastaisuuteen luovutuksensaajaa vastaan (ks. KKO 2008:88, kohdat 12 ja 14 ja siellä mainittu oikeuskäytäntö).

Korvaus

27. Liikkeen luovutuksessa työntekijät siirtyvät liikkeen luovuttajan palveluksesta luovutuksensaajan palvelukseen ja heidän työsuhteidensa ehdot säilyvät entisinä liikkeen luovutuksesta huolimatta. A:n työsopimus on tosiasiallisesti päättynyt liikkeen luovutuksen vuoksi. Luovutuksensaajana oleva C ry on näin ollen vastuussa A:n työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

28. Käräjäoikeus on velvoittanut C ry:n suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä seitsemän kuukauden palkkaa vastaavan määrän. C ry on puolestaan katsonut, että korvaus ei voi ylittää neljän kuukauden palkkaa vastaavaa.

29. Korvauksen määrää arvioidessaan käräjäoikeus on ottanut huomioon, että A on ollut työsuhteensa päättymishetkellä 39-vuotias iltapäiväkerho-ohjaaja, joka on työsuhteen päättymisen jälkeen ollut työttömänä 4.6. ja 7.8.2014 välisen ajan. Hän on 8.8.2014 alkaen työskennellyt iltapäiväkerho-ohjaajana uuden työnantajan palveluksessa määräaikaisessa työsuhteessa, mutta pienemmällä palkalla kuin aiemmin B ry:ssä. A:n työsuhde B ry:ssä on 1.4.2014 lähtien ollut toistaiseksi voimassa oleva. Arvioidessaan sitä, miten vakavana loukkauksena hänen työsuhteensa laitonta päättämistä voidaan pitää, käräjäoikeus on ottanut huomioon A:n lähes kymmenen vuotta kestäneen työsuhteen.

30. Korkein oikeus hyväksyy korvauksen määrän osalta käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

C ry velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 7 436,09 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Ari Kantor (eri mieltä), Tuomo Antila, Tatu Leppänen (eri mieltä) ja Mika Ilveskero. Esittelijä Outi Anttila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Leppänen: Erimielisyyteni koskee kysymystä siitä, onko iltapäiväkerhotoiminnan osalta katsottava tapahtuneen työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus vai ei.

Kuten enemmistön perusteluissa on todettu, arvioinnin siitä, onko luovutettu liike pysynyt luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena, on perustuttava kokonaisharkintaan, jossa otetaan huomioon kaikki liiketoimea kuvaavat tosiseikat.

Kuten enemmistön perusteluista ilmenee, asiassa on osoitettavissa useita seikkoja, jotka puoltavat tulkintaa, että kysymyksessä on ollut sellainen oman identiteetin säilyttäneen taloudellisen yksikön luovutus, jota edellä mainitussa työsopimuslain säännöksessä ja liikkeenluovutusdirektiivissä tarkoitetaan. C ry on jatkanut samoissa tiloissa ja samoilla kalusteilla, saman asiakaspiirin kanssa hyvin samankaltaista iltapäiväkerhotoimintaa. Mutta kuten esimerkiksi unionin tuomioistuimen ratkaisussa CLECE todetaan, pelkästään sen perusteella, että toiminta on samankaltaista tai jopa täysin samanlaista, ei voida katsoa, että taloudellinen yksikkö on säilyttänyt identiteettinsä. Tarvitaan myös muita tekijöitä, jotka osoittavat kyseessä olevan identiteetiltään sama taloudellinen toimintayksikkö.

Tältä osin totean ensinnäkin, että vaikka sinänsä myös iltapäiväkerhotoiminta voi muodostaa sellaisen taloudellisen yksikön, joka on riittävän itsenäinen ja organisoitu voidakseen olla liikkeen luovutuksen kohteena, eroaa se jossain määrin ratkaisun KKO 2008:88 kohteena olleesta päiväkotitoiminnasta. Iltapäiväkerhotoiminta on kunnille harkinnanvaraista ja myös siihen osallistuvien koulun oppilaiden kannalta vapaaehtoista. Vaikka iltapäiväkerhotoiminnan puitteet pohjautuvatkin perusopetuslain säännöksiin, on kunnilla ja kouluilla sen osalta päiväkotitoimintaa enemmän harkinnanvaraa ja vaihtoehtoisia tapoja toiminnan organisointiin.

En myöskään anna sille seikalle, että iltapäiväkerhotoimintaa on harjoitettu samoissa, koulun osoittamissa tiloissa, yhtä paljon painoarvoa kuin enemmistö. Kaupungin ja C ry:n välisen 29.4.2014 tehdyn sopimuksen mukaan iltapäiväkerhotoiminta olisi voitu järjestää myös muissa kuin koulun osoittamissa tiloissa. Iltapäiväkerhotoimintaan tarvittavat tilat ovat muutoinkin varsin yleisluonteisia eikä niille ole asetettu eritysvaatimuksia, eikä toiminnan harjoittamiseen tarvita erityistä laitteistoa tai välineistöä. Toteankin, ettei iltapäiväkerhotoiminnan identiteetin kannalta ole ratkaisevaa, tapahtuuko se juuri samoissa tiloissa kuin aikaisempi toiminta vai muissa vastaavissa, lähistöllä sijaitsevissa tiloissa.

Sen sijaan pidän olennaisempana iltapäiväkerhon toiminnan ja sen identiteetin jatkumisen kannalta siellä toimineen henkilökunnan samuutta. Iltapäiväkerhotoiminnassa on ensisijaisesti kysymys lapsen ja varhaiskasvattajan välisestä vuorovaikutussuhteesta, varsinkin kun iltapäiväkerhotoiminta on sisällöllisesti esimerkiksi koulua tai päiväkotia vapaampaa toimintaa. Vaikka iltapäiväkerhotoiminnan ei voidakaan katsoa kategorisesti olevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettua työvoimavaltaista liiketoimintaa, annan henkilökunnan jatkamiselle tässä suhteessa enemmistöä enemmän painoarvoa.

Kuten enemmistön perusteluista ilmenee, on C ry:n palvelukseen siirtynyt ainoastaan yksi osa-aikainen työntekijä, tämäkin ainoastaan varsin lyhyeksi ajaksi toiminnan aloittamisen jälkeen. Kukaan aikaisemmista kokoaikaisista työntekijöistä, mukaan lukien vastaavana ohjaajana toiminut A, ei siirtynyt C ry:n palvelukseen. Mielestäni sekä siirtyneen henkilökunnan vähäinen määrä että ammatillinen osaaminen ja panos puhuvat edellä mainituista syistä vahvasti sen puolesta, että kyseinen taloudellinen kokonaisuus ei ole identiteetiltään pysynyt samana.

On tietenkin niin, ettei pelkästään sillä perusteella, ettei uusi työnantaja ole ottanut lainkaan tai vain vähäisen osan aikaisemman työnantajan palveluksessa olleista omaan palvelukseensa, voida sulkea pois liikkeen luovutuksen mahdollisuutta. Muutoinhan sääntelyn tavoitteena oleva työntekijöiden suojelu jätettäisiin kokonaan työnantajien tahdon valtaan ja niille annettaisiin mahdollisuus kiertää säännösten soveltaminen ja oma vastuunsa jättämällä palkkaamatta ketään vanhoista työtekijöistä. Toisaalta uudella työnantajalla ei voida katsoa olevan velvollisuutta ottaa edellisen työnantajan henkilökuntaa palvelukseensa, elleivät liikkeen luovutuksen edellä selostetut edellytykset kokonaisuutena arvioiden täyty.

Olennaista kokonaisharkinnassa on mielestäni enemmistön perusteluissa viitatussa CLECE tuomiossakin kuvatulla tavalla, onko uusi työnantaja hankkinut sellaisen eri osatekijöistä muodostuvan organisoidun kokonaisuuden, jonka avulla se voi jatkaa luovuttajayrityksen toimintoja tai tiettyjä toimintoja pysyvästi. Katsonkin, että vaikka iltapäiväkerhotoiminnan asiakaspiiri on pysynyt samana ja toiminta tapahtuu samoissa tiloissa ja samoilla kalusteilla, eivät nämä seikat vielä yksistään ole riittäviä osoittamaan edellä kuvatun kaltaisen organisoidun kokonaisuuden siirtyneen luovutuksessa ja sen identiteetin pysyneen samana. Henkilöstön pääosa ei ole siirtynyt, eikä myöskään aineetonta tai muuta aineellista omaisuutta ole siirtynyt. Käsitykseni mukaan uusi työnantaja ei olisi voinut hankkimansa kokonaisuuden perusteella jatkaa toimintaa, vaan sen on täytynyt tuoda iltapäiväkerhotoimintaan oma henkilökuntansa ja perehdyttää heidät mainittuihin olosuhteisiin sekä luoda ne toimintamallit ja käytänteet, joita kyseisessä toiminnassa noudatetaan. Tällöin henkilökunnan keskeinen merkitys huomioon ottaen kysymys ei ole ollut enää identiteetiltään samasta organisoidusta kokonaisuudesta. Katson siten kokonaisarviointiin perustuen, että kysymyksessä ei ole ollut sellainen identiteetiltään samana pysynyt taloudellinen yksikkö, että enemmistön perusteluissa kuvatut edellytykset liikkeen luovutukselle täyttyisivät. En siis katso asiassa tapahtuneen työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentin tarkoittama liikkeen luovutus.

Edellä mainituilla perusteilla hylkään valituksen ja pysytän hovioikeuden tuomion lopputuloksen.

Äänestyksen lopputulos huomioon ottaen velvollisena ottamaan kantaa tuomittavan korvauksen määrään, ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Kantor: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Leppänen.

 
Julkaistu 18.10.2018